Matka Maailman ääriin osa 2

Päivä 3: Maalaisrusakko ihmeissään maailmalla

Kuvien laatu ei sitten kauheasti huimaa, matkakoneella ei näköjään ole minkään sortin kuvankäsittelyohjelmaa. Joten yrittäkää kestää!

 Hotellin aula. Rakennettu 1905. Oli muuten upean näköinen!

Kat Von D tuolissa aamupalalla

Yöllä ei uni tullut silmään, ja kahden jälkeen kumpikin pyörittiin sängyssä ja yritettiin torkahdella. Aamupala alkoi vasta seitsemältä, ja oli siis hyvin aikaa tutustua paikalliseen suihkuun. Se oli ihanan pieni ja vettä tuli kylmä/kuuma vihdellen. Tietysti se oli myös ammeessa joten koko kylppäri lainehti vettä. Aamupalalla huomasimme järkytykseksi että paikallinen amupala käsitti 4 erilaista makeaa muffinssia. Aamun pelastus oli tien toisella puolella oleva subway. 

Kovin kotoinen olo tuli kun mussutti kanasubia. Aivan oli kuin olisi suomessa syönyt. Siitä matka jatkuikin Brodwaylle, ja koska emme ihan tienneett mihin olimme menossa, lähdimme ajoissa liikkeelle. Aamu menikin ihmetellessä paikallista ihmisvilinää ja suuria taloja. 

 Broadway

Löydettiin farkkukauppa ja sieltä kummallekkin useammat hyvin edulliset farkut. Mie valitsin Calvin Clainia ja Levi´stä, Jarno Leviksiä. Sitten löysimme oikein mukavan Irkkupubin ja siellä menikin seuraava tunti oikein mukavasti. Sitten olikin aika hypätä bussiin. Olimme ennen reissuun lähtöä varanneet 5h kiertoajelun New Yorkissa, ja voin sitä muuten suositella oikein lämpimästi! Opas oli oikein ihana vanha mies, joka tiesi miljoona nippelitietoa New Yorkista. Kuvista ei mitään kauhean laadukkaita tullut mutta onneksi niitä otettiin reilusti.

Enismmäinen pysähdys oli Central Parkissa, John Lennonin kuolinpaikan vieressä. Kävimme katsomassa Strawberry Fieldin ja ihmettelimme asuntojen hintoja. 

 Pallo. Jenkit tuntuu tykkäävän teemasta.

 Opittiin paljon takseista. Kun valo palaa ja numerot näkyvät, silloin heilauta kättä. Ota aina kuitti koska jos jätät jotain taksiin se on ainoa keino millä kenties ehkä löydät juuri kyseisen kuitin. Ja käytä vain näitä keltaisia. Paitsi me kyllä luotettiin lentokenttäkyydissä keltaiseen mieheen, ei autoon. Ja kyllä se vei perille asti.

 Amerikka on myös luvattu maa tienviitoille, kieltomerkeille ja muille ohjeille ja säännöille. Voitteko esimerkiksi käsittää että oikealle kääntyvältä kaistalta ei saa kääntyä kuin oikealle? Tai että kiertoliittymästä ei saa kääntyä väärään suuntaan?

 Yoko Ono asuu täällä. Jos muistan oikein ni asunto maksaa alkaen 20 miljoonaa ja maksutapana on ainoastaan käteinen. Myös George Lucas asuu täällä. Ja muutama muu julkkis.

 Central Park

 John Lennonin muistomerkki

 Heppa-ajelua oli tarjolla. Ei menty kun bussiajelu oli kesken.

Ja tähän päättyi John Lennonin matka.

Toinen pysähdys oli Rockefeller Centerillä.

 Taas pallo. Tällä kertaa miehen pitelemänä.

 Poliiseja oli muuten ihan huolella koko matkan ajan. Tässä niistä yksi. Ei tarvinnu kyllä huolestua rikollisuudesta. Jos ois jotain tapahtunut apu olisi ollut lähellä.

 Hieno vanha kirkko. Todella moni rakennuksista oli restauroinnin alla. Hienoa että nämä sentäs osaa kunnioittaa vanhaa eikä vaan tehdä uutta!

 Rockefeller Center. Oli muuten vaikeuksia saada kuvattua yhteen kuvaan, sen verta korkea rakennus oli.

 Tiistaiaamunakin löytyi luistelijoita. En muista tarkkaa vuotta milloin tämä perinne aloitettiin mutta kauan kauan sitten. Näytti kovin hauskalta! Varsinkin kun kontrastina oli pilvenpiirtäjät!

Ja sitten takasin bussiin. Seuraava pysähdys oli Flatiron Building. Siitä silloin joskus taidehistorian tunnilla opettaja selitti niin antaumuksella että oli todella hieno nähdä rakennus livenä. Ja ei sitä uskoisi kuvista kuinka kapea tuo kapein kohta onkaan. On siinä ollut muurarilla tekemistä!

 Empire State Building. Yöllä se oli hieno kun siinä on kauniit valot. Ja ne muuten vaihtuvat aina teeman mukaan. Maanantaina valot olivat muistuttamassa rintasyövästä. Ja viikonloppuna valot olivat vaihtuneet koiranäyttelyn väreihin!

Orava ois halunnu lähteä mukaan. Mukavaa vaihtelua torakan jälkeen ;)

Sitten seuraava pysäkki olikin satamaan. Se oli kärsinyt todella pahasti hurrikaani Sandystä, ja usemmat liikkeet olivatkin kiinni koska vesi oli noussut pari metriä liikkeiden sisälle. Sinne oli mennyt monta brändiliikettäkin. Niitä siellä sitten kunnostettiin.

Sitten pienen tauon jälkeen pääsimme veneeseen, ja matka kohti vapaudenpatsasta alkoi. Keli oli synkkä ja kylmä. Vapaudenpatsaan saari oli siis kokonaan restauroitu juuri ennen hurrikaania, ja se oli tehnyt todella pahat tuhot siellä. Eivät osanneet sanoa yhtään milloin saari avattaisiin yleisölle uudestaan. Kaikki laituritkin olivat tuhoutuneet. Mutta onneksi veneet silti kulkivat, joten saimme edes nähdä kuuluisan muistomerkin joka oli ollut ensimmäinen näky niille jotka olivat veneellä tulleet Uudelle mantereelle. Titanicista selviytyneetkin olivat tämän näyn ensimmäisenä nähneet, ja heidät olikin majoitettu satamassa olevaan hotelliin. On siinä varmaan ollut helpoitus nähdä kyseinen nainen. Tästä satamasta lähti myös Carpathia joka pelasti sitten nuo onnettomat merestä.

 Veneessä menossa katsomaan Vapaudenpatsasta

 Satama mereltä päin.

 Ja siinä se nyt sitten on!!! Oli se kyllä kaunis!!!

New York mereltä käsin katsottuna

Sitten olikin aika mennä takaisin satamaan ja kohti maailman mekkaa, eli New Yorkin pörssi. Sinne ei muuten sitten ole ollut enää mitään asiaa 9/11 jälkeen. Myöskin turistit olivat ennen voineet ajella pilvenpiirtäjien hisseissä. Eivät voi enää. Kaikki on kuulemma muuttunut tuon päivän jälkeen Tällä aukiolla oli enemmän poliiseja kuin Joensuussa. Mutta saatiin kuitenkin muutama kuva otettua. 

 Hallin katto olisi ollut upea nähdä sisältä käsin! Se kimalsi ihanasti.

 Ja tässä talossa pidetään suurinta osaa maailman kullasta. Sitä saa kuulemma käydä katsomassa, koska se on niin painavaa ettei kukaan sitä jaksa lähteä kantelemaan. Ja jos Suomi myy kultaa Ruotsille, se otetaan Suomen kasasta, punnitaan ja siirretään Ruotsin kasaan. Hienoa eikö totta? Tee työtä jolla on tarkoitus?

 Ja sitten: Siinä se on! Ground Zero! Tai siis se oli tämän Freedon Towerin ykkösen sivulla, kaikkien niiden barrikaadien ja poliisien takana. Sinne olisi pitänyt tilata etukäteen liput, joita myydään vain tietty määrä joka päivä. Ja ilmeisesti noiden lippujen saaminen on verrattavissa ässäarvalla voittamiseen. Ja se että pääset kaikkien turvatarkastusten ohi katsomaan paikkaa, olisi vienyt ilmeisesti aika monta tuntia. Mutta turvallista oli katsoa, poliiseja oli niin paljon!!!

Ja tässä Freedom Tower kakkonen. Merkillisintä näissä torneissa oli niiden koko. Olisi voinut kuvitella että moinen pytinki on aika iso halkisijaltaan, mutta ei! Ne oli ihan mitättömän pieniä, en vaan voi käsittää kuinka ne voi pysyä pystyssä??? Ja tiesittekö että itseasiassa 7 taloa sortui tuona päivänä? Mie en tiennyt. Mutta hienot nää olivat. Harmi kun kuvissa ei näy ne tuhannet valopisteet jotka valaisivat seiniä. Upea näky! 

Sitten bussimatka olikin siinä, ja upea viisituntinen oli vierähtänyt. Voin lämpimästi suositella jokaiselle tuota matkaa, siinä oppi miljoona kertaa enemmän Isosta Omenasta kuin mitä olisi oppinut vain kävelemällä ja katselemalla.

 Ja sitten irkkupubiin illalliselle ja sen jälkeen otimme taksin suoraan hotellille. Huomenna olisi pitkä päivä!

Tässä vielä hotelli jonne Titanicilta pelastuneet majoitettiin!

Ja korjaus heti tietoihin täällä: Klik Eli eihän noi nimet ja numerot menny ees vähänkään oikein :D