"Lily ja Lysti"

"Lily ja Lysti"

keskiviikko 13. helmikuuta 2019

Kevättä kohti?

Niin se vaan joulu tuli, uudesta vuodesta puhumattakaan. Alkuvuosi onkin alkanut erittäin kiireisissä merkeissä, kun täytyy vaan olla hullu ja haalia välillä liikaakin asioita elämäänsä. En viime vuonna päässyt tuomari2-kurssille, mutta onneksi Palveluskoiraliitto oli niin ihana että suostui pitämään meille sellaisen kolmen hengen minikurssin asiasta. Ja tietenkin sitten myös pakollinen ylituomarikurssi osui samaan aikaan, joten nyt yritän saada kummankin kurssin tehtyä läpi samalla kun teen neljää eri tilinpäätöstä ja normaalia työtä. Puhumattakaan kaikesta muusta. Joten täytyy kyllä sanoa että jokaisen vapaahetken vietänkin nyt koneen ääressä.

Mutta on noiden koirienkin kanssa kerennyt touhumaan. Lystin kanssa olen nyt koko syksyn paininut suurtakin suuremman tokomotivaation etsimisen kanssa, ja nyt teinkin sitten päätöksen, että keskityn nyt kevään tottikseen, ja katsotaan sitten ensi syksynä, joko tokokärpäsen purema löytyisi kesän maastotreenien jälkeen? Ja toki, voihan tuohon nyt vaikuttaa se, että pitäisi TAAS alkaa noita voittajan liikkeitä kasata. Jotenkin sain vaan koko hemmetin luokasta tarpeekseni Lilyn kanssa. Mutta päätös ilmeisesti oli hyvä, sillä ollaan nyt saatu sitten tottista jo parissa viikossa paljon parempaan suuntaan. Kunhan noi hemmetin pakkaset lähtisivät, että pääsisi oikeasti myös ulos treenaamaan. Puhumattakaan tuosta kauheasta lumikaaoksesta mikä meillä tällä hetkellä vallitsee.

Lilyn kanssa ollaan painittu EVL:n liikeiden kanssa, ja nyt jotenkin alkaa jopa olla ihan hauska treenata sen kanssa. Kummallekkin taisi tulla aikamoinen taisteluväsymys tuon TK3:sen jälkeen. Jota muuten ei edelleenkään ole tuomari/koetoimitsija korjannut Palveluskoiraliitolle. Täytyy varmaan itse soittaa niille ja kysyä että mikähän tässä mahtaa maksaa. Mutta vielä olisi tekemistä ennen kun päästään itse kisoihin Liipan kanssa. Ja uskomatonta mutta totta, mie ihan oikeesti jo kaipaan kokeisiin!?!

Mutta onneksi nuo koirat eivät valita siitä, että niille ei kerkeä ihan normaalia huomiota antamaan. Se on kyllä sellainen asia, jota vaan niin jaksaa arvostaa. Koska miettikäähän kun minun elämässä olisi sellainen ADHD-koiruus, jolle pitäisi ihan joka päivä ja koko ajan tarjota sirkushuveja? Ei tulisi kyllä yhtään mitään. Toki, ei varmaan myös sellaisen koiran kanssa joka tahtoisi vaan sohvalla kölliä.

Ja ihaan pienen hetken ajan tuntui jo, että kevät on ihan kohta täällä! Koska mikää ei kyllä ole niin ihanaa kun ränneistä tippuva vesi ja auringon ensimmäiset lämmittävät säteet. Lilyn karvanlähtökin on melkein siedettävää keväällä.



Ja se hetki, kun pystyy käymään aamulenkin niin, että on jo valoisaa. Koska sitten myös illat alkavat olla jo valoisia! Tule jo kesä!

torstai 20. joulukuuta 2018

On aika rauhoittua joulun viettoon

Facebook on tarjoillut muistoja neljän vuoden takaa, jossa haasteena oli kertoa viidestä elämäni koirasta. Samalla kun on niitä tarinoita lukenut, tuli mieleen että ehkä olisi aika summata myös tämä vuosi. Koska paljon on tapahtunut, ja nyt olisi enää yksi päivä töissä ja sitten alkaisi joululoma. Voidaan rauhoittua ja olla vaan. Mikä ehkä on ihan vaan hyvä, on tässä vuodessa ollut sen verran hulinaa ja huisketta. 



Lilyn vuosi 2018:


Talven aikana jouduin tekemään sen raskaan päätöksen, että Lilyn ei enää tarvitse kisata PK-puolella. Ja tämän vuoden aikana se päätös ei ole kaduttanut yhtään. Lily on pysynyt terveempänä kuin koskaan, eikä se ole ollut koko ajan jumissa. Onhan se toki tehnyt maastoja, mutta tottis on jätetty täysin, ja uskon vakaasti siihen, että se on ollut isoin asia tuohon terveyden paranemiseen. Eikä toki muutenkaan enää olla treenattu täyspainoisesti, joten toki sekin on vaikuttanut asiaan. Ollaan toki saatu rautainen tehotiimi Soile ja Aija, jotka ovat pitäneet huolta neidon fyysisestä kunnosta akupunktion, eläinlääkinnän ja hieronnan muodossa. Iso kiitos siitä teille 💗 Itselle tuon päätöksen tekeminen oli kyllä todella vaikea, ja minulla sinne kisakentille on kyllä todellakin ollut ikävä. 



Isoin ja ainut saavutus tälle vuodelle oli Lilyn TK3, joka edelleen lämmittää mieltä. Vaikkakaan se ei virallinen tulos olekkaan, koska kokeen koetoimitsija ei sitä ollut muistanut laittaa Virkkuun. Mutta ehkäpä koetoimitsija ja tuomari vielä joku kaunis päivä vastaavat sähköpostiinsa ja sitä kautta saadaan tulos ihan viralliseksikin? Tuo tulos oli minulle kyllä sellainen henkinen ylivoitto, saatiin Lily iloiseksi koetilanteessa ja se oli kyllä sellainen vuosien taisto että siitä jaksan olla iloinen vielä vuosia. 


Muutenkin Lilystä on tullut iloisempi ja se ihan selkeästi nauttii elämästään. Ei sitä ole millään tavalla haitannut kisakenttien taaksejääminen. Se nauttii elämästään täysin rinnoin, ja alkaa todellakin saada ns. vanahn koiran vapauksia. Se vaan on niin minun mieli. Ollaan hitsauduttu niin rautaiseksi tiimiksi, että kumpikin tietää jo pienestäkin eleestä mitä toinen on mieltä, mikä painaa ja mikä ilostuttaa elämää. Lystin kanssa ne on kyllä myös niin parhaat kaverit, ja ne nauttivat niin paljon toistensa seurasta. Ja tämä on asia josta olen erittäin iloinen. Koska Lily todellakin ansaitsee sen parhaan ystävän.

Ensi vuonna keskitytään makaamaan sohvalla sylikkäin, nautitaan elämästä ja ehkäpä korkataan vielä EVL. Tai sitten ei. Enää ei kyllä ole mikäään veren maku suussa, että pakko saada vielä se ja se tulos. Nyt keskitytään siihen että kummallakin on hauskaa, niin treeneissä kun treenien ulkopuolellakin. Koska kyllähän tuo tittelirivi on jo aikamoinen, joten nyt on aika antaa tilaa muillekkin asioille 💗

Lystin vuosi 2018:

Lystin vuosi taas on ollut hyvinkin erilainen kun Lilyn. Kisakentillä ollaan kyllä käyty, ja tuloksiakin sieltä on tullut. Mutta onneksi olen pystynyt pitämään pääni kylmänä, ja olen ihan selkeästi saanut sellaisen ns. näyttämisenhalun pois päästäni, mikä Lilyn kanssa on ollut. Ja se kyllä ihan selkästi on myös näkynyt. Kevät alkoi alokasluokan tokokokeella, ja minähän olin jo aikoja sitten päättänyt että Lystin kanssa mennään kokeeseen vasta, kun se on niihin valmis, ja että nyt ei haeta titteleitä, vaan kokeet ovat pelkästään tason tarkastusta. Ja se päätös on onneksi pitänyt. 

Seuraavana vuorossa oli BH, ja ajattelinkin että tänä kesänä me korkataan PK-puoli. Mutta toisin kävi, kun helle paukutteli yli kolmessakympissä, ja treenit jäivät todella vähäiseksi. Mutta silti olen ylpeä siitä, että vaikka pään sisällä olikin pieni ääni joka huusi "nyt sinne kisoihin" niin sain sen hiljennettyä ja todettua että koira ei ole vielä valmis, ja jätettiin kisaaminen suosiolla ensi vuodelle. Kerkeäähän tuota vielä sinne kisoihin sitten kun koira on valmis. Koska turhahan sitä on sen tittelin perässä juosta, sitä ei tule nimittäin saamaan ennen kun koira on valmis. Kyllä Lily ja aika moni muu koira on tämän todistaneet. Joten annetaan ruokaraivon kasvaa ja kehittyä, ja nautitaan matkasta, koska sitä se tuon koiran kanssa on. Nauttimista ja naurua. Ja välillä aikamoisia haasteita. Mutta niistä onneksi aina selvitään.

Käytiin myös alokasluokan tokosta hakemassa ykköstulos, ja nyt ollaankin keskitytty pistämään voittajaluokka pakettiin. Ja samalla ollaan tehty tottista paremmaksi, ja kyllä se alkaa aika hyvällä mallilla olemaan. Joten jospa ensi vuonna saisi sekä PK-puolen että voittajaluokan korkattua? Toki, ensimmäistä kerta vuosiin minulla ei ole virallista tokoryhmää, mutta enpä usko että se tulee olemaan ongelma, koska suurin osa meidän tottisryhmästä tekee kuitenkin myös tokoa. 

Paimennus on kuitenkin selkeästi se laji, josta Lysti nauttii aivan ylitse muiden lajien. Onneksi ollaan nyt saatukin käytyä koko vuosi aktiivisesti paimentamassa, ja siitä onkin sitten PAIM-E tuloksena. 

Ensi vuodelle tarkoitus olisi saada ykkösluokka korkattua, ja nyt pitäisi päästä käymään myös muiden luona paimentamassa. Syksyllä päästiin jo Lauran lampaille, ja yllättävän hyvin Lystillä meni niiden kanssa. Onneksi saadaan kuitenkin koko talvi paimentaa, joten mahdollisuudet tuohon ykkösluokan korkkaukseen ovat varmasti ihan realistiset. Iso kiitos vaan Riitalle, joka on on tuota raivopäätä jaksanut ohjata oikeaan suuntaan 💗 Koska täytyy sanoa että ei ole muuten paimennus tuon eläimen kanssa rauhallista ja seesteistä. Kyllä ollaan useampikin kirosana, aurauskeppi ja hermojen menetys nähty tuon lajin parissa. 

Arki Lystin kanssa on muutenkin alkanut rullaamaan, ja siitä on alkanut tulla tosiaan minun varjo. Se on aina valmis kaikkeen, mutta osaa myös todella hienosti rauhoittua. Ja sen kanssa on oikeasti ihan mielettömän hieno olla ja mennä, kun se osaa käyttäytyä niin fiksusti. Tulee edelleen toimeen kaikkien kanssa, sen kanssa ei paljon erikoisjärjestelyjä tarvitse tehdä. Ja sen kanssa ei kyllä vakavana pysty olemaan, vaan sen touhuille saa kyllä nauraa ihan koko ajan. Tylsyyttä ei kyllä myöskään elämässä ole ollut sen jälkeen kun tuo musta silakka meille muutti! 

Oma elämä vuonna 2018:

Tämä vuosi on ollut sellaista uuden opettelua, vuoristorataa, tunteiden kuohua ja henkistä kasvua, että ihan hengästyttää. Todella vaikea vuosi henkisesti, mutta toisaalta samalla niin vapauttava, monellakin tavalla. Ensimmäistä kertaa vuosiin vietin kokonaisen kesäLOMAN, sain ikioman kodin joka todellakin alkaa tuntumaan kodilta, ja mikä tärkeintä, olen saanut nukuttua paremmin kun vuosikausiin. Myös maha on kiittänyt stessin määrän vähenemisestä, ja vihdoin alkaa löytyä tasapaino jota on vuosia etsitty. 

Tänä vuonna on huomannut myöskin ystävien tärkeyden elämässä. On oikeasti ihan mahtavaa huomata, että kun itse alkaa kaatumaan, on aina joku joka ottaa kiinni. Koska onhan se ihan totta, että vaikeuksien edessä ne todelliset ystävät punnitaan. Olipa sitten kyse ihan mistä vaan. Aktiivinen negatiivisten ihmisten kadottaminen elämästäni on onnistunut erittäin hyvin, ja tällä hetkellä edes treeniporukassa ei ole yhtään ihmistä, jonka kanssa ei homma toimisi. Ja se on paljon se. Ei enää muuten pitkään aikaan ole vituttanut lähteä treeneihin. Ja pitkästä aikaa on siis ollut muutakin elämää kun vaan koirat ja niiden kanssa harrastaminen. 

Kesän yksi ehdottomia kohokohtia oli kyllä vuosien tauon jälkeen Ilosaarirock. Kolem päivää ihania ihmisiä, naurua, hyviä bändejä ja aurinkoa. Tänä vuonna on tullut tosi monesti sanottua, että jos nauru pidentää ikää niin miusta tulee kyllä tosi vanha. Kuten ehkä kuvista näkee? On tullut ajettua bussilla, kerätty ajatuksia mökillä, katseltua tähtitaivasta, huomattua miltä näyttää kun ensilumi leijailee maahan, kun aamu-usva nousee auringon kanssa.

Ja toki, tulihan myös käytyä Tavastialla, joten sekin paikka on nyt nähty. Ei ehkä ollut ihan sellainen paikka mitä olin kuvitellut, mutta onneksi hyvä musiikki ja seurakorvaa paljon muuta?

Ja sain tänä vuonna myös todistaa pienen ihmisen syntymän, josta tulikin minun kummilapsi. On ollut kyllä ilo saada seurata vierestä pienen ihmisen kasvua ja kehitystä! Eipä sitä silloin ABC:n kahvipöydässä uskonutkaan mitä siitä "työhaastattelusta" tulisikaan? 

Onhan tässä elämässä myös katsottava eteenpäin, ja ehkäpä aika on nyt kypsä myös ihan uudenlaisen suunnan ottamiseen? Päästettävä irti vanhasta ja uskallettava hypätä? Koska on se tänä vuonna nähty, että aina joku ottaa kiinni. 


Joten jos viime vuonna tähän aikaan elämä oli ihan täyttä paskaa ja tuntui että mistään ei tule mitään, niin vuodessa elämä on tehnyt täydellisen kärrynpyörän ja nyt elämä onkin itse asiassa ihan minun näköistä. Kaikkine iloineen ja suruineen. Ja jos vuosi sitten tuntui, että ei ole mitään syytä nousta sängystä, niin nyt pienellä painostuksella sieltä nousee ihan mielellään. Toki edelleen kuuden torkun jälkeen 😂


Joten näiden tunnelmien siivittämänä toivotan kaikille oikein ihanaa joulua ja toivottavasti ensi vuosi tulee olemaan täynnä iloa ja onnea 💝 

tiistai 20. marraskuuta 2018

Paluu normaaliin?

Nyt alkaisi olla koti kodin näköinen, ja vihdoin ja viimein pääsisi ehkä kohti normaalia arkea. Treenit on sujuneet erittäin hyvin, kiitos mahtavan treeniporukan ja parin koulutuksen, jossa ollaan ratkottu meidän ongelmia. Ensimmäisenä oli pitkästä aikaa tokokoulutus, johon kouluttajaksi tuli Wirneen Nyt On Nappiosuman omistaja Mari Jääskeläinen. Pohdittiin siinä minun ongelmaa opettaa koiralle kaukoja. Sillä olen onnistunut myös Lystin kaukot sekoittamaan todella pahasti. Olen jo pitkään ihastellut Sannin kaukoja, ja miettinyt että onko minun helpompi opettaa koiralle etujalkakaukot, kun se Lystin pylly on suoraan sanottuna aika hmmm... eläväinen. Mari näytti Sannilla kuinka on alkanut niitä opettamaan, ja käytiin hieman alkuopetusta läpi Lystin kanssa. Lilyn kaukoja ei tietenkään lähdetä muuttamaan yhtään mihinkään, mutta itse asiassa Mari huomasi virheen minun palkkauksessa, ja heti kun aloin palkkaamaan koiran niin, että menen sen vierelle, se alkoi tekemään liikkeet oikein. Tai siis oikeammin. Jäinkin nyt sitten pohtimaan noita Lystin kaukoja, koska tosiasiahan on se, että valitsimpa kumman tavan vain, niiden kisavalmiiksi saaminen vaatiin ihan hitosti hommia.
Koulutuksen lopuksi serkukset pääsivät vielä lyhyesti yhdessä rallaamaan. Kyllähän nuo sukulaisiksi todellakin tunnisti! Kuvassa siis vasemmalta oikealle Herja (W. Qluisa Qperkeikka), Lysti ja Sanni (W. Nyt On Nappiosuma). Ja voihan hitsi miten kesäiseltä tuo kuva näyttääkään! Tahtoo skipata tän talven ja hypätä suoraan kesään!


Seuraava koulutus olikin ihan muutaman viikon päästä, ja kouluttajana toimi Riikka Railo. Tämä taisi olla kolmas vai neljäs kerta, kun Riikka tulee Joensuuhun koulutusta pitämään, ja viikonloput ovat perinteisesti olleet äärettömän hauskoja ja opettavaisia. Ja ei Riikka kyllä nytkään pettänyt odotuksia, ja itse asiassa minun ei ollut tarkoitus edes ottaa Lilyä mukaan, koska eihän me tottiksella tehdä mitään. Mutta eihän se nyt niin mennytkään. Juttelin Riikan kanssa Lilystä, ja kerroin että meillä suurimpia harmaita hiuksia aiheuttaa tällä hetkellä se ns. vitunkierto. Riikkaa alkoi heti kiinnostamaan että mikäs se sellainen liike on, ja kukaanhan ei ikinä arvaa kuinka tämä päättyi? No Lily haettiin kotoa ja alettiin kouluttamaan sille vitunkiertoa.

Meillähän on siis ollut se ongelma, että koska hyppy ja kapula, niin se täytyy hypätä ja hakea. Ei muuten auta yhtään mikään siihen, että saadaan koira kiertämään JA sen jälkeen vasta hakemaan se kapula JA hyppämään ns. väärinpäin. No kuten näette, nytpä sitä kierretään ihan innolla. Viikonlopun aikana saatiin Lily todella älyämään tuon liikkeen idea. Ette muuten usko millainen työvoitto tuo minulle oli!

On muuten jännä, kun aika usein tokoihmiset ovat sitä mieltä, että pk-ihmiset eivät osaa kouluttaa tokoa, ja päinvastoin (toki niinhän itsekkin ajattelin). Ja nyt sekä ohjattu nouto että vitunkierto on korjattu ihmisten toimista, jotka eivät itse liikkestä ole koskaan kuulleetkaan. Meillähän on myös Poksin hallilla sääntö, että tottisvuorolla ei saa opettaa tokon liikkeitä. Ymmärrän kyllä ruudun ja muutaman muun liikkeen, mutta olen nauranut tälle säännölle. Koska periaatteessa sinähän et saisi opettaa koiralle kun A-estettä, metristä estettä täysikorkeana sekä eteenlähetystä. Koska kaikki muut liikkeet on kutakuinkin samoja kun tokossa. Ja varsinkin koulutusvaiheessa on kyllä pirun vaikea mennä sanomaan, kumpaan lajiin opetat temppuja. Mutta näillä mennään, ehkä joskus ihmiset suhtautuvat toisiin lajeihin avarakatseisemmin? Mutta tätä en nyt yhtään enempää ala kyllä miettimään, tulee vaan paha mieli.

Mutta tytöillä ei ole paha mieli. Koska meidän kodissa pääsee juoksemaan rinkiä. Ja se on parasta. Joka aamu ekana syödään ja sitten aletaan riehua. Noi kaksi ovat kyllä niin hauskoja seurata. Niillä on ihan selkeästi niin hauskaa keskenään. Ja hyvin on tytöt kotiutuneet, siinä ei ollut mitään ongelmaa. Myös oma mieli alkaa kotiutumaan Ylämyllylle, ja nyt kun suurimmat remontit ovat ohitse voi todellakin vaan nauttia olostaan. Ja ehkäpä kauan kadoksissa ollut treenimotivaatiokin alkaa pikkuhiljaa löytymään muuttokuorman keskeltä?



maanantai 29. lokakuuta 2018

Ja sitten TK3:sen rivi, ollos hyvä!

Jaahas, nyt oli tullut tulokset Virkkuun, joten saan sieltä katsottua tulokset.

Paikkamakuu 8: Ei noussut kun toisella käskyllä istumaan, mutta en ainakaan kuullut että olisi yhtään piipannut. Joten sehän meni vallan mainiosti!

Seuraaminen 7,5: Siellä meidän perusvirheet, eli pysähdyksissä ei istu ja hieman painaa sekä kontakti hieman katkeilee. Mutta iloisesti teki, tunsin hännän heilumisen välillä. ja sehän se on meillä pääasia.

L 8: Tässä en kyllä muista edes mistä nuo pisteet lähtivät?

Luoksetulo 7: No kappas kepposta, hieman taas ennakoitiin ja siksi vauhti oli TODELLA hidas. Tähän täytyy kyllä nyt keksiä joku kikkakolmonen että saa vauhtia EVL:ään. Koska tuolla ennakoinnilla ei tule kyllä siellä paljon pisteitä ropisemaan.

Ruutu 10: Ja sitähän se oli. Lily oli ihan liekeissä, ja kun kävelin lähelle näin että ihan nyki kun odotti luoksetulokäskyä. Tämän olen kyllä opettanut sille todella hyvin. Nythän se alkaa sitten se merkittömän merkin opettaminen, mutta onneksi tästä liikkestä muuten koira tykkää ihan älyttömän paljon, helpottaa ihan varmasti opettamista.

Ohjattu noutaminen 9: Tattadaa, voitteko uskoa, minpä näin Lilyn laukkaavan! Jokohan nyt voisin alkaa pikkuhiljaa uskomaan että tämä oikeesti alkaa olla yksi Lilyn lempiliikeistä?

Tunnari 8: Ei yhtään ahdistusta, reippaasti etsi kapulan, toki tarkisti kaikki muutkin, mutta sieltä se vaan sen oikean toi miulle asti. Aivan huikeeta. Mutta ei vieläkään kuulu Lilyn lempiliikkeisiin. Sen kyllä huomasi.

Kaukot 7: Ihan selkeä ero jo edelliseen kokeeseen, eli treeni on tuottanut tulosta. Toki edelleen liikkuu ja on tosi epävarman oloinen, mutta ihan selkeästi treeni tuottaa tässäkin tulosta. Mietin että jos nyt hetkeksi palaisi alkutekijöihin ja laittaisi sen laudan hetkeksi muistuttamaan oikeasta paikasta. Ja tuo Marin vinkki palkkaamisesta otetaan kyllä todellakin käyttöön. Ja ne takapääjumpat. Mie meinasin että taidan nyt ottaa parin viikon iltakuurin noista kaukoista, koska niitä voi vallan mainosti tehdä kotona.

Metalli 9: No hih heijaa, koirahan yritti varastaa metallinoutoon. Onneksi ennen kun liike alkoi. Joten intoa oli kyllä hakea kapula, todellakin. Tästä olen NIIN onnellinen, että tämä liike on nyt lopullisesti ohitse. Minusta on aina niin kauhea laittaa koiraa hakemaan superkylmää metallikapulaa. Nytkin se oli tosi kylmä. En yhtään ihmettele jos ei koira oikein tykkää asiasta?

Ja kokonaisvaikutus 8, vaikkakin tosiaan voisin hillitymmin kehua koiraa. Jep jep. Myönnän, vedin ihan tarkoituksella yli. Mutta se kannatti. Todellakin.

Ja nyt tosiaan sitten seuraavana nokka kohti EVL:ää. Hui kauhistus. Ja toisaalta VIHDOINKIN! Koska nuo voittajaluokan liikkeet on vaan niin jo nähty. Ihan ärsyttää että nyt ne pitäisi sitten Lystille kasata. Onneksi sillä on jo paljon pohjia liikkeisiin tehty, joten ei luulisi olevan niin iso juttu kun mitä Lilylle. Edelleen kyllä tykkään siinä mielessä näistä uusista säännöistä, että ne menevät oppimisen kannalta kauhean hyvin. Jokohan parin kk päästä uskaltaisi kummallekkin pitää kisanomaisen treenin jossa saisi katsottua kuinka valmiita oltaisiin seuraavaan koitokseen?

Ja siis vielä pari viikkoa sittenhän olin sitä mieltä että jätän tokon kokonaan, kun en jaksa enää treenata. Mutta onneksi siitä suosta on taas päästy yli. Joten mikäli joku blogini lukija on treeniseuraa vailla, niin saa hihkaista, sillä nyt kun maastokausi alkaa vedellä viimeisiään on taas huomattavasti enemmän aikaa tokolle.

tiistai 23. lokakuuta 2018

Nyt olisi rivi täydellinen!

Elikkäs nyt on kolmoset joka lajista jota olemme kisanneet Lilyn kanssa, kuin huikeeta! Eli  💓 FI KVA JK3 HK3 EK3 TK3 💓 Of Gurrent Extreme Evita. Kyllä se vaan tuon koiran kanssa ei mikään noista kirjaista tai numeroista ole tullut helpolla, mutta kyllä se onnistuminen sitten tuntuu muuten oikeesti aika huikeelta! Vaikka täytyy myöntää että jälki- ja tokotulosten saaminen on ollut eniten harmaita hiuksia nostattavaa puuhaa. Mutta periksihän me ei tunnetusti anneta, vaikka tiedän useammankin henkilön joka on ollut sitä mieltä, että keskittyisi nyt tuohon nuoreen ja antaisi Lilyn olla eläkekoirana. Mutta olisitte nähneet sen tuolla kehässä! Kyllä siinä oli eläkeläisyys aika kaukana. Harmittaa kyllä että kerrankin suorituksesta ei ole videota, mutta se laitettakoon pääni surinan viaksi.

Koska tämä koehan ei siin todellakaan tullut hyvään aikaan. Ilmosin Lilyn kokeeseen jo ennen Pieksämäkeä, ja sen jälkeen mietin jotta nyt on kummallekkin aivojen nollaus tarpeen, ja päätin pitää viikon täyslevon treenaamisesta. Ja seuraavalle viikonlopulle olinkin jo sopinut reissun Etelä-Suomeen, joten Lily pääsi Jarnon luokse hoitoon. Ja että sen jälkeen oikein urakalla alettaisiin korjaamaan juttuja ja olinpa vielä koetta edeltävälle viikonlopulle ilmoittanut tytöt tokokoulutukseenkiin saadakseni viime hetken vinkkejä.

Mutta koska minun elämä aina hieman heittelee, niin toki löysin sitten vihdoin ja viimein oman asunnon, ja heti kun tulin Etelä-Suomesta, alkoi hillitön pakkaaminen ja se jatkui asunnon remontoinnilla. Kävinhän minä toki tuossa tokokoulutuksessa, mutta siitäkin menin suoraan asunnolle remontoimaan sitä. Ja siihen päälle vielä muutin Jarnon luokse viikoksi, koska entisen asunnon tavarat oli jo pakattu, ja tiesin että remontoinnissa menee todellakin aikaa. Joten Jarno hoiti koirat ja mie kävin siellä pääasiallisesti vain nukkumassa. Muutamana iltana otettiin kaukoja olohuoneessa, mutta periaatteessa yksiäkään kunnon treenejä ei edellisen kokeen jälkeen kerennyt olemaan.

Ja jotta tämä kurjuus maksimoitaisiin, niin tottakai olin sitten päättänyt tehdä muuton lauantaina heti kokeen jälkeen. Koska miksipä ei? Mutta koska Extreme vaatii aina extremet olosuhteet niin näinhän siinä kävi nytkin. Lilyllä oli pitkästä aikaa oikeasti kivaa kehässä. Se palkkaantui erittäin hyvin sosiaalisesta palkasta (Tuomari kyllä huomautti suorituksen loputtua että muistathan koesäännöstä kohdan hillitty palkkaaminen), ei vajonnut kertaakaan omaan ahdistukseensa ja muutaman kerran minun piti jopa ihan aavistuksen laskea virettä, koska tiesin että sitten tulee rumaa jälkeä.

Osa-alueista sen verran, että kadotin sen hemmetin pistelapun ja näköjään häntärahaa ei ole vielä maksettu koska tulokset eivät ole ilmestyneet Virkkuun, niin ne avaan sitten kunhan saan faktaa tiskiin.

Ja kävipä vielä sellainenkin homma, että kun kävin kysymässä saisinko ostaa sen TK3-killukkeen, niin olimmepa saaneet vielä KP:nkin koska tulimme ensimmäiseksi luokassa! Joten saatiin vielä ruusuke matkaan. Kannatti siis käydä kysymässä killuketta. Joten tässäpä olisi virallinen kisakuva neidosta! On se vaan oikeasti aika huikea eläin. Eikä todellakaan päästä kuskia helpolla missään suhteessa. Mutta eipä tarvitsekkaan, tuntuupahan voitto sitäkin makeammalta.

tiistai 16. lokakuuta 2018

Ihania kuvia tytöistä

Susanna sai hyvän idean, että Siiristä täytyisi saada poseerauskuvat yksivuotissynttäreiden johdosta, ja tartuin tuumasta toimeen ja pyysin Lappalaisen Tomia ottamaan kuvia meidän treeneihin. Tomin serkku Piia Kinnunen @piijjakinnunen kiinnostui myöskin ideasta ja tuli mukaan treenihin. Aiheena oli haku, ja täytyy sanoa että aikasta huikeita kuvia otti kumpikin kyllä koirista! Piia tekee kuvausta ihan siis rahaa vastaan, joten jos kuvat miellyttävät, voi Piialle laittaa viestiä ja sopia kuvausaikaa. Ihanasti kuvissa näkee tyttöjen eron luonteissa, nauroin ihan kippurassa näille kuville!





Kyllä siinä on kaksi niin erilaista mutta silti niin mahtavaa koiraa!

Mutta koska piti saada myös niitä poseerauskuvia, niin mentiin läheiselle hiekkakuopalle, ja kyllä täytyy sanoa että jos noista treenikuvista tuli hyvälle mielelle niin nämä taas herkistivät jotenkin aivan uskomattomalla tavalla. 




Kunnes pääsin Lystin kuviin. Herkkyys oli aika kaukana? 


 Halusin myös saada yhteiskuvan Lystin kanssa, jossa näkyisi uusi tatuointini. Ja sen todellakin sain. Täytyy sanoa että tässä kuvassa on todellakin sitä jotain. Niin upea yhteiskuva meistä kahdesta, että melkein kylmät väreet kulkivat selkää pitkin. 

Ja mikäli ei ole muuta tekemistä, niin toki näitä kuvia löytyy aika reilusti vielä lisää:  
TÄÄLTÄ Piian ottamat kuvat
TÄÄLTÄ Tomin ottamat kuvat

Ei vieläkään ykköstulosta!

No Erkillä käytiin Pieksämäellä kokeilemassa, tulisiko se ykköstulos ja eihän sitä todellakaan saatu.

Paikkamakuussa oli kyllä hiljaa, mutta sivulle tuloon tarvittiin kaksi käskyä, joten siitä tuli 8. Seuraaminen onnistui tosi hyvin, siitä saatiinkin 8,5. Ällässä nollasi istumisen mutta ei onneksi haitannut koiran oloa, joten seisominen kuitenkin onnistui, ja siitä 7. Luoksetulossa ennakoi todella vahvasti ja siitä tulikin kutonen.

Ruutuun meni kovin hitaasti, joten siitä 8,5. Mutta ohjattu noutaminen onnistui todella upeasti, taisipa siellä palautuksessa näkyä jopa laukka-askel, joten siitä saatiin 9. Se alkaa nyt olla Lilyn mielestä tosi mukava liike, ja alkaa olla siinä todella varma. Mutta sitten se tunnari. Jäätyi aivan täydellisesti ja vaikka nosti oman kapulan, ei sitä millään halunnut tuoda minulle. Joten nollillehan se meni. Ja kaukot 5, koska ei vaan kyennyt nousemaan, liikkui ja oli muutenkin ahdistuneen oloinen. Ja menipä metallikin vitoseksi, kun oli niin kuin hidastettua elokuvaa olisi katsellut. Mutta jos jotain positiivista, niin ohjaajaa ahdisti huomattavasti koiraa enemmän.

Minua ahdisti oikeasti aika tosi paljon kokeen jälkeen, ja arvelin että nyt on kummallekkin aivojen nollaus ihan paikallaan. En viikkoon käynyt ollenkaan treenaamassa Lilyä, kun arvelin että nyt ollaan taas hinkattu ihan todella paljon liikaa. Koska olinhan ilmoittanut Lilyn kolmen viikon päähän Poksin hallilla järjestettyyn tokokokeeseen. Ajattelin että no, kaksi viikkoa on kuitenkin aikaa valmistautua, niin huiliviikko on ihan tarpeeseen.

Paitsi että elämähän ei mene niinkuin suunnittelee. Ja kahden viikon treenikuuri muuttuikin muutto- ja remonttihommiksi, jotka eivät nekään menneet ihan niinkuin oli suunniteltu, ja loppujen lopuksi koetta edeltävän viikon koirat olivat Jarnolla hoidossa ja mie paahdoin töissä ja asunnolla yrittäen saada remontin lauantaiksi valmiiksi.

Paitsi että olihan meillä tokokoulutus tässä välissä 🙈. Ja enpähän muuten muista milloin olisin mennyt tokokoulutukseen niin, että ajatukset ovat TÄYSIN jossain muualla kuin koulutuksessa. Ei muuten ollut hajuakaan mitä me meinattaisiin tehdä. Paitsi tunnaria ja kaukoja Lilyn kanssa. Lystiparka on joutunut ihan hunnigolle tässä syksyn aikana, kun en vaan ole saanut tuon avoimen luokan tuloksen jälkeen kasattua itseäni opettamaan sille voittajaa ja EVL:ää.

Koulutuksessa istuin koneella ja tein valmistelevia hommia muutaman viikon päässä olevaan MH-kuvaukseen, etsin netistä sopivia hyllyjä uuteen asuntoon ja en kyllä muutenkaan ollut todellakaan missään parhaassa treenimoodissa. Siksi ehkä saattoi jopa käydä niin, että osa opeista meni kyllä ihan kankkulan kaivoon, mutta mitä jäi Lilyn treenistä mieleen oli kaukojen palkkaus (vierelle) ja tunnarin teko ihan ns. vauvajuttuna, eli piilotettiin omaa kapulaa ja palattiin ns. alkeisiin.

Lystin kanssa pähkäilen edelleen niiden kaukojen kanssa, että teenkö sille etujalkakaukoina ne, kun jotenkin olisi niin paljon helpompi opettaa se kriteeri koiralle vs. takajalkakriteeri. Mutta sitä pähköilen edelleen, ja ehkä nyt olisi vaan aika nostaa itseään niskasta ja alkaa tehdä päätöksiä. Kouluttaja kyllä antoi todella hyvät vinkit opetuksen aloittamiseen, joten täytyy nyt miettiä asiaa. Kumpikaanhan ei tietenkään ole mikään helppo tapa, vaan vaatii ehkä aika monet olohuonetoistot. Mutta kunhan saan tämän muuttoruljanssin ohi, niin sitten täytyy tehdä ihan treenisuunnitelma Lystille, muuten me ei kyllä edistytä millään tavalla.

Koulutuksessa myöskin todettiin, että koira ei edelleenkään osaa erotella jääviä, vaan edelleen arpoo niitä. Joten tähän on nyt tultava loppu, katsotaan nyt kuinka se sitten tehdään.

Joten kokonaisuuten ihan kauhea surina päässä, kumpikin koirista on ihan hunningolla ja miun elämä ihan sekaisin. Kuin mahtavaa?