"Lily ja Lysti"

"Lily ja Lysti"

tiistai 16. lokakuuta 2018

Ihania kuvia tytöistä

Susanna sai hyvän idean, että Siiristä täytyisi saada poseerauskuvat yksivuotissynttäreiden johdosta, ja tartuin tuumasta toimeen ja pyysin Lappalaisen Tomia ottamaan kuvia meidän treeneihin. Tomin serkku Piia Kinnunen @piijjakinnunen kiinnostui myöskin ideasta ja tuli mukaan treenihin. Aiheena oli haku, ja täytyy sanoa että aikasta huikeita kuvia otti kumpikin kyllä koirista! Piia tekee kuvausta ihan siis rahaa vastaan, joten jos kuvat miellyttävät, voi Piialle laittaa viestiä ja sopia kuvausaikaa. Ihanasti kuvissa näkee tyttöjen eron luonteissa, nauroin ihan kippurassa näille kuville!





Kyllä siinä on kaksi niin erilaista mutta silti niin mahtavaa koiraa!

Mutta koska piti saada myös niitä poseerauskuvia, niin mentiin läheiselle hiekkakuopalle, ja kyllä täytyy sanoa että jos noista treenikuvista tuli hyvälle mielelle niin nämä taas herkistivät jotenkin aivan uskomattomalla tavalla. 




Kunnes pääsin Lystin kuviin. Herkkyys oli aika kaukana? 


 Halusin myös saada yhteiskuvan Lystin kanssa, jossa näkyisi uusi tatuointini. Ja sen todellakin sain. Täytyy sanoa että tässä kuvassa on todellakin sitä jotain. Niin upea yhteiskuva meistä kahdesta, että melkein kylmät väreet kulkivat selkää pitkin. 

Ja mikäli ei ole muuta tekemistä, niin toki näitä kuvia löytyy aika reilusti vielä lisää:  
TÄÄLTÄ Piian ottamat kuvat
TÄÄLTÄ Tomin ottamat kuvat

Ei vieläkään ykköstulosta!

No Erkillä käytiin Pieksämäellä kokeilemassa, tulisiko se ykköstulos ja eihän sitä todellakaan saatu.

Paikkamakuussa oli kyllä hiljaa, mutta sivulle tuloon tarvittiin kaksi käskyä, joten siitä tuli 8. Seuraaminen onnistui tosi hyvin, siitä saatiinkin 8,5. Ällässä nollasi istumisen mutta ei onneksi haitannut koiran oloa, joten seisominen kuitenkin onnistui, ja siitä 7. Luoksetulossa ennakoi todella vahvasti ja siitä tulikin kutonen.

Ruutuun meni kovin hitaasti, joten siitä 8,5. Mutta ohjattu noutaminen onnistui todella upeasti, taisipa siellä palautuksessa näkyä jopa laukka-askel, joten siitä saatiin 9. Se alkaa nyt olla Lilyn mielestä tosi mukava liike, ja alkaa olla siinä todella varma. Mutta sitten se tunnari. Jäätyi aivan täydellisesti ja vaikka nosti oman kapulan, ei sitä millään halunnut tuoda minulle. Joten nollillehan se meni. Ja kaukot 5, koska ei vaan kyennyt nousemaan, liikkui ja oli muutenkin ahdistuneen oloinen. Ja menipä metallikin vitoseksi, kun oli niin kuin hidastettua elokuvaa olisi katsellut. Mutta jos jotain positiivista, niin ohjaajaa ahdisti huomattavasti koiraa enemmän.

Minua ahdisti oikeasti aika tosi paljon kokeen jälkeen, ja arvelin että nyt on kummallekkin aivojen nollaus ihan paikallaan. En viikkoon käynyt ollenkaan treenaamassa Lilyä, kun arvelin että nyt ollaan taas hinkattu ihan todella paljon liikaa. Koska olinhan ilmoittanut Lilyn kolmen viikon päähän Poksin hallilla järjestettyyn tokokokeeseen. Ajattelin että no, kaksi viikkoa on kuitenkin aikaa valmistautua, niin huiliviikko on ihan tarpeeseen.

Paitsi että elämähän ei mene niinkuin suunnittelee. Ja kahden viikon treenikuuri muuttuikin muutto- ja remonttihommiksi, jotka eivät nekään menneet ihan niinkuin oli suunniteltu, ja loppujen lopuksi koetta edeltävän viikon koirat olivat Jarnolla hoidossa ja mie paahdoin töissä ja asunnolla yrittäen saada remontin lauantaiksi valmiiksi.

