Kyllä sitä ihminen on hullu. Ilmoittaa nyt koiransa kaksipäiväiseen tottiksen perusteella olevaan kisaan. Mutta kaikkea täytyy kokeilla, eikös? Ja kun seura oli vielä mitä mainiointa, ni mikäs siinä. Vuokrattiin mökki Vuonisjärveltä ja sinne siis suoraan töistä perjantaina. Merja tuli hetkeä myöhemmin myöskin. Käytiin kaupassa ja hieman totuttelemassa kenttään. Illalla hyvät ruuat ja hieman mielenkiintoinen mökki. Mökkihän oli ihan hieno, paitsi että saunapuut olivat liian pitkät. Mutta onneksi ne olivat myöskin ihan märät. Ja mökki oli kylmä, mutta jääkaappi lämmin. Kaiken kruunasi suihku jonka termostaatti oli rikkoutunut kuuma asentoon. En taaskaan saanut kunnolla nukuttua, ja neito yritti taas pölliä miun tyynyä. Huoh...
Aamulla anivarhain lähdettiin kohti kisapaikkaa. Täytyy kyllä sanoa että Lieksassa osaavat kisat järjestää. Toimihenkilöt olivat supermukavia ja henki kisoissa oli hyvä. Joten eikun tottikseen. Ja siitä ei sitten sen enempää, ei muuten lähdetty metsään. Mutta käytiin me Merja tsemppaamassa jäljelle. Siitä sitten pitsoja hakemaan ja takaisin mökille. Käytiin mainitsemassa noista pienistä "puutteista" ja saatiin sitten rantasauna käyttöömme. Väsyneenä ja hieman huonolla mielellä kömmittiin saunaan, joka oli kyllä lämmin, toisin kun se huone jossa olisi pitänyt ottaa vaatteet pois. Mutta hanasta tuli sopivaa vettä, ja saatiin päivän tomut pois pestyä. Ei muuten tarvinnut kovin pitkään odottaa unta, ja en tainnut herätä koko yönä kertaakaan. Ja aamulla oli ihana herätys, kun laitoin valot päälle neito hymyili koko hammaskalustollaan naaman edessä. On se vaan niin ihana!
Sitten kamat kasaan ja menoksi. En saanut yhtään kisafiilistä, mutta onneksi ei saanut myöskään koira. Tottis oli aivan karmeaa rävellystä ja siitä ei todellakaan ole mitään kommentoitavaa. Vaikka Eija yrittikin meitä piristää loppuarvostelussa. Mutta kun ei pää kestä itsellä ni se ei kestä.
Kun muut lähtivät metsään menimme Jarmon ja Tarjan kanssa takaisin kentälle. Ja sain kun sainkin takaisin hyvän vireen ja koirakin sen löysi. Oli kyllä todella opettavainen päivä, kyllä taas tietää mitä pitää treenata. Joten jos tiedätte piippaavia ja vinkuvia ja hieman huonosti käyttäytyviä koiria häiriöksi, vinkatkaa! Treenin jälkeen päästettiin koirat vielä riehumaan ja voi että niillä oli kivaa. Paitsi että autolle takaisin tullessa neito oli muuttunut blue merlestä red merleksi. Eikä muuten muuttunut takaisin vaikka pesin sen shampoolla pariinkin otteeseen.
Joten kokonaistuloksena oli paska reissu mutta tulipahan tehtyä. Onneksi seura oli ihanaa, Eija tuomarina aivan loistava ja en tiiä miten isoa peiliä lähen ostamaan. Sen edessä on todellakin katsottavaa. Onneksi tämä koko tämänpäiväinen katastrofi on nauhalla. En katso tänään. Ehkä huomenna. Ehkä laitan sen teillekkin varoittavaksi esimerkiksi? Mutta joka tapauksessa, oppia lähdettiin hakemaan ja sitä todellakin saatiin.
Lily on silti miun pikku murunen!
Mutta omistajan koira olisi voinut valita paremmin ;)
Aamulla anivarhain lähdettiin kohti kisapaikkaa. Täytyy kyllä sanoa että Lieksassa osaavat kisat järjestää. Toimihenkilöt olivat supermukavia ja henki kisoissa oli hyvä. Joten eikun tottikseen. Ja siitä ei sitten sen enempää, ei muuten lähdetty metsään. Mutta käytiin me Merja tsemppaamassa jäljelle. Siitä sitten pitsoja hakemaan ja takaisin mökille. Käytiin mainitsemassa noista pienistä "puutteista" ja saatiin sitten rantasauna käyttöömme. Väsyneenä ja hieman huonolla mielellä kömmittiin saunaan, joka oli kyllä lämmin, toisin kun se huone jossa olisi pitänyt ottaa vaatteet pois. Mutta hanasta tuli sopivaa vettä, ja saatiin päivän tomut pois pestyä. Ei muuten tarvinnut kovin pitkään odottaa unta, ja en tainnut herätä koko yönä kertaakaan. Ja aamulla oli ihana herätys, kun laitoin valot päälle neito hymyili koko hammaskalustollaan naaman edessä. On se vaan niin ihana!
Sitten kamat kasaan ja menoksi. En saanut yhtään kisafiilistä, mutta onneksi ei saanut myöskään koira. Tottis oli aivan karmeaa rävellystä ja siitä ei todellakaan ole mitään kommentoitavaa. Vaikka Eija yrittikin meitä piristää loppuarvostelussa. Mutta kun ei pää kestä itsellä ni se ei kestä.
Kun muut lähtivät metsään menimme Jarmon ja Tarjan kanssa takaisin kentälle. Ja sain kun sainkin takaisin hyvän vireen ja koirakin sen löysi. Oli kyllä todella opettavainen päivä, kyllä taas tietää mitä pitää treenata. Joten jos tiedätte piippaavia ja vinkuvia ja hieman huonosti käyttäytyviä koiria häiriöksi, vinkatkaa! Treenin jälkeen päästettiin koirat vielä riehumaan ja voi että niillä oli kivaa. Paitsi että autolle takaisin tullessa neito oli muuttunut blue merlestä red merleksi. Eikä muuten muuttunut takaisin vaikka pesin sen shampoolla pariinkin otteeseen.
Joten kokonaistuloksena oli paska reissu mutta tulipahan tehtyä. Onneksi seura oli ihanaa, Eija tuomarina aivan loistava ja en tiiä miten isoa peiliä lähen ostamaan. Sen edessä on todellakin katsottavaa. Onneksi tämä koko tämänpäiväinen katastrofi on nauhalla. En katso tänään. Ehkä huomenna. Ehkä laitan sen teillekkin varoittavaksi esimerkiksi? Mutta joka tapauksessa, oppia lähdettiin hakemaan ja sitä todellakin saatiin.
Lily on silti miun pikku murunen!
Mutta omistajan koira olisi voinut valita paremmin ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti