Hangossa?

Koska edelleen kärsimme aikaerosta oli aivan ihana huomata että bussi Key Westiin lähtee 6.30. Eli kunhan latinot oli saatu kyytiin, kello oli jo melkein seitsemän. Mutta mikäs se oli lämpimässä auringonnousussa odotella bussia. Matkaa ihan eteleäisimpään kohtaan oli pikkuista päälle viisi tuntia, eli lähempänä kuutta kun toinen latinobussi odotutti itseään. Mutta voin sanoa että kyllä oli sen ajan arvoista, niin upeat maisemat avautuivat bussin ikkunasta. Tässä vielä Wikipedian tieoja paikasta. Latinoista sen verran että niiden bussiin saaminen oli yhtä helppoa kuin lapsen poissaaminen Prisman leluhyllyltä. Osa kuulemma joudutaan hakemaan huoneestaankin! Että silleen... Ja sitten taas valokuviin!

Aurinko paistaa ja pelikaanit laulaa!

 Jarski unelmoi 

 Vasemmalla Atlantti ja oikealla Meksikonlahti.

 Hienot oli maisemat!

 Tällä sillalla kuvattiin True Liesin joku upea mahtava kohtaus. Ehkä täytyy katsoa se elokuva?

 Jonkun pieni pursi?

 Ja sitten pääsimme veneeseen. Tai siis katamaraani se taisi olla? Hieman alkoi jännittää. Niin taisi muitakin, koska tunnelma oli todella hiljainen ja apea. Ihmiset vaan istuivat ja katselivat maisemia.

 Jarnoa ei jänittänyt! 

 Lisää köyhien paatteja ;)

 Tässä vaiheessa miekin jaksoin vielä hymyillä!

 Ja sit alkoi jännittämään. Tämä onkin viimeinen kuva laivalta. Jarnolla oli toki videokamera mukana, mutta teknisten ongelmien vuoksi mitään muistoa asiasta ei ole. Tämän jälkeen alkoi opetus snorklaamiseen. Ja toki kysymys onko joku allerginen ampiaisille. No toki miulla oli epikynä mukana joten menin kapteenille tunnustamaan asian. Koska miun tuurilla siellä meressä toki oli sellasia kaloja joilla oli sama myrkky. No sitten miulle kerrottiin että varo sellasta eläkä mee härppimään. Nyt alkoi ihan oikeasti jännittämään. Yksitellen sitten hypättiin mereen ja Jarno oli odottamassa minua. Pääsin veteen joka muuten oli yllättävän lämmintä! Sain snorklattua ehkä 15 min ja sitten se iski. Ihan kauhea paniikki. Korallit oli kyllä tosi hienoja, ja näin Nemokalankin, mutta ei auttanut kun uida takaisin laivalle, vetää varusteet pois ja mennä lepäämään. Olo oli aivan kauhea, ja itsediagnosoin hienon paniikkikohtauksen. Hitto meinas taju lähteä! Puolen tunnin päästä kaikki muutkin olivat tulleet vedestä ylös ja laiva lähti takaisin satamaan. Oma olokin alkoi paranemaan ja onneksi laivalla oli ilmainen viini/kaljatarjoilu. Muutaman viinilasillisen jälkeen alkoi olo jo todellakin parantua. Mutta täytyy sanoa että voi mennä aikaa ennen kun seuraavan kerran pääsen veteen. Vieläkin yököttää!

Mutta mikä oli siis ihan mielettömän hienoa, oli no korallit. Surullista on se että 60% niistä tulee kuolemaan vielä meidän elinaikana, kiitos ihmisten. Myös tuolla huomasi ihmisten piittaamattomuuden, älkää koskeko koraaleihin, ne kuolevat kosketuksesta ja heti ihmiset oli niitä räpläämässä :( Mutta oli ne upean näköisiä!

Sitten päästiin syömään, ja minne muualle kuin Hard Rock Kafeeseen! Ja olipa muuten hyvä ateria!!!

Ja sitten olikin aika mennä takaisin bussille. En tiedä johtuiko laivan ilmaisesta alkoholista vai päivän kauneudesta mutta tunnelma bussissa oli aivan mieletön! Nyt naurettiin ja hyvä ettei laulettu! Ja tunnin päästä kaikki taas nukkuivat! Ihmettelin kun bussikuski alkoi todella hyvissä ajoin kertomaan että alamme tulla Miamiin ja alkakaa valmistautua. No syy selvisi aika nopeasti. Latinot. Voisiko herra se ja se ja neiti se ja se alkaa valmistautumaan. Nyt ollaan hotellilla, voisitteko nousta ylös. Kuski menee sanomaan että nouskaa ja painukaa sinne mistä tulitte. Ja sen jälkeen, jos ette nyt hilaa sitä p... ylös penkistä hän lähtee ja sitten löydätte itsenne keskellä yötä Miami Beachilta. Eikä ole sit hänen ongelma millä pääsette hotellillenne. Vasta tämän jälkeen alkoi jotain tapahtumaan. Ja meidän hotelli taisi olla viimeisiä reitillä :D Mutta olipas aivan uskomaton päivä, tuonne on päästävä ehdottomasti uudelleen!!!!