Paitsi että olihan meillä tokokoulutus tässä välissä 🙈. Ja enpähän muuten muista milloin olisin mennyt tokokoulutukseen niin, että ajatukset ovat TÄYSIN jossain muualla kuin koulutuksessa. Ei muuten ollut hajuakaan mitä me meinattaisiin tehdä. Paitsi tunnaria ja kaukoja Lilyn kanssa. Lystiparka on joutunut ihan hunnigolle tässä syksyn aikana, kun en vaan ole saanut tuon avoimen luokan tuloksen jälkeen kasattua itseäni opettamaan sille voittajaa ja EVL:ää.

Koulutuksessa istuin koneella ja tein valmistelevia hommia muutaman viikon päässä olevaan MH-kuvaukseen, etsin netistä sopivia hyllyjä uuteen asuntoon ja en kyllä muutenkaan ollut todellakaan missään parhaassa treenimoodissa. Siksi ehkä saattoi jopa käydä niin, että osa opeista meni kyllä ihan kankkulan kaivoon, mutta mitä jäi Lilyn treenistä mieleen oli kaukojen palkkaus (vierelle) ja tunnarin teko ihan ns. vauvajuttuna, eli piilotettiin omaa kapulaa ja palattiin ns. alkeisiin.

Lystin kanssa pähkäilen edelleen niiden kaukojen kanssa, että teenkö sille etujalkakaukoina ne, kun jotenkin olisi niin paljon helpompi opettaa se kriteeri koiralle vs. takajalkakriteeri. Mutta sitä pähköilen edelleen, ja ehkä nyt olisi vaan aika nostaa itseään niskasta ja alkaa tehdä päätöksiä. Kouluttaja kyllä antoi todella hyvät vinkit opetuksen aloittamiseen, joten täytyy nyt miettiä asiaa. Kumpikaanhan ei tietenkään ole mikään helppo tapa, vaan vaatii ehkä aika monet olohuonetoistot. Mutta kunhan saan tämän muuttoruljanssin ohi, niin sitten täytyy tehdä ihan treenisuunnitelma Lystille, muuten me ei kyllä edistytä millään tavalla.

Koulutuksessa myöskin todettiin, että koira ei edelleenkään osaa erotella jääviä, vaan edelleen arpoo niitä. Joten tähän on nyt tultava loppu, katsotaan nyt kuinka se sitten tehdään.

Joten kokonaisuuten ihan kauhea surina päässä, kumpikin koirista on ihan hunningolla ja miun elämä ihan sekaisin. Kuin mahtavaa?

keskiviikko 12. syyskuuta 2018

Voihan voittaja

Pinenstä se on kiinni, nimittäin se viimeinen ykköstulos. Joensuun kisan jälkeen mietin että mikä hitto meillä oikein mättää kun sitä ykköstä vaan ei tule. Ja koska rakastan tehdä taulukoita, niin tein sitten taulukon, johon listasin kaikki meidän voittajaluokan tulokset. Ja sieltähän ne ongelmakohdat alkoivat paljastumaan. Laskin, että jos aikoo saada voittajaluokasta ykköstuloksen, on kaikkien liikkeiden keskiarvon oltava vähintään 8.
Ja tästä taulukosta tulin siihen tulokseen, että meillä on  kolme liikettä, jotka ovat selkeästi alle keskiarvon. Eli ohjattu, tunnari ja kaukot. Sen jälkeen katsoin nuo liikkeet videoilta, että miltä ne ovat näyttäneet kisasuorituksena. Ja totesin että jaahas, meillähän on selkeä ongelma käsissä. Toki, sitä voi kysyä, miksi hitossa piti käydä kymmenen kisaa huomatakseen asia?!? Mutta tästä taas opimme jotain. Ja olisi muuten mukava kuulla, mikäli joku teistä tekee samanlaisen taulukon ja oppii myös asiasta jotain?

No mutta, mitäs sitä sitten tehdä näille liikkeille? Tunnari on mennyt treeneissä melko hyvin, joten mietin että mikä oikeasti asiassa voi sitten kisatilanteessa olla väärin? Ja totuus paljastuikin heti ensimmäisissä treeneissä. Olen sitten opettanut koirani etsimään minun hajuisista kapuloista eniten minulle haisevaa. Ja sitten kun siihen lyödään ne täysin hajustamattomat kapulat, niin koira menee epävarmaksi ja Lilyn kohdalla hommahan on siinä. Joten eikun faceen pyyntö, että olisiko kenellä kapuloita. Ja onneksi niitä löytyi! Kyselin kyllä treeniseuraakin, mutta tömäsin taas kerran tähän perijoensuulaiseen ongelmaan, eli treenataan luokka kerrallaan (ja kyllä, itse olen Lilyn kanssa tehnyt TÄYSIN saman virheen) ja ei juuri kukaan treenaa tunnaria.

