"Lily ja Lysti"

"Lily ja Lysti"

tiistai 24. heinäkuuta 2012

Kyllä se on koulutettu koira?


Muutaman viikon aikana kerkeää tapahtumaan vaikka mitä. Osaa tapahtumista kuvaa hyvin Hannan kuulema lause "on hyvää tuuria, huonoa tuuria ja miun tuuria". Vai mitä olette mieltä siitä, että jos hakutreeneissä on 6 ihmistä. 3 pistää ampiainen. Yhdellä tulee vähän oireita, yhdellä turpoaa puoli naamaa ja yksi joutuu sairaalaan. Minä siis tietenkin olen se joka joutuu sairaalaan. Ja jatkossa kuljetan epikynää sit koko ajan mukanani. Jep jep. Mutta oli tuosta sairaalareissusta jotain hyvääkin, nimittäin se pussillinen kortisoonia laukaisi jalkakivun taivaan tuuliin, ja sen jälkeen ei ole särkylääkkeitä tarvinnut popsia. Jei sille!

Neito on onnellinen kun pääsee taas treenaamaan, ja riehumaan. Vai miltä se näyttää?
Tottiksessa ollaan menty aimo harppaus eteenpäin, ja vaihteet ovat todellakin siirtyneet isommiksi. Seuraamisen paikka alkaa hahmottua eikä pikkusievästä hiippailusta ole enää ajatustakaan. Nyt olen myöskin alkanut vaihdella tässä palkkaa, ja jopa niinkin hyvin neito on asiaan syttynyt että toissatreeneissä repi treenitaskun kun ei palkka tarpeeksi nopeaan ilmestynyt. Onneksi on ihana anoppikokelas joka avuliaisena ompeli taskun takaisin paikalleen. Myöskin mustelmien määrä on näköjään vaihteestoon täysin verrannollinen, 1 vaihteella ei tule mustelmia ja 5 niitä on jalat ja kädet täynnä. Löipä neitokainen jopa hauikseen omat hampaanjälkensä. Tuntui vallan hyvälle. Lienen jotain sukua masokistille kun olin vaan tyytyväinen? Hyppyongelmaan haettiin tänään ratkaisua, koska neito joko mennessä tai tullessa roiskaisee aina esteen päältä tai sivusta tai voihan vaikka koko esteen kaataa? No tuo useamman esteen hyppiminen tuntuu tepsivän. Joten sitä siis kokeillaan jatkossa. Voittajaluokan kaukoja reenaillaan pikkuhiljaa, ja koiruus on kyllä hyvin oppinut tuon pyllyn heivaamisen, kun nyt vaan jaksasi maltilla homman opettaa. Noudossa saadaan vauhtia pikkuhiljaa kasvatettua, ja mukaan ollaan otettu nyt kahden kilon kapula. Siinäkin tuo palkan suuruus vaikuttaa kovasti huippunopeuteen. Luoksetulossa täytyy edelleen olla appari joka pitää koiraa. Mutta kyllä minä vielä luotan siihen että se vauhti sieltä löytyy. Kunnes alkaa voittajaluokan hinkkaus ;)

Ja koska kaikki lähtee välineistä, pinkki kausi laajenee:
Eli nyt voin vihdoin nakata sinisen naksun nurkkaan! Hei jos tällä ei treenit onnistu ni millä sitten??? (Ehkä kaverina on se pinkki wubba?)

Ai niin ja lähin tänään treeneihin ilman häkkiä. Koiruus oli nätisti takakontissa, mutta treenipaikalle tullessa älysin että niin, kuinkas laitan kontin auki ettei neito tukehdu? Ja vastaus oli: Aukaise kontti, sano koiralle odota ja se pysyy siellä? Uskomatonta mutta totta!

Mutta ollaan siis saatu tehtyä muutakin kun treenattua, sillä me ollaan siis saatu uusi poikakaveri. Tai siis joka toisella lenkillä se on kaveri ja joka toisella lenkillä ei. Nero on "pieni" rotikkauros, joka tuli Merville Vobsun pikkuveikaksi. Yhteinen sävel on aika hutera mutta kyllä se sieltä löytyy. Myöskin naapurin koiran kanssa aletaan olla niin kavereita että selälläänkin voi olla eikä se haittaa. Ja kaivelinpa jopa pyöränkin esille jotta saataisi sekä omaa että koiran kuntoa parannettua. Todella nätisti koiruus kyllä juoksee pyörän vierellä. Ja tietenkin iltahellyyttä tulee joskus koiralle annettua...

Kunnon kuvia ei ole edelleenkään, täytyy kyllä oikeesti kaivaa kamera naftaliinista ja alkaa tormistautua. No toivotaan että saadaan ainakin treenikuvia viimeistään sitten Valkeakosken tokoviikonlopussa....?

Ei kommentteja: