"Lily ja Lysti"

"Lily ja Lysti"

tiistai 20. marraskuuta 2018

Paluu normaaliin?

Nyt alkaisi olla koti kodin näköinen, ja vihdoin ja viimein pääsisi ehkä kohti normaalia arkea. Treenit on sujuneet erittäin hyvin, kiitos mahtavan treeniporukan ja parin koulutuksen, jossa ollaan ratkottu meidän ongelmia. Ensimmäisenä oli pitkästä aikaa tokokoulutus, johon kouluttajaksi tuli Wirneen Nyt On Nappiosuman omistaja Mari Jääskeläinen. Pohdittiin siinä minun ongelmaa opettaa koiralle kaukoja. Sillä olen onnistunut myös Lystin kaukot sekoittamaan todella pahasti. Olen jo pitkään ihastellut Sannin kaukoja, ja miettinyt että onko minun helpompi opettaa koiralle etujalkakaukot, kun se Lystin pylly on suoraan sanottuna aika hmmm... eläväinen. Mari näytti Sannilla kuinka on alkanut niitä opettamaan, ja käytiin hieman alkuopetusta läpi Lystin kanssa. Lilyn kaukoja ei tietenkään lähdetä muuttamaan yhtään mihinkään, mutta itse asiassa Mari huomasi virheen minun palkkauksessa, ja heti kun aloin palkkaamaan koiran niin, että menen sen vierelle, se alkoi tekemään liikkeet oikein. Tai siis oikeammin. Jäinkin nyt sitten pohtimaan noita Lystin kaukoja, koska tosiasiahan on se, että valitsimpa kumman tavan vain, niiden kisavalmiiksi saaminen vaatiin ihan hitosti hommia.
Koulutuksen lopuksi serkukset pääsivät vielä lyhyesti yhdessä rallaamaan. Kyllähän nuo sukulaisiksi todellakin tunnisti! Kuvassa siis vasemmalta oikealle Herja (W. Qluisa Qperkeikka), Lysti ja Sanni (W. Nyt On Nappiosuma). Ja voihan hitsi miten kesäiseltä tuo kuva näyttääkään! Tahtoo skipata tän talven ja hypätä suoraan kesään!


Seuraava koulutus olikin ihan muutaman viikon päästä, ja kouluttajana toimi Riikka Railo. Tämä taisi olla kolmas vai neljäs kerta, kun Riikka tulee Joensuuhun koulutusta pitämään, ja viikonloput ovat perinteisesti olleet äärettömän hauskoja ja opettavaisia. Ja ei Riikka kyllä nytkään pettänyt odotuksia, ja itse asiassa minun ei ollut tarkoitus edes ottaa Lilyä mukaan, koska eihän me tottiksella tehdä mitään. Mutta eihän se nyt niin mennytkään. Juttelin Riikan kanssa Lilystä, ja kerroin että meillä suurimpia harmaita hiuksia aiheuttaa tällä hetkellä se ns. vitunkierto. Riikkaa alkoi heti kiinnostamaan että mikäs se sellainen liike on, ja kukaanhan ei ikinä arvaa kuinka tämä päättyi? No Lily haettiin kotoa ja alettiin kouluttamaan sille vitunkiertoa.

Meillähän on siis ollut se ongelma, että koska hyppy ja kapula, niin se täytyy hypätä ja hakea. Ei muuten auta yhtään mikään siihen, että saadaan koira kiertämään JA sen jälkeen vasta hakemaan se kapula JA hyppämään ns. väärinpäin. No kuten näette, nytpä sitä kierretään ihan innolla. Viikonlopun aikana saatiin Lily todella älyämään tuon liikkeen idea. Ette muuten usko millainen työvoitto tuo minulle oli!

On muuten jännä, kun aika usein tokoihmiset ovat sitä mieltä, että pk-ihmiset eivät osaa kouluttaa tokoa, ja päinvastoin (toki niinhän itsekkin ajattelin). Ja nyt sekä ohjattu nouto että vitunkierto on korjattu ihmisten toimista, jotka eivät itse liikkestä ole koskaan kuulleetkaan. Meillähän on myös Poksin hallilla sääntö, että tottisvuorolla ei saa opettaa tokon liikkeitä. Ymmärrän kyllä ruudun ja muutaman muun liikkeen, mutta olen nauranut tälle säännölle. Koska periaatteessa sinähän et saisi opettaa koiralle kun A-estettä, metristä estettä täysikorkeana sekä eteenlähetystä. Koska kaikki muut liikkeet on kutakuinkin samoja kun tokossa. Ja varsinkin koulutusvaiheessa on kyllä pirun vaikea mennä sanomaan, kumpaan lajiin opetat temppuja. Mutta näillä mennään, ehkä joskus ihmiset suhtautuvat toisiin lajeihin avarakatseisemmin? Mutta tätä en nyt yhtään enempää ala kyllä miettimään, tulee vaan paha mieli.

Mutta tytöillä ei ole paha mieli. Koska meidän kodissa pääsee juoksemaan rinkiä. Ja se on parasta. Joka aamu ekana syödään ja sitten aletaan riehua. Noi kaksi ovat kyllä niin hauskoja seurata. Niillä on ihan selkeästi niin hauskaa keskenään. Ja hyvin on tytöt kotiutuneet, siinä ei ollut mitään ongelmaa. Myös oma mieli alkaa kotiutumaan Ylämyllylle, ja nyt kun suurimmat remontit ovat ohitse voi todellakin vaan nauttia olostaan. Ja ehkäpä kauan kadoksissa ollut treenimotivaatiokin alkaa pikkuhiljaa löytymään muuttokuorman keskeltä?



maanantai 29. lokakuuta 2018

Ja sitten TK3:sen rivi, ollos hyvä!

Jaahas, nyt oli tullut tulokset Virkkuun, joten saan sieltä katsottua tulokset.

Paikkamakuu 8: Ei noussut kun toisella käskyllä istumaan, mutta en ainakaan kuullut että olisi yhtään piipannut. Joten sehän meni vallan mainiosti!

Seuraaminen 7,5: Siellä meidän perusvirheet, eli pysähdyksissä ei istu ja hieman painaa sekä kontakti hieman katkeilee. Mutta iloisesti teki, tunsin hännän heilumisen välillä. ja sehän se on meillä pääasia.

L 8: Tässä en kyllä muista edes mistä nuo pisteet lähtivät?

Luoksetulo 7: No kappas kepposta, hieman taas ennakoitiin ja siksi vauhti oli TODELLA hidas. Tähän täytyy kyllä nyt keksiä joku kikkakolmonen että saa vauhtia EVL:ään. Koska tuolla ennakoinnilla ei tule kyllä siellä paljon pisteitä ropisemaan.

Ruutu 10: Ja sitähän se oli. Lily oli ihan liekeissä, ja kun kävelin lähelle näin että ihan nyki kun odotti luoksetulokäskyä. Tämän olen kyllä opettanut sille todella hyvin. Nythän se alkaa sitten se merkittömän merkin opettaminen, mutta onneksi tästä liikkestä muuten koira tykkää ihan älyttömän paljon, helpottaa ihan varmasti opettamista.

Ohjattu noutaminen 9: Tattadaa, voitteko uskoa, minpä näin Lilyn laukkaavan! Jokohan nyt voisin alkaa pikkuhiljaa uskomaan että tämä oikeesti alkaa olla yksi Lilyn lempiliikeistä?

Tunnari 8: Ei yhtään ahdistusta, reippaasti etsi kapulan, toki tarkisti kaikki muutkin, mutta sieltä se vaan sen oikean toi miulle asti. Aivan huikeeta. Mutta ei vieläkään kuulu Lilyn lempiliikkeisiin. Sen kyllä huomasi.

Kaukot 7: Ihan selkeä ero jo edelliseen kokeeseen, eli treeni on tuottanut tulosta. Toki edelleen liikkuu ja on tosi epävarman oloinen, mutta ihan selkeästi treeni tuottaa tässäkin tulosta. Mietin että jos nyt hetkeksi palaisi alkutekijöihin ja laittaisi sen laudan hetkeksi muistuttamaan oikeasta paikasta. Ja tuo Marin vinkki palkkaamisesta otetaan kyllä todellakin käyttöön. Ja ne takapääjumpat. Mie meinasin että taidan nyt ottaa parin viikon iltakuurin noista kaukoista, koska niitä voi vallan mainosti tehdä kotona.

Metalli 9: No hih heijaa, koirahan yritti varastaa metallinoutoon. Onneksi ennen kun liike alkoi. Joten intoa oli kyllä hakea kapula, todellakin. Tästä olen NIIN onnellinen, että tämä liike on nyt lopullisesti ohitse. Minusta on aina niin kauhea laittaa koiraa hakemaan superkylmää metallikapulaa. Nytkin se oli tosi kylmä. En yhtään ihmettele jos ei koira oikein tykkää asiasta?

Ja kokonaisvaikutus 8, vaikkakin tosiaan voisin hillitymmin kehua koiraa. Jep jep. Myönnän, vedin ihan tarkoituksella yli. Mutta se kannatti. Todellakin.

Ja nyt tosiaan sitten seuraavana nokka kohti EVL:ää. Hui kauhistus. Ja toisaalta VIHDOINKIN! Koska nuo voittajaluokan liikkeet on vaan niin jo nähty. Ihan ärsyttää että nyt ne pitäisi sitten Lystille kasata. Onneksi sillä on jo paljon pohjia liikkeisiin tehty, joten ei luulisi olevan niin iso juttu kun mitä Lilylle. Edelleen kyllä tykkään siinä mielessä näistä uusista säännöistä, että ne menevät oppimisen kannalta kauhean hyvin. Jokohan parin kk päästä uskaltaisi kummallekkin pitää kisanomaisen treenin jossa saisi katsottua kuinka valmiita oltaisiin seuraavaan koitokseen?

Ja siis vielä pari viikkoa sittenhän olin sitä mieltä että jätän tokon kokonaan, kun en jaksa enää treenata. Mutta onneksi siitä suosta on taas päästy yli. Joten mikäli joku blogini lukija on treeniseuraa vailla, niin saa hihkaista, sillä nyt kun maastokausi alkaa vedellä viimeisiään on taas huomattavasti enemmän aikaa tokolle.

tiistai 23. lokakuuta 2018

Nyt olisi rivi täydellinen!

Elikkäs nyt on kolmoset joka lajista jota olemme kisanneet Lilyn kanssa, kuin huikeeta! Eli  💓 FI KVA JK3 HK3 EK3 TK3 💓 Of Gurrent Extreme Evita. Kyllä se vaan tuon koiran kanssa ei mikään noista kirjaista tai numeroista ole tullut helpolla, mutta kyllä se onnistuminen sitten tuntuu muuten oikeesti aika huikeelta! Vaikka täytyy myöntää että jälki- ja tokotulosten saaminen on ollut eniten harmaita hiuksia nostattavaa puuhaa. Mutta periksihän me ei tunnetusti anneta, vaikka tiedän useammankin henkilön joka on ollut sitä mieltä, että keskittyisi nyt tuohon nuoreen ja antaisi Lilyn olla eläkekoirana. Mutta olisitte nähneet sen tuolla kehässä! Kyllä siinä oli eläkeläisyys aika kaukana. Harmittaa kyllä että kerrankin suorituksesta ei ole videota, mutta se laitettakoon pääni surinan viaksi.

Koska tämä koehan ei siin todellakaan tullut hyvään aikaan. Ilmosin Lilyn kokeeseen jo ennen Pieksämäkeä, ja sen jälkeen mietin jotta nyt on kummallekkin aivojen nollaus tarpeen, ja päätin pitää viikon täyslevon treenaamisesta. Ja seuraavalle viikonlopulle olinkin jo sopinut reissun Etelä-Suomeen, joten Lily pääsi Jarnon luokse hoitoon. Ja että sen jälkeen oikein urakalla alettaisiin korjaamaan juttuja ja olinpa vielä koetta edeltävälle viikonlopulle ilmoittanut tytöt tokokoulutukseenkiin saadakseni viime hetken vinkkejä.

Mutta koska minun elämä aina hieman heittelee, niin toki löysin sitten vihdoin ja viimein oman asunnon, ja heti kun tulin Etelä-Suomesta, alkoi hillitön pakkaaminen ja se jatkui asunnon remontoinnilla. Kävinhän minä toki tuossa tokokoulutuksessa, mutta siitäkin menin suoraan asunnolle remontoimaan sitä. Ja siihen päälle vielä muutin Jarnon luokse viikoksi, koska entisen asunnon tavarat oli jo pakattu, ja tiesin että remontoinnissa menee todellakin aikaa. Joten Jarno hoiti koirat ja mie kävin siellä pääasiallisesti vain nukkumassa. Muutamana iltana otettiin kaukoja olohuoneessa, mutta periaatteessa yksiäkään kunnon treenejä ei edellisen kokeen jälkeen kerennyt olemaan.

Ja jotta tämä kurjuus maksimoitaisiin, niin tottakai olin sitten päättänyt tehdä muuton lauantaina heti kokeen jälkeen. Koska miksipä ei? Mutta koska Extreme vaatii aina extremet olosuhteet niin näinhän siinä kävi nytkin. Lilyllä oli pitkästä aikaa oikeasti kivaa kehässä. Se palkkaantui erittäin hyvin sosiaalisesta palkasta (Tuomari kyllä huomautti suorituksen loputtua että muistathan koesäännöstä kohdan hillitty palkkaaminen), ei vajonnut kertaakaan omaan ahdistukseensa ja muutaman kerran minun piti jopa ihan aavistuksen laskea virettä, koska tiesin että sitten tulee rumaa jälkeä.

Osa-alueista sen verran, että kadotin sen hemmetin pistelapun ja näköjään häntärahaa ei ole vielä maksettu koska tulokset eivät ole ilmestyneet Virkkuun, niin ne avaan sitten kunhan saan faktaa tiskiin.

Ja kävipä vielä sellainenkin homma, että kun kävin kysymässä saisinko ostaa sen TK3-killukkeen, niin olimmepa saaneet vielä KP:nkin koska tulimme ensimmäiseksi luokassa! Joten saatiin vielä ruusuke matkaan. Kannatti siis käydä kysymässä killuketta. Joten tässäpä olisi virallinen kisakuva neidosta! On se vaan oikeasti aika huikea eläin. Eikä todellakaan päästä kuskia helpolla missään suhteessa. Mutta eipä tarvitsekkaan, tuntuupahan voitto sitäkin makeammalta.

tiistai 16. lokakuuta 2018

Ihania kuvia tytöistä

Susanna sai hyvän idean, että Siiristä täytyisi saada poseerauskuvat yksivuotissynttäreiden johdosta, ja tartuin tuumasta toimeen ja pyysin Lappalaisen Tomia ottamaan kuvia meidän treeneihin. Tomin serkku Piia Kinnunen @piijjakinnunen kiinnostui myöskin ideasta ja tuli mukaan treenihin. Aiheena oli haku, ja täytyy sanoa että aikasta huikeita kuvia otti kumpikin kyllä koirista! Piia tekee kuvausta ihan siis rahaa vastaan, joten jos kuvat miellyttävät, voi Piialle laittaa viestiä ja sopia kuvausaikaa. Ihanasti kuvissa näkee tyttöjen eron luonteissa, nauroin ihan kippurassa näille kuville!





Kyllä siinä on kaksi niin erilaista mutta silti niin mahtavaa koiraa!

Mutta koska piti saada myös niitä poseerauskuvia, niin mentiin läheiselle hiekkakuopalle, ja kyllä täytyy sanoa että jos noista treenikuvista tuli hyvälle mielelle niin nämä taas herkistivät jotenkin aivan uskomattomalla tavalla. 




Kunnes pääsin Lystin kuviin. Herkkyys oli aika kaukana? 


 Halusin myös saada yhteiskuvan Lystin kanssa, jossa näkyisi uusi tatuointini. Ja sen todellakin sain. Täytyy sanoa että tässä kuvassa on todellakin sitä jotain. Niin upea yhteiskuva meistä kahdesta, että melkein kylmät väreet kulkivat selkää pitkin. 

Ja mikäli ei ole muuta tekemistä, niin toki näitä kuvia löytyy aika reilusti vielä lisää:  
TÄÄLTÄ Piian ottamat kuvat
TÄÄLTÄ Tomin ottamat kuvat

Ei vieläkään ykköstulosta!

No Erkillä käytiin Pieksämäellä kokeilemassa, tulisiko se ykköstulos ja eihän sitä todellakaan saatu.

Paikkamakuussa oli kyllä hiljaa, mutta sivulle tuloon tarvittiin kaksi käskyä, joten siitä tuli 8. Seuraaminen onnistui tosi hyvin, siitä saatiinkin 8,5. Ällässä nollasi istumisen mutta ei onneksi haitannut koiran oloa, joten seisominen kuitenkin onnistui, ja siitä 7. Luoksetulossa ennakoi todella vahvasti ja siitä tulikin kutonen.

Ruutuun meni kovin hitaasti, joten siitä 8,5. Mutta ohjattu noutaminen onnistui todella upeasti, taisipa siellä palautuksessa näkyä jopa laukka-askel, joten siitä saatiin 9. Se alkaa nyt olla Lilyn mielestä tosi mukava liike, ja alkaa olla siinä todella varma. Mutta sitten se tunnari. Jäätyi aivan täydellisesti ja vaikka nosti oman kapulan, ei sitä millään halunnut tuoda minulle. Joten nollillehan se meni. Ja kaukot 5, koska ei vaan kyennyt nousemaan, liikkui ja oli muutenkin ahdistuneen oloinen. Ja menipä metallikin vitoseksi, kun oli niin kuin hidastettua elokuvaa olisi katsellut. Mutta jos jotain positiivista, niin ohjaajaa ahdisti huomattavasti koiraa enemmän.

Minua ahdisti oikeasti aika tosi paljon kokeen jälkeen, ja arvelin että nyt on kummallekkin aivojen nollaus ihan paikallaan. En viikkoon käynyt ollenkaan treenaamassa Lilyä, kun arvelin että nyt ollaan taas hinkattu ihan todella paljon liikaa. Koska olinhan ilmoittanut Lilyn kolmen viikon päähän Poksin hallilla järjestettyyn tokokokeeseen. Ajattelin että no, kaksi viikkoa on kuitenkin aikaa valmistautua, niin huiliviikko on ihan tarpeeseen.

Paitsi että elämähän ei mene niinkuin suunnittelee. Ja kahden viikon treenikuuri muuttuikin muutto- ja remonttihommiksi, jotka eivät nekään menneet ihan niinkuin oli suunniteltu, ja loppujen lopuksi koetta edeltävän viikon koirat olivat Jarnolla hoidossa ja mie paahdoin töissä ja asunnolla yrittäen saada remontin lauantaiksi valmiiksi.

Paitsi että olihan meillä tokokoulutus tässä välissä 🙈. Ja enpähän muuten muista milloin olisin mennyt tokokoulutukseen niin, että ajatukset ovat TÄYSIN jossain muualla kuin koulutuksessa. Ei muuten ollut hajuakaan mitä me meinattaisiin tehdä. Paitsi tunnaria ja kaukoja Lilyn kanssa. Lystiparka on joutunut ihan hunnigolle tässä syksyn aikana, kun en vaan ole saanut tuon avoimen luokan tuloksen jälkeen kasattua itseäni opettamaan sille voittajaa ja EVL:ää.

Koulutuksessa istuin koneella ja tein valmistelevia hommia muutaman viikon päässä olevaan MH-kuvaukseen, etsin netistä sopivia hyllyjä uuteen asuntoon ja en kyllä muutenkaan ollut todellakaan missään parhaassa treenimoodissa. Siksi ehkä saattoi jopa käydä niin, että osa opeista meni kyllä ihan kankkulan kaivoon, mutta mitä jäi Lilyn treenistä mieleen oli kaukojen palkkaus (vierelle) ja tunnarin teko ihan ns. vauvajuttuna, eli piilotettiin omaa kapulaa ja palattiin ns. alkeisiin.

Lystin kanssa pähkäilen edelleen niiden kaukojen kanssa, että teenkö sille etujalkakaukoina ne, kun jotenkin olisi niin paljon helpompi opettaa se kriteeri koiralle vs. takajalkakriteeri. Mutta sitä pähköilen edelleen, ja ehkä nyt olisi vaan aika nostaa itseään niskasta ja alkaa tehdä päätöksiä. Kouluttaja kyllä antoi todella hyvät vinkit opetuksen aloittamiseen, joten täytyy nyt miettiä asiaa. Kumpikaanhan ei tietenkään ole mikään helppo tapa, vaan vaatii ehkä aika monet olohuonetoistot. Mutta kunhan saan tämän muuttoruljanssin ohi, niin sitten täytyy tehdä ihan treenisuunnitelma Lystille, muuten me ei kyllä edistytä millään tavalla.

Koulutuksessa myöskin todettiin, että koira ei edelleenkään osaa erotella jääviä, vaan edelleen arpoo niitä. Joten tähän on nyt tultava loppu, katsotaan nyt kuinka se sitten tehdään.

Joten kokonaisuuten ihan kauhea surina päässä, kumpikin koirista on ihan hunningolla ja miun elämä ihan sekaisin. Kuin mahtavaa?

keskiviikko 12. syyskuuta 2018

Voihan voittaja

Pinenstä se on kiinni, nimittäin se viimeinen ykköstulos. Joensuun kisan jälkeen mietin että mikä hitto meillä oikein mättää kun sitä ykköstä vaan ei tule. Ja koska rakastan tehdä taulukoita, niin tein sitten taulukon, johon listasin kaikki meidän voittajaluokan tulokset. Ja sieltähän ne ongelmakohdat alkoivat paljastumaan. Laskin, että jos aikoo saada voittajaluokasta ykköstuloksen, on kaikkien liikkeiden keskiarvon oltava vähintään 8.
Ja tästä taulukosta tulin siihen tulokseen, että meillä on  kolme liikettä, jotka ovat selkeästi alle keskiarvon. Eli ohjattu, tunnari ja kaukot. Sen jälkeen katsoin nuo liikkeet videoilta, että miltä ne ovat näyttäneet kisasuorituksena. Ja totesin että jaahas, meillähän on selkeä ongelma käsissä. Toki, sitä voi kysyä, miksi hitossa piti käydä kymmenen kisaa huomatakseen asia?!? Mutta tästä taas opimme jotain. Ja olisi muuten mukava kuulla, mikäli joku teistä tekee samanlaisen taulukon ja oppii myös asiasta jotain?

No mutta, mitäs sitä sitten tehdä näille liikkeille? Tunnari on mennyt treeneissä melko hyvin, joten mietin että mikä oikeasti asiassa voi sitten kisatilanteessa olla väärin? Ja totuus paljastuikin heti ensimmäisissä treeneissä. Olen sitten opettanut koirani etsimään minun hajuisista kapuloista eniten minulle haisevaa. Ja sitten kun siihen lyödään ne täysin hajustamattomat kapulat, niin koira menee epävarmaksi ja Lilyn kohdalla hommahan on siinä. Joten eikun faceen pyyntö, että olisiko kenellä kapuloita. Ja onneksi niitä löytyi! Kyselin kyllä treeniseuraakin, mutta tömäsin taas kerran tähän perijoensuulaiseen ongelmaan, eli treenataan luokka kerrallaan (ja kyllä, itse olen Lilyn kanssa tehnyt TÄYSIN saman virheen) ja ei juuri kukaan treenaa tunnaria.

No mutta sitten sain onneksi omasta huipputoko/tottisryhmästä apua, ja Katjan kanssa alettiin ongelmaa ratkomaan. Ja kyllä muuten oli vaikeata saada neitokainen ymmärtämään mitä siltä halusin. Mutta sitten tehtiinkin joka päivä tunnaria niin, että kertaakaan ne eivät olleet kapulat jotka olivat minun autossa. No sitten olikin muuten jo aika iso kassillinen käytettyjä tunnareita, mutta treeni todellakin auttoi, koska sitten koesuoritus olikin jo yksi meidän parhaita tunnareita ikinä.

Kaukoja ei saatu vielä tuohon kokeeseen korjattua, mutta kyllä nekin olivat jo paremmat. Ohjattu on edelleen meille sellainen liike, jota täytyy koko ajan treenata. Nyt otettiin myös ruutu ja L ohjelmistoon, ja kyllähän se vaan on niin että Lily osaa teknisesti kaikki liikkeet, mutta heti kun sen mielentila laskee, niin laskee myös kisoissa saadut tulokset. Mutta tässäpä näette miltä kokonaisuus näyttää kuukausi edellisestä kisasta:
Eli aika hurja ero, 232,45 keskiarvosta 256,8 keskiarvoon. Eli kohta aletaan todellakin olla siinä ykköstuloksessa kiinni.

Tuomarina kisassa oli Heli Kelhälä, ja muuten mehän vielä voitettiin meidän luokka! Helin kanssa olen jonkun kerran vuosia sitten käynyt treenaamassa, ja olen aina tykännyt hänen tyylistään toimia koirien kanssa. Hänen kisassaan en ole ennen käynyt, mutta tykäsin kyllä kovasti Helin tyylistä. Ja mitä katsoin hänen arvosteluaan, niin linja kyllä piti hyvinkin erilaisilla koirilla. Otti pisteitä siitä mistä pitikin, mutta ei todellakaan nillittänyt turhanpäiväisistä. Eikä todellakaan ollut mikään pisteautomaatti. Ja ihanasti tsemppasi esimerkiksi alokasluokan koirakoita, joilla ei homma mennyt ihan kuin strömsössä.

Mutta nyt vaan uutta matoa koukkuun, ja seuraava kisakin tuli jo varattua heti kisapaikalla, eli lauantaina mennään Pieksämäelle katsomaan, onko Erkki Shemeikka edelleen sitä mieltä että Lily on hieno koira. Meidän ensimmäinen tokotulos on siis Erkiltä.

Ja mikäli jollakin on nyt tarvetta isolle kassilliselle tunnarikapuloita, niin niitä nyt löytyisi. Vaihtarina ottaisin mielelläni kassillisen vähän käytettyjä kapuloita!

keskiviikko 5. syyskuuta 2018

Pitkä kuuma kesä ja mä aioin elää sen?




Ihana kuuma kesä taitaa nyt olla takanapäin, ja ensimmäistä kertaa vuosiin pidettiin kesä ihan todellakin lomailuna. Koska Lily ei enää tarvitse kun mielenvirkistystä ja Lysti on siinä vaiheessa koulutusta että ei vielä mielestäni kestä kuuman kelin treeniä, emme heinäkuussa treenanneet kun tokoa, ja muutama esineruutu tuli ainoastaan tehtyä. Samalla toki haikeana jouduin toteamaan, että tämän vuoden kisatavoitteet PK-puolella saadaan unohtaa. Mutta toisaalta, ei kyllä harmita yhtään koska saatiin olla mökillä, nauttia auringosta, viettää täydellisiä vapaapäiviä nukkumalla pitkään ja minä pääsin Ilosaarirokkiin. Viime kerrasta taisikin olla lähemmäs 10 vuotta! Taisin kyllä käydä muutamalla muuallakin keikalla, ja vielä pari keikkaa olisi edessäpäin. Seuraavana suunnitelmissa olisi päästä Tavastialle, koska onhan se aika legendaarinen paikka Suomen musiikin historiassa. Pääsinpä muuten kerran ns. tanssilavallekkin, toki Huhmarille mutta silti!
Kuvissa on liperiläistä rokkia Six Machinen keikalta, That Moonage Voodoo jota on nyt päässyt jo parikin kertaa tänä vuonna kuuntelemaan ja Slow Down Trio Feat. Paula joka kerrankin soitti sellaiseen aikaan sellaisessa paikassa että pääsin kuuntelemaan. Muutama vuosi tuossa onkin mennyt että sitä pääsin kuuntelemaan. Todella huikeita keikkoja, paljon ystäviä ja erittäin paljon naurua. Mitäpä sitä muuta kesältä voisi toivoa?

Toki, saatiin toko paljon paremmille kantimille ja siitä tuloksena olikin Lystin AVO-ykkönen, ja tottis alkaa myös olla jo aika todella hyvällä mallilla. Nyt on syksylle tulossa vielä muutama koulutus asiasta, ja epäilen että ensi kevät kun koittaa, alamme senkin puolesta olla valmiita kisakentille. Lilyn kanssa tein taulukon, johon kirjasin meidän kaikki voittajaluokan tulokset ja tein niistä yhteenvedon, ja huomasin siellä selkeät ongelmakohdat. Katsoin myös koneelta meidän kisasuorituksia ja huomasin sielläkin useamman ongelmakohdan joka toistui lähes jokaisessa kisassa. Niitä on nyt työstetty todella aktiivisesti. 

Huomasin mm. että Lily osaa tunnarissa etsiä minun palikoista sen eniten minulle haisevan, mutta kun kapulat ovat jonkun muun, menee se todella epävarmaksi. Onneksi sain nyt täysin hajustamattomia kapuloita, ja ollaan aletttu nyt korjaamaan tuota ongelmaa. Myöskin kaukoissa olin jotenkin omalla käytökselläni saanut koiraa paineistettua, ja sitäkin olemme lähteneet nyt korjaamaan, ja ainakin treeneissä tuloksia on todellakin tullut. Ääntely toki tuli taas korjausten myötä esille, mutta yllättävän helposti se on nyt myös alkanut jo laantumaan. Sunnuntaina starttaammekin Lieksassa tokokokeessa, ja toivotaan että nyt nämä korjaukset näkyisivät nyt myös kisasuorituksessakin. 

Lystin maastoihin ollaan saatu elokuun aikana edistystä todella reilusti, ja niissäkin näkyy se sen 10+ oppilaan yrittäminen. Hakuradalla olemme nyt tahkonneet radalla risteilyä, ja se on ollut kyllä tuon työnarkomaanin kanssa aika mielenkinntoista, ja kasvattanut taas minun hermorakennetta aika tavalla. Lystin kanssa vaan pitää olla niin kovin selkeä, ja osata kertoa sille just eikä melkein mitä pitää tehdä. Ja kun siinä onnistuu, niin sehän tekee. 

RyhmäRämä purkamassa hakurataa
Esimerkkinä parit viimeiset treenit. Ollaan siis nyt opetettu sille, että laatikko pitää tehdä, vaikka siellä ei ukkoa olisikaan. Koska Lystihän todellakin tietää onko siellä metsässä ukkoa vaiko eikö siellä ole. Siinä suhteessa sillä on kyllä yhtä hyvä nenä kun mitä Lilyllä. No sitä olemme nyt sitten junkanneet, että käteni osoittamaan suuntaan 50m ja sitten etenet alueella. No oli se jotain tästä treenistä muistanut, sillä nyt viimeisimmässä treenissä oli jo etukulmasta menossa 200m päässä olevan maalimiehen luo. Sain sen kuitenkin käymään etukulmassa mutta kun lähetin toiselle puolelle, Lysti oli täysin sitä mieltä että nyt minä sen otan ylös. Veti korvat kiinni päätä ja painoi ukon luo. Tuli rullan kanssa, ja koska en todellakaan halua sillä moista käytöstä vahvistaa, otin rullan suusta ja lähetin uudelleen toiseen etukulmaan. Parin epäonnistuneen piston ja yhden valeilmaisun jälkeen koira luovutti, ja kävi nostamassa muut maalimiehet ja tekipä jopa hyvän tyhjän laatikon sinne puolelle missä tuo ukko oli. Mutta olisittepa nähneet sen ilmeen kun totesin että nyt saat käydä sen ukon nostamassa. Sinne meni kun viitapiru, eli ei todellakaan ollut ottanut itseensä siitä, että ei saanutkaan palkkaa siitä ekasta löydöstä. Kyllä siitä vielä tulee todella hyvä koira tuossakin lajissa, ja jotenkin on vaan niin mukavaa treenata tuollaisen koiran kanssa. 
Läheisyys lämmittää kun ulkona on +32
10+ oppilas 

Lily on haussa oppinut nyt yliheitot, ja se vaan niin nauttii joka kerta kun se pääsee juoksemaan metsään. Se on todellakin sen lempparilaji. Harmi sinällään, kun hausta ei ole tuollaista FH-jälki tyyppistä ilman tottista tehtävää lajia! No mutta eipä sillä, ihan meillä on hauskaa metsässä ilman kisatavoitettakin. Koska siis toi koira vaan on niin huikea kun se menee metsässä!

Mutta nyt kohti uusia tuulia ja toivotaan että syksy kestäisi pitkään, niin voitaisiin maastoja treenata jotta ensi kesänä voisi sitten lähteä tuon silakan kanssa korkkaamaan kisakentät!