AVO1 on kotona :D

Hups millon tää blogin valikko on tälläseks muuttunu, meinas olla ongelmia saada kirjoitettua viestiä? Vaan eivät silti oo saaneet hymiöitä tai sit en vaan osaa :D Mutta siis tähän päivään ja meidän kuulumisiin. Neito juoksi juoksunsa, naapureiden onneksi. Oli kuulemma joutunut yksi naapuri laittamaan urokselleen hormoonipiikin, kun oli elo ihan mahdottomaksi herkkupyllyn naapurissa muuttunut. Anteeksi :D

Juoksujen ajan pidettiin hieman hiljaiseloa eikä paljoa harrasteltu, ja onneksi tähän saumaan sattui myös miun pitkä työputki ja reissaamiset. Neito kasvaa ja kehittyy kovasti, ja onpa jopa sellainenkin ihme nähty että talipallukalle tuli rasvaa niin että raukka joutui laihdutuskuurille. Kerta se on ensimmäinenkin! Treenattu ollaan kuitenkin pienissä pätkissä ja hiljakseen on jopa alettu ottamaan pk-tottiskin kuvioihin. Hyvin metrinen este jo menee ja A-llahan ei ole ikinä ollutkaan ongelmaa. Tai siis ai niin pitikö se kumminkin päin suorittaa ;)

Muutama viikko sitten Helsingin reissun kunniaksi ilmoitin Lilyn tokokokeeseen, luottaen sen juoksujen säännöllisyyteen. No muutamalla päivällä jo säikytti, mutta vuoto loppui ja koe oli siis edessä. Ja kerrankin mie en ollu ihan jäykkänä jännityksestä! Neidolla oli hauskaa, tai miten sen nyt ottaa? Mutta tuomari tykkäsi kovasti ja ekan kerran itsekkin muistan jotain kokeesta. Vielä meillä on paljon harjoiteltavaa, mutta ylöspäin ja kunniaan on matka, ihan selvästi! Ja mikäs se on matkatessa kun on tuollainen koira. Se vaan päivä päivältä hitsautuu miun kanssa paremmin ja paremmin toimivaksi. Ja siis puhun nyt ihan jokapäiväisestä elämästäkin. Sen kanssa on vaan niin helppo olla. Aloitettiin jopa pyörällä lenkkeilykin! Moona kyllä kävi ekana kokeilemassa mitä neito on asiasta mieltä, ja niinpä uskaltauduin itsekkin pyörän selkään. Ja ei muuten ikinä ole niin paljon koiria tullut vastaan kuin mitä tuolla yhdellä reissulla. Muutaman perkeleen jälkeen homma alkoi luistamaan ja tässä tulee olemaan kyllä meille mukava kesäharrastus.

Tässä muuten kiinnostuneille video tämän päivän tokokokeeseen http://www.wallulily.kuvat.fi/kuvat/2012%20Kokeet/tokokoe05052012.wmv

Vaikka toi koe menikin aika rimaa hipoen, mie oon vaan niin onnellinen tuosta pienestä elukasta! Sen kanssa on vaan niin mielettömän mukava tehdä! Ja huomenna on sitten "tuomiopäivä", meillä olisi luonnetesti! Videota saatte odotella, sillä mie oon ottanu ihan kuvaajan mukaan. Mutta tulosrivi kyllä julkaistaan heti kunhan pääsen kotio. Ja siis sillä ehdolla että en ite jännitykseltä kuole sinne ;) Ja mie tiiän, mie oon ihan pöhkö!

Ja ensi viikolla koittaa neidolle onnen päivät kun se pääsee viikoksi sulostuttamaan Minnan elämää! Voi se olla ilo suuri, kun on niin pitkä aika kun ovat viimeksi nähneet. On kyllä itekkin kiva päästä käymään Lempäälässä.

Mutta nyt on mentävä taas, huomiseen!

Tokokoulutusta ja onneton rävellys joka myös kokeena tunnetaan

Viikonloppu on ollut hyvin tokopainotteinen. Lauantaina oli koe ja sunnuntaina kuinka korjataan virheet koulutus.

Koulutus oli todella hyvä, sain paljon vinkkejä moneenkin pulmaan. Kouluttaja tokokokeen tuomari Riikka Pulliainen. Otan ensiksi Lilyn ongelmat, ja sitten mitä muuta tuli otettua.

Eli ensimmäisenä nouto. Ikuisuusongelma nouto. Eli koirahan lähtee vauhdilla kapulalle, mutta ei ota kunnolla kapulaa ja himmaa ja hiipii sen miun luokse. Joten nyt harjoitellaan kolmessa erässä liikettä, jonka jälkeen sitten kokeillaan yhdistää tätä iloa. Onneksi tässä on reilu kuukausi aikaa hinkata :D

1. Eli ensimmäisenä laitetaan koira seisomaan kapulan eteen, ja itse menen koiran taakse. Käskytän noutamaan ja heti kun koira tulee hyvällä vauhdilla palkkaan ennen kuin alkaa himmaamaan. eli en edes yritä saada koiraa tulemaan eteen ja luvuttamaan kapulaa. Ja tietenkin ideana on se että palkkaus tulee koko ajan myöhemmin ja saadaan koira tulemaan jo ihan eteen ennen palkkausta. 
2. Laitetaan kaikki kynnelle kykenevät kapulat maahan (täytyy lähteä ehkä kapulakauppaan) ja odotetaan että koira alkaa tarjoamaan kapulan tuontia. Heti kun koira tarttuu kapulaan palkataan namilla. Ja näin jatketaan kunnes koira on tuonut kaikki kapulat. Eli tällä saadaan koiran ote kapulaan parantumaan ja tuonti varmistumaan. Ja tietenkin intoa ja iloa joka nyt puuttuu liikkeen loppusuorituksesta. Ja tietenkin tämä on loistava paikka ottaa myös metallikapulan koulutus mukaan kuvioihin.

3. Eteentulo, ensin ilman kapulaa ja sitten kapulan kanssa. Peruuttamalla ja jättämällä koira paikalleen. Ja vaatimalla se suoraan tulo, muuten ei palkkaa tule. Koska koira kyllä osaa periaatteessa homman. 

Ja kun nämä ovat kunnossa pitäisi meillä olla mahtava varma ja kaunis nouto. Helppoa eikö totta???

Ja toisena luoksetulon pysäytykset. Aika perusongelma ilmeisesti? Eli koira himmaa ensimmäiselle pysäytykselle ja sen jälkeen tulee hyvin eteen. 

1. Ensinnäkin tässä ei vielä meitä koskeva mutta liike jota ehdottomasti aletaan erikseen opettelemaan. Eli maahanmeno niin että koira "sukeltaa" maahan. Näin tälläisen koiran kokeessa ja täytyy kyllä sanoa että se oli todella näyttävää! Ja sitten kuinka se tehdään: Pallolla. Tähän on kyllä pakko sanoa että harmitti vietävästi että videokamera jäi kotiin, mutta seuraavassa treenissä yritän ottaa kameran mukaan ni saan itselleni muistiin mitä piti tehdä. Eli autetaan pallolla koira sukeltamaan maahan ja siitä plkataan omistajan taakse maata myöden jotta liike on täysin "matala"
2. Ja sitten se saakelin "stop". Eli seisominen. Ja se himmaus. Nyt taas pallolla palkaten, ja samoin kuin ollaan jo Jykälle ja Riialle tehty. Eli minä muutun passiiviseksi ja appari palkkaa. Ja palkka ainoastaan siitä kun koira alkaa laukkaamaan. Ei mistään muusta. Vaan vauhdista. Ja välillä otetaan pysäytystä, jossa huijauskäsikäsky ja sitten vasta pallo. Mutta ekana on vauhti saatava kuntoon. Pysähtymistä pitää junnata ihan omana liikkeenään ennen kun vauhti on kunnossa.

Sitten liikkeisiin joissa muilla oli ongelmia ja joita ratkottiin, mutta joissa oli meillekkin hyviä ajatuksia. 

1. Hissinä kaukojen seisomisen opettaminen, sekä eri käskysanojen opettaminen koiralle. Kiinnitin huomiota että niillä koirakoilla joilla oli enemmän kuin seiso-maahan-istu käskyt koirilla tekivät useammin kauniimmat kaukot kuin ne joilla oli vain nuo kolme käskyä. Motolle opetettiin nyt peruuta-käskyn kautta seisomisesta istuminen. Ja tietenkin etuna se että koira ei edistä. Käskyksi tuli peris, eli peruutaistu :D Samalla myöskin jumpattiin koiraa tekemällä tätä namin avulla melkein maahan melkein seiso liikkeenä. Ajatuksena saada koira älyämään takapään käytön tässä liikkeessä. Tätä himottaisi jo heti alkaa tekemään, koska tämä on näitä "katso telkkaria ja opeta koiraasi" liikkeitä mutta sen verran viikonloppu kävi neidon herneille että jätän suosiolla huomiseen ;)
2. Tunnari. Joka alotetaan pentuna. No onhan toi melkein vielä pentu? Tästä minulla on jo idea, koska kouluttajan idea oli täysin sama kuin mitä minun. Joten nyt vaan rimakauppaan hakemaan tunnarikapuloita. Tähän minulla on videokin, kunhan sen kaivelen tuolta arkistojen kätköstä.
3. Seuraamisen kääntymiset. Ziggyllä oli samaa ongelmaa kuin meillä, eli käännöksissä hieman aukeaa. Tähän ratkaisuna kokeiltiin sitä että muutama askel seuraamista, ja heti kääntymisen jälkeen perusasentoon. Ja apuna käytettiin kääntyessä sivu-käskyä. Jolla saadaan taas koira huomioimaan kroppaansa paremmin ja keskittymään liikkeeseen paremmin. Myöskin tuohon pieneen painamiseen seuraamisessa oli vinkki, eli vasempaan pienen laatikon kiertäminen. Silloin koira oppii että ei kannata ihan painaa kiinni koska omistaja tulee muuten päälle. Tätä ainakin Lilylle voisi silloin tällöin tehdä. Nyt oli kokeessa nimittäin sellainen painaminen että siksi meinasin kompastua koiraan muutamaan otteeseen. 
4. Oikealle askeleet. Otetaan niin pieniä askelia että koiran täytyy siirtyä ihan vähän vaan, ja tässä samalla myöskin opetetaan takapään käyttöä. Sen myöskin opin tuota koetta seuraamalla että vaikka onkin hauskan näköistä kun koira pomppaa edestä sivulle, ainakin tällä tuomarilla siitä lähti aina piste pois. Joten siihenkin täytyy nyt kiinnittää huomiota. 

Ja sitten siihen viimeiseen opittuun asiaan: Toko on kyllä hauskaa! Ja sitä voisi/pitäisi treenata koko ajan ja jatkuvasti. Ja mietinpä jopa sellaista että alkaisikohan ottaa taas nuo teemaviikot käyttöön? Joka viikolle olisi oma teema? Wallun kanssa se toimi, niin miksei Lilynkin kanssa? Saisi samalla jäsenneltyö kaikki liikkeet joita tarvitaan PK-puolellakin? No huomenna on vapaapäivä joten ehkäpä joudun ottamaan tämän asiaksi. Olisi kyllä mukava kun pääsisi useammin noihin koulutuksiin, kyllä niistä vaan kovasti saa uusia vinkkejä ja varsinkin uutta intoa. Ja varsinkin kun kouluttajaksi sattuu noin mukava ja maanläheinen ihminen! Eli kohti ääretöntä ja sen yli :D

Ja loppuhuipennuksena meidän tokokokeen video. Toim. huom. Koira kyllä OSAISI jos omistaja OSAISI käskyt!!! Kyllä minua on niin hattuvituttanu että ite ryssii koiran hyvän suorituksen. Mutta tässä se nyt sitten olisi, olkaatte hyvät ;)

http://www.wallulily.kuvat.fi/kuvat/2012+Kokeet/lilyntoko032012.wmv

Maaliskuun iloja

No onpas aikaa taas kun täällä oon käyny. Blogi sai ihan pienoista ulkoasun uudistusta, koska ulkomaiset ystävämme eivät olleen ymmärtäneet että tämä on kahden koiran blogi, vaan olivat käsittäneet että Lily on se jolla on epilepsia. No josko nyt ymmärtäisivät oikein? Paljon on sattunut ja tapahtunut viime kirjoituksen jälkeen, isoimpana asiana tietenkin muutto ihan ikiomaan omakotitaloon. Ja ei, ei edelleenkään kuvia, koska paikat ovat vieläkin hieman vaiheessa. Mutta Jarno alkoi juuri rakentamaan saunaa, joten pikkuhiljaa toivottavasti myös kuvia saadaan valmiista kodista.

Treenirintamalla on ollut hienoista talvitaukoa, pakkasen hipoessa -39 ei pikkuneidin eikä myöskään kyllä omistajan ole tehnyt juuri takan lämmöstä ulos lähteä. Mutta nyt kun kelit inhimillistyivät päästiin taas treenaamaan, ja jopa siis ihan kameran kera. Ja siis myöskin videokameran! Joskus harmittelin kun Wallun treeneistä tuli niin vähän videolle otettua, niin meinasin jotta josko nyt asiasta viisastuneena korjaisi tilanteen. Ja pitemmittä puheitta, tässäpä olisi eka video tältä päivältä. Mie niin tykkään tuon pienen asenteesta!

Eli aika alussa ollaan, mutta hiljaa hyvä tulee. Jostain syystä en osaa Lilyn kanssa paineita ottaa siitä että pitäs olla jo ja pitäs osata, mennään juuri sillä vauhdilla kun meille on sopivaa. Tässä olisi sitten videopätkää jäävistä liikkeistä, ja jostain kumman syystä maahanmeno alkaa jo olla aika valmis, seisominen kaikkein kauimpana valmiista. Mutta hauskaa on, ja se on pääasia! Lisää videoita ja kuvia treenistä löytyy täältä: http://wallulily.kuvat.fi/kuvat/Maaliskuun%20treenit/

Ollaan me muuten näyttelyssäkin pyörähdetty, eli Tuusniemellä Päivi Eerolan syynissä. Tykkäsin kovasti tuomarista, itsellä vaan maha oli niin kipeä että nautinnoksi ei tuota reissua voinut hyvälläkään sanoa. Mutta tässäpä oli Päivin mietteet Lilystä:

"Kookas. Erinomaisessa lihaksikkaassa kunnossa esiintyvä narttu. Riittävä sukupuolileima. Voimakas pää. Liian pyöreät, kookkaat silmät pilaavat ilmettä. Eturaajat saisivat olla suoremmat. Keskivahva luusto. Kevyt vaivaton liikunta. Voisi olla hieman tiiviimpi edestä. Puhdas väritys. Karvapeite vaihtumassa. Esitetään edukseen."

Ja tuloksena NUO-EH. Ja tässä kuva kaunokaisesta näyttelyn tiimellyksessä (Ja mikä ihmeen karvanlähtö kun katsoo minun mustia housuja?!?):

Ja tästä innostuneena menemme lauantaina katsomaan mitä Paula sanoo Lilystä Juuassa. Paula Heikkinen-Lehkonenhan oli Wallun ensimmäisessä ja viimeisessä näyttelyssä tuomarina, ja oli ilmeisesti hieman ollut sitä mieltä että miksi tälläinen koira on pitänyt tuoda hänen päiväänsä pilaamaan? Katsotaan onko nyt samaa mieltä Lilystä :D

Jalka parani tosi hyvin kun keksittiin muutama kikka jolla siteen saa pysymään paikallaan, mutta ollaan nyt käyty sitten hierojalla sekä fysioterapeutilla koska pahat lihasjumit tuli tuon vaivan seurauksena. Muutama kerta varmaan vielä käydään jotta tilanne on varmasti kunnossa. Ei se kyllä ole hyppykengurua millään lailla hidastanut, mutta itse olen sen huomannut juuri epäpuhtaana liikkumisena. Vaan nyt täytyy mennä auttamaan saunan kanssa, katsotaan sit ens viikolla mitä se Paula tuumasi!

Hyvää Joulua!

Kyllä käy rakentaminen jo voimille. Olisi jo valmis! No mutta on ollut hieno nähdä että koiralla ei leviä pää vaikkei pääsekkään edes joka viikko treenaamaan, joutuu vain häkkielukkana kuuntelemaan sirkkelin surinaa. Raksalla on ollut sen verran hektiset hetket jotta kaikki muu elämä on jäänyt kyllä täysin taka-alalle. Jouluun ei ole kerennyt juurikaan valmistautumaan, eikä meille tänä vuonna tulekkaan joulua muuten kuin että käydään meidän porukoilla ja joulupäivä vietetään Jarnon vanhempien luona. Siinäpä se sitten olikin, sitten takaisin raksalle.

Lily on sopeutunut siis vallan mainiosti hiljaiseloon, ja olipa neiti jopa Kemissä yksin 8h, eipä siellä ikinä yksin ole ollutkaan. Ja käytiinhän me treenaamassa siellä, agility lajina. Kyllä mie ootan että talo on valmis ja pääsee ihan oikeasti taas takaisin normipäivärytmiin, sillä tuo koira on vaan niin mainio elukka. Ja sen kanssa on nyt alettu ihan selvästi löytää yhteistä säveltä treenaamisen suhteen. Alkaa pieni ihan selvästi jo lukemaan minuakin ja onpa muutama itse tarjoan jotain temppua juttukin nähty. Kemissä treenattiin etenemistä, apuna ekalla kierroksella 2 hyppyä ja 2 putkea ympyräksi laitettuna. Neiti kun haluaisi olla miun kädessä kiinni eikä millään irrota, vaan irtosipa viimein, ja tuli miullekkin ihan kuuma juostessa. Siellä kun on sellainen ihanuus nimeltä melko lämmin treenihalli! Toisena treeninä tehtiin ihan puhdasta eteenmenoa, jossa oli rengas viimeisenä esteenä. Hieman oli ongelmia hahmottaa rengasta, mutta Minna avustajana johan intoutui pomppimaan läpi.

Tokoa ollaan otettu ihan sisäjuttuna, kun on ollut niin kylmä ettei hieno koira kykene ulos menemään. Ja omistajalta jäätyy sormet. Olenpa muutaman kerran noutoakin ottanut, mutta ongelmana johon jäin pohtimaan ratkaisua on se kapulan pureksiminen. En vaan keksi kuinka sen saisi loppumaan. Koska siitä en todella halua koiraa palkata. Joten hyviä vinkkejä otetaan vastaan! Hyppy onnistuu jo vallan hyvin, vielä kun malttaisi pieni olla paikallaan, mutta osissa sitä nyt harjoitellaan. Paikkamakuu on aivan ihana, on niin valppaana siinä, eikä ainakaan vielä ole lähtenyt omin lupineen kuin muutaman kerran. Seuraaminen on edelleen aika perusteissa, mutta yhtä askelta olen jo uskaltanut ottaa. Kohta on hyvä treenata kun on pitkä käytävä uudessa talossa, pitää vaan ostaa sellanen jaloilla seisova peili niin näkee mitä tekee. Pystyy pidemmänkin seuraamisen ottamaan :D Ruutu on nyt aloitusasteella, siinä ongelmana se että koira on viisaampi kuin minä, joka tekee palkkaamisen suorastaan mahdottomaksi. Onneksi on Riitta joka toimii apupäänä ja lelun viskaajana. Tulipahan kylläkin todistettua että kahta kertaa enempää ei lelu saa samasta jutusta tulla, sillä muuten mennään lelun luo suorilla. Eli ei ehkä vielä ole ymmärretty asian ydintä. Mutta voiko sitä muutaman kerran jälkeen ymmärtääkkään?Ja kun alkaa kirjaamaan asioita ylös, tulee ihan mieletön himo treenaamaan vaikka just tultiin.

Koirakavereitakin ollaan siis saatu, eli rakkaus roihahti Moto-belgin ja Lilyn välillä, ja muutaman kerran ollaan jo pariskunta päästetty pitkille metsälenkeille. Ja voi hyvä isä kuinka niillä on hauskaa keskenään. Arjan Rymynkin kanssa ollaan käyty lenkillä mutta Rymy on liian pieni sellaisiin leikkeihin mitä Lily harrastaa. Ja siis kaivoinpa jopa kamerankin esille ja mentiin Aijan kanssa metsään ottamaan kuvia. Näitä ei nyt ole mitenkään käsitelty, koska se kone jolla kuvankäsittelyohjelma on löytyy jostain muuttolaatikosta. Mutta hauskaa tuntui tytöillä olevan, ja tässäpä muutama poseerauskuva:

Lilyn poseerausnäyte:

Tässä kuvassa näette kuka on lauman johtaja ;) Neverukka ei ees kunnolla näy sivusta :(

 Lily ja Neve kiitävät

 Etsi kuvasta koira?

Yritän saada myös talosta otettua kuvia, niin näätte millaiseen sitä ollaan muuttamassa :)

Mutta tämä oli tässä tällä kertaa, oikein rauhaisaa joulua kaikille lukijoille!

Elämäniloa ja kyllä se treeneissä osaa!

Muutettiin pikaisesti Ylämyllylle kerrostaloon kolmanteen kerrokseen pieneen kaksioon. Muutto oli pikainen siksi koska Lily oli tulossa Minnalta kotiin. Perustavarat vaan mukaan, ja lopullinen muutto oli siitä seuraavana viikonloppuna. Eli nyt ollaan Rantakylästä muutettu, ja täytyy sanoa että eipä ole ikinä muutto ollut noin tunteikas. Oravat kyllä iloitsivat pihalla, ruskea räyhääjä kun oli lopullisesti lähtenyt pois pihapiiristä. Lilyhän ei osannutkaan niille räyhärä, juoksutti kyllä. Yllättävän kivuttomasti muutto kerrostaloon tapahtui, siis koiran kannalta. Itse en varmaan ikinä opi tälläiseen elämään. Lily on nyt oppinut olemaan suht rauhassa 8h kun olen raksalla, ja naapurin mukaan voi kellon tarkastaa kun Lily hyppää ikkunaan odottamaan minua. Eikä ole juurikaan mitään tuhonnut, jos ei lasketa mukaan Andre Wickströmin dvd:tä ;) Ja onpa pieni jopa oppinut syömään peruspuruluita yksin ollessa, eli enää ei tarvitse nilkkoja jättää joka kerta. Käytiinpä jopa elokuvissakin illalla, ja ei naapureilta saatu kiukkupuheluita. Tai sitten eivät kehdanneet soittaa.

Muutenkin tämä kerrostaloasuminen on rauhoittanut koiraa, ja moni asia alkaa loksahdella paikalleen. Vaikka aika vähän sen kanssa kerkeää touhuamaan, kaikki aika menee raksalla tai muuten töissä. Mutta kyllä me treenattu ollaan, ja hyvin alkaa pieni keksimään mistä on kyse. Tottista enimmäkseen, ihan yksin ja saatiinpa seuraakin ja nyt ollaankin seurassa treenattu vähintään kerran viikkoon. On se vaan niin paljon helpompaa kun on useampi silmäpari katsomassa. Seuraamisen sain vihdoin ja viimein päätettyä, eli se tulee olemaan yhdellä käskyllä ja ilman namia. Nyt ollaan alettu perusasentoa rakentamaan, ja lelu kainalossa auttaa siihen kyllä huomattavasti. Ei vielä ole haaveissakaan päästä liikkeelle mutta hyvin edistytään. Hyppyä aloin opettamaan ja siinäkin perusajatus on älytty. Ruutu olisi seuraavana ja sen opettamista mietinkin koko ajan, siis sitä että kuinka sen teen. Maahanmeno alkaa olla jo melko nopea, ja 9/10 ei kaadu lonkalleen. Ja paikalla pysyy, vaikka miten yritän pomppia. Nyt täytyy seuraavissa treeneissä siirtyä muihin häiriöihin. Ja on melko hyvin sisäistänyt että sivultakin voi mennä maahan. Ja TREENEISSÄ osaa ohitukset! Osaa myös treenien jälkeen kun yritetään porukalla saada remmiräyhää esille, mutta ei! Otin jo treeniliivinkin pois, ei hemmetti mitään ongelmaa! Vaikka on se siis sitä lenkilläkin parantanut, mutta silti se koirien ohittaminen on vielä vaikeaa. Muuten pystyn melko hyvin pitämään vapaanakin, ei mene ihmisten luo. Ja hihnassa pystyy jo liikuttamaan kumpaakin kättä! 

Ja sitten me käytiin Jyväskylässä näytelmissä. Mitenkäänhän lähtöön ei vaikuttanut se, että päästiin Ellin mökille ja Satu ja Heidikin pääsivät mukaan. Kyllä oli muuten hauska viikonloppu, sillä Jyväskyläänhan on niin pitkä matka että sinne piti mennä jo perjantaina ja näytelmät väsyttivät niin poishan tultiin vasta sunnuntaina. Heidi trimmasi Lilyn ja opetti muutaman kikan, ja se näkyi heti arvostelussa. Eli Tuomarina tosi mukava Marie-Josee Melchior-Schlechte Luxenburgista, ja tässä arvostelu:

 1,5 years old. Nice presentation. Eyes a little bit round. Is not in her best hair condition. Good chest. Could have a little bit more angulations. Good feet!!!! & standing. Good tailset & moving. Good mover.

Ja tuloksena Junnu EH, tuomarin pahoittelujen kera. Jos kuulemma olisi ollut edes 2 karvaa enemmän olisi sijoittanut ;) No ihan nahkahan tuo elukka olikin. Seuraavat karkelot ovat sitten Kajaanissa, jossa siis korkkaamme nuorten luokan, ja mie en edelleen ymmärrä miksi mie jännitän niin paljon. Mutta aion kiertää jokaisen kissanristiäisen, jotta pääsen tästä jännityksestä, ja voin keskittyä toko ja pk-puolen kisoihin. 

Mutta siinäpä taas Tärkeimmät, nyt mentävä unten maille jotta jaksaa huomenna taas herätä kukonlaulun aikaan hakemaan veljeä Kolilta raksalle. Illalla varmaan taas sitten treenaamaan ;) Ja lopuksi kuvia näyttelystä, huono laatu koska yllättävästi hallissa on myös huonot valot, ja mie unohin oman kameran kotiin. Kuvat ovat ottanut t.fordell.

Tottista ja ilmaisuja

Eilen käytiin Moonan kanssa kentällä treenaamassa. Kyllä täytyy sanoa että mie taisin saada enemmän mietittävää kuin mitä koira. Ekana sivulletuloja naksulla, ja alkaa se pieni pikkuhiljaa ylyämään jutun juonen. Nyt vaan mie taas oon oppinut uuden tempun, eli sen että avustan koiraa väärin jalalla. Vitsi että osaan olla taitava. Koira on tietenkin sit oppinut myöskin tuon avun, joten nyt sitä pitäisi häivyttää pois. Eli että mie pysyn paikallaan ja koira liikkuu. Ja kuinka se tässä kuulostaa helpolle ja treeneissä täysin mahdottomalle. Mutta edistystä on se että koira jo selvästi hakee paikkaa. Treenejä otetaankin vähän joka paikassa, jopa ruokakupilla jossa se on äärettömän vaikeaa. 

Sitten otettiin maahanmenoja joissa ongelmana lonkan retkautus ja etutassun masunalle veto. Palkkaan pallolla suoraan heti kun koira menee maahan, jotta ei kerkeä herpaantua. Saatiin jo tehtyä niin että kehuin ihan rauhallisella äänellä ja sitten vasta palkkasin, eikä retkahdellut vaan oli tosi skarppina. Joten sillä mennään. Myös tässä naksu apuna.

Sitten autoon hieman jäähdyttelemään ja itse katselin Moonan ja Riian töitä, ja mietin vaan että jospa mekin joskus tuohon pystyttäisiin... Oikeasti oli niin hienon näköistä touhua! Sitten Lily autosta ja luoksetuloharjoituksia. Siis onhan se hienoa että koira tulee näin luokse: 

Mutta hieman epäilen että kokeessa ei tälläistä katsottaisi hyvällä. Joten koska vauhtia on, otettiin vain eteentuloa. Aika nätisti tuli noin ekan harjoituksen kannalta eteen, tietenkin kaikki vielä alussa mutta nopeasti se pieni oppii kun jaksaa vaan opettaa. Eli vasta kun perusasento on kunnossa, otetaan koko matkalta. Nyt pienellä matkalla ja eri asennoista liikettä kasaamaan. Eteenlähetys vaatii toistoja toistoja toistoja, ja ideaa että onko se purkki ja lelu vai pelkkä iso lelu, vai onko sillä mitään merkitystä? No joka tapauksessa hieman haparoiden lähti koska ei ihan selkeästi ollut varma onko siellä kuitenkaan mitään, koska Moona oli vienyt lelun huomaamatta paikallaan. Kyllähän se sitten meni kuin juna lelulle kun huomasi sen. No tämäkin vaatii varmaan miljoona toistoa ennen kuin on satavarma asiassa. 

Seuraamista imuttamalla, ja mietittiin että tämä tyyli kävisi Lilylle varmaan aika hyvin, sillä se vaatii aika selkeät toimintaohjeet jotta ymmärtää mitä tehdä, eikä sillä toimi sellainen oman ajattelun käyttäminen. Vinkkejä kyllä otetaan vastaan jos on parempia ajatuksia, mutta nyt kokeillaan muutama viikko tällä. Siinä hyvät treenit joissa oli kyllä miettimistä. Niin paljon, että kun kotiin tultiin, naapurin koira oli taas aidan takana räkyttämässä. Ja minun piti saada posti. Ja postilaatikko on tuossa aidassa. Joten mitä teen? Laitan koiran paikkamakuuseen, käyn hakemassa postin ja tulen takaisin koiran luo joka on tasan pysynyt paikallaan välittämättä räyhäävästä koirasta!!!!! Ja kyllä, palkkasin todella hyvin, uskomaton elukka!

Muutenkin koirien ohitukset ovat sillä mallilla että kun koira näkyy, kääntyy Lily minuun päin ja ihan selkeästi hakee toimintamalleja eikä heti ala räyhäämään. Tänään päästiin jo kulkemaan niin että koira kulki meidän takana ja vaikka suuri halu oli räyhätä, ei sitä sitten kuitenkaan tehnyt. Joten alkaa tässäkin näkymään valo, täytyy vaan tätäkin toimintaa viedä pikkuhiljaa kauemmas tutuilta lenkkipoluilta, sillä huomasin että sitten kun mennään vieraammalle alueelle ei rohkeus riitäkkään. Löysin kyllä aiheeseen liittyvän mielenkiintoisen koulutussivuston, mutta en oo vielä kerennyt lukemaan sitä ajan kanssa. 

Ja sitten tämän päivän treeneihin:Itkin tuossa männäviikolla Seijalle että kukaan ei halua leikkiä meidän kanssa, eli tulla harjoitteleemaan rullailmaisua. Ja Seijahan oli saanut Minnan ja rotikka Gitan omistajan (sori mie en musita nimeä!!!) tulemaan kentälle. Lilyn kanssahan kerran kokeiltiin metsässä ilmaisua, mutta nyt koiran piti myös näyttää missä ukko on. Pientä hapuilua luovutuksessa (siis eikö koira muka yhden kerran jälkeen jo osaa???) mutta innokkaana meni, vaikka aluksi oli sitä mieltä että ei treenikentällä mitään ukkoja ole, miks me ei olla metsässä? Lähetys meni yllättävän hyvin, ja Minna palkkasi viimeisellä ukolla patukalla. Ja siitäkös riemu repesi. Eli alkaa myös leikkimään muillekkin, joka on aivan mielettömän hyvä asia. Nyt pitäisi vaan saada pari patukkaa lisää jotta kahden lelun peli toimisi, sillä se on ihan selkeästi leikki jonka Lily osaa. Nyt kun saisi vielä muutamat hyvät ja onnistuneet treenit ihan vähälle aikaa niin voisi varmaankin alkaa siirtämään asiaa myös metsän siimekseen. Mutta onneksi ei asialla ole vielä kiire, tehdään ekana kunnolla kentällä liike kuntoon, ja sitten vasta siirretään se metsään. 

Niin ja mistä sain noita patukoita? No siis miehän ostin viime syksynä Kerosen Annen tekemiä patukoita, joita käytettiin Wallun kanssa niissä muutamissa hakutreeneissä. Purin yhden sellaisen ja kävin ostamassa kankaat. Sitten mentiin juhlimaan Jarnon isän synttäreitä jotka menivät siinä, että Jarno leikkasi ja repi, minä leikkasin, revin ja kieritin ja Jarno äiti leikkasi ja ompeli. Ja kuinka ollakkaan, 20 patukkaa oli valmiina. Kyllä on ihana kun on tuollainen mies ja anopintekele ;)

Tilannepäivitys

Onpas ollut vaikeaa tehdä mitään tälle blogille. Lisäsin Wallun tarinan tuohon vasemmalla olevaan palkkiin, siinä menikin muutama päivä itkua ja hymyä. Oli se vaan niin mahtis Koira <3

Lilyn elämä muuttui myös aika radikaalisti, ja nyt ollaan aloitettu yksinoloharjoitukset ihan kokonaan alusta. Toinen ei voinut ymmärtää mihin se kaveri katosi. Ja sitten se takertui minuun vielä tiukemmin. Mutta kyllä se päivä päivältä parempaan suuntaan on menossa. Antibiootitkin saatiin muutama viikko sitten lopetettua, kun neitin masu on pysynyt ainakin toistaiseksi hyvässä kunnossa. Ja mie yritän saada pääni Lily moodiin ja lopettaa tän Wallun perään itkemisen. Joten kummankin on opittava elämään uudessa elämässä, jossa on kyllä pelottavan hiljaista. Lily kun ei vahdi eikä muutenkaan hirveästi itsestään huutele, niin ihmiset pääsee ovellekkin ilman että siitä kukaan sen suuremmin numeroa tekee. No kaipa tähän on vain totuttava.

Treenirintamalta sen verran, että laitan jokaiselta alueelta pienen selostuksen missä mennään, niin saa hieman kuvaa itsekkin mikä on tilanne. Muuten elämä on alkanut asettumaan uomiinsa, Lilystä on muodostumassa sosiaalinen pieni koira, miehiin on edelleen hieman varautunut mutta uusia hyviä kokemuksia kun saa niin kyllä se siitä. Koirakaverereita ollaan saatu ja hauskaa on ollut, uusimpia kuvia voi käydä katselemassa täältä. Sain kamerankin kaiveltua, oli vaan vielä kesätimmissä niin täytyy perehtyä taas noihin asetuksiin :)

Mutta sitten niihin treeneihin:

Haku:


Ukkojen etsintä alkaa luonnistumaan, intoa on vaikka muille jakaa. Viimeisimmät treenit meni oikein mukavasti, olipa meillä jopa ihan "ukkokin" mukana. Siinä ei kyllä näkynyt yhtään varautuneisuutta, pikemminkin päin vastoin. Ilmaisua olen nyt miettinyt ja pähkäillyt kovasti. Kyllähän se lähtee haukkumaan, mutta se että palkkautuuko se siitä on eri asia. Nyt kun se saa juosta minun ja ukon väliä, se on aivan intona. Joten ehkä täytyy kuitenkin kokeilla sitä rullaa, koska se haukkuminen on kuitenkin aika vierasta Lilylle. Treeneissä ollaan nyt otettu ihan kokonaan pistoja, jossa täytyy vain etsiä, ja ne on menneet tosi hyvin. Viimeksi Hilkka oli piilossa kevythäkissä, ja siitä muodostui pieni mörkö, joka kuitenkin selvitettiin ilman sen suurempia ongelmia. Nyt pitäisi vaan saada kentälle väkeä ja alkaa tuota ilmaisua rakentamaan, tai ainakin päästä kokeilemaan sitä kuinka se toimii rullan kanssa. Se kuitenkin olisi niin hyvä saada nyt talven aikana kuosiin, niin voisi keväällä sitten alkaa treenaamaan ihan tosissaan. Nyt tämän syksyn aiheena kun on vaan se että saadaan tästä lajista mukavaa ja inspiroivaa ja että koiralla on metsässä aina hauskaa.

Tottis/Toko:


Kontaktia ollaan harjoiteltu monessa eri tilanteessa, ja meillä on muutaman kerran ollut eskaria, jossa pääpaino on sillä että koira oppii tekemään minun kanssa eikä muita mieti. Hyvin ollaan onnistuttu, ja taitaa sama olla kuin Wallun kanssa, että ekana opetan hommat ilman hihnaa ja sen jälkeen sen pakollisen hihnan liitän mukaan. Tekee nimittäin paljon paremmin niin päin, koska itsekkään ei silloin saa turvautua siihen hihnaan. Eli pakko on myös itse opetella riehumaan ;) Sivulle tuloa ollaan kovasti harjoiteltu, ja siinä on nyt mietinnässä että tuleeko se suoraan sivulle vai kiertääkö takaa. Sitä en ole vielä saanut selvitettyä että mitä hyvää/huonoa noissa eroissa on? Osaako joku selkokielisesti minulle siitä kertoa? Ja meinasinpa jopa tehdä pienen aikataulun tapaisen jotta saadaan homma oikeasti alkamaan, sillä muuten tämä taas menee tähän pyörimiseen. Kun kuitenkin tarkoituksissa olisi saada treenattua ihan kisoja varten.

Agility:


No tässä ei olla kyllä juuri edistytty, koska ei nyt hirveesti olla päästy treenaamaankaan. Intoa riittää, ja kontakteja pitäisi alkaa opettamaan, kunhan saisi jostain sopivan alustan. Jotenkin tämä laji vaan on se josta ekana aina luistetaan jos jostain mielenkiintoisempaa on tarjolla. Ja varsinkin kun sitä kerkeää sitten talven aikana ottamaan, kun lumi tulee ja haku jää tauolle. Tässäkin pääpainona on hauskanpito. Ei mitenkään kisamielessä treenata, ainakaan tällä hetkellä.

Paimennus:


Paimennusta kerettiin ottamaan muutama kerta ennen kun treenit jäivät talvitauolle, ja paljon uutta opittiin. Kouluttajan kanssa päätettiinkiin että myös tässä, kuten kaikissa muissakin jutuissa ekana pidetään vaan hauskaa eikä vaadita vielä hyvin kovasti, ja sit kun talven yli on hattivatit saaneet miettiä pääsevät ne ensi keväänä sitten työn makuun. Paimennuksesta itse pdän ihan ehdottomasti eniten, ja harmittaa että sitä ei pääse kuin kerran viikkoon treenaamaan. Sillä kuten Wallun kanssakin huomasin, se on sellainen laji joka heijastuu ihan kaikkeen. Eli kun saat paimennuksessa homman toimimaan saat sen muuallakin toimimaan.

Esineruutu:


No nythän ne hattivatit löi tulta ja pieni ymmärsi mitä sieltä metsästä täytyy tuoda. Ja millä vauhdilla tuodaan :) Luovutuksessa yllättävästi on ne suurimmat kompastuskivet, mutta ottaen huomioon treenimäärän sekin on jo todella hyvällä mallilla. Uskoa vaan enemmän koiraan ja nouto kuntoon niin eipä tässä suurempia ongelmia ole tällä hetkellä luvassa. Missiona olisi nyt tehdä joka tilanteessa esineruutua, koska siihen tarvitsee varmuutta ja paljon. Ja se ei tule muun kun tekemisen seurauksena.

Eli siinäpä viimeisen kuukauden hommat tiivistettynä. Videokamerankin sain laitettua kuntoon, joten toivottavasti saisin myös videoita meidän treeneistä aikaiseksi, niistä kuitenkin itsekkin oppii eniten (Muistelen vain Ti-Ti nallea ja Hitleriä). Olen kyllä niin tyytyväinen tuon koiran motivaatioon, sillä sillä me päästään vielä pitkälle!!!

Jälkeä ja tottistelua

Wallun kanssa käytiin kruunaamassa paska päivä Liperin salolla. Ajattelin mielen virikkeeksi tehdä jäljen, kun alkoi pienellä taas herne keittämään päässä. Jarnon opastuksella menin "sopivan" näköiseen metsään ja aloin tekemään jälkeä. No ensimmäistä keppiä laittaessa huomasin että tämän alkaa muuttumaan suoksi, ja suopursut tuoksui oikein ihanalle. Lisäksi se suoalue oli niin täynnä risuja että käveleminen kauniisti oli täysin mahdotonta. Mietin vaan itsekseni että enpä laita edes kreppejä koska maasto on niin mahdotonta. Koirat autosta ja toiseen suuntaan lenkille, ja vajaan tunnin annoin jäljen vanhentua.

Lily kyytiin ja Wallu autosta, ja juuri kun sain valjaat koiralle alkoi sataa aivan kaatamalla vettä. Manasin mielessäni että tästä kun päästään niin kotiin peiton alle, tällä päivällä on ihan selkeästi minua vastaan jotain. Jana meni tosi hyvin, mutta ensimmäistä keppiä ei löytynyt, ei vaikka miten pieni mies pyöri ja etsi. Liinasta olin jo päästänyt janalla irti, maasto oli niin mahdotonta että ajattelin että en toistamiseen katkaise kättä. Seuraavat kepit nousivat aivan mahtavasti, ja mikä parasta koira toi ne minulle pitkän matkan päästä. Ja jos viime kesänä olisi ihan itsenäisesti ajanut jäljen eikä minua olisi tarvittu koko hommaan, on näköjään nyt mieli muuttunut (tai sitten se mietti että pitää pitää huolta ettei katkaise uudelleen kättä!). Koira odotti ilman mitään käskyä ja kun olin tarpeeksi lähellä jatkoi vasta matkaansa.

Viides keppi ei myöskään tuntunut löytyvän millään, mutta aikansa etsittyään nousi sekin sieltä. Ja kun koko jälki meni näin hyvin niin mitä tekee ohjaaja? Menee uudelleen jäljen alkuun koska yksi keppi sinne jäi. Kellosta katsoin aikaa niin 8min etsi keppiä, ja löysi kuin löysikin sen! Sitten juhlistimme tätä kyseistä löytöä hk:n sinisellä ja lelulla. Sen verran oli kuitenkin herneet saaneet kyytiä ettei lelun kanssa pitkään jaksanut riehua, ja loppumatkan kotiin olikin aika hiljaista miestä takakontiassa ;) On se vaan ihan uskomaton eläin!

Tottistelusta en sen enempää, kuin että kuvia löytyy http://wallulily.kuvat.fi/kuvat/Josepan+treenit+11.5.2010/
Tässä yksi todella sumuinen kuva, mutta kiteyttää meidän treenit Lilyn kanssa niin hyvin että en välitä epätarkkuudesta (koska sitäkin treeneistä löytyy) Eli tässä meidän luoksetulo:

Tokoilua lämpimässä auringon paisteessa

Mentiin Aijan kanssa Pärnävaaralle, ja mukaan tuli myös Elli ja Katja-karjis. Otettiin heti ekana Wallulla luoksepäästävyyttä, ja nyt oli jo niin innokas että siirrymme seuraavalla kerralla vaiheeseen 2, eli Aija tutkii ja minä pidän koiran kiinni. Treenit meni aika pitkälti nimimerkillä kunhan on vaan kivaa, ja sitä kyllä tuntui olevan :D Ainakin pikku-ukolla ;) Hypyissä aletaan jo edistymään niin paljon että kerran toi jo noutokapulan, mutta a:lla sitä en vielä uskalla kokeilla. Kunhan nyt tehdään niistä ekana maailman parhaat esteet niin kyllä se sit kerkee sitä noutoa harjoittelemaan. Koska oli niin kuuma, koira alkoi olla jo hieman poikki, mutta otettiin vielä seuraamista, ja noita käännöksiä pitäis pikkuhiljaa harjoitella. (Eli pitäs nähdä Hilkka ja kuunnella kuinka se opetti sen täyskäännöksen Kirille, koska se osaa sen niin hienosti) Myös Aija varmaan osais neuvoa (vinkkivinkki). Mutta siis miusta on niin hauska käydä tuon ukon kanssa treenaamassa että vois tehdä sitä vaikka joka päivä :D

Tokoilua Siprissä

Toissapäivänä Aijan kaa puhuttiin puhelimessa ja pitkällisen houkuttelun (mennäänkö treenaamaan) jälkeen Aija suostui. Ekana ajettiin Karsikkoon, mutta koska kentällä oli niin paljon lasinsiruja, mentiin Sipriin. Mietin autossa että mitähän tästä tulee, nimittäin Aijan auton nähdessään alkoi takakontista kuulua sellainen ulvonta... Ja sitten kun Siprissä ollaan käyty vaan riehumassa, ei ollenkaan mitään järkevää tekemässä.

Aijalle tokaisinkin autosta noustessa että nyt jos koira tekee mitään niin täytyy olla onnellinen. Laitoin ruutumerkit paikalleen, ja otin koiran autosta. Ekanahan se lähti merkkailemaan ja nuuski vaan onnellisena (missä Rini?) maata, mutta yllättävää kyllä muutaman kutsunnan jälkeen homma alkoi toimia. Ruutu alkaa olla nyt siis siinä vaiheessa että pysäytystä aletaan lisäämään liikkeeseen, ja se onnistuikin vallan mainiosti. Nyt vaan silloin tällöin alan pysäyttämään sitä, jotta vauhti ei kärsi. Vauhti on nimittäin täysillä meno, enkä sitä tahdo kyllä pilata.

Sitten otettiin Rubi, ja oli kyllä hauska katsoa kuinka iloinen pieni koira se on. Vielä siinä Aijalla on työnsarkaa, mutta hauskaa treenaaminen tuntuu heillä olevan, ja sehän se on pääasia.

Wallulla otettiin sitten tunnaria, ensin niin että kasa hajustamattomia oli edessä ja hajustettu takana, ja se tuntui olevan niin helppo että piilotin varpujen alle palikan, ja Aija meni auton taa Wallun kanssa jotta se ei näkisi mitä touhutaan. Vieläkin siinä on sellaisia esineruutumaisia piirteitä, lähtee etsimään pitkältä, mutta alkaa pikkuhiljaa ymmärtämään mitä tehdä (3 kerta harjoittelua). No nyt meillä on kotiläksynä tehdä mahdollisimman paljon toistoja, ja tänään meinasinkin että pienen harjoituksen voisi tehdä, kun muuten on koiralla vapaapäivä.

Aija treenasi vielä Rinin kanssa, ja oli tosi hauska nähdä, kuinka tuo Rinin aikuistuminen näkyi myös treenaamisessa, paljon on kehittynyt koira kevään aikana.

Tämän jälkeen päästettiin koirat vapaaksi, ja voi sitä elämän riemua, nyt jopa Rubi otettiin leikkiin mukaan. Kyllä nuo on niin hassuja... Aijan kanssa mietittiin että sitten kun Aija ja Rini pystyvät treenaamaan yhtä aikaa meidän kanssa, me ollaan kisavalmiit :D Joten sitä päivää odotellessa ;)

Tokoilua ja vieraissa käymistä

Sunnuntaina oli aika suunnata Lahteen, aussieväen kokoukseen. Wallun vein aamulla Miimin luo päivähoitoon. Oli kuulemma ollut kovin nätisti, ja Hannun koiraksi oli alkujännityksen jälkeen muuttunut :D Päivän muisteloita löytyy miimi.vuodatus.net osoitteesta. Kiitos vielä tuhannesti Miimille että jaksoi pikku-miestä vahtia!

Maanantaina olikin niin väsy mies, ettei tehty yhtään mitään, illalla käytiin Aijan ja Rinin kanssa lenkkeilemässä, mutta lyhyt oli lenkki kun sekä koirat että emännät olivat niin väsynyitä. Muuten tämä viikko onkin mennyt ihan hulinan merkeissä, ja eilen ajattelin ryhdistäytyä ja lähteä treenaamaan.

Paskan päivän päätteeksi tuollainen päätös on aina oikein hyvä, varsinkin kun matkalla saatiin vielä kaksi läheltä piti tilannetaa, ekaks naiselta pääsi koira irti ja tuli suorilla päin, sain kylläkin sen perääntymään ihan perinteiselle painu v*ttuun huudolla :D Muutama hetki ja toinen nainen päätti että Wallu näytti juuri sellaiselta koiralta jota hänen pikkukoiransa haluaa haistella ja sain taas kuulla olevani outo ja koira vielä oudompi, kun kieltäydyin (ehkä en niin kohteliaasti) kysesisestä kunniasta ;). Eli kaikki hyvän treenin ainekset olivat kasassa. Ja tietenkin valitsin vielä paikan jossa ei oltu ennen treenattu!

Aloitettiin noudolla, jossa edelleen yrittää varastaa kapulalle, nyt vauhti oli aivan loistava, mutta luovutuksen kestossa on edelleen toivomisen varaa. Mutta intoa riittää! Otin muutaman kerran ihan perusnoutoa, sitten vaadin jo pitämään palikkaa ja sitten taas vauhtia. Hyvin kestää jo 5-6 toistoa.

Sitten ruutua, jossa on pallo, ja vauhtia riittää. Muutama kerta ilman palloa, ja vauhti tippuu aivan mielettömästi, mutta kun matkaa lyhentää ja muutaman kerran tekee, alkaa vauhtia taas löytymään. Jostain syystä vaan menee yhden tolpan luo ja rupeaa maahan??? Ihan sen näköisenä että näin tämä pitää tehdä? Ei käsitä mistä se tuollaisen keksi :D

Ihmisiä,koiria ja autoja kulki ohi, ja kontakti hiipui aina hieman. Sitten otettiin seuraamista, ja uskomatonta kyllä kontakti ei hiipunut ollenkaan, n. 5 askeleen seuraamista ja vasemmalle kääntymistä, ja aivan käsittämätön vire, en kyllä ymmärrä, miten se tuon nyt hokas noin hyvin. Eli nyt 1-6 askelta ja pikkuhiljaa käännösten opettelua. Mutta edelleenkään ei liian pitkää pätkää, koska sitten nopeasti tulee koiralla en osaa olo, ja sit alkaa komentamaan.

Kokeiltiin vielä kaukokäskyjä maahan ja istu, ja tuo on ihan hulluna siihen, näkisitte kun se ihan vapisee! Eli vaikka itellä oli totaalipaska päivä, kyllä tuon treenin jälkeen olo oli miljoona kertaa parempi, ja koira oli myös suhteellisen tyytyväisen oloinen. Eli tästä on taas hyvä jatkaa :D

Tokoilua Veikon Koneella

Kyllä minä osaan noutaa :D
Anna se pallo tänne NYT!
Kapula!!!
Tässä on nyt todiste, Wallu osaa seurata!
Kuinka istua paikallaan :D

Valokuvaajana oli Aija, tässä osa hienoista kuvista :D

Kyllä sitä ihminen on hieman outo,kun paskan työpäivän jälkeen käy koiran kotoa ja vapaaehtoisesti tallustaa takaisin töihin. Mutta kun siinä on niin hyvä treenata :D Aija lupautui seuraksi, henkiseksi tueksi ja valmentajaksi, joka huomauttaa jokaisesta väärin tehdystä asiasta, ja niitähän miulla riittää. Koska oltiin hieman aikaisessa, saatiin tehtyä muutama paikallaan olo, jotka onnistu ensimmäisen jospa nousisin ja hieman liikkuisin kokeilun jälkeen oikein mainiosti, sain jo hyppiä, pomppia ja juoksennella ja koira katto varmaan vähäjärkiseksi :D Sitten tuli Aija, ja suurempi häiriö oli Rinin olemattomuus kun Aija.

Aloitettiin ruudulla, joka siis onnistuu jo todella mainiosti. Kokeiltiin muutaman kerran pysäyttämistä, jatkossa muutama lelun haku, muutama pysäytys, taas lelun haku ja sit väliin muutama kerta niin ettei lelu ole siellä. Koira on ihan selvästi hoksannu mikä on siis ajatuksena.

Sitten seuraamista, ja kiitos Hannan se on aivan mielettömän upea!!! Siis ei millään tavalla kisavalmis, mutta siis miedän tasolla upea! Ja salaisuus on siis verilettu. Kyllä, sellainen musta pieni ja pyöreä. Saa tuon koiran tekemään ihan mitä vaan, ja ei muuten kontakti laske. Nyt vaan vaihdellaan seuraamisen pituutta askeleesta kolmeen-neljään, ja häivytetään lettua kädestä.

Sitten lopuksi noutoa, nyt pitää hyvin mutta vauhti on laskenut. Vauhtia saatiin lisää kun lähdin juoksemaan poispäin, koira hätäänty et veriletut häviää ja kyllä muuten vauhtia tuli! Joten se menee tosi hyvin, voisi jopa ruveta harkitsemaan hypyn ottamista kuvioihin.

Sitten Aija vielä opetti kuinka saadaan kaukokäskyt aloiteltua, ja siihen sitten wubba on oikea ase.

Hyvin menneien treenien kunniaksi kutsuin Aijan teelle, ja otettiin vielä sitten luoksepäästävyysharjoituksia, ja nyt ei ollu mitään ongelmaa, hieman aristeli kun takapäähän käsi meni, mut makkara oli silti parempaa. Joten nyt siirretään asia ulos, ja katsotaan mitä koira on siellä mieltä asiasta. Kyllä on nyt hieno olo, huomenna Wallu pääseekin tyttöjen luo, menee nimittäin Miimille hoitoon kun itse suuntaan Lahteen Hannan ja Aijan kanssa. Katsotaan miten se itten menee :D

Tokoilua

Käytiin Hannan ja Jatsin kanssa tokoilemassa, ja johtuen minun hienosta päivästä mentiin Prisman parkkipaikalle. Olin siis aamulla unohtanut kukkaron kotiin, ja jumin sitten parkkihalliinkin. Onneksi pelastava enkeli Heidi lunasti minut sieltä pois. Mutta siis paikka oli ihan uusi, siellä ei olla treenattu ennen. Wallu oli koko treenin ajan vapaana, ja kontakti oli kyllä todella hyvä. Siis ei vieläkään edes lähellä koetason kontaktia, mutta ei merkannut kertaakaan koko treenin aikana, ja vaikka lähti haahuilemaan tuli heti käskystä luokse. Idean tähän vapaana oloon sain Mikan antamista lehtileikkeistä, jossa tähän kannustettiin.

Otettiin ruutua, joka onnistui aivan loistavasti, nyt jo niin että Hanna kävi laittamassa pallon ruutuun niin ettei Wallu sitä nähnyt. Matka ei vielä ole pitkä, ja käskytys oli taas minulla ihan typerä, mutta Hannan korjauksilla sain muutaman todella onnistuneen ruudun.

Sitten noutoa, joka on siis edistynyt kovasti. Kotiläksyksi saatiin palikan pitoa, siinä on vieläkin hieman hiomista. Palikalle meno on hyvin vauhdikas, ja periaate on siis jo hallussa.

Ihan muutaman askeleen seuraamista otettiin, ja kun veriletut ilmestyivät käteen, myös seuraaminen parani aivan ilmiömäiseksi. Tätäkään ei otettu kun muutaman kerran, ja mahdollisimman helpolla, jotta saadaan nyt niitä onnistuneita suorituksia. Oli kyllä mukava treenata, oon nyt huomannu että ei siis tarvi jännittää, koira kyllä tekee mielellään ja tottelee. Eli voidaan nyt siis jo hieman vaatia enemmän ja katsoa jopa kestävyyttä noihin liikkeisiin. Mutta edelleen siis pienin askelin :D Ihanaa :D :D

Tokoilua

Sovittiin Aijan kanssa viikolla että se katsoo meidän tokoilua, jotta tiedetään mihin tässä edetään. Tarkoitus oli mennä raviradalle,mutta minulta hajosi auto,joten nyt ei sit oo mitään käsitystä millon saan sen kuntoon :(. No Aija lupas tulla meille, ja otettiin treenit meidän autokatoksella.

Otettiin ekana ruutua, ja se meni tosi hyvin,intoa ja vauhtia riittää. Nythän me vasta ollaan aloitettu, eli pallo on ruudussa ja tärkeintä on nyt saada vauhtia. Sitten alkaisi pallon häivytys. Mutta vielä mennään tuolla vauhtia ja iloa tunnelmalla ;).

Sitten tähän meidän murheenkryyniin,eli seuraamiseen. No ekana palkattiin vaan kontaktista,mutta Wallu ei jotenkin innostunu wubasta,mikä oli outoa. No nitten otettiin muutaman kerran seuraamista,joka oli ihan onnetonta. Heti kun sanoin seuraa,niin olis voinu kysyä mikä kontakti? Häiriönä olivat sit naapurit,jotka kovasti ihmettelivät mitä me tehdään. Sit hieman mietittiin Aijan kanssa mitä tehdä, ja mie oon kyllä sitä mieltä että en olis ikinä uskonu tätä sanovani,mutta sit siirryttiin pallosta nameihin. Ja jopa löytyi kontakti! En oo nähny ikinä meidän seuraamista noin hyvänä! Ja siis pienellä palalla lihapullaa ;)

Aijan kaa mietittiin että jatkossa välillä namia ja välillä palloa, että Wallu ei opi siihen jotta aina on nami kädessä. Katsotaan nyt, tuli taas pitkästä aikaa sellanen olo et kyllähän me vielä tästä pohjamudista noustaan :D

Loppuun vielä muutama ruutuun lähetys ja sit onnellinen leikkiminen. Mie leijailin pilvissä,ja koirallakin tuntui olevan hauskaa :D Kiitos Aija!!!

Tokoilua maanantai-iltana

Koska on jotenkin onneton olo, ei myöskään nyt jaksa iloita osaamisesta. Mutta jostakin kummasta tuo koira on itselleen innon tokoiluun löytänyt. Ensi maanantaina on sitten koeluontoinen toko. Meillähän sitten viime viikon/tämän viikon tapahtumien takia jää se tuomarin lähestyminen väliin. Helvetti että minua ottaa NIIIIIN päähän tuo... Mutta eihän se auta kun niellä kiukku ja raivo ja ruveta kouluttamaan. Mutta silti....

No siis itse asiaan: Uutena asiana oli nouto, joka meillä toimii suht hyvin. Kuinka sen opetin: Aijalta sain pienen noutokapulan, ja sitten istuin sohvalla ja joka kerta kun koira otti kapulan suuhunsa, naksu ja palkka. Kun se älysi että siitä, kun pitää kapulaa, saa herkkua, siirryttiin siihen että edelleen istuen nostaa minulle kapulaa käsistä. Kun se meni hyvin, laitoin kapulan lattialle. Kun se meni hyvin, laitoin koiran vähän kauemmas ja kapulan jalkoihini, ja pyysin noutamaan. Ja kun se meni hyvin, Otin koiran viereen kävin viemässä kapulan pienen matkan päähän ja käskin noutamaan. Eli nyt ollaan tässä vaiheessa, muutaman kerran oon jo viskannu kapulan.

Ja sit mennään vähän taaksepäin, eli koira ei nyt tule ihan minuun kiinni, joten sitä nyt sit harjotellaan niin, että kapula on jaloissa, koira kauempana, ja käsken noutamaan. Ja sit sitä, että se pitäs kapulaa tiukemmin, otan niin, että hullutan koiraa ja juoksen karkuun kun sillä on se keppi.

Niin ja siis kun koira osaa pienellä kapulalla tuon, vaihdossa isompaan/metalliseen käydään tasan sama kaavio läpi. Jotta varmasti osaa. Ja minähän käytin koulutuksen alkuvaiheessa joka päivä tuota noutoa, eli mitään ei tehty ennen kun noutokapula tuli ;)

Hypystä sen verran, että nyt jo pysyy paikallaan vaikka kierrän vierelle. Ja kuinka helppo on nyt kouluttaa myös lenkillä, kun koko maailma on Wallun mielestä muuttunut isoksi lumipalloksi ;) ;) Kyllä oli eilen nopeita maahanmenoja!

tokoilua

Olo oli aivan hirviö, vaan treenaamaan piti mennä ;) Ja kylläpäs kannatti, koiruli on jostain ihmeestä saanut moodin tokoilu on kivaa päälle. Aloitettiin luoksetulolla, tällä kertaa ihan eteen tulolla/muilla siis sivulle. Harjoiteltiin myös sitä pyörähdystä, mutta ei vielä yhdistetty noita liikkeitä. Hyvin lähti tulemaan, ja varsinkin hyvin pysyi paikallaan. Silti vauhtia oli riittävästi, itse vaan en oo huomannu että kun käsken koiran luokse, otan itse askeleen taaksepäin. Eli siihen pitää kiinnittää huomiota.

Sitten harjoiteltiin maahan/seiso/istu liikettä, ja täytyy näköjään muuttaa tuota järjestystä koko ajan, kun tuo elukka alkaa ennakoimaan. Se on niin intona tuosta hommasta, ja sillä on koko ajan sellanen "katso miten hienosti mie osaan" moodi päällä... hassu mies!

Sitten otettiin ruutua, eli laitettiin ruutumerkit ja sinne makupalakippo, jossa makupala. Naksautin joka kerta kun koira meni ruutuun, ja nyt siis oli vaan tarkoituksena se, että koira menee sinne ruutuun kovaa vauhtia, ja pysyy siellä. Eli itse juoksin perässä melkein yhtä kovaa ;) Vasta kun maahanmeno on täysin varmaa, se yhdistetään tuohon liikkeeseen. Ja palkkaus siis siellä ruudussa, ei ruudun ulkopuolella.

Sitten hyppyä, eli nyt oli tärkeintä että koira pysyy hypyn toisella puolella. Itse käskytin koiraa ihan liikaa, eli pelkkä hyppy käsky riittää, koira kyllä kääntyi minuun päin. Sitten palkka, ja itse liikuin hieman poispäin. Ja taas palkka. Eli nyt vaikeutetaan asiaa niin, että koira vaan seisoo paikallaan, vaikka itse liikkuukin. Ja siinä vaiheessa kun itse pääsee koiran ympärillä kävelemään kaikessa rauhassa, on asia kunnossa (eli pitkän ajan päästä). Ja se hiton käsi... kuinka se voikin olla niin vaikeaa palkata se koira käsi alhaalla...???

No sitten paikkamakuuta, joka siis oli joskus meidän varmin liike, no ei ole enää. Siis koirahan pysyy kyllä paikallaan kun vaan sen saan sinne. Eli nyt vaan harjoitusta siihen, että yhdellä käskyllä mennään maahan.

Sitten näytettiin muille kuinka seuraamista opetetaan, ja siis sehän meillä on ollu aivan onnetonta. No ei nyt sitten ollu (mitä ihmettä???). Eli laitoin koiran perusasentoon, ja siis ollaan otettu sitä yhtä askelta. Ja se lannistunut ilme mikä normisti tuolla on.. No nyt siis oltiin sit ihan intona... Hassua... Katja kyllä varotteli että ei kannata nyt sit liikaa harjotella sitä, eli muutaman askeleen seuraamisia ja kunnon palkka, niin saadaan tuo into jatkumaan. Olisittepa nähny miun ilmeen... :D

Joten paljon oli taas asiaa, ja joka kerralla vaan innostuu enemmän ja enemmän :D

Tokoa tosimielellä

No nyt se sitten alkoi, miedän tokoilu Joan riveissä. Maanantai-iltana kokoonnuttiin hallille ja aloitettiin koirien kanssa. Ja kyllä oli hauskaa ;) Siis ihan oikeasti! Aloitettiin ekana luoksetulolla, eli ei ollu mitään muuta tavoitetta kun saada koira juoksemaan mahdollisimman kovaa. Ja muuten kyllä juoksi! (kun wubban näki) No sitten harjoiteltiin sivulle tuloa, ja me harjoiteltiin kääntymisiä, eli kuinka saada pelkkä koiran pylly kääntymään. Sitten nopeita maahanmenoja, ja paikkamakuuta. Tykkäsin tosi paljon siitä, että tehtiin 3 koiran ryhmässä, ja sit kun toiset tuli niin koirat laitettiin autoon. Wallu jakso tosi hyvin, ja varsinkin paikkamakuu meni tosi hyvin. Luoksepäästävyyttä alettiin harjoittelemaan niin, että koira sivulle ja 4 imistä tuli suoraan koiraa kohti. Huomasin että joka kerta kun ihminen lähti tulemaan luokse, Wallu laitto tassun minun eteen ja jännittyi ihan selvästi. Korjasin joka kerta ja laitoin koiran tosi taakse, ja lopulta se jopa pysyikin siellä. Kun se vaan älyäisi että minä päätän nämä asiat eikä sen tarvi suojella. Oli todella hyvät treenit, ja nyt ollaan sit alettu opettelemaan liikkeestä seisomista, sillä se oli meillä "kotitehtävänä".

Ja sit tuosta suojelusta: Eilen iski oksennustauti, ja ihana Arja tuli lenkittämään Wallua. Oksensin sohvalla juuri kun Arja tuli, ja Walluhan päätti että Arja on paha ja aikoo tehdä jotain minulle. Yritä siitä nyt sitten oksentaa ja komentaa koiraa lopettamaan ärinä! No sit kun sain mahan tyhjennettyä, koiran häntä taas alko heiluu ja Arja olikin ihan paras... Tosi hienoa...

Ja sit viikonlopuksi Kuhmoon, on sovittu jo treffit Pirkon siskon kanssa. Tosi ihana tavata :D

Tokokurssi alkoi

Elikkäs eilen suuntasin kohti Isloa, jossa meillä alkoi Joan järjestämä ja Katjan vetämä tokokurssi. Kurssi alkoi siis teorialla, jonka Katja itse oli koonnut. Teoriaosuus oli todella hyvä, ja selkeästi esitetty. Käytiin läpi kaikki liikkeet joita koiran täytyy osata, ja hieman sitä kuinka ne koiralle olisi syytä opettaa. Monta asiaa tuli ihan uutta, ja rupesin taas ymmärtämään hieman paremmin miksi koira tekee niinkuin tekee. Eli siis paras esimerkki tästä on ollut naksuttimen käyttö.

Tiedän, että koirani toimii oikein vallan mainiosti naksulla, ja että oppii suhteellisen nopeasti asiat sen avulla. En ole kyllä taas kerran yhtään ajatellut MIKSI, vaikka ainahan se siitä ilmeisesti pitäisi lähteä. Että MIKSI koiran KANNATTAA tehdä. Ja koska en sitä ole ajatellut, en ole täysin osannut sitä myöskään hyödyntää. Eli koira kokee siinä että hän ihan itse oppii, joten se myöskin jää paremmin mieleen ja tekee siitä iloisemman, ja paremman liikkeen.

Joten siis nyt pitäisi ihan oikeasti opetella sitä, että pitäisi pienen psykologisen hetken koiran kanssa, ja ihan tarkan suunnitelman miten minkin liikkeen opettaa. Ja sitten pitäytyä siinä suunnitelmassa. Ja jakaa liikkeet niin pieniin osasiin, että koira saa niitä oppimisen iloja. Sitten vasta kun koira osaa nuo pienet liikkeet oikein, niin yhdistää ne. Ja kuinka helppoa se onkaan näin kirjoittaa versus siihen kuinka sen käytännössä tekee.

Ja sitten se lupaus: Koira osaa keväällä alkeisliikkeet, eli menemme kisoihin. Ja jos en niitä saa opetettua, julkinen nöyryytys on sitten paikallaan. (kauhistuttaa jo ajatuskin)

Vaan kyllä se pieni ihminen oppi taas niin paljon uutta ja ihmeellistä, ja toivottavasti osaan myös oppini laittaa käytäntöön.

tottista

No nyt siis voidaan puhua jo, että olenko ihan terve. Koska Elina ei päässyt kentälle, ja Arjalle unohdin soittaa, menin sinne Wallun kaa kahdeltaan (hui). Ajattelin että kyllä ne ajaa pois jos eivät tykkää. Joten siis sinne vesisateeseen palelemaan. Hilkka oli siellä kuitenkin kouluttamassa, ja siihen ryhmään meidät otettiin. Treenit meni tosi hyvin, ainut mitä ihmettelin oli välillä täydellinen kontaktin häviäminen. Yritin katsoa mikä se niin kiinnostaa kentällä, mutta en nyt mitään erikoista nähnyt. Joten enemmän vaan yritystä ja jopa seuraaminen alkoi onnistua. Juuri kun olimme ottamassa noutoa, Wallulta meni ihan kokonaan keskittyminen. Ja samalla huomasin myös syyn tähän. Hanna ja Jatsi olivat sitten vakoilemassa, ja Wallu oli tietenkin heidät huomannu :D No olipahan ainakin häiriötekijät kohdallaan :D

Kyllä olin taas tyytyväinen, kontaktiin täytyy nyt vaan keskittyä enemmän, mutta nythän meillä tänään alkaakin se "erikois"tokoryhmä, joten jospa siellä saisi ohjeita asiaan.

Ja muuten ihan reunahuomautuksena (kerron myöhemmin lisää, nyt kiire tokoilemaan) lähdetään Arjan ja Wallun kaa kemiin muutaman viikon päästä. Mutta siitä siis yritän kirjoittaa hieman myöhemmin.

voitontanssia rantakylän koulun kentällä

Eli kuten otsikkokin kertoo, koirani on saanut jostain kontaktin, miellyttämisenhalun SEKÄ korvat. Eli jätin koiran kotiin ja kävin katsomassa Aijan ja Rinin tokoilua (vihreänä kateudesta) ja kun tuli aika hakea Wallu kotoa, jätti Aija Rinin häiriöksi paikkamakuulle kentän laidalle. Uutena motivointina otin tämän "kerro koiralle mitä tehdään", jota olen kyllä käyttänyt mutta nyt tehostin sitä kissanruuan avulla. Eli pakkasin kissaruokaa pieneen purkkiin ja samalla nostatin koiraa innostumaan tokosta. Kentälle päästyämme Wallu kyllä huomasi että Aija ja Rini olivat siellä, mutta pienen innostelun jälkeen sivulle tulo ja kontaksti toimivat. Töitä sai kyllä tehdä koko rahan edestä, mutta onnistuipa jopa pieni seuraaminenkin ;). Aija toimi suojamuurina, ja pakkohan Wallun oli käydä kerran kokeilemassa josko kuitenkin. Onneksi Aija on varustettu ihan suht hyvillä äänijänteillä, ei toista kertaa halunnut kokeilla.

Olo oli kyllä ihan uskomaton, kenties tästä meidän treenaamisesta voikin koitua jotain mielenkiintoista :D