No mutta sitten sain onneksi omasta huipputoko/tottisryhmästä apua, ja Katjan kanssa alettiin ongelmaa ratkomaan. Ja kyllä muuten oli vaikeata saada neitokainen ymmärtämään mitä siltä halusin. Mutta sitten tehtiinkin joka päivä tunnaria niin, että kertaakaan ne eivät olleet kapulat jotka olivat minun autossa. No sitten olikin muuten jo aika iso kassillinen käytettyjä tunnareita, mutta treeni todellakin auttoi, koska sitten koesuoritus olikin jo yksi meidän parhaita tunnareita ikinä.

Kaukoja ei saatu vielä tuohon kokeeseen korjattua, mutta kyllä nekin olivat jo paremmat. Ohjattu on edelleen meille sellainen liike, jota täytyy koko ajan treenata. Nyt otettiin myös ruutu ja L ohjelmistoon, ja kyllähän se vaan on niin että Lily osaa teknisesti kaikki liikkeet, mutta heti kun sen mielentila laskee, niin laskee myös kisoissa saadut tulokset. Mutta tässäpä näette miltä kokonaisuus näyttää kuukausi edellisestä kisasta:
Eli aika hurja ero, 232,45 keskiarvosta 256,8 keskiarvoon. Eli kohta aletaan todellakin olla siinä ykköstuloksessa kiinni.

Tuomarina kisassa oli Heli Kelhälä, ja muuten mehän vielä voitettiin meidän luokka! Helin kanssa olen jonkun kerran vuosia sitten käynyt treenaamassa, ja olen aina tykännyt hänen tyylistään toimia koirien kanssa. Hänen kisassaan en ole ennen käynyt, mutta tykäsin kyllä kovasti Helin tyylistä. Ja mitä katsoin hänen arvosteluaan, niin linja kyllä piti hyvinkin erilaisilla koirilla. Otti pisteitä siitä mistä pitikin, mutta ei todellakaan nillittänyt turhanpäiväisistä. Eikä todellakaan ollut mikään pisteautomaatti. Ja ihanasti tsemppasi esimerkiksi alokasluokan koirakoita, joilla ei homma mennyt ihan kuin strömsössä.

Mutta nyt vaan uutta matoa koukkuun, ja seuraava kisakin tuli jo varattua heti kisapaikalla, eli lauantaina mennään Pieksämäelle katsomaan, onko Erkki Shemeikka edelleen sitä mieltä että Lily on hieno koira. Meidän ensimmäinen tokotulos on siis Erkiltä.

Ja mikäli jollakin on nyt tarvetta isolle kassilliselle tunnarikapuloita, niin niitä nyt löytyisi. Vaihtarina ottaisin mielelläni kassillisen vähän käytettyjä kapuloita!

keskiviikko 5. syyskuuta 2018

Pitkä kuuma kesä ja mä aioin elää sen?




Ihana kuuma kesä taitaa nyt olla takanapäin, ja ensimmäistä kertaa vuosiin pidettiin kesä ihan todellakin lomailuna. Koska Lily ei enää tarvitse kun mielenvirkistystä ja Lysti on siinä vaiheessa koulutusta että ei vielä mielestäni kestä kuuman kelin treeniä, emme heinäkuussa treenanneet kun tokoa, ja muutama esineruutu tuli ainoastaan tehtyä. Samalla toki haikeana jouduin toteamaan, että tämän vuoden kisatavoitteet PK-puolella saadaan unohtaa. Mutta toisaalta, ei kyllä harmita yhtään koska saatiin olla mökillä, nauttia auringosta, viettää täydellisiä vapaapäiviä nukkumalla pitkään ja minä pääsin Ilosaarirokkiin. Viime kerrasta taisikin olla lähemmäs 10 vuotta! Taisin kyllä käydä muutamalla muuallakin keikalla, ja vielä pari keikkaa olisi edessäpäin. Seuraavana suunnitelmissa olisi päästä Tavastialle, koska onhan se aika legendaarinen paikka Suomen musiikin historiassa. Pääsinpä muuten kerran ns. tanssilavallekkin, toki Huhmarille mutta silti!
Kuvissa on liperiläistä rokkia Six Machinen keikalta, That Moonage Voodoo jota on nyt päässyt jo parikin kertaa tänä vuonna kuuntelemaan ja Slow Down Trio Feat. Paula joka kerrankin soitti sellaiseen aikaan sellaisessa paikassa että pääsin kuuntelemaan. Muutama vuosi tuossa onkin mennyt että sitä pääsin kuuntelemaan. Todella huikeita keikkoja, paljon ystäviä ja erittäin paljon naurua. Mitäpä sitä muuta kesältä voisi toivoa?

Toki, saatiin toko paljon paremmille kantimille ja siitä tuloksena olikin Lystin AVO-ykkönen, ja tottis alkaa myös olla jo aika todella hyvällä mallilla. Nyt on syksylle tulossa vielä muutama koulutus asiasta, ja epäilen että ensi kevät kun koittaa, alamme senkin puolesta olla valmiita kisakentille. Lilyn kanssa tein taulukon, johon kirjasin meidän kaikki voittajaluokan tulokset ja tein niistä yhteenvedon, ja huomasin siellä selkeät ongelmakohdat. Katsoin myös koneelta meidän kisasuorituksia ja huomasin sielläkin useamman ongelmakohdan joka toistui lähes jokaisessa kisassa. Niitä on nyt työstetty todella aktiivisesti. 

Huomasin mm. että Lily osaa tunnarissa etsiä minun palikoista sen eniten minulle haisevan, mutta kun kapulat ovat jonkun muun, menee se todella epävarmaksi. Onneksi sain nyt täysin hajustamattomia kapuloita, ja ollaan aletttu nyt korjaamaan tuota ongelmaa. Myöskin kaukoissa olin jotenkin omalla käytökselläni saanut koiraa paineistettua, ja sitäkin olemme lähteneet nyt korjaamaan, ja ainakin treeneissä tuloksia on todellakin tullut. Ääntely toki tuli taas korjausten myötä esille, mutta yllättävän helposti se on nyt myös alkanut jo laantumaan. Sunnuntaina starttaammekin Lieksassa tokokokeessa, ja toivotaan että nyt nämä korjaukset näkyisivät nyt myös kisasuorituksessakin. 

Lystin maastoihin ollaan saatu elokuun aikana edistystä todella reilusti, ja niissäkin näkyy se sen 10+ oppilaan yrittäminen. Hakuradalla olemme nyt tahkonneet radalla risteilyä, ja se on ollut kyllä tuon työnarkomaanin kanssa aika mielenkinntoista, ja kasvattanut taas minun hermorakennetta aika tavalla. Lystin kanssa vaan pitää olla niin kovin selkeä, ja osata kertoa sille just eikä melkein mitä pitää tehdä. Ja kun siinä onnistuu, niin sehän tekee. 

RyhmäRämä purkamassa hakurataa
Esimerkkinä parit viimeiset treenit. Ollaan siis nyt opetettu sille, että laatikko pitää tehdä, vaikka siellä ei ukkoa olisikaan. Koska Lystihän todellakin tietää onko siellä metsässä ukkoa vaiko eikö siellä ole. Siinä suhteessa sillä on kyllä yhtä hyvä nenä kun mitä Lilyllä. No sitä olemme nyt sitten junkanneet, että käteni osoittamaan suuntaan 50m ja sitten etenet alueella. No oli se jotain tästä treenistä muistanut, sillä nyt viimeisimmässä treenissä oli jo etukulmasta menossa 200m päässä olevan maalimiehen luo. Sain sen kuitenkin käymään etukulmassa mutta kun lähetin toiselle puolelle, Lysti oli täysin sitä mieltä että nyt minä sen otan ylös. Veti korvat kiinni päätä ja painoi ukon luo. Tuli rullan kanssa, ja koska en todellakaan halua sillä moista käytöstä vahvistaa, otin rullan suusta ja lähetin uudelleen toiseen etukulmaan. Parin epäonnistuneen piston ja yhden valeilmaisun jälkeen koira luovutti, ja kävi nostamassa muut maalimiehet ja tekipä jopa hyvän tyhjän laatikon sinne puolelle missä tuo ukko oli. Mutta olisittepa nähneet sen ilmeen kun totesin että nyt saat käydä sen ukon nostamassa. Sinne meni kun viitapiru, eli ei todellakaan ollut ottanut itseensä siitä, että ei saanutkaan palkkaa siitä ekasta löydöstä. Kyllä siitä vielä tulee todella hyvä koira tuossakin lajissa, ja jotenkin on vaan niin mukavaa treenata tuollaisen koiran kanssa. 
Läheisyys lämmittää kun ulkona on +32
10+ oppilas 

Lily on haussa oppinut nyt yliheitot, ja se vaan niin nauttii joka kerta kun se pääsee juoksemaan metsään. Se on todellakin sen lempparilaji. Harmi sinällään, kun hausta ei ole tuollaista FH-jälki tyyppistä ilman tottista tehtävää lajia! No mutta eipä sillä, ihan meillä on hauskaa metsässä ilman kisatavoitettakin. Koska siis toi koira vaan on niin huikea kun se menee metsässä!

Mutta nyt kohti uusia tuulia ja toivotaan että syksy kestäisi pitkään, niin voitaisiin maastoja treenata jotta ensi kesänä voisi sitten lähteä tuon silakan kanssa korkkaamaan kisakentät!


maanantai 6. elokuuta 2018

Hei hei AVO, tervemenoa voittajaan!

Voittajan on helppo hymyillä?                     
Lauantaina oli oman seuran järjestämä tokokoe, ja vaikka jotenkin tuntui että ei me vielä Lystin kanssa sitten kuitenkaan olla valmiita avoimeen luokkaan, ajattelin että eiköhän me se kuitenkin selvitetä. Tämän vuoden tavoitteenahan meillä siis oli saada ykköstulos tokossa sekä alokkaasta että avoimesta, ja siinähän ne tavoitteet on nyt sitten saavutettuna.

Ikuisuusongelmahan meillä on se, että ei päästä treenaamaan niin paljon kisanomaista, kuin mitä haluaisin, ja esimerkiksi paikallaistumista kisanomaisena ei olla taidettu saada tehtyä ollenkaan, koska ei vaan löydy tarpeeksi koirakoita ja siihen vielä sitä liikkuria. Saatiin tehtyä pari istumista ennen kisaa niin, että meidän muut ryhmäläiset olivat koirien vieressä ja palkkasivat, mutta 25m matkalla niin että kaikki muut olisivat myös paikallaan istumassa ei olla tehty kertaakaan.

Tuomarina kokeessa oli Anne Nokelainen, ja olimme ainoana avoimessa, joten saimme kaksi nollakoiraa istumaan kaveriksi. Toisella puolella ollut koira nousi ja lähti heti omistajansa mukaan, ja ohjaaja kävi sen laittamassa paikalleen. Ja toisella puolella oleva koira meni vähän ennen loppua maahan, mutta Lysti vain tiukenti pyllynsä paikkaa ja siitä saatiinkin 10.

Ruutu meni perhosen syönnin jälkeen ihan tosi hienosti, siitä 10. Seuraavana liikkeenä oli liikkeestä istuminen, joka näppärästi nollattiin koska koira jäi seisomaan. Se ei vaan edelleenkään osaa erotella noita liikkeitä. Kaikkien likkeiden välit olivat aika kauheita, kun en meinannut millään saada koiraa perusasentoon. Niitä pitää nyt todellakin alkaa treenaamaan. Kaukoissa jouduin antamaan ylimääräisen käskyn, mutta muuten koira teki tosi nätisti hommia, siitä 7.

Hypyssä ei ollut mitään muuta kuin hieman vino perusasento, joten se oli sitten 9. Nouto oli tosi hyvä, mutta olisi saanut tulla loppuun asti samalla vauhdilla, nyt rupesi himmaamaan jo melkein puolessa välin vauhtia. Siitä kuitenkin 9. No ja sitten tuli se oikea liikkestä seisominen, ja se meni itse asiassa paremmin kuin edellinen, joten siitä saatiin 10. Sitten luoksetulo, jossa eteentulo oli kyllä aikamoista kuraa, ja ei tullut kunnolla sivulle. Eli siitä 7. Vauhti onneksi oli loppuun asti hyvä.

Seuraamisessa omistaja teki TAAS saman virheen, eli ei muistanut että Lystin täyskäännös on eri kun mitä Lilyn. Mutta tykkäsin kovasti koiran asenteesta, nyt vaan pitää saada nuo rytminvaihdokset sulaviksi, niissä jotenkin koira joka kerta hajosi. Mutta siitä kuitenkin vielä 8. Ja merkin kierto oli taattua Lysti-laatua, eli siitä 9.

Joten kokonaispisteet 262, 1-tulos ja 1-sija. Ja täytyy taas kerran sanoa, että on tuon koiran kanssa vaan ihan huikeeta mennä kisoihin. Koska se on vaan niin hyvänmielen koiruus. Ja koska Sarianna oli niin ihana ja kuvasi suorituksen, niin tässäpä se nyt sitten olisi!


Niin ja tiistaina kävin sitten ottamassa myös Lystin kuvan ihooni. Oli jotenkin kauhean vaikea löytää siitä juuri sellaista kuvaa, joka täysin kuvastaisi tuota pikkusilakkaa, mutta lopulta Tomi auttoi minua ja saatiin otettua juuri sellainen kuva jota olin ajatellutkin. Jenny otti ensimmäisellä kesäleirillä Lystistä supertyttölentokuvan, ja sen olen aina halunnut saada tatuoinniksi. Mutta se, kuinka nämä kuvat saataisiin yhdistettyä yhdeksi kuvaksi? No vastaus kysymykseen onneksi tuli melkein heti kun menin suunnittelupalaveriin tatuoijan, Hexed Inkin toimistoon. Ja tälläinen siitä nyt sitten tuli, laitan vielä uuden kuvan kunhan on parantunut! 

maanantai 9. heinäkuuta 2018

PAIM-E BH Wirneen Lystikäs Lipsuttaja

Tästä se alkoi, Lysti ekaa kertaa lampailla
Nytpä olisi yksi titteli taas ansaittu Lystille. Silloin kun kävin pennun Lauran luota hakemassa, totesin että harmi kun ei päästä paimentamaan, mutta lupasin että käyn minä sen verran että saadaan kuitenkin katsottua onko niitä ominaisuuksia koiruudella olemassa. Ja tuntuihan noita olevan?

Iso kiitos tästä tittelistä kyllä kuuluu Riitalle, joka viikosta toiseen on jaksanut auttaa meitä Lystin hieman yli-innokkaan paimennustaipumuksen kanssa. Ei nimittäin ole helppoa ohjata koiraa, joka on paimenessa toisaalta niin kovin herkkä ja toisaalta niin kovin kova. Yllättäen tässäkään lajissa Lystillä ei vaan ole sellaista kultaista keskitietä, vaan kaikki tehdään TÄYSILLÄ. Mutta on se vaan niin hauskaa, kun on koira joka todellakin nauttii tekemisestä. Ja antaa ihan kaikkensa. Vauhtisilakka!

Kesäloma alkoi siis Aussieyhdistyksen paimennuskoulutuksessa, jonka järjestin Kerimäellä. Alkuperäinen ajatus oli, että nyt kun ollaan menossa kokeisiin, kokeillaan sitä ns. kisaradan tyyppistä suoritusta. Ja olinkin ihan varma, että hyvinhän se sujuu, kun nyt on kaikki sujunut niin mallikkaasti. Joten koira autosta ja aitaukseen. Jossa koira räjäytti koko lauman ja oli ihan sekopäinen. Joten eikun koira autoon ja ranteita viiltelemään. Kasasin hetken itseäni ja menin sitten kuuntelemaan, että mitähän hittoa sitä sitten keksittäisiin.
Vauhtia ja vaarallisia tilanteita?

Marika sanoi, että mitäpä jos kokeilisin sitä, että heti kun koira tekee tyhmyyksiä, se vietäisiin autoon, otettaisiin yksi koira välissä ja uudelleen? No sitähän sitten kokeiltiin, ja onneksi oltiin nyt koulutuspäivässä jossa hyvin pystyttiin moinen harjoitus tekemään. En enää muista, kuinka monta kertaa mentiin aitaukseen ja sieltä pois, mutta kertoja oli monta. Loppupäivästä koira kuitenkin uskoi, että ehkpä on vaan parasta kuunnella minua ja lopettaa turhanpäiväinen touhuaminen, ja päivän viimeinen kerta päättyikin siihen, että saimme todellakin mentyä aitaukseen, koira odotti nätisti ja vasta käskyn saatuaan lähti liikkeelle. Ja vaikka olinkin erittäin tyytyväinen tähän, kyllä silti ihan aavistuksen verran harmitti, kun tälläisestä asiasta täytyy keskustella. No toki, tuo koirahan vaatii muutenkin täysin mustavalkoisen kohtelun, ja paimennuksessa se todellakin on niin tärkeää. Joten kyllähän tuo päivä oli itsellekkin todella opettavainen. Täytyy oikeasti muistaa että tuolle koiralle kun antaa pikkusormen, se vie varpaita asti koko kropan.

Sunnuntaina keskustelun aiheena oli kuljettaminen, ei pyörittäminen, koska se olisi ollut Lystin mielestä parasta ikinä. Ja taas viiltelin autolla ranteitani. No mutta, toisaalta mietin sitä, että mieluummin sitä ajatusta on liikaa, ja sitä joutuu kanavoimaan, kun se että sitä ei ole ollenkaan. Ja onhan tuo Lysti oikeasti aika lystikäs myös paimenessa, ei sitä pienet jutut kyllä siellä hetkauta.

Osaa se välillä rauhoittuakin
No onneksi oli siis kesäloma, joten sittenpä ajeltiinkin Kerimäelle ihan useamman kerran, jotta saatiin koira taas takaisin ruotuun. Ja hyvinhän siinä onnistuttiin, jos viimeisissä treeneissä meni 10 minuuttia ja koira oli tehnyt tasan oikein koko homman. Tiesinhän toki, että ei se vielä ole täysin valmis kokeisiin, mutta kuitenkin jonkinlaiset valmiudet asiaan todellakin olivat olemassa.

Aamulla oltiin ensimmäisenä koirakkona, ja hieman hirvitti kun ei ollut yhtään nähnyt mihin niillä lampailla oli halu mennä, ja ei ollut jotenkin saanut yhtään valmistautua suoritukseen. Mutta niillä mentiin mitä oltiin opeteltu, ajattelin. Pyöröön meno onnistui todella hyvin, koira kuunteli hyvin ja saatiin lampaat aitauksesta, harmi vaan kun pienen minun tekemän virheen vuoksi ne toki karkuutettiin isompaan aitaukseen. Mutta hyvin ne saatiin haettua, ja päästiin seuraavaan aitaukseen. Ja siitä seuraavaan ja siitä isolle pellolle.

Isolla pellolla ei olla ennen oltukaan, ja sen kyllä huomasi, koska koiran kierrokset nousivat ihan selkeästi, ja alkoi enemmän pyöriä lauman ympärillä. Ihan selkeästi sillä on edelleen sellainen +10 oppilaan sydrooma, ei raukka ymmärrä että se 10 riittäs vallan mainiosti 😂 Tien ylitys onnistui vallan hyvin, sain koiran toisella yrittämällä pysähtymään nätisti ja pitämään lampaat paikallaan, ja kukaan ei jäänyt auton alle. Laidunnuksessa minulla oli hieman ongelmia päästä koiran taakse, mutta siitäkin selvittiin. Ja sitten vaan kauhean nopeasti takaisin pyöröön, paluumatka onnistuikin paljon hienommin kuin mitä menomatka. Viime hetken sydämen tykytykset tarjoili yksi itsepäinen lammas, joka ei millään olisi suostunut menemään pyöröön, mutta jos jotain olen saanut Lystille opetettua, niin se on rauhallinen seuraaminen minun vierellä, ja sillä lailla saimme viimeisenkin kadonneen lampaan pyöröön ja koe oli ohitse. Ja tuloksena tosiaan PAIM-E! Ja koska olen tälläinen tilastoja rakastava ihminen, oli pakko käydä katsomassa paljonko paimennusksen esikokeen suorittaneita aussieita on ollut, ja itse asiassa määrä yllätti erittäin positiivisesti. 68 kokeeseen osallistunutta koirakkoa, joista 9 ei ollut saanut vaadittavaa tulosta. On ihan mahtava että aussiet osallistuvat näihin rodunomaisiin kokeisiin!
Sunnuntaista käteen jäi erittäin hyvä ja opettavainen treeni, jossa sain koetilanteessa kerrottua koiralle, että hölmöily ei kuulu tähän lajiin, ja siitä olin erittäin tyytyväinen! Kyllä me ensi kesänä jo päästään todellakin ihan oikeasti korkkaamaan nuo kilpaluokat, mikäli sama kehitys jatkuu koiralla. Ja miksipä ei jatkuisi? Nyt pidetään pieni tauko paimennukseen, jotenkin tuo kisa oli minun hermorakenteelle ihan liikaa. Onneksi paimennus ei ole pelkkää kisaan valmistautumista, niin ei tarvitse sitä ajatella, on ihan mahtavaa kun on kerrankin laji jossa ei mennä eteenpäin vain kokeita ajatellen! Ja iso kiitos Aijalle, jonka ottamia nämä paimennuskuvat tuota ekaa lukuunottamatta ovat!

perjantai 11. toukokuuta 2018

Syvä hiljaisuus

Saatiin peruutuspaikka Pieksämäelle Heli Herrasen tuomaroimaan tokokokeeseen. Ja tavoittena oli täysin hiljainen koira. Viime koehan meni hyvin, saatiin ykköstulos, mutta tulihan siellä se yksi äänähdys eikä koirakaan kovin rento ollut. Mutta silti, toi koe kertoi sen, että ollaanoikealla tiellä. Joten jatkettiin treeniä samalla tavalla, ja nyt se alkaa siirtymään myös koetilanteeseen, mikä on AIVAN HUIKEAA! Toisaalta nauratti kyllä aika kovasti, että vaikka ei saada tulosta, oon silti tosi onnellinen. Mutta eihän ne pisteet aina kerro kaikkea?

Sillä nyt KOKO suoritus on täysin hiljainen. Eikä koiralla ollut ajatustakaan äännellä, mikä oli kyllä aivan huikeaa. Ja mistä olin erikoisen ylpeä, oli se, että koira teki KAIKKI perusasennot. Jopa seuraamisessa. Luoksetulossa ennkoi vahvasti pysäytystä, mutta siinä olenkin nyt vahvistanut sitä, ja nyt täytyy siis jatkaa samalla tavalla, mutta kuten nyt ihan kaikkeen, niin on saatava virettä nostettua. L oli seuraava liike, ja siinä koira ei mennytkään maahan, mutta muuten teki jopa melko hyvässä kontaktissa koko suorituksen. Ohjatussa noudossa oli tarkkavaisena koko alun, ja seuraamisessa piti melko hyvin kontaktin. Lähti laukalle kapulalle, mikä oli todella hienoa, mutta jostain syystä tuli aivopieru ja luovutti kapulan seisten ja sivulla. Mutta, nythän ollaankin palkattu paljon pelkästä tulosta, jolla ihan selkeästi ollaan saatu vauhtia noutoon, mutta toki luovutuksen perusasento on samalla kärsinyt.

Ihan selkeästi koiraa häiritsi se, että liikkuri ei selkeästi osoittanut paikkaa, mistä lähdetään liikkeelle, eikä kertonut mikä liike on seuraavana. Joten nyt tuohon täytyy panostaa, eli minun pitää opetella/kirjoittaa ylös liikkeet, ja katsoa tarkkaan edellisen koiran suoritus että tiedän mihin pitää milloinkin mennä. Mutta arvatkaapa kuinka hienoa oli huomata, että koko seuruukaavan ajan koiran häntä heilui iloisesti, eikä se ollut yhtään ahdistuneen oloinen! Nyt täytyy vaan noihin käännöksiin kiinnittää huomiota, ja alkaa kertomaan koiralle selkeästi mihin ollaan menossa.

Ruudussa tuli joku aivopieru, ja koira ennakoi ruudun paikkaa niin, että jouduin sen lisäkäskyllä laittamaan oikeaan paikkaan. Mutta sekin onnistui, ja koiran häntä teki koko ajan pyörylää juostessaan. Ja tuli todella hyvin seuraamiseen mukaan, ja pitipä hittolainen koko ajan kontaktinkin! Tunnarissa ihan selkeästi ahdistui, eikä jostain syystä millään halunnut tuoda omaa kapulla minulle asti. En tiedä sitten olisiko osaltaan johtunut siitä, että tunnarikapulat olivat liikkurin treeniliivin taskussa? Mutta toki, silti olin erittäin iloinen siitä, että vaikka koiraa ihan selkeästi ahdisti, niin se pysyi täysin hiljaa koko odotusajan. Ja silti toi sitten lopulta oikean kapulan minulle. Tässä vaiheessa VASTA koiraa alkoi ihan selkeästi hieman ahdistamaan, mikä tietenkin näkyi kaukoissa jossa koira liikkui kyllä todella paljon. Mutta, toi metalli. Tähän jos saisi sydämiä niin laittaisin niitä MONTA! Koska mie siis kerrankin sain koiran nousemaan ja lopettamaan ahdistuksen, ja toi meidän metalli oli kyllä ehkä paras metallinouto ikinä.

Joten siis täytyy sanoa, että nyt alkaa oikeasti näkymään tunnelin päässä valoa, ja ehkäpä se onkin mahdollista että se EVL vielä kuitenkin korkataan? Vaikkakin täytyy sanoa että hauska olla tätä mieltä siitä, että ei saatu tulosta ollenkaan. Mutta siis oikeasti, toi koiran asenne oli vaan nyt niin ihana! Ja se, kuinka se vastasi tuohon sosiaaliseen palkkaan. Joten nyt jatkamme hyväksi havaitulla tiellä, koska tämä ihan selkeästi on nyt se oikea tie meille. En ole Lilyä noin rentona nähnyt ikuisuuteen kokeessa.

Ja vielä muuten sellainen asia, että edes vieressä olevat koirat eivät nyt aiheuttaneet minkäänlaista reaktiota ensimmäisen koiran jälkeen! Niin ja paikkamakuu onnistui ihan mielettömän hyvin, ei ahdistanut muut koirat, ei ollut ajatustakaan mennä muiden käskystä maahan vaan katsoi koko ajan minua. Ja jos jotakin kiinnostaa, niin tässäpä videokuvaa suorituksesta:
Niin ja hei, sehän miun piti vielä sanoa tuosta tuomarista, etä tykkäsin todella paljon hänen tavastaan toimia kehässä ja sen ulkopuolella. Oli tosi mukava kehän ulkopuolella, ja täysin huomaamaton kehässä. Ja minusta arvosteli koirat koirina, ei rotuina, ja linja piti kyllä ihan tasan kaikkien kohdalla. Eikä ollut mikään supernipo mutta ei tullut myöskään sellaista oloa että ohhoh, antoiko se tuosta räpellyksestä noin hyvät pisteet. Ja minusta meidänkin pisteet olivat ihan linjassaan suorittamisen tason kanssa.