"Lily ja Lysti"

"Lily ja Lysti"

torstai 3. maaliskuuta 2016

Näyttelymaailman itkupotkuraivari

Pyydän jo valmiiksi anteeksi avautumistani, tätä ei ole tapahtunutkaan moneen vuoteen. Ja pyydän, että ottakaa se herne pois nenästä, kunhan olette lukeneet tämän, ei ole kiva kun se siellä jomottaa :D

Olen aina yrittänyt puhua koiranäyttelyiden puolesta, siitä kuinka mukava siellä on nähdä ihmisiä ja että kyllä ne tuomarit tietävät mitä tekevät, vaikka se tieto jääkin joskus hämärän peittoon. Mutta oikeasti alkaa minunkin ajatusmaailma kääntymään siihen, että ei noilla tuomareilla muuten oikeasti taida olla harmainta ajatustakaan koko hommasta. Tiedänhän minä että ei Lilystä ole muotovalioksi, sillä siltä puuttuu superpöyheä turkki, se on hieman "oudon" värinen, sillä ei ole mantelinmuotoisia silmiä ja toisaalta olen kyllä jopa onnellinen siitä että siitä ei ole muotovalioksi. Vielä muutama vuosi sitten tälläisillä ns. keskivertokoirilla oli mahdollisuus päästä muotovalioksi, mutta kyllä nyt vuoden aikana on tullut selväksi että se millainen "ihannekuva" minulla on aussien ulkonäöstä, rakenteesta ja luonteesta on aika kaukana siitä mitä tuolla näyttelyissä palkitaan. Mutta ennen sentään sai hyvän arvostelun koirasta, ja vaikka sen ns. pakko H:n sieltä kävi pokkaamassa sai kuitenkin osviittaa siitä miltä koira näyttää ja kuinka se liikkuu.

Myöskin mikä minua eniten ärsyttää on noiden tuomareiden asenne koiraa kohtaan. Mielestäni olisi jo hyvän tavan mukaista edes katsoa arvosteltavaa koiraa, ja jos nyt kokee että koira on NIIN oksettavan näköinen ettei pysty edes katsomaan, niin yrittäisi edes peitellä tätä kuvotustaan. Koska mikään ei tee tuomarista täydellisempää idioottia kun se että kuvotuksensa vallassa ei edes koske koiraan, ei katso sen liikkeitä eikä myöskään anna siitä arvostelua. Tuo on jotenkin täysin pöyristyttävää käytöstä. Meille tälläisiä tuomareita on sattunut 3/15 kerrasta. Ja jos tuohon lukuun laskee ne kerrat, jolloin en ole ilmoittanut koiraa näyttelyyn tuomarin vuoksi, olisi luku paljon suurempi. Jos tuomari ei ymmärrä/inhoaa rotua, niin onko sen ihan oikeasti pakko sitä arvostella? Eikö tuomareilla ole mitään ammattiylpeyttä myöntää että en käsitä koko rotua, annan sen jollekkin muulle tuomarille? Tai että vihaan sitä että koira hyppii päälleni, arvostelen vain pikkukoiria? 

Toki onhan minulla myös ns. musta lista tuomareista joille en juuri käytöksen takia tahdo mennä PK-puolella, eli sama ilmiö toistuu myös muissakin lajeissa. Ei näyttelyt ole siis ainoa jossa näin toimitaan. Ja juuri tuo käytös on siis se mikä minua tässä hommassa ärsyttää. Ehkä me ihan oikeasti jätetään tämä näyttelytouhu niille jotka jaksavat kytätä tuomarin edellisiä arvosteluja, selvittää sen taustat ja vieläpä laittaa koiraa useamman tunnin että saavat siitä juuri sellaisen miltä aussien ei pitäisi näyttää. Tulee jopa mieleen vanhaenglanninlammaskoirat, joilla toki on ollut aina turkkia mutta se miltä lampuri on näyttänyt kehässä parikymmentä vuotta sitten ja miltä se tänä päivänä näyttää, on kyllä todellinen säälin paikka. Mutta ehkäpä tuo sama suuntaus on oikeasti tulossa myös aussielle, vaikka sitä vastaan kovasti olenkin. Mutta näin se vaan näyttää olevan, ikävä kyllä. Tämä paljon puhuttu rodun kahtiajakautuneisuus näyttö/käyttöpuoleen on ikävä kyllä mielestäni juuri näyttelytuomareista lähtöisin. Koska suurin osa aussiekasvattajista tänä päivänä haluaa kasvattaa niitä muotovaliota, ja silloinhan niitä voittajia käytetään jalostukseen.

Kun katsoo noita historian alkuaikojen aussieiden kuvia näyttelyistä, kyllä ne kuvat ovat niin kaukana tästä päivästä. Ja kun kuuntelee noita ns. vanhoja kasvattajia, niin eihän noita koiria enää samaksi pahimmillaan tunnista? Ja kun kuitenkin emmehän jalosta rotua vain itsellemme, vaan tahdomme RODUNOMAISTA luonnetta, ulkonäköä, käyttöominaisuuksia? Vai onko se vain niin että tahdomme sitä mitä joku tuomari meille näyttelykehässä esittää? Ja sitä sitten jalostamme? Kuinkahan moni näistä uusista "kasvattajista" on edes tutustunut siihen millainen aussie on alunperin ollut? Koska kyllä se suuntaus tuntuu tällä hetkellä olevan "miulla on kiva blue merle aussie, ja sit miun kaverilla on tosi kiva mustatrikki ja sit ne tahtoo tehdä pentuja". Ja tuo se vasta väärä asenne onkin!

Ja kun tällä hetkellä rodussa ei edes ole jalostustoimikuntaa, niin eihän se ole ihme jos tämä homma leviää käsiin? Olisihan se ihana ajatus että nämä henkilöt, jotka oikeasti ovat vuosia kasvattaneet, henkilöt jotka muuten vaan ovat todellakin kiinnostuneita rodun alkuperän säilyttämiseksi, ja henkilöt jotka todellakin ymmärtäisivät perinnöllisten asioiden päälle kiinnostuisivat myöskin jalostustoimikunnan työstä ja saataisiin vihdoin ja viimein sellainen toimikunta rotuumme joka kestäisi pidempään kun vuoden, saisi herätettyä keskustelua aussieiden nykytilasta Suomessa ja vieläpä olisi valmis tekemäänkin asian suhteen jotain? Ja pystyisi tulemaan toimeen hallituksen kanssa, kertomaan avoimesti mitä haetaan ja miksi milläkin asialla? Pystyisi siirtämään omat henkilökemiat sivuun ja toimimaan yhteisen hyvän vuoksi? Ehkäpä tälläinen toimikunta saisi rodun takaisin yhdeksi kauniiksi käyttökoiraroduksi jota olisi ilo myös siellä näyttelyissä käyttää?

Ja niille jotka nyt sanovat että purppasen siksi että sain EH:n, olen saanut EH:n ennekin ja ollut siitä todella iloinen. Silloin oli tuomari joka OIKEASTI tutki koiran päästä häntään, juoksutti kehässä ja todellakin ARVOSTELI koiran. Eikä tälle tuomarille merkinnut se, mistä kohtaa lähdit juoksemaan, annoitko sille namia tai seisoiko se patsaana koko arvostelun ajan. Tai herranjumala jos se junnukoira yritti hypätä tuomarin päälle iloisesti häntä heiluen?

Tässäpä kuitenkin meidän arvostelu, tuloksena siis KÄY-EH, sijoitus 1 koska oltiin ainoat kehässä. Exellent type. Very good propotions in body. Good coat. Needs better croup. Good angulations in front. Needs longer steps.

Ei kommentteja: