Päivittelyä

Paljon on tehty ja touhuttu, sekä yhdessä että erikseen. Lapsukaiset olivat Jarnon hellässä huomassa kun mie lähin Tukholman risteilylle Aijan kanssa. Ja koska enhän mie osaa ihan vaan hurvittelemaan mennä, oli aiheena Innovaatio 2010 ja koirat, tietysti. Paljon uutta asiaa tuli opittua, ja toivotaan että myös apua saadaan, sillä aion viedä Wallun tänne koulutukseen. Toivotaan että David osaa auttaa meitä. Aijan kanssa oli kyllä hauskaa ja viikonloppu meni tosi nopeasti, vaikka kotimatka venyikin hieman. Käytiin Heidiä moikkaamassa ja ostamassa koirille tuliaiset, jonka jälkeen suunnattiin Hollolan nahkapajaan ostamaan koirille hihnat ja Lilylle panta. Siitä Jyväskylän kautta kotiin. Kyllä oli vastaanotto kun pääsin kotiin, oli tainnut olla ikävä.

Lilyn kanssa käytiin tiistaina ekaa kertaa Josepan treeneissä. Koulutuksen aiheena oli hyppy ja nouto. Hyppy oli aika pelottava, mutta hieman rohkaisua ja hyvin toimi. Olin tosi iloinen kuinka hyvin Lily otti kontaktia eikä välittänyt juurikaan muista koirista. Miehetkin olivat tosi ihania, varsinkin Pekan syliin olisi ollut ihana mennä. Noutoa ei vielä edes yritetty, koska Lily ei mielellään ota mitään suuhunsa, ja sitä treenataan nyt ihan muulla kuin noutokapulalla. Otettiin sitten maahan menoa ja istumista lätäkköön. Meidän neiti kun ei märkään istu. No nyt istuu :D.

Sitten otin Wallun, ja olipas muuten hassua kun jotenkin olin vielä Lilyn prinsessamoodissa ni Wallu katto kun mielenvikaista, että ei minua ennen ole noin koulutettu. Joten pieni hiljainen hetki ja takaisin siihen mitäs me jätkät tilaan, ja kappas alkoi homma toimia. Otettiin noutoa, jota ekan kerran otin hihnassa, koska Wallulla on ollut nyt tapana varastaa lähtö. Nyt ei sitä edes yrittänyt, ja 3 kerran jälkeen voisi melko täydelliseksi noudon sanoa.  Vielä pitää pitkäjänteisyyttä pitämisessä harjoitella, mutta muuten liike alkaa olla kasassa. Ja on kyllä yksi Wallun lempiliikkeitä. Sitten otettiin seuraamista, ja ilman namia kädessä koira kulki n. 20 askelta todella hyvässä kontaktissa, vaikka toki otin myös lyhempiä pätkiä, ja ihan myös sitä että istutaan vaan ja kun ottaa kontaktia niin saa palkan. Eli sekin alkaa toimimaan. Sitten vielä muutama luoksetulo, jossa edelleen tulee eteen hieman sivulle, eli täytyy edelleen ottaa hyvin lyhyttä matkaa ja vahvistaa sitä että tulee suoraan eteen. Mutta mistä olen erittäin tyytyväinen on se, että Merjan oppien mukaan viskasin palloa (mukamas) eteenpäin ja sitten kun koira kääntyi pyysin menemään maahan. Ei nyt vieläkään Heidin Pasin tyylinen maahanmeno, mutta aika lähellä ollaan jo. Sitten otinkin maahanmenoja pallolla palkaten, ja alkoi taas lamppu palaa pienen koiran päässä että ai näinkö se olikin. Kyllä oli hyvä mieli treenien jälkeen, mutta voittajan on hyvä hymyillä kun omistaa kaksi noin ihanaa koiraa ;)

Muuten ollaan vaan oltu ja pikkuhiljaa totutettu Lilyä talon tavoille. Hyvin alkaa neiti tottua meidän rytmeihin, ja yksinolokin alkaa sujumaan. Kun vaan muistan jättää paidan näkyville. Hihnassa kulkeminen alkaa myös onnistua, ja olenkin jo siirtynyt siihen että käytän koirat yhtäaikaa ulkona. Muutamana päivänä viikossa yritän kyllä käydä kummankin kanssa erikseen ihan jo siitä syystä että kumpikin tarvitsevat sitä "omaa" aikaa. On ollut niin sumuista että kuviakaan ei ole tullut otettua.

Niin ja terveydestä sen verran, että Wallun särkylääkkeitä on nyt alettu vähentämään, eikä ainakaan vielä ole missään näkynyt. Lilyn kanssa käytiin vielä kerran eläinlääkärissä koska se röhinä mikä sillä oli tullessa meille alkoi taas kuulumaan, ja halusin olla ihan varma että mitään vakavaa ei ole. Otetiin samalla myös välikuvat ja niissä näkyi todella nätit jalat, eli ei pitäisi mitään ongelmia olla. Mennään siis varmaan syksyllä virallisiin kuviin. Mutta nenäpunkkihan se koiralta löytyi, ja on siis ollut jo pitkään koska ei enää vastannut perusoireita. Kurkku katsottiin ja siellä nielurisat olivat todella turvonneet ja punaiset. Joten kummallekkin koiralle lääkitys päälle, ja muutamaan päivään oireet hävisivätkin. Josko nyt voitaisiin tämä sairastelu unohtaa ja keskittyä olennaisiin asoihin, kuten siihen että sain Lilyn pentuhakuryhmään, jossa siis aloitetaan ihan alkeista  koko porukka. Wallu pääsi toivottavasti Moonan jälkiryhmään, joten nyt vaan odotetaan että talvi loppuu ja metsät sulavat.  Ja ensi viikolla mennään Kemiin Merjan oppiin, niin siitä se tokoilukin alkaa Lilyn kanssa. Wallulle rupean nyt opettamaan tunnaria uutena liikkeenä, kun muut alkavat jo olla hieman "tylsiä". On muuten kätevä kun voi Wallulla harjoitella ekana liikkeet niin tietää sitten mitä voi Lilylle tehdä :)

Niin ja tänä aamuna Lily pääsi tapaamaan Turrea, ja olikin ihan liian pitkä aika siitä kun oltiin Elinan kanssa käyty lenkillä. Turre rakastui aivan täysin, korvat rullalla ja naama onnellisena yritti antaa Lilylle rakkautta. Lily oli sitä mieltä että josko unohdetaan rakkaus ja ollaan vaan kavereita, mutta Turre oli niin sinnikäs että lopulta joutui raukka hihnaan kun Lily ei oikein ollutkaan myötämielinen. Wallu oli kotona nauttimassa yksinolosta, ja oli kyllä nauttinutkin, sen verran tukka oli sekaisin kun ovelle tuli, että ilmeisesti oli uni maistunut. Niin muuten maistuu Lilyllekkin, kepsahti sohvan nurkkaan eikä sieltä juuri ole karvaakaan väräyttänyt. Se on rankkaa olla pieni rakastettava koira <3

Päivitystä

Jaahas kyllä se aika menee kahden koiran kanssa riekkuessa vielä nopeammin kuin mitä yhden. Lilyn käytin uudelleen eläinlääkärillä kun ei tuntunut antibiootista olevan apua, ja katsottiin kohtu ja virtsarakko ultralla. Edelleen miusta on outoa käydä tuon koiran kanssa eläinlääkärissä, kun kaikki on niin helppoa. Edelleen siellä tulehdus näkyi joten uusi kuuri antibioottia. Nyt onkin asia täysin kunnossa, saadaan nukkua yöt ihan kaikessa rauhassa ja kotona ei aina odota pissilammikko. Muutenkin tuntuu että Lily alkaa kotiutumaan, nytkin se nukkuu eteisessä kaikessa rauhassa, eikä koko ajan vouhkaa ympärillä.

Juoksuissa aletaan päästä tärppipäiviin, ainakin siitä miten pylly heiluu Wallun edessä. Wallu on kyllä vieläkin sitä mieltä että jospa pidetään tämä suhde vaan ihan kaveripohjalla. Kummankaan kanssa ei juurikaan mitään järkevää olla tehty, ihan vaan oltu ja opeteltu elämää. Kiriä käytiin morjestamassa viikolla ja kyllä noilla oli niin hauskaa keskenään :D Wallu oli kyllä edelleen sitä mieltä että pikkusiskoa on suojeltava, mutta toisaalta se onkin parempi kun Lily ei itseään osaa kyllä suojella. Tietysti räksyttämisen määrällä voisi olla joku vakio, ettei koko aikaa tarvis ;)

Yhdessä ja erikseen ollaan hihanlenkeillä käyty, ja sunnuntaina saimme paljon kaivattua apua tuohon remmissä rähjäämiseen. Aija tuli Rinin kanssa kävelemään kaatosateeseen ja huomattiin, ettei tilanne ole läheskään niin paha kuin miltä näyttää. Lily vaan on epävarma ja se näkyy haukkumisena, ja kunhan saadaan hyviä harjoituksia alle niin uskon että Lilykin oppii kävelemään yhtä hyvin kuin Wallu. Onkin muuten ollut hassu huomata että Wallu on jotenkin ottanut tosissaan tuon isoveljen tehtävän, ja käyttäytyy paljon aikuismaisemmin. Ja täytyy kyllä myöntää että oikeaa hermolomaa on välillä kun touhuaa Wallun kanssa :)

Rinistä vielä sen verran että löysivät Lilyn kanssa täysin oman sävelen, johon ei Wallulla ja Nevellä ollut mitään sanomista. Vaikka kumpikin yritti kovasti päästä leikkiin mukaan. Lily leikkii aika rajuja leikkejä, mutta ei se missään nimessä ole päälle ensimmäisenä menossa, vaan kuten esim. Kertun kanssa yrittää olla kaikkien kaveri. Kerttu näytti hammasta useaan otteeseen niin Lily kun on päättänyt että se on kaikkien kaveri niin sitä se myös on.

Kunhan nuo juoksut loppuvat niin sitten mennään kaupungille katselemaan ihmisvilinää ja käydään koulutuskentällä katselemassa mitä siellä voisi tehdä. Pikkuhiljaa voisi alkaa myös treenailemaan, mutta katsotaan nyt, en liian aikaisin halua asiaa aloittaa. Antaa nyt pikkuisen tottua meidän elämään ja sen ehdoilla nyt mennään. Ja toivotaan että lumet alkaisivat sulaa ;)

Juoksuillaan

Lily on nyt tehnyt tarpeitaan sisälle ja hieman olen asiaa ihmetellyt, ja eilen aamulla pissi oli ihan ruskeaa. Tekipä sitten pissit vielä Mustiin ja Mirriinkin sisälle. Soitin eläinlääkärille ja sain Simoon ajan iltapäiväksi. Sain otettua pissinäytteen ja tulehdustahan se näytti, joten laitettiin antibiootit niskaan ja loput mukaan. Lämpö oli myös koholla. Aamulla katsoin lattialle että pieni veritippa oli, ja katsoin että josko ne juoksut alkaisivat, mutta mitään merkkiä ei vielä asiasta ollut. Päivällä käytiin lenkillä ja katsoin Lilyn pissiä, joka oli jo normaalimman väristä mutta verivana jäi jälkeen. Kotiin päästyä tutkin koiran ja mitään ei näkynyt. Tunnin päästä Wallu rupesi ihmettelemään Lilyn takapäätä ja yhdessä ne tutkivat että mikä siulla täällä on, otin Lilyn lattialle ja katsoin uudelleen, niin kas kummaa siellähän paikat alkoivat turvota ja verta oli kuin Niagaran putouksilla vettä. Eli heti kun Jarno tulee kotiin lähdetään sitten ostamaan juoksupöksyjä. Jipii! Lenkistä vielä sen verran että arvatkaapa oliko hieman pupun jätöksiä, joita Wallu ei ennen ole syönyt, mutta yleisen painostuksen eli Lilyn alaisena kyllä herkut maistuivat. Hyi yök ei muuten koirat tänään pusuttele meitä!

Uusia tuulia

Hieman on ollut muutoksia elämässä viime aikoina, joten yllättävästi blogin päivitys on jäänyt vähemmälle. Ei me kyllä mitään kovin järkevää olla Wallun kanssa tehtykkän, joten varmaan siksikin ei ole tullut kirjoiteltua. Wallu oli joululta sairaslomalla tosi pitkään, joten se rajoitti tekemistä aika tavalla. Nyt kuitenkin lääkitys alkaa puremaan ja vauhtia ja vaarallisia tilanteita tuntuu piisaavan entiseen malliin. Yritän saada myös Wallun toisen blogin päivitettyä. Mutta josko ensin vaikka tämän yhden ;)

Suurin muutoshan meillä näkyy jo blogin etusivulla, eli meille on tullut uusi koira! Tarkoituksenahan on ollut jo pitkään löytää Wallulle pikkusisko, mutta siis pentuahan me ollaan etsiskelty. Ja kuten olen aina sanonut, ei kodinvaihtajaa tähän taloon.... Ja jos värin saa valita niin ei blue merleä.... Eikä varsinkaan eriparisilmiä.... No sellainen meille nyt tuli Tampereelta Virtasen Minnalta Of Gurrent-kennelistä. Miksi Lily? on ihmiset moneen kertaan kyselleet? No siis päivällä saimme tietää ettei meille syntynyt pentua, ja illalla luin sähköpostejani, ja katsoin että jaahas onpas taas kodinvaihtajakoira. Joku koirassa kuitenkin pysäytti ja aloin katsomaan sukutaulua tarkemmin. Eli Moona joka oli minulla hoidossa, on Lilyn isotäti. Ja isänä on Tuiren kasvatti ihana Nemo, jota en ole tavannut (tietääkseni) mutta josta tiedän kuitenkin aika paljon. Mutta no, ajattelin että ei siitä mitään tulisi ja vaikkakin kaverit eivät helpottaneet asiaa sanomalla "ota siitä koira", pystyin nukkumaan yön yli. Aamulla ensimmäinen ajatus oli että pakko kai se on ottaa yhteyttä, koska kyllähän siinä sitten tulee esille jotain miksi en ottaisi koiraa. Mutta eihän siinä tullut, Minna kuulosti tosi mukavalta, koira kuulosti tosi mukavalta ja niinpä seuraavana aamuna suunnistimme Kemistä kohti Tamperetta. Lily oli siis edellisenä päivänä palautunut Minnalle, joten pitkään hän ei ollut vielä kerennyt olemaan kasvattajan luona. Autossa mietimme että Wallu saa päättää, miten homma menee, ja Walluhan päätti. En muista millon sillä olisi ollut noin hauskaa! Nuo kaksi olivat ihan kuin kaksi marjaa, ja sitä ilon ja riemun määrää! En tiedä mikä tuossa pienessä on mutta jostain syystä se sulatti minun ja Jarnon sydämen heti sillä hetkellä kun näimme hänet. Joten yhtäkkiä huomasimme että meillä on 2 koiraa autossa ja aloitimme kotimatkan Joensuuhun. Matka oli pitkä ja pysähdyksiä teimme monta, mutta viimein pääsimme Joensuuhun ja Wallu pääsi syömään synttärikakkua, sillä Wallu on jo iso mies ja täytti 3v!

Yhteiselo on kaikin puolin lähtenyt varsin mallikkaasti liikkeelle, mutta tietenkin Lilyn kanssa on monta uutta asiaa tullut esille ja jotkut niistä hieman vaikeuttavatkin arkea. Mutta kyllä me niistä selvitään ;) Avasin kuvagalleriankin kun nyt tulee näköjään tuota kameraa kanneltua taas mukana niin saa otettua pariskunnasta kuvia. Tässä vielä tuo osoite joka löytyy myös otsikosta wallulily.kuvat.fi .

Me ollaan elossa!

No nyt on kammottava pallien poisto takanapäin, ja taisi taas käydä niin että minä panikoin enemmän kuin mitä koira. Rauhoitusainetta meni kolminkertainen määrä, mutta loppujen lopuksi pallit saatiin pois. Eka yö meni itkiessä mutta seuraava päivä oli jo huomattavasti parempi. Neljäntenä päivänä otin puristussiteen pois, ja sehän oli 4 tikillä kiinni. Kiitos Elinan poisto oli suht helppo, hän kun liisasi tikinpoistokoukun töistä. Olin kyllä varautunut jo kunnon tappeluun, mutta Wallu vaan makasi ja odotti että eikö se tunari saa niitä millään pois. Samalla kaavalla meni myös loppujen tikkien poisto. Mutta se muu elämä... huoh... Kuinka energinen koira voikaan olla??? Ei nimittäin kaukana ollu kauniit fazerin sinisen suklaan väriset rukkaset. Mutta nyt siitä on selvitty, ja voin kyllä suositella lämpimästi operaatioita, koira on muuttunut aivan mielettömästi!

Mutta siis voitteko kuvitella, me käytiin Merjan kanssa tokoilemassa. (Siis 3 viikkoa sitten)Ensimmäisenä ruutu, ja koska olen käyttänyt samaa lelua siellä palkkana. Koiran hämmästys olikin suuri kun sieltä löytyi eri lelu (mitä tästä opimme) mutta pienen kannustuksen jälkeen älysi että se onkin palkka. Toisella kerralla otin jo pitemmän matkan, missä alkoi epäröimään, mutta muutaman toiston jälkeen ei haitannut vaikka muutettiin suuntaa ja matkaa pidennettiin. Ja kontakti oli Wallulla tosi hyvä. Välissä ihasteltiin Viivi-siskon ruutua jonka jälkeen siirryttiin luoksepäästävyyteen. Tässä koira kyllä ihan täysin yllätti. Luoksepäästävyyttä ollaan otettu kesäkuussa Aijan kanssa viimeksi, ja aloitettiin sillä että Merja vain käveli luokse. Ja mitä koira tekee??? Katsoo täydellisessä kontaktissa minua, enkö olekkin taitava näinhän tässä piti olla, eikös? Merja kuitenkin kuuluu ihmisiin jotka Wallu tuntee mutta ei ole kuitenkaan paljon ollut tekemisissä. Tästä innostuneena uskallettiin kokeilla kättelyä, joka meni aivan vastaavalla tavalla. Sen jälkeen patukkapalkka ja mielettömän hyvä fiilis! Miun mussukka <3

Sen jälkeen noutoja, joissa koira on älynnyt että voi pompata ennen käskyä ja leikkiä kapulalla. No sekin saatiin sillä kuriin että koira hihnaan ja merja hakemaan kapulaa joka kerta kun yritti lähteä. Ihan noin muistutuksena että ei kannata yrittää mitään ylimääräisiä. Sitten seuraamista joka paranee joka kerta, kyllä se vielä sen oppii :)

Muuten ollaan vaan oltu ja öllötetty, opetin minä flunssaisena pakkia käskyn. Onpahan yksi sirkustemppu lisää :) Täytyy tuo toinenkin blogi päivitellä kunhan tässä työn lomassa kerkeää!

Rauhallista eloa tai sitten ei :D

Moona päätti että kotiin on päästävä ja aloitti juoksut. Joten nyt vain yksi koira kotona ja ihmeen hiljaiselta tuntuu koti. Olis ihan selvästi yhden koiran mentävä aukko meidän taloudessa. No josko sitä sitten joskus uskaltaisi ottaa W:lle kaverin, mutta ei vielä ennen kun nähdään mihin tuon koiran kanssa homma menee. Ollaan vaan oltu ja käyty pohjoisessa ihmettelemässä MH-kuvauksen saloja. Nyt olen siis C-osio käynyt, ja loppukuusta suuntana uudelleen Oulu ja B-osio. Koulutus oli mielenkiintoinen ja odotan innolla seuraavaa viikonloppua. Loppuviikosta suunnattiin Kemiin ja siellä Merjan lihapatojen ääreen. Kyllä hirvenliha voikin maistua hyvälle kun sitä muutaman kerran vuoteen saa.

Ja jotta ei tuo koira ihan tylsyyteen kuolisi, mentiin Merjan kanssa peltojäljelle. Hieman arvelutti kuinka käy, koska a) W ei tykkää peltojäljestä ja b) viime treeneissä kävi miten kävi. Lopputuloksena c) koira joka ei meinannut nahoissaan pysyä kun pääsee tekemään jotain JÄRKEVÄÄ! No teknisesti jälki ei ollut mitään mestariluokkaa, mutta mikä oli ihanaa, oli kulmat. Viimeinen kulma meni kuin oppikirjan sääntöjen mukaisesti. Hieman Wallu vouhotti jäljellä, mutta ihan selkeä harjoituksen puute vaan paistoi tekemisessä. Täytyisi siis panostaa tuohon peltojälkeen enempi, sillä se näkyy heti tuossa metsässäkin.

Eli siis tänä aamuna kaatosateeseen ja metsään, onneksi miehet eivät ikinä petä ja saapuivat aina niin iloisina seuraksi. Nuotio tulille ja jälkiä tekemään. Lopputuloksena meillä 4 keppiä, 3 kulmaa jotka menivät aivan mielettömän hyvin! Ei yhtään harmittanut ne kaksi keppiä jotka jäivät metsään, kun ne kulmat meni niin mielettömän hyvin. Nyt tuntuu että koira on todellakin hokassu mitä ne kulmat siellä metsässä tarkoittavat. Ja pienen koiran pieni ilo kun pääsi mamman kanssa tekemään jotain järkevää. Kyllä oli eilenkin ilo kun Kirin nappasin luonnetestistä mukaani ja kaasuttelin jamikselle lenkille. Sain nauraa noitten pienten riehumiselle aivan maha kippurassa, niin hauskaa niillä tutnui olevan! Kotiin kun päästiin kumpikin oli niin väsynyt että W kellahti häkkiin ja Kiri minua lämmittämään sohvalle. Harmi vaan että Hilkka tuli niin aikaisin hakemaan, oli niin lämmin peitto :D

No ens viikko ei sit olekkaan niin iloinen, tiistaina Wallulle koittaa ankeat ajat ja mennään Kivuttomalle pallien poistoon. Sitten vietetäänkin sairaslomaa, jonka tiedän jo nyt olevan ihan yhtä helvettiä. Kumpa vaan se leikkaus menisi hyvin... Mutta siitä sitte ens viikolla lisää.

Onpa ollu rankka viikko

Enpä enää ikinä tahtoisi tälläistä viikkoa kokea. Sellaiseen myrskynsilmään tunnuin joutuvan. Kiitoksia vielä kerran kaikille ihanille ihmisille jotka olette tukeneet, en voi sanoin kuvailla kuinka paljon se on helpottanut. Lääkkeet tuntuvat rauhoittavan koiraa, ja vettä juodaan sitten ihan äärettömän paljon. Mutta muuten kaikki ok, paitsi omistajan päässä... Viime yönäkin heräsin varmaan 20 kertaa siihen kun jotain rasahti, ja kun laitoin silmät kiinni alkoi sellaiset painajaiset elokuvateatterissa että lopulta oli siirryttävä sohvalle lukemaan.

No aamulla sitten oltiin sovittu jälkitreenit, ja oisittepa nähneet pikku-ukon ilmeen kun vedin liivin päälle, ei raukka meinannut nahoissaan pysyä! Moona oli vaan onnellinen kun tehdään jotain, se on niin ihana kun ihan mitä vaan sen kanssa touhuaa, niin se on yhtä hymyä <3 Wallulle tehtiin neliö vasempaan ja Moonalle neliö oikeaan. Wallun outous on kyllä tuo vasemmalle kääntyminen, nyt ekan kulman otti ihan ok mutta toisella sillä ei taaskaan ollut hajuakaan mihin mennä. No onneksi saadaan tätä tehdä nyt vaan omaksi iloksi, niin ei haittaa vaikka pitempäänkin menisi tuossa opettelussa. Kaikki 6 keppiä kyllä nousi Wallumaisen varmasti, ja ilo oli suunnaton kun sai tehdä jotain järkevää, ja vieläpä ihan kahdelleen mamman kanssa ;).

Moonalla tuntuu puuttuvan itsevarmuutta jäljellä, hyvin kyselevästi ekan kepin ilmaisi, mutta bileiden jälkeen hokasi ihan selvästi että tää on se juttu, tätä täytyy tehdä! Annoin tosi paljon löysiä ja roikuin n.3m koiran perässä, ja keppi kepiltä työskentely muuttui varmemmaksi. Yksi keppi sinne metsään jäi, mutta se ei harmittanut, niin suurella innolla se teki kuitenkin hommia. Ja tuntui myös Moonalla olevan ilo siitä kun pystyy vain miun kanssa tekemään, oli ihan sitä mieltä että jos ei mentäs autolle vaan jäätäs tänne metsään leikkimään.

On ne vaan ihana pariskunta, nyt ne nukkuu tuossa ihan voipuneena päivän touhuista :D