Kauhujen viikonloppu osa2

Eli luonnetesti. Se kauhea mörkö joka on piinannut minua jo pitkään. No ei piinaa enää :D Ja siis minua, ei koiraa. Mutta kun... Mutta kun... kuinkahan monesti aloitin sillä lauseen kun aloin selittämään asiaa. Ja kuinka siinä sitten kävikään? Neito tempaisi siis ihan oman näköisensä rivin, ja täytyy sanoa että tämä oli se paras "kauhuskenaario". Laitan muutaman tosi huonolaatuisen kuvan jotka on kaapattu videolta, ja videon laitan heti kun ihana Seija sen saa minulle muokattua. Tämähän siis oli niin projuttu että tilasin ihan ammattikuvaajan hommiin ettei mikään vaan mene mönkään.

 Tästä kuvasta on muistona mustelmat kädessä, koska eihän mamman mussukka puolusta ni mihin niitä hanskoja tarvitaan? No jep jep... Sit nahkahihna porautuu käteen kiinni!

 Seinällä nähtiin jopa juuri tämän sekunnin ajan pienen pienet hampaatkin??? Mutta heti pieni heilutti häntää ja oli todella onnellinen jotta ei hänelle tehtykkään pahaa. Lea onkin itseasiassa ihan mukava nainen :D

 Tässä vielä Tapsan tyylinäyte hyökkäyksestä.

Ja näin nätisti osataan istua ja odottaa seinässä. 

Ja sitten se suuri "tuomio"


Toimintakyky +1 Kohtuullinen
Terävyys +3 Kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +3 Kohtuullinen, hillitty
Taistelutahto +2 Kohtuullinen
Hermorakenne +1 Hieman rauhaton
Temperamentti +3 Vilkas
Kovuus +1 Hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus Laukauskokematon

Yhteispisteet +174

Ja läpi jotta heilahti! Eli kyllä se on nyt virallisestikkin testattu täysin tervepäiseksi koiraksi <3 Kiitos taas kerran ihana Minna tuosta mahtavasta koirasta!

AVO1 on kotona :D

Hups millon tää blogin valikko on tälläseks muuttunu, meinas olla ongelmia saada kirjoitettua viestiä? Vaan eivät silti oo saaneet hymiöitä tai sit en vaan osaa :D Mutta siis tähän päivään ja meidän kuulumisiin. Neito juoksi juoksunsa, naapureiden onneksi. Oli kuulemma joutunut yksi naapuri laittamaan urokselleen hormoonipiikin, kun oli elo ihan mahdottomaksi herkkupyllyn naapurissa muuttunut. Anteeksi :D

Juoksujen ajan pidettiin hieman hiljaiseloa eikä paljoa harrasteltu, ja onneksi tähän saumaan sattui myös miun pitkä työputki ja reissaamiset. Neito kasvaa ja kehittyy kovasti, ja onpa jopa sellainenkin ihme nähty että talipallukalle tuli rasvaa niin että raukka joutui laihdutuskuurille. Kerta se on ensimmäinenkin! Treenattu ollaan kuitenkin pienissä pätkissä ja hiljakseen on jopa alettu ottamaan pk-tottiskin kuvioihin. Hyvin metrinen este jo menee ja A-llahan ei ole ikinä ollutkaan ongelmaa. Tai siis ai niin pitikö se kumminkin päin suorittaa ;)

Muutama viikko sitten Helsingin reissun kunniaksi ilmoitin Lilyn tokokokeeseen, luottaen sen juoksujen säännöllisyyteen. No muutamalla päivällä jo säikytti, mutta vuoto loppui ja koe oli siis edessä. Ja kerrankin mie en ollu ihan jäykkänä jännityksestä! Neidolla oli hauskaa, tai miten sen nyt ottaa? Mutta tuomari tykkäsi kovasti ja ekan kerran itsekkin muistan jotain kokeesta. Vielä meillä on paljon harjoiteltavaa, mutta ylöspäin ja kunniaan on matka, ihan selvästi! Ja mikäs se on matkatessa kun on tuollainen koira. Se vaan päivä päivältä hitsautuu miun kanssa paremmin ja paremmin toimivaksi. Ja siis puhun nyt ihan jokapäiväisestä elämästäkin. Sen kanssa on vaan niin helppo olla. Aloitettiin jopa pyörällä lenkkeilykin! Moona kyllä kävi ekana kokeilemassa mitä neito on asiasta mieltä, ja niinpä uskaltauduin itsekkin pyörän selkään. Ja ei muuten ikinä ole niin paljon koiria tullut vastaan kuin mitä tuolla yhdellä reissulla. Muutaman perkeleen jälkeen homma alkoi luistamaan ja tässä tulee olemaan kyllä meille mukava kesäharrastus.

Tässä muuten kiinnostuneille video tämän päivän tokokokeeseen http://www.wallulily.kuvat.fi/kuvat/2012%20Kokeet/tokokoe05052012.wmv

Vaikka toi koe menikin aika rimaa hipoen, mie oon vaan niin onnellinen tuosta pienestä elukasta! Sen kanssa on vaan niin mielettömän mukava tehdä! Ja huomenna on sitten "tuomiopäivä", meillä olisi luonnetesti! Videota saatte odotella, sillä mie oon ottanu ihan kuvaajan mukaan. Mutta tulosrivi kyllä julkaistaan heti kunhan pääsen kotio. Ja siis sillä ehdolla että en ite jännitykseltä kuole sinne ;) Ja mie tiiän, mie oon ihan pöhkö!

Ja ensi viikolla koittaa neidolle onnen päivät kun se pääsee viikoksi sulostuttamaan Minnan elämää! Voi se olla ilo suuri, kun on niin pitkä aika kun ovat viimeksi nähneet. On kyllä itekkin kiva päästä käymään Lempäälässä.

Mutta nyt on mentävä taas, huomiseen!

Tokokoulutusta ja onneton rävellys joka myös kokeena tunnetaan

Viikonloppu on ollut hyvin tokopainotteinen. Lauantaina oli koe ja sunnuntaina kuinka korjataan virheet koulutus.

Koulutus oli todella hyvä, sain paljon vinkkejä moneenkin pulmaan. Kouluttaja tokokokeen tuomari Riikka Pulliainen. Otan ensiksi Lilyn ongelmat, ja sitten mitä muuta tuli otettua.

Eli ensimmäisenä nouto. Ikuisuusongelma nouto. Eli koirahan lähtee vauhdilla kapulalle, mutta ei ota kunnolla kapulaa ja himmaa ja hiipii sen miun luokse. Joten nyt harjoitellaan kolmessa erässä liikettä, jonka jälkeen sitten kokeillaan yhdistää tätä iloa. Onneksi tässä on reilu kuukausi aikaa hinkata :D

1. Eli ensimmäisenä laitetaan koira seisomaan kapulan eteen, ja itse menen koiran taakse. Käskytän noutamaan ja heti kun koira tulee hyvällä vauhdilla palkkaan ennen kuin alkaa himmaamaan. eli en edes yritä saada koiraa tulemaan eteen ja luvuttamaan kapulaa. Ja tietenkin ideana on se että palkkaus tulee koko ajan myöhemmin ja saadaan koira tulemaan jo ihan eteen ennen palkkausta. 
2. Laitetaan kaikki kynnelle kykenevät kapulat maahan (täytyy lähteä ehkä kapulakauppaan) ja odotetaan että koira alkaa tarjoamaan kapulan tuontia. Heti kun koira tarttuu kapulaan palkataan namilla. Ja näin jatketaan kunnes koira on tuonut kaikki kapulat. Eli tällä saadaan koiran ote kapulaan parantumaan ja tuonti varmistumaan. Ja tietenkin intoa ja iloa joka nyt puuttuu liikkeen loppusuorituksesta. Ja tietenkin tämä on loistava paikka ottaa myös metallikapulan koulutus mukaan kuvioihin.

3. Eteentulo, ensin ilman kapulaa ja sitten kapulan kanssa. Peruuttamalla ja jättämällä koira paikalleen. Ja vaatimalla se suoraan tulo, muuten ei palkkaa tule. Koska koira kyllä osaa periaatteessa homman. 

Ja kun nämä ovat kunnossa pitäisi meillä olla mahtava varma ja kaunis nouto. Helppoa eikö totta???

Ja toisena luoksetulon pysäytykset. Aika perusongelma ilmeisesti? Eli koira himmaa ensimmäiselle pysäytykselle ja sen jälkeen tulee hyvin eteen. 

1. Ensinnäkin tässä ei vielä meitä koskeva mutta liike jota ehdottomasti aletaan erikseen opettelemaan. Eli maahanmeno niin että koira "sukeltaa" maahan. Näin tälläisen koiran kokeessa ja täytyy kyllä sanoa että se oli todella näyttävää! Ja sitten kuinka se tehdään: Pallolla. Tähän on kyllä pakko sanoa että harmitti vietävästi että videokamera jäi kotiin, mutta seuraavassa treenissä yritän ottaa kameran mukaan ni saan itselleni muistiin mitä piti tehdä. Eli autetaan pallolla koira sukeltamaan maahan ja siitä plkataan omistajan taakse maata myöden jotta liike on täysin "matala"
2. Ja sitten se saakelin "stop". Eli seisominen. Ja se himmaus. Nyt taas pallolla palkaten, ja samoin kuin ollaan jo Jykälle ja Riialle tehty. Eli minä muutun passiiviseksi ja appari palkkaa. Ja palkka ainoastaan siitä kun koira alkaa laukkaamaan. Ei mistään muusta. Vaan vauhdista. Ja välillä otetaan pysäytystä, jossa huijauskäsikäsky ja sitten vasta pallo. Mutta ekana on vauhti saatava kuntoon. Pysähtymistä pitää junnata ihan omana liikkeenään ennen kun vauhti on kunnossa.

Sitten liikkeisiin joissa muilla oli ongelmia ja joita ratkottiin, mutta joissa oli meillekkin hyviä ajatuksia. 

1. Hissinä kaukojen seisomisen opettaminen, sekä eri käskysanojen opettaminen koiralle. Kiinnitin huomiota että niillä koirakoilla joilla oli enemmän kuin seiso-maahan-istu käskyt koirilla tekivät useammin kauniimmat kaukot kuin ne joilla oli vain nuo kolme käskyä. Motolle opetettiin nyt peruuta-käskyn kautta seisomisesta istuminen. Ja tietenkin etuna se että koira ei edistä. Käskyksi tuli peris, eli peruutaistu :D Samalla myöskin jumpattiin koiraa tekemällä tätä namin avulla melkein maahan melkein seiso liikkeenä. Ajatuksena saada koira älyämään takapään käytön tässä liikkeessä. Tätä himottaisi jo heti alkaa tekemään, koska tämä on näitä "katso telkkaria ja opeta koiraasi" liikkeitä mutta sen verran viikonloppu kävi neidon herneille että jätän suosiolla huomiseen ;)
2. Tunnari. Joka alotetaan pentuna. No onhan toi melkein vielä pentu? Tästä minulla on jo idea, koska kouluttajan idea oli täysin sama kuin mitä minun. Joten nyt vaan rimakauppaan hakemaan tunnarikapuloita. Tähän minulla on videokin, kunhan sen kaivelen tuolta arkistojen kätköstä.
3. Seuraamisen kääntymiset. Ziggyllä oli samaa ongelmaa kuin meillä, eli käännöksissä hieman aukeaa. Tähän ratkaisuna kokeiltiin sitä että muutama askel seuraamista, ja heti kääntymisen jälkeen perusasentoon. Ja apuna käytettiin kääntyessä sivu-käskyä. Jolla saadaan taas koira huomioimaan kroppaansa paremmin ja keskittymään liikkeeseen paremmin. Myöskin tuohon pieneen painamiseen seuraamisessa oli vinkki, eli vasempaan pienen laatikon kiertäminen. Silloin koira oppii että ei kannata ihan painaa kiinni koska omistaja tulee muuten päälle. Tätä ainakin Lilylle voisi silloin tällöin tehdä. Nyt oli kokeessa nimittäin sellainen painaminen että siksi meinasin kompastua koiraan muutamaan otteeseen. 
4. Oikealle askeleet. Otetaan niin pieniä askelia että koiran täytyy siirtyä ihan vähän vaan, ja tässä samalla myöskin opetetaan takapään käyttöä. Sen myöskin opin tuota koetta seuraamalla että vaikka onkin hauskan näköistä kun koira pomppaa edestä sivulle, ainakin tällä tuomarilla siitä lähti aina piste pois. Joten siihenkin täytyy nyt kiinnittää huomiota. 

Ja sitten siihen viimeiseen opittuun asiaan: Toko on kyllä hauskaa! Ja sitä voisi/pitäisi treenata koko ajan ja jatkuvasti. Ja mietinpä jopa sellaista että alkaisikohan ottaa taas nuo teemaviikot käyttöön? Joka viikolle olisi oma teema? Wallun kanssa se toimi, niin miksei Lilynkin kanssa? Saisi samalla jäsenneltyö kaikki liikkeet joita tarvitaan PK-puolellakin? No huomenna on vapaapäivä joten ehkäpä joudun ottamaan tämän asiaksi. Olisi kyllä mukava kun pääsisi useammin noihin koulutuksiin, kyllä niistä vaan kovasti saa uusia vinkkejä ja varsinkin uutta intoa. Ja varsinkin kun kouluttajaksi sattuu noin mukava ja maanläheinen ihminen! Eli kohti ääretöntä ja sen yli :D

Ja loppuhuipennuksena meidän tokokokeen video. Toim. huom. Koira kyllä OSAISI jos omistaja OSAISI käskyt!!! Kyllä minua on niin hattuvituttanu että ite ryssii koiran hyvän suorituksen. Mutta tässä se nyt sitten olisi, olkaatte hyvät ;)

http://www.wallulily.kuvat.fi/kuvat/2012+Kokeet/lilyntoko032012.wmv

Juhlapäivä!

Tänään on aihetta juhlaan, mutta hieman myös haikeisiin muistoihin. Eli 5 vuotta sitten Moilasille Kemiin syntyi ihana pieni punainen poika, josta tuli sitten miun ikioma Wallu. Onnea tätäkin kautta vielä muille sisaruksille! Tämä päivä käänsi täydellisesti minun elämäni suunnan ja antoi sille aivan uuden merkityksen. Illalla sytytän kynttilän pienen miehen muistolle. Wallulla tulee aina olemaan erikoislaatuinen paikka sydämessäni, se oli Suuri Persoona.

Oikealla Wallu ihan muutaman päivän ikäisenä pikkumiehenä.

Mutta jotta saisi myös ilon kyyneleitä vierittää, alkoi 2 vuotta sitten uusi tarina. Pääosassa on pieni neitokainen, joka käytiin pitkän päivän päätteeksi hakemassa kotiin. Ja tänään tuota päätöstä on juhlittu jo kasvispossukorvalla ja uudella majavalelulla. Juhlasankari lähtee vielä hierontaan ja illalla käydään hipattelemassa treenien muodossa. Kevyet treenit siis tulossa. Ja kiitokset vielä Minnalle, joka luotti minuun niin paljon että antoi pienen koiran kyytiimme. Tässä on myös päätös jota en ole katunut, ja koira joka on kahdessa vuodessa alkanut muodostua yhdeksi minun kanssa. Pystyy jo lukemaan minua kuin avointa kirjaa ja tekee kaikkensa, että minulla on hyvä olla. Myöskin itse olen oppinut lukemaan koiraa ja teen myös kaikkeni että neito olisi vierelläni vielä vuosienkin päästä. Toivon että meidän yhteinen tarina on vasta alkanut!

TODELLA onnellinen koira kun ei saa syödä herkkuja heti vaan täytyy malttaa odottaa!!!

Tässä vielä lähikuvaa herkkukattauksesta.

Kun kerta haukutte miun silmiä, ni en sit näytä niitä enää!!!

Eli tälläisiä kuvia ollaan sit otettu Tuusniemen näyttelyn jälkeen ;) Arvostelua ei ole, koska en saa siitä mitään selvää. Toivotaan että Taija saa ja kunhan se tulee nettiin ni sit voin sen tännekkin laittaa. Mutta siis tiivistettynä koirassa hyvää ainoastaan kaula, ja kaikki muu onkin sitten surkeaa. Varsinkin silmät. Jotka harittavat *reps*. Ja arvosteluna kehäsihteerin mukaan Riittävä. Eli T. Joten silleen. Mutta olipa kiva näyttely muuten, näki tuttuja ja tuntemattomia, ja näinpä Lilyn isoenon Dinon ja hänen "pikkuveljen" Rion. Ihania koiria ja olipa mukava nähdä myös omistajia Tainaa ja Jyrkiä.

Mutta sitten iloisimpiin asioihin! Ollaan siis treenattu agilityä viikottain ja koiralla alkaa olla ajatusta, omistajalla ei. Edelleenkään ei ole sitten mitään todistusaineistoa asiasta, uskotellaan että syy on siinä että vanhempani lähtivät Thaimaaseen ja veivät videokameran mukanaan? Mutta agi onkin ihan mielen viihdykettä, ei sen kummempaa. Mitään kisatavoitteita ei kyseisessä lajissa ole. Johtuu sitten ihan omistajasta. Kun ei pysty kävelemään ja syömään purkkaa yhtä aikaa ni ei vaan pysty!

Mutta tokossa tämän vuoden tavoitteet alkavat siintää, ja nyt toivotaan ettei juoksut ala ennen kuin saadaan tuo AVO korkattua. Sillä neito jo osaa kaikki liikkeet, pientä viilausta toki aina on. Mutta muutinpa muuten luoksetulon käskyn tuossa joutessani muutama viikko ennen koetta! Ensiksikän olin sitä mieltä että en edes treenaa pysäytystä, yritän vaan pyhällä hengellä saada sen pysähtymään. Mutta sitten kuitenkin sen tein, ja kas kummaa, sain aikaiseksi himmaavan koiran. Kuinka yllättävää? No sitten sisätreeniä meidän ihanassa käytävässä ja nyt liike menee Tänne, Stop, Tule. Ja n. 40 toiston jälkeen on muuten ihan sama onko se käsky Tänne vai Tule, lujaa lähdetään. Täytyy vielä erikseen harjoitella tuota pysähtymistä, ja se onkin ensi viikon treenin aiheena. Vaikka olenkin joka päivä töissä ni silti pitää yrittää illalla jaksaa kalsari/takapihatreeniä saada aikaiseksi. Mutta nopeasti se tuo neito oppii, ja jotenkin vain päivä päivältä saadaan yhteistyötäkin paremmaksi. Siis vielä paremmaksi ;)

Helin luona käytiin ihan ylläpitohieronnassa, ja jumejahan sieltä löytyi. Joten tiistaina uudelleen. Että kenties sekin selittää noi arvostelun huonot liikkeet. Mutta koirahan täytyy ehdottomasti saada kuntoon ennen kesän treenejä, ja täytyy alkaa muistaa käyttää koiraa fyssärillä säännöllisesti. Kyllä se vaan on taivahan tosi että noita jumeja tuolle kengurulle vaan tulee. En tosin ymmärrä mistä ;)

Ja jotta elämästä voisi välillä nauttiakin ja pitää hauskaa, on me nautittu ihanista kevätpäivistä ja käyty pitkillä lenkeillä kun alan vihdoinkin löytää täältä lenkkipolkuja joita voi talvellakin kulkea. Ja siis kuten huomata saattaa myös kameraa on tullut ulkoilutettua. Tänään käytiin Päivilänvaaralla grillamassa makkaraa ja tässä olisi maisemakuvia. Ja siis kaikille jotka eivät tiedä, nämä maisemat löytyvät muutaman kilometrin päästä meiltä.

Ja muuten, arvatkaa kuka pääsee ens viikolla pallottelemaan pentuja!!! Mie!!! Onneks on jo myyty ni ei tule kiusausta :D

Pakkasen riemua(ko)

Kyllä se vaan pitäisi uskoa että joka talvi se yllättää, eli pakkanen. Ja jos minä en siihen totu ni miks tottus koirakaan? Jos W:tä ei pikkuinen -30 haitannut juuri ollenkaan, ni neito ei sitten suostu menemään ollenkaan pihalle. Takan eteen vaan kävi makaamaan. Nyt vaan täytyy keksiä sitten muuta virikettä sisällä. Kaunista ulkona kyllä on, ja mie niin nautin tuosta auringosta. Joka muuten jo lämmittää, ihan varmasti! Käytiin me eilen koko porukka kävelemässä lammen jäällä, ja Jarno otti kamerankin mukaan. Joten saatiin niitä kauan kaivattuja talvikuviakin otettua. Joten tämä on aika kuvapainotteinen päivitys. Toki jos haluaa kaikki kuvat käydä ihastelemassa löytyvät ne täältä. 

Tässä meidän talo takapihalta. Väritys käy ihanasti talvimaisemaan!

Ollaanhan me sitten aloitettu uusi harrastuskin. Tai siis ei sinällään uusi, mutta kaivettu vanha naftaliinista. Eli Agiliito. Mitäpä ei tuon karvakorvan vuoksi tekisi? Aloin kyselemään sopivaa treeniryhmää ja sellaisen löysinkin POKS:ilta. Lämmin halli on myöskin plussaa. Käytiin kokeilemassa ekana pienten koirien ryhmää, ja vaikka itse osaankin jo jotakin voin sanoa että taidot kaipaavat päivitystä ja koska ryhmä tuntui olevan ymmällään vauhdistamme, jatkoin kyselyä. Ja sitten Hilkan ja Kirin ryhmässä olikin vapaa paikka! Ja voi hyvä ihme kuinka hyvät treenit siellä saatiinkaan aikaiseksi. Kyllä sai muuten juosta ja miettiä, ja miehän siis just ja just pystyn kävelemään ja miettimään yhtä aikaa! No tuossa porukassa luulisi kyllä agikärpäsen pääsevän valloilleen ja jopa riehaantumaan, joten toiveet ovat korkealla. Onhan tässä vielä talvea aikaa opetella.

Ja neidollahan sitä vauhtia riittää?

Samaan aikaan olemme myöskin tokoilleet, ja olin erikoisen ylpeä kun pystyimme vallan mitään ongelmia treenaamaan vapaana pienessä hallissa usean vieraan koiran treenatessa vierellä. Noutoon ollaan saatu vauhtia taistelun kautta, vaikkakin olisi ollut ihan fiksua valita siihen joku muu kuin se paras kapula :D Takapään käytön saisi joku tulla opettamaan, se on edelleen aivan surkeaa. Ja puhutaan sekä omistajasta että koirasta! 

Pimeässä hallissa olisi hyvä ollut erillissalama. Onneksi oli hyvä kuvaaja, kiitos Seija!

Tänään olisi taas tokotreenit, katsotaan mitä saadaan aikaiseksi :D Jospa niistä kerkeäisin kirjoittamaan hieman enemmän. Videota ei saa koska porukat lähti Thaimaaseen ja veivät kameran mukanaan :(

Vetoa vai työntöä?

Mepä aloitettiin uusi harrastus. Hieman se maksoi, mutta hauskaa se on. Ei nimittäin tarvinnut kuin ostaa moottorikelkka, käydä naapurin isännältä lupa peltojen käyttöön, ostaa vetovyö ja hihna ja kaivella sukset varastosta. Eli ei maksanut paljoa ;) Ja KePo lupasi ihan käydä ladun tekemässä, eli minua ei edelleenkään saatu ajamaan moottorikelkkaa. Ensimmäisenä käytiin ihan vaan hiihtämässä neidon kanssa jotta tottuu suksiin. Kerkesinkin jo kehua miten kauniisti meni ja kuinka antoi suksien olla ihan kaikessa rauhassa.

Joten iloisena ja positiivisella mielellä eikun vetovyö ja hihna ja koira ja menoksi. Tai sitten ei. Hihna oli koiran jalkojen välissä ja minä olin sotkeutuneena hihnaan ja koira juoksi iloista rinkiä yrittäen kampittaa minut heti alkumetreillä. Hetken "per* saat* Helv* pysy paikalla seiso odota ei saat* liiku" taisteltuani päästiin liikkeelle. Kunnes tuli 3 metrin päässä mielenkiintoinen haju ja koira ampaisi vasemmalle kaataen melkein minutkin. Ja sitten oli taas hihna sinkeällä ja sekaisin. Mutta siitäkin selvittiin. Sitten saatiin jo oikein mukava pätkä ja tunsin oikein kuinka tämä on täydellisen mukavaa.

Sitten tuli käännös. Ja kakkapaakut. Ja huono ura. Ja muutama kirosana. Ja hermostuminen. Ei kuitenkaan itkupotkuraivaria :D Ja siitäkin selvittiin. Ja sitten mentiin taas tosi hyvin, jopa niin että aikakin 5minuuttia hihna oli koko ajan veto asennossa. Ja jotta tietenkin tämä olisi kaikkien katsottavissa, näytän päivän viimeisen pätkän joka meni jo oikeasti todella hyvin.

Ja seuraavana päivänä uudelleen! Ja sitten meni jo tosi hyvin. Ja nyt vahingosta viisastuneena Jarno kävi ajamassa uuden ladun. Jossa toivon mukaan ei ole kääntymisiä! Ja voin sanoa että jos koiran kunto nousee ni nousee emännänkin, jalat on ihan jumissa! Mutta oi kun se on mukavaa! Ja sitten jos joku muukin innostui ni Tintin Tarvikkeesta kävin noi välineet. Muhokselta löytyi kelkka ;) Jarno löytyi Kimmelistä LOL!!!