Ihana sukulaisneito

Olin kuullut että Outokummussa asustaa Rillan ja Moonan sisko Ketturetku Rulla Romanov, tuttujen kesken Rulla. Pienoisen salapoliisityön jälkeen selvisi omistajan nimi ja puhelinnumero. Tänään olin sitten menossa käymään Outokummussa ja ajattelin jotta soitan Helenalle ja kyselen jotta saisiko heillä käydä kylässä. Kamera mukaan ja menoksi. Ovella minua tervehti vallan ihana muorikoira, joka tietenkin ensimmäisenä haki kepin. Eli se ei ole vika, vaan ominaisuus ;) Rapsuttaakin olisi pitänyt, ja pidättyväisyydestä ei tämän koiran kohdalla voinut puhua ollenkaan. Sohvalle kun pääsin, oli Rulla heti selällään maassa rapsutuksia pyytäen. Kyllä täytyy sanoa että aivan mahtava muorikoira, ja niin samanlainen kuin sisaruksensa. Nuo omenat ovat täysin samasta puusta ja vieläpä samasta oksasta. Oli aivan mahtava päästä näkemään Rulla, ja lupasinpa tuoda seuraavan kerran Lilyn näytille. Uskomattomintahan tässä oli että Rulla ja Helena asuivat kummityttöni naapurissa, joten on se ihme kun minä en heitä ole ikinä nähnyt! Tässäpä kaunis Rulla:

Kiitos Helena että sain tulla käymään!

Uusia tuulia

No nythän tämä blogin pitäminen alkaa mennä mahdottomuuksiin, taas olen kertomuksia päivittämässä!

Mutta siis asiaan. Ajeltiin eilen Kemiin ja matkalla käytiin moikkaamassa Satua ja Laumaa. Oli muuten Pallukalla taas herneet tiukilla kun Kerttu ja Moona tulivat ominaiseen rauhalliseen tapaansa tervehtimään pihalla. Ja Otto oli täysin sitä mieltä että voisi hieman rakkautta antaa Lilylle. Hieman epäsuhta pariskunta oli, ja Kerttu kovasti yritti Lilyä puolustaa Isolta Mieheltä. Lily päätti että Mamin jalkojen juuressa olikin muuten maailman paras paikka! Hyvin neito oli, ymmärsi ihan ilman eri käskyjä että Muonalle ei sitten kannata ruveta uhittelemaan. Nopean kahvin jälkeen matka jatkui jotta ei ihan puolille öin menisi kotiutuminen ja jaksettaisiin tänään taas riehua.

Nimittäin Merja oli luvannut pitää meille viestitreenit. Wallun kanssa kesäleirillä joskus otettiin kysyistä lajia ihan yhden kerran, ja kerran olin Kemissä apuna Pian koiralle. Jarnon kokemus oli vielä pienempi, eli ei minkään näköinen. Joten siis aloitettiin siitä, että Merja kertoi mikä olisi ideana, ja sen jälkeen näyttö Viivillä kuinka sen pitäisi mennä. Eli minä toiseen päähän ja Merja toiseen. Joka kerta Viivin työskentelyinto kyllä pysäyttää, se vaan on niin ihana. Hyvin juoksi Viivi minulle, vauhti oli aivan hurja.

Sitten alettiin Lilyn kanssa, palkkana ekana makkara ja viimeisenä Jarno palkkasi uudella wubbakongilla joka käytiin matkalla ostamassa Iisalmen Mustista ja Mirristä Hannelta. Siellä on kyllä paras palvelu ja mahtava valikoima! Hieman oli Lily ihmeissään et mikä hiton juttu tämä nyt on, mutta kun ruoka on kyseessä niin pallukkahan toimii. Ja sitten kun vielä sai riehua Jarnon kanssa niin mikäpä sen mukavampi treeni. Otettiin vielä hieman tottista treenien päätteeksi, ja taas saatiin huomata kuinka mie en osaa. Luoksetulossa koira sivuttaa, ja minulla ei onnistu samalla hetkellä peruuttaminen, jalan liikuttaminen tietyllä tavalla ja vielä koiran palkkaminen. Mutta on se hyvä kun saa ainakin sivustakatsojat hyvälle mielelle ;) Jääviä liikkeitä harjoiteltiin myös, eli sitä seisomista koska se on selkeästi vaikeinta. Kokeiltiin ekana liikeestä sivulta, mutta sitten Merja neuvoi liikkumaan takaperin ja siitä palkkaamaan. Muutenhan se meni tosi hyvin, mie vaan liikun liian paljon ja siihen pitää kiinnittää huomiota. Minusta alkaa tuntua että minun se pitä yksinään treeneihin mennä ja sitten vasta sekoittaa koira siihen :) Ja sivulta maahanmenossa koira vaan esitti et ei osaa, ja kun osasin vaatia, niin sehän teki. Kele että mie voin olla onneton :D Mutta taas saatiin hyviä vinkkejä kotiinviemiseksi, KIITOS MERJA!!!

Huomenna ohitustreenejä Oulussa, katsotaan miten ne sitten menee. Tänään nimittäin oli ensimmäinen kerta kun ohitettiin koira ilman a) hihnan kiristymistä b) räyhäämistä c) hermostumista. Kyllä siitä vielä kunnon koira tulee! Harmitti vaan kun videokamera on matkalla Kanarialle, niin ei saanut noita treenejä nauhalle. Nyt nimittäin pitää ihan tosissaan alkaa kuvaamaan noita, niin näkee miten onneton voi itse olla ja kuinka hyvä koira voi olla :D

Liitelyä

Johtuen pakkasista, 60km matkasta ja minun omasta mielentilasta, en edes muista milloin olemme viimeksi käyneet Joa:n hallilla. Täytyy sanoa että oon mie tyhmä kun en oo käyny, hiukka oli neito taas pätevänä. Kotona ollaan muutamaan otteeseen harjoiteltu kosketusalustaa, ja hallilla aloitettiin sillä. Hyvin hokasi myös siellä mitä läpyskälle piti tehdä, ja siirrettiin puomin alastulo pöydän päälle. Hiukan oli hakusessa kosketusalusta tuossa hommassa, eli nyt Jarnolle onkin tehtävää listalle laitettu kontaktin tekeminen kotiin. Epäilen että muuten ei tule kontakteista mitään. Ostettavaa listalle laitettiin kepit, jotka ostetaan heti kun rikastutaan tai lakataan köyhtymästä, eli ehkä muutaman kuukauden sisään. Kokeiltiin nimittäin verkkokeppejä, ja yhden kerran hapuilun jälkeen koira veti aivan täysiä kepit.

Myöskin palkkaukseen olin oikein tyytyväinen, neito leikkii tosi hienosti vaikka onkin aivan täpinöissään. Nyt alkaa ihan selkeästi pääkoppa ja homma kohtaamaan, ja siis ihan tosiaan voin jo vaatia pallukalta hommia. Tänään piti myös mennä treenaamaan, mutta minähän nukuin onneni ohi :( Ensi viikko menee Kemissä, mutta jospa sitä viikonloppuna pääsisi taas liitämään.

Tiistaina aloitetaankin ihan uusi aluevaltaus, eli viesti. Merja lupasi neuvoa meidät alkuun, ja sitten vaan treeniä ja treeniä. Ihanaa kun saa lajin jossa Kepokin voi loistaa :D Ja saadaan mukavaa hommaa lenkille. Itse odotan lajilta paljon, sillä siinä kuitenkin vaaditaan koiralta todella paljon itsenäisyyttä, ja sitä tuo koira tällä hetkellä kaipaa.

Ollaan myös ratkottu remmiongelmia hyvällä menestyksellä. Hihnalenkit alkavat taas pienen tauon jälkeen olla ihan miellyttäviä kokemuksia, muiden ohitukseen tarvittaisiin vieläkin varmuutta, mutta kun siihen tarvittaisiin niitä muita koiria ja niitä ei tunnu ovista ja ikkunoista tulevan. Tilanteen kuitenkin pitäisi olla hallittu. Saatiin me uusi kaverikin Lilylle, ihana Sinna. Otettiin ekana ohitusharjoituksia ja sitten päästettiin neidot riehumaan. Kerrankin selllainen neito joka osaa Lilyn rajuun rakkauteen vastata. Nauratti kun hirveä ärinä ja purina kuuluu koko lenkin ajan. Onneksi tämä kaunis neito asuu melkein "naapurissa" niin voidaan tavata useamminkin :D

Vuosikokous hieman venähti

Tosiaan hieman, sillä oltiin vasta eilen illalla kotosalla. Tosin täysin suunniteltuhan tämä venähtäminen oli. Minna oli saanut työvuorot suunniteltua niin että sai vielä maanantain vapaaksi, niin voitiin kerrankin olla ihan ajan kanssa. Rilla ja Nella olivat kyllä sitä mieltä että aika olisi voinut olla paljon lyhempi. Matkahan siis alkoi suoraan Juuan näyttelystä, ja heti Varkaudessa törmättiin tuttuihin, eli Hanna ja Hanne istuivat kahvilla ja heti sovittiin ruokatreffit. Ensimmäinen ABC oli täynnä, mutta toiselta löytyi ruokaakin. Lily oli kyllä sitä mieltä että koska Jatsi ja Hippa ovat autossa, se tarkoittaa riehumista. No nyt ei keretty riehumaan, sillä tiesin että sitä määränpäästä löytyy aivan riittävästi.

Ja se oli totta, sillä toiseksi viimeisen risteyksen kohdalla neito hokasi minne ollaan menossa ja voi sitä piippaamisen ja vouhkaamisen määrää kontissa. Mutta arvatkaa mitä se oli kun sieltä häkistä pääsi pois??? Neito oli aivan maailman onnellisin pieni koira kun vastassa olivat Siru, Nata ja Minna. Pomppimisen määrä oli rajaton. Kahvittelun jälkeen lähdettiin lenkille, ja äiti oli kovasti sitä mieltä että tuo pentu pitää asettaa kuriin ja nuhteeseen kun noin riehuu. Mummo vain katseli että voi elämä taas se tuli tänne riehumaan. Kyllä teki käveleminen hyvää kun koko päivän oli autossa istunut. Lily oli ilmeisesti kerännyt energiaa koko päivän ja jaksoi myöhään yölle riehua Natan kanssa. Harmi kun siitä ei saanut videokuvaa, sillä joka kerta kun kameran otti käteen leikki loppui ja kun kamera meni pois leikki jatkui. Mutta täytyy kyllä ihmetellä että muutaman kilon painoinen Nata ja normisti hieman rajua rakkautta antava Lily leikkivät niin nätisti. Lily makaa selällään ja Nata pomppii päällä, ja tämän kerran spesiaali oli narupalloleikki. Lily ottaa narusta kiinni, Nata pallosta. Sitten uristaan ja revitään palloa kunnes Lily kerii narun ja Natan jalkoihinsa. Sen jälkeen Nata yrittää ottaa palloa pois keinolla millä hyvänsä. Ja sitten homma taas jatkuu. Ja jatkuu. Ja jatkuu.

Ja jatkuu sillä että kuudelta aamulla Lily alkaa vouhkaamaan, asia mitä se ei ikinä tee kotona. Pitäisi herättää Nata leikkimään. Ja kyllä siihen vouhkaukseen kaikki heräsivät joten neito sai tahtonsa läpi. Ja siitä tuo sama leikki jatkuu. Minun piti sitten lähteä Aussieyhdistyksen vuosikokoukseen, jossa siis keskusteltavana muotovalionarvon muutos. Yllättävän kivuttomasti meni kokous, ja minut valittiin uudelleen hallitukseen. Kiitos siitä kaikille äänestäneille. Jatkan myös rahastonhoitajana edelleen, joten tuttuja alkaa hommat jo olemaan.

Äiti oli ilmeisesti jo joutunut hyväksymään että tuo elukka on taas tullut jäädäkseen. Kyllä täytyy sanoa että 5 koiraa olohuoneessa häärimässä on aika paljon rakkautta :D Muori eli Rilla istui pitkät tovit rapsuteltavana, ja oli kyllä niin ihanan samanlainen kuin siskonsa Moona. Kyllä nuo koirat siskoksiksi todellakin tunnistaa. Ja täytyy sanoa että sain mitä tilasin, eli mini-Moonan, niin paljon tuo Liikkis muistuttaa mummoansa ja isotätiään. Mahdollisesti pääsen tässä lähiaikoina tapaamaan myös Moonan ja Rillan yhtä siskoa, joka asuu tässä lähellä. Toivottavasti pääsen kahville.

Maanantaina järjestin Minnalle "tutustu kaupunkiisi jossa olet koko elämäsi asunut" päivän, eli vein Minnan Ikealle jossa hän ei ikinä ollut käynyt. Yllättävän vähän kyllä löytyi tavaraa, autoon olisi vielä mahtunut muutama kassi :D Käytiin myös Ideaparkissa ja sitten olikin aika lähteä katsomaan mitä koiruudet olivat touhunneet. Lily oli ollut vallan kiltisti, ilmeisesti sen kotiinjäämisongelmat ovat tosiaankin mennen talven lumia. Ilta meni taas koirien touhuja katsoessa ja maailmaa parantaessa. Aamulla olikin aika lähteä Jyväskylään Aijan ja Ainon luokse, käytiin syömässä ja matka jatkui kotiin. Aivan ihana reissu oli kun kerrankin ei tarvinnut minuuttiaikataululla mennä. Kiitos Minna vieraanvaraisuudesta :D

Juhlan humua

Eilen oli aihetta juhlaan, kun Lilyn 1-vuotispäivä oli meillä. Vuosi sitten ajeltiin kemistä Lempäälään katsomaan pientä sinistä koiraa, joka on nyt sulattanut täysin meidän sydämet. Ja mikä sen parempi paikka juhlia tätä kuin Minnan luona Lempäälässä. Neito oli hyvin onnellinen älytessään mihin auto on häntä viemässä, ja Minna onkin saanut näytteitä pikkuisen suuresta rakkaudesta. Samalla tuli otettua osaa aussieiden vuosikokoukseen ja todettua että näköjään jäsenistö on edelleen sitä mieltä että saan edustaa heitä hallituksessa seuraavat 2 vuotta. Ja myöskin minut pyydettiin Joensuun näyttelyn näyttelytoimikuntaan Josepan puolesta, joten näyttelykokokemusta tulee oikein roppakaupalla.

Ja käytiinhän me lauantaina Juuan näyttelyssäkin pyörähtämässä, mutta se ei oikein mennyt odotusten mukaisesta. Heikkinen-Lehkonen ei nyt oikein Lilystä tykännyt, ja siitä syystä saimme T:n arvosanaksi. Mutta linja piti, koska Wallukinhan sai siinä yhdessä ja ainoassa näyttelyssä missä kävi tältä tuomarilta T:n. Ei se kyllä tainnut tykätä juuri kenestäkään muustakaan, sillä näyttelyjen kaunotar Unelma-mummokin sai EH:n arvosteluunsa.

Mutta tässäpä vielä sitten se arvostelu:

"Hieman vierestyyppinen kokonaisuus mikä johtuu osittain sileästä ja lyhyestä karvasta. Pyöreät posket. Loiva otsapenger. Hieman riippuvat huulet. Pyöreät silmät. Kevyet haja-asentoiset korvat. Ranteet saisivat olla joustavammat. Hyvä rintakehän syvyys ja tilavuus. Hyvät takakulmaukset. Hieman pitkä lanneosa. Reipas ja iloinen käytös. Hyvässä kunnossa, lihaksikas ja vahva"

Samalla hiljaisesti juhlin W-miehen 4-v synttäreitä. Ikävä on kyllä vieläkin aivan suunnaton, mutta jospa se joku päivä helpottaisi. Mutta onnittelut vielä tätäkin kautta sisaruksille ja toivotaan heille pitkää ja ihanaa elämää!

Maaliskuun iloja

No onpas aikaa taas kun täällä oon käyny. Blogi sai ihan pienoista ulkoasun uudistusta, koska ulkomaiset ystävämme eivät olleen ymmärtäneet että tämä on kahden koiran blogi, vaan olivat käsittäneet että Lily on se jolla on epilepsia. No josko nyt ymmärtäisivät oikein? Paljon on sattunut ja tapahtunut viime kirjoituksen jälkeen, isoimpana asiana tietenkin muutto ihan ikiomaan omakotitaloon. Ja ei, ei edelleenkään kuvia, koska paikat ovat vieläkin hieman vaiheessa. Mutta Jarno alkoi juuri rakentamaan saunaa, joten pikkuhiljaa toivottavasti myös kuvia saadaan valmiista kodista.

Treenirintamalla on ollut hienoista talvitaukoa, pakkasen hipoessa -39 ei pikkuneidin eikä myöskään kyllä omistajan ole tehnyt juuri takan lämmöstä ulos lähteä. Mutta nyt kun kelit inhimillistyivät päästiin taas treenaamaan, ja jopa siis ihan kameran kera. Ja siis myöskin videokameran! Joskus harmittelin kun Wallun treeneistä tuli niin vähän videolle otettua, niin meinasin jotta josko nyt asiasta viisastuneena korjaisi tilanteen. Ja pitemmittä puheitta, tässäpä olisi eka video tältä päivältä. Mie niin tykkään tuon pienen asenteesta!

Eli aika alussa ollaan, mutta hiljaa hyvä tulee. Jostain syystä en osaa Lilyn kanssa paineita ottaa siitä että pitäs olla jo ja pitäs osata, mennään juuri sillä vauhdilla kun meille on sopivaa. Tässä olisi sitten videopätkää jäävistä liikkeistä, ja jostain kumman syystä maahanmeno alkaa jo olla aika valmis, seisominen kaikkein kauimpana valmiista. Mutta hauskaa on, ja se on pääasia! Lisää videoita ja kuvia treenistä löytyy täältä: http://wallulily.kuvat.fi/kuvat/Maaliskuun%20treenit/

Ollaan me muuten näyttelyssäkin pyörähdetty, eli Tuusniemellä Päivi Eerolan syynissä. Tykkäsin kovasti tuomarista, itsellä vaan maha oli niin kipeä että nautinnoksi ei tuota reissua voinut hyvälläkään sanoa. Mutta tässäpä oli Päivin mietteet Lilystä:

"Kookas. Erinomaisessa lihaksikkaassa kunnossa esiintyvä narttu. Riittävä sukupuolileima. Voimakas pää. Liian pyöreät, kookkaat silmät pilaavat ilmettä. Eturaajat saisivat olla suoremmat. Keskivahva luusto. Kevyt vaivaton liikunta. Voisi olla hieman tiiviimpi edestä. Puhdas väritys. Karvapeite vaihtumassa. Esitetään edukseen."

Ja tuloksena NUO-EH. Ja tässä kuva kaunokaisesta näyttelyn tiimellyksessä (Ja mikä ihmeen karvanlähtö kun katsoo minun mustia housuja?!?):

Ja tästä innostuneena menemme lauantaina katsomaan mitä Paula sanoo Lilystä Juuassa. Paula Heikkinen-Lehkonenhan oli Wallun ensimmäisessä ja viimeisessä näyttelyssä tuomarina, ja oli ilmeisesti hieman ollut sitä mieltä että miksi tälläinen koira on pitänyt tuoda hänen päiväänsä pilaamaan? Katsotaan onko nyt samaa mieltä Lilystä :D

Jalka parani tosi hyvin kun keksittiin muutama kikka jolla siteen saa pysymään paikallaan, mutta ollaan nyt käyty sitten hierojalla sekä fysioterapeutilla koska pahat lihasjumit tuli tuon vaivan seurauksena. Muutama kerta varmaan vielä käydään jotta tilanne on varmasti kunnossa. Ei se kyllä ole hyppykengurua millään lailla hidastanut, mutta itse olen sen huomannut juuri epäpuhtaana liikkumisena. Vaan nyt täytyy mennä auttamaan saunan kanssa, katsotaan sit ens viikolla mitä se Paula tuumasi!