Of Gurrent Extreme Evita "Lily"

Vetoa vai työntöä?

2012-01-25T12:04:00.000+02:00

Mepä aloitettiin uusi harrastus. Hieman se maksoi, mutta hauskaa se on. Ei nimittäin tarvinnut kuin ostaa moottorikelkka, käydä naapurin isännältä lupa peltojen käyttöön, ostaa vetovyö ja hihna ja kaivella sukset varastosta. Eli ei maksanut paljoa ;) Ja KePo lupasi ihan käydä ladun tekemässä, eli minua ei edelleenkään saatu ajamaan moottorikelkkaa. Ensimmäisenä käytiin ihan vaan hiihtämässä neidon kanssa jotta tottuu suksiin. Kerkesinkin jo kehua miten kauniisti meni ja kuinka antoi suksien olla ihan kaikessa rauhassa.

Joten iloisena ja positiivisella mielellä eikun vetovyö ja hihna ja koira ja menoksi. Tai sitten ei. Hihna oli koiran jalkojen välissä ja minä olin sotkeutuneena hihnaan ja koira juoksi iloista rinkiä yrittäen kampittaa minut heti alkumetreillä. Hetken "per* saat* Helv* pysy paikalla seiso odota ei saat* liiku" taisteltuani päästiin liikkeelle. Kunnes tuli 3 metrin päässä mielenkiintoinen haju ja koira ampaisi vasemmalle kaataen melkein minutkin. Ja sitten oli taas hihna sinkeällä ja sekaisin. Mutta siitäkin selvittiin. Sitten saatiin jo oikein mukava pätkä ja tunsin oikein kuinka tämä on täydellisen mukavaa.

Sitten tuli käännös. Ja kakkapaakut. Ja huono ura. Ja muutama kirosana. Ja hermostuminen. Ei kuitenkaan itkupotkuraivaria :D Ja siitäkin selvittiin. Ja sitten mentiin taas tosi hyvin, jopa niin että aikakin 5minuuttia hihna oli koko ajan veto asennossa. Ja jotta tietenkin tämä olisi kaikkien katsottavissa, näytän päivän viimeisen pätkän joka meni jo oikeasti todella hyvin.

Ja seuraavana päivänä uudelleen! Ja sitten meni jo tosi hyvin. Ja nyt vahingosta viisastuneena Jarno kävi ajamassa uuden ladun. Jossa toivon mukaan ei ole kääntymisiä! Ja voin sanoa että jos koiran kunto nousee ni nousee emännänkin, jalat on ihan jumissa! Mutta oi kun se on mukavaa! Ja sitten jos joku muukin innostui ni Tintin Tarvikkeesta kävin noi välineet. Muhokselta löytyi kelkka ;) Jarno löytyi Kimmelistä LOL!!!

Oikein hyvää uutta vuotta!!!

2012-01-24T10:06:00.000+02:00

Jaahas se olis taas kuukausi vierähtänyt niin nopeaan että ei tunnu perässä pysyvän. Paljon on touhuttu ja tehty, ja paljon on jäänyt tekemättä. Ja uusi vuosi on todellakin tuonut uudet kujeet! Joulu vietettiin koko perheen voimin ekaa kertaa meillä, eli vilskettä ja vilinää riitti. Uusivuosi sitten otettiinkin rauhallisemmissa merkeissä, itse nukahdin kymmentä minuuttia ennen sohvan mutkaan. Neito ihasteli raketteja, eikä edelleenkään ne hänen elämäänsä haitanneet millään tavalla. On se vaan ihmeellistä miten tuollaistakin asiaa arvostaa, koska on kuitenkin elänyt myös kolikon kääntöpuolen kanssa.

Vuoden alussa suuntasimme neidon kanssa auton nokan kohti Helsinkiä, ja siellä nähtiinkin monta uutta ja ihmeellistä asiaa.

Yksi kuvakin tuli reissussa neidosta otettua, Tania oli ikuistanut neidon julman häkkielukkaelämän :) Eli muutaman muuttujan kautta menimme ensimmäiseen etappin, eli Caritan luo yökylään. Ihemtys oli neidolla suuri kun muita koiria oli niin paljon. Pääsipä neito tutustumaan pieneen muutaman viikon ikäiseen pentuunkin, joka oli aika jännä paikka. Oli kyllä mukava huomata että vaikka elämää olikin reilusti ympärillä ei neito kuitenkaan kovasti stressiä asiasta ottanut. Kiitos Carita yöpaikasta, toivottavasti saadaan tulla toistekkin! Matka jatkui aamulla kohti Helsinkiä, ja neito pääsi Viikin Eläinsairaalan henkilökunnan hellään huomaan ja mie olin sopinut aamupalatreffit erään mukavan mieshenkilön kanssa. Voin kehua että oli muuten hyvä aamupala Hotelli Glo:ssa! Sillä jaksoi pitkälle päivään. Heidi tuli minut sieltä pelastamaan ja kävimme kiertelemässä kauppoja. Muutaman mutkan kautta Heidin piti sitten lähteä ja Terhi tuli tuuraamaan :D Onneksi on näitä ystäviä jotka haluavat ehdottomasti ajella minua ympäri Helsinkiä kauheassa lumimyrskyssä!

Sitten olikin jo aika hakea neito hoidosta pois ja suunnata kohti Nummelaa, jossa Heidi ja Tímo olivat ystävällisesti luvanneet meille antaa yöpaikan. Neito muisti kyllä vuoden takaisen suuren rakkautensa, Pasin, ja oli kovin pettynyt kun Pasi ei oikein lämminnyt leikeille (Asiaan ei millään tavalla vaikuttanut Vickyn juoksut). Mutta hoidossa oleva Jack olikin sitten hyvä korvike, jos vaan tilat olisivat antaneet periksi kaksikon riehumisen. Jack oli kyllä muutenkin edelleen oikein ihana herrasmies. Ja sitten aamun kajossa lähdimme takaisin Helsinkiä kohden. Neito taas hoitoon ja itse lähdin Itäkeskukseen. Aika hiljainen paikka muuten kahdeksan aikaan aamulla? Mutta siis Roberts Coffeen Icelatte on kyllä maailman kaikkeuden parasta! Ja ei muuten montaa tarvi juoda ni virtaa on kuin isommassakin duracellpupussa! Sitten tämä pupu pääsi ensimmäistä kertaa METROON! Olipa se hauska ja opettavainen kokemus ;) Sillä Terhi ei ilmeisesti saanut miusta tarpeekseen kun suostui vielä lähtemään lounaalle. Ja koska maailma on pieni, kävimme ihan suunnittelematta Helsingin ainoassa pitseriassa jossa olin jo ennekin käynyt. Mutta ruoka oli todellakin hyvää ja sitä oli riittävästi ja seura oli mitä mainiointa. Ja koska kaikki hyvä loppuu aikanaan, loppui myös Helsingin vierailu ja lähdettiin Neidon kanssa kotimatkalle. Kiitos myös Heidille ja Terhille ihanasta matkaseurasta :D

Neito sai hienon possun matkatuliaisiksi. On muuten edelleen täysin ehjä, hyvin kuolainen kyllä!

Ja jotta ei meinisi ihan hurvitteluksi elämä, niin kyllä me ollaan töitäkin tehty! Saatiin tokopaikka ihanasta lämpimästä hallista, joka on kyllä luxusta kun alkaa tuo lämpötila näyttämään miinusta ja vieläpä kaksinumeroisin merkein. Paljon ollaan päästy avoimen luokan liikkeissä eteenpäin, ainoa hiuksia irroittava liike on nouto. Muut alkavat olla melko hyvin kasassa, toki aina voi ja pitää viilata. Mutta arvatkaapa mitä?!? Kemiin on vaarallinen mennä flunssaisena. Voi käydä näin:

Eli Minnahan toki halusi neidon kanssa kokeilla agiliitoa. Ja mie annoin. Ja sain itelleni agiliitokärpäsen. Kele! No nyt sitten olisi meillä paikka agiliitoporukassa. Ensimmäisen harjoituksen jälkeen voisin sanoa että hauikseen tarvitaan suojat. Mutta että kiitos vaan Minna!!! Tämä ei jää tähän ;) Katsotaan jos seuraavista treeneistä saataisiin sitten minun ohjaamana videomateriaalia. Samoin voisi kyllä ulkoiluttaa myös muissakin treeneissä kameraa, pitääpä muistaa ottaa tänään kamera mukaan!

Rakas ystävä on nyt poissa

2011-12-16T15:56:00.000+02:00

Moona rakkaani on nyt poissa. Muori lähti juuri hänelle ominaiseen tyyliin, saappat jalassa ja häntä heiluen. Juuri sellainen loppu suurelle koirapersoonalle, jonka hän ansaitsi. Moona oli sellainen koira jonka tulen muistamaan lopun ikääni. Terapiakoira <3 Siinä oli juuri sellainen aussie jonka olen aina tahtonut, ja jonka onneksi sain tuntea näinkin pitkään. Moona jaksoi olla aina iloinen, ystävällinen ja täynnä tarmoa. Varsinkin jos kyse oli ruuasta tai sen etsimisestä. Tai treenamisesta. Tai itseasiassa ihan mistä vaan. Kunhan vaan tehtiin jotain. Ja suurin syy Lilyn meille tuloon olikin juuri Moona. Ja nyt on Wallullakin oma rakas pilven päällä juoksemassa, voin vain kuvitella pienen miehen ilmeen kun Moona tulee seuraa pitämään.

Satua, Tuomasta, Johnnya, Kerttua ja Ottoa suuressa surussanne muistaen.

Aivan taivaan tällä laidalla on paikka nimeltä Sateenkaarisilta. Lemmikit, jotka ovat olleet täällä jollekulle erityisen läheisiä, menevät kuoltuaan Sateenkaarisillalle. Siellä on kaikille rakkaille ystävillemme niittyjä ja kukkuloita, joilla ne voivat juosta ja leikkiä yhdessä. Ruokaa, vettä ja auringonpaistetta on yllin kyllin, ja kaikilla ystävillämme on lämmintä ja mukavaa. Kaikki eläimet, jotka ovat olleet sairaita ja vanhoja, saavat takaisin terveytensä ja elinvoimansa; loukkaantuneet ja vammautuneet parantuvat ja tulevat jälleen vahvoiksi, juuri sellaisiksi, kuin ne ovat muistoissamme ja unelmissamme menneistä päivistä ja ajoista. Eläimet ovat onnellisia ja tyytyväisiä. On vain yksi pieni asia: kukin niistä kaipaa jotakuta hyvin rakasta, joka niiden täytyi jättää jälkeensä. Ne kaikki juoksentelevat ja leikkivät yhdessä, mutta tulee päivä, jona yksi yhtäkkiä pysähtyy katsomaan kaukaisuuteen. Sen kirkkaat silmät ovat jännittyneen tarkkaavaiset; sen innokas ruumis värisee. Yhtäkkiä se alkaa juosta pois ryhmän luota lentäen yhä nopeammin yli vihreän ruohon. Se on havainnut sinut, ja kun sinä ja rakas ystäväsi vihdoinkin tapaatte, te pysyttelette yhdessä riemukkaina jälleennäkemisestä ettekä koskaan enää eroa. Iloiset suudelmat satavat kasvoillesi, kätesi hyväilevät taas rakasta päätä ja katsot vielä kerran lemmikkisi luottavaisiin silmiin, jotka niin kauan olivat poissa elämästäsi, mutteivät koskaan poissa sydämestäsi. Sitten te ylitätte Sateenkaarisillan yhdessä...

Joulun odotusta

2011-12-13T12:00:00.000+02:00

Mamman sairastaessa myös neito on pakotettu leipäilemään. Kolmisen viikkoa meni tähystyksestä toipuessa, ja se kyllä näkyy sekä blogihiljaisuutena mutta myöskin siinä, että enää ei neito makoile tyytyväisenä sohvalla ;) Kai se on sitten totta että kun opettaa koiran aktiiviseksi sitä saa mitä tilaa? No pääsi neito kuitenkin kummitädin hellään huomaan muutamaksi päiväksi, kun Jarnon oli lähdettävä työreissulle. Ja se oli ollut neidolle kovin opettavainen reissu, olivatpa päässeet ihan Stokmannillekkin shoppailemaan! Ja tietenkin isotäti ja -eno sekä Kerttu ja Otto pitivät huolen ettei loppu aika käynyt pitkäksi. Kovasti yritin Satua huokutella kirjoittamaan lomakuulumisia mutta joudutte ilmeisesti tyytymään tähän lyhyeen selostukseen. Mutta onneks iskä piti pienestä huolta ja kävi riekuttamassa pientä metsässä.

Mutta toki himotreenaaja menee kentälle heti kun vaan siihen pystyy, ja nyt siis ollaan aloitettu avoimen luokan liikkeiden viilaus.

Liike	kerroin	maksimi pisteet
1. Paikalla makaaminen	3	30
2. Seuraaminen taluttimetta	2	20
3. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä	2	20
4. Luoksetulo	3	30
5. Seisominen seuraamisen yhteydessä	2	20
6. Noutaminen	2	20
7. Kauko-ohjaus	3	30
8. Estehyppy	2	20
9. Kokonaisvaikutus	1	10
Yhteensä	20	200

Tässä neidon mielipide näistä liikkeistä ;)

Ihan muistin virkistämiseksi tuossa olisi nuo liikkeet jotka pitäisi tässä saada kasaan. Paikkamakuu on hieman vielä kesken, neidolle on kova paikka kun mamma menee piiloon, ja varsinkin jos joutuu ihan yksin jääämään vieraiden koirien kanssa. Joten sitä aina sään ja tilanteen salliessa otetaan. Seuraaminen ei varmaan ikinä ole valmis, mutta parempaan suuntaan menossa. Nyt otetaan hihnassa ja mie jopa olen pieniä pakotteita ottanut mukaan, jotta saataisiin seuraamisesta tiiviimpää ja näyttävämpää. Ja se on auttanut. Maahanmeno on hyvä, ja saan kävellä taakse ja palata viereen, joten se on aikasta valmis. Nopeammin se saisi toki mennä, mutta se on sitten erillinen pallonheittelyharjoitus jossa sitä tehdään. Tavoitteena olisi Pasimainen mätkähdys (Heidi vinkkejä otetaan vastaan!)

Luoksetulon pysäytyksen olen tehnyt kerran. Pysähtyi. Eikö se riitäkkin?

Noutamisessa saadaan joka treenissä erilainen onhelma aikaiseksi. Liian monta liikkuvaa osaa? Mutta treenin lopuksi saadaan aina onnistunut suoritus. Joten tätä edelleen jankataan, hyvin monella eri tavalla. On juoksunoutoa, miun jouksemista, paikallaoloa, patukkaa edessä, patukkaa takana. Syvä huokaus tähän kohtaan :D

Kaukkarit toimivat sisällä aivan uskomattoman hyvin, johtuen siitä että se oli ainut juttu mitä harjoiteltiin kolme viikkoa sisällä. Ulkona olen ottanut pari kertaa. Tätä pitää vaan muistaa ylläpitää ja lisätä häiriötä. Ja estehyppy toimii, kun vaan muistan odottaa että koira on kääntynyt minuun päin ja vasta sitten käskeä. Luoksetulossa hieman vinottaa, siihen viilausta. Eli aika hyvin olisi liikkeet kasassa, jokohan sitä alkaisi katselemaan kisoja???

Mutta käytiin me muuten myös hakuilemassa pitkästä aikaa. Oli tosi mukava porukka ja jos vielä omistaja osaisi lukea koiraansa ja lopettaa liian vaikeiden treenien tekeminen voisi koira osatakkin. Mutta siitä hieman myöhemmin, nyt olisi taas mentävä sairaalaan!

Nyt se on totta, neito on nyt TK1!!!

2011-11-12T17:35:00.000+02:00

Nyt se on ohi, nimittäin alokkaan hinkkaaminen! Olin ilmoittanut Lilyn jo Pieksämäelle hyvissä ajoin, mutta minun leikkaus sotki suunnitelmat. Ja kun leikkaus peruuntui, kinuin peruutuspaikan takaisin. Ja todella järkkyjen kenraalien jälkeen lähdettiin tänä aamuna Moonan ja Jyrkin kanssa kohti Pieksämäkeä. Jännitti ihan mielettömästi koska tosiaan kenraalit meni miten meni. Mutta sitten tässä on nyt tulos, TK1 ja tälläisellä rivillä:

Luoksepäästävyys 10
Paikalla makaaminen 10
Seuraaminen kytkettynä 6
Seuraaminen taluttimetta 8,5
Maahanmeno 9,5
Luoksetulo 7 (mitä ihmettä se mietti tuo minun neito???)
Seisominen 9
Estehyppy 9
Kokonaisvaikutus 9
eli yhteispisteet 171 pistettä.

Ja ketkä haluavat vielä kokea videon kautta tilanteen niin tässäpä siihen mahdollisuus VIDEO

Ja vieläpä muutama kuvakin koristamaan blogia:

Tottelevainen TK1 Jykä

Tottelevainen TK1 Lily

Ja vielä yhteispotretti treenikavereista.

Kiitokset Moonalle treeniseurasta ja Minnalle Ihanasta Koirasta, josta on ihan mihin vaan <3

Tokoilua ja reissaamista

2011-10-30T14:03:00.001+02:00

Kuvat on ottanut Satu Kemissä, meidän vakkaripuun alla. Neidon mielestä poseeraus on perin vakavaa hommaa, ja siis kerrankin saatiin ilman kieltä ja pystyssä olevia korvia olevia kuvia? Kertulla kyllä oli hauskaa :D

Neito oli siis tottelevainen koira ja aloitti juoksut juuri silloin kun pitikin. Joten nyt siis viimeisen ykkösen metsästys siirtyy joko joulu- tai tammikuulle. Sanoin neidolle aamulla jotta tänään illalla olisi hyvä aloittaa juoksut, ja illalla siksi koska miulla oli Jarnon vanhempien Eetukoira hoidossa, ja en tiennyt miten vanhuksella hormoonit hyrräisivät. Ja samalla kun Eetu astui ovesta, alkoi neito tiputtamaan. Aivan loistava ajoitus!
Mutta jotta ei treeneistä tulisi ihan supertylsiä, alettiin sitten avoimen luokan liikkeiden harjoittelu. Nyt koira pysyy jo levollisena paikkamakuussa puolisen minuuttia vaikka lähdenkin piiloon. Tähän kulutetaan nyt aikaa ja treeniä, jotta saadaan liikkeestä varma. Kuitenkin se että Lilyn jätän muiden koirien kanssa ja lähden itse tilanteesta, on sille treenin paikka.

Muutaman kerran olen nyt jäävissä kävellyt koiran taakse, ja maassa se onnistuu, koska sitä ollaan otettu useasti viime keväänä. Seisoen liike on tosi epävarma, mutta kokeilen nyt Moonan neuvojen mukaisesti jättää sille lelun jota kytätä, ja sillä vahvistaa sitä että seisotaan vaikka maailman tappiin eikä liikuta.
Kaukkareita aloin myös opettamaan, mutta ne saa odottaa tehotreeniä vielä pari viikkoa, sillä sitten mie jään sairaslomalle ja en saa juurikaan liikkua. Joten mikäs sen parempi kuin opettaa kaukokäskyt neidolle.
Seuraamista ollaan nyt junnattu ihan koko rahan edestä, ja siinä ollaan edistytty todella paljon. Moonan naksutinsormi on varmaan krampissa asian takia ;) Mutta mikä se meidän ongelma on? No neito ei osaa käyttää edelleenkään takapäätään enkä minä osaa kääntyä vasemmalle! Oltiin Kemissä ja Merja hommasi meidät yhteistreeneihin Kelhälän Helin opastuksella. Ekana käytiin Merjan kanssa kahdestaan katsomassa meidän ongelmia, ja sen jälkeen lähdettiin yhteitreeneihin. Kyllä täytyy sanoa että jos ei ulkopuoliset pidä koiraihmisiä hulluina, ni viimeistään siinä vaiheessa maine on varma kun kävellään parkkipaikalla ja muutama nainen katsoo vierestä, ja kiljutaan ja kannustetaan. Ja vasta kin sain jotain järkeä asiaan otin koiran kyydistä. Nimittäin Merja sai kyllä peräpään liikkeelle ja koiran kääntymään, mutta minä en. Mutta kyllä se alkoi minultakin luonnistumaan. Koira oli kyllä jo hieman tylsistyneen näköinen kun samaa laatikkoa käveltiin ;) Just silleen miks miulla on noin jalaton omistaja, ettei osaa näinkään yksinkertaista asiaa. No nyt sitten ollaankin ruokakuppitreeniksi otettu peräpään käyttö. Otettiin seuraavana päivänä vielä kaupungilla Satun ja Kertun kanssa samaa treeniä, ja kyllä se pikkuhiljaa sieltä alkaa luonnistumaan. Sitten keksitään seuraava viilauksen kohta seuraamisessa ;)

Pitäisi taas saada videolle treenejä, niin osaisi taas jäsennellä hieman ajatuksiaan. Ja tietysti huomaisi ne miljoonat pienet jutut jotka voisi parantaa. Mutta on se vaan tuo elukka niin ihana, kun se tekee niin täysillä hommia, eikä tylsisty vaikka miten jankattaisiin jotain asiaa. Mutta siis avoimen pysäytykset ja hypyt jätetään sitten ihan suosiolla siihen kunnes ollaan saatu se viimeinen ykköstulos, koska mie tiiä tasan että se muuten näkyisi parhaillaan niin että sitä viimeistä ykköstä sitten metsästettäisiin maailman tappiin asti.
On se vaan ihana kun meillä on niin monentyylisiä kouluttajia, Kiitos vaan Merja, Moona ja Aija :)

Syysloman hauskutuksia

2011-10-28T21:08:00.000+03:00

Aija tuli Joensuuhun ja siitähän piti ihan ehdottomasti ottaa kaikki irti. Taidettiin käydä joka päivä jossain :) Treenattiin, lenkkeiltiin ja parannettiin maailmaa. Treeneissä sai nauraa neidolle, sillä neitohan teki parhaansa viihdyttäkseen Aijaa. Esimerkkinä A-esteen yli mennään sen sivusta, mami painostaa enkä tee mitään ellei puhuta tikutaku äänellä ja ei, en muista kuinka mennään maahan mutta osaan toki monta muuta liikettä.

Saatiin myöskin melkein vuoden ajan mietinnässä ollut VH1 siivottua. Aija istui koneella ja piti minulle seuraa ja minä järjestelin vaatehuonetta. Tuohan oli ehdottomasti se mihin Aijan pestasinkin.

Nyt kokeiltiin myöskin uutta konstia neitojen lenkittämisessä. Lily ja Neve kun eivät ole olleet juuri ylimpiä ystäviä. Käytiin siis treenaamassa ja täytyy muuten sanoa että treenit olivat vallan mainiot. Sen jälkeen lähdettiin lenkille niin että Lily ja Rini ovat vapaana, ja Neve hihnassa. Ja välillä Rini ja Lily hihnassa ja Neve vapaana. Puolen tunnin jälkeen neidon hattivatti oli niin järkyttynyt, että ei illalla noussut yhtään sohvalta. Ja tästä tuloksena oli se että päästiin joka päivä pitkille lenkeille. Ja kaikki kolme villeinä ja vapaina :) Yhden lenkin olisi toki pitänyt hieman lyhempänä, mutta minkäs teet kun on pimeä metsä ja yhtäkkiä tie ilmestyy jostain ja kun se huomataan vääräksi on jo myöhäistä. Mutta toki kaikki minut tuntevat tietävät että tämä on täysin mahdollista :D

Kiitos Aija ihanasta viikosta!

Viettitestaus

2011-10-25T21:15:00.003+03:00

Käytiin lauantaina testaamassa Lilyn ipo-koiran taitoja. Voin sanoa että tämä oli taas näitä hauskoja juttuja joita ei kannata ottaa tosissaan ;) Testaajana oli Juha Korri, ja testi alkoi hyvällä kertomuksella mikä testi tarkoitus oli. Siinä näki että kun on osaava ihminen, ei ipokaan ole vaan koiran pieksämistä ja rääkkäämistä. Minusta paras lause oli se että "koiran täytyy nauttia työstä, ja jos se ei nauti, ei siitä ole ipoon". Ja siis sekin että testi tehdään jokaisen koiran mukaan, ja jokaisen on turha vertailla omaansa muihin, sillä se onko koirasta siihen vai ei, ei tee koirasta paskempaa tai parempaa. Tämä myöskin näkyi testissä, eli oikeasti ainakin ne mitä näin tehtiin todellakin koiran mukaan, ei niin että saadaan näyttävyyttä. Käännytettiinpä koiria suoraan poiskin, kun eivät tehneet mitään.

Mitä minä tästä testistä hain? Minusta on ensinnäkin mielenkiintoista nähdä aina erilaisia testejä jolla testataan koiran erilaisia osa-alueita. Myöskin koiran taistelutahtoa halusin testata, ja kykenevyyttä alkaa hommiin täysin vieraan miehen kanssa. Ja kyllä minä luotin tuohon Korriin siinä, että ei se rääkkää koiraa. Minusta on kyllä ollut hieman huvittavaa kuulla ihmisten kommentteja, kun olen sanonut vieväni neidon testiin. Kyllä minä tiedän että ei tuolla koiralla ole sitä mitä tarvitaan suojelukoiraksi, mutta se ei tee sitä huonommaksi. Eikä paremmaksi.

Yllättävää toki oli että neito sai noinkin hyvät arvostelut, sillä en odottanut ihan noin vahvaa reaktiota siltä. Vaikka ainahan se on ollut ihan hyvällä tavalla hullu patukan perään :) Ja vaikka se ottikin painetta tuosta raipasta, hyvin Korri palautti koiran. Ei sille jäänyt traumoja testistä ;) Voisin siis viedä jatkossakin koirani tuohon testiin. Aina sitä oppii uutta!

Ja tässäpä olisi video ja sitten vielä arvostelu kaikille joita homma kiinnostaa :D Niin ja miepä muuten vielä muistin että saatiinhan me hieno todistuskin tästä asiasta, jossa näkyy nuo osa-alueet. Yritänpä siitäkin saada todistusaineistoa tänne!

Tokokoe Joensuussa

2011-10-25T14:50:00.003+03:00

Nyt on taas aikaa kirjoitella, kun 6 tunnin päästä ollaan vasta lähellä määränpäätä. Joa järjesti ihan kotikisat, joihin oli siis pakko osallistua. Illalla ihmettelin kun ei jännittänyt, ei sitten millään. Aamullakaan ei tuntunut lähtö miltään, ja mietinkin että oisko nyt vituiksmän fiilis koska ei ole yhtään kisafiilis. Eikä vielä paikanpäälläkään ollut minkäänlaista jännitystä. Mietinpä jopa kahvin juomista. Neidon kanssa oltiin muutaman kerran käyty hallilla agiliitelemässä, joten en uskonut että hallin äänet häiritsisivät. Katsomossa oli monta kaveria, ja sen jos minkä olisi luullut jännittävän, mutta ei. No kyllähän se jännitys sieltä alkoi tulla, ja perhoset löytyivät masun pohjalle. Neito taasen taisi kuvitella menevänsä liitelemään, oli nimittäin niin ylikierroksilla

Ja jotta tästä ei tulisi tylsä kirjoitus videolla, laitan sekaan Lilyn ja poikaystävä Vobsun riekkukuvia, kun tokokuvia ei juuri nyt ole tarjolla.

Paikkamakuuseen mennessä viereinen koira hieman tuijotteli Lilyä, ja katsomossa oli pieni vauva joka oli Lilyn mielestä todella mielenkiintoinen. Luoksepäästävyydessä neito oli tosi hienosti, ja paikkamakuussa koira oli todella rauhallinen, ja lapsikin lähti itkeskelemään pihalle.

Sitten olikin odottelun aika, sillä ei todellakaan oltu ensimmäisiä :D Ja masun perhosparvi alkoi muuttumaan ampiaispesäksi. Tuomari oli tosi tosi mukava, ja seuraamiseen mennessä liikkeenohjaajan kanssa keskustelivat minun hihnan pitämisestä. Iisalmen kisassa meinasin kuristaa koiran, ja olin miettinyt että nyt pidän vain vasemmassa kädessä hihan niin tätä ei tapahtuisi. Mietin itse että mitähän koira tästä seisoskelusta ajattelee, mutta huoli oli täysin turha. Hihnassa seuraamisen jälkeen neidolla alkoi silmät palaa, ja jännitys katosi sen siliän tien kun ei voinut kuin keskittyä koiraan, joka oli enemmmän kuin liekeissä. Enpä nimittäin ole ikinä joutunut käskemään koiraa pysymään paikallaan luoksetulossa. Mutta nyt nykiminen oli sitä luokkaa että jos en olisi käskenyt neitoa, olisi se varmaan ennen minua ollut toisessa päässä hallia :) Oli ihan mielettömän hauska nähdä kun koiralla oli oikeasti hauskaa, ja kuinka sen sittten saakin pidettyä hanskassa! Ja hauskuus palkittiin, sillä tultiin toiseksi ja saatiin toinen ykköstulos :D Kyllä täytyy sanoa että on toi neito vaan ihan mahtava!

Ja tässä Lilyn taidonnäyte kuinka selätetään rotikka joka painaa tuplat omaan painoon verrattuna :D

Ja jos vielä haluatte oman näkemyksen asiasta, sen voi katsella täältä.

BH-kokeessa

2011-10-17T17:26:00.000+03:00

On todellinen yllätys että en ole tänne asti saanut kertomusta BH-kokeeseta kirjoitettua. No en ole viimeisimmästä tokokokeestakaan, on vaan elämä ollut niin kiireistä :( Ja nyt ei olla Kemiinkään ajeltu ni ei ole ajomatkan suomaa aikaakaan ollut. Mutta siis selityksistä asiaan.

Mietin pitkään ilmoitanko neidon Kiteelle vai Joensuuhun, mutta lähestyvän leikkauksen pelossa en uskaltanut riskeerata ja jättää asiaa Joensuun kisoja varten. Ja ainahan siinä olisi ollut mahdollista että JOS emme olisi päässeet läpi olisimme voineet veren maku suussa treenata muutaman viikon ja mennä uusintaan Joensuuhun. Nimittäin usko omaan osaamiseen ei ollut kovin suuri, kun Merjan kanssa muutamaa päivää ennen otettiin kenraaliharjoitukset. Ja kuinka sitä ohjaaja voikaan olla onneton, sillä vaikka olen ollut useammassa kokeessa töissä ja vielä useampaa katsomassa, ei kaikki todellakaan ollut selvää. Ensinnäkin kaksi tuntematonta ihmistä oli tullut häiriöksi minulle, ja se riitti. Tuli tehtyä ihan tyhmiä mokia ja jännitys oli selkeästi havaittavissa. Eikä jännitykseen suinkaan auttanut huomata että ei esimerkiksi ollut koskaan jättänyt koiraa paikkamakuuseen niin ettei olisi katsonut koiraa. Saatikka 10 minuutiksi. Tai että ei ollut koiralle opettanut vasemmalle täyskäännöstä. Ja siis oltiin keskiviikossa, ja lauantaina olisi kisa. Että ei voi koiraa syyttää muuta kuin siitä että valitsee tyhmän ohjaajan ;)

Joten voitte kuvitella että vaati aika paljon lähteä aamulla ajamaan kisoihin, ja vieläpä yksinään koiran kanssa. Matka oli pitkä, enkä edes eksynyt kertaakaan. Paikanpäällä oli onneksi muutama tuttu naamakin, hiukan kyllä häiritsi että olimme viimeisessä parissa. Mutta kerkesipä katsomaan useamman suorituksen ja kenties jopa ihan vähän jännityskin laski. Kunnes oli jo oma vuoro, ja parina oli minulle tuttu ihminen, koirat eivät juurikaan olleet treenanneet yhdessä. Ja se ikävä kyllä näkyi. Jo lähtötilanteessa parin koira oli enempi kuin paljon kiinnostunut Lilystä, ja se sai Lilyn hieman levottomaksi. Ja koska paikkamakuu oli meillä ekana, eikä siis todellakaan vielä varmana liikkeenä, kauhistutti minua suunnattomasti. Eikä syyttä. Sillä kun pari lähti tekemään seuraamiskaaviota, alkoi parin koira hyökkimään Lilyä päin. Ei siis agressiivisesti, vaan enempi hei kuka tuolla on tyyliin. Ja sitähän Lily ei yhtään ymmärtänyt. Tarpeeksi monesti kun koira teki niin, oli minun aika palata koiran luokse. Epäilen että luoksetulossa Lily olisii viimeistään riemastunut. Joten sain kaikessa rauhassa katsella heidän suorituksen koiran vieressä.

Ja siihen kun lisätään tuomarin kannustavat sanat seuraamiskaavion tullessa: jos kaikki ei mene täydellisesti saatte hylsyn, ajattelin että maksettu harjoitus ja viimeinenkin jännitys hävisi. Joka siis oli hyvä, ja aika hyvin tuo loppu sitten menikin. Itselle outoja juttuja olivat ainoastaan noi hemmetin pysähtymiset, joita koira ei tehnyt kertaakaan. Mikähän siinä on että niitä ei kokeessa voi tehdä mutta treeneissä tehdään sitäkin paremmin? Mutta muuten meni kyllä todella hyvin, ja olin kyllä todella tyytyväinen pieneen pikkusievään neitooni ;) Tämä siis tuomarin näkymys meistä.

Sitten olikin aika mennä kaupunkiin ja voin sanoa että jos Outokummussa ajetaan miten sattuu niin Kiteellä ei sitten ollenkaan välitetä liikennesäännösistä. Tuomari oli melkoisen mielenkiintoinen, sillä totesi että jos laitan koiran paikkamakuussa maahan olen ansainnut hylsyn. Hänellä oli monta muutakin mielenkiintoista kommenttia, joiden siivittämänä ei kaupunkikaan paljon jännittänyt. Koiran ohitus oli sitten ihan vierekkäin, oisivat rekut saaneet pusut vaihdettua helpostikkin. Henkilöryhmän keskeytti jalkakäytävällä ajanut auto joka ilmeisesti oli sitä mieltä että tämä on täysin laillinen reitti ajaa ja me ollaan vaan tiellä. Ja seinään jätössä Lilyä ei saa ikinä enää laittaa siihen, saa kuulemma kuka tahansa sen siitä varastettua. En ymmärrä mikä koiraan meni, mutta kaupunki meni täysin ongelmitta ja siinäpä se nyt on, BH Of Gurrent Extreme Evita, sohvalla makaamassa miun kaverina :D Mahtava pikkuneiti, ihan paras!!!

Ja jos joku tahtoo vielä itse arvostella hommaa, saa sen katsottua TÄSTÄ.

Muutama kuvakin

2011-09-29T14:36:00.000+03:00

Oltiin lähdössä Kemiin ja ajattelin juoksuttaa koiraa läheisellä pellolla ennen pitkää automatkaa. No juuri kun pääsin ulos aurinko alkoi paistamaan, ja kaivelin kameran naftaliinista. Huomasi taas ettei ole pitkään aikaan käyttänyt, kun meni säätämiseksi aluksi. No muutama ihan siedettävä kuvakin tuli neidosta. Eli tehdään me muutakin kuin treenataan ;)

Keppi on siis todella tärkeä. Ilman sitä ei voi lähteä vapaana juoksemaan. Ei sitten niin millään. Toi vaan on siitä hassu pieni että se siis oikeesti juoksee yksinään kepin kanssa. Sitä ei siis tarvitse viskoa? Riittää että se on suussa.

Sitten toki tulee niitä hetkiä kun keppi katoaa, ja voi keskittyä poseeraamiseen. Eli näyttämään hassulta. Mutta ei sentään ole korvat ihan pystyssä ;)

No sitten voi taas nostaa korvat pystyyn ja napata keppi ja taas mennään!!!

Tokokokeessa

2011-09-26T17:01:00.001+03:00

Nyt se olisi eka virallinen koe suoritettuna sekä minulla että koiralla. Edellisenä yönä en saanut unta kun niin paljon mietitytti, tulipa jopa mietittyä käskyjä ja että mitä käytinkään siihen ja tähän. Ihan älytöntä! No kukonlaulun aikaan lähdettiin kohti Iisalmea, ja onneksi Moona suostui mukaan. Yksin olisin ollut aika hukassa. Ja varsinkin kun vielä alussa oli sellainen sekaannus että Lilyn passista puuttui "viranomaisen" allekirjoitus. Onneksi paikalla sattui olemaan virallinen tunnistusmerkitsijä, joka tarkasti koiran, totesi oikeaksi ja allekirjoitti passin.

11 kisaajaa oli paikalle saapunut, ja kisa alkoi tuomarin puheella. Ja voin sanoa että puhe oli pitkä ja perusteellinen. Vieressä oleva koira oli sitä mieltä että Lily on mahdollinen vastustaja, ja omistaja sai tehdä töitä että saatiin olla rauhassa. Lilykin otti hieman kierrosta asiasta, ja hieman jännittikin kuinka paikkamakuu menee. No hyvinhän se meni, vaikka koira olikin luvalla sanoen hieman rauhaton. Ja sen jälkeen koira autoon odottamaan vuoroaan.

Yleisesti ottaen suoritus ei todellakaan ollut meidän parasta antia, mutta oli hieno huomata että vaikka itse meinaa oksentaa jännityksestä, kädet tärisevät ja teen vaikka mitä virheitä, koiralla on selvästi parempi paineensietokyky. Ainut mikä todella harmittaa, on tuo maahanmeno jonka minä ryssin ihan täydellisesti. Ja se kuitenkin on yksi meidän varmimpia liikkeitä. Mutta jos ohjaaja ei katso edes onko koira lähelläkään kun lähtee liikkeelle, ja antaa käskyn epämääräisesti, niin mitä voi odottaa? No puhdasta nollaa :D

Mutta kuten eräs tuttavani on sanonut, kaikki yli 160 pisteen on hifistelyä, päädyimme siihen 160 pisteeseen. Eli ykköstulos!!!

Miun mahtava pieni Lipilii!!! Tästä on suunta vaan eteen ja ylöspäin! Kuvia ja videon linkitän tähän kunhan pääsem koneelle, nyt postaus tuli tehtyä kännykällä jotta saa edes tekstin aiheesta :D

Ja tästä pääsee katsomaan videon MH-kuvauksesta

2011-09-20T13:36:00.000+03:00

Lily MH-kuvauksessa

2011-09-19T14:09:00.005+03:00

Ei alkanut juoksut joten neito pääsi hauskuttamaan itseään MH-kuvaukseen Maaningalle. Kuvaajina Jorma Kerkkä ja Marina Bast. Ja siis huoh, mikä kuvaus! Kerkkä kuvasikin koiraa aikamoiseksi pakkaukseksi. Ei päätä kyllä puristanut kuvauksessa, ja olisipa neito halunnut lähteä uudelleen kierrokselle. Löytyi jopa yllätyksiäkin, eli kuinka tosissaan neito oli aaveilla. Mutta koska ihmiset ovat ihania, ei siinäkään jäänyt mitään epäselvyyttä mieltä painamaan. Ja laukauksissa näki Satun metsässä ja sinne olisi pitänyt päästä. Eli ensi vuonna sitten luonnetestiin :D Kiitos Aijalle joka heräsi kukonpierun aikaan ja ajoi pitkän matkan päästäkseen tallentamaan nämä hetket jälkipolville ;)

Ja tässä osa-alueet, video toimituksesta tulee heti kun ihana Aija sen on saanut katsottavaan muotoon:

	1	2	3	4	5
1. KONTAKTI
a. Tervehtiminen	Torjuu kontaktia, murisee tai yrittää purra	Välttää kontaktia, väistää	Hyväksyy kontaktin vastaamatta siihen, ei väistä	Ottaa itse kontaktia tai vastaa siihen	Mielistelevä kontaktinotossa, hyppii, vinkuu, haukkuu jne.
b. Yhteistyö	Ei lähde vieraan ihmisen mukaan / Ei kokeilla	Lähtee mukaan haluttomasti	Lähtee mukaan, mutta ei ole kiinnostunut TO:sta	Lähtee mukaan halukkaasti, kiinnostuu TO:sta	Lähtee mukaan hyvin innokkaasti, erittäin kiinnostunut TO:sta
c. Käsittely	Torjuu murisemalla ja/tai yrittää purra	Väistää tai hakee tukea ohjaajasta	Hyväksyy käsittelyn	Hyväksyy ja ottaa kontaktia	Hyväksyy ja vastaa liioitellulla kontaktilla
2. LEIKKI 1
a. Leikkihalu	Ei leiki – ei osoita kiinnostusta	Ei leiki – osoittaa kiinnostusta	Leikkii – aktiivisuus lisääntyy / vähenee	Leikkii – aloittaa nopeasti ja on aktiivinen	Leikkii – aloittaa erittäin nopeasti ja on hyvin aktiivinen
b. Tarttuminen	Ei tartu esineeseen	Ei tartu, nuuskii esinettä	Tarttuu esineeseen viiveellä tai etuhampailla	Tarttuu heti koko suulla	Tarttuu heti, nappaa esineen vauhdista
c. Puruote ja taisteluhalu	Ei tartu esineeseen	Tarttuu viiveellä – irrottaa / pitää, ei vedä vastaan	Tarttuu, vetää vastaan, mutta irrottaa ja tarttuu uudestaan / Korjailee otetta	Tarttuu heti koko suulla, vetää vastaan kunnes TO irrottaa	Tarttuu heti koko suulla, vetää, tempoo, ravistaa – kunnes TO irrottaa
3. TAKAA-AJO
a. Takaa-ajo	Ei aloita	Aloittaa, mutta keskeyttää	Aloittaa etenemisen hitaasti, voi lisätä vauhtia, seuraa koko matkan saalista	Aloittaa kovalla vauhdilla päämäärähakuisesti, pysähtyy saaliille	Aloittaa heti kovalla vauhdilla juosten saaliin ohi, voi kääntyä saaliille
b. Tarttuminen	Ei kiinnostu saaliista / Ei juokse perään	Ei tartu, nuuskii saalista	Tarttuu saaliiseen epäröiden tai viiveellä	Tarttuu heti saaliiseen, mutta irrottaa	Tarttuu heti saaliiseen, pitää sitä suussaan vähintään 3 sekuntia
4. AKTIVITEETTITASO
	Tarkkailematon, kiinnostumaton, passiivinen	Tarkkailevainen, rauhallinen, voi istua, seistä tai maata	Tarkkailevainen ja enimmäkseen rauhallinen, yksittäisiä toimintoja	Tarkkailevainen, toiminnot tai rauhattomuus lisääntyy vähitellen	Toiminnot vaihtelevat nopeasti osion aikana / Rauhaton koko ajan
5. ETÄLEIKKI
a. Kiinnostus	Ei kiinnostu avustajasta	Tarkkailee avustajaa, välillä taukoja	Kiinnostunut avustajasta, seuraa ilman taukoja	Kiinnostunut avustajasta, yksittäisiä lähtöyrityksiä	Erittäin kiinnostunut avustajasta, toistuvia lähtöyrityksiä
b. Uhka/ Aggressio	Ei osoita uhkaelkeitä	Osoittaa yksittäisiä (1-2) uhkauselkeitä osion 1. osassa	Osoittaa yksittäisiä (1-2) uhkauselkeitä osion 1. ja 2. osassa	Osoittaa useampia uhkauselkeitä osion 1. osassa	Osoittaa useampia uhkauselkeitä osion 1. ja 2. osassa
c. Uteliaisuus	Ei saavu avustajan luo	Saapuu linjalle aktiivisen avustajan luo	Saapuu piilossa olevan puhuvan avustajan luo	Saapuu avustajan luo epäröiden tai viiveellä	Saapuu avustajan luo suoraan ilman apua
d. Leikkihalu	Ei osoita kiinnostusta	Ei leiki – osoittaa kiinnostusta	Leikkii – voi tarttua varovasti, mutta ei vedä	Tarttuu, vetää vastaan, voi irrottaa ja tarttua uudelleen	Tarttuu, vetää vastaan, ei irrota
e. Yhteistyö	Ei osoita kiinnostusta	Kiinnostuu, mutta keskeyttää	On kiinnostunut leikkivästä avustajasta	Kiinnostuu leikkivästä sekä passiivisesta avustajasta	Houkuttelee myös passiivista avustajaa leikkimään
6. YLLÄTYS
a. Pelko	Ei pysähdy tai pysähtyy nopeasti	Kyykistyy ja pysähtyy	Väistää kääntämättä opis katsettaan haalarista	Pakenee enintään 5 metriä	Pakenee enemmän kuin 5 metriä
b. Puolustus / Aggressio	Ei osoita uhkauselkeitä	Osoittaa yksittäisiä uhkauselkeitä	Osoittaa useita uhkauselkeitä	Osoittaa useita uhkauselkeitä ja muutamia hyökkäyksiä	Osoittaa useita uhkauselkeitä ja hyökkäyksiä, voi purra
c. Uteliaisuus	Menee haalarin luo, kun se on laskettu maahan / Ei mene ollenkaan	Menee haalarin luo, kun ohjaaja puhuu kyykyssä ja houkuttelee koiraa	Menee haalarin luo, kun ohjaaja seisoo sen edessä	Menee haalarin luo, kun ohjaaja on edennyt puolitiehen	Menee haalarin luo ilman ohjaajan apua
d. Jäljellejäävä pelko	Ei minkäänlaisia liikkumisnopeuden vaihtelua tai väistämistä	Pieni niiaus tai liikkumisnopeuden vaihtelu jollain ohituskerralla	Pieni niiaus tai nopeudenvaihtelu kerran, pienenee toisen ohituskerran jälkeen	Niiaus tai nopeuden vaihtelu samanlaisina vähintään kahdella ohituskerralla	Voimakas pelko, voi lisääntyä jokaisella ohituskerralla
e. Jäljellejäävä kiinnostus	Ei osoita kiinnostusta haalariin	Pysähtyy, haistelee tai katselee haalaria yhdellä ohituskerralla	Pysähtyy, haistelee tai katselee haalaria väh. kahdella ohituskerralla	Puree haalaria tai leikkii sen kanssa, kiinnostus vähenee	Puree haalaria tai leikkii sen kanssa väh. kahdella ohituskerralla
7. ÄÄNIHERKKYYS
a. Pelko	Ei pysähdy tai pysähtyy nopeasti	Kyykistyy ja pysähtyy	Väistää kääntämättä pois katsettaan	Pakenee enintään 5 metriä	Pakenee enemmän kuin 5 metriä
b. Uteliaisuus	Ei mene katsomaan	Menee räminälaitteen luo kun ohjaaja puhuu kyykyssä ja houkuttelee koiraa	Menee räminälaitteen luo kun ohjaaja seisoo sen vieressä	Menee räminälaitteen luo kun ohjaaja on edennyt puolitiehen	Menee räminälaitteen luo ilman ohjaajan apua
c. Jäljellejäävä pelko	Ei minkäänlaisia liikkumisnopeuden vaihteluita tai väistämistä	Pieni niiaus tai liikkumisnopeuden vaihtelu jollain ohituskerralla	Pieni niiaus tai nopeudenvaihtelu kerran, pienenee toisen ohituskerran jälkeen	Niiaus tai nopeudenvaihtelu samanlaisina vähintään kahdella ohituskerralla	Voimakas pelko, voi lisääntyä jokaisella ohituskerralla
d. Jäljellejäävä kiinnostus	Ei osoita kiinnostusta räminälaitetta kohtaan	Pysähtyy, haistelee tai katselee laitetta yhdellä ohituskerralla	Pysähtyy, haistelee tai katselee laitetta väh. kahdella ohituskerralla	Puree laitetta tai leikkii sen kanssa, kiinnostus vähenee	Puree laitetta tai leikkii sen kanssa väh. kahdella ohituskerralla
8. AAVEET
a. Puolustus / Aggressio	Ei osoita uhkauselkeitä	Osoittaa yksittäisiä uhkauselkeitä	Osoittaa useita uhkauselkeitä	Osoittaa useita uhkauselkeitä ja muutamia hyökkäyksiä	Osoittaa uhkauselkeitä ja useampia hyökkäyksiä
b. Tarkkaavaisuus	Yksittäisiä vilkaisuja ja sen jälkeen ei kiinnostusta / Ei kiinnostu lainkaan	Katselee aaveita silloin tällöin	Tarkkailee aaveita, pitkiä taukoja, kumpaakin puolet ajasta tai koko ajan toista	Tarkkailee aaveita, lyhyitä taukoja	Tarkkailee molempia aaveita koko osion ajan
c. Pelko	On ohjaajan edessä tai sivulla	On enimmäkseen ohjaajan edessä tai sivulla, pientä välimatkanottoa	On enimmäkseen ohjaajan edessä tai sivulla, vaihtelee paon ja kontrollin välillä	On enimmäkseen ohjaajan takana, vaihtelee paon ja kontrollin välillä	Peruuttaa enemmän kuin taluttimen mitan tai lähtee paikalta / Pakenee
d. Uteliaisuus	Menee katsomaan, kun ohjaaja on ottanut avustajalta hupun pois / Ei mene ajoissa	Menee katsomaan, kun ohjaaja puhuu avustajan kanssa ja houkuttelee koiraa	Menee katsomaan, kun ohjaaja seisoo avustajan vieressä	Menee katsomaan, kun ohjaaja on edennyt puoleenväliin	Menee katsomaan ilman apua
e. Kontaktinotto aaveeseen	Torjuu kontaktia / Ei mene ajoissa	Hyväksyy avustajan tarjoaman kontaktin, mutta ei vastaa siihen	Vastaa avustajan tarjoamaan kontaktiin	Ottaa itse kontaktia avustajaan	Innostunutta kontaktinottoa avustajaan, esim. hyppii tai vinkuu
9. LEIKKI 2
a. Leikkihalu	Ei leiki – ei osoita kiinnostusta	Ei leiki – osoittaa kiinnostusta	Leikkii – aktiivisuus lisääntyy / vähenee	Leikkii – aloittaa nopeasti ja on aktiivinen	Leikkii – aloittaa erittäin nopeasti ja on hyvin aktiivinen
b. Tarttuminen	Ei tartu esineeseen	Ei tartu, nuuskii esinettä	Tarttuu esineeseen viiveellä tai etuhampailla	Tarttuu heti koko suulla	Tarttuu heti, nappaa esineen vauhdista
10. AMPUMINEN
	Ei häiriinny, havaitsee nopeasti ja sen jälkeen täysin välinpitämätön	Häiritsevyys lisääntyy leikin / passiivisuuden aikana, sen jälkeen välinpitämätön	Kiinnostuu laukauksista, yleisöstä tms. mutta palaa leikkiin / passiivisuuteen	Keskeyttää leikin / passiivisuuden, lukkiutuu yleisöä, laukauksia tms. kohden, ei palaa leikkiin / passiivisuuteen	Häiriintynyt, pelokas / Yrittää paeta / Ohjaaja luopuu ampumisesta

Yllättäen treeniä treeniä treeniä

2011-09-08T10:21:00.000+03:00

Alkaa tuntumaan että naamakirjan tilapäivitykset junnaa paikallaan, ja että mitään muuta ei koiran kanssa tehdäkkään kuin treenata. No vietettiin me eilen ihan vapaapäivä, koska olin lupautunut pitämään meikkikutsut Hannan ohjastamana. Eli päivä meni leipoessa ja siivotessa. Ei tuntunut koiraa haittaavan vapaapäivä ;) No alkuviikon tekemiset taisi painaa pienen mieltä. Maanantaina herätessä olo oli aivan karmea, pää tuntui painavan miljoona kiloa ja aamulenkin jälkeen sohva kutsui. Nuokuin siinä pitkälle iltapäivään kunnes velvollisuudet kutsuivat, ja lähdin Aijan henkiseksi tueksi BH-kokeeseen. Ja ilmeisesti tuki oli tarpeen, ja Neven nimen edessä komeilee hieno BH-titteli, ONNEA!!! No vaikka oma olo oli aivan kaamea, ajattelin ottaa seuraamiskaavion kerrankin kokonaisuudessaan. Ja kyllähän tuo neito seurasi, kääntymisissä pientä haahuilua mutta muuten vallan hyvä suoritus. Sitten olikin aika mennä jännäämään Aijan ja Neven kaupunkiosuutta, ja saatiin häiriökoira suostuteltua jäämään meillekkin häiriöksi, ja ohitus sujui vallan mainiosti. Silti mie vaan niin kammoan tuota kaupunkikävelyosuutta :( Pitäsi siis saada nyt vieraita koiria ohitustreeneihin, vaan mistähän niitä saisi???

No tiistaina käytiin myöskin kentällä tekemässä tottista, nyt huomionarvoista oli oma asenne ja muut koirat. Muut koirat siis eivät kiinnostaneet millään lailla, vaan pystyttiin sen puolesta treenaamaan vallan mainiosti. Mutta oma asenne oli jossain miljoonan mailin päässä, ja ei oikein lähtenyt. Ja jotta saisi oman mielen mahdollisimman mustaksi, lähdettiin vielä pentukurssilaisten kanssa kaupunkikierrokselle. Eihän Lilyllä ole mitään ongelmaa hisseissä, rappusissa, metallialustalla ja ihan vähän vaan ihmetytti sillan ali kulkeminen. Mutta ne vieraat koirat, huoh... No siis kaikkihan menee hyvin kunnes joku tulee iholle kiinni. Ja koska kaikki muut olivat yltiösosiaalisia, niitä iho kosketuksia tuli aika paljon. Mutta leuka rintaan kiinni ja kohti uusia pettymyksiä, vai miten se meni? No kunhan siitä BH:sta selvittäisiin niin sitten voisi ihan omaan aikaan opetella tuota muiden koirien siedätystä. Ja voihan se olla että ei edes päästä sinne BH-kokeeseen ;) No ja onhan tässä tuo MH vielä ennen sitä, ellei neito aloita juoksuja. Olisi enää 9 yötä jäljellä, ja peräpään nuoleminen, merkkailu ja muut eleet alkavat olla jo aika vahvoja. Joten peukkuja että vasta 18 päivä alkaisi neito vuotamaan. Koska aiemmin juoksut ovat alkaneet 18.3,18.10 ja 8.3. Että olisihan tuohon vielä aikaa kalenterin mukaan?

Tänään olisi vuorossa viimeinen yhteinen jälkitreeni meidän porukan kanssa tälle syksylle, hieman on kyllä haikea olo. Tästäkö se talvi taas alkaa??? No on sitten ainakin aikaa treenata tokoa, toki jos vanhat merkit paikkansa pitävät ei siitä suurta iloa ole noissa -30 asteen pakkasissa. Ai kenellä tänään masis kaikesta :D

Möllitokoa

2011-08-30T21:35:00.001+03:00

Mie oon NIIIIIIIIIIIIN onnellinen!!! Tänään möllitokoa Lilyn kanssa. Omistaja ihan hermona, kuinkas muutenkaan? Mutta koira toimi kuin ajatus, vielä on toki treenattavaa, mutta 12 koiraa osallistui, ja me oltiin 4.sijalla!!! Mie leijun :D Paikkamakuussa 6 koiraa, joista Lilyn viereinen koira läksi ennen kuin oltiin edes menty paikoille, sitten lähti toinen ja kolmas, ja neljäs nousi istumaan ja huutamaan. Lily katsoi vaan huoh, mie tiiiän mitä tässä pitää tehä, ja pysyi. Lopputulema 9 pistettä, koska ennakoi nousemista. Luoksepäästävyys 10, seurraminen kytkettynä 9, seuraaminen taluttimetta 8 kun ei omistaja ymmärtänyt mitä tarkoittaa käänny oikealle. Maahanmeno 9 1/2 , hieman hidas. Luoksetulo 6, ei tullut eteen vaan ennakoi sivulletuloa. Seisominen 8 1/2, kääntyi hiukan katsomaan takapalkkaa :D Estehyppy 8, siinäkin ennakointia minun tullessa vierelle, ja kokonaisvaikutus 9, josta saatiin vielä erikoismainita että hyvä yhteityö.

Miun muru <3 Pieni rakas <3

Ja sitten Mervin kännykällä ottamia kuvia, oli niin karmea sade ettei normi kameraa haluttu kastella :D

Notre Damen kellonsoittajakoira

2011-08-30T10:30:00.000+03:00

No joo. Alkaa mielenkiintoiseksi käydä tämä meidän neidin elämä. Nythän siis tassun antura alkaa paranemaan, kiitos Martinan ja hänen ihmevoiteensa. On nimittäin ihmeellinen tökötti, kun anturahaavan muutamaan päivään parantaa. Pidän minä siinä edelleen sidettä kun mennään treenaamaan, mutta kotona juoksentelee jo ilman. Kun ei neito sitä nuole. Mutta sitten tähän Notre Damen kellonsoittajakoiraan. Meiltä nimittäin löytyy sellainen. Quasimodo olisi tuosta kyttyrästä oikein kateellinen. Ja kyttyrähän ilmestyi aika nopeasti. Eka arvaus oli että amppari kerkesi pistämään, mutta kun ei laskenut yön aikana mentiin näyttämään Martinalle. Ja arvatkaapa mikä on koiralla syynä pattiin: Se on allerginen penisiliinille!!! Eli kun ton tassun haavan takia laitettiin se penisiliinipiikki, se on nyt sit pukannut siihen allergisen reaktion. Ja verikokeet vahvistivat tiedon. Eli nyt sitten eletään kyttyrän kanssa muutama viikko, kun kuulemma ei ole mikään nopea laskemaan. Joten tästä eteenpäin kun minun on pitänyt lääkärissä muistaa etten ota penisiliiniä, on se muistettava myös koiran kohdalla. Että tälläistä :D Nyt treenaamaan liikkeestä seisomista, hieman vielä hakusessa ja tänä iltana pitäisi se osata. Ai miten niin jätän viime tippaan asiat ;)

Treeniä ja jalan parantelua

2011-08-25T20:02:00.001+03:00

Juuri kun alkoi kisankuvat kiiltelemään silmissä, masussa kääntämään jännityksestä, kuinka käykään? No neito juoksee pallon perässä pihalla ja kannuskynnen antura hajalla. Että sepä siitä sitten. No sitten soittelemaan eläinlääkäreitä, ja kuinka ollakkaan eipä kukaan pystynyt ottamaan vastaan. Viimeinen oljenkorsi oli soitto Outokummun lääkärille, jolla ei ollut aikaa mutta joka sitten tuli kuitenkin kotiin käymään kun oli siitä ohi kulkemassa. Siis loistavaa palvelua! Side tassun suojaksi ja lepoa. Ja arvatkaapa onko neito kuullut sellaisesta sanasta saatikka sen merkityksestä? No ei? Ensimmäiset pari päivää oli kyllä kipeän oloinen, ja vaikka haava vieläkin välillä tihkuttaa, ei kivusta ole enää tietoakaan.

Syksy toi tullessaan myös työmatkat Kemiin, ja maanantaina lähdettiinkin katsomaan mitä asunnolle kuuluu. Hyvin oli muovikukat selvinneet kesästä ja ne muutamat oikeatkin kukat olivat kestäneet muutaman kuukauden kuivuuden. Merja oli kesälomalla ja sehän piti heti hyödyntää treenien merkeissä. Ja koska jalan kanssa ei metsään päässyt oli viikko aika tokopainotteinen. Joka siis ei ollut yhtään huono valinta. Huonoa oli minun jännittäminen joka tietenkin heijastui myös koiraan ja kun yhtälöön lisätään vielä nainen joka kouluttaa koiraansa kiltisti sanottuna hieman ronskein ottein oli soppa valmis. Lily oli täysin varma että kohta se tulee hänenkin päälleen, ja vielä kun vieraalla kentällä oltiin olikin tiistain treenit siinä. Keskiviikkona saatiin oikein mieluisia vieraitakin, kun Satu ja Kerttu tulivat käymään. Ja tietenkin koska pitää olla myös hauskaa, mentiin koko porukka aina niin hyvään kiinalaiseen ravintolaan syömään ja parantamaan maailmaa. Mie en varmaan ikinä kyllästy kehumaan tuon paikan ruokia, ne on vaan niiiin hyviä!

Mutta jotta ei ihan huvitukseksi koko päivä olisi mennyt, otettiin kaupunkikävelyä. Neito ja Viivi ovat selkeästi määritelleet toisensa ja ohitukset menivät kovin mallikkaasti. Kerttua piti vähän katsella mutta ei siinäkään ollut mitään ongelmaa. Jätinpä koiran kaupan eteenkin, ja kovin nätisti siinä oli vaikka ihmiset kulkivat hyvä ettei tassujen päältä ja Viivi ja Kerttu pyörivät ympärillä. Muutenkin tuo kaupungissa asuminen ja sitä kautta siellä lenkkeily tekee neidolle kovin hyvää.

Ja siitä sitten tottistelemaan. Treenit menivät huomattavasti paremmin, ja itsekkin osasin skarpata ihan eri lailla. Otettiin uutena liikkeenä ruutu, johon Merja antoi oikein mainiot ohjeet, ja käsittämätöntä kyllä neito keksi heti mikä oli kuplan juoni. Epävarmahan se oli, mutta selkeästi tykkäsi liikkeestä. Sitten olikin aika jo lähteä Satu saattelemaan kotiin ja itse viettämään Kemissä harvinaista herkkua, eli koti-iltaa :D

Ja tänään sitten treenit menivät jo todella hyvin, itse muistin olla rauhallinen, ja onneksi Merja myös muisti asiasta mainita :) Hyppy alkaa olla jo kunnossa, ja siitä on tullut tosi hauska liike. Sivulletulo korjantuu joka kerralla paremmaksi kun vaan muistan palkata oikeaan paikkaan, ja seuraaminen... No kai se paranee :) Liikkeestä seisominen on ihan toivotonta, huoh... Mutta koska tuo vieras kenttä oli aika mörkö, tulomatkalla pysähdyttiin Iisalmessa ja käytiin siellä kentällä pyörähtämässä. Tosi minimaaliset treenit, ja oli vieraita katsomassa. Hannekin pääsi paikalle vaihtamaan muutaman sanasen. Neidolla superhyvä vire, eikä itseäkään jännittänyt ihan järkyttävästi. Koira autoon takaisin, jonne jäi protestoimaan treenin lyhyyttä. Eli aivan loistava viikko :D Kiitos Merja ja Satu, työ ootte <3

Joensuun näyttely

2011-08-15T20:48:00.000+03:00

Pitkästä aikaa käytiin Lilyn kanssa pyörähtämässä kehissä kun olivat saaneet näyttelyn pystytettyä ihan kotinurkille. Odotukset eivät olleet kovin suuret, sillä neito näytti enempi lyhytkarvaiselta collielta kuin mitä näyttelytähdeltä. Toisaalta omaan jännitykseen auttoi se ettei odottanut mitään, ja kerrankin pystyin aamulla syömäänkin :D Nyt oltiin ihan pro meiningillä matkassa, kun saimme Ninnun yövieraaksi. Perjantai-iltana kävimme pystyttämässä leirin raviradalle ja olipa mukava teltassa istuskella ja katsella ympäri vilistävää ihmis- ja koiramäärää. Lily rauhoittui tosi nätisti häkkiin, eikä muutenkaan paljoa stressannut ihmisvilinästä eikä juurikaan muista koiristakaan. Ei vaikka kotona oli myös koiravilinää koska Ninnu oli tuonut Taisto-aussien ja Igor-amstaffin meille yökylään. Lilyhän jopa olisi leikkinyt Tanen kanssa, mutta jostan syystä emme päästäneet niitä tiputtamaan viimeisiäkin karvoja koirasta.

Lauantaina tuomarina oli Fernando Madeira Rodrigues, hyvin mukava vanha herra joka osasi kyllä hurmata aussieneidon. Ja ilmeisesti myös tuomari hurmaantui, sillä saimme ensimmäisen ERIn!!!

"Good head. Correct neck. Good front. A little bit dominin front the back to shoulders. Could have a lite better in rear. Light at bones."

Sitä pitikin sitten mennä Amarilloon juhlistamaan ja oli kyllä niin iloinen olo. Kuvia ei ainakaan vielä ole ilmaantunut lauantailta, mutta laitetaan Mervin ottamia kuvia sunnuntailta. Ninnu oli minua opastanut koiran esittämiseen perjantaina, ne opit vaan katosivat mielestä sunnuntaina, muisti on hyvä mutta hemmetin lyhyt!

Sunnuntaina oli muutenkin jotenkin jännempi olo, ja se myös näkyi kehässä. Tuomari tutki Lilyä todella tarkkaan, mittasi mittasuhteet joka puolelta, nosteli koiraa ja laski hampaat. Kävi välillä arvostelemassa ja vielä nosteli jalkoja. En tiiä mitä kummaa meinasi löytää. Arvosana oli EH, vaikka tuomarin kädet olivat ihan valkoisessa karvassa :D

Tuomarina siis Theo Leenen.

"Good size and propotions. Femininen head. The skull is broad and the muzzle is quite short. Correct eyes. Complete scissors bite. Well set ears. Good neck, shoulder and topline. Correct tail. Well angulated. Good bone and feet. Could be stronger in the pastern. Body strong enought. Correct coat. In the movement little bit narrow behind and towing out in front."

Siis kaiken kaikkiaan oikein ihana reissu, kiitos Ninnu, Mervi, Moona ja Aija, hauskaa oli koko rahan edestä!!! Ja sitten eikun uusia näyttelyitä kohden!

Elokuun mietteitä

2011-08-05T15:24:00.001+03:00

Kesä alkaa ihan selkeästi muuttumaan syksyksi, on ollut niin koleita aamuja ja aurinko ei lämmitä enää kuin ihan vähän vaan. Hyvin koira kyllä kesti kuumuuden, yksiäkään treenejä ei meidän jaksamisen takia tarvinnut perua. Ja ainahan pystyi siirtämään illempaan tai aikaiseen aamuun treenit.

Lilyllä on ollut hauska heinäkuu, on tehty kaikkea uutta ja hienoa, sekä vanhaa ja mukavaa. Mummolaankin Minnan luokse on neito siis oikein pariinkin otteeseen päässyt, ja on kyllä ihana kun Minna jaksaa pientä mustavalkoista hoitaa :) Toki miksi ihmeessä ei jaksaisi, jos ei tarvi kun kahdesti päivässä pestä koira, kun se päättää nauttia kaunistavista mutakylvyistä?

Ja voin muuten sanoa että ensi viikonlopun näyttelykarkelot ovat aika onnettomat meille, kun neito siis tiputti karvansa ja jollei tuomaria miellytä austaliankarvatonkoira, tulee meille nopea kierrähdys kehässä. Mutta en luovuta. Seuraavia näyttelyitä jo katselen.

Tokokoe piti olla elokuussa, mutta johtuen omistajan lomailusta se siirtyy syyskuulle, ellei lääkärin veitsi pilaa sitä. Ja veitsi osuu omistajaan, ei koiraan. Mutta kuulemma ei olisi hyvä seuraavana päivänä mennä kokeeseen. Outoa? Mutta kunhan täältä reissusta kotiudun niin alan kuitenkin päättämään kokeiden aikataulut, sillä saahan niistä rahat takaisin lääkärintodistuksella, saahan? Rovanniemelle en kuitenkaan uskalla lähteä, sinne kuitenkin tarvitsisi enemmän järjestelyjä kuin mitä paikallisiin kisoihin. Ja jos joku tietää tässä kuussa olevista möllitokoista max. 100 km säteellä, vinkatkaa ihmeessä! Minä kum epäilen että luuhistun itse jännityksestä, niin siihen pitäs vielä saada hieman treeniä.

Muuten tämä kuu näyttää kovin matkapainotteiselta, kuten edeltäväkin. Katsotaan nyt miten treenaamisen käy reissatessa? Ja työtkin alkavat taas. Miksi ei aina voi olla kesä???

Paljon on taas tapahtunut

2011-07-24T22:12:00.000+03:00

Leiriltä ollaan kotiuduttu ja nautittu ihanista lämpimistä päivistä. Koiraa ei onneksi ole kuumuus haitannut, eikä todellakaan omistajaakaan. Treenattu ollaan melkein joka päivä, ja ei tuo ole kyllä vauhtia hidastanut. Neito on myös oppinut uimaan melko nätisti vierellä, ja koskapa sattui kamera mukaan mökille on myös kesätunnelmia luvassa.

Ilme on kyllä aika synkeä koiralla, koska ei saanut edelleenkään minua pois vedestä. Sillä miehän ostin ihan uuden uikkarinkin, niin paljon on nyt tullut uitua ;)

Mutta siis sitten päästään itse asiaan, eli leiriin. Leirihän pidettiin Kaavilla ja siis melkein kotinurkilla. Sunnuntaipäivä meni hieman toipuessa, sillä oltiin viikko Turussa ja Lily oli Minnan ilona. Neito vaikutti hieman väsyneeltä ja miehän hieman hermoilinkin miten se jaksaa koko leirin ajan. Hermoilu oli täysin turhaa, ei nimittäin koiralla vauhti hyytynyt koko reissun aikana. Ihmeellinen työmotivaatio tuolla elukalla kyllä vaan on. Ja siis kuitenkin Minnan luonakaan ei varmasti ole vaan sohvalla maannut, siitä on aivan varmasti Nata, Siru, Nella ja Rilla pitänyt huolen. Ja varmasti myös Minna! Ja ihaninta oli huomata että kun mitään ei tapahtunut, neito kuorsasi sängyllä!

Maanantaiaamuna lähdettiinkin heti hakuilemaan, ja ilma oli kuuma, raskas, eikä minkäänlaista tuulenvirettä käynyt metsässä. Neito keksikin sitten etsiä maalimiehet jäljestämällä. Kuinka näppärää. Tämähän siis oli meidän toinen hakutreeni koko kesänä, ja rullan tuonnissa, ja takaisinlähdössä olikin hieman säätämistä. Mutta ajan ja laulun kanssa, eikö? Meillä oli kolmena peräkkäisenä aamuna hakutreenit, ja kyllä koira parani vaan kerta kerralta. Ukkojen sijoittelu vaan tehtiin niin että metsään meno tapahtui takalinjalta ja se paransikin jäljestysinnon takaisin ilmavainuun. Kaksi hattivattia eivät olleet kavereita keskenään, eli kun ekana tuotiin rulla nätisti, ei lähdetty näytölle. Ja kun tuotiin rulla hilluen, lähdettiin nätisti näytölle. Mutta kyllä se varmuus sieltä alkaa toistojen kautta tulla, ja loppujen lopuksi hattivatit kaverustuivat viimeisessä treenissä ja tultiin kauniisti rulla suussa ja lähdettiin innokkaana näytölle. Uutena asiana minulle oli puhelimet, joita käytettiin jottei tarvinnut huudella pitkin metsiä. Meinasinkin että pitäisi meidänkin porukalle moisia ehdotella, jotta saataisiin sujuvammaksi apujen käyttö ja ohjeistukset ylipäänsä. Samuli Juntto oli siis meitä kouluttamassa, ja oli kyllä kiva seurata ihmistä joka osaa kouluttaa juuri aussieta. Ja tietenkin kun oli joku joka oli tarkkaan miettinyt juuri meidän ongelmien ratkomista.

Tottista otettiin Junton Tytin ohjaamana iltapäivisin, ja hups, kun taas oli koira ollut viisaampi kuin mitä kouluttaja. Kuvat on muuten sitten Virpi Salmelan ottamia tässä osiossa. Eli nouto, oi toi ikuinen murheenkryyni. Nythän siis olen tehnyt niin, että koiralle kapula suuhun ja itse olen patoamalla (eli patukalla) yrittänyt pitää kapulan mälväämisen poissa. Eli koira saa päättää milloin se patukan saa minulta ;) On se kyllä hienoja kuinka tuon kaunis neito minua opettaa. Eli nyt patukka takataskuun, naksu Tytille ja heti kun koira lopettaa mälväämisPari kertaa näin ja koira ei enää mälvännyt yhtään kapulaa. Toimii muuten myöskin kotona, joten nyt vaan kestävyyttä tähän ja kohta voi alkaa yhdistämään palikoita.

Sitten oli vuorossa seuraaminen, joka siis edellenkkään ei ole kovin varman oloista, ja johon en kyllä edelleenkään saanut hirveästi apuja. No katsotaan, sehän ei ole kovin tärkeä liike noissa alokasluokan kokeissa ;) Mutta siis sivulletuloa täytyy nyt ottaa työn alle, se ei ole edelleenkään sitä mitä haluan, ja sainkin taas uusia vinkkejä takapään käyttöön. Koska neidon pylly ei juurikaan näissä jutuissa heilu ;)

Ja käytiinhän me myöskin jälkimetsässä. Ensimmäinen treeni melko suora, ja keppi-ilmaisussa taas ongelmia, neidon mielestä kun jälki olisi kivaa ilman pysähdyksiä. Toinen treeni meni melkeinpä loistavasti, vaikka omistaja yritti kaikkensa ettei homma olisi onnistunut. Eli jälki tehtiin toisen jäljen päälle. Mutta senkin neito selvitti oikein mallikkaasti, ja nyt kepitkin nousivat toinen toistaan paremmin. Kolmas jälki menikin sitten lähetyksen, viestitreenin ja monen muun asian yhteensummana hieman räpistelyksi, mutta sekin parani huomattavasti loppua kohden. Joten myöskin sillä saralla alkaa olla valoa tunnelin päässä. Voisipa jopa olla että jos ja kun saadaan syksyllä se BH, olisi meillä mahdollisuus ensi kesänä aloittaa kisaura PK-puolella, hui!

Mutta mukava leiri oli kaikkinensa, ja seura oli vallan loistavaa, olihan meillä kämppiksinä Satu&elukat. Koirat tulivat melko hyvin toimeen keskenään, ja yöt nukuttiin kaikki vallan mainiosti villeinä ja vapaina. Patjan tuunauksen jälkeen jopa meidän ihmistenkin nukkuminen alkoi sujumaan. Ja opettipa isotäti Moona Lilyn nukkumaan sängyn alla, niin minä sain nukkua ilman lämpöpatjaa pään päällä, koska voin sanoa että kylmä se mökki ei ollut!

Kiitoksia kaikille osallistuneille, toivottavasti ensi vuonna uudelleen!

Kuinka kiusata koiraa koko rahalla?

2011-06-27T22:35:00.001+03:00

Jokainen joka on naamakirjakaverini tai muuten vaan minun kanssa tekemisissä tietää meidän ikuisen paineen nostajan, hihnakävelyn. Ja siis varsinkin sen koirien ohittamisen. Pelkkä kirjoittaminen jo nostaa tuskan hien pintaan. No nyt siihen saatiin jotain edistystä. Ja täytyy sanoa että alku näyttää lupaavalta, katsotaan kuinka viikon päästä menee. Katsokaas kun ei se pelkästään jokapäiväinen ongelma, vaan se että sitä bh:ta on varmaan aika turha mennä kokeilemaan jos koira hyökkää häiriökoiran korvan viereen louskuttamaan? Joten siis härkää sarvista, ja rantakylään. Cesar Milanin apulaisena toimi Moona, häiriönä Kiri, Jatsi ja Hippa. Ja täytyy sanoa että Cesar olisi taputtanut karvaisia käsiään. Lopputulema yllättävästi vääräaikainen asiaan puuttuminen. Ja sitten saatiin kahteen kertaan ohitettua vieras koirakin. Ekan kerran hienosti, toisen kerran melkein hienosti. Kiitos Kamelit avusta!!!

Ja jotta ei päästäisi koiraa liian helpolla, muutaman tunnin päivälepo ja takaisin autoon, tällä kertaa päämääränä kesän ekat hakutreenit. Ja siellä ihana Aija. Joka sitten juoksi, leikki ja riehui koko rahan edestä. Eka maalimies eli Aija haamuna, suoralla palkalla. Ja kyllä muuten syttyi lamppu neidolla. Ja Aija oli aivan ihana. Toinen ukko Anni, piilossa. No siihen ei uskallus riittänyt, mutta pieni ääniapu ja menoks. Nyt irtorullalla, ja hieman haparoiva näytölle lähtö mutta sitten oltiinkin jo nakeilla herkuttelemassa. Ja sitten kokeiltiin ihan uusi juttu, eli minä takaisin keskilinjalle, Aija näkösälle ja suora lähetys. Kyllä muuten tanner tömisi kun neito pinkaisi vauhtiin. Aijaa ei nimittäin päästä juoksemaan karkuun ;) Sen jälkeen wubbailoittelu ja voinpa veikata että Aija on saunan tarpeessa tuon riehumisen jälkeen. Kiitos Aija ja Anni, oli loistavat treenit!!!

Tottistelun päivittelyä :)

2011-06-26T23:25:00.001+03:00

Jaahas ennen kuin uusi treeniviikko alkaa päivitetään entisiä treenejä. Kovasti siintää kisat silmissä, mutta jotta ei niin helppoa olisi on sitä jo katse ylemmissä luokissakin. Eteenlähetykseenhän meillä on tullut hieman takapakkia, eli neito ei ole lähtenyt kovin innokkaasti lelulle. Muutama viikko sitten asiaa Marin kanssa pähkäiltiin ja Mari neuvoi namipurkin käytön. Siis mie vaan oon junnannu sen lelun kanssa. No otettiin purkki käyttöön ja jopas löytyi virtaa ja vauhtia! Ja oli muuten suora menokin. Ja mie jopa muistin tehdä valmistelevan osuudenkin kunnolla. Eli lopputuloksena seuraamisesta eteenlähetys, seuraaminen hyvä, eteenlähetys loistava! Tätä siis lisää ja varmuutta, niin voispa kokeilla maahanmenoakin. Jarnon opetettavana on ollut maahanmeno kaukaa, ja se alkaakin olla tosi hyvällä mallilla. Hieman innossaan jää pystyyn, mutta se on vaan liian suuressa vireessä.

Seuraaminen on myöskin edistynyt, ja siinä yllätys yllätys myöskin valmisteleva osuus on todella tärkeä. Eli minä rauhoitun, otan hyvin sotilaallisen asennon ja sitten mennään. Lelu vieläkin hieman näkyvissä, mutta sain viime treeneissä tehtyä kyllä piilossakin kun unohdin laittaa lelun paikalleen :) Siihen siis kestävyyttä ja matkaa sekä pikkuhiljaa häivyttämällä lelu taskuun asti. Mutta on se jo olkapäällä!

Noudot alkavat myöskin nähdä valoa tunnelin päässä, kun Moonan kanssa alettiin neitoa opettaa patoamaan kapulalla. Ja ei muuten yhtään mälvää enää. Siihenkin siis nyt kestävyyttä ja kunnollinen asento, jonka jälkeen lelun häivytys ja palojen yhteenkokoaminen.

Esteitä ollaan myöskin opeteltu, ja vaikka saatiin Moonan housut repeämään repesi myöskin oppiminen ja neito hokasi että esteen yli pitää mennä kumpaankin suuntaan. Tämähän meillä on siis ihan lapsenkengissä, mutta niin se saa ollakkin, on vielä pitkä matka siihen että tämä onnistuisi kokonaisena liikkeenä. Mutta pääasia on että hauskaa on, ja se kuultiin katsomostakin.

Jääviä liikkeitä ollaan myöskin harjoiteltu, niissäkin pitäisi muistaa se valmistelu. Edelleen mennään paremmuusjärjestyksessä maahan, istu, seiso. Tähän epäilen että toistoja toistoja toistoja on kaava kuinka näihinkin saa varmuutta.

Eli kyllä tämä alkaa hyvältä näyttämään, kunhan vaan antaa neidolle aina aikaa omaksua uusia juttuja. Nyt ensi viikko onkin aika kiirettä treenirintamalla, kun kesälomaan ei ole enää pitkä aika. Lomalle neito pääseekin, mummolasta on jo varattu residenssi viikoksi. Voi se pieni neito olla taas onnellinen!

Ja pyydän jo valmiiksi anteeksi kirotusvireitä, uuden kännykän näppäimistön opettelu vie oman aikansa :)

Kesäkuun kuulumisia

2011-06-20T13:33:00.000+03:00

No joo ilmeisesti toi kännykällä blogin päivittäminen toimii, joten mahdollista olisi päivittää useamminkin tätä. No mutta siis mehän ollaan oltu "sairaslomalla" ja huomenna käydään näyttää tota pattia uudelleen, koska ei se oikein ole pienentynyt. Josko se Martina sen polttaisi pois? Toivotaan että sillä päästään koko inhasta taudista eroon!

Mutta sitten itse asiaan. Jälkeä ollaan nyt tehty kovastikkin, koska hakumetsään ei olla päästy. Jälki onkin edistynyt huimasti, ja neidolla alkaa löytyä tiukka ote siihen. Käytiin toukokuun viimeisenä viikonloppuna Keijo Rautasen opissa, ja paljon opittavaa meillä olikin. Perjantaipäivä oli sekä minulle että varsinkin koiralle kovin raskas henkisesti, mutta kun siitä päästiin yön yli nukkumaan oli lauantai yhtä auringonpaistetta ja hyttysten ininää. Ja kuinkas ollakkaan, voisin siis koiran kanssa jo vaikeuttaa asioita, ja sitten viimeiselle jäljelle otettiinkin jo kulmia. Jälki oli tehty mäkeen niin että ekana jälki lasku montun puoleenväliin ja sieltä nousi ylämäkeen. Haju kuitenkin painui alaspäin illan viiletessä ja saatiin hieno huijaus tehtyä koiralle. Neito tietenkin porskutti menemään alamäkeen, mutta huomasi itse kadottaneensä jäljen ja palasi kauniisti takaisin jäljelle. Ja muuten oppi että se pitää olla tarkkana että homma toimii. Sen jälkeen ei kulmissa ollutkaan enää minkäänlaista ongelmaa. Ihan mielettömän ihana kurssi oli kyllä, kiitos Seija kun höynäytyit mukaan!

Senkin jälkeen ollaan jälkeä tehty, ja oikeastaan koko ajan haettu balanssia pituuden, vaikuden, maaston ja namien kanssa. Viimeisin jälki olikin nyt jo ilman namia. Syy siihen olis se että koska namit oli keppien jälkeen kepit jäi nostamatta. Nyt kun namit poistettiin kepitkin nousivat, ja maasto saa olla aika rytkeikköä. Nyt vaan janatreenejä kohti ja tietenkin saada vielä varmuutta tuohon keppiennostoon. Jälki tuntuu kyllä tällä hetkellä menevän vallan mainiosti.

Esineruutuakin ollaan tehty, ja se alkaa pienoisen taistelun jälkeen toimimaan. Oltiin Oulussa ja tehtiin suht helppo harjoitus joka sit meni siihen että neito oli sitä mieltä että ei nyt vaan huvita. Jouduin hieman keskustelemaan neidon kanssa hommasta ja oho, sehän alkoikin toimimaan. Nyt viimeisessä harjoituksessa neito olikin sitten oikein hieno ja pätevä, ja toi kaikki esineet oikein nätisti. Nyt pitääkin alkaa vaatia tuomaan kunnolla esineet eteen, ja harjoitella sitä ihan erillisenä liikkeenä. Kyllä sekin siitä.

Neito pelastaa iskää vedestä, toinen kun meni hukuttautumaan sinne ja upposi :D

Tottiksesta teen ihan oman postauksen, se kun on aika pitkä ;D

Bloggaamisen riemua kännykällä?

2011-06-20T12:58:00.000+03:00

Kokeillaanpa miten se tämä blogin päivittäminen kännykällä onnistuu. Jos nimittäin onnistuu hyvin blogiini voi kummasti tulla uusia juttuja huomattavasti tiheämpään. Ai kuka on kännykästään täysin riippuvainen?

Papilloma-virus tuli käymään :(

2011-05-30T19:36:00.000+03:00

Lauantaina ihmettelin kun koira söi niin haluttomasti. No eilen illalla sitten koira alkoi oirehtimaan aivan kuin olisi jotain ollut hampaissa. Katsoin suuhun ja mitäs sieltä löytyikään, patti. Tänään sitten käytiin eläinlääkärissä ja diagnoosina http://www.jakkelehtonen.fi/katiska/terveys/papilloma . Hoitoa ei tarvittu, koska oli vain yksi pallukka. Mutta nyt kaikki koiralliset kaverini, joiden kanssa olen ollut viimeisen viikon aikana tekemisissä, seuratkaa koirianne. Meillä kaikki treenit nyt jäissä, ainoastaan jälkeä otetaan. Tauti toimii kuten vesirokko, eli tarttuu kosketuksesta, syljen kautta. Eli jos olen Lilylle antanut namia ja sitten teidän koiralle, voi tauti olla tarttunut. Joten katsokaa koirienne suuhun, jotta ei tauti tartu pidemmälle. Tuossa yhden aussien suusta otettu kuva, josta näkyy tosi hyvin millainen patti on http://auspaimaisa.blogspot.com/2011/05/aamagneetti.html Ja niitä vois sitten olla useita. Ja sitten kun patti on poissa, voi taas ihan normaalisti liikkua ja olla. Eläinlääkäri sanoi että monesti näkee esim. koiranäyttelyissä koiria jolla koko suu on täynnä noita patteja mutta koska tulokset merkkaavat koira viedään levittämään tautia. Siksi mie nyt kerron asiasta niin ei tule jälkipuheita!

Neito täyttää tänään 2v!!!

2011-05-28T17:43:00.000+03:00

Ja meillä kaikilla oli niiiin mukavaa :D Neidon 2v synttärit pyörähti käyntiin iskän kanssa aamulenkillä rannassa, josta suunnattiin mummolaan riehumaan ja sen jälkeen käytiin vielä reilu puolitoista tuntia etsimässä pientä koiraa joka oli kadonnut. Kakku maittoi ja nyt voi masu täynnä makoilla kaikessa rauhassa. Kakun syömiseen meni muuten 4min 30s, joten nautittua kyllä tuli.

Tunnerikas ja erikoinen vuosi on takanapäin, ja neito on oppinut monta uutta asiaa. Yhteiseloa ollaan opeteltu ja nyt alkaa tuntua että koira on tosiaan kotona. Vuosi sitten synttäreitä vietettiin hyvin toisenlaisissa tunnelmissa, ja vuosi on ollut täynnä suurta iloa, suurta surua ja monta muistoihin jäänyttä hetkeä. Ollaan hitsauduttu neidon kanssa sellaiseksi pariksi, että voi jo alkaa puhua omasta varjosta. Sellainen tuo neito tosiaan on. Toivottavasti saamme vielä monta kakkua tehdä Liikkikselle <3

Kiitos Minna ihanasta neidosta, olemme enenmmän kuin tyytyväisiä kauniiseen neitoon!!!

Tottelevaisuuttako?

2011-05-27T11:22:00.001+03:00

Hei mie oon saanu jopa video otettua meidän treenistä! Kauhea tuuli oli kyllä mutta laittakaa vaikka äänet hiljaiselle ni ei korvat säry :D

Ja koska ajatuksena oli korkata se toko, niin laitan järjestyksessä missä mennään ja millä tavalla. Toki siis samalla treenataan koko ajan BH:takin varten.

Alokasluokka

Luoksepäästävyys

Älysinpä jotta tämäkin on liikkeenä, joten alettiin ottamaan sitä. Ongelmiahan Lilyllä ei tässä varsinaisesti ole, mutta malttia lisää, jotta ei joka a) hyppää tuomarin syliin tai b) pakita kun ei tiedä mitä tehdä. Nyt viimeksi meni jo tosi hyvin, pysyi nätisti paikallaan eikä ollut suurempia ongelmia. Mutta tämä on sellainen liike joka unohtuu helposti, joten sitä pitää aika ajoin treenata.

Paikalla makaaminen

Hieman levottomuutta edelleen ilmassa, pysyy kyllä tosi nätisti ja viime kerralla otettiin jo niinkin että koira vierstä käskettiin luokse. Ei vaikutusta pysymiseen. Selän saan kääntää mutta auton taakse meneminen on vielä hieman liikaa, ei nouse mutta ei ole kaukanakaan. Hyvin kestää jo muiden hyppimiset, riekkumiset ja treenaamisen. Ampumista pitää vielä harjoitella tässä, kun nyt sain sen uuden aseen. Ei siis nouse eikä pelkää, mutta reagoi katsomalla mistä se kuului ja sitä en tahdo. Tahdon että siinä ollaan ja vaikka maailma kaatuisi päälle siitä ei nousta ei katsella. Tuolla kun on taipumusta kuitenkin sit unohtaa asiat, edelleen kun ne hattivatit on paikallaan. Tämä liike pitää nimittäin olla satavarma, ennen kuin edes haaveillaan kisaamisesta. Koska en edes uskalla ajatella miten meille kävisi jos viereinen koira nousisi, tulisi Lilyn luo ja siitä tulisi tappelu, joten täytyy treeanata se tosi varmaksi.

Seuraaminen kytkettynä
Seuraaminen taluttimetta

Sillä ei ole suurempaa väliä onko koira hihnassa vai ei, hieman väljästi vielä seuraa ja käden häivytys on epätoivoisesti menossa, josta johtuen käsi heiluu mitä epämääräisimmin. Mutta idea alkaa koiralle olla aika selvä ja edistystä on tapahtunut reilusti, kunhan vaan saan tuon käden häivytettyä. Väljyyskin paranee melkeinpä treeni treeniltä, ja viimeksi kokeiltiin pitkästä aikaa taas lelua kainalossa. Ja se alkoi tällä kertaa toimimaan. Viimeksi liike oli vielä niin alussa että ei siksi toiminut, koira vaan riehui saadakseen lelun. Nyt alkaa tietämään mitä tehdä että saa lelun. Mutta vaatii siis aika monta toistoa ja ehdottomasti sen toisen ihmisen katsomaan vierestä. Onneksi tässäkin maailman paras Kepo toimii, joten voidaan myös omalla pihalla treenata.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä

Tämä on jo aika hyvä, mutta kuten tietenkin kaikkeen niin treeniä ja nopeutta. Muutaman kerran on jo mennyt kuin kivi maahan, ja pysyy siellä. Omaa äänensävyä tarvitsee vaan säätää, jos tulee liian iloisesti ei mene ja jos liian möreästi menee kuin hidastetussa elokuvassa.

Luoksetulo

Onko pakko edes aloittaa? No tuleehan se. Vauhdilla. Siinäpä se sitten onkin. Aivan luokattoman vähän ollaan perusasentoa opeteltu :( Mutta pyllyn heilautuksia ollaan otettu, jotta se menisi mahdollisimman nopeasti sitten sivulle. Nyt alkaa jo hokasemaan homman, ainut että se on sellanen loikka eikä sulava siirtyminen.

Seisominen seuraamisen yhteydessä

Ollaan kokeiltu ehkä kokonaista kaksi kertaa. Tarvitsee superavut ja en voi vielä liikkua ollenkaan, muuten hiipii perässä. Joten siis tstä ei sen enempää.

Estehyppy

Nyt se hokasi sen! Moona antoi hyvän vinkin, eli käsken hyppäämään, ja ennen kun lähden jätän lelun maahan. Koira tuijottaa sitä eikä liiku yhtään ja saan näin mentyä sinne esteen toiselle puolelle. Toki tässä on sen lelun häivytys mutta en usko että siitä tulee ongelmaa. Ongelmana on se ettei ole omaa estettä, ja sen olen päättänyt että ensi kuussa se ongelma on ratkaistava :D

Kokonaisvaikutus

Aika sekava, mutta hyvällä mallilla :D

Viestitreenit

2011-05-27T10:45:00.000+03:00

Nyt ollaan käyty kahdesti treenaamassa ihan ohjatusti viestiä, aiemmat treenit olivat kauko-ohjauksella Kemistä päin. Hyvin neito on hokassut homman, mutta kestävyyttä odottamiseen sillä ei ole vielä. (outoa kahden treenin jälkeen???) Ja siis se odottaa kyllä hiljaa paikallaan, mutta koska hattivatit tarvitsevat tuulta ja myrskyä toimiakseen, ei se ole parasta Lilylle. Eli jos pääsee heti juoksemaan uudelleen lähtee kyllä ilman minkäänlaista ongelmaa ensimmäisenä koirana, mutta jos joutuu odottamaan ja sitten lähtemään ekana ei rohkeus vielä riitä. Mutta hyvin juoksee, uskomaton vauhti sillä on ja hyvin ratkaisee sen meidän liikkumisen, nyt ei tarvinnu kun vähän vingahtaa kun oli jo ihan vierellä mutta ei vaan löytäny. Mutta kertaakaan ei ole kääntynyt takaisin, vaan sitkeästi etsii.

Ja toisten koirien kanssa ei ole ainakaan vielä tullut ongelmaa, jouduttiin viimeiselle etapille laittamaan kolme koiraa melkein peräjälkeen, ni Lily oli vaan hienosti kaukaa kiertäny pojat ja tullut Jarnolle. Ei sinne metsään tappelemaan ole tultu, vaan töitä tekemään. Hieman se katselee kyllä epävarmasti tulevia koiria, mutta epäilen että sekin poistuu kunhan kunnolla ymmärtää asian ytimen. Mutta mitä se EI ymmärrä on se että muut pääsee juoksemaan ennen häntä! Kyllä metsässä raikui PIIIIIIIIIIIIIIIP kun Ape läks ennen Lilyä. Ja kun Lily laitettiin perään otti se Apen helposti kiinni, vaikka etumatkaa oli melkoisesti.

Kyllä se nyt siis ihan selkeästi alkaa hokasemaan hommaa, mutta kuten olen sanonut tuo laji vaatii kestävyyttä ja itsetuntoa koiralta, ja nehän neidolla ovat hieman vajavaiset, joten tämä laji on siinä suhteessa aivan oikea meille. Ja saadaan sitten viettää laatuaikaa Jarnon kanssa, onhan meillä kuitenkin vain kilometri välissä ;)

Silmäpeilauksessa

2011-05-11T13:27:00.000+03:00

Nyt on neidon silmät peilattu, peilaajana Jaana Pätilä. Samalla tutkittiin myös polvet jotka unohtuivat lonkkakuvien aikaan katsoa. Hienosti neito antoi silmät, polvet ja myöskin emättimen tutkia. Myöskään toiset koirat eivät olleet ongelmana odotustilassa :D Silmät olivat kauniit ja puhtaat, ja polvien tulokseksi tuli 0. Kylläpä nyt on hyvä olla! Ja silmät peilattiin ennen tippoja ja tippojen jälkeen! Emättimessä oli pieni hiivatulehduksen alku, johon laitettiin Canestenia. Eli nyt on sekin sitten hoidettu :D

Mätsärin kaunistus

2011-05-06T22:25:00.000+03:00

Vappuna oli kylmä ja kolea ja väsy. Joten kuinka pelastaa päivä? No tottakai lähdin sitten Josepan järjestämään vappumätsäriin. Tarkoituksena siis saada taas itselle kokemusta ja koiralle vahvistusta, ja katsoin että mahdollisuus olisi myöskin miestuomariin. Joten keittiöön nakkeja pilkkomaan ja menoks? Tai niinhän sitä luulisi. Neito nimittäin ymmärsi hieman väärin pilkotut nakit ja koska hieman hiukoi niin söipä ne heti ennen kuin pihalle kerettiin. Minä sitten ystävällisesti kerroin kuinka onnellinen olen tästä teosta. Kertooko ystävällisyydestä se että tytöt olivat silmät pyöreenä selittäneet Jarnolle että "Lily söi nakit joita se ei olisi saanut syödä ja Mari KIROILI". No mutta koira ymmärsi asian ja oli mätsärialueella kuin herran enkeli. Mitä nyt Takulle piti hieman pöristä. Mutta muuten oli kyllä oikeesti tosi nätisti ja varsinkin kauniisti. Katsokaa vaikka tätä Hannan ottamaa kuvaa:

Ja pyyntöni kuultiin ja miestuomarihan me saatiin. Ja sitten se mitä olen aina pelännyt, tapahtui. Eli kompastuin kehässä koiraan ja pienoisen räpyttelyn jälkeen pääsin tolpilleni ja sain samalla ihmisille hyvän mielen. Neito antoi tosi nätisti katsoa korvat, hampaat, kokeilla jalat, masun ja selän. Vaikka eihän se sille mitään suurinta herkkua ole. Mutta tuomari otti kyllä asian ihan koko rahan edestä. Tässä neidon mielipide asiaan:

Ja sitten jos mie yritin kaikilla tavoin sabotoida tätä, jatkoin hyväksi katsomaan linjaa, otin punaisen nauhan ja vein koiran autoon. Kunnes älysin että hitto onhan tässä vielä yksi kehä käytävänä, kaappasin koiran autosta ja puolijuoksua takaisin. Ja kyllä kannatti, neito oli Jun Pun 2!!! Jee!! Kyllä oli hyvä mieli, ja Lilylläkin oli kun sai makoisan luun syötäväksi!

Jäljen opettelua

2011-05-06T22:05:00.000+03:00

Osa saattaa tulla hieman kertauksena, mutta ihan itselle ajattelin kirjoittaa asiat muistiin. Eli miehän sanoin viime keväänä et neidistä ei ikinä taida tulla jälkikoiraa. Nyt kuitenkin kevän aikana oon huomannu kuinka se käyttää eri lailla nenää. Paljon maassa ja hyvin intensiivisesti. Joten mikäs siinä, se kyllä sopii miulle! Joten Jarno kehiin ja takapellolle. Ensimmäinen jälki tehtiin niin että joka askelmalla oli namia. Hieman epäröivästi neito lähti, mutta paranti loppua kohden. Namit taisi kiinnostaa enemmän kuin itse jälki, mutta hieman siellä oli nähtävissä ajatustakin. Niin ja siis Lily oli katsomassa kun Jarno teki jäljen.

Toinen jälki tehtiin Hannan kanssa, niin että joka toiselle askelmalle nami ja loppuun keppi. Taas namit jäi suurimmaksi osaksi syömättä ja pyöriminen oli kovaa. Mutta keppi nousi pienen kannustuksen jälkeen! Ja tuli minulle asti :D Tässäkin vielä Lily oli katsomassa noin puolesta välin jälkeä.

Kolmas jälki tehtiin Merjan kanssa, ja koska nuo namit jotenkin häiritsi neitoa, kokeiltiin niin että ekaksi ei ollut namia, sitten oli, sitten ei ja sitten lopuksi keppi. Jotenkin tuntui että ajatus katkesi ja meni hakutreenien puolelle, nenä ei mennyt millään maahan ja kurkki ja kurkotteli vaan. Merjan kanssa asiasta puhuttiin ja päätettiin että nyt oli viimeinen kerta kun koira on katsomassa, jatkossa vaan tuodaan jäljelle.

Ja koska kertaus on opintojen äiti, mentiin seuraavana päivänä Ouluun Satun luo kokeilemaan sanoisiko kolmas kerta samalla viikolla totuuden. Ja sehän sanoi. Nyt täytyy sanoa että aika kokeilumeiningillä mentiin, eli kokeiltiin että josko jätetään kokonaan namit, tallotaan tosi vahvasti ja laitetaan kaksi keppiä. Ja sit nousi hattivattimyrsky ja salamointi oli oikein nähtävissä. Tyyliin "no nyt sie älysit ne namit heittää veks, nyt puhutaan asiaa!". Vauhti oli tosi nätti, nenä pysyi intensiivisesti maassa ja kumpikin keppi nousi nätisti kannustuksella miulle. Jälki oli siis tosi lyhyt, mutta koiralla jäi hyvin selkeä into mennä takaisin metsään.

Nyt annetaan asian muhia pikku päässä ja ensi viikolla kokeillaan uusiksi. Kyllä olen todella tyytyväinen pienen neitoon, miusta ois niiiiiin hienoa päästä taas jälkimetsälle, ja nyt tuntuisi siltä että koirastakin tuntuu samalta. Sillä vaikka minä haluaisinkin siitä jälkikoiraa, en ole todellakaan valmis hakkaamaan päätä puuhun jos koirasta ei siihen ole. Mutta ainakin nyt tuntuu siltä että tuosta pikkuisesta voisi vaikka siihen ollakkin. Innolla odotan :D

Niin ja jäljestä puheen ollen, pääsin Moonan kanssa myös jäljelle. Kyllä se mummo on ihan mahtava! Ei kyllä oo vanha eikä raihnanen kun vetää metsässä. Aikamoista sähellystähän se oli kun en jotenkin osannut noin heittämällä ruveta Moonaa ohjaamaan ja en saanut sitä rauhoiteltua kepeillä tarpeeksi, mutta on se vaan niin <3 <3 <3

Hyppää kaivoon? No miehän hyppään :D

2011-04-29T10:51:00.000+03:00

Eilen illalla tehtiin Aijan kanssa sopimus:

Mennään elokuussa tokokisoihin. Siis ihan kisaamaan. Siis Koiran kanssa. Ja sit kun me siitä hengissä ilman sydänkohtausta selvitään, Aija tarjoaa elokuvaillan. Ja jotta tää ei olis Aijalle liian helppoa, korkkaa se samassa kokeessa Voittajan, 1-tuloksella. Sitä sitten juhlitaan minun piikkiin Rillossa, alkupalojen kera :D Eli kuinka yllytyshulluja voikaan kaksi ihmistä olla?

No tästä siis lähdetään meidän kohdalla:

Luoksepäästävyys: Ryhmäliike, jossa koira ja ohjaaja ovat heille osoitetussa paikassa rivissä. Koira on kytkettynä ja istuu tai seisoo ohjaajan vasemmalla puolella, muttei ole käskynalainen. Tuomari lähestyy koiraa edestä ja käsittelee koiraa. Koiran tulee sallia käsittely ollen rauhallinen ja rentoutunut.

En muista ollaanko edes kokeiltu, muutaman kerran ehkä?

Paikalla makaaminen (2 minuuttia): Suoritetaan ryhmäliikkeenä. Koirat ovat rivissä, jossa on 3–6 koiraa, n. 3 metrin välein. Ohjaajat käskevät koirat maahan ja poistuvat heille osoitettuun paikkaan noin 20 metrin päähän koirista. Koirien tulee maata rintamasuunnassa. Ajan tultua täyteen ohjaajat palaavat koirien viereen ja käskevät koiran perusasentoon.

No tähän ei ikinä voi olla liikaa treeniä, sitä asentoa pitää vielä hio koska hyvin nopeesti tipauttaa toiselle lonkalle ja vetää etujalan masun alle. Häiriötä pitää myöskin harjoitella vielä lisää.

Seuraaminen kytkettynä: Koiran pitää seurata ohjaajan vasemmalla puolella taluttimen kiristymättä. Tuomari tai liikkeenohjaaja ohjaa koirakkoa antamalla käskyjä kääntyä oikeaan tai vasempaa, tekemään täyskäännöksiä, pysähtymään tai juoksemaan. Pysähdyttäessä koiran tulee istuutua perusasentoon ilman erillistä käskyä. Kaikenlainen poikkeaminen toivotusta ihannesuorituksesta alentaa arvosanaa. Ihanteellisessa seuraamisessa koira pitää yllä kontaktia ohjaajaansa ja työskentee oikealla etäisyydellä motivoituneesti ja tarkasti.
Seuraaminen taluttimetta: Kuten seuraaminen taluttimessa, mutta ilman talutinta.

Otetaan kumpikin seuraaminen samaan. Nyt siis harjoiteltu imutusta, ja kestää jo piakisen kädennoston ilman kontaktin tippumista. Hihnalla pystyn korjaamaan paremmin, mutta toimii aika samalla tavalla ilman hihnaa tai hihnan kanssa. Mutta siis yllätys yllätys tähänkin vielä huomattava määrä toistoja.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: Liike alkaa seuraamisella (n. 10 m), jonka jälkeen ohjaaja käskee koiran maahan jatkaen itse kulkuaan (n. 10 m) pysähtymättä. Ohjaaja palaa koiran viereen ja käskee sen perusasentoon. Koiran kuuluisi mennä käskyn saatuaan nopeasti ja liikkeensuuntaisesti maahan.

Pientä apua vielä kaipaa, mutta nopeutuu koko ajan. Tähän pitäisi liittää se ennakoiva juttu, jota en osaa, mutta jonka aion opetella :D

Luoksetulo: Ohjaaja jättää koiran istumaan poistuessaan sen luota hänelle osoitettuun paikkaan (n. 15 m) ja kutsuu koiran luokseen perusasentoon tai eteen istumisen kautta vasemmalle sivulleen.

No luoksehan se tulee, ja vauhdilla. Tähän pieneltä matkalta eteentuloharjoituksia ja erikseen pyllynkäyttöharjoituksia sivulle tuloon.

Seisominen seuraamisen yhteydessä: Liike alkaa seuraamisella (n. 10 m), jonka jälkeen ohjaaja käskee koiran seisomaan jatkaen itse kulkuaan (n. 10 m). Ohjaaja palaa koiran viereen ja käskee sen perusasentoon. Koiran olisi tarkoitus pysähtyä käskyn saatuaan nopeasti ja liikkeen suuntaisesti seisomaan.

Tää on vielä ihan lapsenkengissä, mutta siis ollaan jo aloitettu harjoittelu.

Estehyppy: Ohjaaja käskee koiran hyppäämään esteen yli itsestään poispäin ja käskee koiran seisomaan esteen toisella puolella. Ohjaaja kiertää esteen (kummalta puolelta estettä tahansa) ja asettuu koiran viereen ja käskee sen luvan saatuaan perusasentoon. Esteen korkeuden tulee olla noin koiran säkäkorkeus.

Kukahan mahtas tehdä sen esteen? Tähän kaivattas vinkkejä ja ideoita????

Kokonaisvaikutus: Myös koirakon tekemä kokonaisvaikutus arvioidaan. Tuomari kiinnittää huomiota koiran ja ohjaajan yhteistyöhön, sekä siihen, työskenteleekö koira iloisesti ja halukkaasti.

Eikö se siis riitä että koira on äärettömän söpö??? No ei vaineskaan, tällä hetkellä ainakin työskentelee iloisesti ja halukkaasti.

Eli melkein kaikki valmiina kisoja varten???

Susanna Korrin koulutuksessa

2011-04-22T19:33:00.003+03:00

Muoks... Tästä videoon ja valokuviin, kiitos mielettömästi Tiia ja Arto!!! Ja jos haluatte hieman selvempää selitystä, niin sitä löytyy Arton ja Tiian blogista, täytyy vaan ihmetellä kuinka toisilta se kirjoittaminen sujuu ja toisilta ei ;)

Pitää heti kirjoittaa kaikki muistiin ettei unohdu. Kuvat ja videot seuraavat sitten perässä. Aivan mahtava koulutus oli, suosittelen kyllä hyvin lämpimästi! Täytyy repiä jostain rahaa ja ostaa se kirja sekä video. Ihanasti Susanna jaksoi koko päivän, ja itse tykkäsin juuri tuollaisesta tyylistä kouluttaa koiraa. Eli kaikessa oli juuri koiran mukaan menemistä kyse. Koiralle neuvotaan tarpeeksi tarkkaan mitä sen on tehtävä, ja palkkaus on kaiken perusta. Esimerkiksi juuri se että koiralle opetetaan viretila pelkästä kentän näkemisestä. Eli koira otetaan eleettömästi kentälle, jossa palkataan se ja kun kentältä poistutaan se on maailman ikävin asia koiralle, koska hauskuus loppuu siihen. Toki jos asia on jo selvä, annetaan koiran esimerkiksi kantaa lelu autolle.

Meillä kuten monella muullakin oli ongelmana noudot. Kun ei vaan tyhmä ohjaaja osaa ohjata ja kertoa tarpeeksi selkeästi mitä tehdä. Eli liike opetetaan osissa, ja käytetäänkin sitä että itse palikan noutoa toisarvoisena, eli se loppupalkka onkin se koiralle tärkein. Hitsi kun on vaikea selittää koko hommaa, pitää katsoa josko joku muu olisi homman osannut paremmin selittää. Tietenkin videokamera rupesi kenkkuilemaan, mutta täytyy huomenna käydä uudelleen kuuntelemassa josko jollekkin se vielä selitettäisiin tarkemmin. Mutta siis homma toimi! Neito ymmärsi oikein hienosti mitä ollaan tekemässä, ja kapulan mälvääminen loppui kun eihän sitä kerenny tekemään kun piti keretä mamman heittämän lelun perään. Samalla siis saadaan kestävyyttä kapulan pitoon. Toivottavasti edes osa olisi tullut videolle!

Mutta sitten seuraamiseen. Kyllä se nyt on varmistunut että imutus sen olla pitää. Ensimmäisenä kiinnitetään huomiota paikkaan, jotta se on oikein. Sitten aletaan tekemään seuraamista suoralla. Sitten otetaan mukaan kääntymiset. Ja nakki on avonaisessa kädessä. Ja se palkka tulee koiran vasemmalle puolelle. Ette muuten voi ymmärtääkkään kuinka vaikeaa se voikin olla :D Kuulemma 15 kertaa kun sanoo minun pitäisi asia osata :D Epäilenpä! Sitten vasta kun imuttamalla koko homma onnistuu, aletaan kättä häivyttää pois nostamalla sitä nopeasti ylöspäin. Ja jos koira alkaa pomppimaan, on nosto liian pitkä. Ja kun koira kestää käsen noston aletaan sitä häivyttämään taka-alalle. Mutta siis tämä vasta pitkän ajan päästä. Nyt siis sitten tarvitaan todellakin apuohjaajaa, aluksi ei saa räpeltää yksinään! Varsinkaan minä, joka räpellän aina ihan miten sattuu. No täytyy katsoa ensi viikolla kuka suostuisi apuohjaajaksi ja ottaa muutamat treenit asian älyämiseksi. Mutta se oli yllätys, että noin koira ei sivuttanut, ei pomppinut ja seurasi hyvin kiinnostuneena. Siis minähän olen kokeillut imutusta mutta en siis vaan ole osannut tehdä sitä oikein.

