"Lily ja Lysti"

"Lily ja Lysti"

maanantai 11. syyskuuta 2017

Häiriötreeniä

Koska viikonlopun koulutus meni niinkuin meni, on Lysti nyt saanut todellakin siedätystä ääniin. Soilen kanssa lyötiin eilen viisaat päämme yhteen, ja mietittiin että mikä hitto siinä viikonlopussa oli. Walluhan oli todella ääniarka ja saattoi loppuaikanaan lenkilläkin pienestäkin äänestä ottaa jalat alleen, pelkäsi todella vahvasti ukkosta ja ilotulitteita, eikä todellakaan voinut hyvillä mielin kävellä ampuradan läheisyydessä. Mutta tässäpä se juju piileekin. Ääniarka koira on ääniarka joka tilanteessa, ei se valikoi että mökillä en pelkää, kotona pelkään, kaupungilla semisti ja kaverin luona suuresti. Joten ihan en lähtenyt allekirjoittamaan tätä teoriaa. Enenmmänkin ajateltiin että koska Lystillä on nyt selkeästi sellainen "mikä minusta tulee isona" vaihe päällä, on tämä siihen liittyvä asia. Ja se vilkkaus mikä tuossa koirassa asuu, vaikuttaa tietenkin asiaan.

Ja näinhän se oli. Laukausvarma koirahan se ei minusta ole, se kyllä kuulee äänet ja saattaa niitä jäädä kuuntelemaan, mutta ei reagoi sen suuremmin. MH:ssa päästi irti lelusta mutta jatkoi leikkiä. Koska ruokakuppi oli paras palkka, olen nyt kotona alkanut kokeilla eri ääniä niin että kun ei reagoi, tai ottaa kontaktin pääsee kupille. Ja se on kyllä toiminut. Ei ole reagoinut sen suuremmin. Seinään käden lyönti oli epäilyttävä, mutta ei sen kummempaa. Eilen sitten menin Soilen luo ja lainattiin lapsilta erilaisia soittimia. Toki ihan ensimmäisenä Soile tarkisti, että mitään selkeää fyysistä vikaa koirassa ei ole. Rumpuun reagoi hieman, muut soittimet olivat ihan samantekeviä.

Sitten otettiin ase, ja ammuttiin muutaman kerran. Kyllä se ne kuuli, mutta ei missään nimessä mennyt paniikkiin tai edes minun luota pois. Pystyi ottamaan vallan hyvin kontaktin ja vapautin siitä ruokakupille. Selkeästi toki näkee että häiriötreeniä noin vilkkaan koiran kanssa on alettava todellakin tehdä, se on jotenkin taas kesän aikana jäänyt treeneistä. Mutta siis ei mitään vakavampaa. Josta päästiinkin siihen että koska on taas muuten niin herkkä koira, niin jospa se olikin se ääni+töminä kombinaatio. Ja tottakai kokeilin sitä illalla kotona. Ja sehän se oli. Kokeekohan se uhkaksi tuon jalkojen alla tuntuvan töminän? No mutta siis siitä palautui vallan hyvin, ja nyt sitten lisätään toi tömistely treenisuunnitelmaan. Nopeasti alkaa kyllä vastaamaan treeniin, eli epäilen että ei tässä nyt ihan ongelmissa olla. Ja kun Lysti on tuollainen sähikäinen ja totinen puurtaja, epäilen että nyt kun saan sille näytettyä että ei ole mitään vaaraa vaikka joku pomppiikin vieressä, saadaan tämäkin takaisku hyvin korjattua.

Keskiviikon treenissä tarkoitus oli saada häiriötreeniä, mutta johtuen treenien luenteesta ei sellainen ollutkaan mahdollista. Meillä siis on muuttunut treenaaminen tokoryhmässä sellaiseksi, että jokaisella on maksimissaan 8min aikaa treenata koiraansa ja treenin aluksi teemme aina taulukon, johon merkitsemme kuka on kenellekkin apparina ja missä järjestyksessä koirat treenaavat. Kuvittelin että saisin silti porukasta häiriöiden tekijöitä, kun muu porukkahan odottaa koirani treenin ajan kentän laidalla, mutta kuvittelin väärin. No ei se mitään, menin Tanjan kanssa halliin sisälle ja vielä huikkasin muulle porukalle että kenttä on tyhjä, voitte treenata kaikessa rauhassa meidän 8 minuutin ajan siinä. No siis tyhmänä en sanonut että teemme hallittua häiriötä, joten älkää tulko kesken treenin paikalle. Aloitimme treenauksen perushäiriöllä, ja avonaisella ruokakupilla. Ruokaraivo nosti päätään ihan huolella, ja minulla oli täysi työ ja tuska saada koira tekemään minulle eikä kupille töitä. Kun treeni alkoi luistamaan, löi Tanja hallissa olevan kaapin seinään, ja samalla koko muu porukka tuli halliin sisälle aiheuttaen aika ison häiriön. Ja varsinkin kun he jäivät vaan juttelemaan oven viereen, eivätkä reilusti tulleet sisälle halliin. Jouduin käskyttämään koiraa todella vahvasti, kun se pälyili Tanjaa ja muuta porukkaa sen näköisenä, että kohta sieltä koko porukka hyökkää hänen kimppuunsa.

Sanoin Tanjalle että pistä porukka pihalle, koska huomasin myös itsestäni että minua alkoi aikalailla ärsyttämään koko tilanne. Tanja teki työtä käskettyä ja porukka meni pihalle. Soimasin itseäni aika tavalla tästä asiasta, olisi pitänyt hemmetti olla tarkempi ohjeistuksessa. No onneksi Lysti tokeni asiasta hyvin nopeasti, ja saimme jo paukuteltua kaappia lisää ja koiran kontakti parani koko ajan ja vapautin sitä nopeasti kupille. Toki tietenkin oman lisänsä toi meidän kellottaja, joka kävi hallin ovelta huutelemassa aikaa. No mutta itseäni saan täysin syyttää siitä, että homma meni täysin reisille. Kyllä minun pitäisi jo osata ohjeistaa paremmin porukkaa.

Tanjan kanssa kävimme treenin läpi ja totesimme montakin kohtaa jota pitää muuttaa. Ensinnäkin palkka ei voi olla näkyvissä. Koulutuksessa se onnistui, koska siinä oli kouluttaja pitämässä kuppia niin, että koira ei sinne omin luvin mene. Mutta tälläisessä treenissä jossa ei ole kuin yksi ihminen auttamssa, täytyy ehdottomasti olla purkin kannella ja kiinni. Sitten tietenkin tuo hallitsematon häiriö, sitä ei saa enää tapahtua kun koulutus on näin alkuvaiheessa. Ja sitten ajateltiin, että kokeillaan vielä ilman hihnaa häiriötä. Meillä on siis treenin lopuksi ns. yhteinen aika, ja hyödynsin sen menemällä uudelleen halliin kiinni olevan purkin kanssa, ja jopa alkoi homma toimimaan. Joten loppujen lopuksi treenistä itsestään jäi kuitenkin alun katastrofin jälkeen oikein hyvä mieli, ja saimme hommaa taas eteenpäin.

Torstaina minulla oli tokotoimikunnan kokous ja tietenkin hyödynsin hallille tulon ja tein taas häiriötreeniä, tällä kertaa apuna toimi Eini. Ja totesimme, että kyllä se perkele jää myös siihen kannelliseen purkkiin kiinni. Eli nyt täytyy myöskin luopumista TAAS kerran alkaa ottamaan ihan kuuriluontoisena. Ja vaihdella sitä, mistä palkka tulee. Ihana rakas pieni ruokaraivoni. Ei päästä helpolla tuo koira kouluttajaansa. Kokouksen jälkeen otimme vielä Tanjan kanssa treenit ja nythän se alkoi todellakin jo älytä kupletin juonen. Perusasennot alkoivat paranemaan ja häiriönsietokin kasvoi huomattavasti.

Ja perjantaina menimme L-pentujen leirille (siitä teen oman postauksen), mutta laitan tähän leirin häiriötreenin annin. Perjantaina otimme Niinan kanssa treeniä, jossa siis taputtelimme ja ammuimme Lystille. Teimme myös muita häiriöitä. Purkki oli kiinni ja sekä Niinalla että minulla oli purkki. Treeni oli oikein hyvä, aluksi taas jäi kyttäämään Niinaa mutta sitten hyvin alkoi vastaamaan käskytykseen ja homma alkoi toimimaan. Laukauksiin ei juurikaan reagoinut.

Lauantaiaamuna Tuuli tuli mukaan harjoitukseen ja saimme jopa videota otettua. Ja nyt alkoi koira ihan selkeästi ymmärtämään, että minun katsominen on se hyvä juttu, ja muihin asioihin reagoiminen on huono juttu. Ja mikä oli ihan huikeinta, niin viimeisessä pätkässä seuraamista laukauksen kuuleminen sai sen reaktion, että koira vaan tiivisti seuraamista. Aivan huikeeta! Lauantai-iltana oli vielä roskiksen paukuttelua mökin pihassa, ja sunnuntaina vielä pieni pätkä häiriötä ja menipä todella hyvin.

Eli lopputulema tästä viikosta on se, että koira on vaan hemmetin vilkas, ja sille on tehty liian vähän häiriötreeniä. Ongelma on ihan selkeästi jo paremmalla puolella, ja koira vastaa treenihin todella hyvin. Ja ihan selkeästi sille on tullut nyt viikon aikana selkeyttä ja toisaalta jopa intoakin enemmän kuin aiemmin, eli nyt se keskittyy todella paljon paremmin minun kanssa tekemiseen, josta olen todella iloinen. Kyllä tämä homma saadaan todellakin selätettyä, ja onpahan taas opittu jotain ihan uutta.




Ei kommentteja: