"Lily ja Lysti"

"Lily ja Lysti"

keskiviikko 10. tammikuuta 2018

Uusi vuosi ja uusi elämä

Blogissa on nyt ollut kovin hiljaista, mutta meidän elämässä ei todellakaan ole ollut. Meidän elämä muuttui aika tavalla täydellisesti tuossa marraskuun lopulla, kun tehtiin Jarnon kanssa todella vaikea päätös muuttaa erilleen. Sen päätöksen jälkeen alkoikin päivät ja illat täyttyä pakkaamisesta, asunnon etsimisestä ja elämän uudelleen järjestelystä. Onneksi mitä ei Liperin ST1:sltä löydy, sitä ei tarvita, ja saatiin todella nopeasti uusi asunto Viinijärveltä. Logistiikaltaan hieman haasteellinen paikka elää, mutta onneksi saan ottaa koirat töihin mukaan, niin onnistuu treeneihin pääsy ja muutkin juoksevat asiat näppärästi.


Ja onneksi minulla on myös aivan huikean upea ystäväpiiri, joka auttoi kaikella tavalla muutossa, henkisen puolen parantamisesta puhumattakaan. Ihan uskomatonta on kyllä huomata, kuinka hädän hetkellä heti ojentuu monta kättä auttamaan ja kannattelemaan pinnalle, ihan pyytämättä. Kiitos siitä rakkaat ystävät. Merkitsette todella paljon!

Ja kun ilotulitusraketit räjähtelivät taivaalle, alkoi myös minulla uusi vuosi uudessa asunnossa. Paljon on vielä tekemättä, mutta tärkeimmät, eli koirat ovat onneksi mukana. Suurinpiirtein kaikki tavarat on nyt muutettu, ja asuntokin alkaa näyttämään kodilta. Koiratkin alkujärkytyksen jälkeen ovat kotiutuneet todella hyvin. Lily suostuu jo tulemaan autoon ja Lysti on alkanut laajentamaan reviiriään aika suurella tassulla.

Itse olen saanut nyt pitkään pitkään aikaan ensimmäisen kerran nukuttua jopa 8h yöunia heräämättä kertaakaan, ja maha on ollut parempana kun aikoihin. Nyt vaan pienin askelin täytyy alkaa löytämään itsensä uudelleen, opettelemaan taas kerran miltä se tuntuukaan elää yksin, tai tarkalleen ottaen kolmistaan. Ja opetella siihen, että ei ole enää sitä toista jonka kanssa jakaa arkea, nauraa ja johon tukeutua elämän heitellessä. Eikä ole ketään joka lämmittäisi sänkyyn paikan ja jonka kainaloon käpertyä. Tässä ystävät ovat kyllä auttaneet ihan mielettömän hyvin. Aamulla töihin mennessä oon vienyt likapyykkiä peseytymään, ja illalla ne ovat olleet viikattuna pesty. Ikeassa ei ole yksin tarvinnut käydä pähkäilemässä maton kokoa. Lause "soita mihin aikaan vaan" on kyllä ollut käytössä. Ja välillä on vaan saanut itkeä, ei ole tarvinnut mitään puhua. Koska se toinen vaan ymmärtää. Ja vaikka autoon ei olekkaan saanut laittaa tavaraa, niin jostain ihmeellisestä paikasta sinne on vaan sitä tavaraa ilmestynyt kattoa myöten täydeksi. Tai jos sinne autoon ei sitten mahtunutkaan, tulee kuoma-auto pihaan ja niin sitä vaan taas mahtua vähän enemmän tavaraa. Monesta muusta asiasta puhumattakaan.

Ja onpa sitä pikkuhiljaa huomannut, kuinka uusia suunnitelmia vaan putkahtelee. Lisenssi on nyt hankittu, ja yllätykseksi ei Lilyn takia, vaan Lystin. Ensimmäinen kisailmokin on nyt laitettu menemään. Jännää!

Joten kuten tässä on monen kanssa tullut todettua, "eteenpäin kuin mummo lumessa" ja luntahan on tänä vuonna tullutkin erityisen paljon! Mutta nyt alkaa päivät valoistua, ja toivotaan että sama suuntaus jatkuu myös meidän elämässä.

tiistai 19. joulukuuta 2017

Tottelevainen Silakka

No nyt se päivä on sitten tullut. Tasan kaksi vuotta siinä meni. Sillä facebook muistutti aamulla että heipä hei, kaksi vuotta sitten Laura antoi minulle pienen karvaisen paketin. Eini järjesti Poksilla möllitokot, ja täytyihän sitä heti käyttää tilaisuus hyväksi. Ja hyvä niin, tulipahan todettua että tuota koiraa ei haittaa 3 viikkoa sohvalla/autossa/häkissä oleminen, ilman mitään virikettä. Sitä ei myöskään haittaa millään lailla palkattomuus. Palkkaantuu näköjään sosiaalisellakin vallan hyvin. Eikä sitä muuten voisi vähempää kiinnostaa millä mielellä mie olen. Joten eipä sitten kai kun oikeisiin kisoihin?

Ja eihän tuo tietenkään ihan täydellinen suoritus ollut, mm. luoksetulossa näkyi se, että ollaan treenattu ainoastaan siirtymisiä edestä sivulle. Ja tuo täyskäännös. Se vaan tulee olemaan meidän akilleenkantapää. Ehkäpä ihan suosiolla siirryn opettamaan sen osaamallani tavalla, eli selän kautta kiertäen, kun en ihan selkeästi sitä osaa opettaa sivulla kiertäen. Taidan nyt kuitenkin ottaa vielä siihen pienen treenikuurin, ja katsoa auttaako se.

Mutta muuten oikeesti olen kyllä erittäin tyytyväinen silakan toimintaan. Se on kyllä aivan mahtava tyyppi näköjään myös kisatilanteissa.

Vaan pidemmittä puheitta tässäpä olisi video, josta saatte itse muodostaa omat mielipiteet:
Kiitos Eini vielä kerran, oli kyllä mahtavaa kun saatiin pitkästä aikaa möllit Joensuuhun. Toivottavasti seuraavalla kerralla miekin kykenen talkoolaiseksi!

maanantai 18. joulukuuta 2017

Tokokoe pitkästä aikaa

Lilyn kanssa mentiin itsenäisyyspäivää juhlimaan Varkauteen. Olen ollut aika syvissä vesissä sen piirinmestaruuskokeen jälkeen, ja päätin että nyt olisi siis pakko käydä katsomassa, onko meistä enää kisaajiksi. Ja näköjään tyylinvaihdos on tuottanut tulosta, sillä koiruus oli todellakin erilainen kun aiemmin kisoissa. Pisteissähän se ei sinällään näkynyt, sillä tappavan tasaisesti se neitokainen noita "melkein" ykköstuloksia napsii, mutta se missä se näkyi, oli olotilassa. Mieluummin otan kakkostuloksen koiralla jonka häntä heiluu, kun ykköstuloksen koiralla jolla on kauhean paha olo. Mutta nyt me ei enää kyllä tuota voittajaluokkaa tahkota yhtään tämän pidempään, minusta tuo on aivan järkyttävä luokka. Kauhean pitkä suoritus, ja kaikista liikkeistä pitää saada vähintään 8 että on mahdollisuus siihen ykköseen. Ja kun meillä se jo on, niin nyt on oman ja koiran mielentilan takia pakko alkaa oikeasti treenaamaan sitä EVL:ää.

Mutta vielä pienesti kerrottuna koe liike liikkeeltä, ja sitten loppuhuipennuksena myös videota kisasta.

Paikkamakuu 8,5 oli kuulemma haistellut maata. Mutta ei piipannut, jee! Haistelu sallittakoon. Kunhan ei piippaa.

Seuraaminen 8. Mikähän hitto noissa perusasennoissa on? Ne ei vaan suoristu, ei vaikka tekisi mitä. Mutta hiljaisuuden vallitessa ja häntä heiluu. Aivan huippua.

L 8 Olisko ollut liian hidas tms? En muista edes enää!

Luoksetulo 8, tästä erityisen ylpeä koska teki liikkeen tasan niinkuin se tekee sen treeneissäkin.

Ruutu 8,5 On meidän hahmottamistreenit menneet ihan selkeästi perille, koska ruututötsinä oli pienet muovipurkit jotka oli maalattu suomenlipuiksi. Ei ollut mitään ongelmaa. Mutta tossa luoksetulossa tuli vaan aivopieru, ei aina voi voittaa. Mutta muuten myös tämä meni ihan samalla tavalla kun treeneissä.

Ohjattu 5. Ainut liike jossa tuli ääntä, ja se näkyi heti myös liikkeen suorituksessa. Mutta mikä parasta, liikkeen loputtua koira sai koottua itsensä ja jatkoi ihan normaalisti.

Tunnari 8. Aivan mahtava. Koira tekee hyvin itsevarmasti hommia, eikä rähmi kapuloita.

Kaukot 7. Näihin pitää tehdä lisää häiriötreeniä. Joku kolahdus ja siihen se sitten jumi.

Metalli 8,5 No tämähän onnistui kerrankin hyvin. Tietää muuten ihan selkeästi koira että on viimeinen liike!

Yhteispisteet 247,5, eli muutamaa pistettä vaille ykköstulos. Mutta kattokaa nyt tuota koiraa. Sillä on ajoittain jopa ihan hauskaa!

maanantai 13. marraskuuta 2017

Koira muistuttaa omistajaansa?

Voihan Lystiä. Sille sitä aina sattuu ja tapahtuu. Olin menossa keskiviikkona tähystykseen, kun tuo maha ei oikein ole taas suostunut yhteistyöhön. Jarno lupasi käyttää koirat pihalla ja sehän menikin sitten just eikä melkein hienosti. Parin minuutin kuluttua Lysti ryntää sisälle, ja heti näin että nyt ei ole kaikki kunnossa. Nopea vilkaisu suuhun ja tiesin heti, että nyt ei pelkällä ensiavulla hommasta selvitä. Myöskin Lilyllä tuli verta suusta, joten muutama puhelu ja koirat kyytiin ja Kivuttomalle. Nopea tilannearvio, ja Lily takaisin kyytiin ja Lysti unille. Mie siitä sairaalaan ja ihana Tanja lupasi hoitaa homman kotiin. Soilekin lupautui että jos apua tarvitaan niin hänkin pääsee auttamaan. Kyllä siinä jo muutama kyynel vierähti ihan siitä hyvästä, että on niin mahtavia ystäviä. Tähystyksen jälkeen takaisin Kivuttomalle, jossa Lysti jo odottikin. Ei muuten ollut mikään pikkujuttu ollutkaan, kun luu oli ollut niin tuhannen palasina. Olivat siis Lilyn kanssa yhtäaikaa hyökänneet samaan palloon, ja kallot olivat kopsahtaneet yhteen. Lilyllä oli pienesti hammas katkennut ja kieli oli ottanut osumaa. Mutta jos mie oon Lilyn kanssa samikset mahojemme kanssa, niin on sitten Lysti nyt samis Jarnon kanssa, joka myös on menossa hammasremonttiin. 

Kiitos vielä tätäkin kautta Kivuttoman henkilökunnalle, hyvin te hoiditte hommanne!

Käytiin muuten Taskisen Satun tokokoulutuksessa, ja saatiinpa muuten aivan huikeita vinkkejä! Lilyn kanssa ollaan siis edistytty todella paljon vitunkierossa, ja Lystille saatiin jo aika hyvä alku tunnariin, nyt vaan tää sairastaminen vei asian unholaan hetkeksi, kun ei oikein kehtaa laittaa koiraa nyt hakemaan suullaan yhtään mitään. Lilyllä muutin vielä koulutuksen jälkeen katsomissanan, ja se oli näköjään se viimeinen silaus siihen että koiruus ymmärsi mitä ollaan tekemässä. Siis eihän se vieläkään mikään pomminvarma ole, mutta huomattavasti jo varmempi. Meillä on seuraava koulutus ens lauantaina, täytyy siihen mennessä keksiä mitä tehdään Lystin kanssa kun en varmaan vielä mitään kovin rajua uskalla tehdä. Ja ilmoitin muuten Lilyn tokokokeeseen. Sen piippaaminen on nyt huomattavasti vähentynyt, ja meinasin että koska meidän suunnalla ei ole möllejä jossa harjoitella asiaa, on pakko mennä virallisiin kisoihin. Tavoitteena olisi siis se, että koira ei piippaisi eikä vajoaisi maan matoseksi. Eli yritän kaikin tavoin keskittyä vain ja ainoastaan koiraan, ja tehdä sille kisatilanteen mahdollisimman mukavaksi. Katsotaan sitten jos keväällä päästäisiin ihan oikeasti jopa tuloksia tavoittelemaan. 

Vaan kyllä se toko sieltä taas alkaa nostamaan päätään, nythän siis pitkästä aikaa olen saanut jopa treenattua kotonakin. Mikä on kyllä ollut erittäin mukavaa vaihtelua. Ja olen alkanut nyt treenata koirien kanssa myös ihan muitakin juttuja, kun vaan noita ns. koeliikkeitä. Lilyllä oli kauhean vaikea pitää mitään suussaan Lystin hengittäessä niskaan, joten aloin sitä nyt opettamaan. Ja aika hyvin on homma toiminut!

Ja ollaanhan me toki tehty muutakin kun vaan treenattu, sillä Lystillä oli 2v-synttärit! Ei voi olla todellista että se on JO 2v! Miusta se tuntuu edelleen niin pieneltä pennulta. Ja onkin vielä, sillä synttäreiden kunniaksi se söi KESKELTÄ sitä miun itse virkkaamaa mattoa palasen. Juuri kun olin päässyt kehumaan että ei se mitään ole pitkään aikaan syönyt. Ja jälkiruokana oli ollut sitten miun croksit. Nam nam sanoo Lystikäs Lipsuttaja. Sai se toki syntärikakunkin. Ja siihen välihuomautuksena, että kun normaali koira syö herkuimmasta huonoimpaan, Lysti syö sellaisella öljynporaustyylillä, eli suoraan kiinni ja imulla suuhun.

Ollaan Lauran kanssa jo pidemmän aikaa puhuttu, että olisi oikein mukava lähteä käymään Apulannan keikalla, mutta ei vaan ikinä ole sattunut sopivaa hetkeä. Kunnes nyt, ja lähdinkin junalla kohti Lahtea. Laura tuli sinne perheensä kanssa, ja kävimme Apulandiassa katsomassa Apulannan museota. Vaikkakin hieman naurattaa tuo sana museo, kun pojat kuitenkaan eivät ole edes kovin vanhoja vielä. Sieltä jatkettiin matkaa muutaman pysähdyksen taktiikalla Circukseen ja keikalle. Ja täytyy kyllä sanoa että olipas todella hyvä keikka! Ja oli mukava välillä käydä ihan ilman koiria ja kisoja ja koulutuksia vaan yksinään reissussa. Tähänhän voisi jopa tottua? Ai niin voisikin, ja siksi oon menossa ens viikonloppuna Queenin keikalle Hartwall Areenalle. Se reissu ei toki ole ihan koiraton, sillä käyn nuuskuttamassa pentujen tuoksua matkalla. Ja siitä pari viikkoa, niin olisi taas keikka tiedossa. Tällä kertaa Joensuussa, joten ei edes tarvitse reissata mihinkään. Aivan huippua! 
Aija Tanskanen aloitti siis urheilukoirahierojana työskentelyn, ja on nyt alkanut ottamaan asiakkaita myös Joensuussa. Hänet löytää facebookista TÄÄLTÄ jos Joensuulaiset kaverinikin tahtovat häneen tutustua. Aija kävi taas hoitamassa koiruuksia, ja epäilyni kävivät toteen. Lystihän siis on seurannut todella hassusti ja niinhän syy siihen löytyi Aijan sormien alta, oli muuten koiruus jumittanut itsensä aika tehokkaasti. Olisiko se aika sanoa että miulla on näköjään tosiaan sitten harrastuskoira, kun alkaa jumeja näkymään? Pitäisiköhän alkaa seuruuttaa koiraa myös oikealla puolella, niin ei olisi niin yksipuoleista tuo koiran kropan käyttö? Ja toki tässähän ei myöskään ole nähtävissä Lystin elämänasenne, joka on täysiä kohti elämää? Lilyllä oli nyt aivan nautinnollinen käynti, ei ollut juurikaan mitään ongelmia. Joka on kyllä aivan huippua, ja näkee että nyt tämä ruoka+treeni+lääkitys+akupunktio alkaa todellakin tehoamaan. Ja lääkityksellä tarkoitan nyt allergialääkitystä. Pitkä ja kivinen tie on ollut saada tuo koira kuntoon, mutta näköjään siitä on ollut todellakin hyötyä. Joten tästä on hyvä jatkaa!

 


maanantai 16. lokakuuta 2017

Sponsorisopimus


Tadaa! Nyt se olisi virallista! Eli olen tehnyt sponsorisopimuksen HST-Finland nimisen yrityksen kanssa. Koirat tykkäsivät erittäin paljon tästä sopimuksesta, sillä sain heille oikein mieluisia leluja, ja itselleni uuden hienon treeniliivin. Ja taitaa muutama kaverikin olla ihan tyytyväinen, kun sain heille myös leluja jollaisia ei näillä leveysasteilla juurikaan ole. Minä siis myös välitän noita leluja ja tarvikkeita, ja kunhan ovat saaneet kotisivut päivitettyä, laitan siitä linkkiä tännekkin. 

Mielenkiinnolla odotan tätä yhteistyötä! 

Ps. ihan pikkusen nauroin tuolle samiskuvalle, kummallakin TASAN samalla tavalla korvat!

Kiireinen lokakuu

Kylläpäs on pitänyt kiirettä, en ole kerennyt edes blogia päivittelemään. Päivittelemistä todellakin on ollut, sekä harrastus- että vapaa-aikana. Paljon on tullut touhuttua. Illat ovat pimenneet siihen tahtiin, että maastotreenit ovat käytännössä kokonaan siirtyneet talvitauolle, kiitos sen joka buukkasi viikonloppuni aivan täyteen kaikkea muuta. Tällä hetkellä koko loppuvuonna on yksi ainoa viikonloppu jolloin ei ole reissua, koulutusta tai muuta menoa. Jo nyt alkaa ahdistamaan aika huolella, mutta kun kaikkea on niin kiva tehdä! En muista olenko jo hehkuttanut, mutta kerrankin kalenteriin on myös eksynyt reissuja ihan yksinään, ilman koiria. Jännää. Mitenhän sitä osaa istua junassa jos ei ole koiraa mukana?
No mutta aloitetaan vaikka aiheittain asioiden läpikäyminen. Lystin kanssa ollaan käyty nyt viikottain paimentamassa, ja nyt alkaa todellakin oppi mennä perille. On se vaan niin hyvä siinä hommassa. Vauhtiahan toki riittää ja treeneissä täytyy olla todella mustavalkoinen, mutta nyt homma alkaa jo oikeasti toimimaan. Tarkoitus olisi nyt käydä mahdollisimman pitkään talvelle treenaamassa, jotta päästäisi tässä harrastuksessa eteenpäin. Koska tämä on sellainen treeni jolla Lystin saa todellakin väsyneeksi illalla. Kotiin kun tullaan, on sohvalla aina pieni musta kieppi. Olen myöskin käyttänyt näitä treenejä hyväksi siinä, että käydään usein ilman Lilyä treenaamassa. Saadaan vähän kahdenkeskistä aikaa. Ja saatiinpa viimeksi videotakin otettua, ja kouluttajan luvalla julkaisenkin videon. On tää vaan niin hiton koukuttava laji! 

Tokossa tuntuu että taas junnataan vaan paikallaan. En tiedä mikä siinä on. Täytyy varmaan nyt ihan oikeasti tehdä taas treenisuunnitelma, ja laittaa päämäärä johon treenata. Lilyn kanssa en vieläkään ole saanut päätettyä, mennäänkö vielä kokeilemaan sitä tokon voittajaa, vai ruvetaanko ihan tosissaan sitä EVL:ää treenaamaan. Vai jätetäänkö toko kokonaisuudessaan, vai mitä ihmettä me oikein tehdään? No sen verran kokeiltiin ihan uuttakin, että Pakkunaisen Hannan ja Raskin Annin opastuksella käytiin parissa rallytokotreenissä. En kyllä edelleenkään ymmärrä koko lajia, mutta hauskaa oli, ja eikös se ole pääasia? Koska jotenkin meidän tekemisestä puuttuu nyt se hauskuus. Jotenkin olen taas uponnut siihen piipertämisen suohon, ja unohatnut sen, että koiran kanssa pitäisi olla myös kivaa? Lily on myöskin ollut nyt Remeksen treenikoirana, ja onnistunut siinä hommassa oikein mainiosti. Tullut aivan selkeästi isotätiinsä siinäkin hommassa, eli osaa olla opettajana. 


Anoppikokelas teki meille kiertoon värikkäitä huppuja, joita muuten on ihan myydä asti, eli jos joku kokee tarvetta (Noita on useampaa eri väriä), voi minuun ottaa yhteyttä. Lähetän noita huppuja myös postitse, eli ei ole pakko asua Joensuun alueella. Suosittelen nimittäin kokeilemaan EVL:n kiertomatkalta vieraan väristä törppöä. Voi olla aika vaikea koiralle. Ja olen myös huomannut että eri alustat eri väristen törppöjen kanssa ovat muuten oikeasti vaikeita koiralle. Ja ikinähän ei tiedä minkä värinen törppö siellä kokeessa on. Toi on mitoitettu niin, että käy sekä kasattavan että kiinteän päälle. Niin ja hintaa olen pitänyt noilla 5€+postituskulut, koska tarkoitus olisi saada vaan kankaan kulut maksettua ja hieman tekopalkkaa anoppikokelaalle. 

Lystin kanssa meidän pitää nyt ihan oikeasti tehdä lista treenattavista asioista, ja alkaa kasaamaan pakkaa sitä alokasluokkaa varten. Se olisi nyt saatava kyllä kuntoon. Ja toki, samalla on jo sama treenata avoa ja voittajaa. Eli nyt on taulukko tehtävä, muuten tästä ei tule mitään. 

Intoahan toki lisäsi viime viikonloppu, jonka vietin Poksin hallilla liikkurikurssilla. Tarkoituksena oli siis saada lisää liikkureita Poksille, jotta saataisiin pidettyä kokeita, jolloin ehkä ihmiset innostuisivat taas tokosta. Ja olipas muuten hauska kurssi! Tuli kyllä naurettua viikonlopun aikana reilusti, opittua paljon, ja nyt tarvitsee vaan aika reilusti harjoitusta, niin kyllä minulle ehkä taas yksi pätevyys napsahtaa kassin pohjalle. Ja olipas myös mielenkiintoista nähdä, kuinka eri tavalla täytyy asioita ajatella, kun olet liikkurina, kuin mitä jos olet kisaajana. Kurssi myös opetti aika paljon asioita, ja antoi myös uusia treenivinkkejä. Suosittelen kyllä lämpimästi kurssin käymistä jokaiselle, ja toki myös sitten toimimaan liikkurina omalle seuralle. Antaa muuten ihan toisenlaisen katsantatavan ja vaikka ei olisi kisannutkaan ylemmissä luokissa, niin oppii muuten aivan eri lailla liikkeetkin. Että kiitos vaan kaikille kurssilaisille, oli kyllä mukavaa! Ja kurssihan siis jatkuu vielä, eli ei tässä vielä kaikki. JOten nyt jos tarvitsee liikkuroituja treenejä, kannattaa kysyä minua mukaan!





tiistai 3. lokakuuta 2017

Kyllä se hakuilu on vaan niin mukavaa!

Angstipäivitys piirinmestaruudesta saa odottaa, kun on onneksi paljon mukavampaakin kerrottavaa.

Kerrankin pääsin ns. valmiiseen pöytään, kun aussieyhdistys järjesti haku- ja jälkileirin Maaningalla. Olipa ihana pitkästä aikaa vaan keskittyä omiin koiriin, omaan oppimiseen ja vaan katsoa kuinka hyvin asiat hoidetaan taustalla. Vieläpä oli oikein mukava porukkakin kasassa, ja kouluttaja jonka kanssa oltiin ihan samalla aaltopituudella, niin eihän siinä voi muuta kun hymyillä?

Perjantaina päästiin lähtemään loppujen lopuksi ihan aikataulussa, vaikka jotenkin ajattelin että oon ihan supermyöhässä. Mutta älysin että tämä johtui siitä, että on vaan niin tottunut ajamaan aina sen vähintään 5h joka paikkaan, että tuo 2h ei tuntunut yhtään missään. Lauantaiaamuna koulutus alkoi ihan inhimilliseen aikaan, eli yhdeksältä, ja ekana tietenkin kerrottiin keitä me ollaan ja millaisia koiria meillä. Minua ihan aavistuksen jännitti, kun porukassa oli aika monta aloittelijaa, ja vieläpä ekan aussien omistajaa. Koska on nyt tullut huomattua, että Lilyn leikittäminen ei tunnu olevan ihan kaikille simppeli juttu. Ja siitä johtuu myös osa meidän ongelmista hakumetsässä.


Meille tuli suoritusnumeroiksi kolmonen Lystille ja kasi Lilylle. Maasto oli aivan ihana, toisella puolelle selkeää ja toisella puolella oikein viimeisen päälle ns. ryteikköä. Mäki alaspäin ryteikköön ja ylöspäin selkeään maastoon. Melkein 90 asteen kulma ja siinä ollut tienylitys olivat myös aika hauskoja lisiä treeneihin.

Lystin ekat treenit olivat melko koemaiset, tehtiin etukulmat, ja sitten tyhjää ja suora löytö. Huomattiin että koiruus ei osaa kunnolla yliheittoja (jännä että ei osaa niitä harjoittelematta) ja seuraava treeni olikin sitten yliheittojen opettelua. Ja totesimme että ei tuosta yliheitettävää koiraa kyllä taida tulla, alkoi vauhti ja kierrokset kasvamaan sen verran railakkaasti. Mutta toisaalta, hyvä tehdä noitakin treenejä, jotta sitten koira osaa asian jos sitä kokeessa joskus tarvitsee. Muuten koira eteni hyvin takarajalla (ja sen yli) ja osasi erittäin hyvin tehdä laatikkoa. Joten kokonaisuutena olin todella tyytyväinen pikkukoiraan.

Hakurata oli ihan majan välittömässä läheisyydessä, ja se tarkoitti että koirat olivat väliajat siellä, ja aina kun edeltävä koira aloitti harjoitukset, kävin hakemassa koiran ja odotimme omaa vuoroamme pienellä metsätien pätkällä. Eipä muuten olla Lystin kanssa noita odotuksia ikinä harjoiteltu, koska on niin pieni ryhmä että ei pysty varttia odottamaan koiran kanssa, vaan täytyy suoraan autosta koira tempaista radalle. Mutta erittäin hyvin jakoi koiruus odottelun, ja oli täysin valmis treeneihin heti kun laittoi rullan kaulaan ja kysyi että minnehän ne ukot ovat menneet.


 Lilyllä tehtiin ensimmäinen treeni kokeenomaisena, ja eihän siinä ollut mitään ongelmaa. Lily puksutteli radan läpi ja nosti ukot, eikä näytölle lähtemisessä ollut mitään ongelmaa. Ja siitä kyllä jokaiselle viikonlopun aikana meille maaliniehenä olleille iso kiitos, sillä palkkasivat kummatkin koirat juuri oikein. Lily ihan selkeästi nautti todella paljon ukoilla olemisesta. Toinen treeni tehtiin rallatteluna, ja viimeinen ukko olikin suoraukkona ja siellä taisi olla kolme henkeä jotka kaikki palkkasivat neitokaista. Ja voi herranisä että Lily oli onnellinen. Eli kummankin koiran kumpikin treeni meni oikein hyvin.

Ja plussana viikonlopussa oli muuten ihanat kuvat, joita treenikaverit ottivat. Mukava saada todistusaineistoa viikonlopusta. Kun oltiin saatu treenit pakettiin, oli oma olo vähintäänkin ryytynyt, ja tuntui että haluaisi vaan suorilla nukkumaan. Mutta kun oli käynyt saunassa ja syönyt, oli juttujen taso sitä luokkaa että eihän sitä mihinkään nukkumaan joutanut, vaan istuttiin iltaa porukan kanssa. Ja sai kyllä todellakin nauraa.

 Sunnuntaina kun edelliset treenit oli menneet niin hyvin, otettiin Lystille ihan ätysin kokeenomainen treeni. Ja sittenhän saatiinkin hauska ongelma aikaiseksi. Maalimies oli mennytkin normaalista treenistä poikkeavaa reittiä piilolle, ja Lysti oli täysin varma että hajuvanaa juoksemalla se kyllä löytyy. Ja koska en todellakaan tahdo moista koiran tekevän, niin jouduttiin hieman ohjeistamaan koiraa oikean reitin valinnassa. Muuten kisanomainen meni oikein hyvin, ja maalimiehet löytyivät ja oltaisiin varmasti saatu ihan tulokseen oikeuttava pistemääräkin. Aika huikeeta!

Toisella kiekalla saatiin sitten tehtyä ongelma uudelleen, ja  fiksuna tyttönä se sen selvittikin muutaman ohjeistavan lähetyksen jälkeen. Eli todella hyvä treeni kaikenkaikkiaan. Mistä olen todella tyytyväinen, on se, että vaikka selkeästi alkoi jo viikonloppu painamaan jaloissa (sekä ohjaajalla että koiralla), kyllä se vaan sinne etsimään meni ja työnsä teki loppuun asti.

Lilylle tehtiin maakuoppaa ja muuta kikkailua, mutta eihän sitä saa moisilla hetkautettua. Toisella kierroksella saatiin sitten tämä meidän tämän kauden ongelma esille, ja vihdoin ja viimein älysin mistä ongelma johtuu. Koira siis aivan selkeästi ennakoi ukon luokse tulemisen jälkeistä sivulletuloa. Joten nyt täytyy minun olla mustavalkoisempi asiassa ja sitä kautta saada koira ymmärtämään että sinne ukolle asti on mentävä, vaikka minä touhuaisin liinan päässä mitä. Ja tässä treenissä todellakin auttoi se, että maalimiehet olivat Lilyn mielestä superihania.

Kokonaisuutena leiristä siis jäi todellakin hyvä mieli, ja olipas mukava nähdä ihan uusia aussieihmisiä, ja saada muutamalle ihmiselle ja koiralle kasvot, kun on niitä seuraillut internetin välityksellä.