"Lily ja Lysti"

"Lily ja Lysti"

keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Kesälomailua by Mari ja Jarno osa 1, Imatra

Kesä on tullut, vihdoinkin. Siis ainakin se vihreys ja itikat. Lämmöstä ei juurikaan ole saanut nauttia, nytkin keli täältä sisältä katsottuna näyttää ihanalta, mutta sitten ulos mentyä tuulee kun huonossa venäläisessä elokuvassa ja se siitä lämmöstä sitten. Mutta toisaalta, on ollut sellainen kevät että loma kyllä todellakin tuli tarpeeseen.
Silakan kanssa käytiin myös kahdestaan tekemässä juttuja, tässä Liperin Saaristonrannassa maisemia ihailemassa. Silakka siksi, että alkaa tuo karvanlähtö olla tehnyt siitä ihan silakan näköisen.





Vaikka en pidäkkään ajatuksesta että olisin ns. korvaamaton työssäni, on tuo kahden viikon palkanmaksusykli sellainen, että se kaksi viikkoa on täysi maksimi mitä pystyn yhtä kyytiä lomailemaan. Ja muutama sairastapaus ym, ja loma olikin siis kokonaisen viikon pituinen. Mutta onneksi sain jo edellisen perjantain otettua vapaaksi, niin se nyt vähän lohdutti.


Myös koirat olivat erittäin onnellisia kun en lähtenytkään töihin. Lysti pääsi heti loman kunniaksi poikakaverin kanssa uiskentelemaan. Lilykin pääsi, mutta ei yhtä aikaa Ragnarin kanssa. Viikon kuluttua kumpikaan ei jaksanut maanantaina nousta, Lilystä pystyi näkemään puhekuplan "älä vaan ota meitä töihin mukaan, ala vaan mennä yksinäsi"

Ensimmäisenä mentiin koko perheen lomareissulle, joka kutistui hieman toisen Jarnon tytön jäätyä kotiin, ja suunnattiin Imatralle varhain lauantai-aamuna (Eli taisi olla reilusti yli puolenpäivän kun päästiin lähtemään). Mentiin kahdella autolla koska mitäpä olisi kesälomareissu ilman koetta tai muuta koiratapahtumaa. Olin jo hyvissä ajoin tietenkin alkanut katsoa säätiedotusta, mutta olisi taas pitänyt varautua tähän perinteiseen suomen kesäsäähän, eli kun pakkaat kaiken pilkkihaalarista bikineihin, et tule pettymään kovinkaan rankasti. Ja voitte varmasti arvata, en muuten pakannut kun kesävaatteet. Loistava idea 😂

Lysti yllätti ja nukkui miun vieressä koko yön. Meillähän ei saa koirat tulla sänkyyn kuin reissussa, ja Lysti ei ole ikinä ollut sellainen hellyyden kaipaaja niinkuin Lily. Mutta jostain syystä se ei nyt osannut rauhoittua ja viimein Lilyllä paloi hermot, se kävi häätämässä sen sänkyyn nukkumaan ja meni itse häkkiin. Ja siihen tuo pieni silakka sitten rauhottui ja oli oikein onnellisen näköinen.

Mutta nythän kokeen alkamisaika oli ihan luksusta, koska sehän oli klo 11:00! Enpä muista että ikinä olisi koe alkanut tuohon aikaan, ihanaa että tässä(kin) suhteessa joku alkaa rikkomaan tätä ihanaa "aina ollaan koe aloitettu klo 9:00" ajatusta. Koe alkoi voittajaluokan koirien osalta jäljellä, ja vanha kunnon takajälki oli tällä kertaa hyvinkin vahvassa osassa suoritusta. Mutta mistä olin erittäin iloinen, niin kuitenkin kaikki 4 keppiä nousivat ihan kyselemättä! Tai tarkemmin ottaen eivät nousseet, vaan niitä tökittiin. Kaikki olivat täysin etanoiden peitossa. Tässä vaiheessahan vielä olin kovinkin iloinen siitä että kerrankin on joku toinenkin kisaamassa kaverina, kunnes menin keppien luovutuspaikalle ja huomasin että kisakumppanin koira ei ollutkaan hyvässä kunnossa ja me oltiinkin sitten ainoat kisaajat.

Joten sittenpä sitä laitettiinkin tossua toisen eteen. Ajoimme kentän vieressä sijaitsevalle muuntajalle, jossa oli tarkkuus, pudotettu ja hakualue, kaikki vierekkäin. Ensimmäisenä oli tarkkuus, siinä Lily vaan löntysti ruutuun, kävi tarkastamassa rajat ja läpsähti maahan. Eli ei paha ollenkaan. Pudotettu oli hauska. Siellä oli tolpat merkkinä, ja se oli puolisääreen asti olevassa heinikossa. Ei todellakaan tarvinnut muuten sihdata että mihin miun pitäisi olla menossa. Tuomari käveli muuten takana, ja sitä pitää sitten muuten treenata. Ei sillä että Lilylle sillä olisi ollut mitään merkitystä, mutta miulle jostain syystä oli. Lähetin, Lily juoksi esineen lähelle, muutama kieppi jotta sai hajun tarkennettua ja sieltäpä se sitten tuli minulle oikein iloisesti.

Mutta sitten tämä hiton hakurata. Sehän oli taas Lilyn omasta mielestään bravuuri. Ja olihan se, jos ihan rehellisiä ollaan. Jos koira saa 100m päässä olevasta maalimiehestä hajun, niin kyllä minä sitä hyvänä piirteenä pidän. Mutta ymmärrän täysin, että koesuorituksessa on omat sääntönsä, ja niihin se ei oikein istu. Koska onhan se totta, että kai sen tuomarin pitäisi edes kaukaisesti nähdä se työskentely, että pystyy sitä arvoimaan? Mutta nelisen minuuttia meni siis radalla, kun juoksen aloitusnurkasta vaempaan takakulmaan ja ehkä 15m kohdalta oikeaan takakulmaan. Pitää varmaan omaa kuntoa alkaa parantamaan jos tuo nyt alkaa tuota myötäänsä tekemään 😅

Ja koska meillä ei edelleenkään ollut sitä paria, niin alokasluokan koirakot suostuivat siihen että tehdään kolmen ryhmässä. Ai niin muistinko mainita että satoi vettä? Ja että vaan koveni mitä lähemmäs tottista päästiin. Ja arvatkaa oliko enää mitään merkitystä sadevaatteilla siinä vaiheessa? No eipä ollut ei. Lily kävi ainoastaan kättelemässä tuomarin ja meni autoon kuivattelemaan. Olipa muuten koiralla todella hölmistynyt ilme, kun se niin kovin heitti jo kierroksia koesuorituksesta ja sitten mie vienkin sen autoon? No tottis oli kyllä minun mittapuulla aika todella karmee. Koira oli ihan muissa vesiasademaailmoissa, eikä itsekkään kyllä mikään hehkein olo ollut. Muistutti olosuhteiltaan täysin vuoden takaista Iisalmen kisaa jossa oli aivan samat olosuhteet. Ja sieltä saatiin 61 pistettä. Joten olin kyllä tyytyväinen tuohon 78, ihan selkeä parannus kuitenkin vuodessa. Nyt se ei hukkunut niihin syövereihinsä, kuten Iisalmessa kävi. Ja tässä pieni näytös siitä, kuinka paljon sitä vettä tulikaan reissun aikana.


Ja sen jälkeen tiesinkin että ykköstulos oli siinä, mutta en kuitenkaan heittänyt hanskoja tiskiin vaan totesin että lähdetäänhän esineruutuun samoilla litimärillä vaatteilla, ja siellähän se Lily kolmella pistolla toi taas kolme esinettä. Ja tämähän se tarkoitti sitä että vanha kakkostulos sieltä tuli, ja vasta kotimatkalla älysin että ei hitto, nythän ne on ne SM-tulokset kasassa tässäkin lajissa. Miettikää, Lily on siis saanut kisaoikeuden kolmeen lajiin. Uskomatonta. Ja kotiin tultua juttelin Jarnon kanssa ja päädyttiin siihen että lähdetään yhdessä elokuun alussa ajelemaan kohti Paimiota, ja käydään tekemässä hattutemppu. sitten ollaan kisattu kolmessa eri lajissa PK-SM:issä. Ja päästään kerrankin katsomaan millaiset maastot on SM-kisoissa!


Tässä vielä maisemia kotimatkalta. Arvatkaa osuinko juuri tauon kohtaan lossille!

Ei kommentteja: