Mätsärin kaunistus

Vappuna oli kylmä ja kolea ja väsy. Joten kuinka pelastaa päivä? No tottakai lähdin sitten Josepan järjestämään vappumätsäriin. Tarkoituksena siis saada taas itselle kokemusta ja koiralle vahvistusta, ja katsoin että mahdollisuus olisi myöskin miestuomariin. Joten keittiöön nakkeja pilkkomaan ja menoks? Tai niinhän sitä luulisi. Neito nimittäin ymmärsi hieman väärin pilkotut nakit ja koska hieman hiukoi niin söipä ne heti ennen kuin pihalle kerettiin. Minä sitten ystävällisesti kerroin kuinka onnellinen olen tästä teosta. Kertooko ystävällisyydestä se että tytöt olivat silmät pyöreenä selittäneet Jarnolle että "Lily söi nakit joita se ei olisi saanut syödä ja Mari KIROILI". No mutta koira ymmärsi asian ja oli mätsärialueella kuin herran enkeli. Mitä nyt Takulle piti hieman pöristä. Mutta muuten oli kyllä oikeesti tosi nätisti ja varsinkin kauniisti. Katsokaa vaikka tätä Hannan ottamaa kuvaa:

Ja pyyntöni kuultiin ja miestuomarihan me saatiin. Ja sitten se mitä olen aina pelännyt, tapahtui. Eli kompastuin kehässä koiraan ja pienoisen räpyttelyn jälkeen pääsin tolpilleni ja sain samalla ihmisille hyvän mielen. Neito antoi tosi nätisti katsoa korvat, hampaat, kokeilla jalat, masun ja selän. Vaikka eihän se sille mitään suurinta herkkua ole. Mutta tuomari otti kyllä asian ihan koko rahan edestä. Tässä neidon mielipide asiaan:

Ja sitten jos mie yritin kaikilla tavoin sabotoida tätä, jatkoin hyväksi katsomaan linjaa, otin punaisen nauhan ja vein koiran autoon. Kunnes älysin että hitto onhan tässä vielä yksi kehä käytävänä, kaappasin koiran autosta ja puolijuoksua takaisin. Ja kyllä kannatti, neito oli Jun Pun 2!!! Jee!! Kyllä oli hyvä mieli, ja Lilylläkin oli kun sai makoisan luun syötäväksi!

Juhlan humua

Eilen oli aihetta juhlaan, kun Lilyn 1-vuotispäivä oli meillä. Vuosi sitten ajeltiin kemistä Lempäälään katsomaan pientä sinistä koiraa, joka on nyt sulattanut täysin meidän sydämet. Ja mikä sen parempi paikka juhlia tätä kuin Minnan luona Lempäälässä. Neito oli hyvin onnellinen älytessään mihin auto on häntä viemässä, ja Minna onkin saanut näytteitä pikkuisen suuresta rakkaudesta. Samalla tuli otettua osaa aussieiden vuosikokoukseen ja todettua että näköjään jäsenistö on edelleen sitä mieltä että saan edustaa heitä hallituksessa seuraavat 2 vuotta. Ja myöskin minut pyydettiin Joensuun näyttelyn näyttelytoimikuntaan Josepan puolesta, joten näyttelykokokemusta tulee oikein roppakaupalla.

Ja käytiinhän me lauantaina Juuan näyttelyssäkin pyörähtämässä, mutta se ei oikein mennyt odotusten mukaisesta. Heikkinen-Lehkonen ei nyt oikein Lilystä tykännyt, ja siitä syystä saimme T:n arvosanaksi. Mutta linja piti, koska Wallukinhan sai siinä yhdessä ja ainoassa näyttelyssä missä kävi tältä tuomarilta T:n. Ei se kyllä tainnut tykätä juuri kenestäkään muustakaan, sillä näyttelyjen kaunotar Unelma-mummokin sai EH:n arvosteluunsa.

Mutta tässäpä vielä sitten se arvostelu:

"Hieman vierestyyppinen kokonaisuus mikä johtuu osittain sileästä ja lyhyestä karvasta. Pyöreät posket. Loiva otsapenger. Hieman riippuvat huulet. Pyöreät silmät. Kevyet haja-asentoiset korvat. Ranteet saisivat olla joustavammat. Hyvä rintakehän syvyys ja tilavuus. Hyvät takakulmaukset. Hieman pitkä lanneosa. Reipas ja iloinen käytös. Hyvässä kunnossa, lihaksikas ja vahva"

Samalla hiljaisesti juhlin W-miehen 4-v synttäreitä. Ikävä on kyllä vieläkin aivan suunnaton, mutta jospa se joku päivä helpottaisi. Mutta onnittelut vielä tätäkin kautta sisaruksille ja toivotaan heille pitkää ja ihanaa elämää!

Maaliskuun iloja

No onpas aikaa taas kun täällä oon käyny. Blogi sai ihan pienoista ulkoasun uudistusta, koska ulkomaiset ystävämme eivät olleen ymmärtäneet että tämä on kahden koiran blogi, vaan olivat käsittäneet että Lily on se jolla on epilepsia. No josko nyt ymmärtäisivät oikein? Paljon on sattunut ja tapahtunut viime kirjoituksen jälkeen, isoimpana asiana tietenkin muutto ihan ikiomaan omakotitaloon. Ja ei, ei edelleenkään kuvia, koska paikat ovat vieläkin hieman vaiheessa. Mutta Jarno alkoi juuri rakentamaan saunaa, joten pikkuhiljaa toivottavasti myös kuvia saadaan valmiista kodista.

Treenirintamalla on ollut hienoista talvitaukoa, pakkasen hipoessa -39 ei pikkuneidin eikä myöskään kyllä omistajan ole tehnyt juuri takan lämmöstä ulos lähteä. Mutta nyt kun kelit inhimillistyivät päästiin taas treenaamaan, ja jopa siis ihan kameran kera. Ja siis myöskin videokameran! Joskus harmittelin kun Wallun treeneistä tuli niin vähän videolle otettua, niin meinasin jotta josko nyt asiasta viisastuneena korjaisi tilanteen. Ja pitemmittä puheitta, tässäpä olisi eka video tältä päivältä. Mie niin tykkään tuon pienen asenteesta!

Eli aika alussa ollaan, mutta hiljaa hyvä tulee. Jostain syystä en osaa Lilyn kanssa paineita ottaa siitä että pitäs olla jo ja pitäs osata, mennään juuri sillä vauhdilla kun meille on sopivaa. Tässä olisi sitten videopätkää jäävistä liikkeistä, ja jostain kumman syystä maahanmeno alkaa jo olla aika valmis, seisominen kaikkein kauimpana valmiista. Mutta hauskaa on, ja se on pääasia! Lisää videoita ja kuvia treenistä löytyy täältä: http://wallulily.kuvat.fi/kuvat/Maaliskuun%20treenit/

Ollaan me muuten näyttelyssäkin pyörähdetty, eli Tuusniemellä Päivi Eerolan syynissä. Tykkäsin kovasti tuomarista, itsellä vaan maha oli niin kipeä että nautinnoksi ei tuota reissua voinut hyvälläkään sanoa. Mutta tässäpä oli Päivin mietteet Lilystä:

"Kookas. Erinomaisessa lihaksikkaassa kunnossa esiintyvä narttu. Riittävä sukupuolileima. Voimakas pää. Liian pyöreät, kookkaat silmät pilaavat ilmettä. Eturaajat saisivat olla suoremmat. Keskivahva luusto. Kevyt vaivaton liikunta. Voisi olla hieman tiiviimpi edestä. Puhdas väritys. Karvapeite vaihtumassa. Esitetään edukseen."

Ja tuloksena NUO-EH. Ja tässä kuva kaunokaisesta näyttelyn tiimellyksessä (Ja mikä ihmeen karvanlähtö kun katsoo minun mustia housuja?!?):

Ja tästä innostuneena menemme lauantaina katsomaan mitä Paula sanoo Lilystä Juuassa. Paula Heikkinen-Lehkonenhan oli Wallun ensimmäisessä ja viimeisessä näyttelyssä tuomarina, ja oli ilmeisesti hieman ollut sitä mieltä että miksi tälläinen koira on pitänyt tuoda hänen päiväänsä pilaamaan? Katsotaan onko nyt samaa mieltä Lilystä :D

Jalka parani tosi hyvin kun keksittiin muutama kikka jolla siteen saa pysymään paikallaan, mutta ollaan nyt käyty sitten hierojalla sekä fysioterapeutilla koska pahat lihasjumit tuli tuon vaivan seurauksena. Muutama kerta varmaan vielä käydään jotta tilanne on varmasti kunnossa. Ei se kyllä ole hyppykengurua millään lailla hidastanut, mutta itse olen sen huomannut juuri epäpuhtaana liikkumisena. Vaan nyt täytyy mennä auttamaan saunan kanssa, katsotaan sit ens viikolla mitä se Paula tuumasi!

Elämäniloa ja kyllä se treeneissä osaa!

Muutettiin pikaisesti Ylämyllylle kerrostaloon kolmanteen kerrokseen pieneen kaksioon. Muutto oli pikainen siksi koska Lily oli tulossa Minnalta kotiin. Perustavarat vaan mukaan, ja lopullinen muutto oli siitä seuraavana viikonloppuna. Eli nyt ollaan Rantakylästä muutettu, ja täytyy sanoa että eipä ole ikinä muutto ollut noin tunteikas. Oravat kyllä iloitsivat pihalla, ruskea räyhääjä kun oli lopullisesti lähtenyt pois pihapiiristä. Lilyhän ei osannutkaan niille räyhärä, juoksutti kyllä. Yllättävän kivuttomasti muutto kerrostaloon tapahtui, siis koiran kannalta. Itse en varmaan ikinä opi tälläiseen elämään. Lily on nyt oppinut olemaan suht rauhassa 8h kun olen raksalla, ja naapurin mukaan voi kellon tarkastaa kun Lily hyppää ikkunaan odottamaan minua. Eikä ole juurikaan mitään tuhonnut, jos ei lasketa mukaan Andre Wickströmin dvd:tä ;) Ja onpa pieni jopa oppinut syömään peruspuruluita yksin ollessa, eli enää ei tarvitse nilkkoja jättää joka kerta. Käytiinpä jopa elokuvissakin illalla, ja ei naapureilta saatu kiukkupuheluita. Tai sitten eivät kehdanneet soittaa.

Muutenkin tämä kerrostaloasuminen on rauhoittanut koiraa, ja moni asia alkaa loksahdella paikalleen. Vaikka aika vähän sen kanssa kerkeää touhuamaan, kaikki aika menee raksalla tai muuten töissä. Mutta kyllä me treenattu ollaan, ja hyvin alkaa pieni keksimään mistä on kyse. Tottista enimmäkseen, ihan yksin ja saatiinpa seuraakin ja nyt ollaankin seurassa treenattu vähintään kerran viikkoon. On se vaan niin paljon helpompaa kun on useampi silmäpari katsomassa. Seuraamisen sain vihdoin ja viimein päätettyä, eli se tulee olemaan yhdellä käskyllä ja ilman namia. Nyt ollaan alettu perusasentoa rakentamaan, ja lelu kainalossa auttaa siihen kyllä huomattavasti. Ei vielä ole haaveissakaan päästä liikkeelle mutta hyvin edistytään. Hyppyä aloin opettamaan ja siinäkin perusajatus on älytty. Ruutu olisi seuraavana ja sen opettamista mietinkin koko ajan, siis sitä että kuinka sen teen. Maahanmeno alkaa olla jo melko nopea, ja 9/10 ei kaadu lonkalleen. Ja paikalla pysyy, vaikka miten yritän pomppia. Nyt täytyy seuraavissa treeneissä siirtyä muihin häiriöihin. Ja on melko hyvin sisäistänyt että sivultakin voi mennä maahan. Ja TREENEISSÄ osaa ohitukset! Osaa myös treenien jälkeen kun yritetään porukalla saada remmiräyhää esille, mutta ei! Otin jo treeniliivinkin pois, ei hemmetti mitään ongelmaa! Vaikka on se siis sitä lenkilläkin parantanut, mutta silti se koirien ohittaminen on vielä vaikeaa. Muuten pystyn melko hyvin pitämään vapaanakin, ei mene ihmisten luo. Ja hihnassa pystyy jo liikuttamaan kumpaakin kättä! 

Ja sitten me käytiin Jyväskylässä näytelmissä. Mitenkäänhän lähtöön ei vaikuttanut se, että päästiin Ellin mökille ja Satu ja Heidikin pääsivät mukaan. Kyllä oli muuten hauska viikonloppu, sillä Jyväskyläänhan on niin pitkä matka että sinne piti mennä jo perjantaina ja näytelmät väsyttivät niin poishan tultiin vasta sunnuntaina. Heidi trimmasi Lilyn ja opetti muutaman kikan, ja se näkyi heti arvostelussa. Eli Tuomarina tosi mukava Marie-Josee Melchior-Schlechte Luxenburgista, ja tässä arvostelu:

 1,5 years old. Nice presentation. Eyes a little bit round. Is not in her best hair condition. Good chest. Could have a little bit more angulations. Good feet!!!! & standing. Good tailset & moving. Good mover.

Ja tuloksena Junnu EH, tuomarin pahoittelujen kera. Jos kuulemma olisi ollut edes 2 karvaa enemmän olisi sijoittanut ;) No ihan nahkahan tuo elukka olikin. Seuraavat karkelot ovat sitten Kajaanissa, jossa siis korkkaamme nuorten luokan, ja mie en edelleen ymmärrä miksi mie jännitän niin paljon. Mutta aion kiertää jokaisen kissanristiäisen, jotta pääsen tästä jännityksestä, ja voin keskittyä toko ja pk-puolen kisoihin. 

Mutta siinäpä taas Tärkeimmät, nyt mentävä unten maille jotta jaksaa huomenna taas herätä kukonlaulun aikaan hakemaan veljeä Kolilta raksalle. Illalla varmaan taas sitten treenaamaan ;) Ja lopuksi kuvia näyttelystä, huono laatu koska yllättävästi hallissa on myös huonot valot, ja mie unohin oman kameran kotiin. Kuvat ovat ottanut t.fordell.

Päivitystä

Aloitetaanpa vaikka Hämeenlinnan näyttelystä, esittäjänä siis Minna koska minun selkä ei kestänyt pitkää automatkaa. Ihana olit Minna kun jaksoit pikkulikan viedä esittäytymään. No esittäytymiseksi siis oli jäänyt, tuomari oli ollut luvalla sanoen suhteellisen mielenkiintoinen. Eli 10.10.2010 Tuulos, tuomarina Ingrid Hectors, Belgia. 

"good head, good neck, straight back, body and chest need to mature, french standing in front, movement very loose" ja arvosana JUN H. Jotta sellainen keikka, vaan tulipahan käytyä. Samalla reissulla Aija ystävällisesti tarjoutui tuomaan Lilyn kotiin ja voi elämä että oli pienen likan naama näköinen kun huomasi auton ikkunasta minut! Ja sitten sellainen hyppypomppu joka kalautti päät yhteen ja leuka oli turpeessa vielä seuraavanakin päivänä. Vaan olipa ihana saada koira kotiin!

Treenirintamalla ollaan edistytty joka asiassa hieman, tokon hyppyesteen teko olisi vielä edessä. Haussa ilmaisu on vielä hieman kesken, eli koira kyllä menee ja ottaa patukan vaan ei oikein ole vielä hokaissut että sen jälkeen pitää vielä mennä ukolle palkkaa saamaan. Mutta kuten kaikki pikkuneidin kanssa, ajan myötä :D Tottiksessa keskittyneisyys on kasvanut älyttömästi, ja esimerkiksi paikalla olo alkaa onnistumaan varsin hyvin, jopa ilman pyllyn hetkautusta. Tässä on muutama kuva jonka Seija otti viime hakutreeneistä:

Tämä nyt oli tälläinen pikapäivitys, mutta koska talon rakennus vie kaikki voimat ei nyt kerkeä istumaan tämän pidempään koneella :D

Joensuun näyttelyhuumaa

Kuinka sitä pientä ihmistä voikaan jännittää seisominen, juokseminen ja seisominen? Mitähän se sitten on kun oikeasti mennään johonkin kokeeseen jossa pitää osatakkin VIELÄ monimutkaisemmat jutut? Lauantaiaamuna maha sanoi että ei tänään, jalat tutisi ja huumoritaju jäi kotiin. Kun saavuimme näytelmiin koira oli hieman ihmeissään että mitä ihmettä me tehdään paikassa jossa on NÄIN paljon kaikkea? Ja pisteenä iin päälle silläkin oli masu aivan kuralla, mahtoiko johtua illan synttärikakusta? Ja kaiken kruunasi ihana kesäsade, joka kyllä kasteli aivan täydellisesti. Mutta koirahan oli siis aivan ihana, omistaja ihmeissään kun tuomari ei katso hampaita vaan pitää itse näyttää ja sitten piti vielä kysellä että mitäs nyt kun sai keltaisen nauhan sijaan punaisen ;) Tuomari Diego Ramalho (Portugali) oli hiukkasen outo, ja tässäpä hänen arvionsa Lilystä:

Typical would like less splashes of the black on body still light construction, should show more steady movements around the ring. Ja tuloksena EH ja sijana 2.

Täytyy kyllä myöntää että oma jännitys näkyi koirassa, joka hieman pomppien meni eteenpäin ja yritti vaan istua kun olisi pitänyt seistä. Mutta kehän jälkeen sai kyllä mahtitaputukset, kun sekä omistaja että koira selvisivät kaatosateesta hengissä. Sunnuntaina minua ei enää ollenkaan niin paljoa jännittänyt jotenka koirakin toimi oikein hienosti, ei pomppinut ja seisoi kuin patsas. Pieni rakas elukka <3 Ja tässäpä tuomari Christian Stavarachen (romania) ajatuksia Lilystä:

In type. Lacking substance. Feminine. Head with good proportions. Good backline. Body with good propotions. Mediun size bones. Forefeet frech type. Metacarpus join should be stronger. Hindquarters well angulated. Tail well setted. Coat good colour. Good movements and good temperament. Ja tuloksena EH ja 1.sija!

Tuomari toivotti tervetulleeksi parin vuoden päästä uudelleen hänen kehäänsä ja kehui kuinka kaunis koira on. Ja minä raukka kun en ymmärrä mitään näyttelyistä ihmettelin että mitä nyt tapahtuu kun kaikki muut häviävät kehästä, että pitääkö sinne yksin mennä??? Saattoi sitä kehän vierellä seuranneita naurattaa :D Mutta siis mielestäni meni näyttelyt aivan mahtavasti, en olisi uskonut että noinkin hyvin debyytti menee! Kunhan pääsen koneen äärelle kotiin niin laitan kuvia kansioon, kuvaajana lauantaina toimi Hanna ja sunnuntaina Jarno.