Myös luoksetulosta oli ajatuksia. Eli meillähän ei ole otettu luoksetuloa koska vauhtia on aivan liikaa. Susannan näkemys oli siihen se, että kahta eri tapaa opettamalla homma saadaan toimimaan. Eli vauhtia ylipitkillä matkoilla ja palkkaus suoraan eteen lelulla. Sitten luoksetuloa lyhyellä matkalla suoraan eteen, mutta nyt en muista miten se meni??? Muistaako joku muu??? Hyvä mie!!! No täytyy ehkä huomenna käydä vielä kysymässä hieman tarkennuksia. Lilyhän oli siis viimeinen koira ja pää alkoi olla jo liian täynnä tavaraa.

Mutta se mikä on kaikkein hienointa, koiralla on tärppipäivät ja se ei vaikuta mihinkään muuhun kuin siihen että nami meni vielä normaalia nopeammin suuhun. Hurrrrrrja pieni koira!!! Kyllä saa taas omistaja olla tyytyväinen!!! Ja videot tosiaan tulee heti kun saan katsottua mikä tuolle kameralle oikein tuli!

Päivitystä päivitystä

2011-04-21T10:25:00.000+03:00

Tauti alkaa helpottamaan vihdoinkin ja ollaan saatu jotain aikaiseksikin. Paljon on tapahtunut sitten viime kirjoituksen, ja nyt jopa extrana muutama Lassen ottama kuva Lilystä :D

Veljen häitä olimme juhlimassa ja Lasse oli lapsenvahtina, tässä vielä siis hieman lunta. Nyt on vaan loskaa ja savea. Voi kun odotan että saadaan multaa pihaan ja nurmikko kasvamaan, niin ei tarvis ihan joka päivä koiraa pestä. Hienosti kyllä tassujen pyyhkimisen antaakin tehdä, suihku on edelleen kammotus mutta eiköhän siitä ajatuksestakin päästä pois. Muutenkin jonkin näköistä aikuiseksi tulemista alkaa olla ilmassa. Neitohan siis aloitti juoksunsa, tällä kertaa minusta myöskin jotenkin helpommin, eli nyt vasta edeltävällä viikolla aloin epäilemään asiaa ja kun neito pääsi Minnan hellään huomaan (vai pitäisikö sanoa että Natan narupalloksi) oli hyvä aloittaa juokseminen. Nyt myöskin siivouspalvelu pelaa, eli juoksupöksyjä ei olla tarvittu. Muutama tippa siellä täällä ja pieni ilovahinko tyttöjen huoneen kohdalla seinässä käytävällä, mutta muuten on pitänyt itsensä tosi puhtaana.

Niin siis kävinhän minä reissussakin, eli Heidin kanssa Helsingin Kennelpiirin järjestämällä Innovaatioristeilyllä. Matkalla kävin katsomassa Wallun veljeä Veetiä, kerrankin aikataulut kävivät yhteen. Tätä ollaan nimittäin suunniteltu jo useamman kerran. Veeti oli oikein komea mies, ja hyvin mukavan tuntuinen. Pelkäsin kyllä hieman menemistä, sillä muistan kun näin Viivin ekaa kertaa Wallun kuoleman jälkeen, ja tunteet olivat hyvin pinnassa. Veeti oli kuitenkin niin erityyppinen kuin mitä Wallu, niin onneksi ei tunteet ihan nousseet pintaan. Oli kyllä ihana käydä ja jutella Meten kanssa, kuitenkin 4 vuotta ollaan yhteyttä pidetty. Se mikä harmittaa oli kameran unohtaminen, olisi saanut kuvia Veetistä (Vink Vink Mette).

Meten luota suunnistinkin Heidin luo ja aamulla suunnistettiin laivalle. Reissu oli oikein ihana, sainpa jopa tanssiakkin illalla :D Tuliaiset eivät vaan olleet kovin mukavat, sillä ilmeisesti useampi meidän ryhmäläisistä sairastui ja minä taisin olla niitä pahimmasta päästä olevia. Sivuhuomautuksena kerrottakoon että vessanpönttö oli vaaleansininen. Koska olo oli hieman epäilyttävä jäin vielä yhdeksi yöksi Heidin luo. Aamulla sitten kävin hakemassa Lilyn Minnan luota, neidolla oli taas ollut ilmeisen mukavaa, kiitos Minna taas kerran Lilyn hoitotätinä olemisesta. Nata-sheltti oli taas juoksuttanut ja leikittänyt neitoa ihan koko rahan edestä, kyllä ne vaan on niin uskomattoman hyviä ystäviä!

Reissun jälkeen makasinkin sohvalla ja koirakin sai ihan vaan olla. Kun ei pystynyt muuta kuin olemaan. Nyt kuitenkin olo alkaa pikkuhiljaa korjaantumaan ja ollaanpa jopa siis treeneihin päästy. Sillä täytyy sanoa että neidon juoksut näkyvät treenatessa ainoastaan siinä että sillä on vielä jos mahdollista suurempi ruokahalu. Viestiä ollaan otettu jo kokonaista kolme kertaa, ja neito on kyllä jo älynnyt että täysiä juostaan, mutta Jarnolle juokseminen on vielä hieman epävarmaa. No ajan ja harjoitusten myötä sekin varmaan alkaa toimimaan. Esineruutua otettiin kevään ensimmäisen kerran, ja voin sanoa että hieman pitää aloittaa ottamaan takapakkia. Ei sen puoleen olisin kyllä kovasti ihmetellyt jos neito viime kesän treenien määrällä olisi homman vielä muistanut. Mutta mikä käsittämättömintä, neito on siis löytänyt sisäisen jälkikoiransa! Joku hattivatti meni taas oikeaan asentoon pienessä päässä, ja minulla alkoi jälkitreenit jo kiiltämään silmissä!!! Kunhan metsät vielä hieman sulavat ja kuivuvat, pakko kyllä käydä kokeilemassa josko se homma alkaisi nyt luonnistua.

Sitä monesti olenkin miettinyt, että kuinka tuo koira voikin aina yllättää toiminnallaan? Siitä kehkeytyy päivä päivältä parempi ja parempi, ja sen motivaatio tehdä hommia on ihan omaa luokkaansa. Vaikka se välillä onkin ihan pikkuisen blondi, niin sitten kuitenkin sen yrittäminen ja miellyttämisenhalu on niin vaan liikuttavaa. Pieni Liikkikseni <3

Mutta huomenna mennäänkin Susanna Korrin luennolle esimerkkikoiraksi, yritän saada videolle homman. Ongelmina seuraaminen, nouto ja jäävät liikkeet. Ainut missä suuria ongelmia on on edelleen se nouto. Muut ovat vaan treenin puutetta. Mutta mielenkiinnolla odotan kuinka meidän käy, tuleeko myrsky ja saako hattivatit sähköä vai tuleeko jopa Mörkö käymään :D Ja kuinka minä saan pidettyä itseni kurissa, yllättävää kyllä taas jännittää jo valmiiksi aivan hirveästi! Hui! Mutta nyt täytyy lähteä valmistautumaan iltaan, sikon valmistujaisbileet on tänään ja neito saa taas lapsenvahdiksi Lassen. Eli kummallakin tulee olemaan hauska ilta!

Ihana sukulaisneito

2011-03-23T20:31:00.000+02:00

Olin kuullut että Outokummussa asustaa Rillan ja Moonan sisko Ketturetku Rulla Romanov, tuttujen kesken Rulla. Pienoisen salapoliisityön jälkeen selvisi omistajan nimi ja puhelinnumero. Tänään olin sitten menossa käymään Outokummussa ja ajattelin jotta soitan Helenalle ja kyselen jotta saisiko heillä käydä kylässä. Kamera mukaan ja menoksi. Ovella minua tervehti vallan ihana muorikoira, joka tietenkin ensimmäisenä haki kepin. Eli se ei ole vika, vaan ominaisuus ;) Rapsuttaakin olisi pitänyt, ja pidättyväisyydestä ei tämän koiran kohdalla voinut puhua ollenkaan. Sohvalle kun pääsin, oli Rulla heti selällään maassa rapsutuksia pyytäen. Kyllä täytyy sanoa että aivan mahtava muorikoira, ja niin samanlainen kuin sisaruksensa. Nuo omenat ovat täysin samasta puusta ja vieläpä samasta oksasta. Oli aivan mahtava päästä näkemään Rulla, ja lupasinpa tuoda seuraavan kerran Lilyn näytille. Uskomattomintahan tässä oli että Rulla ja Helena asuivat kummityttöni naapurissa, joten on se ihme kun minä en heitä ole ikinä nähnyt! Tässäpä kaunis Rulla:

Kiitos Helena että sain tulla käymään!

Uusia tuulia

2011-03-15T20:35:00.002+02:00

No nythän tämä blogin pitäminen alkaa mennä mahdottomuuksiin, taas olen kertomuksia päivittämässä!

Mutta siis asiaan. Ajeltiin eilen Kemiin ja matkalla käytiin moikkaamassa Satua ja Laumaa. Oli muuten Pallukalla taas herneet tiukilla kun Kerttu ja Moona tulivat ominaiseen rauhalliseen tapaansa tervehtimään pihalla. Ja Otto oli täysin sitä mieltä että voisi hieman rakkautta antaa Lilylle. Hieman epäsuhta pariskunta oli, ja Kerttu kovasti yritti Lilyä puolustaa Isolta Mieheltä. Lily päätti että Mamin jalkojen juuressa olikin muuten maailman paras paikka! Hyvin neito oli, ymmärsi ihan ilman eri käskyjä että Muonalle ei sitten kannata ruveta uhittelemaan. Nopean kahvin jälkeen matka jatkui jotta ei ihan puolille öin menisi kotiutuminen ja jaksettaisiin tänään taas riehua.

Nimittäin Merja oli luvannut pitää meille viestitreenit. Wallun kanssa kesäleirillä joskus otettiin kysyistä lajia ihan yhden kerran, ja kerran olin Kemissä apuna Pian koiralle. Jarnon kokemus oli vielä pienempi, eli ei minkään näköinen. Joten siis aloitettiin siitä, että Merja kertoi mikä olisi ideana, ja sen jälkeen näyttö Viivillä kuinka sen pitäisi mennä. Eli minä toiseen päähän ja Merja toiseen. Joka kerta Viivin työskentelyinto kyllä pysäyttää, se vaan on niin ihana. Hyvin juoksi Viivi minulle, vauhti oli aivan hurja.

Sitten alettiin Lilyn kanssa, palkkana ekana makkara ja viimeisenä Jarno palkkasi uudella wubbakongilla joka käytiin matkalla ostamassa Iisalmen Mustista ja Mirristä Hannelta. Siellä on kyllä paras palvelu ja mahtava valikoima! Hieman oli Lily ihmeissään et mikä hiton juttu tämä nyt on, mutta kun ruoka on kyseessä niin pallukkahan toimii. Ja sitten kun vielä sai riehua Jarnon kanssa niin mikäpä sen mukavampi treeni. Otettiin vielä hieman tottista treenien päätteeksi, ja taas saatiin huomata kuinka mie en osaa. Luoksetulossa koira sivuttaa, ja minulla ei onnistu samalla hetkellä peruuttaminen, jalan liikuttaminen tietyllä tavalla ja vielä koiran palkkaminen. Mutta on se hyvä kun saa ainakin sivustakatsojat hyvälle mielelle ;) Jääviä liikkeitä harjoiteltiin myös, eli sitä seisomista koska se on selkeästi vaikeinta. Kokeiltiin ekana liikeestä sivulta, mutta sitten Merja neuvoi liikkumaan takaperin ja siitä palkkaamaan. Muutenhan se meni tosi hyvin, mie vaan liikun liian paljon ja siihen pitää kiinnittää huomiota. Minusta alkaa tuntua että minun se pitä yksinään treeneihin mennä ja sitten vasta sekoittaa koira siihen :) Ja sivulta maahanmenossa koira vaan esitti et ei osaa, ja kun osasin vaatia, niin sehän teki. Kele että mie voin olla onneton :D Mutta taas saatiin hyviä vinkkejä kotiinviemiseksi, KIITOS MERJA!!!

Huomenna ohitustreenejä Oulussa, katsotaan miten ne sitten menee. Tänään nimittäin oli ensimmäinen kerta kun ohitettiin koira ilman a) hihnan kiristymistä b) räyhäämistä c) hermostumista. Kyllä siitä vielä kunnon koira tulee! Harmitti vaan kun videokamera on matkalla Kanarialle, niin ei saanut noita treenejä nauhalle. Nyt nimittäin pitää ihan tosissaan alkaa kuvaamaan noita, niin näkee miten onneton voi itse olla ja kuinka hyvä koira voi olla :D

Liitelyä

2011-03-13T21:41:00.000+02:00

Johtuen pakkasista, 60km matkasta ja minun omasta mielentilasta, en edes muista milloin olemme viimeksi käyneet Joa:n hallilla. Täytyy sanoa että oon mie tyhmä kun en oo käyny, hiukka oli neito taas pätevänä. Kotona ollaan muutamaan otteeseen harjoiteltu kosketusalustaa, ja hallilla aloitettiin sillä. Hyvin hokasi myös siellä mitä läpyskälle piti tehdä, ja siirrettiin puomin alastulo pöydän päälle. Hiukan oli hakusessa kosketusalusta tuossa hommassa, eli nyt Jarnolle onkin tehtävää listalle laitettu kontaktin tekeminen kotiin. Epäilen että muuten ei tule kontakteista mitään. Ostettavaa listalle laitettiin kepit, jotka ostetaan heti kun rikastutaan tai lakataan köyhtymästä, eli ehkä muutaman kuukauden sisään. Kokeiltiin nimittäin verkkokeppejä, ja yhden kerran hapuilun jälkeen koira veti aivan täysiä kepit.

Myöskin palkkaukseen olin oikein tyytyväinen, neito leikkii tosi hienosti vaikka onkin aivan täpinöissään. Nyt alkaa ihan selkeästi pääkoppa ja homma kohtaamaan, ja siis ihan tosiaan voin jo vaatia pallukalta hommia. Tänään piti myös mennä treenaamaan, mutta minähän nukuin onneni ohi :( Ensi viikko menee Kemissä, mutta jospa sitä viikonloppuna pääsisi taas liitämään.

Tiistaina aloitetaankin ihan uusi aluevaltaus, eli viesti. Merja lupasi neuvoa meidät alkuun, ja sitten vaan treeniä ja treeniä. Ihanaa kun saa lajin jossa Kepokin voi loistaa :D Ja saadaan mukavaa hommaa lenkille. Itse odotan lajilta paljon, sillä siinä kuitenkin vaaditaan koiralta todella paljon itsenäisyyttä, ja sitä tuo koira tällä hetkellä kaipaa.

Ollaan myös ratkottu remmiongelmia hyvällä menestyksellä. Hihnalenkit alkavat taas pienen tauon jälkeen olla ihan miellyttäviä kokemuksia, muiden ohitukseen tarvittaisiin vieläkin varmuutta, mutta kun siihen tarvittaisiin niitä muita koiria ja niitä ei tunnu ovista ja ikkunoista tulevan. Tilanteen kuitenkin pitäisi olla hallittu. Saatiin me uusi kaverikin Lilylle, ihana Sinna. Otettiin ekana ohitusharjoituksia ja sitten päästettiin neidot riehumaan. Kerrankin selllainen neito joka osaa Lilyn rajuun rakkauteen vastata. Nauratti kun hirveä ärinä ja purina kuuluu koko lenkin ajan. Onneksi tämä kaunis neito asuu melkein "naapurissa" niin voidaan tavata useamminkin :D

Vuosikokous hieman venähti

2011-03-09T10:00:00.000+02:00

Tosiaan hieman, sillä oltiin vasta eilen illalla kotosalla. Tosin täysin suunniteltuhan tämä venähtäminen oli. Minna oli saanut työvuorot suunniteltua niin että sai vielä maanantain vapaaksi, niin voitiin kerrankin olla ihan ajan kanssa. Rilla ja Nella olivat kyllä sitä mieltä että aika olisi voinut olla paljon lyhempi. Matkahan siis alkoi suoraan Juuan näyttelystä, ja heti Varkaudessa törmättiin tuttuihin, eli Hanna ja Hanne istuivat kahvilla ja heti sovittiin ruokatreffit. Ensimmäinen ABC oli täynnä, mutta toiselta löytyi ruokaakin. Lily oli kyllä sitä mieltä että koska Jatsi ja Hippa ovat autossa, se tarkoittaa riehumista. No nyt ei keretty riehumaan, sillä tiesin että sitä määränpäästä löytyy aivan riittävästi.

Ja se oli totta, sillä toiseksi viimeisen risteyksen kohdalla neito hokasi minne ollaan menossa ja voi sitä piippaamisen ja vouhkaamisen määrää kontissa. Mutta arvatkaa mitä se oli kun sieltä häkistä pääsi pois??? Neito oli aivan maailman onnellisin pieni koira kun vastassa olivat Siru, Nata ja Minna. Pomppimisen määrä oli rajaton. Kahvittelun jälkeen lähdettiin lenkille, ja äiti oli kovasti sitä mieltä että tuo pentu pitää asettaa kuriin ja nuhteeseen kun noin riehuu. Mummo vain katseli että voi elämä taas se tuli tänne riehumaan. Kyllä teki käveleminen hyvää kun koko päivän oli autossa istunut. Lily oli ilmeisesti kerännyt energiaa koko päivän ja jaksoi myöhään yölle riehua Natan kanssa. Harmi kun siitä ei saanut videokuvaa, sillä joka kerta kun kameran otti käteen leikki loppui ja kun kamera meni pois leikki jatkui. Mutta täytyy kyllä ihmetellä että muutaman kilon painoinen Nata ja normisti hieman rajua rakkautta antava Lily leikkivät niin nätisti. Lily makaa selällään ja Nata pomppii päällä, ja tämän kerran spesiaali oli narupalloleikki. Lily ottaa narusta kiinni, Nata pallosta. Sitten uristaan ja revitään palloa kunnes Lily kerii narun ja Natan jalkoihinsa. Sen jälkeen Nata yrittää ottaa palloa pois keinolla millä hyvänsä. Ja sitten homma taas jatkuu. Ja jatkuu. Ja jatkuu.

Ja jatkuu sillä että kuudelta aamulla Lily alkaa vouhkaamaan, asia mitä se ei ikinä tee kotona. Pitäisi herättää Nata leikkimään. Ja kyllä siihen vouhkaukseen kaikki heräsivät joten neito sai tahtonsa läpi. Ja siitä tuo sama leikki jatkuu. Minun piti sitten lähteä Aussieyhdistyksen vuosikokoukseen, jossa siis keskusteltavana muotovalionarvon muutos. Yllättävän kivuttomasti meni kokous, ja minut valittiin uudelleen hallitukseen. Kiitos siitä kaikille äänestäneille. Jatkan myös rahastonhoitajana edelleen, joten tuttuja alkaa hommat jo olemaan.

Äiti oli ilmeisesti jo joutunut hyväksymään että tuo elukka on taas tullut jäädäkseen. Kyllä täytyy sanoa että 5 koiraa olohuoneessa häärimässä on aika paljon rakkautta :D Muori eli Rilla istui pitkät tovit rapsuteltavana, ja oli kyllä niin ihanan samanlainen kuin siskonsa Moona. Kyllä nuo koirat siskoksiksi todellakin tunnistaa. Ja täytyy sanoa että sain mitä tilasin, eli mini-Moonan, niin paljon tuo Liikkis muistuttaa mummoansa ja isotätiään. Mahdollisesti pääsen tässä lähiaikoina tapaamaan myös Moonan ja Rillan yhtä siskoa, joka asuu tässä lähellä. Toivottavasti pääsen kahville.

Maanantaina järjestin Minnalle "tutustu kaupunkiisi jossa olet koko elämäsi asunut" päivän, eli vein Minnan Ikealle jossa hän ei ikinä ollut käynyt. Yllättävän vähän kyllä löytyi tavaraa, autoon olisi vielä mahtunut muutama kassi :D Käytiin myös Ideaparkissa ja sitten olikin aika lähteä katsomaan mitä koiruudet olivat touhunneet. Lily oli ollut vallan kiltisti, ilmeisesti sen kotiinjäämisongelmat ovat tosiaankin mennen talven lumia. Ilta meni taas koirien touhuja katsoessa ja maailmaa parantaessa. Aamulla olikin aika lähteä Jyväskylään Aijan ja Ainon luokse, käytiin syömässä ja matka jatkui kotiin. Aivan ihana reissu oli kun kerrankin ei tarvinnut minuuttiaikataululla mennä. Kiitos Minna vieraanvaraisuudesta :D

Juhlan humua

2011-03-07T17:30:00.000+02:00

Eilen oli aihetta juhlaan, kun Lilyn 1-vuotispäivä oli meillä. Vuosi sitten ajeltiin kemistä Lempäälään katsomaan pientä sinistä koiraa, joka on nyt sulattanut täysin meidän sydämet. Ja mikä sen parempi paikka juhlia tätä kuin Minnan luona Lempäälässä. Neito oli hyvin onnellinen älytessään mihin auto on häntä viemässä, ja Minna onkin saanut näytteitä pikkuisen suuresta rakkaudesta. Samalla tuli otettua osaa aussieiden vuosikokoukseen ja todettua että näköjään jäsenistö on edelleen sitä mieltä että saan edustaa heitä hallituksessa seuraavat 2 vuotta. Ja myöskin minut pyydettiin Joensuun näyttelyn näyttelytoimikuntaan Josepan puolesta, joten näyttelykokokemusta tulee oikein roppakaupalla.

Ja käytiinhän me lauantaina Juuan näyttelyssäkin pyörähtämässä, mutta se ei oikein mennyt odotusten mukaisesta. Heikkinen-Lehkonen ei nyt oikein Lilystä tykännyt, ja siitä syystä saimme T:n arvosanaksi. Mutta linja piti, koska Wallukinhan sai siinä yhdessä ja ainoassa näyttelyssä missä kävi tältä tuomarilta T:n. Ei se kyllä tainnut tykätä juuri kenestäkään muustakaan, sillä näyttelyjen kaunotar Unelma-mummokin sai EH:n arvosteluunsa.

Mutta tässäpä vielä sitten se arvostelu:

"Hieman vierestyyppinen kokonaisuus mikä johtuu osittain sileästä ja lyhyestä karvasta. Pyöreät posket. Loiva otsapenger. Hieman riippuvat huulet. Pyöreät silmät. Kevyet haja-asentoiset korvat. Ranteet saisivat olla joustavammat. Hyvä rintakehän syvyys ja tilavuus. Hyvät takakulmaukset. Hieman pitkä lanneosa. Reipas ja iloinen käytös. Hyvässä kunnossa, lihaksikas ja vahva"

Samalla hiljaisesti juhlin W-miehen 4-v synttäreitä. Ikävä on kyllä vieläkin aivan suunnaton, mutta jospa se joku päivä helpottaisi. Mutta onnittelut vielä tätäkin kautta sisaruksille ja toivotaan heille pitkää ja ihanaa elämää!

Maaliskuun iloja

2011-03-03T16:36:00.000+02:00

No onpas aikaa taas kun täällä oon käyny. Blogi sai ihan pienoista ulkoasun uudistusta, koska ulkomaiset ystävämme eivät olleen ymmärtäneet että tämä on kahden koiran blogi, vaan olivat käsittäneet että Lily on se jolla on epilepsia. No josko nyt ymmärtäisivät oikein? Paljon on sattunut ja tapahtunut viime kirjoituksen jälkeen, isoimpana asiana tietenkin muutto ihan ikiomaan omakotitaloon. Ja ei, ei edelleenkään kuvia, koska paikat ovat vieläkin hieman vaiheessa. Mutta Jarno alkoi juuri rakentamaan saunaa, joten pikkuhiljaa toivottavasti myös kuvia saadaan valmiista kodista.

Treenirintamalla on ollut hienoista talvitaukoa, pakkasen hipoessa -39 ei pikkuneidin eikä myöskään kyllä omistajan ole tehnyt juuri takan lämmöstä ulos lähteä. Mutta nyt kun kelit inhimillistyivät päästiin taas treenaamaan, ja jopa siis ihan kameran kera. Ja siis myöskin videokameran! Joskus harmittelin kun Wallun treeneistä tuli niin vähän videolle otettua, niin meinasin jotta josko nyt asiasta viisastuneena korjaisi tilanteen. Ja pitemmittä puheitta, tässäpä olisi eka video tältä päivältä. Mie niin tykkään tuon pienen asenteesta!

Eli aika alussa ollaan, mutta hiljaa hyvä tulee. Jostain syystä en osaa Lilyn kanssa paineita ottaa siitä että pitäs olla jo ja pitäs osata, mennään juuri sillä vauhdilla kun meille on sopivaa. Tässä olisi sitten videopätkää jäävistä liikkeistä, ja jostain kumman syystä maahanmeno alkaa jo olla aika valmis, seisominen kaikkein kauimpana valmiista. Mutta hauskaa on, ja se on pääasia! Lisää videoita ja kuvia treenistä löytyy täältä: http://wallulily.kuvat.fi/kuvat/Maaliskuun%20treenit/

Ollaan me muuten näyttelyssäkin pyörähdetty, eli Tuusniemellä Päivi Eerolan syynissä. Tykkäsin kovasti tuomarista, itsellä vaan maha oli niin kipeä että nautinnoksi ei tuota reissua voinut hyvälläkään sanoa. Mutta tässäpä oli Päivin mietteet Lilystä:

"Kookas. Erinomaisessa lihaksikkaassa kunnossa esiintyvä narttu. Riittävä sukupuolileima. Voimakas pää. Liian pyöreät, kookkaat silmät pilaavat ilmettä. Eturaajat saisivat olla suoremmat. Keskivahva luusto. Kevyt vaivaton liikunta. Voisi olla hieman tiiviimpi edestä. Puhdas väritys. Karvapeite vaihtumassa. Esitetään edukseen."

Ja tuloksena NUO-EH. Ja tässä kuva kaunokaisesta näyttelyn tiimellyksessä (Ja mikä ihmeen karvanlähtö kun katsoo minun mustia housuja?!?):

Ja tästä innostuneena menemme lauantaina katsomaan mitä Paula sanoo Lilystä Juuassa. Paula Heikkinen-Lehkonenhan oli Wallun ensimmäisessä ja viimeisessä näyttelyssä tuomarina, ja oli ilmeisesti hieman ollut sitä mieltä että miksi tälläinen koira on pitänyt tuoda hänen päiväänsä pilaamaan? Katsotaan onko nyt samaa mieltä Lilystä :D

Jalka parani tosi hyvin kun keksittiin muutama kikka jolla siteen saa pysymään paikallaan, mutta ollaan nyt käyty sitten hierojalla sekä fysioterapeutilla koska pahat lihasjumit tuli tuon vaivan seurauksena. Muutama kerta varmaan vielä käydään jotta tilanne on varmasti kunnossa. Ei se kyllä ole hyppykengurua millään lailla hidastanut, mutta itse olen sen huomannut juuri epäpuhtaana liikkumisena. Vaan nyt täytyy mennä auttamaan saunan kanssa, katsotaan sit ens viikolla mitä se Paula tuumasi!

Joulunajan paketti

2010-12-23T17:38:00.000+02:00

No ja niinhän siinä sitten kävi, että joulupukki tuli käymään liian aikaisin ja toi Lilylle pehmeän paketin. Oltiin illalla lenkillä Pärnävaaralla ja neidolla oli niin vallan mukavaa ja hauskaa. Käytiin vielä Jarnon vanhempien luona ja kun tulin kotiin, ihmettelin rappukäytävässä olevaa verta, kunnes huomasin mistä veri tulee. Ei kun kylppäriin ja pesulle, jonka jälkeen soittamaan eläinlääkärille. Ihme ja kumma eläinlääkäri jopa vastasi ja oli miun kanssa samaa mieltä että näyttämäänhän se on tultava. Joten ajettiin sitten Keskijärvelle ja pienen tutkimisen jälkeen nukutettiin pieni ja arvatkaapa haluttiinko meillä mennä nukkumatin kyytiin? No ei todellakaan! Tupla-annostuksen jälkeen ei vieläkään ihan täysin valot sammuneet, mutta alettiin kuitenkin tikkaamaan. On se outoa, Wallukaanhan ei suostunut millään nukahtamaan (eläinlääkärillä). Kyllä sitä sitten kotona nukuttiin!

No löydöksenä oli siis reikä oikeassa takajalassa, joku oli tullut tosta varpaiden välistä läpi, ja matkalla tehnyt vielä pitkän viillon jalkaan. 5 tikkiä ja 10pv "lepoa". No joo... Siis levättiinhän se koko ilta, koska sit pysty nukahtamaan ja antamaan nukutusaineen vaikuttaa, kunnes yöllä neidolla oli sitten nälkä. Ja sit tuli itku. No eikun aamulla särkylääkettä hakemaan, pehmyttä koppaa ostamaan ja etsimään lasten hanskoja jotka voi sitten teipata ulkoilun ajaksi jalkaan. Joten tulossa hauska joulu ja uusivuosi, sillä tikit saa pois vasta 3.1, ellen itse taas intoudu aiemmin niitä nyppäämään pois ;)

Hyvää Joulua!

2010-12-20T20:11:00.000+02:00

Kyllä käy rakentaminen jo voimille. Olisi jo valmis! No mutta on ollut hieno nähdä että koiralla ei leviä pää vaikkei pääsekkään edes joka viikko treenaamaan, joutuu vain häkkielukkana kuuntelemaan sirkkelin surinaa. Raksalla on ollut sen verran hektiset hetket jotta kaikki muu elämä on jäänyt kyllä täysin taka-alalle. Jouluun ei ole kerennyt juurikaan valmistautumaan, eikä meille tänä vuonna tulekkaan joulua muuten kuin että käydään meidän porukoilla ja joulupäivä vietetään Jarnon vanhempien luona. Siinäpä se sitten olikin, sitten takaisin raksalle.

Lily on sopeutunut siis vallan mainiosti hiljaiseloon, ja olipa neiti jopa Kemissä yksin 8h, eipä siellä ikinä yksin ole ollutkaan. Ja käytiinhän me treenaamassa siellä, agility lajina. Kyllä mie ootan että talo on valmis ja pääsee ihan oikeasti taas takaisin normipäivärytmiin, sillä tuo koira on vaan niin mainio elukka. Ja sen kanssa on nyt alettu ihan selvästi löytää yhteistä säveltä treenaamisen suhteen. Alkaa pieni ihan selvästi jo lukemaan minuakin ja onpa muutama itse tarjoan jotain temppua juttukin nähty. Kemissä treenattiin etenemistä, apuna ekalla kierroksella 2 hyppyä ja 2 putkea ympyräksi laitettuna. Neiti kun haluaisi olla miun kädessä kiinni eikä millään irrota, vaan irtosipa viimein, ja tuli miullekkin ihan kuuma juostessa. Siellä kun on sellainen ihanuus nimeltä melko lämmin treenihalli! Toisena treeninä tehtiin ihan puhdasta eteenmenoa, jossa oli rengas viimeisenä esteenä. Hieman oli ongelmia hahmottaa rengasta, mutta Minna avustajana johan intoutui pomppimaan läpi.

Tokoa ollaan otettu ihan sisäjuttuna, kun on ollut niin kylmä ettei hieno koira kykene ulos menemään. Ja omistajalta jäätyy sormet. Olenpa muutaman kerran noutoakin ottanut, mutta ongelmana johon jäin pohtimaan ratkaisua on se kapulan pureksiminen. En vaan keksi kuinka sen saisi loppumaan. Koska siitä en todella halua koiraa palkata. Joten hyviä vinkkejä otetaan vastaan! Hyppy onnistuu jo vallan hyvin, vielä kun malttaisi pieni olla paikallaan, mutta osissa sitä nyt harjoitellaan. Paikkamakuu on aivan ihana, on niin valppaana siinä, eikä ainakaan vielä ole lähtenyt omin lupineen kuin muutaman kerran. Seuraaminen on edelleen aika perusteissa, mutta yhtä askelta olen jo uskaltanut ottaa. Kohta on hyvä treenata kun on pitkä käytävä uudessa talossa, pitää vaan ostaa sellanen jaloilla seisova peili niin näkee mitä tekee. Pystyy pidemmänkin seuraamisen ottamaan :D Ruutu on nyt aloitusasteella, siinä ongelmana se että koira on viisaampi kuin minä, joka tekee palkkaamisen suorastaan mahdottomaksi. Onneksi on Riitta joka toimii apupäänä ja lelun viskaajana. Tulipahan kylläkin todistettua että kahta kertaa enempää ei lelu saa samasta jutusta tulla, sillä muuten mennään lelun luo suorilla. Eli ei ehkä vielä ole ymmärretty asian ydintä. Mutta voiko sitä muutaman kerran jälkeen ymmärtääkkään?Ja kun alkaa kirjaamaan asioita ylös, tulee ihan mieletön himo treenaamaan vaikka just tultiin.

Koirakavereitakin ollaan siis saatu, eli rakkaus roihahti Moto-belgin ja Lilyn välillä, ja muutaman kerran ollaan jo pariskunta päästetty pitkille metsälenkeille. Ja voi hyvä isä kuinka niillä on hauskaa keskenään. Arjan Rymynkin kanssa ollaan käyty lenkillä mutta Rymy on liian pieni sellaisiin leikkeihin mitä Lily harrastaa. Ja siis kaivoinpa jopa kamerankin esille ja mentiin Aijan kanssa metsään ottamaan kuvia. Näitä ei nyt ole mitenkään käsitelty, koska se kone jolla kuvankäsittelyohjelma on löytyy jostain muuttolaatikosta. Mutta hauskaa tuntui tytöillä olevan, ja tässäpä muutama poseerauskuva:

Lilyn poseerausnäyte:

Tässä kuvassa näette kuka on lauman johtaja ;) Neverukka ei ees kunnolla näy sivusta :(

Lily ja Neve kiitävät

Etsi kuvasta koira?

Yritän saada myös talosta otettua kuvia, niin näätte millaiseen sitä ollaan muuttamassa :)

Mutta tämä oli tässä tällä kertaa, oikein rauhaisaa joulua kaikille lukijoille!

Elämäniloa ja kyllä se treeneissä osaa!

2010-11-15T21:31:00.002+02:00

Muutettiin pikaisesti Ylämyllylle kerrostaloon kolmanteen kerrokseen pieneen kaksioon. Muutto oli pikainen siksi koska Lily oli tulossa Minnalta kotiin. Perustavarat vaan mukaan, ja lopullinen muutto oli siitä seuraavana viikonloppuna. Eli nyt ollaan Rantakylästä muutettu, ja täytyy sanoa että eipä ole ikinä muutto ollut noin tunteikas. Oravat kyllä iloitsivat pihalla, ruskea räyhääjä kun oli lopullisesti lähtenyt pois pihapiiristä. Lilyhän ei osannutkaan niille räyhärä, juoksutti kyllä. Yllättävän kivuttomasti muutto kerrostaloon tapahtui, siis koiran kannalta. Itse en varmaan ikinä opi tälläiseen elämään. Lily on nyt oppinut olemaan suht rauhassa 8h kun olen raksalla, ja naapurin mukaan voi kellon tarkastaa kun Lily hyppää ikkunaan odottamaan minua. Eikä ole juurikaan mitään tuhonnut, jos ei lasketa mukaan Andre Wickströmin dvd:tä ;) Ja onpa pieni jopa oppinut syömään peruspuruluita yksin ollessa, eli enää ei tarvitse nilkkoja jättää joka kerta. Käytiinpä jopa elokuvissakin illalla, ja ei naapureilta saatu kiukkupuheluita. Tai sitten eivät kehdanneet soittaa.

Muutenkin tämä kerrostaloasuminen on rauhoittanut koiraa, ja moni asia alkaa loksahdella paikalleen. Vaikka aika vähän sen kanssa kerkeää touhuamaan, kaikki aika menee raksalla tai muuten töissä. Mutta kyllä me treenattu ollaan, ja hyvin alkaa pieni keksimään mistä on kyse. Tottista enimmäkseen, ihan yksin ja saatiinpa seuraakin ja nyt ollaankin seurassa treenattu vähintään kerran viikkoon. On se vaan niin paljon helpompaa kun on useampi silmäpari katsomassa. Seuraamisen sain vihdoin ja viimein päätettyä, eli se tulee olemaan yhdellä käskyllä ja ilman namia. Nyt ollaan alettu perusasentoa rakentamaan, ja lelu kainalossa auttaa siihen kyllä huomattavasti. Ei vielä ole haaveissakaan päästä liikkeelle mutta hyvin edistytään. Hyppyä aloin opettamaan ja siinäkin perusajatus on älytty. Ruutu olisi seuraavana ja sen opettamista mietinkin koko ajan, siis sitä että kuinka sen teen. Maahanmeno alkaa olla jo melko nopea, ja 9/10 ei kaadu lonkalleen. Ja paikalla pysyy, vaikka miten yritän pomppia. Nyt täytyy seuraavissa treeneissä siirtyä muihin häiriöihin. Ja on melko hyvin sisäistänyt että sivultakin voi mennä maahan. Ja TREENEISSÄ osaa ohitukset! Osaa myös treenien jälkeen kun yritetään porukalla saada remmiräyhää esille, mutta ei! Otin jo treeniliivinkin pois, ei hemmetti mitään ongelmaa! Vaikka on se siis sitä lenkilläkin parantanut, mutta silti se koirien ohittaminen on vielä vaikeaa. Muuten pystyn melko hyvin pitämään vapaanakin, ei mene ihmisten luo. Ja hihnassa pystyy jo liikuttamaan kumpaakin kättä!

Ja sitten me käytiin Jyväskylässä näytelmissä. Mitenkäänhän lähtöön ei vaikuttanut se, että päästiin Ellin mökille ja Satu ja Heidikin pääsivät mukaan. Kyllä oli muuten hauska viikonloppu, sillä Jyväskyläänhan on niin pitkä matka että sinne piti mennä jo perjantaina ja näytelmät väsyttivät niin poishan tultiin vasta sunnuntaina. Heidi trimmasi Lilyn ja opetti muutaman kikan, ja se näkyi heti arvostelussa. Eli Tuomarina tosi mukava Marie-Josee Melchior-Schlechte Luxenburgista, ja tässä arvostelu:

1,5 years old. Nice presentation. Eyes a little bit round. Is not in her best hair condition. Good chest. Could have a little bit more angulations. Good feet!!!! & standing. Good tailset & moving. Good mover.

Ja tuloksena Junnu EH, tuomarin pahoittelujen kera. Jos kuulemma olisi ollut edes 2 karvaa enemmän olisi sijoittanut ;) No ihan nahkahan tuo elukka olikin. Seuraavat karkelot ovat sitten Kajaanissa, jossa siis korkkaamme nuorten luokan, ja mie en edelleen ymmärrä miksi mie jännitän niin paljon. Mutta aion kiertää jokaisen kissanristiäisen, jotta pääsen tästä jännityksestä, ja voin keskittyä toko ja pk-puolen kisoihin.

Mutta siinäpä taas Tärkeimmät, nyt mentävä unten maille jotta jaksaa huomenna taas herätä kukonlaulun aikaan hakemaan veljeä Kolilta raksalle. Illalla varmaan taas sitten treenaamaan ;) Ja lopuksi kuvia näyttelystä, huono laatu koska yllättävästi hallissa on myös huonot valot, ja mie unohin oman kameran kotiin. Kuvat ovat ottanut t.fordell.

Päivitystä

2010-10-28T20:53:00.000+03:00

Aloitetaanpa vaikka Hämeenlinnan näyttelystä, esittäjänä siis Minna koska minun selkä ei kestänyt pitkää automatkaa. Ihana olit Minna kun jaksoit pikkulikan viedä esittäytymään. No esittäytymiseksi siis oli jäänyt, tuomari oli ollut luvalla sanoen suhteellisen mielenkiintoinen. Eli 10.10.2010 Tuulos, tuomarina Ingrid Hectors, Belgia.

"good head, good neck, straight back, body and chest need to mature, french standing in front, movement very loose" ja arvosana JUN H. Jotta sellainen keikka, vaan tulipahan käytyä. Samalla reissulla Aija ystävällisesti tarjoutui tuomaan Lilyn kotiin ja voi elämä että oli pienen likan naama näköinen kun huomasi auton ikkunasta minut! Ja sitten sellainen hyppypomppu joka kalautti päät yhteen ja leuka oli turpeessa vielä seuraavanakin päivänä. Vaan olipa ihana saada koira kotiin!

Treenirintamalla ollaan edistytty joka asiassa hieman, tokon hyppyesteen teko olisi vielä edessä. Haussa ilmaisu on vielä hieman kesken, eli koira kyllä menee ja ottaa patukan vaan ei oikein ole vielä hokaissut että sen jälkeen pitää vielä mennä ukolle palkkaa saamaan. Mutta kuten kaikki pikkuneidin kanssa, ajan myötä :D Tottiksessa keskittyneisyys on kasvanut älyttömästi, ja esimerkiksi paikalla olo alkaa onnistumaan varsin hyvin, jopa ilman pyllyn hetkautusta. Tässä on muutama kuva jonka Seija otti viime hakutreeneistä:

Tämä nyt oli tälläinen pikapäivitys, mutta koska talon rakennus vie kaikki voimat ei nyt kerkeä istumaan tämän pidempään koneella :D

Blogissa toistaiseksi hiljaiseloa

2010-09-26T07:57:00.000+03:00

Lily lähti torstai-iltana takaisin Minnan luo, sillä maanantaina alkaneet selkäkivut veivät minut täysin sänkypotilaaksi. Joten ellei Minna ala päivittämään blogia niin hetkinen on hiljaisuutta. Sekä täällä että talossa, nimittäin on vaan outo tunne kun ei ole pikkutyttö jakamassa rakkautta ja aamulla kun herää on täysin hiljaista, ei ole sitä pikkuhännän töminää lattiaa vasten kun toinen on hieman innoissaan siitä kun mami heräsi. No toivotaan että ensi viikolla saadaan tähän hommaan selvyys ja saadaan mahdollisimman pikaisesti likka meille takasin. On se vaan ihanaa että on tuollainen ihminen jolle voi koiran luottaa täysin hoitoon, eikä tarvitse enää sitä murehtia, tässä selkäkivussa kun on ihan tarpeeksi murehtimista. Kiitos Minna vielä tätäkin kautta!

Tottista ja ilmaisuja

2010-09-18T23:05:00.000+03:00

Eilen käytiin Moonan kanssa kentällä treenaamassa. Kyllä täytyy sanoa että mie taisin saada enemmän mietittävää kuin mitä koira. Ekana sivulletuloja naksulla, ja alkaa se pieni pikkuhiljaa ylyämään jutun juonen. Nyt vaan mie taas oon oppinut uuden tempun, eli sen että avustan koiraa väärin jalalla. Vitsi että osaan olla taitava. Koira on tietenkin sit oppinut myöskin tuon avun, joten nyt sitä pitäisi häivyttää pois. Eli että mie pysyn paikallaan ja koira liikkuu. Ja kuinka se tässä kuulostaa helpolle ja treeneissä täysin mahdottomalle. Mutta edistystä on se että koira jo selvästi hakee paikkaa. Treenejä otetaankin vähän joka paikassa, jopa ruokakupilla jossa se on äärettömän vaikeaa.

Sitten otettiin maahanmenoja joissa ongelmana lonkan retkautus ja etutassun masunalle veto. Palkkaan pallolla suoraan heti kun koira menee maahan, jotta ei kerkeä herpaantua. Saatiin jo tehtyä niin että kehuin ihan rauhallisella äänellä ja sitten vasta palkkasin, eikä retkahdellut vaan oli tosi skarppina. Joten sillä mennään. Myös tässä naksu apuna.

Sitten autoon hieman jäähdyttelemään ja itse katselin Moonan ja Riian töitä, ja mietin vaan että jospa mekin joskus tuohon pystyttäisiin... Oikeasti oli niin hienon näköistä touhua! Sitten Lily autosta ja luoksetuloharjoituksia. Siis onhan se hienoa että koira tulee näin luokse:

Mutta hieman epäilen että kokeessa ei tälläistä katsottaisi hyvällä. Joten koska vauhtia on, otettiin vain eteentuloa. Aika nätisti tuli noin ekan harjoituksen kannalta eteen, tietenkin kaikki vielä alussa mutta nopeasti se pieni oppii kun jaksaa vaan opettaa. Eli vasta kun perusasento on kunnossa, otetaan koko matkalta. Nyt pienellä matkalla ja eri asennoista liikettä kasaamaan. Eteenlähetys vaatii toistoja toistoja toistoja, ja ideaa että onko se purkki ja lelu vai pelkkä iso lelu, vai onko sillä mitään merkitystä? No joka tapauksessa hieman haparoiden lähti koska ei ihan selkeästi ollut varma onko siellä kuitenkaan mitään, koska Moona oli vienyt lelun huomaamatta paikallaan. Kyllähän se sitten meni kuin juna lelulle kun huomasi sen. No tämäkin vaatii varmaan miljoona toistoa ennen kuin on satavarma asiassa.

Seuraamista imuttamalla, ja mietittiin että tämä tyyli kävisi Lilylle varmaan aika hyvin, sillä se vaatii aika selkeät toimintaohjeet jotta ymmärtää mitä tehdä, eikä sillä toimi sellainen oman ajattelun käyttäminen. Vinkkejä kyllä otetaan vastaan jos on parempia ajatuksia, mutta nyt kokeillaan muutama viikko tällä. Siinä hyvät treenit joissa oli kyllä miettimistä. Niin paljon, että kun kotiin tultiin, naapurin koira oli taas aidan takana räkyttämässä. Ja minun piti saada posti. Ja postilaatikko on tuossa aidassa. Joten mitä teen? Laitan koiran paikkamakuuseen, käyn hakemassa postin ja tulen takaisin koiran luo joka on tasan pysynyt paikallaan välittämättä räyhäävästä koirasta!!!!! Ja kyllä, palkkasin todella hyvin, uskomaton elukka!

Muutenkin koirien ohitukset ovat sillä mallilla että kun koira näkyy, kääntyy Lily minuun päin ja ihan selkeästi hakee toimintamalleja eikä heti ala räyhäämään. Tänään päästiin jo kulkemaan niin että koira kulki meidän takana ja vaikka suuri halu oli räyhätä, ei sitä sitten kuitenkaan tehnyt. Joten alkaa tässäkin näkymään valo, täytyy vaan tätäkin toimintaa viedä pikkuhiljaa kauemmas tutuilta lenkkipoluilta, sillä huomasin että sitten kun mennään vieraammalle alueelle ei rohkeus riitäkkään. Löysin kyllä aiheeseen liittyvän mielenkiintoisen koulutussivuston, mutta en oo vielä kerennyt lukemaan sitä ajan kanssa.

Ja sitten tämän päivän treeneihin:Itkin tuossa männäviikolla Seijalle että kukaan ei halua leikkiä meidän kanssa, eli tulla harjoitteleemaan rullailmaisua. Ja Seijahan oli saanut Minnan ja rotikka Gitan omistajan (sori mie en musita nimeä!!!) tulemaan kentälle. Lilyn kanssahan kerran kokeiltiin metsässä ilmaisua, mutta nyt koiran piti myös näyttää missä ukko on. Pientä hapuilua luovutuksessa (siis eikö koira muka yhden kerran jälkeen jo osaa???) mutta innokkaana meni, vaikka aluksi oli sitä mieltä että ei treenikentällä mitään ukkoja ole, miks me ei olla metsässä? Lähetys meni yllättävän hyvin, ja Minna palkkasi viimeisellä ukolla patukalla. Ja siitäkös riemu repesi. Eli alkaa myös leikkimään muillekkin, joka on aivan mielettömän hyvä asia. Nyt pitäisi vaan saada pari patukkaa lisää jotta kahden lelun peli toimisi, sillä se on ihan selkeästi leikki jonka Lily osaa. Nyt kun saisi vielä muutamat hyvät ja onnistuneet treenit ihan vähälle aikaa niin voisi varmaankin alkaa siirtämään asiaa myös metsän siimekseen. Mutta onneksi ei asialla ole vielä kiire, tehdään ekana kunnolla kentällä liike kuntoon, ja sitten vasta siirretään se metsään.

Niin ja mistä sain noita patukoita? No siis miehän ostin viime syksynä Kerosen Annen tekemiä patukoita, joita käytettiin Wallun kanssa niissä muutamissa hakutreeneissä. Purin yhden sellaisen ja kävin ostamassa kankaat. Sitten mentiin juhlimaan Jarnon isän synttäreitä jotka menivät siinä, että Jarno leikkasi ja repi, minä leikkasin, revin ja kieritin ja Jarno äiti leikkasi ja ompeli. Ja kuinka ollakkaan, 20 patukkaa oli valmiina. Kyllä on ihana kun on tuollainen mies ja anopintekele ;)

Hakutreenit

2010-09-13T13:40:00.000+03:00

Aamulla kävimme aussiekansan kanssa treffeillä, ja harmitti kun oli sen verran sateinen sää että kamera jäi suosiolla lepäämään kotiin. Olisi ollut hauska kuvata pikkupentuja riehumassa. Sieltäö tulikin jo kiire kotia, koska Josepan hakutreenit ovat siirtyneet sunnuntaille. Saatiin tosi hyvää ryhmä, ja päästiin kokeilemaan ilmaisuja Lilylle. Eli kun se nyt on ollut hieman kiikun kaakun kumpi ompi parempi. Viime treeneissä siis kokeiltiin haukkuminen, mutta vaikka se haukkuu ei se juuri siitä pidä, Sille kun on muutenkin aika vierasta tuo äänen käyttö (paitsi silloin kun jää yksin). Aloitettiin niin että näytettiin irtorulla, ja ukko juoksi ihan vähän matkan päähän. Nätisti lähti, ja kun kehoitin tuomaan toikin melko nätisti. Otettiin toinen samanlainen ja ihan selkeästi jo lähti tuomaan minulle paremmin. Otettiin näitä ennen treenejä ja treenien jälkeen, muut koirat saivat treenata välissä. Lopetettiin siihen kun ukko meni metsään, piiloutui ja lähetin koiran. Oltaisiinko tehty noin kymmenen toistoa hieman joka kerta vaikeuttaen. Ja ei muuten enää tarvitse miettiä että mikä ilmaisuksi tulee. Kun tuo älysi homman juonen, se alkoi HUUTAMAAN koska ei päässyt ukolle omassa tahdissaan! Siis Lily! Ihan uskomaton pikkuneiti. Mutta vaikka vauhtia oli vaikka toisille jakaa, jaksoi keskittyä ja tuoda melko hyvin rullan, enkä minä sille täydellistä vielä vaadikkaan. Mutta toivottavasti saadaan nyt aloitettua nuo rullatreenit mahdollisimman pikaisesti, jotta saataisiin se tuonne metsäänkin vietyä. Mitään muuta ei tehtykkään eikä olisi kyllä koira jaksanutkaan tehdä, oli nimittäin aivan kuollut kun kotiin päästiin. Pienet hattivatit joutuivat taas myrskyn kouriin ;)

Tilannepäivitys

2010-09-10T11:39:00.000+03:00

Onpas ollut vaikeaa tehdä mitään tälle blogille. Lisäsin Wallun tarinan tuohon vasemmalla olevaan palkkiin, siinä menikin muutama päivä itkua ja hymyä. Oli se vaan niin mahtis Koira <3

Lilyn elämä muuttui myös aika radikaalisti, ja nyt ollaan aloitettu yksinoloharjoitukset ihan kokonaan alusta. Toinen ei voinut ymmärtää mihin se kaveri katosi. Ja sitten se takertui minuun vielä tiukemmin. Mutta kyllä se päivä päivältä parempaan suuntaan on menossa. Antibiootitkin saatiin muutama viikko sitten lopetettua, kun neitin masu on pysynyt ainakin toistaiseksi hyvässä kunnossa. Ja mie yritän saada pääni Lily moodiin ja lopettaa tän Wallun perään itkemisen. Joten kummankin on opittava elämään uudessa elämässä, jossa on kyllä pelottavan hiljaista. Lily kun ei vahdi eikä muutenkaan hirveästi itsestään huutele, niin ihmiset pääsee ovellekkin ilman että siitä kukaan sen suuremmin numeroa tekee. No kaipa tähän on vain totuttava.

Treenirintamalta sen verran, että laitan jokaiselta alueelta pienen selostuksen missä mennään, niin saa hieman kuvaa itsekkin mikä on tilanne. Muuten elämä on alkanut asettumaan uomiinsa, Lilystä on muodostumassa sosiaalinen pieni koira, miehiin on edelleen hieman varautunut mutta uusia hyviä kokemuksia kun saa niin kyllä se siitä. Koirakaverereita ollaan saatu ja hauskaa on ollut, uusimpia kuvia voi käydä katselemassa täältä. Sain kamerankin kaiveltua, oli vaan vielä kesätimmissä niin täytyy perehtyä taas noihin asetuksiin :)

Mutta sitten niihin treeneihin:

Haku:

Ukkojen etsintä alkaa luonnistumaan, intoa on vaikka muille jakaa. Viimeisimmät treenit meni oikein mukavasti, olipa meillä jopa ihan "ukkokin" mukana. Siinä ei kyllä näkynyt yhtään varautuneisuutta, pikemminkin päin vastoin. Ilmaisua olen nyt miettinyt ja pähkäillyt kovasti. Kyllähän se lähtee haukkumaan, mutta se että palkkautuuko se siitä on eri asia. Nyt kun se saa juosta minun ja ukon väliä, se on aivan intona. Joten ehkä täytyy kuitenkin kokeilla sitä rullaa, koska se haukkuminen on kuitenkin aika vierasta Lilylle. Treeneissä ollaan nyt otettu ihan kokonaan pistoja, jossa täytyy vain etsiä, ja ne on menneet tosi hyvin. Viimeksi Hilkka oli piilossa kevythäkissä, ja siitä muodostui pieni mörkö, joka kuitenkin selvitettiin ilman sen suurempia ongelmia. Nyt pitäisi vaan saada kentälle väkeä ja alkaa tuota ilmaisua rakentamaan, tai ainakin päästä kokeilemaan sitä kuinka se toimii rullan kanssa. Se kuitenkin olisi niin hyvä saada nyt talven aikana kuosiin, niin voisi keväällä sitten alkaa treenaamaan ihan tosissaan. Nyt tämän syksyn aiheena kun on vaan se että saadaan tästä lajista mukavaa ja inspiroivaa ja että koiralla on metsässä aina hauskaa.

Tottis/Toko:

Kontaktia ollaan harjoiteltu monessa eri tilanteessa, ja meillä on muutaman kerran ollut eskaria, jossa pääpaino on sillä että koira oppii tekemään minun kanssa eikä muita mieti. Hyvin ollaan onnistuttu, ja taitaa sama olla kuin Wallun kanssa, että ekana opetan hommat ilman hihnaa ja sen jälkeen sen pakollisen hihnan liitän mukaan. Tekee nimittäin paljon paremmin niin päin, koska itsekkään ei silloin saa turvautua siihen hihnaan. Eli pakko on myös itse opetella riehumaan ;) Sivulle tuloa ollaan kovasti harjoiteltu, ja siinä on nyt mietinnässä että tuleeko se suoraan sivulle vai kiertääkö takaa. Sitä en ole vielä saanut selvitettyä että mitä hyvää/huonoa noissa eroissa on? Osaako joku selkokielisesti minulle siitä kertoa? Ja meinasinpa jopa tehdä pienen aikataulun tapaisen jotta saadaan homma oikeasti alkamaan, sillä muuten tämä taas menee tähän pyörimiseen. Kun kuitenkin tarkoituksissa olisi saada treenattua ihan kisoja varten.

Agility:

No tässä ei olla kyllä juuri edistytty, koska ei nyt hirveesti olla päästy treenaamaankaan. Intoa riittää, ja kontakteja pitäisi alkaa opettamaan, kunhan saisi jostain sopivan alustan. Jotenkin tämä laji vaan on se josta ekana aina luistetaan jos jostain mielenkiintoisempaa on tarjolla. Ja varsinkin kun sitä kerkeää sitten talven aikana ottamaan, kun lumi tulee ja haku jää tauolle. Tässäkin pääpainona on hauskanpito. Ei mitenkään kisamielessä treenata, ainakaan tällä hetkellä.

Paimennus:

Paimennusta kerettiin ottamaan muutama kerta ennen kun treenit jäivät talvitauolle, ja paljon uutta opittiin. Kouluttajan kanssa päätettiinkiin että myös tässä, kuten kaikissa muissakin jutuissa ekana pidetään vaan hauskaa eikä vaadita vielä hyvin kovasti, ja sit kun talven yli on hattivatit saaneet miettiä pääsevät ne ensi keväänä sitten työn makuun. Paimennuksesta itse pdän ihan ehdottomasti eniten, ja harmittaa että sitä ei pääse kuin kerran viikkoon treenaamaan. Sillä kuten Wallun kanssakin huomasin, se on sellainen laji joka heijastuu ihan kaikkeen. Eli kun saat paimennuksessa homman toimimaan saat sen muuallakin toimimaan.

Esineruutu:

No nythän ne hattivatit löi tulta ja pieni ymmärsi mitä sieltä metsästä täytyy tuoda. Ja millä vauhdilla tuodaan :) Luovutuksessa yllättävästi on ne suurimmat kompastuskivet, mutta ottaen huomioon treenimäärän sekin on jo todella hyvällä mallilla. Uskoa vaan enemmän koiraan ja nouto kuntoon niin eipä tässä suurempia ongelmia ole tällä hetkellä luvassa. Missiona olisi nyt tehdä joka tilanteessa esineruutua, koska siihen tarvitsee varmuutta ja paljon. Ja se ei tule muun kun tekemisen seurauksena.

Eli siinäpä viimeisen kuukauden hommat tiivistettynä. Videokamerankin sain laitettua kuntoon, joten toivottavasti saisin myös videoita meidän treeneistä aikaiseksi, niistä kuitenkin itsekkin oppii eniten (Muistelen vain Ti-Ti nallea ja Hitleriä). Olen kyllä niin tyytyväinen tuon koiran motivaatioon, sillä sillä me päästään vielä pitkälle!!!

Mamman rakas on poissa

2010-08-08T20:42:00.000+03:00

Nyt on tullut aika jättää jäähyväiset pikkusaukolle, elämäni rakkaudelle Wallulle. Lupasin Wallulle viime syksynä että sen ei tarvitse kärsiä ja nyt  oli aika lunastaa lupaus. Jään niin kaipaamaan
sen iloista ilmettä, suklaanruskeita silmiä ja ilkikurista katsetta. Ruskea kiepillä nukkuva kaveri on sängystäni poissa, ei tule olemaan ikinä toista samanlaista, se oli minun elämäni koira, joka opetti minulle niin paljon ja jonka ansiosta olen saanut niin monta hyvää ystävää ja merkityksen tylsään elämään. En tule ikinä unohtamaan Sinua, Rakkaani! Nyt saat juosta ja riehua aivan niin paljon kuin jaksat, ja toivottavasti saat monta uutta ystävää joiden kanssa pöyhöttää ilman kipuja ja pahaa oloa.
"Tiedän sun lähtevän, joskus täältä pois mut en tahtois nähdä sitä 
päivää 
Vuodet vähenee, meistä kaikki vanhenee omaa aikaa ei tiedä kukaan... 
Millä tavalla voisin itsestäin mä jättää, jotain mitä minullekkin annettiin 
Ikuinen jälki sinusta minuun jää, mut kaunein on se tunne miten mulle 
lauloit 
Toivon että itsestänikin jää , yhtä kaunis muisto 
samaa laulua laulaa rakkaimmalleni laulaa 
Myönnän että pelkään suuri tuntematon on, se jonne täältä lähdetään 
Voiko rukouskaan ketään auttaa, tuntematon vastaanottaa meistä 
paatuneimmankin 
Rakkaus ei lopu siihen kun aika jättää 
kauniimmin muistoissa elää 
Ikuinen jälki sinusta minuun jää, mut kaunein on se tunne, miten mulle lauloit 
toivon että itsestänikin jää, yhtä kaunis muisto
samaa laulua laulaa, rakkaimmalleni laulaa"

Agiliitoa ja naksutintaä

2010-07-26T10:45:00.001+03:00

Lily alkaa olla jo parempana, mutta perseily lenkillä jatkuu. Wallumies sai sit ikävän hotspotin kainaloiden alle, joten koppa päähän ja karvat veks. Koska en uskalla sitä juurikaan metsälenkille ottaa, on tässä juuri sopiva aika ruveta opettamaan neitille kuinka kävellään hihnassa. Mietin pitkään miten hitossa sen saisi ymmärtämään, ja huomasin treeneissä kuinka ehdollistunut se on naksuttimeen. Joten treeniliivi päälle, naksutin kouraan ja menoksi. Oli ekalla lenkillä oikein kysymysmerkkinä että mitä hittoa hänen odotetaan tekevän, mutta nyt alkaa jo pikkuhiljaa muistavan. Sille oikein välillä syttyy lamppu pään päälle "ai niin näin!" ja sit pomppien tulee luokse. Pieni höpelö. Ja mitä Wallu tekee? Seuraa vasemmalla sivulla hokien "sillä on namia, sillä on namia". Hassuja. Eli nyt tämän viikon metsäkävelyt ovat pannassa ja kuljemme ainoastaan rantakylän suurilla lenkkipoluilla. Katsotaan loppuviikosta mikä on tilanne. On se muuten hassua että Wallunkin opetin aikoinaan liki samalla tavalla, mutta nyt Lilyn kans en sitä ole tehnyt. Pitäisi tehdä sellainen kuinka et kouluta koiraasi kirja, johon voisi kaikki nuo toimimattomat jutut kirjoittaa. Myös koiran ohitukset ovat nyt 60% onnistuneet, jos vaan minä kerkeän näkemään koiran ennen Lilyä.

No sitten treenirintamalle. Torstai on toivoa täynnä, joten suuntasimme jälkitreeneihin Wallun kanssa, ja Lily pääsi seuraamaan tilannetta autosta. Kunnes keksin että sille voisi opettaa esineruudun. Hetkinen Moonan kanssa mietittiin ja sitten saatiin suunnitelma ja aikataulu valmiiksi. Koska Lily ei vieläkään oikein mielellään tuo mitään minulle, otettiin se pitkään liinaan. Siihen samaan joka on minulla 2v ollut Wallun jälkiliinana. Ja jokainen joka viime kesänä näki Wallun jäljestävän ymmärtää kun sanon että liina ei silti tehnyt kertaakaan rakkoa minulle sormiin. Mutta kun kyseessä on kaikki tai ei mitään Lily, tuloksena oli oikein komea rakko sormessa :D Eli koiralla liina siksi, että se ei pääse palkkaamaan itseään viemällä lelua pois. Moona heitti lelun ja Lily syöksyi perään, ja yritti taas karkuun. Liinalla ohjasin sen miun luo, ja sitten pienen keskustelun jälkeen esine oli minulla ja palkka Lilyllä. Otettiin uudelleen ja lamppu jo himmeänä paistoi, ja näki kuinka koira yritti niiiin kovasti miettiä että mitä minä sen tahdon tekevän. Kunnes toi lelun hieman avustettuna ja luovutti. Kolmas kerta tehtiin jo ihan metsässä ja sit lamppu syttyi niin kirkkaana että ihan häikäisi. Ryntäys lelulle, suora tuonti minulle ja hillittömän bileet! Täytyy vain nyt alkaa vahvistamaan tuota edelleen liinassa, jotta se ymmärtäisi mikä on ajatuksena. Joten nyt Lily pääsee sit joka treeneissä tekemään esineruutua.

No sitten räyhäWallu. Huoh... No Riitta meni tekemään jäljen, ja ohjeistus oli taas ihan millanen vaan. Meillä oli uusi 10m jälkiliina (joka muuten ihan oikeasti meinasi lentää metsän siimekseen) ja janalle lähetyksessä se jo tarttui puuhun kiinni. No Riitta meni ottamaan liinaa irti mutta oli liian lähellä Wallua joka tietenkin oli ihan intona jäljelle, ja kuka arvaa miten kävi? No tottakai Wallu rähähti, mutta onneksi sain tilanteen haltuun ennen isompia haavereita. Täytyy näköjään ottaa tuossa(kin) asiassa mietintämyssy päähän ja alkaa totuttamaan sitä siihen, että siinä saa ihmiset hillua ja se ei vaikuta mitenkään mihinkään. Jäljelle kuitenkin päästiin ja se meni aivan mahtavasti, vaikka minä sain vain repiä sitä perkeeleen liinaa joka mättäästä irti. Toi jopa 10m päähän minulle kepin, kun en huomannut koko kepin etsimistä ollessani niin keskittynyt repimään liinaa irti. Oikealle kulmissa oli taas pienoista sähellystä, olisiko tuosta rähähdyksestä taas aivot hieman kuormittuneet? Täytyy seuaavissa treeneissä muistaa seurata asiaa. Riitta siis kulki jäljen meidän perässä, ja kun metsästä tultiin pois niin eipä Wallua olisi sitten taas yhtään vähempää voinut kiinnostaa ihminen joka minun vieressä kulkee. Onneksi sille ei kuitenkaan jää nuo tilanteet päälle, mutta ärsyttää silti kun se ois niin saakelin hyvä jos tuota helvetin terävyyttä tuossa muodossa ei olisi. Tai edes ajattelisi mutta ei. No mutta jälki oli silti mielettämän hyvä, 6 keppi ja pitkä urakka, kyllä oli hyvin väsynyt pikkupoika sohvankulmassa.

Wallun kanssa käytiin myös sitten kentällä tottista ottamassa, ja nyt alkaa taas hahmoittua muutamat jutut. Käsi ei vieläkään saa olla vierellä seuraamisessa, mutta kestää sen heiluttelun. Nouto on taas jostain syystä parantunut, ei varasta ja pitää hyvin, tosin pito voisi vieläkin olla parempi (muistuttakaa että Lilyn kans teen tän rauhallisemmin). Liikkestä maahanmeno alkaa olla aika hauska liike, tosin vaihdoin siihen nyt käskysanan joten katsotaan miten se tepsii. Ja eteenlähetystä oikein odottaa, se tuntuu oelvan maailman hauskin liike. No katsotaan mitä mieltä se siitä on kunhan maahan meno tulee kuvioihin. Ja uusi vaaleanpunainen possu oli ihana :D

Ja jotta tästä tulisi taas kilometrin pituinen selostus, käytiin Lilyn kans myös agiliitämässä. Tällä kertaa kontaktit, pussi, putki ja eteenlähetys. Pussi ei paljon päätä pakottanut, putki alkaa ihan selvästi myös hahmottumaan. Kontakteja harjoiteltiin ohjettuna, eli Maria ohjasi ja minä käskytin. Hieman himmeänä lamppu hehkui mutta mukavaa oli :D Ja eteenlähetys makukipolle ei sitten tuota mitään ongelmia, ja saatiinpa jopa nähtyä sellainenkin ihme jotta mentiin yhtä aikaa juosten kaksi hyppyä, jihaa!!! Ja siis tuon likan asenne vaan on niin mainio, joka tehdään täysillä tai sit ei tehdä ollenkaan, ja autossa oli täysin hiljaa koko treenin ajan, eikä välittänyt yhtään muista koirista. Jarno sai sitten tehtäväksi tehdä kontaktiharjoitusesteen meille kotiin, jotta päästään sitä hinkkaamaan. Voi muuten olla tekeminen kun pienellä tuntuu vauhtia olevan vaikka muille jakaa!

Harrastusten iloa

2010-07-19T18:03:00.001+03:00

Täytyy kyllä taas kerran ihmetellä mistä noille koirille tuo into ja ilo löytyy. Nythän me ollaan oltu Lilyn takia taas muutama viikko harrastustauolla, ja onhan tuota kuumaakin riittänyt niin paljon että ei senkään vuoksi ole mieli tehnyt mihinkään. Käytiin me Aijan kanssa yhtenä iltana Pärnällä, mutta omistajalla keitti jo niin paljon että ei siitä mitään tullut, ja koirat saivat pulikoida lammessa kunnon treenien sijaan. Mutta eilen oli jo hieman viileämpi ja Lily on nyt ollut parempana niin suuntasimme agilityradalle. Ekana otettiin putkea, ei vielä uskaltanut ilman minua mennä mutta sitten keksittiin targetti (vai mikä sen hieno nimi onkaan?). Ei muuten enää yhtään pelottanut putkeen meno vaikka oli jo mutkalla, ryminä vaan kävi kun kiiti makupalaa päin. Hypyt onnistuivat myös tosi hyvin, ja irtoaa kyllä makupalalle aivan mielettömän hyvin. Pitkään mietin että jokohan sitä uskaltaisi kokeilla A:ta, sillä muistan elävästi temppuilun joka Wallun kanssa kontakteilla piti tehdä jotta sen sai niistä tykkäämään.

Otettiin Lily hihnaan ja minä niin olin jo miettinyt että sitten laitetaan makupalat ja sitten... ja koira meni jo. Jumaliste mikä rämäpää, ei muuten korkealla tuullut kun heitti ittensä yli! Joten kotiläksynä siis alastuloharjoitukset, ennen sitä ei koiraa päästetä kontakteille. Ja koska ajattelin et ei näissä tunnu ongelmaa olevan, kokeiltiin sit samaan rahaan myös keinu. Ja sama homma, Lilystä oli mukava kun se rämähti ja voidaanko mennä uudelleen? Uskomaton pieni elukka, mie tulen olemaan niin kusessa tuon likan kanssa, koska minunhan siis myös pitäisi pysyä kyydissä mukana. Mutta haasteita riittää, ja onneksi ne Lilyn kanssa on positiivisia haasteita.

Kotiin kun päästiin koira nuupahti kylppäriin ja se mahdollisti Wallun viemisen treeneihin. Otettiin sekalaista toko/tottista koulun kentällä, ja koska nyt on taas sekä omistajassa että koirassa ollut pieniä jankkauksen merkkejä, otin uuden lelun mukaan leikkiin. Ja muuten kylläpä koira taas teki ihan into piukeana. Ainut mikä minua hieman ihmetyttää on se, että Wallun hieno seuraaminen on muuttunut perässä hiippailuksi, ja nyt huomasin että minun käsi häiritsee sitä. Kun nostin kättä eteeni se tuli oikealle paikalle, ja kun laskin käteni seuraaminen muuttui hiipparoinniksi. Se kun seuraa niin kiinni minussa että herraa varmaan taas ahdistaa kun eihän se muutenkaan tykkää koskettamisesta treeneissä. No täytyy alkaa nyt taas kiinnittämään asiaan huomiota. Ja eteenlähetys. Voi hitto mikä vauhti ja päättäväisyys, nyt ei nimittäin ihan oikeasti tiennyt että siellä on lelu. Mitenhän nopeasti sitä uskaltaisi alkaa siitä käskemään maahanmenoon? Ei varmaan kovin nopeasti, mutta toisaalta taas toi kun tylsistyy niin nopeasti? No onhan meillä myös se ruudun loppuun opettaminen ja tunnari vielä tekeillä, että ei tässä hommat lopu. Ja jos loppuu niin siirrytään sirkustemppuihin ;)

Ja tänään sain pitkäikäisen haaveeni toteutettua, eli sain Wallun tassun selkääni ikuiseksi muistoksi tuosta pienestä riiviöstä. Se on nyt ihan oikea tassu, vesiväreillä kylppärissä koiran kanssa touhuttu. On se vaan niin hieno <3

Perhe-elämää

2010-06-20T12:50:00.000+03:00

Eilen kokeiltiin ensimmäistä kertaa perhe-elämää Jarnon luona, kera kummankin koiran. Wallulle oli laitettu makkariin koiraportti, jonka läpi sai katsella menoa ja meininkiä. Lily oli ihan elementissään tyttöjen kanssa, ja hyvin totteli Nooraa. Noora oli niin ylpeä kun sai käskettyä Lilyn istumaan, ja alas käskyä silloin tällöin myöskin harjoiteltiin. Vauhti oli välillä aika hurja, ja Lily sitten vahingossa kaatoi sohvan. Se hieman vähensi vauhtia ;) Wallu käyttäytyi oikein todella hienosti, katseli kyllä portin takaa mutta rauhallisena eikä stressannut yhtään. Minulla oli hallituksen puhelinkokous jonka menin makkariin Wallun seuraksi hoitamaan, ja huomasin sivusilmällä kun Noora tuli minulle jotain näyttämään portin yli niin että kädet olivat Wallun päällä. Ja mitä W tekee? Siirtyy pois nukkumaan parempaan paikkaan, ihan ilman ärinöitä. Taitava pieni koira, kenties tästä meidän perhe-elämästä vielä jotain tuleekin!

Illalla Aija "koiranvahti" Tanskanen saapuu tyttöjen kanssa, ja aamulla lähdetään Wallun kanssa sitten Helsinkiä päin. Tarkoituksena on siis käydä Espoon Eläinsairaalassa tarkastamassa, mihin Wallun luutuma lähtee muuttumaan. Jarno sai muutettua röntgenkuvat normikuvamuotoon, joten laitan ne toiseen blogiin ja sama tehdään sitten noille tulevillekkin kuville. Lily jää kiduttamaan Riniä ja Neveä, ja tiistaina saadaan sitten selvyys Lilyn verikokeista. Wallun kanssa nautitaan sitten äiti-lapsi päivää Lahdessa, jonne menen yöksi koska epäilen että en jaksa ajaa tuota matkaa saman päivän aikana. Ja saadaan kuulemma nähdä myös pentuja, nyt onkin ollut hyvin pentupainotteista tämä minun elämä.

Eilen olin nimittäin vahtimassa Miimin pentuja, ja kylläpä ei pentujen vahtiminen tuon helpompaa voi olla. Pennut olivat kyllä aivan ihania, ja Aija kävi räpsimässä myös muutaman kuvan riiviöistä, ja samalla käytti minun riiviöt lenkillä. Oli kuulemma viimeinen kerta kun minun opastuksen mukaan lähtee koirien kanssa lenkille, oli nimittäin hevoten ohi kulkenut lenkkireitti. Ja hepat olivat ollaan koiraystävällisiä ;) Kyllä mikään ei voita pentutuoksua eikä sitä ihanaa pentumasua, pusuista puhumattakaan. Ja pusuja sain kyllä aivan riittävästi, taisi kaikki käydä vähän väliä sylissä niitä jakamassa.

Päivitystä elämään

2010-06-17T19:59:00.001+03:00

Jaahas taas se aika menee kun on mukavaa. Mistähän sitä alkas... Paljon ollaan reissattu ja nähty. Lily pääsi Minnan luo tyttöjä kiusaamaan viikonlopuksi, kun me suunnattiin Hämeenlinnaan Heidin ja Timon ihaniin häihin. Meinas roska mennä kirkossa silmään, oli se niiiiin kaunista. Wallu taas pääsi Aijan hellään huomaan kiusaamaan Riniä ja Neveä. Rakkaus on kuulemma syttynyt Neveen, ja Rini on vaan kiva kaveri. Niin se vaan on, rakkaus on ikuista, kohde vain vaihtuu. Tässä tapauksessa epäilen suurena syynä olevan sen että Neve ei sano W:lle takas ja Rini sanoo ;) Helpompi uhri rajulle rakkaudelle! Lily oli kuulemma ollut oikein nätisti, ja oli oppinut uusia temppujakin, mm. kuinka käyttää hyväksi avonainen ikkuna suuntaan ja toiseen. Olipa kuulemma päässyt jopa Minnan viereen nukkumaankin <3 On se tyttö ollut onnellinen. Wallu taas oli ollut hyvinkin hellyydenkipeä, Aija pääsi nauttimaan W-miehen rajuista kielisuudelmista. Mikä ihmeellisisntä, olipa W jopa ruvennut Aijalle kantamaan roskia, joka on siis sen bravuuri ja jota ei ihan jokaiselle tehdä. Aijasta onkin tullut meidän hovikoiranhoitaja, taitaa kohta olla enempi kotona koirien kanssa kuin mitä me. Koska maanantaiaamuna me W-miehen kanssa lähdetään viettämään laatuaikaa kahdestaan Helsinkiin Espoon eläinsairaalaan. Ja koska olin laiska ja en jaksanut tehdä sitä yhdeltä keikaukselta, varasin hotellihuoneen Hotelli Salpauksesta Lahdesta. Oli muuten uskomaton palvelu, ilmoitin että josko saisi huoneen mahdollisimman alhaalta ja läheltä hissiä, koska koira on nukutettu. Koska heillä ei ollut siinä koirahuonetta he lupasivat sellaisen tehdä jotta saadaan helposti koira huoneeseen. Uskomatonta!

Wallun kanssa ollaan tehty jälkeä, ja edelleen täytyy vain ihmetellä kuinka hyvä tuo koira siinä on. Ainut mitä huomasin on se, että jos on tuttu ihminen tekemässä jälkeä, muuttuu jälki haahuiluksi ja ottaa tosi helposti ilmavainua. Sitten kun vieras ihminen tekee jäljen on paljon tarkkaavaisempi eikä ilmasta ota olleenkaan vinkkejä. Ja sattuipa Kemissä sellainen ihme, että meinasi keppi jäädä metsään. Onneksi Merja oli merkannut kepit ja pysäytin koiran. Ihmettelin kun kukee suoraan päältä, selvästi merkkaa mutta ei nosta. Ei sitten millään. Kunnes sain kepin käteeni ja syy selvisi. Etanan ryökäleet olivat hyökänneet keppiin enkä yhtään ihmettele kun ei meinannut suostua nostamaan. Seuraavalla kepillä oli ilmeisesti varma että myös siinä on keppi ja porskutti suoraan yli. No älysi hyvin nopeasti että näin ei tehdä ja niinpä sieltä viimeinenkin keppi nousi. Oli muuten yllättävän hyvä treeni, ei tuollaista joka kerta tapahdukkaan. Illalla olikin aikasta väsynyttä poikaa!

Lilyn kanssa ollaan nyt palkkauskiellossa, joten ei myöskään olla tehty kuin noutoharjoituksia ja paikallaanoloa, on se nimittäin niiiiin vaikeaa olla pongahtamatta ylös. Mutta kyllä se kun pieni saa ajatuksesta kiinni niin alkaa toimimaan. Hakuiltu ollaan siis nyt kokonaista kaksi kertaa ja toisella kertaa otettiin raunioradalla umpipiiloukoilla. Eka ukko näytti Lilylle että hänellä on namit ja pinkaisi piiloon. Koira singahti suoraan piiloon, ja toisella sama homma, ukko vaan näyttäytyi mutta silti tyttö sen löysi. Kolmanella mie hieman ryssin, on nimittäin aika tarkkaa tuo lähetys. Mutta kolmaskin löytyi ja siitä sitten kunnon palkka. Pääsipä Lily vielä riehumaan patukan kanssa, leikittäjänä Seija.

Mutta siis toissaviikollahan Lily taas paskoi sisälle, autoon ja hyvin lukuisia kertoja ulos. Myös oksennuksesta saimme nauttia. Tiistaina sitten aploi hermot että eihän tuo nyt normia ole, ja menimme Martinan luokse näyttäytymään. Epäilynä haimatulehdus josta lähti verinäyte labraan. Ja labrahan tekee testit joka toisen viikon maanantaina ja tietenkin se meidän tuurilla on vasta ensi maanantai. Nyt pieni on pitkällä antibioottikuurilla ja erikoisruokavaliolla, jotta saataisiin masu rauhoittumaan. Epäilyksenä oli että se virtsatietulehdus olisi syypäänä tähän inhokkiin. Katsotaan miten homma menee, tiistaina saadaan tulokset.

Joten siis ensi viikolla toivottavasti saadaan kummankin koiran diagnoosit, siis tosiaan Wallun kanssa mennään Janin luokse katsomaan lonkkia, ja saadaan päivitys tilanteeseen missä mennään lonkkien kanssa. Siitä sitten myöskin lisää ensi viikolla.

Ja sitten pennuista :) Mie sain olla mukana Merjan pentujen silmäpeilauksessa, joka oli tosi mielenkiintoinen. Miehän en ole ennen ollut silmäpeilauksessa mukana, ja oli niin mukava lääkäri jotta mie taidan syksymmällä viedä Wallun tuonne Ouluun peilautukseen. Ja ei, sillä ei ole ollut mitään vikaa silmissä mutta kun ei ole muutakaan paikkaa mihin rahaa laittaa ;) Ja pennut oli ihania, ja mie ihastuin ihan täydellisesti pieneen blue merle poikaan, onneksi sillä oli jo koti ja minulla ei oo ihan hetkeen koiranpaikka vapaana :) Ja en mie kuitenkaan taida tästä aussierodusta muuttua muuksi.

Muuten elo on ollut ihan rauhallista, ja ollaan keskitytty ihan vaan pieneen puuhailuun, meinasinpa jopa viedä tuon väkkärän katsomaan agilityesteitä tässä päivänä muutamana. Katsotaan mitä mieltä pieni on asiasta. Se kuitenkin olisi tarkoituksena ottaa syksyllä ohjelmistoon kun pk-lajit menevät talvitauolle.

Niin ja käytiinhän me Aijan ja tyttöjen kans lenkilläkin ja Lily ja Rini eivät ilmeisesti osaa päättää kumpi on isompi Bitch, mutta uskomattomalla liikeradalla Aija selvitti homman miun kattoessa vierestä. Koiruudet pääsivät myös rypemään lammessa, josta pitäisi saada kuvia. Niitä odotellessa ;) Ja pääsipä Lily ihan mereenkin uimaan, ja ei haitannut yhtään uusi juttu, ihan samalla lailla sinne ponkaisi!

Ja Aijan ottamiin kuviin pääsee tästä.

100 Faktaa

2010-06-02T13:48:00.002+03:00

Sirkun blogista kävin lueskelemassa 100 faktaa osion ja ajattelinpa minäkin sellaisen rustata, katsotaan mitä tästä tulee.

1. Aloitetaan asioilla jotka ovat aika selviä, eli Wallu on minun ensimmäinen koirani
2. Pelkäsin koiria ihan yli kaiken koko melko pienen elämäni
3. Paitsi naapurin Saraa, jota lenkitinkin usein. Se oli sellainen pieni koira, jonka rotua en kuitenkaan muista.
4. Kunnes ex-mieheni halusi koiran. Kultaisennoutajan.
5. Ensimmäinen aussiekokemukseni oli tyrmistyttävä, ja päätin etten ikinä ota tuollaista koiraa.
6. En ikinä opi ettei ikinä pidä sanoa ei ikinä.
7. Sillä olen aina sanonut että minulle ei tule kodinvaihtajaa, blue merleä erivärisillä silmillä ja töpöllä.
8. Töpö uupuu edelleen ;)
9. Meille oli tulossa trikki pentu, jonka vaihdoin punaiseen koska se punainen puri minua nenään.
10. Olisi pitänyt arvata. No nyt on purrut moneen muuhunkin paikkaan kuin nenään.
11. Silti se tulee aina olemaan SE koira minulle, ja sellaista ei ikinä tule toista.
12. Kun menin katsomaan pentuja, oli talvi, kylmä ja minulla oli minihame, korkkarit ja hillittömän pitkät rakennekynnet. Olin myös meikannut. Enkä omistanut kunnollisia ulkoiluvaatteita, toppahousut olivat ostettu vuonna 1996.
13. Ostan edelleen korkokenkiä joita en ikinä pidä, ja omistan kenkäkaapin joka on täynnä ihania kenkiä. En varmaan osaa enää edes kävellä 10cm koroilla :(
14. Rakennekynnet kuitenkin sinnittelivät lyhennettyinä melkein vuoden. Meikkiäkin laitoin viikonloppuna näyttelyyn. (Huomasin että ripsari oli kyllä jo kuivunut viime kerrasta)
15. Kun Wallu tuli meille, sen turkki oli täysin samanvärinen kuin silloiset hiukseni.
16. Eniten asioista minua harmittaa ja välillä vituttaakin on se, että emme voi enää Wallun kanssa paimentaa. Kaipaan sitä paloa silmissä ja sitä outoa tunnetta joka tulee kun näkee että koira oikeasti tekee koko pienen kroppansa joka solulla töitä minulle. En ikinä unohda sitä kertaa kun Wallu hyppäsi syliin paimennuksen lopuksi.
17. Mutta odotan innolla sitä että pääsen Lilyn kanssa paimentamaan, ja sitä kuinka erilaista se varmaan tulee olemaan.
18. Mutta tiedän että se tulee olemaan kova paikka, sillä paimennuksella on ollut niin suuri merkitys minun ja Wallun suhteeseen.
19. Pystyin yhden yön miettimään sitä tuleeko Lily meille. Koska äiti on sanonut että nuku yön yli jos asia on iso. No aika pieni mutta karvainen ;) Ja aamulla heräsin siihen tunteeseen että ei hemmetti, hullu olen.
20. Ja hetkeäkään en ole katunut, vaikka onkin välillä sellainen olo että kuristanko koiran vai itseni?
21. Muistan kuinka Wallu nukkui sylissäni pienenä käärönä ja mietin että tästä olen vastuussa sen koko elämän ajan. Ja kun Lily sitten vihdoin ja viimein nukahti syliini ajattelin täysin samaa. Vaikka olinkin Minnalle luvannut että Lily tulee koeajalle.
22. Se vaan vituttaa niin paljon että veri ei kierrä että tiedän Wallun elämän olevan aivan liian lyhyt. Ja itken sitä asiaa melkein päivittäin.
23. Silti nauran tuhat kertaa useammin tuon pienen miehen toilailuille. Kyllä se vaan on niin hassu.
24. Tiedän että 99% ihmisistä miettii edelleen että miksi tuo ei sitten lopeta sitä koiraa? Siksi koska se on silti niin ihana ja mahtava. Ja se on viime kädessä minun päätökseni.
25. Toivon että Lilyn kanssa meillä tulee olemaan yhtä hyvä suhde, niin että kun Lily nostaa tietyllä tapaa karvaansa tiedän mitä se merkitsee. Mutta se polku on vasta alussa, ja siihen on pitkä matka.
26. Ihmettelen kuinka ei niin koiraihminen Jarno sopeutui "laumaani" ja vieläpä tykkää Wallusta. Ja Jarnohan ei olisi edes nukkunut yön yli Lilyn asian kanssa.
27. Välillä minusta tuntuu jopa että Jarno tulee paremmin toimeen kummankin kanssa, ja että minä olen se paha nainen joka aina vaan komentaa.
28. Kun Wallu tuntee oikein hyvin ihmisen ja tykkää siitä tosi paljon, se tulee tervehtimään pylly viuhtoen. Mutta koska se on Äijä, ei sen hellyys ole ikuista, ja kun on tervehditty on tervehditty ja se siinä. Ihmisten on äärimmäisen vaikea ymmärtää tätä, ja usein he yrittävätkin vielä saada koiran silitettäväksi. No onneksi on Lily joka hoitaa sen puolen. Wallu saa olla rauhassa, koska se ei pidä ihmisten kosketuksesta.
29. Paitsi minun, ja minä saankin vaikka vetää mutkalle tuon koiran. En suosittele muiden kokeilemaan samaa.
30. Mutta ei Lilykään mahdottomiin sitä hellyyttä kestä, mutta toki se kertoo asian eri tavalla kuin Wallu.
31. Mutta Lily voisi olla minun sylissä varmaan vaikka koko päivän. Wallulla on kiintiö myös tähän.
32. Minua ärsyttää ihmiset jotka puhuvat paskaa Wallusta tuntematta sitä, eivätkä parhaillaan ole edes nähneet sitä.Toisaalta itsekkin syyllistyn tälläiseen aina silloin tällöin. Mutta en aina usko ennen kuin näen. Ja usein asiat ovatkin erilaiset.
33. Äitini mukaan minulla ei ole enää elämää. Riekun vaan koirajutuissa joka päivä. Hän ei ymmärrä että se se vasta ON elämää! Minulla ei ole ikinä ollut näin hauskaa. Olen tavannut ihania ihmisiä ja saanut jopa Ystäviäkin heistä. Ja oppinut aivan mielettömästi.
34. Minulle olisi aivan karmeaa jos en voisi mennä treeneihin. Niitten jälkeen jaksaa taas. Vaikka blogini alkupään jutut kertovatkin muuta.
35. Enkä voisi enää ajatella elämää ilman koiria. Ne ovat niin osa minua. Ja minusta se on välillä outoa, koska 4v sitten en uskaltanut taputtaa edes sitä kultaistanoutajaa.
36. Jota siis meille ei ikinä tullut, vaikka kävin jo kasvattajankin luona jolta olisimme sen saaneet. Olisi se elämä ollut erilaista ;)
37. Kadehdin ihmisiä joilla on täysin terve normaali koira. Ja ärsyynnyn suunnattomasti kun he haukkuvat koiraansa, ja haluaisivat erilaisen. Muutamalle olenkin sanonut että vaihdetaanko, niin alkaa kummasti tuntumaan oma koira ihanalta :D Ei ole kukaan halunnut vielä vaihtaa ;)
38. Wallun vakuutus on jo maksanut itsensä kokonaisuudessaan 10 vuoden ajalta itsensä takaisin, vaikka tulisi mitä korotuksia ja indeksejä. Tämä on asia josta en ole ylpeä. Ja tiedän että siihen tulee vielä paljon laskuja.
39. Toivon vain että Lily pysyy perusterveenä.
40. Toivon myös että jonain päivänä kasvattajat oppisivat kantamaan vastuuta tekemistään yhdistelmistä ja ymmärtämään että valehtelu ja tietojen salaus eivät johda mihinkään muuhun kuin paskaan. En ainakaan tällä hetkellä koe minkäänmoista intoa olla kasvattaja ja nostan hattua sellaisille jotka sen ajatuksella tekevät. Muutaman kasvattajan voisin toivoa lentävän kuuhun tai vaihtavan kasvatustyön vaikka muurahaisten katseluun.
41. Jos saisin päättää niin muutettaisiin korpi kuusen kannon alle tontille jossa voi kävellä tunnin lenkin ilman että näkee ketään, ja jossa olisi oma ranta. Tiedän että Wallun olisi siellä hyvä olla. No kohta on ainakin jo se oma talo, rantaan ei ole pitkä matka mutta naapurit kyllä löytyvät. Silti tulen olemaan onnellinen kun saadaan kaikki tavarat melkein yhteen paikkaan.
42. Vaikka tykkäänkin todella paljon olla Kemissä, ja pidän tästä asunnosta. Vanhat talot ovat ihania, niissä on oma tuoksunsa.
43. Voisin olla pitempäänkin aina Kemissä, jostain syystä pidän tästä kaupungista ja suurimmasta osasta sen ihmisiä jotka olen oppinut tuntemaan. Täällä ei ole ikinä tylsää.
44. Haaveilinkin siitä että josko olisi tänne muutettu, mutta täällä on liian kylmä ;)
45. Rauhottavin asia maailmassa on katsoa auspain nukkumista, ja kuulla se tuhina joka rauhallisesta unesta tulee.
46. Minulla on Farmvillessä koira nimeltä Woldemor, joka on siis Wallun ilkeä kaksoisolento. Toivon että olen saanut sen kokonaan siirtymään pois Wallusta ja virtuaalimaailman pyörteisiin. Yritän opettaa sille paimennusta aivan yhtä hyvällä tuloksella kuin mitä oikeassakin elämässä. Maahan olen saanut sen kuitenkin jo menemään ;)
47. Ja nyt huomaisin etten saa tätä tallennettua enkä kopsattua, joten todennäköisesti tämä katoaa ennen kun saan tämän tehtyä ;) Joten teen ehkä ekana 50 faktaa :D
48. Niin ja kun treenamisesta phutaan, niin toko oli minulle aivan karmeaa hommaa, enkä ymmärtänyt ollenkaan mitä ihmiset siinä näkevät. Nyt se on tosi mukavaa, ja toivon syvästi ja kovasti että hakuilulle käy samoin, sillä tällä hetkellä en ole vielä päässyt sinuiksi tuon lajin kanssa. En ymmärrä sitä monen tunnin kökkimistä metsässä. Toki jäljellä sen ymmärrän aivan täysin :D
49. Wallulle on alkanut kasvaa ihan mieletön turkki, ja jostain syystä sen ketunhäntä aina silloin tällöin tulee näkyville. Kasvattaisikohan se siihenkin ison valkoisen tupsun ;)
50. Ja mielenkiinnolla odotan millainen Lilystä kasvaa isona, sillä se tuntuu olevan aika topakka pikkulikka.
51. Ihmiset eivät ymmärrä että vaikka puhunkin hyvin avoimesti Wallun luonteesta, se ei ole tappajakoira jonka kanssa elämä on yhtä helvettiä. Kävimme juuri lenkillä ja mietin että kuinka hyvin meillä nyt menee.
52. Wallun inhokit ovat purkki ja vesipullo.
53. Vesipullo on uusin juttu, joka lähti siitä että Wallu on entistä enemmän alkanut vartioida autoa. Ja olen yritänyt kaikin tavoin saada sen loppumaan. No nyt se on ainakin väliaikaisesti loppunut, kiitos vesipullon.
54. Purkki toimii niin että minun ei tarvitse kuin kysyä että haetaanko purkki, homma loppuu siihen.
55. En ymmärrä ihmisiä jotka fyysisesti rakaisevat koiraa. Kieltämättä itsekkin siihen olen joutunut, mutta nykyään vältän sitä kaikin tavoin. Mielestäni peli on menetetty jos joudut tarttumaan koiraan. Siitä ei ole mitään hyötyä mielestäni. Voitte toki olla eri mieltä asiassa.
56. En käsitä kuinka ihmiset voivat lopettaa koiransa. Yksi kaikkein koskettavimpia tarinoita on kaverini aivan upea koira, jonka kanssa olivat käyneet lenkillä, treenanneet viimeisen kerran ja sen jälkeen menneet viimeiselle eläinlääkärikäynnille. Se on vahvuutta, jota minulla ei ole. Jos nyt jo itken asiaa niin kuinka voisin tuollaiseen pystyä?
57. Toivonkin että en ikinä joutuisi sellaista tekemään, mutta ymmärrän että joskus se on jokatapauksessa edessä.
58. En ikinä ymmärtänyt ihmisiä joilla oli koiria ja jotka vielä vuosia koiran kuoleman jälkeen muistelivat asiaa.
59. Oli minullakin kissa Musti, joka kuoli pallopensaan juureen. Tein sille itse kivestä hautakiven, ja silloin tällöin käyn sen haudalla ison kiven juuressa.
60. Mutta en olekkaan ikinä osannut käsitellä kuolemaa.
61. Mutta päästäisiinkö taas iloisiin asioihin? Kokeilin eilen pitkästä aikaa sirkustemppuja Wallulla, ja sain nauraa kun toinen on niin tohkeissaan. Pitäisi ottaa sellainen temppukirja ja alkaa opettamaan sille uusia sirkustemppuja.
62. Niitä se rakastaa esitellä ihmisille, koska silloin ihmiset eivät ole pelottavia. Ne nauravat eivätkä yritä koskettaa :D Wallun taivas :D
63. Minulla on kenkäriippuvuuden lisäksi kirjariippuvuus. Jokainen joka on ollut muutoissani mukana tietää tämän. Joten jos ikinä etsitte jotain kirjaa, kysykää, se todennäköisesti löytyy minulta. AInakin jos se käsittelee ongelmia.
64. Välillä en käsitä kuinka Jarno jaksaa minua, koska elämäni on niin hektistä ja koiratäyteistä. Välillä pitää ihan miettiä että mistä ihmeestä tuollaisen miehen olen löytänyt? Vastaus: Kimmelin baarista :D
65. Mutta toivon että Jarnolla ei ole ihan tylsä elämä minun kanssa :D
66. Ja toivon että kun syksyllä se päivä tulee, jolloin Jarnon lapset tulevat meidän uuteen taloon, Wallu osaa käyttäytyä. Pelkään sitä jo nyt, mutta luotan koiraan. Tai itseeni. Tai en edes uskalla ajatella. Huoh....
67. Sillä uskon että asiat tapahtuvat jostain syystä.
68. Esimerkkeinä Lily, jonka piti olla pentu Puolasta. Samana päivänä kun sain tietää että narttuja ei syntynyt tarpeeksi, sain Minnalta viestin Lilystä. Enkä ole yhdenkään kodinvaihtajan ilmoitusta edes miettinyt tosissani. Ei vaan ole ollut minun juttu. No nyt todella on :D
69. Tai se että en saanut keväällä asuntoani myytyä ja muutettua Lahteen. Koska sitten en olisi tavannut Jarnoa.
70. Tai en olisi ikinä saanut Wallua jos olisin silloin kun alkoi tuntumaan siltä eronnut ex-miehestäni.
71. Mutta tietysti omatkin teot vaikuttaa. Meneepä syvälliseksi!
72. Viime syksy opetti minulle tosi paljon
73. Ja tekisin sen uudelleen
74. Enkä kadu yhtään!
75. Silti se vituttaa niin ettei sitä voi ajatella.
76. Mutta luojan kiitos ihania ystäviä ja Jarnoa jotka jaksoivat tukea ja kuunnella, ja ikävä kyllä se jatkuu vieläkin, ja joudutte lukemaan tätä vuodatusta ;)
77. Mutta minkä minä sille voin, tekisin kyllä ihan mitä vaan että saisin tuon pikkumiehen kuntoon, mutta aina ei käy tasan nallekarkit.
78. Mutta taas hypätään muuhun asiaan, eli ihan tälläisiä tyhmiä paljastuksia, mutta osaan tehdä aivan mielettömän hyviä leivoksia, en ymmärrä miksi osaan tehdä herkkuja mutta en suolaista evästä.
79. Ja odotan NIIIIIN kovasti uutta taloa ja ihanaa isoa keittiötä jossa mahtuu tekemään muutakin kuin makaronia ;) Ja mihin mahtuu kaikki tupperin tavarat joita olen haalinut, ettei niitä ole ripoteltuna pitkin taloa.
80. Koska koti minulle on kaikki kaikessa, ja sen täytyy olla kunnossa (nyt kaikki jotka ovat käyneet meillä kysyvät missä kunnossa?) Mutta siis perusjutut kun on kunnossa jaksaa paljon paremmin.
81. Ja rakastan Emmerdalea, eli emmentaalia. Olen katsonut melkein joka jakson jo useamman vuoden ajalta. En edes aikaa ennen emmentaalia :D Ja oikeata emmentaalia inhoan :)
82. Ja minulla on aika ennen viime vuoden tammikuuta ja sen jälkeen. Silloin maailmani muuttui, Wallun maailma muuttui ja elämämme suunta muuttui aivan eri uomiin, ja en ole katunut hetkeäkään päätöstäni. Sitä olen kyllä katunut etten tehnyt sitä aiemmin, mutta kuten sanottua, kaikella on aikansa ja paikkansa.
83. Silloin oli ainut kerta kun olen oikeasti miettinyt vieväni Wallun eläinlääkäriin ja jättäväni hänet sinne. 20 minuuttia myöhemmin päätin että perkele periksi ei anneta :D
84. En ole ikinä pelännyt niin kovasti kuin silloin kun Wallulta leikattiin se neula pois. Olin täysin varma että en saa enää ikinä tuota karvapalloa syliini.
85. Eikä ikinä ole aika tuntunut niin pitkältä kuin Myyrmannin ostoskeskuksessa odottaessa Wallua neurologin tutkimuksista. Diagnoosia en ymmärtänyt enkä suostunut hyväksymään ennen kuin muutaman kuukauden kuluttua.
86. Ja ihanana haaveena olisi saada Wallun tassujälki tatuoituna, mutta kun olen onneton enkä osaa päättää mihin se tulisi. Ja kun ajatuksena olisi vielä saada myös Lilyn tassujälki niin se tekee asian vaikeaksi. Ja sitten pitäisi vielä mennä sinne tatuointiliikkeeseen.... huoh.... En osaa, auttakaa :D
87. Tää kone vittuilee miulle :) No siis tämä nyt tulee pätkittäin tänne. Niin minun on myös pakko saada melkein kaikki aussieaiheinen, onneksi tämä harrastus ei vielä ole kovin kallis koska suomesta ei niitä paljon löydy. Mutta kuolaan aina silloin tällöin noita jenkkisivuja.
88. Jarno on luvannut viedä minut Las Vegasiin katsomaan Ascan kisoja.
89. Ja sen jälkeen mie lupasin lähteä katsomaan Thaimaaseen kahdeksi viikoksi kuinka Jarno sukeltelee kalojen seassa. Mie en pääse sukeltamaan, enkä ehkä halusikaan.
90. Toisaalta omaan aika paljon yllytyshulluutta, joten jos tarpeeksi asiasta mainitsisi....
91. Koska kävinhän Egyptissäkin haudassa joka oli korkealla =korkeanpaikankammo, sekä onneksi se myös oli pieni ja sinne mentiin todella pientä käytävää pitkin =ahtaanpaikankammo.
92. Ja aikana ennen Wallua en voinut syödä ruokaa jos siinä oli karva. Edelleen minun täytyy nyppiä karvat pois mutta kykenen jo syömään :D Varmaan Lilyn tulon jälkeen opin olemaan myös nyppimättä :D
93. En pystynyt moneen vuoteen itkemään, nyt varmaan siksi itken senkin edestä. Minulla ei yksinkertaisesti erittynyt kyynelnestettä. Mutta sain hyvin kuorittua sipulit ;)
94. Herranisä 6 jäljellä... hmmm... Tein Jarnolle selväksi heti kun tavattiin että jos hän ei tule toimeen Wallun kanssa se ei todella ole koira joka lähtee talosta.
95. Toisaalta Jarnohan olikin varamiespalvelusta :D Ei muuten mennyt pitkään kun olin jo varma että eiköhän vakinaisteta työsuhde :D
96. Niin ja Wallu tuoksuu oikein tyytyväisenä myös kanelipullalle, ja se on maailman ihanin tuoksu. Lilystä en ole vielä löytänyt sen tuoksukohtaa. Piereskellä nuo kyllä kumpikin osaavat, ja se ei kuulu tähän ;)
97. En osaa edelleenkään leikata mustia kynsiä. Lilyn valkoiset on niin ihanat <3
98. Enkä trimmata koiraa. Osaan kyllä käyttää saksia, mutta se ei kuulemma ole sama asia.
99. Mutta sitten tahtoisin myöskin tietää että ketkä jaksoivat lukea loppuun asti?
100. Ja haluasin Hannalta, Elinalta ja Aijalta lukea 100 Faktaa :D

Joensuun näyttelyhuumaa

2010-05-31T18:15:00.000+03:00

Kuinka sitä pientä ihmistä voikaan jännittää seisominen, juokseminen ja seisominen? Mitähän se sitten on kun oikeasti mennään johonkin kokeeseen jossa pitää osatakkin VIELÄ monimutkaisemmat jutut? Lauantaiaamuna maha sanoi että ei tänään, jalat tutisi ja huumoritaju jäi kotiin. Kun saavuimme näytelmiin koira oli hieman ihmeissään että mitä ihmettä me tehdään paikassa jossa on NÄIN paljon kaikkea? Ja pisteenä iin päälle silläkin oli masu aivan kuralla, mahtoiko johtua illan synttärikakusta? Ja kaiken kruunasi ihana kesäsade, joka kyllä kasteli aivan täydellisesti. Mutta koirahan oli siis aivan ihana, omistaja ihmeissään kun tuomari ei katso hampaita vaan pitää itse näyttää ja sitten piti vielä kysellä että mitäs nyt kun sai keltaisen nauhan sijaan punaisen ;) Tuomari Diego Ramalho (Portugali) oli hiukkasen outo, ja tässäpä hänen arvionsa Lilystä:

Typical would like less splashes of the black on body still light construction, should show more steady movements around the ring. Ja tuloksena EH ja sijana 2.

Täytyy kyllä myöntää että oma jännitys näkyi koirassa, joka hieman pomppien meni eteenpäin ja yritti vaan istua kun olisi pitänyt seistä. Mutta kehän jälkeen sai kyllä mahtitaputukset, kun sekä omistaja että koira selvisivät kaatosateesta hengissä. Sunnuntaina minua ei enää ollenkaan niin paljoa jännittänyt jotenka koirakin toimi oikein hienosti, ei pomppinut ja seisoi kuin patsas. Pieni rakas elukka <3 Ja tässäpä tuomari Christian Stavarachen (romania) ajatuksia Lilystä:

In type. Lacking substance. Feminine. Head with good proportions. Good backline. Body with good propotions. Mediun size bones. Forefeet frech type. Metacarpus join should be stronger. Hindquarters well angulated. Tail well setted. Coat good colour. Good movements and good temperament. Ja tuloksena EH ja 1.sija!

Tuomari toivotti tervetulleeksi parin vuoden päästä uudelleen hänen kehäänsä ja kehui kuinka kaunis koira on. Ja minä raukka kun en ymmärrä mitään näyttelyistä ihmettelin että mitä nyt tapahtuu kun kaikki muut häviävät kehästä, että pitääkö sinne yksin mennä??? Saattoi sitä kehän vierellä seuranneita naurattaa :D Mutta siis mielestäni meni näyttelyt aivan mahtavasti, en olisi uskonut että noinkin hyvin debyytti menee! Kunhan pääsen koneen äärelle kotiin niin laitan kuvia kansioon, kuvaajana lauantaina toimi Hanna ja sunnuntaina Jarno.

Lily rakas 1v neitokainen

2010-05-28T20:44:00.000+03:00

Nyt on Lilyn synttäreitä vietetty, tarkempi selostus tulee heti kun kerkeän enemmän kuin 2 minuuttia istumaan tässä koneella ;) No kuvia voi käydä katselemassa täältä :D

Jälkeä ja tottistelua

2010-05-12T08:16:00.000+03:00

Wallun kanssa käytiin kruunaamassa paska päivä Liperin salolla. Ajattelin mielen virikkeeksi tehdä jäljen, kun alkoi pienellä taas herne keittämään päässä. Jarnon opastuksella menin "sopivan" näköiseen metsään ja aloin tekemään jälkeä. No ensimmäistä keppiä laittaessa huomasin että tämän alkaa muuttumaan suoksi, ja suopursut tuoksui oikein ihanalle. Lisäksi se suoalue oli niin täynnä risuja että käveleminen kauniisti oli täysin mahdotonta. Mietin vaan itsekseni että enpä laita edes kreppejä koska maasto on niin mahdotonta. Koirat autosta ja toiseen suuntaan lenkille, ja vajaan tunnin annoin jäljen vanhentua.

Lily kyytiin ja Wallu autosta, ja juuri kun sain valjaat koiralle alkoi sataa aivan kaatamalla vettä. Manasin mielessäni että tästä kun päästään niin kotiin peiton alle, tällä päivällä on ihan selkeästi minua vastaan jotain. Jana meni tosi hyvin, mutta ensimmäistä keppiä ei löytynyt, ei vaikka miten pieni mies pyöri ja etsi. Liinasta olin jo päästänyt janalla irti, maasto oli niin mahdotonta että ajattelin että en toistamiseen katkaise kättä. Seuraavat kepit nousivat aivan mahtavasti, ja mikä parasta koira toi ne minulle pitkän matkan päästä. Ja jos viime kesänä olisi ihan itsenäisesti ajanut jäljen eikä minua olisi tarvittu koko hommaan, on näköjään nyt mieli muuttunut (tai sitten se mietti että pitää pitää huolta ettei katkaise uudelleen kättä!). Koira odotti ilman mitään käskyä ja kun olin tarpeeksi lähellä jatkoi vasta matkaansa.

Viides keppi ei myöskään tuntunut löytyvän millään, mutta aikansa etsittyään nousi sekin sieltä. Ja kun koko jälki meni näin hyvin niin mitä tekee ohjaaja? Menee uudelleen jäljen alkuun koska yksi keppi sinne jäi. Kellosta katsoin aikaa niin 8min etsi keppiä, ja löysi kuin löysikin sen! Sitten juhlistimme tätä kyseistä löytöä hk:n sinisellä ja lelulla. Sen verran oli kuitenkin herneet saaneet kyytiä ettei lelun kanssa pitkään jaksanut riehua, ja loppumatkan kotiin olikin aika hiljaista miestä takakontiassa ;) On se vaan ihan uskomaton eläin!

Tottistelusta en sen enempää, kuin että kuvia löytyy http://wallulily.kuvat.fi/kuvat/Josepan+treenit+11.5.2010/
Tässä yksi todella sumuinen kuva, mutta kiteyttää meidän treenit Lilyn kanssa niin hyvin että en välitä epätarkkuudesta (koska sitäkin treeneistä löytyy) Eli tässä meidän luoksetulo: