Siinä se kirjainyhdistelmä on. Se mistä en ole uskaltanut kun haaveilla ja toivoa että jospa myökin joskus. Ehkä. Mutta siinä se nyt on. Unelmat ja toiveet ovat tuon koiran kanssa ylittyneet roimasti, ja nälkä on todellakin kasvanut syödessä. Neito on kehittynyt ihan mielettömästi, ja samoin omat taidot ja käsitys koiran kouluttamisesta. Myöskin jännityksen olen saanut pois siitä "oksennan ja pyörryn" olotilasta sellaiseen mukavaan pieniä perhosia vatsassa tilaan. Alkaa uskomaan koiraan ja omaan osaamiseen. Ja toki kun kisakokemus karttuu, kai sitä sekin auttaa asiaan? Mutta sitten itse asiaan eli kokeeseen:
Koe oli tosiaan Kajaanissa. Mentiin Lilyn kanssa miun enon luo yökylään jottei tarvitse jo viiden aikaan aamulla nousta ylös. Ilta meni oikein mukavasti kuulumisia vaihdellen, mutta Lilyllä voisi olla oma näkemys yön kulusta. Mie nukuin oikein mainiosti, Lily ei. Sitä kiusasi että ollaan mamman kaa reissussa jolloin aina pääsee viekkuun nukkumaan, ni mikä siinä nyt on? Raukkaparka ei millään meinannut uskoa että sänkyyn vaan ei nyt tulla ja sillä selvä. Aamulla syötiin kumpikin oikein tukeva aamiainen jotta jaksetaan riehua päivä. Kisapaikalla aamuaurinko lämmitti ja arpaonni nosti miulle kakkosjäljen. Jälki oli todellakin tiettömän tien päässä, ja siinä jäi hyvin aikaa pelata pasianssia ja ihmetellä janaa joka lähti keskeltä metsää.
Janan neito teki niin täydellisesti jotta saatiin oikein erikoismaininta tuomarilta asiasta. Kyllä se janan hinkkaaminen näköjään todellakin auttaa! Jälki ei sinällään ollut kauhean vaikea fyysisesti, mutta on se hienoa kuinka 1,5km matkalle saadaan melkeinpä kaikki maapohjat joita Suomessa voi olla. Olipa jopa sellainen kivikkoinen aluekkin, jossa ei juurikaan aluskasvillisuutta ollut ja siellä oli sitten vielä terävä kulma. Sen jälkeen neito kadottikin hetkeksi jäljen, mutta nosti sen ilmavainulla uudelleen ja taas mentiin. Pieniä hauskutuksen hetkiä oli myöskin jäljeltä löytynyt kakkapussi jonka neito toi luottavaisesti minulle, ja kas kummaa, siinä samassa kohtaa oli myös keppi. Se taisikin sekoittaa pienen koiran laskutaidon, ja yksi keppi jäi metsän siimeikköön. Mutta se kuudes keppi nousi, ja samassa nousi myös kyyneleet miun silmiin! Me oltiin tehty se!!! Tulin voittamaan en anna minkään seisoo tiellä!!! Sieltä suoraan tottikseen ja taisin vieläkin olla niin onnen huumassa että tottiksesta ei meinanut tulla mitään. Saatiin me hikiset 74 pistettä, mutta nyt olisi taas peiliin katsomisen paikka. Tuon koiruuden tunnetila tottiksessa on auttamatta väärä, joten onneksi tulee pitkä talvi, jonka aikana se yritetään muuttaa oikeaksi. Mutta jos jotain hyvää, niin eteenlähetys oli täydellinen!!!
Tottiksesta nopeasti vessan kautta esineruutuun, ja koirasta näkyi että antaisit miun ees hetken levätä? No nyt ei voinut, ja yritin nostatella esineisiin koiraa. Tuomarina oli mukava naisihminen, joka ikävä kyllä selitti ummet ja lammet ja vähän niistä ojistakin, ja koiran motivaatio laski silmissä. Mutta koska mamma käskee niin sinnehhän se ryteikköön upposi. Jos oli maasto ollut kaunista jäljellä täällä se ei todella sitä ollut. Ensimmäinen esine tuli nopeasti, mutta sitten vaikka miten taikanenä nuuskutti, ei löytynyt toista esinettä. Kutsuin pariinkin otteeseen pois ja lähetin uudelleen. Ja juuri sillä hetkellä kun toinen esine napsahti koiran suuhun, aika loppui. Joten saatiin siis kaksi esinettä. Mutta ei voi kun ihmetellä tuon koiran motivaatiota tässä, se oli ihan poikki. Ja silti tehdään hommia.
Ja loppupisteet siis 246, ja sillä heltisi myös ykkössija!!! Eli me todella voitettiin!!!! Kultainen pinssi rinnuksiin ja uusia haasteita kohti!
Merviltä sain Cheekin levyn, ja tää on se kappale joka soi päässä koko päivän.
Janan neito teki niin täydellisesti jotta saatiin oikein erikoismaininta tuomarilta asiasta. Kyllä se janan hinkkaaminen näköjään todellakin auttaa! Jälki ei sinällään ollut kauhean vaikea fyysisesti, mutta on se hienoa kuinka 1,5km matkalle saadaan melkeinpä kaikki maapohjat joita Suomessa voi olla. Olipa jopa sellainen kivikkoinen aluekkin, jossa ei juurikaan aluskasvillisuutta ollut ja siellä oli sitten vielä terävä kulma. Sen jälkeen neito kadottikin hetkeksi jäljen, mutta nosti sen ilmavainulla uudelleen ja taas mentiin. Pieniä hauskutuksen hetkiä oli myöskin jäljeltä löytynyt kakkapussi jonka neito toi luottavaisesti minulle, ja kas kummaa, siinä samassa kohtaa oli myös keppi. Se taisikin sekoittaa pienen koiran laskutaidon, ja yksi keppi jäi metsän siimeikköön. Mutta se kuudes keppi nousi, ja samassa nousi myös kyyneleet miun silmiin! Me oltiin tehty se!!! Tulin voittamaan en anna minkään seisoo tiellä!!! Sieltä suoraan tottikseen ja taisin vieläkin olla niin onnen huumassa että tottiksesta ei meinanut tulla mitään. Saatiin me hikiset 74 pistettä, mutta nyt olisi taas peiliin katsomisen paikka. Tuon koiruuden tunnetila tottiksessa on auttamatta väärä, joten onneksi tulee pitkä talvi, jonka aikana se yritetään muuttaa oikeaksi. Mutta jos jotain hyvää, niin eteenlähetys oli täydellinen!!!
Tottiksesta nopeasti vessan kautta esineruutuun, ja koirasta näkyi että antaisit miun ees hetken levätä? No nyt ei voinut, ja yritin nostatella esineisiin koiraa. Tuomarina oli mukava naisihminen, joka ikävä kyllä selitti ummet ja lammet ja vähän niistä ojistakin, ja koiran motivaatio laski silmissä. Mutta koska mamma käskee niin sinnehhän se ryteikköön upposi. Jos oli maasto ollut kaunista jäljellä täällä se ei todella sitä ollut. Ensimmäinen esine tuli nopeasti, mutta sitten vaikka miten taikanenä nuuskutti, ei löytynyt toista esinettä. Kutsuin pariinkin otteeseen pois ja lähetin uudelleen. Ja juuri sillä hetkellä kun toinen esine napsahti koiran suuhun, aika loppui. Joten saatiin siis kaksi esinettä. Mutta ei voi kun ihmetellä tuon koiran motivaatiota tässä, se oli ihan poikki. Ja silti tehdään hommia.
Ja loppupisteet siis 246, ja sillä heltisi myös ykkössija!!! Eli me todella voitettiin!!!! Kultainen pinssi rinnuksiin ja uusia haasteita kohti!
2 kommenttia:
Hurjan paljon onnea!!!
Kiitoksia :D
Lähetä kommentti