Liitelyä

Johtuen pakkasista, 60km matkasta ja minun omasta mielentilasta, en edes muista milloin olemme viimeksi käyneet Joa:n hallilla. Täytyy sanoa että oon mie tyhmä kun en oo käyny, hiukka oli neito taas pätevänä. Kotona ollaan muutamaan otteeseen harjoiteltu kosketusalustaa, ja hallilla aloitettiin sillä. Hyvin hokasi myös siellä mitä läpyskälle piti tehdä, ja siirrettiin puomin alastulo pöydän päälle. Hiukan oli hakusessa kosketusalusta tuossa hommassa, eli nyt Jarnolle onkin tehtävää listalle laitettu kontaktin tekeminen kotiin. Epäilen että muuten ei tule kontakteista mitään. Ostettavaa listalle laitettiin kepit, jotka ostetaan heti kun rikastutaan tai lakataan köyhtymästä, eli ehkä muutaman kuukauden sisään. Kokeiltiin nimittäin verkkokeppejä, ja yhden kerran hapuilun jälkeen koira veti aivan täysiä kepit.

Myöskin palkkaukseen olin oikein tyytyväinen, neito leikkii tosi hienosti vaikka onkin aivan täpinöissään. Nyt alkaa ihan selkeästi pääkoppa ja homma kohtaamaan, ja siis ihan tosiaan voin jo vaatia pallukalta hommia. Tänään piti myös mennä treenaamaan, mutta minähän nukuin onneni ohi :( Ensi viikko menee Kemissä, mutta jospa sitä viikonloppuna pääsisi taas liitämään.

Tiistaina aloitetaankin ihan uusi aluevaltaus, eli viesti. Merja lupasi neuvoa meidät alkuun, ja sitten vaan treeniä ja treeniä. Ihanaa kun saa lajin jossa Kepokin voi loistaa :D Ja saadaan mukavaa hommaa lenkille. Itse odotan lajilta paljon, sillä siinä kuitenkin vaaditaan koiralta todella paljon itsenäisyyttä, ja sitä tuo koira tällä hetkellä kaipaa.

Ollaan myös ratkottu remmiongelmia hyvällä menestyksellä. Hihnalenkit alkavat taas pienen tauon jälkeen olla ihan miellyttäviä kokemuksia, muiden ohitukseen tarvittaisiin vieläkin varmuutta, mutta kun siihen tarvittaisiin niitä muita koiria ja niitä ei tunnu ovista ja ikkunoista tulevan. Tilanteen kuitenkin pitäisi olla hallittu. Saatiin me uusi kaverikin Lilylle, ihana Sinna. Otettiin ekana ohitusharjoituksia ja sitten päästettiin neidot riehumaan. Kerrankin selllainen neito joka osaa Lilyn rajuun rakkauteen vastata. Nauratti kun hirveä ärinä ja purina kuuluu koko lenkin ajan. Onneksi tämä kaunis neito asuu melkein "naapurissa" niin voidaan tavata useamminkin :D

Hyvää Joulua!

Kyllä käy rakentaminen jo voimille. Olisi jo valmis! No mutta on ollut hieno nähdä että koiralla ei leviä pää vaikkei pääsekkään edes joka viikko treenaamaan, joutuu vain häkkielukkana kuuntelemaan sirkkelin surinaa. Raksalla on ollut sen verran hektiset hetket jotta kaikki muu elämä on jäänyt kyllä täysin taka-alalle. Jouluun ei ole kerennyt juurikaan valmistautumaan, eikä meille tänä vuonna tulekkaan joulua muuten kuin että käydään meidän porukoilla ja joulupäivä vietetään Jarnon vanhempien luona. Siinäpä se sitten olikin, sitten takaisin raksalle.

Lily on sopeutunut siis vallan mainiosti hiljaiseloon, ja olipa neiti jopa Kemissä yksin 8h, eipä siellä ikinä yksin ole ollutkaan. Ja käytiinhän me treenaamassa siellä, agility lajina. Kyllä mie ootan että talo on valmis ja pääsee ihan oikeasti taas takaisin normipäivärytmiin, sillä tuo koira on vaan niin mainio elukka. Ja sen kanssa on nyt alettu ihan selvästi löytää yhteistä säveltä treenaamisen suhteen. Alkaa pieni ihan selvästi jo lukemaan minuakin ja onpa muutama itse tarjoan jotain temppua juttukin nähty. Kemissä treenattiin etenemistä, apuna ekalla kierroksella 2 hyppyä ja 2 putkea ympyräksi laitettuna. Neiti kun haluaisi olla miun kädessä kiinni eikä millään irrota, vaan irtosipa viimein, ja tuli miullekkin ihan kuuma juostessa. Siellä kun on sellainen ihanuus nimeltä melko lämmin treenihalli! Toisena treeninä tehtiin ihan puhdasta eteenmenoa, jossa oli rengas viimeisenä esteenä. Hieman oli ongelmia hahmottaa rengasta, mutta Minna avustajana johan intoutui pomppimaan läpi.

Tokoa ollaan otettu ihan sisäjuttuna, kun on ollut niin kylmä ettei hieno koira kykene ulos menemään. Ja omistajalta jäätyy sormet. Olenpa muutaman kerran noutoakin ottanut, mutta ongelmana johon jäin pohtimaan ratkaisua on se kapulan pureksiminen. En vaan keksi kuinka sen saisi loppumaan. Koska siitä en todella halua koiraa palkata. Joten hyviä vinkkejä otetaan vastaan! Hyppy onnistuu jo vallan hyvin, vielä kun malttaisi pieni olla paikallaan, mutta osissa sitä nyt harjoitellaan. Paikkamakuu on aivan ihana, on niin valppaana siinä, eikä ainakaan vielä ole lähtenyt omin lupineen kuin muutaman kerran. Seuraaminen on edelleen aika perusteissa, mutta yhtä askelta olen jo uskaltanut ottaa. Kohta on hyvä treenata kun on pitkä käytävä uudessa talossa, pitää vaan ostaa sellanen jaloilla seisova peili niin näkee mitä tekee. Pystyy pidemmänkin seuraamisen ottamaan :D Ruutu on nyt aloitusasteella, siinä ongelmana se että koira on viisaampi kuin minä, joka tekee palkkaamisen suorastaan mahdottomaksi. Onneksi on Riitta joka toimii apupäänä ja lelun viskaajana. Tulipahan kylläkin todistettua että kahta kertaa enempää ei lelu saa samasta jutusta tulla, sillä muuten mennään lelun luo suorilla. Eli ei ehkä vielä ole ymmärretty asian ydintä. Mutta voiko sitä muutaman kerran jälkeen ymmärtääkkään?Ja kun alkaa kirjaamaan asioita ylös, tulee ihan mieletön himo treenaamaan vaikka just tultiin.

Koirakavereitakin ollaan siis saatu, eli rakkaus roihahti Moto-belgin ja Lilyn välillä, ja muutaman kerran ollaan jo pariskunta päästetty pitkille metsälenkeille. Ja voi hyvä isä kuinka niillä on hauskaa keskenään. Arjan Rymynkin kanssa ollaan käyty lenkillä mutta Rymy on liian pieni sellaisiin leikkeihin mitä Lily harrastaa. Ja siis kaivoinpa jopa kamerankin esille ja mentiin Aijan kanssa metsään ottamaan kuvia. Näitä ei nyt ole mitenkään käsitelty, koska se kone jolla kuvankäsittelyohjelma on löytyy jostain muuttolaatikosta. Mutta hauskaa tuntui tytöillä olevan, ja tässäpä muutama poseerauskuva:

Lilyn poseerausnäyte:

Tässä kuvassa näette kuka on lauman johtaja ;) Neverukka ei ees kunnolla näy sivusta :(

 Lily ja Neve kiitävät

 Etsi kuvasta koira?

Yritän saada myös talosta otettua kuvia, niin näätte millaiseen sitä ollaan muuttamassa :)

Mutta tämä oli tässä tällä kertaa, oikein rauhaisaa joulua kaikille lukijoille!

Elämäniloa ja kyllä se treeneissä osaa!

Muutettiin pikaisesti Ylämyllylle kerrostaloon kolmanteen kerrokseen pieneen kaksioon. Muutto oli pikainen siksi koska Lily oli tulossa Minnalta kotiin. Perustavarat vaan mukaan, ja lopullinen muutto oli siitä seuraavana viikonloppuna. Eli nyt ollaan Rantakylästä muutettu, ja täytyy sanoa että eipä ole ikinä muutto ollut noin tunteikas. Oravat kyllä iloitsivat pihalla, ruskea räyhääjä kun oli lopullisesti lähtenyt pois pihapiiristä. Lilyhän ei osannutkaan niille räyhärä, juoksutti kyllä. Yllättävän kivuttomasti muutto kerrostaloon tapahtui, siis koiran kannalta. Itse en varmaan ikinä opi tälläiseen elämään. Lily on nyt oppinut olemaan suht rauhassa 8h kun olen raksalla, ja naapurin mukaan voi kellon tarkastaa kun Lily hyppää ikkunaan odottamaan minua. Eikä ole juurikaan mitään tuhonnut, jos ei lasketa mukaan Andre Wickströmin dvd:tä ;) Ja onpa pieni jopa oppinut syömään peruspuruluita yksin ollessa, eli enää ei tarvitse nilkkoja jättää joka kerta. Käytiinpä jopa elokuvissakin illalla, ja ei naapureilta saatu kiukkupuheluita. Tai sitten eivät kehdanneet soittaa.

Muutenkin tämä kerrostaloasuminen on rauhoittanut koiraa, ja moni asia alkaa loksahdella paikalleen. Vaikka aika vähän sen kanssa kerkeää touhuamaan, kaikki aika menee raksalla tai muuten töissä. Mutta kyllä me treenattu ollaan, ja hyvin alkaa pieni keksimään mistä on kyse. Tottista enimmäkseen, ihan yksin ja saatiinpa seuraakin ja nyt ollaankin seurassa treenattu vähintään kerran viikkoon. On se vaan niin paljon helpompaa kun on useampi silmäpari katsomassa. Seuraamisen sain vihdoin ja viimein päätettyä, eli se tulee olemaan yhdellä käskyllä ja ilman namia. Nyt ollaan alettu perusasentoa rakentamaan, ja lelu kainalossa auttaa siihen kyllä huomattavasti. Ei vielä ole haaveissakaan päästä liikkeelle mutta hyvin edistytään. Hyppyä aloin opettamaan ja siinäkin perusajatus on älytty. Ruutu olisi seuraavana ja sen opettamista mietinkin koko ajan, siis sitä että kuinka sen teen. Maahanmeno alkaa olla jo melko nopea, ja 9/10 ei kaadu lonkalleen. Ja paikalla pysyy, vaikka miten yritän pomppia. Nyt täytyy seuraavissa treeneissä siirtyä muihin häiriöihin. Ja on melko hyvin sisäistänyt että sivultakin voi mennä maahan. Ja TREENEISSÄ osaa ohitukset! Osaa myös treenien jälkeen kun yritetään porukalla saada remmiräyhää esille, mutta ei! Otin jo treeniliivinkin pois, ei hemmetti mitään ongelmaa! Vaikka on se siis sitä lenkilläkin parantanut, mutta silti se koirien ohittaminen on vielä vaikeaa. Muuten pystyn melko hyvin pitämään vapaanakin, ei mene ihmisten luo. Ja hihnassa pystyy jo liikuttamaan kumpaakin kättä! 

Ja sitten me käytiin Jyväskylässä näytelmissä. Mitenkäänhän lähtöön ei vaikuttanut se, että päästiin Ellin mökille ja Satu ja Heidikin pääsivät mukaan. Kyllä oli muuten hauska viikonloppu, sillä Jyväskyläänhan on niin pitkä matka että sinne piti mennä jo perjantaina ja näytelmät väsyttivät niin poishan tultiin vasta sunnuntaina. Heidi trimmasi Lilyn ja opetti muutaman kikan, ja se näkyi heti arvostelussa. Eli Tuomarina tosi mukava Marie-Josee Melchior-Schlechte Luxenburgista, ja tässä arvostelu:

 1,5 years old. Nice presentation. Eyes a little bit round. Is not in her best hair condition. Good chest. Could have a little bit more angulations. Good feet!!!! & standing. Good tailset & moving. Good mover.

Ja tuloksena Junnu EH, tuomarin pahoittelujen kera. Jos kuulemma olisi ollut edes 2 karvaa enemmän olisi sijoittanut ;) No ihan nahkahan tuo elukka olikin. Seuraavat karkelot ovat sitten Kajaanissa, jossa siis korkkaamme nuorten luokan, ja mie en edelleen ymmärrä miksi mie jännitän niin paljon. Mutta aion kiertää jokaisen kissanristiäisen, jotta pääsen tästä jännityksestä, ja voin keskittyä toko ja pk-puolen kisoihin. 

Mutta siinäpä taas Tärkeimmät, nyt mentävä unten maille jotta jaksaa huomenna taas herätä kukonlaulun aikaan hakemaan veljeä Kolilta raksalle. Illalla varmaan taas sitten treenaamaan ;) Ja lopuksi kuvia näyttelystä, huono laatu koska yllättävästi hallissa on myös huonot valot, ja mie unohin oman kameran kotiin. Kuvat ovat ottanut t.fordell.

Tilannepäivitys

Onpas ollut vaikeaa tehdä mitään tälle blogille. Lisäsin Wallun tarinan tuohon vasemmalla olevaan palkkiin, siinä menikin muutama päivä itkua ja hymyä. Oli se vaan niin mahtis Koira <3

Lilyn elämä muuttui myös aika radikaalisti, ja nyt ollaan aloitettu yksinoloharjoitukset ihan kokonaan alusta. Toinen ei voinut ymmärtää mihin se kaveri katosi. Ja sitten se takertui minuun vielä tiukemmin. Mutta kyllä se päivä päivältä parempaan suuntaan on menossa. Antibiootitkin saatiin muutama viikko sitten lopetettua, kun neitin masu on pysynyt ainakin toistaiseksi hyvässä kunnossa. Ja mie yritän saada pääni Lily moodiin ja lopettaa tän Wallun perään itkemisen. Joten kummankin on opittava elämään uudessa elämässä, jossa on kyllä pelottavan hiljaista. Lily kun ei vahdi eikä muutenkaan hirveästi itsestään huutele, niin ihmiset pääsee ovellekkin ilman että siitä kukaan sen suuremmin numeroa tekee. No kaipa tähän on vain totuttava.

Treenirintamalta sen verran, että laitan jokaiselta alueelta pienen selostuksen missä mennään, niin saa hieman kuvaa itsekkin mikä on tilanne. Muuten elämä on alkanut asettumaan uomiinsa, Lilystä on muodostumassa sosiaalinen pieni koira, miehiin on edelleen hieman varautunut mutta uusia hyviä kokemuksia kun saa niin kyllä se siitä. Koirakaverereita ollaan saatu ja hauskaa on ollut, uusimpia kuvia voi käydä katselemassa täältä. Sain kamerankin kaiveltua, oli vaan vielä kesätimmissä niin täytyy perehtyä taas noihin asetuksiin :)

Mutta sitten niihin treeneihin:

Haku:


Ukkojen etsintä alkaa luonnistumaan, intoa on vaikka muille jakaa. Viimeisimmät treenit meni oikein mukavasti, olipa meillä jopa ihan "ukkokin" mukana. Siinä ei kyllä näkynyt yhtään varautuneisuutta, pikemminkin päin vastoin. Ilmaisua olen nyt miettinyt ja pähkäillyt kovasti. Kyllähän se lähtee haukkumaan, mutta se että palkkautuuko se siitä on eri asia. Nyt kun se saa juosta minun ja ukon väliä, se on aivan intona. Joten ehkä täytyy kuitenkin kokeilla sitä rullaa, koska se haukkuminen on kuitenkin aika vierasta Lilylle. Treeneissä ollaan nyt otettu ihan kokonaan pistoja, jossa täytyy vain etsiä, ja ne on menneet tosi hyvin. Viimeksi Hilkka oli piilossa kevythäkissä, ja siitä muodostui pieni mörkö, joka kuitenkin selvitettiin ilman sen suurempia ongelmia. Nyt pitäisi vaan saada kentälle väkeä ja alkaa tuota ilmaisua rakentamaan, tai ainakin päästä kokeilemaan sitä kuinka se toimii rullan kanssa. Se kuitenkin olisi niin hyvä saada nyt talven aikana kuosiin, niin voisi keväällä sitten alkaa treenaamaan ihan tosissaan. Nyt tämän syksyn aiheena kun on vaan se että saadaan tästä lajista mukavaa ja inspiroivaa ja että koiralla on metsässä aina hauskaa.

Tottis/Toko:


Kontaktia ollaan harjoiteltu monessa eri tilanteessa, ja meillä on muutaman kerran ollut eskaria, jossa pääpaino on sillä että koira oppii tekemään minun kanssa eikä muita mieti. Hyvin ollaan onnistuttu, ja taitaa sama olla kuin Wallun kanssa, että ekana opetan hommat ilman hihnaa ja sen jälkeen sen pakollisen hihnan liitän mukaan. Tekee nimittäin paljon paremmin niin päin, koska itsekkään ei silloin saa turvautua siihen hihnaan. Eli pakko on myös itse opetella riehumaan ;) Sivulle tuloa ollaan kovasti harjoiteltu, ja siinä on nyt mietinnässä että tuleeko se suoraan sivulle vai kiertääkö takaa. Sitä en ole vielä saanut selvitettyä että mitä hyvää/huonoa noissa eroissa on? Osaako joku selkokielisesti minulle siitä kertoa? Ja meinasinpa jopa tehdä pienen aikataulun tapaisen jotta saadaan homma oikeasti alkamaan, sillä muuten tämä taas menee tähän pyörimiseen. Kun kuitenkin tarkoituksissa olisi saada treenattua ihan kisoja varten.

Agility:


No tässä ei olla kyllä juuri edistytty, koska ei nyt hirveesti olla päästy treenaamaankaan. Intoa riittää, ja kontakteja pitäisi alkaa opettamaan, kunhan saisi jostain sopivan alustan. Jotenkin tämä laji vaan on se josta ekana aina luistetaan jos jostain mielenkiintoisempaa on tarjolla. Ja varsinkin kun sitä kerkeää sitten talven aikana ottamaan, kun lumi tulee ja haku jää tauolle. Tässäkin pääpainona on hauskanpito. Ei mitenkään kisamielessä treenata, ainakaan tällä hetkellä.

Paimennus:


Paimennusta kerettiin ottamaan muutama kerta ennen kun treenit jäivät talvitauolle, ja paljon uutta opittiin. Kouluttajan kanssa päätettiinkiin että myös tässä, kuten kaikissa muissakin jutuissa ekana pidetään vaan hauskaa eikä vaadita vielä hyvin kovasti, ja sit kun talven yli on hattivatit saaneet miettiä pääsevät ne ensi keväänä sitten työn makuun. Paimennuksesta itse pdän ihan ehdottomasti eniten, ja harmittaa että sitä ei pääse kuin kerran viikkoon treenaamaan. Sillä kuten Wallun kanssakin huomasin, se on sellainen laji joka heijastuu ihan kaikkeen. Eli kun saat paimennuksessa homman toimimaan saat sen muuallakin toimimaan.

Esineruutu:


No nythän ne hattivatit löi tulta ja pieni ymmärsi mitä sieltä metsästä täytyy tuoda. Ja millä vauhdilla tuodaan :) Luovutuksessa yllättävästi on ne suurimmat kompastuskivet, mutta ottaen huomioon treenimäärän sekin on jo todella hyvällä mallilla. Uskoa vaan enemmän koiraan ja nouto kuntoon niin eipä tässä suurempia ongelmia ole tällä hetkellä luvassa. Missiona olisi nyt tehdä joka tilanteessa esineruutua, koska siihen tarvitsee varmuutta ja paljon. Ja se ei tule muun kun tekemisen seurauksena.

Eli siinäpä viimeisen kuukauden hommat tiivistettynä. Videokamerankin sain laitettua kuntoon, joten toivottavasti saisin myös videoita meidän treeneistä aikaiseksi, niistä kuitenkin itsekkin oppii eniten (Muistelen vain Ti-Ti nallea ja Hitleriä). Olen kyllä niin tyytyväinen tuon koiran motivaatioon, sillä sillä me päästään vielä pitkälle!!!

Agiliitoa ja jälkeä

Sunnuntai-iltana hyvin menneen juhannuksen jälkeen mentiin liitämään. Koiralla oli taas kierroksia ihan liikaa, ja se näkyi heti. Ratakaan ei ollut mitenkään helpoimmasta päästä, ja yhtäkkiä vielä tupsahti pusikoista koiranulkoiluttaja, tietenkin juuri kun olin koiralle lähtökäskyn antanut. Eli lopputuloksena hermojen totaalimenetys. Wallu oli täysin sitä mieltä että hypyn ali voi juosta, putken voi ohittaa ja mennä alle suoraan, yms.... Olihan varmaan minunkin ohjauksessa vikaa, mutta suurin vika oli se, että vauhtia oli taas aivan liikaa ja itselleen on paljon kivempi tehdä kun toisille :D Eli minulle ;)

Eli mitä teen kun hermot menee: Hypyt 70cm, hirveä hitlerhuuto perkele hyppää, tänne, kierrä, tänne, PUTKI!!!! Ja johan rupesi korvat löytymään!!!! Sitten hirveä palkkaus ja onnellinen hymy :D Kyllä tuo on ihan mahdoton elukka ;) Mutta opin myös hyvin tärkeän asian. Eli koiraan en enää päästä yhtään haahuilemaan, vaan heti kun palkkaus on suoritettu, koira seuraamaan ja muutama tokoliike joilla mennään radan alkuun. Toimii muuten aivan loistavasti!!!

No jotta saisi itsensä rauhoittumaan, mentiin kepon kanssa eilen metsää, ja kepo teki elämänsä ensimmäisen jäljen. Matkaa n. 1km, kolme (tai neljä) tienylitystä, janat ja monta kulmaa. Ja mitä koira tekee? No toimii aivan mahtavasti. Alkumatka juostiin, mutta 5 kepin kohdalla en edes huomannut pyykkipoikia, koira itse löysi kepit. Hieman sekoitti jälkeä kun jouduin käskemään paikalle kun liina meni jalan ympäri. Viimeiset kaksi keppiä taas täyttä juoksua, kun koira pääsi liinasta ja vauhti yltyi vallan mahdottomaksi. Mutta vaikka vauhti oli aivan älytön, teki todella tarkkaa työtä, eikä poikennut jäljeltä ollenkaan. Ja paras oli: Viimesen kepin kohdalla olin jo täysin myöhässä, ei nimittäin minun kunnolla juosta aussien perässä :D Koira jäi kauniisti odottamaan kun minä juoksin perässä, ja toi kepin vastaan!!!! Aivan mahtava koira, täytyy kyllä vaan päätä pyörittää miten tuo onkin noin hyvä! Ja kepo oli tehnyt vallan hyvän jäljen, kyllä siitä hyvä kepo tulee pienellä koulutuksella :D :D :D

Agiliitoa

Elikkäs eilen käytiin agiliitämässä ja näköjään asiat alkavat parantua. Päästiin jo ihan oikeasti tekemään jotain, kylläkin muutaman kerran piti testata että jos nyt ei kuitenkaan tarviis olla paikallaan. Eli siinä pitää olla aina tarkkana, ja varsinkin jos Wallu turhaantuu, niin se lähtee himmaamaan heti. Eli tehtiin helppoa tuplahyppyä putkella ja sitten samaa pussilla lisättynä.

Koira kyllä osasi, minä en ;) Miten se voikin olla noin vaikeata??? No mutta nyt huomasi että homma helppottui heti, kun koira pysyi paikallaan. Pystyi hieman itsekkin rauhoittumaan. Kommentteina tuli juuri tuosta irtoavuudesta, eli siinä ollaan kuulemma huomattavasti parannuttu, ja sen kyllä itsekkin huomasin, ei tarvii juosta ihan esteelle asti. No perjantaina täytyy taas käydä itsekseen treenaamassa tuota eteenmenoa, noissa sunnuntain treeneissä kun sitä ei niin hyvin saa opeteltua.

Eli kyllä tuo koira vaatii sen pari kertaa viikkoon harjoittelun, ja sitten itse pitää vaan jaksaa juntata :D

Agiliitoa omalla maalla

Eilen lähdettiin Wallun kanssa omalle hallille katsomaan miten on oppi päähän jäänyt. Huoltojoukkona toimi Arja, joka ihan selvästi alkaa lämpenemään lajille ;). Otettiin ensiksi keinua, jota piti muutaman kerran ottaa hihnassa, kunnes koira huomasi että ei tämäkään tapa joten voitiin aloittaa ihan ilman pantaa/hihnaa. Hyvin pysähtyi kontaktille, ja melkein joka kerran muistin että ei saanut palkata kädestä (lahopää minä).

Sitten liitettiin siihen muita esteitä, eli kolme hyppyä ja putki, ja asetettiin ne ympyrään. Muutaman huonon ohjauksen jälkeen koira kyllä ymmärsi mistä oli kyse, ja suoritti oikein mallikelpoisesti esteet. Edelleen ongelmia paikalle jäämisen kanssa, mutta se parani harjotellessa (ompa kumma että joku asia paranee jos sitä treenaa??)

Sitten otettiin eteenmenoa, eli hyppyjä rivissä. Neljä tuntuu olevan maksimi, enkä koiralta sen enempää vaatinutkaan, kun alkoi toinen olla jo aika väsynyt. Joten lopuksi vielä muutama mukava putki ja sitten loppuleikit!

Ylipäätään oli hyvät treenit, koira ei kuitenkaan nyt perseillyt ihan totaalisesti, ja saatiin kerrankin sellaista tekemisen meininkiä asiaan. Joten todella hyvä mieli jäi :D Huoltojoukotkin toimivat todella mallikkaasti, nakkia oli juuri siellä missä pitikin :D Sunnuntaina taas seuraavan kerran, ja nyt onkin niin ihanasti että Marjo on lupautunut meidän ohjaajaksi, joten ei enää vaihdu nuo treenaajat, niin voidaan varmaan edetäkkin asioissa! Varsinkin kun Marjo tuntuu yllättävän hyvin ymmärtävän Wallua, mikä on suuri plussa. Käsittää että tuon tarkkispojan sisimmässä on ihana pieni koiruli!

Taitaa siitä sitten kuitenkin olla :D

Siis agilitykoiraksi ;) Kyllä eilinen sen osoitti!Siis meillähän on ollut se ongelma, että kaikki muu on niin paljon kivempaa, koira ei tahdo pysyä paikallaan vaan roiskii kaikki esteet läpi juuri niinkuin huvittaa ja haukkuminen on aivan älytöntä. Marjon (kouluttaja) ohjeiden mukaan muutettiin istu-käsky paikka käskyksi, ja ollaan nyt treenattu narun päässä, eli että koira ei pääse vapaaksi missään tilanteessa. Ja kylläpä muutoksen huomasi! Saatiin jopa rataa tehtyä, ja koiran kontakti oli kyllä aivan ihmeteltävän hyvä. Ja piti sit kokeilla ihanaa uutta wubbaa, ja testattua että sitä EI käytetä palkkana kuin ihan viimeisessä hädässä. Saa nuo Wallun kierrokset sieltä miljoonasta noin 50 miljoonaan. Eli sitä käytin vasta loppupalkkana, muuten tuolle jo ruoka/nännikumi riittää täysin hyvin. Täytyy testata tuo wuban vaikutus vielä tokossa, siellä kun ne kierrokset on huomattavasti matalammat.



Ja arvatkaa ottiko taas koville tuo treeni, koira oli aivan puhki kun päästiin kotiin! Jos siis tuollaisia treenejä olisi vaikka joka kolmas, niin kuinka nopeasti päästäisiin kisaamaan ;D

agin jälkimainingit

Eli siis näin koville otti viime treenit: Kotiin tultuani pitkän työpäivän jälkeen näin maailman ihanimman näyn, jota en ole ihan muutamaan kuukauteen nähnyt (en edes muista milloin). Eli lenkkikenkäni oli tuunattu, ja huom! siinä olisi vieressä ollut useammat muut kengät, ja myös siis Karin kengät. Tämä ilmeisesti oli siis koiran vastalause treenien kauheuksia vastaan :D vaan pettymys oli silminnähtävä, kun vaan otin kengän ja laitoin sen paikalleen. Kävi vielä useasti vieressä kysymässä että etkö ihan oikeasti nyt suuttunutkaan? Ja sit pettyneenä makaa nyt omalla paikallaan... oi h*****i!!!!

Agia

Minä olin jo sitä mieltä aamulla, että en jaksa lähteä harjoituksiin, niin penkin alle ne on viime viikoina menneet. No omatunto kuitenkin kuiskaili ja pakkohan se oli lähteä. Ja hyvä niin :). Kouluttaja ymmärsi suoraan Wallua, ilman mitään erityisiä selityksiä ja melkein itkun partaalle mennyttä suoritusta. Sain kylläkin taas hieman "pitkiä" katseita kun laitettiin porukka pihalle ja alettiin ratkomaan ongelmia ihan "kolmestaan". Mutta se kannatti! Koira oli niin väsynyt treenien jälkeen (henkisesti) että kaatui kotiin tullessa suorilta jaloilta nukkumaan! Ja mieltä lämmitti myös se, että toinen Mari oli vaihtanut treeniryhmää, ja on nyt meidän kanssa treenaamassa, joten on joku joka ymmärtää... Vertaistuki on aina tuollaisissa tilanteissa avuksi ;D Ja sit Aijan kuunteleva korva treenien jälkeen, sitä majavaa kyllä täytyy harkita ;D ;D ;D....

Mutta siis taas on todistettu että tuo koira ei todellakaan päästä helpolla, ja välillä kyllä tuntuu että ei jaksa...ja sit kuitenkin illalla kun koira nukkuu kainalossa niin eihän sitä voi kun yrittää jaksaa ;)

Agiliitoa

Olipas hienot treenit :D Aloitettiin kepeiltä, josta sitten neljä hyppyä (ja minä onneton en vieläkään osaa sanastoa) niin, että jokaisen hypyn jälkeen koira tuli minua päin ja sitten uudelle hypylle. Sitten putki ja kiertämällä neljä estettä. Ja sama toisin päin, alkaen a-esteeltä. Koira toimi hienosti, mutta veti ihan älyttömiä kierroksia, joten kun muut hyppi ja pomppi että saisivat koiransa tekemään, minä istuin kentällä ja rahoitin ;). Mutta siis on tuon koiran keskittyminen muuttunut aivan älyttämästi, sillä ennen Wallua ollut narttu pissi kentälle, eikä tuo käynyt kertaakaan edes nuuskaisemassa! Ja sitten paras kommentti oli ihmiseltä, joka oli ensimmäistä kertaa katsomassa meidän treenejä: millä olet saanut koiraasi noin hyvän kontaktin, sehän tekee just niinkuin ohjaat? (siitä tuloksena yksi särkynyt polvi). Kyllä olin iloinen ja ylpeä!!!!

Agilityä, paimennusta ja treffejä

Yritetäänpäs uudelleen... kerran jo kirjoitin, vaan netti pimeni ja sinne katosi kirjoitus... Eli siis meidän "hieman" kiireinen viikoloppu :D

Perjantaina ajoin töistä suoraan hakemaan koiran ja agilityharjoituksiin. Saapuessani paikalle huomasin kauhukseni että Rini makoili tyytyväisen näköisenä narussa kentän laidalla. Manailin mielessäni että siinäpä meidän harjoitukset. Ajattelin kuitenkin yrittää, ja ainoana päämääränä oli siis saada koira pysymään kentällä. Wallu kuitenkin yllätti sekä minut että Aijan täysin, yritti yhden kerran Rinin luo ja se siitä. Minä sain koiraan kontakstin, ja saatiin kolme eri kertaa treenattua. Olisitte nähneet Aijan ja minun voitontanssin, kun viimeisen kerran vein koiran autoon :D

Lauantaiaamuna ajoin Hilkan ja Kirin hakemaan, ja suuntasimme kohti Vehmersalmea ja paimennusviikonloppua. Hilkka hätäili miten koirat käyttäytyvät autossa (lue=hajoittavat auton) , mutta todella mallikkaasti kaverukset olivat. Paimennus meni tosi hyvin, pääsin jopa pieneksi hetkeksi paimentamaan ihan kahdeltaan Wallun kanssa. Se oli kyllä aika mielenkiintoista, ja hymy oli herkässä :D. Kyllä me taas taisteltiin kumman lauma on, mutta se alkaa olla jo tuttua...

Sunnuntaiaamu alkoi täysin samanlaisena, ei vaan tarvinnut niin aikaisin herätä. Tällä kertaa suuntasimme Hilkan ja Kirin kanssa liperiin, jossa odotti aussietreffit. Eli Miimi+Pami+Unski, Elina +Turre, Aija+Rini ja Hanna+Jatsi. Ajatuksena oli tehdä peltojälkeä, jota Wallu ei ihan ymmärtänyt. Mutta esineruutu alkaa olla aika varma, tuominen minulle vaan on hieman vielä hakusessa. Vaan kyllä se siitä ;) Tämän jälkeen kävimme makkaranpaistossa ja viimeisenä otimme paikallamakuun, joka onnistui aivan loistavasti (ei olla otettu varmaan vuoteen häiriön alla). Wallu ei edes lonkkaa vaihtanut!!! Uskomatonta....

Illalla käytiin vielä Tiinan ja Sylvin kanssa riehumassa, oli pikkutyttö kovasti kasvanut :)

Paimenessa, jälellä ja agilitoa

Ensiksi siis paimennusta. Mentiin Elinan, Hannan ja Hannan lapsien kanssa keskiviikkona paimentamaan. Wallu otettiin ensiksi. Mentiin lauman kanssa metsätielle ja minun kauhuksi Wallu päästettiin irti. Ja kuten kuvista näkyy ilme on aika onnellinen. Wallu oli aivan mahtava!!! Se osasi oikein mainiosti paimentaa, koko lauma pysyi kasassa ja oli aivan ihana huomata, kuinka erilailla Wallu paimenti isoja lampaita ja pieniä. Pieniä kohtaan se oli tosi kiltti, voitteko siirtyä, jookos? Sitten isoille oikein kova räyh, tuohon suuntaan. Hienosti saatiin myös metsästä lampaat pois, koira kyllä irtosi ;) Wallu oli NIIIN onnellinen, ja totteli minua kuin unelma, ei kertaakan tarvinnut ääntä korottaa tai purkkia ottaa kehiin. USKOMATONTA! Me oltiin reilu tunti paimenessa, ja siis koko ajan koira toimi aivan mahtavasti! Sinikka vihjailikin että jos antaisin Wallun sille/tulisin itse viikoksi, saisi tuosta koirasta tehtyä täysverisen paimenen, ja sillä on kuulemma palikat aivan kohdallaan, jaksaisi tehdä tosiaan koko päivä töitä. Ei voi muuta kun ihmetellä, niin upeasti meni! Kuvat ovat muuten ottanut meidän "hovikuvaaja" Hanna, kiitos näistä hienoista otoksista!!!

No sitten meillä oli jälkeä, ja nyt kokeiltiin jo janaa, ja edelleen kepit olivat palkkana. Nyt ei mennyt ihan niin hyvin kun olisin odottanut, mutta kyllä tuo koira on aivan täysin hokaissut mikä jutun jouni on. Minun täytyy vaan vielä tukea enemmän koiraa ja rauhoittaa se jokaisen kepin jälkeen.

Agia käytiin tänä iltana Aijan kanssa, otettiin perus hyppy harjoituksia, putken kanssa. Ja taas täytyy vaan pyöritellä päätä ja käydä ostamassa 20kg painot jalkoihin, muuten alan leijua!!! Nyt kun Wallulta on tuo perseily jäänyt pois, se seuraa minua aivan eri tavalla. Se oikein odottaa mitä se vielä saisi tehdä, ja hypyt onnistuvat todella mainiosta. Oikein odotan kun parin viikon päästä alkaa treenit Joalla, että mihin tuo koira vielä pystyykään kun minä osaan ohjata sitä oikein.

Ja sit viimeisenä uutisena asia, josta olen myös ylpeä (meni kyllä nyt niin hehkutukseksi tämä kirjoitus, että tiputtakaa minut pilvistä alas!). Eli MINÄ, ihan itse ja yksinään, sain leikattua Wallun kynnet! Ei mitään tappelua, ei yhtään puremajälkeä, vaan koira selälleen, ja kynnet pois. Tämä on ollut minulle sellainen pelon paikka, että sitä ei usko kukaan. Olen tehnyt siitä niin suuren kysymyksen, ja nyt sitten huomasin että ihan turhaan olen tätä pelännyt. (siis enhän ole edes kokeillut, oon vaan aina muille antanut tämän homman).

Eli yhteenvetona seuraavan kerran kun näette minua, muistakaa kastsoa korkealle, sillä leijun nyt jo aivan taivaissa!!!