"Lily ja Lysti"

"Lily ja Lysti"

perjantai 11. toukokuuta 2018

Syvä hiljaisuus

Saatiin peruutuspaikka Pieksämäelle Heli Herrasen tuomaroimaan tokokokeeseen. Ja tavoittena oli täysin hiljainen koira. Viime koehan meni hyvin, saatiin ykköstulos, mutta tulihan siellä se yksi äänähdys eikä koirakaan kovin rento ollut. Mutta silti, toi koe kertoi sen, että ollaanoikealla tiellä. Joten jatkettiin treeniä samalla tavalla, ja nyt se alkaa siirtymään myös koetilanteeseen, mikä on AIVAN HUIKEAA! Toisaalta nauratti kyllä aika kovasti, että vaikka ei saada tulosta, oon silti tosi onnellinen. Mutta eihän ne pisteet aina kerro kaikkea?

Sillä nyt KOKO suoritus on täysin hiljainen. Eikä koiralla ollut ajatustakaan äännellä, mikä oli kyllä aivan huikeaa. Ja mistä olin erikoisen ylpeä, oli se, että koira teki KAIKKI perusasennot. Jopa seuraamisessa. Luoksetulossa ennkoi vahvasti pysäytystä, mutta siinä olenkin nyt vahvistanut sitä, ja nyt täytyy siis jatkaa samalla tavalla, mutta kuten nyt ihan kaikkeen, niin on saatava virettä nostettua. L oli seuraava liike, ja siinä koira ei mennytkään maahan, mutta muuten teki jopa melko hyvässä kontaktissa koko suorituksen. Ohjatussa noudossa oli tarkkavaisena koko alun, ja seuraamisessa piti melko hyvin kontaktin. Lähti laukalle kapulalle, mikä oli todella hienoa, mutta jostain syystä tuli aivopieru ja luovutti kapulan seisten ja sivulla. Mutta, nythän ollaankin palkattu paljon pelkästä tulosta, jolla ihan selkeästi ollaan saatu vauhtia noutoon, mutta toki luovutuksen perusasento on samalla kärsinyt.

Ihan selkeästi koiraa häiritsi se, että liikkuri ei selkeästi osoittanut paikkaa, mistä lähdetään liikkeelle, eikä kertonut mikä liike on seuraavana. Joten nyt tuohon täytyy panostaa, eli minun pitää opetella/kirjoittaa ylös liikkeet, ja katsoa tarkkaan edellisen koiran suoritus että tiedän mihin pitää milloinkin mennä. Mutta arvatkaapa kuinka hienoa oli huomata, että koko seuruukaavan ajan koiran häntä heilui iloisesti, eikä se ollut yhtään ahdistuneen oloinen! Nyt täytyy vaan noihin käännöksiin kiinnittää huomiota, ja alkaa kertomaan koiralle selkeästi mihin ollaan menossa.

Ruudussa tuli joku aivopieru, ja koira ennakoi ruudun paikkaa niin, että jouduin sen lisäkäskyllä laittamaan oikeaan paikkaan. Mutta sekin onnistui, ja koiran häntä teki koko ajan pyörylää juostessaan. Ja tuli todella hyvin seuraamiseen mukaan, ja pitipä hittolainen koko ajan kontaktinkin! Tunnarissa ihan selkeästi ahdistui, eikä jostain syystä millään halunnut tuoda omaa kapulla minulle asti. En tiedä sitten olisiko osaltaan johtunut siitä, että tunnarikapulat olivat liikkurin treeniliivin taskussa? Mutta toki, silti olin erittäin iloinen siitä, että vaikka koiraa ihan selkeästi ahdisti, niin se pysyi täysin hiljaa koko odotusajan. Ja silti toi sitten lopulta oikean kapulan minulle. Tässä vaiheessa VASTA koiraa alkoi ihan selkeästi hieman ahdistamaan, mikä tietenkin näkyi kaukoissa jossa koira liikkui kyllä todella paljon. Mutta, toi metalli. Tähän jos saisi sydämiä niin laittaisin niitä MONTA! Koska mie siis kerrankin sain koiran nousemaan ja lopettamaan ahdistuksen, ja toi meidän metalli oli kyllä ehkä paras metallinouto ikinä.

Joten siis täytyy sanoa, että nyt alkaa oikeasti näkymään tunnelin päässä valoa, ja ehkäpä se onkin mahdollista että se EVL vielä kuitenkin korkataan? Vaikkakin täytyy sanoa että hauska olla tätä mieltä siitä, että ei saatu tulosta ollenkaan. Mutta siis oikeasti, toi koiran asenne oli vaan nyt niin ihana! Ja se, kuinka se vastasi tuohon sosiaaliseen palkkaan. Joten nyt jatkamme hyväksi havaitulla tiellä, koska tämä ihan selkeästi on nyt se oikea tie meille. En ole Lilyä noin rentona nähnyt ikuisuuteen kokeessa.

Ja vielä muuten sellainen asia, että edes vieressä olevat koirat eivät nyt aiheuttaneet minkäänlaista reaktiota ensimmäisen koiran jälkeen! Niin ja paikkamakuu onnistui ihan mielettömän hyvin, ei ahdistanut muut koirat, ei ollut ajatustakaan mennä muiden käskystä maahan vaan katsoi koko ajan minua. Ja jos jotakin kiinnostaa, niin tässäpä videokuvaa suorituksesta:
Niin ja hei, sehän miun piti vielä sanoa tuosta tuomarista, etä tykkäsin todella paljon hänen tavastaan toimia kehässä ja sen ulkopuolella. Oli tosi mukava kehän ulkopuolella, ja täysin huomaamaton kehässä. Ja minusta arvosteli koirat koirina, ei rotuina, ja linja piti kyllä ihan tasan kaikkien kohdalla. Eikä ollut mikään supernipo mutta ei tullut myöskään sellaista oloa että ohhoh, antoiko se tuosta räpellyksestä noin hyvät pisteet. Ja minusta meidänkin pisteet olivat ihan linjassaan suorittamisen tason kanssa.

keskiviikko 2. toukokuuta 2018

Lystikäs Lipsuttaja käy luonnetestissä

Nytpä olisi kevään kolme tavoitetta suoritettu, ja kaikki vieläpä kunnialla läpi. Viimeisenä vaan ei missään nimessä vähäisimpänä LUONNETESTI. Tämä jännittää varmaan yhtä paljon kuin mitä jännittää terveystulokset. Että onko sitä omaa koiraansa osannut lukea ollenkaan oikein, ja että kuinka se tuon kauhujen radan oikein selvittää. Olihan minulla toki MH-kuvaus alla jo verrokkina, mutta arvasin, että ihmisen hyökkäykset tulevat olemaan pahat Lystille. Se kun ei ihan oikeasti tahdo olla paha kennellekkään. Ja ihan oman koirani olin testiin tuonut, ja oman koirani sieltä takaisin autolle vein.

 I Toimintakyky
+1b Kohtuullisen pieni p.15
 II Terävyys
+1a Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua p.1
 III Puolustushalu
+1 Pieni p. 1
 IV Taisteluhalu
+2b Kohtuullisen pieni p. 20
 V Hermorakenne
+1b Hermostunein pyrkimyksin p.35
 VI Temperamentti
+2 Kohtuullisen vilkas p. 30
 VII Kovuus
+1 Hieman pehmeä p. 8
 VIII Luoksepäästävyys
+3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin p. 45
 Laukaisuvarmuus
+++ Laukausvarma
Yhteensä: 155 / 300

Ja sitten, koska mie vaan niin tykkään verrata kaikkea mahdollista, niin tässä olisi Aussieiden JTO:n taulukko rodun ns. ihanneprofiilista. Ja aika hyvin Lysti siihen istuu. Ja toki, pitihän siihen saada vertailuksi myös Lily, eli vaaleampi pinkki on Lily ja tummempi Lysti. Ja arvatkaahan kuin paljon nauratti, kun Leena käytti arvostelussa Lystistä ilmaisua " täytyy ensin tehdä excel-taulukko ja sitten vasta... ". Koska näinhän se on!
No mutta tietenkin, sittenhän te jo toivotte että lopeta se löpinä ja näytä meille ne videot. Tällä kertaa ei ole hienoa viedota mitä jakaa, koska videonmuokkausohjelma on Lyhdetiellä, mutta laitan nyt tähän nuo videot irrallisina ja kunhan pääsen Lyhdetiellä käymään ajan kanssa, teen sitten vasta hienon videon. Mutta idean saatte varmasti jo näistäkin.

Luoksepäästävyys, leikki ja kelkka
Hyäkkäys, haalari ja räminä
Hyökkäys seinällä
Ampuminen
Arvostelu

keskiviikko 18. huhtikuuta 2018

Railon Riikan opissa etsimässä tunteita

SRY Pohjois-Karjalan Alaosasto järjesti viikonloppuna Railon Riikan tottiskoulutuksen. Olen kerran aikaisemminkin käynyt Riikan opissa, ja tykkäsin kovasti hänen(kin) tyylistä kouluttaa koiraa. Määrätietoisesti, ilman mitään isoja vippaskonsteja, ja ilman purkkaratkaisuja. Lily meni viikonlopuksi Jarnon luo viettämään sohvakoiran hyvin ansaittua elämää, koska arvelin että kaksi päivää takakontissa ei ole enää mukavaa oloa. Ja hyvin oikein arvelinkin, koska Aija kävi hieromasa Lilyn maanantaina eikä löytänyt oikeastaankaan mitään mainittavaa koko koirasta. Eli Lilylle ihan selkeästi sopii muutaman kerran viikossa treenit, ilman takakonttielämää. Lily on nyt ollut jo muutaman kuukauden todella hyvänä, ja nyt jatketaan tätä tyyliä niin ei tarvitsisi toisen olla koko ajan jumissa. PK-puoli on nyt virallisesti jätetty Lilyn lajivalikoimasta, tottakai se pääsee mukaan treeneihin, mutta kisoihin en aio sitä enää viedä. Se kolmoiskäyttövalion arvo ei ole sen arvoista, että kiusaisi koiraa sen takia. Keskitytään nyt sen viimeisen voittajaykkösen metsästykseen tokossa. Ja ollaanhan me jo joku aika opeteltu EVL:n liikkeitä, joten ehkäpä sinne sitten sen jälkeen? Pääasia on kuitenkin se, että koiralla on mukavaa. On se sen ansainnut.

Mutta sitten itse koulutukseen. Kuten BH-koe opetti, ei se tunnetila seuraamisessa ole nyt ihan kohdallaan, joten laitoin Riikalle videon meidän seuraamisesta kokeessa, ja kerroin että tällä lähdetään. Tuollaisen vilkkaan koiran kanssa on omat haasteensa, ja Lysti ihan selkeästi kerkää ajatella seuruussa aivan liian paljon. Joten nytpä sitten opetellaan kuinka se seuruukin on tärkeä tehtävä, ja kuinka siinä ei sitten kerkeäkkään juoksennella ihan miten sattuu.

Aloitettiin se perusasennon harjoittelemisesta, ja siitä että siinä jo kerrotaan koiralle että minua kuuntelemalla ja katse minussa on oikein hyvä olla. Kuulemma voisin välillä jopa kieltääkin koiraa, kun tuntuu että olen jopa sallinut siltä sen, että se voi katsella ja touhuta omiaan. Sen jälkeen aloitettiin ihan yhden askeleen seuraamista, ja juuri sitä liikkeellelähtöä, jossa koiralla tuntuu nuupahtavan ajatus. Ja siitä sitten treenin lopuksi päästiin jo liikkeelle. Koko lauantai hinkattiinkin sitten sitä, ja tulostahan alkoi todellakin näkyä. 

Sunnuntaina alttiin samalla setillä, ja koska koirasta näkyi että se oli todellakin keksinyt kupletin juonen, jätettiin siihen ja alettiin harjoittelemaan eteenmenoa. Tai oikeastaankin sitä, että kuinka kaukana minusta mennään maahan täydestä vauhdista. Ei se vielä ihan onnistu, mutta saatiin jo muutama ihan asiallinen pätkä. Täytyy nyt vaan pidentää matkaa, ja ehkä keksiä vielä oma modaus tuohon palkkaukseen, sillä nyt maahanmenot ovat aika hitaat. Mutta kokeillaan tuolla tyylillä nyt pari viikkoa, ja jos ne edelleen ovat hitaat, niin sitten tehdään muutoksia. Hauskaa huomata, kuinka periaatteessa sama idea hieman modattuna käy niin monelle koiralle. Ja ideahan oli siis se, että ihminen on kentän päässä palkan kanssa, ja koira ei ikinä tiedä pääsekö se suoraan palkalle vai käsketäänkö se maahan. Ja kun käsketään maahan, ei tietenkään saa palkkaa. Siis siltä apurilta. Vaan ohjaajalta. Lilyllähän tuota samaa tyyliä käytettiin, mutta hieman modattuna. Ei muuten Silakan vauhti paljon hiljene, vaikka joutuukin useamman kerran juoksemaan hallia. On se uskomaton tuon energiansa kanssa!

Ja koska koulutus, niin tokihan kokeiltiin omalla hallilla eilen samoja asioita, ja hyvältähän tämä seuruu alkaa jo näyttämään! Kiitos vaan Riikka hyvistä vinkeistä! Ja kiitos SRY/Mervi koulutuksen järkkäämisestä, on kyllä todella harvinaista herkkua päästä valmiiseen pöytään!


maanantai 9. huhtikuuta 2018

Hyvin käyttäytyvä silakka

Hyvin käyttäytyvä Silakka
No nytpä olisi 2/3 kevään isosta jutusta takanapäin. Ja sen jälkeen olisi nää "pahimmat" takanapäin ja voisi oikeasti alkaa keskittymään ihan oikeisiin kisoihin. Mutta olipas hienoa osallistua omalla koiralla Poksin historian ensimmäiseen PK-kisaan. Ja mikä parasta, kaikki osallistujat saivat kokeen hyväksytysti läpi, eikä edes silleen sormien välistä katsottuna, vaan kyllä jokainen todellakin oli ihan selkeästi töitä tehnyt kokeen eteen. Eli kenties se minun ihana haave siitä, että joskus Joensuun PK-puoli saataisiin tälle vuosituhannelle, olisikin mahdollista? Ja se, mikä myös lämmitti sydäntä, oli talkoolaiset. Aiemmassa yhdistyksessä niitä sai rukoilla ja pyydellä, uhkailla ja kiristää, ja nyt koetoimitsijasta lähtien kaikki olivat innoissaan tulossa mukaan. Toivottavasti tämä sama positiivinen ilmapiiri säilyy Poksilla, uskon että kukaan ei kaipaa niitä oman edun tavoittelijoita ja negatiivisia minäminäminähenkilöitä tuohon seuraan. Kiitos vielä tätäkin kautta koetoimitsijalle, tuomarille ja talkoolaisille. Oli kyllä hauska päivä!

Mutta sitten itse asiaan, eli miten meni noin niinkun omasta mielestä. No tiedättekö sen tunteen kun haluat vaan vajota maan alle? No niin se taisi minun puolesta mennä. Koska on muuten aivan huikea huomata kesken koesuorituksen, että enpä muuten ole ikinä pitänyt koiralla metallikaulainta. Joka muuten on vielä himppasen iso koska jostain syystä ajattelin että hyvinhän se Lilyn kaulain mahtuu myös Lystille. No mahtuihan se. Mutta olisi se kyllä voinut olla kokoa pienempi niin ei olisi roikkunut ja siten häirinnyt suoritusta. Eli miun moka, joka onneksi on korjattavissa oleva. Mutta onhan se koiraa kohtaan aika väärin, kun toinen tekee kuitenkin parhaansa, ja omistaja sitten yrittää vaikeuttaa asiaa kaikin tavoin. No, aina ei voi voittaa?

Luoksepäästävyys ja sirun tarkistus
Mutta sitten suoritus kohta kohdalta, videon lisään tänne todennäköisesti keskiviikkona kunhan saan sen kuvaajalta.

Hihnassa seuraaminen: No jokainen varmasti tietää minun mielipiteenä tästä liikkeestä. Ja luojan kiitos, tämä oli se ensimmäinen ja viimeinen kerta kun tarvitsi tätä liikettä tehdä. En sitä ole kyllä kovin paljoa jaksanut treenata, koska tiesin että meidän koe ei siihen kaadu. No, se kyllä näkyy myös suorituksessa.

Kohta se alkaa
Vapaana seuraaminen: No se tuntui pahemmalle, mille se näytti. Mutta tähän tulee nyt treenikuuri, koska en pidä siitä että koira edistää juuri ärsyttävän verran, enkä vieläkään ole saanut tuota keskittymistä kokonaan seuraamiseen. Onneksi ensi viikonloppuna on tottiskoulutus, johon ollaan menossa, niin jospa siellä saisi hieman oppia, ja nyt alkaa jopa jalkakäytävät olemaan jo sulat, eli kohta pääsee pihalle treenaamaan ja loppuu tämä sisällä nysvääminen. Koska se kyllä näkyy koiran tekemisessä. Toki, onhan tuo ihan järkyttävän pitkä matka seuraamista, ja hienosti jaksoi nuori koira keskittyä kuitenkin tekemiseen. Paitsi että sitten se panta valahti ja alkoi häiritsemään. Huomasin asian, ja yritin korjata sitä, huonolla menestyksellä.

Istuminen: Valmisteleva osuus meni koska panta, mutta mistä olen aivan älyttömän iloinen, on tuo istumisen keskittyminen. Toki jos se panta ei siinä vaivaa, niin olisikohan kyse juuri siitä, että seuraaminen ei ole nyt ihan priimaa koirankaan mielestä?
Kaikkensa antanut Silakka

Maahanmeno ja luoksetulo: No siinä se panta vaivasi sitten jo todella reilusti, enkä saanut enää paikattua tilannetta vaan koira tarvitsi kaksi käskyä mennäkseen maahan. Mutta meni, ja pysyi, ja nyt tuli muuten kovaa luokse. Ja suoraan. Nauratti ihan hulluna, näkisittepä sen ilmeen tuossa luoksetulossa. Se on Lystin mielestä niin siistiä.

Paikkamakuu: No mitäpä siinä. Tähän on käsketty. Ollaan sitten. Mutta on se kyllä ihanan tarkkavainen koko ajan.

Ja ai niin, onhan siinä vielä se kaupunkiosuus:

No kerran käytiin harjoittelemassa kaupungissa yksin liikkumista. Ja Lystihän oli täysin oma itsensä myös kokeessa. Ei paljon haitannut ihmiset eivätkä koirat. Seinään jäädesään oli vaan noussut seisomman ja tuijottanut minun suuntaan. Nauratti vaan tässäkin, kun ainut mikä kiinnosti, oli se, että mitä ruokaa lumen alta onkaan paljastunut. Ja tässä vielä tuomarin kuvaus asiasta:



Kokonaisvaikutelmana kisasta jäi hyvä mieli, nauratti vaan koko ajan. Vaikka olikin panta. Mutta on tuon koiran kanssa vaan niin hauskaa olla kisoissa. Aamulla jopa ihan fiilistelin, että jee, pääsee taas kisaamaan! Ja kokonaisuuteena kuitenkin todella hyvä suoritus noinkin vilkkaalta koiralta. Ja kyllä se nyt näyttäisi siltä, että koulutus ei ole mennyt hukkaan, ja että voidaan todellakin alkaa suunnittelemaan oikeisiin kokeisiin menemistä. Tuli ihan energiabuusti treenaamiseen!  Kunhan nää hemmetin lumet vaan sulaisi, jotta tosiaan pääsisi sinne pihalle.
Wirneen hyvin käyttäytyvät koiruudet
Ja laitetaan tänne vielä se videokin näytille, kun sen vihdoin ja viimein sain ladattua nettiin. Kuin se voikin olla aina niin vaikeaa? Ja on se muuten ihan jäätävän pitkä suoritus, 17 minuuttia. Huh huh. 




tiistai 27. maaliskuuta 2018

Ykköstytöt Pieksämäellä osa 2: Lystin päivä

Onneksi voittajan ja alokkaan välissä oli pieni hengähdyshetki, niin kerkesin kasata itseni Lystikkääseen tunnetilaan. Koe alkoi siruntarkastuksella, ja sen jälkeen sitten odoteltiinkin aika pitkä tovi ennen kun tuomari tuli avaamaan kokeen. Lystille odotus tuntui käyvän enemmän kun hyvin, kun sai purkaa tuntojaan ja energiaansa. Hyvin se kyllä jaksaa odotella, ja parastahan tuossa on se että sitä ei kyllä yhtään kiinnosta mitä muut koirat tekevät sen vieressä. Meidän paikkamakuun viereinen koira murisi Lystille, mutta ei sitä kyllä mitenkään se asia häirinnyt. Tuomaria kävi moikkaamassa kun sanoin että tuossapa on tuomari, käy sanomassa moi.

Ja sittenpä mentiinkin jo kehään. Ainut vaan että tuomarihan ei toki tullutkaan perässä, joten siinä jouduttiin hetkinen odottamaan ennen kisan alkua, mutta hyvin jaksoi silakka odottaa vuoroaan. Nauratti ihan hulluna, kun joka kerta kun ohjaajat sanoivat maahan, Lysti ihan pikkaisen tökkäsi minua jalkaan, ihan kuin sanoakseen että "minä se en mene maahan ennen kun SINÄ käsket". Joten kuuntelutreenit ovat siis onnistuneet aivan mainiosti. Eikä sitä kyllä näköjään häirinnyt myöskään nuo vierestä lähtevät koirat. Joten 10 suoritushan tuo todellakin oli.


Ja koska oltiin alokasluokassa, niin järjestyshän oli tasan se mikä on säännöissäkin. Seuraamisessa mie ite kämmäsin ensimmäisen täyskäännöksen, ja sitten hieman kyllä ihmettelin miksi koira seurasi niin hassusti, mutta sekin selittyi sillä, että parin viikon takainen lampaan kanssa törmäys oli jumittanut kirpun niskat, ja nyt niitä onkin sitten hoidettu sekä hieronnalla, että akupunktiolla. Ja silakka on nyt saanut opetella myöskin botin käytön. Ilman että se syödään päältä pois. Mutta siitä siis 8,5.

Maahan olisi voinut mennä hieman nopeammin, koska osaa sen treenissä kyllä paremmin. Luoksetulossa malttoi hyvin odottaa, mutta vauhti oli hieman hidas minun makuun. Mutta tuli suoraan eteen, ja ilman pomppua sivulle. Näistä kaikista liikkeistä 10. Kapulan pidossa näkyy vielä keskeneräisyys irrotuksessa, mutta onneksi ohjaajalla on nopeat refleksit. Joten siitä 9.

Kaukoissa piti ihan todella tarkkaan katsoa, kun se pomppaa että liikuiko ne jalat, mutta ei ne kyllä liikkuneet. Sillä vaan on ilmava pylly? Ja hyppy. Voi herranisä sentäs. Voisihan sitä vaikka vähän edes vauhtia ottaa? Joten kaikista näistä 10, samoin kun kokonaisvaikutuksesta, ja yhteispisteet 193,5 ja ykköstulos sekä elämäni ensimmäinen KP. Kyllä tuo vaan on niin hiton hauska koiruus, ja näköjään se on sitä myös koetilanteessa. Sen kanssa ei kyllä tarvitse yhtään jännittää!


Mutta eli päivän tavoitteet menivät enemmän kuin hyvin putkeen, ja kumpikin tytöistä nappasi itselleen ykköstuloksen. Joten aika taitavat koirat minulla kyllä on! Täytyy olla vaan tyytyväinen kummankin suoritukseen, ja nyt päästään Lystin kanssaoikeasti treenaamaan tokoa, eli kohti ylempiä luokkia mars!

Ykköstytöt Pieksämäellä osa 1: Lilyn päivä

No niin, nyt minulla olisi sitten edessä se, mistä kaikki ovat pelotelleet. Eli kisaaminen kahdella koiralla. Kuin hienoa! Meillähän piti olla Lystin kanssa jo kuukausi sitten tämä hetki, eli olin ilmoittanut sen Poksille tokokokeeseen, mutta koska juoksut, niin jouduttiin sitten kuitenkin lähtemään Pieksämäelle hakemaan tuota alokasluokan tulosta. Ja koska ollaan nyt Lilyn kanssa painittu niin pitkään tuon mielentilan kanssa, oli aika testata onko painiminen auttanut. Joten ilmoitin sitten kummankin kisaan mukaan.

Ja aloitetaan kisajärjestyksestä, eli ekana Lilyn suoritus. Päätin jo ennen kisaa, etä nyt ei ole tuloksella mitään merkitystä, ainoastaan sillä että koira ei yksinkertaisesti saa yhtään äännellä. Tein menomatkalla mielessäni mielikuvaharjoituksia siitä, mitä sitten jos se ääntelee, ja sain itseni oikein hyvään kisamoodiin. Paikan päällä oli reilusti ennen suorituksen alkua, ja kerkesin siellä vielä katsomaan muutaman EVL-koirakon ja miettimään vielä kertalleen sotasuunnitelman. Ilokseni huomasin myös, että voittaja oli jaettu kolmeen osaa, eli ensimmäisenä paikkamakuu, sitten luoksetulo, L, ohjattu nouto ja seuraaminen, ja viimeisessä setissä tunnari, kaukot, ja metalli.

Paikkamakuusta ei ole videota, mutta siitä saatiin 10. Ja me siis saatiin mentyä ensimmäistä kertaa pitkään aikaa normaalisti paikkamakuuriviin. Lily odotti todella nätisti, ja ennenkaikkea rauhallisesti käskyä, ja oli hiljaa koko suorituksen ajan. Eikä ollut kuulemma edes haistellut maata. Eli treenit ovat tässä(kin) asiassa tuottaneet tulosta.

Luoksetulo 8,5: Alussa hieman läähätteli, mutta yllättävän skarppina odotti, ja Lilyksi tuli kyllä nopeasti luokse, eikä myöskään valunut kun yhden askeleen verran stopissa. Ja melkein laukaten loppuun asti. Tähän olin todella tyytyväinen.

L 7: Tässä alkaa näkemään että alkoi valumaan kisamoodiin. Huono seuraaminen, ja meinasi lähteä mukaan seisomisessa. Hidas istuminen, mutta niinhän se on aina. Mutta liikkeen loppua kohti alkoi tsemppaamaan, ja se oli hyvä.

Ohjattu nouto 8: Tämä on ollut se meidän ehdottomasti pahin liike koko voittajaluokassa. Ja alla pienoinen hiipuminen edellisessä liikkeessä. Mutta kas, treenihän on todellakin tuottanut tulosta! Skarppasi aivan selkeästi, ja nyt hänellä oli todellakin tehtävä. Pieni piip kapuloiden viennin aikana, mutta aivan selkeästi koira nyt tietää mitä tapahtuu tässä liikkeessä. Ja herranisä sentäs, laukalla kapulalle! Eli meille tuo 8 on aivan kun 10 aika monelle muulle. Tykkäsin todella kovasti koiran mielentilasta tässä liikkeessä. Käyköhän kohta niin että tästä tulee Lilyn lemppariliike!

Seuraaminen 7,5: No joo. Ehkä itsellä meni jo kaikki energia tuohon ohjattuun, ni jotenkin tahtoi vaan seuraamisen pois alta ja halusi pois kehästä. Tuo mihin pitää nyt kiinnittää huomiota, on tuo liikkeen aloitus. Se joka perusasennossa hieman katoaa. Ainoastaan tuossa ohjatussa sitä ei tapahtunut. Eli siihen pitää nyt keksiä jotain. Ja tuo peruuttaminen. Kun se osaa niin hienosti peruuttaa treeneissä, ni mikä hitto siinä on että se ei vaan sitä osaa tehdä kokeessa? Ei askeltakaan?!? No mutta eihän tuo ollut siis lainkaan meidän huonoimpia seuruita, eli kyllä se treeni on vaan auttanut tuohonkin!

Ruutu 9,5: Tämä jäi ihan kokonaan alkuperäisestä kertomuksesta pois. Siinähän ei ollut mitään erikoista, mutta tässäkin näkee koiran vapautuneisuuden. Lilyksi todella vauhdikkaasti ruutuun, nätisti odotti ja hyvin tuli seuraamiseen.


Ja sitten koira autoon, hetki hengähdystä, ja koira uudelleen autosta seuraavaa osiota varten. Olo oli kyllä todella onnellinen, koska tuo pelottavan kauhea ohjattu oli nyt takanapäin.

Tunnari 9: No toki olihan se sitten tämä. Liike jossa myös oli meillä iso ääntelyongelma. Ja liike jonka olin unohtanut koko treenirepertuaarista aivan täysin, ja viimeisellä viikolla otetiin pari kertaa koko liikettä. Mutta tässä sen näkee, että eihän se koira ole sitä unohtanut, ja jos mielentila on oikea, se kyllä sen osaa. Toki olihan tuossa nähtävissä pientä himmailua, mutta Lilyksi tuo liike meni kyllä todella hyvin. Ja nyt tuo minun kääntyminen onnistui, nimittäin vaikka sitä ahdisti, niin se ei silti vuotanut. Mutta minun palkkaus ei todellakaan onnistunut tässä. Nyt siihenkin on tulossa muutos, kokeillaan treenissä uutta tekniikkaa siihen

Kaukot 8: No mutta nehän meni hyvin! Tuo miun aloitusliikkeen korjaus oli, hyvä, koira keskittyi tosi hyvin (vaikka alussa käänsikin pään) ja ei liikuttanut kun kaksi kertaa takajalkojaan. Ja hieman nauratti tuo mekon asettelu maahan mennessä. Ettei helmat rypisty!



Metalli 8. No joo. Tuota liikettä ei muuten tehdä ikinä treeneissä. Ja aina se tekee sen samalla tavalla. Täysin samalla.

Kokonaisvaikutelma 9, kuulemma pitkälti sen vuoksi, kuinka mie jaksan kannatella koiraa. No joo, olisihan se mukava jos ei aina tarviis. Mutta toisaalta, me ollaan tiimi. Ja nyt ensimmäistä kertaa tosi pitkään aikaan alkaa näkymään valoa. Ja ai niin! Nyt täytyy sanoa että voittajaluokassa järjestelyt toimivat erittäin hyvin. Liikkuri oli juuri sellainen kun sen pitääkin olla, eli en edes huomannut koko miestä, ja mitään pitkiä odotusaikoja ei ollut. Joten kokonaisuutena todella hyvän mielen kisa. Ja ai niin, toki ihmisiä kiinnostaa, että mitä me sitten saatiin: No 1/4 sijoitus, pistein 271 ja ykköstulos. Eli kuten olen monesti sanonut. Kyllä se osaa, jos vaan mielentila on oikea. Ja nyt se ihan selkeästi oli.




maanantai 19. maaliskuuta 2018

Kesälomalla lumen keskellä

Perjantaina meillä alkoi kauan odotettu ja kaivattu loma. Minullahan on siis vielä viime kesän kesälomia ollut pitämättä, ja niitä nyt sitten käytettiin lomailuun joka meni kyllä aika matkustuspainotteiseksi. Perjantaina pakattiin auto kattoa myöten täyteen ja lähdettiin paimennuksen kautta kohti Röykkää Lauran luo. Lilykin pääsi mukaan reissuun. Lauantaina oli vuorossa jokavuotinen, aina niin palkitseva, aussieyhdistyksen vuosikokous. Kyllä sitä taas mietti että onkohan tässä yhdistystoiminnassa mitään järkeä? Ja etä jokohan sitä ensi vuonna ihan oikeasti antaisi noiden jotka huutaa koviten tulla kokeilemaan kuin ihanaa tämä homma onkaan. Ja kun kerta he osaavat ja tietävät parhaiten, niin mitäpä sitä tälläinen tunari tuolla toisaalta tekeekään? Mutta samalla siis sain loppuun 4/4 tilinpäätösestä ja nyt voikin vaan levätä laakereilla loppuvuoden? Eikun... No ja saihin Lily hienon, omasta kuvastaan tehdyn Vuoden Palveluskoira-diplomin.

Lily pääsi lenkille sukulaistyttönsä kanssa, ja alun välien selvittämisen jälkeen lenkki sujuikin oikein hyvin ja olipa mukava nähdä Jaanaakin pitkästä aikaa. Ja kyllä nuo tytöt sukulaisiksi tunnisti, paljon niissä oli kyllä samaa!

Sunnuntaina meillä oli BH-kokeen harjoitteluarvostelut ja tuomarikurssin loppukoe, jonka suoritin hyväksytysti ja pääsen siis nyt tekemään harjoitusarvosteluja. Päällekkäisten aikataulujen vuoksi en vielä pääse tuomarikurssi2 suorittamaan, mutta käydään nyt tässä välissä ylituomarikurssia ja harjotteluita jo pois alta. On kyllä erittäin mielenkiintoista, ja tykkäsin kovasti meidän kouluttajasta, Tiina Hiljasesta. Osasi kyllä vääntää rautalangasta montakin asiaa, jotka selvensivät myös kisaajan näkökulmaa kokeissa. Erittäin mielenkiintoine kesä siis tulossa!

Siitäpä sitten pakattiinkin auto ja lähdettiin kohti Lempäälää. Olipas muuten Lily onnellinen kun pääsi pitkästä aikaa kasvattajansa luokse. Oli kyllä itsestäkin kiva nähdä Minnaa pitkästä aikaa. Ja uskomattominta oli, että Lily EDELLEEN muisti sen tietyn risteyksen, ja alkoi huutamaan suoraa huutoa kontissa. Ilta menikin nopeasti kuulumisia vaihtaessa, ja sitten olikin aika siirtyä seuraavaan kohteeseen. Maanantaiksi olin sopinut treenit HST Finlandin hallille, ja saatiin Lystille taas uusi halli jossa treenata. Sille ei kyllä ole minkäälaista merkitystä minne sitä mennään, kun vetää treeniliivin päälle on kirppu heti valmiina hommiin. Lilylle sain heti pienoisen kisajännityksen päälle, mutta tosi noeasti pautui ja teki tosi nätisti hommia. Kiitos Anna ja Arja treeniseurasta!

Ja koska vierivä kivi ei sammaloidu, mentiin siitä sitten vielä Jyväskylään Aijan luo, ja olipas sielläkin treenit varattuna! Oli kyllä tosi ihana treenata pitkästä aikaa ihan superlämpimässä hallissa, ja melkein kaikki koirat olivat sitäpaitsi aussieta. Tuli jopa sellainen olo että pitkästä aikaa tekisi mieli lähteä johonkin koulutukseen, nythän onkin jo melkein kuukausi edellisestä. Vaikka just viime viikolla sanoin että ei jaksaisi mennä mihinkään koulutukseen. Tai sit se on vaan se porukka joka tekee homman mielenkiintoiseksi. Siellä Lilyllä alkoi olla jo kunnolla kisajännitystä, ja pitkästä aikaa saatiin ihan oikea kisamainen paikkamakuu tehtyä Lystille. Käytiin myöskin syömässä todella ihanassa ravintolassa nimeltä Green Egg, voin lämpimästi suositella kyllä paikkaa! Jopa mie sain sieltä oikein maittavan annoksen. Ja se on aika harvinaista? Ja Lysti ja Lily saivat hieronnan, ja Lysti varsinkin todellakin sitä tuntui tarvitsevan. Oli ilmeisesti lampaan kanssa törmäys aiheuttanut aika massiiviset jumit pienelle. 

Mutta sitten olikin jo aika lähteä kotiin ja pitkään ei vieläkään saanut henkäistä, sillä Remeksen Fenris tuli meille pyjamabileisiin. Bileet olivat ikävä kyllä vaan liian rajut, ja Fenkku pääsi suoraan leikkauspöydälle kun toiselta oli murtunut hammas ja leukaluu. Älkää vaan kysykö kuinka se oli mahdollista, sillä toinen vaan iloisesti leikki leluilla. Ehkä miun ei kannata ottaa koiria, kun kaikilta hajoaa miun seurassa hampaat? Harmitti kyllä kovasti pikkumiehen puolesta, oli nimittäin niin kiltti vierailija. Melkein aloin jopa pääsemään molossin sielunelämään kiinni. Melkein. En ihan.

Sitten Lysti kävi vielä akupunktiossa Soilen luona, ja oli muuten oikeesti kipeänä. Mietin jo perunko lauantain kokeen, mutta sitten päädyin siihen että jos vaikuttaa kipeältä, perun, jos normilta ni en peru. Perjantain tytöt sitten kumpikin nukkuivat koko päivän, lomailu on kovin stressaavaa? Mutta oikeasti oli aivan ihana loma, sai kerrankin nähdä ihmisiä ihan ajan kanssa, parantaa maailmaa ja muutamana aamuna jopa nukkua ilman herätyskelloa. Aivan mahtavaa! Ja lauantain kruunasi kisojen ohella vielä siskon 30v synttäribileet, joten oikeasti aika paljon kerkeää tehdä viikossa kun sen vaan tarkkaan suunnittelee, eikös totta? Joten nyt onkin hyvä tulla takaisin töihin hengähtämään ennen seuraavia koitoksia, johon muuten ei ole enää kauaa! Ja seuraava postaus tuleekin sitten olemaan kisakertomus videoiden kera.