"Lily ja Lysti"

"Lily ja Lysti"

maanantai 6. elokuuta 2018

Hei hei AVO, tervemenoa voittajaan!

Voittajan on helppo hymyillä?                     
Lauantaina oli oman seuran järjestämä tokokoe, ja vaikka jotenkin tuntui että ei me vielä Lystin kanssa sitten kuitenkaan olla valmiita avoimeen luokkaan, ajattelin että eiköhän me se kuitenkin selvitetä. Tämän vuoden tavoitteenahan meillä siis oli saada ykköstulos tokossa sekä alokkaasta että avoimesta, ja siinähän ne tavoitteet on nyt sitten saavutettuna.

Ikuisuusongelmahan meillä on se, että ei päästä treenaamaan niin paljon kisanomaista, kuin mitä haluaisin, ja esimerkiksi paikallaistumista kisanomaisena ei olla taidettu saada tehtyä ollenkaan, koska ei vaan löydy tarpeeksi koirakoita ja siihen vielä sitä liikkuria. Saatiin tehtyä pari istumista ennen kisaa niin, että meidän muut ryhmäläiset olivat koirien vieressä ja palkkasivat, mutta 25m matkalla niin että kaikki muut olisivat myös paikallaan istumassa ei olla tehty kertaakaan.

Tuomarina kokeessa oli Anne Nokelainen, ja olimme ainoana avoimessa, joten saimme kaksi nollakoiraa istumaan kaveriksi. Toisella puolella ollut koira nousi ja lähti heti omistajansa mukaan, ja ohjaaja kävi sen laittamassa paikalleen. Ja toisella puolella oleva koira meni vähän ennen loppua maahan, mutta Lysti vain tiukenti pyllynsä paikkaa ja siitä saatiinkin 10.

Ruutu meni perhosen syönnin jälkeen ihan tosi hienosti, siitä 10. Seuraavana liikkeenä oli liikkeestä istuminen, joka näppärästi nollattiin koska koira jäi seisomaan. Se ei vaan edelleenkään osaa erotella noita liikkeitä. Kaikkien likkeiden välit olivat aika kauheita, kun en meinannut millään saada koiraa perusasentoon. Niitä pitää nyt todellakin alkaa treenaamaan. Kaukoissa jouduin antamaan ylimääräisen käskyn, mutta muuten koira teki tosi nätisti hommia, siitä 7.

Hypyssä ei ollut mitään muuta kuin hieman vino perusasento, joten se oli sitten 9. Nouto oli tosi hyvä, mutta olisi saanut tulla loppuun asti samalla vauhdilla, nyt rupesi himmaamaan jo melkein puolessa välin vauhtia. Siitä kuitenkin 9. No ja sitten tuli se oikea liikkestä seisominen, ja se meni itse asiassa paremmin kuin edellinen, joten siitä saatiin 10. Sitten luoksetulo, jossa eteentulo oli kyllä aikamoista kuraa, ja ei tullut kunnolla sivulle. Eli siitä 7. Vauhti onneksi oli loppuun asti hyvä.

Seuraamisessa omistaja teki TAAS saman virheen, eli ei muistanut että Lystin täyskäännös on eri kun mitä Lilyn. Mutta tykkäsin kovasti koiran asenteesta, nyt vaan pitää saada nuo rytminvaihdokset sulaviksi, niissä jotenkin koira joka kerta hajosi. Mutta siitä kuitenkin vielä 8. Ja merkin kierto oli taattua Lysti-laatua, eli siitä 9.

Joten kokonaispisteet 262, 1-tulos ja 1-sija. Ja täytyy taas kerran sanoa, että on tuon koiran kanssa vaan ihan huikeeta mennä kisoihin. Koska se on vaan niin hyvänmielen koiruus. Ja koska Sarianna oli niin ihana ja kuvasi suorituksen, niin tässäpä se nyt sitten olisi!


Niin ja tiistaina kävin sitten ottamassa myös Lystin kuvan ihooni. Oli jotenkin kauhean vaikea löytää siitä juuri sellaista kuvaa, joka täysin kuvastaisi tuota pikkusilakkaa, mutta lopulta Tomi auttoi minua ja saatiin otettua juuri sellainen kuva jota olin ajatellutkin. Jenny otti ensimmäisellä kesäleirillä Lystistä supertyttölentokuvan, ja sen olen aina halunnut saada tatuoinniksi. Mutta se, kuinka nämä kuvat saataisiin yhdistettyä yhdeksi kuvaksi? No vastaus kysymykseen onneksi tuli melkein heti kun menin suunnittelupalaveriin tatuoijan, Hexed Inkin toimistoon. Ja tälläinen siitä nyt sitten tuli, laitan vielä uuden kuvan kunhan on parantunut! 

maanantai 9. heinäkuuta 2018

PAIM-E BH Wirneen Lystikäs Lipsuttaja

Tästä se alkoi, Lysti ekaa kertaa lampailla
Nytpä olisi yksi titteli taas ansaittu Lystille. Silloin kun kävin pennun Lauran luota hakemassa, totesin että harmi kun ei päästä paimentamaan, mutta lupasin että käyn minä sen verran että saadaan kuitenkin katsottua onko niitä ominaisuuksia koiruudella olemassa. Ja tuntuihan noita olevan?

Iso kiitos tästä tittelistä kyllä kuuluu Riitalle, joka viikosta toiseen on jaksanut auttaa meitä Lystin hieman yli-innokkaan paimennustaipumuksen kanssa. Ei nimittäin ole helppoa ohjata koiraa, joka on paimenessa toisaalta niin kovin herkkä ja toisaalta niin kovin kova. Yllättäen tässäkään lajissa Lystillä ei vaan ole sellaista kultaista keskitietä, vaan kaikki tehdään TÄYSILLÄ. Mutta on se vaan niin hauskaa, kun on koira joka todellakin nauttii tekemisestä. Ja antaa ihan kaikkensa. Vauhtisilakka!

Kesäloma alkoi siis Aussieyhdistyksen paimennuskoulutuksessa, jonka järjestin Kerimäellä. Alkuperäinen ajatus oli, että nyt kun ollaan menossa kokeisiin, kokeillaan sitä ns. kisaradan tyyppistä suoritusta. Ja olinkin ihan varma, että hyvinhän se sujuu, kun nyt on kaikki sujunut niin mallikkaasti. Joten koira autosta ja aitaukseen. Jossa koira räjäytti koko lauman ja oli ihan sekopäinen. Joten eikun koira autoon ja ranteita viiltelemään. Kasasin hetken itseäni ja menin sitten kuuntelemaan, että mitähän hittoa sitä sitten keksittäisiin.
Vauhtia ja vaarallisia tilanteita?

Marika sanoi, että mitäpä jos kokeilisin sitä, että heti kun koira tekee tyhmyyksiä, se vietäisiin autoon, otettaisiin yksi koira välissä ja uudelleen? No sitähän sitten kokeiltiin, ja onneksi oltiin nyt koulutuspäivässä jossa hyvin pystyttiin moinen harjoitus tekemään. En enää muista, kuinka monta kertaa mentiin aitaukseen ja sieltä pois, mutta kertoja oli monta. Loppupäivästä koira kuitenkin uskoi, että ehkpä on vaan parasta kuunnella minua ja lopettaa turhanpäiväinen touhuaminen, ja päivän viimeinen kerta päättyikin siihen, että saimme todellakin mentyä aitaukseen, koira odotti nätisti ja vasta käskyn saatuaan lähti liikkeelle. Ja vaikka olinkin erittäin tyytyväinen tähän, kyllä silti ihan aavistuksen verran harmitti, kun tälläisestä asiasta täytyy keskustella. No toki, tuo koirahan vaatii muutenkin täysin mustavalkoisen kohtelun, ja paimennuksessa se todellakin on niin tärkeää. Joten kyllähän tuo päivä oli itsellekkin todella opettavainen. Täytyy oikeasti muistaa että tuolle koiralle kun antaa pikkusormen, se vie varpaita asti koko kropan.

Sunnuntaina keskustelun aiheena oli kuljettaminen, ei pyörittäminen, koska se olisi ollut Lystin mielestä parasta ikinä. Ja taas viiltelin autolla ranteitani. No mutta, toisaalta mietin sitä, että mieluummin sitä ajatusta on liikaa, ja sitä joutuu kanavoimaan, kun se että sitä ei ole ollenkaan. Ja onhan tuo Lysti oikeasti aika lystikäs myös paimenessa, ei sitä pienet jutut kyllä siellä hetkauta.

Osaa se välillä rauhoittuakin
No onneksi oli siis kesäloma, joten sittenpä ajeltiinkin Kerimäelle ihan useamman kerran, jotta saatiin koira taas takaisin ruotuun. Ja hyvinhän siinä onnistuttiin, jos viimeisissä treeneissä meni 10 minuuttia ja koira oli tehnyt tasan oikein koko homman. Tiesinhän toki, että ei se vielä ole täysin valmis kokeisiin, mutta kuitenkin jonkinlaiset valmiudet asiaan todellakin olivat olemassa.

Aamulla oltiin ensimmäisenä koirakkona, ja hieman hirvitti kun ei ollut yhtään nähnyt mihin niillä lampailla oli halu mennä, ja ei ollut jotenkin saanut yhtään valmistautua suoritukseen. Mutta niillä mentiin mitä oltiin opeteltu, ajattelin. Pyöröön meno onnistui todella hyvin, koira kuunteli hyvin ja saatiin lampaat aitauksesta, harmi vaan kun pienen minun tekemän virheen vuoksi ne toki karkuutettiin isompaan aitaukseen. Mutta hyvin ne saatiin haettua, ja päästiin seuraavaan aitaukseen. Ja siitä seuraavaan ja siitä isolle pellolle.

Isolla pellolla ei olla ennen oltukaan, ja sen kyllä huomasi, koska koiran kierrokset nousivat ihan selkeästi, ja alkoi enemmän pyöriä lauman ympärillä. Ihan selkeästi sillä on edelleen sellainen +10 oppilaan sydrooma, ei raukka ymmärrä että se 10 riittäs vallan mainiosti 😂 Tien ylitys onnistui vallan hyvin, sain koiran toisella yrittämällä pysähtymään nätisti ja pitämään lampaat paikallaan, ja kukaan ei jäänyt auton alle. Laidunnuksessa minulla oli hieman ongelmia päästä koiran taakse, mutta siitäkin selvittiin. Ja sitten vaan kauhean nopeasti takaisin pyöröön, paluumatka onnistuikin paljon hienommin kuin mitä menomatka. Viime hetken sydämen tykytykset tarjoili yksi itsepäinen lammas, joka ei millään olisi suostunut menemään pyöröön, mutta jos jotain olen saanut Lystille opetettua, niin se on rauhallinen seuraaminen minun vierellä, ja sillä lailla saimme viimeisenkin kadonneen lampaan pyöröön ja koe oli ohitse. Ja tuloksena tosiaan PAIM-E! Ja koska olen tälläinen tilastoja rakastava ihminen, oli pakko käydä katsomassa paljonko paimennusksen esikokeen suorittaneita aussieita on ollut, ja itse asiassa määrä yllätti erittäin positiivisesti. 68 kokeeseen osallistunutta koirakkoa, joista 9 ei ollut saanut vaadittavaa tulosta. On ihan mahtava että aussiet osallistuvat näihin rodunomaisiin kokeisiin!
Sunnuntaista käteen jäi erittäin hyvä ja opettavainen treeni, jossa sain koetilanteessa kerrottua koiralle, että hölmöily ei kuulu tähän lajiin, ja siitä olin erittäin tyytyväinen! Kyllä me ensi kesänä jo päästään todellakin ihan oikeasti korkkaamaan nuo kilpaluokat, mikäli sama kehitys jatkuu koiralla. Ja miksipä ei jatkuisi? Nyt pidetään pieni tauko paimennukseen, jotenkin tuo kisa oli minun hermorakenteelle ihan liikaa. Onneksi paimennus ei ole pelkkää kisaan valmistautumista, niin ei tarvitse sitä ajatella, on ihan mahtavaa kun on kerrankin laji jossa ei mennä eteenpäin vain kokeita ajatellen! Ja iso kiitos Aijalle, jonka ottamia nämä paimennuskuvat tuota ekaa lukuunottamatta ovat!

perjantai 11. toukokuuta 2018

Syvä hiljaisuus

Saatiin peruutuspaikka Pieksämäelle Heli Herrasen tuomaroimaan tokokokeeseen. Ja tavoittena oli täysin hiljainen koira. Viime koehan meni hyvin, saatiin ykköstulos, mutta tulihan siellä se yksi äänähdys eikä koirakaan kovin rento ollut. Mutta silti, toi koe kertoi sen, että ollaanoikealla tiellä. Joten jatkettiin treeniä samalla tavalla, ja nyt se alkaa siirtymään myös koetilanteeseen, mikä on AIVAN HUIKEAA! Toisaalta nauratti kyllä aika kovasti, että vaikka ei saada tulosta, oon silti tosi onnellinen. Mutta eihän ne pisteet aina kerro kaikkea?

Sillä nyt KOKO suoritus on täysin hiljainen. Eikä koiralla ollut ajatustakaan äännellä, mikä oli kyllä aivan huikeaa. Ja mistä olin erikoisen ylpeä, oli se, että koira teki KAIKKI perusasennot. Jopa seuraamisessa. Luoksetulossa ennkoi vahvasti pysäytystä, mutta siinä olenkin nyt vahvistanut sitä, ja nyt täytyy siis jatkaa samalla tavalla, mutta kuten nyt ihan kaikkeen, niin on saatava virettä nostettua. L oli seuraava liike, ja siinä koira ei mennytkään maahan, mutta muuten teki jopa melko hyvässä kontaktissa koko suorituksen. Ohjatussa noudossa oli tarkkavaisena koko alun, ja seuraamisessa piti melko hyvin kontaktin. Lähti laukalle kapulalle, mikä oli todella hienoa, mutta jostain syystä tuli aivopieru ja luovutti kapulan seisten ja sivulla. Mutta, nythän ollaankin palkattu paljon pelkästä tulosta, jolla ihan selkeästi ollaan saatu vauhtia noutoon, mutta toki luovutuksen perusasento on samalla kärsinyt.

Ihan selkeästi koiraa häiritsi se, että liikkuri ei selkeästi osoittanut paikkaa, mistä lähdetään liikkeelle, eikä kertonut mikä liike on seuraavana. Joten nyt tuohon täytyy panostaa, eli minun pitää opetella/kirjoittaa ylös liikkeet, ja katsoa tarkkaan edellisen koiran suoritus että tiedän mihin pitää milloinkin mennä. Mutta arvatkaapa kuinka hienoa oli huomata, että koko seuruukaavan ajan koiran häntä heilui iloisesti, eikä se ollut yhtään ahdistuneen oloinen! Nyt täytyy vaan noihin käännöksiin kiinnittää huomiota, ja alkaa kertomaan koiralle selkeästi mihin ollaan menossa.

Ruudussa tuli joku aivopieru, ja koira ennakoi ruudun paikkaa niin, että jouduin sen lisäkäskyllä laittamaan oikeaan paikkaan. Mutta sekin onnistui, ja koiran häntä teki koko ajan pyörylää juostessaan. Ja tuli todella hyvin seuraamiseen mukaan, ja pitipä hittolainen koko ajan kontaktinkin! Tunnarissa ihan selkeästi ahdistui, eikä jostain syystä millään halunnut tuoda omaa kapulla minulle asti. En tiedä sitten olisiko osaltaan johtunut siitä, että tunnarikapulat olivat liikkurin treeniliivin taskussa? Mutta toki, silti olin erittäin iloinen siitä, että vaikka koiraa ihan selkeästi ahdisti, niin se pysyi täysin hiljaa koko odotusajan. Ja silti toi sitten lopulta oikean kapulan minulle. Tässä vaiheessa VASTA koiraa alkoi ihan selkeästi hieman ahdistamaan, mikä tietenkin näkyi kaukoissa jossa koira liikkui kyllä todella paljon. Mutta, toi metalli. Tähän jos saisi sydämiä niin laittaisin niitä MONTA! Koska mie siis kerrankin sain koiran nousemaan ja lopettamaan ahdistuksen, ja toi meidän metalli oli kyllä ehkä paras metallinouto ikinä.

Joten siis täytyy sanoa, että nyt alkaa oikeasti näkymään tunnelin päässä valoa, ja ehkäpä se onkin mahdollista että se EVL vielä kuitenkin korkataan? Vaikkakin täytyy sanoa että hauska olla tätä mieltä siitä, että ei saatu tulosta ollenkaan. Mutta siis oikeasti, toi koiran asenne oli vaan nyt niin ihana! Ja se, kuinka se vastasi tuohon sosiaaliseen palkkaan. Joten nyt jatkamme hyväksi havaitulla tiellä, koska tämä ihan selkeästi on nyt se oikea tie meille. En ole Lilyä noin rentona nähnyt ikuisuuteen kokeessa.

Ja vielä muuten sellainen asia, että edes vieressä olevat koirat eivät nyt aiheuttaneet minkäänlaista reaktiota ensimmäisen koiran jälkeen! Niin ja paikkamakuu onnistui ihan mielettömän hyvin, ei ahdistanut muut koirat, ei ollut ajatustakaan mennä muiden käskystä maahan vaan katsoi koko ajan minua. Ja jos jotakin kiinnostaa, niin tässäpä videokuvaa suorituksesta:
Niin ja hei, sehän miun piti vielä sanoa tuosta tuomarista, etä tykkäsin todella paljon hänen tavastaan toimia kehässä ja sen ulkopuolella. Oli tosi mukava kehän ulkopuolella, ja täysin huomaamaton kehässä. Ja minusta arvosteli koirat koirina, ei rotuina, ja linja piti kyllä ihan tasan kaikkien kohdalla. Eikä ollut mikään supernipo mutta ei tullut myöskään sellaista oloa että ohhoh, antoiko se tuosta räpellyksestä noin hyvät pisteet. Ja minusta meidänkin pisteet olivat ihan linjassaan suorittamisen tason kanssa.

keskiviikko 2. toukokuuta 2018

Lystikäs Lipsuttaja käy luonnetestissä

Nytpä olisi kevään kolme tavoitetta suoritettu, ja kaikki vieläpä kunnialla läpi. Viimeisenä vaan ei missään nimessä vähäisimpänä LUONNETESTI. Tämä jännittää varmaan yhtä paljon kuin mitä jännittää terveystulokset. Että onko sitä omaa koiraansa osannut lukea ollenkaan oikein, ja että kuinka se tuon kauhujen radan oikein selvittää. Olihan minulla toki MH-kuvaus alla jo verrokkina, mutta arvasin, että ihmisen hyökkäykset tulevat olemaan pahat Lystille. Se kun ei ihan oikeasti tahdo olla paha kennellekkään. Ja ihan oman koirani olin testiin tuonut, ja oman koirani sieltä takaisin autolle vein.

 I Toimintakyky
+1b Kohtuullisen pieni p.15
 II Terävyys
+1a Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua p.1
 III Puolustushalu
+1 Pieni p. 1
 IV Taisteluhalu
+2b Kohtuullisen pieni p. 20
 V Hermorakenne
+1b Hermostunein pyrkimyksin p.35
 VI Temperamentti
+2 Kohtuullisen vilkas p. 30
 VII Kovuus
+1 Hieman pehmeä p. 8
 VIII Luoksepäästävyys
+3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin p. 45
 Laukaisuvarmuus
+++ Laukausvarma
Yhteensä: 155 / 300

Ja sitten, koska mie vaan niin tykkään verrata kaikkea mahdollista, niin tässä olisi Aussieiden JTO:n taulukko rodun ns. ihanneprofiilista. Ja aika hyvin Lysti siihen istuu. Ja toki, pitihän siihen saada vertailuksi myös Lily, eli vaaleampi pinkki on Lily ja tummempi Lysti. Ja arvatkaahan kuin paljon nauratti, kun Leena käytti arvostelussa Lystistä ilmaisua " täytyy ensin tehdä excel-taulukko ja sitten vasta... ". Koska näinhän se on!
No mutta tietenkin, sittenhän te jo toivotte että lopeta se löpinä ja näytä meille ne videot. Tällä kertaa ei ole hienoa viedota mitä jakaa, koska videonmuokkausohjelma on Lyhdetiellä, mutta laitan nyt tähän nuo videot irrallisina ja kunhan pääsen Lyhdetiellä käymään ajan kanssa, teen sitten vasta hienon videon. Mutta idean saatte varmasti jo näistäkin.

Luoksepäästävyys, leikki ja kelkka
Hyäkkäys, haalari ja räminä
Hyökkäys seinällä
Ampuminen
Arvostelu

keskiviikko 18. huhtikuuta 2018

Railon Riikan opissa etsimässä tunteita

SRY Pohjois-Karjalan Alaosasto järjesti viikonloppuna Railon Riikan tottiskoulutuksen. Olen kerran aikaisemminkin käynyt Riikan opissa, ja tykkäsin kovasti hänen(kin) tyylistä kouluttaa koiraa. Määrätietoisesti, ilman mitään isoja vippaskonsteja, ja ilman purkkaratkaisuja. Lily meni viikonlopuksi Jarnon luo viettämään sohvakoiran hyvin ansaittua elämää, koska arvelin että kaksi päivää takakontissa ei ole enää mukavaa oloa. Ja hyvin oikein arvelinkin, koska Aija kävi hieromasa Lilyn maanantaina eikä löytänyt oikeastaankaan mitään mainittavaa koko koirasta. Eli Lilylle ihan selkeästi sopii muutaman kerran viikossa treenit, ilman takakonttielämää. Lily on nyt ollut jo muutaman kuukauden todella hyvänä, ja nyt jatketaan tätä tyyliä niin ei tarvitsisi toisen olla koko ajan jumissa. PK-puoli on nyt virallisesti jätetty Lilyn lajivalikoimasta, tottakai se pääsee mukaan treeneihin, mutta kisoihin en aio sitä enää viedä. Se kolmoiskäyttövalion arvo ei ole sen arvoista, että kiusaisi koiraa sen takia. Keskitytään nyt sen viimeisen voittajaykkösen metsästykseen tokossa. Ja ollaanhan me jo joku aika opeteltu EVL:n liikkeitä, joten ehkäpä sinne sitten sen jälkeen? Pääasia on kuitenkin se, että koiralla on mukavaa. On se sen ansainnut.

Mutta sitten itse koulutukseen. Kuten BH-koe opetti, ei se tunnetila seuraamisessa ole nyt ihan kohdallaan, joten laitoin Riikalle videon meidän seuraamisesta kokeessa, ja kerroin että tällä lähdetään. Tuollaisen vilkkaan koiran kanssa on omat haasteensa, ja Lysti ihan selkeästi kerkää ajatella seuruussa aivan liian paljon. Joten nytpä sitten opetellaan kuinka se seuruukin on tärkeä tehtävä, ja kuinka siinä ei sitten kerkeäkkään juoksennella ihan miten sattuu.

Aloitettiin se perusasennon harjoittelemisesta, ja siitä että siinä jo kerrotaan koiralle että minua kuuntelemalla ja katse minussa on oikein hyvä olla. Kuulemma voisin välillä jopa kieltääkin koiraa, kun tuntuu että olen jopa sallinut siltä sen, että se voi katsella ja touhuta omiaan. Sen jälkeen aloitettiin ihan yhden askeleen seuraamista, ja juuri sitä liikkeellelähtöä, jossa koiralla tuntuu nuupahtavan ajatus. Ja siitä sitten treenin lopuksi päästiin jo liikkeelle. Koko lauantai hinkattiinkin sitten sitä, ja tulostahan alkoi todellakin näkyä. 

Sunnuntaina alttiin samalla setillä, ja koska koirasta näkyi että se oli todellakin keksinyt kupletin juonen, jätettiin siihen ja alettiin harjoittelemaan eteenmenoa. Tai oikeastaankin sitä, että kuinka kaukana minusta mennään maahan täydestä vauhdista. Ei se vielä ihan onnistu, mutta saatiin jo muutama ihan asiallinen pätkä. Täytyy nyt vaan pidentää matkaa, ja ehkä keksiä vielä oma modaus tuohon palkkaukseen, sillä nyt maahanmenot ovat aika hitaat. Mutta kokeillaan tuolla tyylillä nyt pari viikkoa, ja jos ne edelleen ovat hitaat, niin sitten tehdään muutoksia. Hauskaa huomata, kuinka periaatteessa sama idea hieman modattuna käy niin monelle koiralle. Ja ideahan oli siis se, että ihminen on kentän päässä palkan kanssa, ja koira ei ikinä tiedä pääsekö se suoraan palkalle vai käsketäänkö se maahan. Ja kun käsketään maahan, ei tietenkään saa palkkaa. Siis siltä apurilta. Vaan ohjaajalta. Lilyllähän tuota samaa tyyliä käytettiin, mutta hieman modattuna. Ei muuten Silakan vauhti paljon hiljene, vaikka joutuukin useamman kerran juoksemaan hallia. On se uskomaton tuon energiansa kanssa!

Ja koska koulutus, niin tokihan kokeiltiin omalla hallilla eilen samoja asioita, ja hyvältähän tämä seuruu alkaa jo näyttämään! Kiitos vaan Riikka hyvistä vinkeistä! Ja kiitos SRY/Mervi koulutuksen järkkäämisestä, on kyllä todella harvinaista herkkua päästä valmiiseen pöytään!


maanantai 9. huhtikuuta 2018

Hyvin käyttäytyvä silakka

Hyvin käyttäytyvä Silakka
No nytpä olisi 2/3 kevään isosta jutusta takanapäin. Ja sen jälkeen olisi nää "pahimmat" takanapäin ja voisi oikeasti alkaa keskittymään ihan oikeisiin kisoihin. Mutta olipas hienoa osallistua omalla koiralla Poksin historian ensimmäiseen PK-kisaan. Ja mikä parasta, kaikki osallistujat saivat kokeen hyväksytysti läpi, eikä edes silleen sormien välistä katsottuna, vaan kyllä jokainen todellakin oli ihan selkeästi töitä tehnyt kokeen eteen. Eli kenties se minun ihana haave siitä, että joskus Joensuun PK-puoli saataisiin tälle vuosituhannelle, olisikin mahdollista? Ja se, mikä myös lämmitti sydäntä, oli talkoolaiset. Aiemmassa yhdistyksessä niitä sai rukoilla ja pyydellä, uhkailla ja kiristää, ja nyt koetoimitsijasta lähtien kaikki olivat innoissaan tulossa mukaan. Toivottavasti tämä sama positiivinen ilmapiiri säilyy Poksilla, uskon että kukaan ei kaipaa niitä oman edun tavoittelijoita ja negatiivisia minäminäminähenkilöitä tuohon seuraan. Kiitos vielä tätäkin kautta koetoimitsijalle, tuomarille ja talkoolaisille. Oli kyllä hauska päivä!

Mutta sitten itse asiaan, eli miten meni noin niinkun omasta mielestä. No tiedättekö sen tunteen kun haluat vaan vajota maan alle? No niin se taisi minun puolesta mennä. Koska on muuten aivan huikea huomata kesken koesuorituksen, että enpä muuten ole ikinä pitänyt koiralla metallikaulainta. Joka muuten on vielä himppasen iso koska jostain syystä ajattelin että hyvinhän se Lilyn kaulain mahtuu myös Lystille. No mahtuihan se. Mutta olisi se kyllä voinut olla kokoa pienempi niin ei olisi roikkunut ja siten häirinnyt suoritusta. Eli miun moka, joka onneksi on korjattavissa oleva. Mutta onhan se koiraa kohtaan aika väärin, kun toinen tekee kuitenkin parhaansa, ja omistaja sitten yrittää vaikeuttaa asiaa kaikin tavoin. No, aina ei voi voittaa?

Luoksepäästävyys ja sirun tarkistus
Mutta sitten suoritus kohta kohdalta, videon lisään tänne todennäköisesti keskiviikkona kunhan saan sen kuvaajalta.

Hihnassa seuraaminen: No jokainen varmasti tietää minun mielipiteenä tästä liikkeestä. Ja luojan kiitos, tämä oli se ensimmäinen ja viimeinen kerta kun tarvitsi tätä liikettä tehdä. En sitä ole kyllä kovin paljoa jaksanut treenata, koska tiesin että meidän koe ei siihen kaadu. No, se kyllä näkyy myös suorituksessa.

Kohta se alkaa
Vapaana seuraaminen: No se tuntui pahemmalle, mille se näytti. Mutta tähän tulee nyt treenikuuri, koska en pidä siitä että koira edistää juuri ärsyttävän verran, enkä vieläkään ole saanut tuota keskittymistä kokonaan seuraamiseen. Onneksi ensi viikonloppuna on tottiskoulutus, johon ollaan menossa, niin jospa siellä saisi hieman oppia, ja nyt alkaa jopa jalkakäytävät olemaan jo sulat, eli kohta pääsee pihalle treenaamaan ja loppuu tämä sisällä nysvääminen. Koska se kyllä näkyy koiran tekemisessä. Toki, onhan tuo ihan järkyttävän pitkä matka seuraamista, ja hienosti jaksoi nuori koira keskittyä kuitenkin tekemiseen. Paitsi että sitten se panta valahti ja alkoi häiritsemään. Huomasin asian, ja yritin korjata sitä, huonolla menestyksellä.

Istuminen: Valmisteleva osuus meni koska panta, mutta mistä olen aivan älyttömän iloinen, on tuo istumisen keskittyminen. Toki jos se panta ei siinä vaivaa, niin olisikohan kyse juuri siitä, että seuraaminen ei ole nyt ihan priimaa koirankaan mielestä?
Kaikkensa antanut Silakka

Maahanmeno ja luoksetulo: No siinä se panta vaivasi sitten jo todella reilusti, enkä saanut enää paikattua tilannetta vaan koira tarvitsi kaksi käskyä mennäkseen maahan. Mutta meni, ja pysyi, ja nyt tuli muuten kovaa luokse. Ja suoraan. Nauratti ihan hulluna, näkisittepä sen ilmeen tuossa luoksetulossa. Se on Lystin mielestä niin siistiä.

Paikkamakuu: No mitäpä siinä. Tähän on käsketty. Ollaan sitten. Mutta on se kyllä ihanan tarkkavainen koko ajan.

Ja ai niin, onhan siinä vielä se kaupunkiosuus:

No kerran käytiin harjoittelemassa kaupungissa yksin liikkumista. Ja Lystihän oli täysin oma itsensä myös kokeessa. Ei paljon haitannut ihmiset eivätkä koirat. Seinään jäädesään oli vaan noussut seisomman ja tuijottanut minun suuntaan. Nauratti vaan tässäkin, kun ainut mikä kiinnosti, oli se, että mitä ruokaa lumen alta onkaan paljastunut. Ja tässä vielä tuomarin kuvaus asiasta:



Kokonaisvaikutelmana kisasta jäi hyvä mieli, nauratti vaan koko ajan. Vaikka olikin panta. Mutta on tuon koiran kanssa vaan niin hauskaa olla kisoissa. Aamulla jopa ihan fiilistelin, että jee, pääsee taas kisaamaan! Ja kokonaisuuteena kuitenkin todella hyvä suoritus noinkin vilkkaalta koiralta. Ja kyllä se nyt näyttäisi siltä, että koulutus ei ole mennyt hukkaan, ja että voidaan todellakin alkaa suunnittelemaan oikeisiin kokeisiin menemistä. Tuli ihan energiabuusti treenaamiseen!  Kunhan nää hemmetin lumet vaan sulaisi, jotta tosiaan pääsisi sinne pihalle.
Wirneen hyvin käyttäytyvät koiruudet
Ja laitetaan tänne vielä se videokin näytille, kun sen vihdoin ja viimein sain ladattua nettiin. Kuin se voikin olla aina niin vaikeaa? Ja on se muuten ihan jäätävän pitkä suoritus, 17 minuuttia. Huh huh. 




tiistai 27. maaliskuuta 2018

Ykköstytöt Pieksämäellä osa 2: Lystin päivä

Onneksi voittajan ja alokkaan välissä oli pieni hengähdyshetki, niin kerkesin kasata itseni Lystikkääseen tunnetilaan. Koe alkoi siruntarkastuksella, ja sen jälkeen sitten odoteltiinkin aika pitkä tovi ennen kun tuomari tuli avaamaan kokeen. Lystille odotus tuntui käyvän enemmän kun hyvin, kun sai purkaa tuntojaan ja energiaansa. Hyvin se kyllä jaksaa odotella, ja parastahan tuossa on se että sitä ei kyllä yhtään kiinnosta mitä muut koirat tekevät sen vieressä. Meidän paikkamakuun viereinen koira murisi Lystille, mutta ei sitä kyllä mitenkään se asia häirinnyt. Tuomaria kävi moikkaamassa kun sanoin että tuossapa on tuomari, käy sanomassa moi.

Ja sittenpä mentiinkin jo kehään. Ainut vaan että tuomarihan ei toki tullutkaan perässä, joten siinä jouduttiin hetkinen odottamaan ennen kisan alkua, mutta hyvin jaksoi silakka odottaa vuoroaan. Nauratti ihan hulluna, kun joka kerta kun ohjaajat sanoivat maahan, Lysti ihan pikkaisen tökkäsi minua jalkaan, ihan kuin sanoakseen että "minä se en mene maahan ennen kun SINÄ käsket". Joten kuuntelutreenit ovat siis onnistuneet aivan mainiosti. Eikä sitä kyllä näköjään häirinnyt myöskään nuo vierestä lähtevät koirat. Joten 10 suoritushan tuo todellakin oli.


Ja koska oltiin alokasluokassa, niin järjestyshän oli tasan se mikä on säännöissäkin. Seuraamisessa mie ite kämmäsin ensimmäisen täyskäännöksen, ja sitten hieman kyllä ihmettelin miksi koira seurasi niin hassusti, mutta sekin selittyi sillä, että parin viikon takainen lampaan kanssa törmäys oli jumittanut kirpun niskat, ja nyt niitä onkin sitten hoidettu sekä hieronnalla, että akupunktiolla. Ja silakka on nyt saanut opetella myöskin botin käytön. Ilman että se syödään päältä pois. Mutta siitä siis 8,5.

Maahan olisi voinut mennä hieman nopeammin, koska osaa sen treenissä kyllä paremmin. Luoksetulossa malttoi hyvin odottaa, mutta vauhti oli hieman hidas minun makuun. Mutta tuli suoraan eteen, ja ilman pomppua sivulle. Näistä kaikista liikkeistä 10. Kapulan pidossa näkyy vielä keskeneräisyys irrotuksessa, mutta onneksi ohjaajalla on nopeat refleksit. Joten siitä 9.

Kaukoissa piti ihan todella tarkkaan katsoa, kun se pomppaa että liikuiko ne jalat, mutta ei ne kyllä liikkuneet. Sillä vaan on ilmava pylly? Ja hyppy. Voi herranisä sentäs. Voisihan sitä vaikka vähän edes vauhtia ottaa? Joten kaikista näistä 10, samoin kun kokonaisvaikutuksesta, ja yhteispisteet 193,5 ja ykköstulos sekä elämäni ensimmäinen KP. Kyllä tuo vaan on niin hiton hauska koiruus, ja näköjään se on sitä myös koetilanteessa. Sen kanssa ei kyllä tarvitse yhtään jännittää!


Mutta eli päivän tavoitteet menivät enemmän kuin hyvin putkeen, ja kumpikin tytöistä nappasi itselleen ykköstuloksen. Joten aika taitavat koirat minulla kyllä on! Täytyy olla vaan tyytyväinen kummankin suoritukseen, ja nyt päästään Lystin kanssaoikeasti treenaamaan tokoa, eli kohti ylempiä luokkia mars!