"Lily ja Lysti"

"Lily ja Lysti"

lauantai 23. kesäkuuta 2012

JK1 Nimen eteen

Huih me pystyttiin siihen! Olen koko kevään miettinyt jälkikokeeseen menoa, ja varsinkin nyt kun muutama koe on mennyt penkin alle alkanut olla sitä mieltä että ihan aikuisten oikeasti minun sinne kisaan on vaan mentävä. Vaikka myöntää täytyy että kahden perseelleen menneen jäljen jälkeen oma tahto alkoi tuntua tyhmältä. Mutta koska olen ilmoittanut koiran, otetaan maksettuna harjoituksena. Ja tietenkin otin pienen kenraaliharjoituksen. Ja voin sanoa että meidän kohdalla ei päde tuo "huonot kenraalit saavat aikaan hyvän kokeeen". Ei sitten huonostikkaan. Joten kutsuin Piian katsomaan tuomarin näkökulmasta meidän tottistelua. Ja aika sellaistahan se oli mitä sen epäilinkin, eli nyt alkaa taas uusi vaihde meidän elämässä, nimeltä patukka :D Pallot ja hipattelut saa jäädä unholaan ja siirrytään ihan uudelle innokkuustasolle. Koira kyllä osaa teknisen suorittamisen jo mutta into ja ilo uupuvat. Joten ne kun saan vielä lisättyä ni homma alkaa olla siinä.

Sen jälkeen menimme esineruutuun, jossa ei olisi voinut mennä paremmin, suora juoksu esineelle ja innolla miulle. Ja sitten jälki, joka sekin meni oikein mainiosti, toki janalla edelleen hieman sekoiltiin.

Ja sitten tulikin koepäivän aamu. Onneksi olin töissä, sillä en muuten olisi varmaan pysynyt nahoissani. Töistä kävin neidon hakemassa ja lähdettiin kohti Outokumpua. Koska olimme hyvin ajoissa käytiin vielä porukoilla kahvilla. Ja kerrottakoon että tästä kisasta ei sitten kerrottu juuri kenellekkään, äitikin ihmetteli että miks ihmeessä mie oon noin outoon aikaan/ oudosti meillä?

Tottiskenttä oli hyvin pieni ja A oli aika vaarallisen liukkaan näköinen. Homma aloitettiin kuitenkin jälkien arpomisella ja me saatiin jälki numero 6 eli viimeinen. Särkiselällä oli maastot ja sinne saavuttuamme alkoi vettä satamaan. Jep jep, maksettu harjoitus hoin mielessäni. Ja onneksi tuo viimeisen jäljen odottelu ei myöskään helpoittanut oloa. Onneksi kuitenkin tuomarina oli Matti, joka vielä antoi viime hetken ohjeistuksen: Älä sössi ja anna hyvä ihme koiran tehdä työt. No näin pääsin tehdä, ja koe alkakoon. Jana meni aivan täydellisesti, ei ole harjoituksissa kertaakaan tehnyt tuollaista suoritusta! Ja siitä suoraan jäljelle, jossa ensimmäinen keppi olikin jo odottamassa. Maasto oli todella vaikeaa ainakin omistajalle: suota, pusikkoa ja maastonvaihdoksia löytyi huolella. Joutui neidonkin nokka koville kun oikeasti piti todellakin olla sillä jäljellä. Viimeinen keppi löytyi laavun vierestä jossa oli ihmisiä. Sydän hyppäsi jo kurkkuun kun neito alkoi niitä katselemaan mutta sitten nenä palautui maahan ja viimeinen keppi oli siinä. 4 keppiä nousi, josta olin aivan sanomattoman iloinen! Siitä suoraan juoksulla autolle ja kohti keppien luovutusta ja esineruutua.

Esineruutu alkoikin heti keppien luovutuksen jälkeen ja voi hyvä isä sentään kun neidosta oli hieman hauska juosta. Kaikki kolme esinettä kyllä löysi, vaan yhtään ei tuonut minulle. Karjaisin lopulta Perkele ni sit pysähty juokseminen, ja esinekkin löytyi ja tuli jopa minulle asti. Kokeessa ei kuulemma vaan saa tuollaista huutaa *noloa*....

Ja sitten taas autolle ja suoraan tottiskentälle. Sivuhuomautuksena vettä sataa edelleen. Arvottiin numerot ja me mentiin ensimmäisenä suorittamaan. Parina meillä oli riiseniuros. Joka sitten tuomarin kättelyssä päätti lähteä ohjaajaltaan ja tulla tervehtimään neitoa. Ja siitäkös se ilo pääsi irti. Neito ei todellakaan ottanut miehen "tervehtimistä" ilolla ja varsinkin kun hieman urinaakin kuului (mitään tekemistä miun jalalla tuuppimisella ei asiaan ollut) Omistaja kuitenkin sai koiransa kuriin ja mie sain hetken yrittää nostattaa koiraa. Ja sitten seuraamiseen. Puutteellinen... No sitä se todellakin oli. Koira kyttäs vaan koko ajan tuota toista koiraa ja mie sit paniikissa unohin henkilöryhmän, jonka sit kyllä varmuuden vuoksi kiersin kahteen kertaan... Huoh... Mutta sitten! Jostain ihmeen kumman jutusta sain rauhotettua itseni ja koiran ennen istumista, siinä välissä kun tuomari kirjoittaa kommenttejaan. Ja Lily istui hitaasti mutta varmasti, meni maahan ja tuli luokse. Nouti kapulan, hyppäsi ja meni jopa tuon todella liukkaan A:nkin. Ja eteenlähetys! Herranjumala! Koira ei olisi nopeammin ja suoremmin voinut lähteä ja mennä nopeammin miun käkystä maahan. Joten 80 pistettä ja hieno JK1 koulari! Tämän vuoden tavoitteet on nyt saavutettu! Mutta kyl mie jo yhteen kokeeseen yritin Lilyn ilmoittaa, ja ollaan varasijalla ;) Nyt tiedetään taas omat heikkoudet ja voimavarat, ja niitä nyt sitten vaan käyttämään ja parantamaan! Ja palkintokaappia täytyy alkaa suunnittelemaan ;)




Ei kommentteja: