Tilannepäivitys

Onpas ollut vaikeaa tehdä mitään tälle blogille. Lisäsin Wallun tarinan tuohon vasemmalla olevaan palkkiin, siinä menikin muutama päivä itkua ja hymyä. Oli se vaan niin mahtis Koira <3

Lilyn elämä muuttui myös aika radikaalisti, ja nyt ollaan aloitettu yksinoloharjoitukset ihan kokonaan alusta. Toinen ei voinut ymmärtää mihin se kaveri katosi. Ja sitten se takertui minuun vielä tiukemmin. Mutta kyllä se päivä päivältä parempaan suuntaan on menossa. Antibiootitkin saatiin muutama viikko sitten lopetettua, kun neitin masu on pysynyt ainakin toistaiseksi hyvässä kunnossa. Ja mie yritän saada pääni Lily moodiin ja lopettaa tän Wallun perään itkemisen. Joten kummankin on opittava elämään uudessa elämässä, jossa on kyllä pelottavan hiljaista. Lily kun ei vahdi eikä muutenkaan hirveästi itsestään huutele, niin ihmiset pääsee ovellekkin ilman että siitä kukaan sen suuremmin numeroa tekee. No kaipa tähän on vain totuttava.

Treenirintamalta sen verran, että laitan jokaiselta alueelta pienen selostuksen missä mennään, niin saa hieman kuvaa itsekkin mikä on tilanne. Muuten elämä on alkanut asettumaan uomiinsa, Lilystä on muodostumassa sosiaalinen pieni koira, miehiin on edelleen hieman varautunut mutta uusia hyviä kokemuksia kun saa niin kyllä se siitä. Koirakaverereita ollaan saatu ja hauskaa on ollut, uusimpia kuvia voi käydä katselemassa täältä. Sain kamerankin kaiveltua, oli vaan vielä kesätimmissä niin täytyy perehtyä taas noihin asetuksiin :)

Mutta sitten niihin treeneihin:

Haku:


Ukkojen etsintä alkaa luonnistumaan, intoa on vaikka muille jakaa. Viimeisimmät treenit meni oikein mukavasti, olipa meillä jopa ihan "ukkokin" mukana. Siinä ei kyllä näkynyt yhtään varautuneisuutta, pikemminkin päin vastoin. Ilmaisua olen nyt miettinyt ja pähkäillyt kovasti. Kyllähän se lähtee haukkumaan, mutta se että palkkautuuko se siitä on eri asia. Nyt kun se saa juosta minun ja ukon väliä, se on aivan intona. Joten ehkä täytyy kuitenkin kokeilla sitä rullaa, koska se haukkuminen on kuitenkin aika vierasta Lilylle. Treeneissä ollaan nyt otettu ihan kokonaan pistoja, jossa täytyy vain etsiä, ja ne on menneet tosi hyvin. Viimeksi Hilkka oli piilossa kevythäkissä, ja siitä muodostui pieni mörkö, joka kuitenkin selvitettiin ilman sen suurempia ongelmia. Nyt pitäisi vaan saada kentälle väkeä ja alkaa tuota ilmaisua rakentamaan, tai ainakin päästä kokeilemaan sitä kuinka se toimii rullan kanssa. Se kuitenkin olisi niin hyvä saada nyt talven aikana kuosiin, niin voisi keväällä sitten alkaa treenaamaan ihan tosissaan. Nyt tämän syksyn aiheena kun on vaan se että saadaan tästä lajista mukavaa ja inspiroivaa ja että koiralla on metsässä aina hauskaa.

Tottis/Toko:


Kontaktia ollaan harjoiteltu monessa eri tilanteessa, ja meillä on muutaman kerran ollut eskaria, jossa pääpaino on sillä että koira oppii tekemään minun kanssa eikä muita mieti. Hyvin ollaan onnistuttu, ja taitaa sama olla kuin Wallun kanssa, että ekana opetan hommat ilman hihnaa ja sen jälkeen sen pakollisen hihnan liitän mukaan. Tekee nimittäin paljon paremmin niin päin, koska itsekkään ei silloin saa turvautua siihen hihnaan. Eli pakko on myös itse opetella riehumaan ;) Sivulle tuloa ollaan kovasti harjoiteltu, ja siinä on nyt mietinnässä että tuleeko se suoraan sivulle vai kiertääkö takaa. Sitä en ole vielä saanut selvitettyä että mitä hyvää/huonoa noissa eroissa on? Osaako joku selkokielisesti minulle siitä kertoa? Ja meinasinpa jopa tehdä pienen aikataulun tapaisen jotta saadaan homma oikeasti alkamaan, sillä muuten tämä taas menee tähän pyörimiseen. Kun kuitenkin tarkoituksissa olisi saada treenattua ihan kisoja varten.

Agility:


No tässä ei olla kyllä juuri edistytty, koska ei nyt hirveesti olla päästy treenaamaankaan. Intoa riittää, ja kontakteja pitäisi alkaa opettamaan, kunhan saisi jostain sopivan alustan. Jotenkin tämä laji vaan on se josta ekana aina luistetaan jos jostain mielenkiintoisempaa on tarjolla. Ja varsinkin kun sitä kerkeää sitten talven aikana ottamaan, kun lumi tulee ja haku jää tauolle. Tässäkin pääpainona on hauskanpito. Ei mitenkään kisamielessä treenata, ainakaan tällä hetkellä.

Paimennus:


Paimennusta kerettiin ottamaan muutama kerta ennen kun treenit jäivät talvitauolle, ja paljon uutta opittiin. Kouluttajan kanssa päätettiinkiin että myös tässä, kuten kaikissa muissakin jutuissa ekana pidetään vaan hauskaa eikä vaadita vielä hyvin kovasti, ja sit kun talven yli on hattivatit saaneet miettiä pääsevät ne ensi keväänä sitten työn makuun. Paimennuksesta itse pdän ihan ehdottomasti eniten, ja harmittaa että sitä ei pääse kuin kerran viikkoon treenaamaan. Sillä kuten Wallun kanssakin huomasin, se on sellainen laji joka heijastuu ihan kaikkeen. Eli kun saat paimennuksessa homman toimimaan saat sen muuallakin toimimaan.

Esineruutu:


No nythän ne hattivatit löi tulta ja pieni ymmärsi mitä sieltä metsästä täytyy tuoda. Ja millä vauhdilla tuodaan :) Luovutuksessa yllättävästi on ne suurimmat kompastuskivet, mutta ottaen huomioon treenimäärän sekin on jo todella hyvällä mallilla. Uskoa vaan enemmän koiraan ja nouto kuntoon niin eipä tässä suurempia ongelmia ole tällä hetkellä luvassa. Missiona olisi nyt tehdä joka tilanteessa esineruutua, koska siihen tarvitsee varmuutta ja paljon. Ja se ei tule muun kun tekemisen seurauksena.

Eli siinäpä viimeisen kuukauden hommat tiivistettynä. Videokamerankin sain laitettua kuntoon, joten toivottavasti saisin myös videoita meidän treeneistä aikaiseksi, niistä kuitenkin itsekkin oppii eniten (Muistelen vain Ti-Ti nallea ja Hitleriä). Olen kyllä niin tyytyväinen tuon koiran motivaatioon, sillä sillä me päästään vielä pitkälle!!!

Mamman rakas on poissa

Nyt on tullut aika jättää jäähyväiset pikkusaukolle, elämäni rakkaudelle Wallulle. Lupasin Wallulle viime syksynä että sen ei tarvitse kärsiä ja nyt  oli aika lunastaa lupaus. Jään niin kaipaamaan
sen iloista ilmettä, suklaanruskeita silmiä ja ilkikurista katsetta. Ruskea kiepillä nukkuva kaveri on sängystäni poissa, ei tule olemaan ikinä toista samanlaista, se oli minun elämäni koira, joka opetti minulle niin paljon ja jonka ansiosta olen saanut niin monta hyvää ystävää ja merkityksen tylsään elämään. En tule ikinä unohtamaan Sinua, Rakkaani! Nyt saat juosta ja riehua aivan niin paljon kuin jaksat, ja toivottavasti saat monta uutta ystävää joiden kanssa pöyhöttää ilman kipuja ja pahaa oloa.
"Tiedän sun lähtevän, joskus täältä pois mut en tahtois nähdä sitä 
päivää 
Vuodet vähenee, meistä kaikki vanhenee omaa aikaa ei tiedä kukaan... 

Millä tavalla voisin itsestäin mä jättää, jotain mitä minullekkin annettiin 

Ikuinen jälki sinusta minuun jää, mut kaunein on se tunne miten mulle 
lauloit 
Toivon että itsestänikin jää , yhtä kaunis muisto 
samaa laulua laulaa rakkaimmalleni laulaa 

Myönnän että pelkään suuri tuntematon on, se jonne täältä lähdetään 
Voiko rukouskaan ketään auttaa, tuntematon vastaanottaa meistä 
paatuneimmankin 

Rakkaus ei lopu siihen kun aika jättää 
kauniimmin muistoissa elää 

Ikuinen jälki sinusta minuun jää, mut kaunein on se tunne, miten mulle lauloit 
toivon että itsestänikin jää, yhtä kaunis muisto
samaa laulua laulaa, rakkaimmalleni laulaa"

Agiliitoa ja naksutintaä

Lily alkaa olla jo parempana, mutta perseily lenkillä jatkuu. Wallumies sai sit ikävän hotspotin kainaloiden alle, joten koppa päähän ja karvat veks. Koska en uskalla sitä juurikaan metsälenkille ottaa, on tässä juuri sopiva aika ruveta opettamaan neitille kuinka kävellään hihnassa. Mietin pitkään  miten hitossa sen saisi ymmärtämään, ja huomasin treeneissä kuinka ehdollistunut se on naksuttimeen. Joten treeniliivi päälle, naksutin kouraan ja menoksi. Oli ekalla lenkillä oikein kysymysmerkkinä että mitä hittoa hänen odotetaan tekevän, mutta nyt alkaa jo pikkuhiljaa muistavan. Sille oikein välillä syttyy lamppu pään päälle "ai niin näin!" ja sit pomppien tulee luokse. Pieni höpelö. Ja mitä Wallu tekee? Seuraa vasemmalla sivulla hokien "sillä on namia, sillä on namia". Hassuja. Eli nyt tämän viikon metsäkävelyt ovat pannassa ja kuljemme ainoastaan rantakylän suurilla lenkkipoluilla. Katsotaan loppuviikosta mikä on tilanne. On se muuten hassua että Wallunkin opetin aikoinaan liki samalla tavalla, mutta nyt Lilyn kans en sitä ole tehnyt. Pitäisi tehdä sellainen kuinka et kouluta koiraasi kirja, johon voisi kaikki nuo toimimattomat jutut kirjoittaa. Myös koiran ohitukset ovat nyt 60% onnistuneet, jos vaan minä kerkeän näkemään koiran ennen Lilyä.

No sitten treenirintamalle. Torstai on toivoa täynnä, joten suuntasimme jälkitreeneihin Wallun kanssa, ja Lily pääsi seuraamaan tilannetta autosta. Kunnes keksin että sille voisi opettaa esineruudun. Hetkinen Moonan kanssa mietittiin ja sitten saatiin suunnitelma ja aikataulu valmiiksi. Koska Lily ei vieläkään oikein mielellään tuo mitään minulle, otettiin se pitkään liinaan. Siihen samaan joka on minulla 2v ollut Wallun jälkiliinana. Ja jokainen joka viime kesänä näki Wallun jäljestävän ymmärtää kun sanon että liina ei silti tehnyt kertaakaan rakkoa minulle sormiin. Mutta kun kyseessä on kaikki tai ei mitään Lily, tuloksena oli oikein komea rakko sormessa :D Eli koiralla liina siksi, että se ei pääse palkkaamaan itseään viemällä lelua pois. Moona heitti lelun ja Lily syöksyi perään, ja yritti taas karkuun. Liinalla ohjasin sen miun luo, ja sitten pienen keskustelun jälkeen esine oli minulla ja palkka Lilyllä. Otettiin uudelleen ja lamppu jo himmeänä paistoi, ja näki kuinka koira yritti niiiin kovasti miettiä että mitä minä sen tahdon tekevän. Kunnes toi lelun hieman avustettuna ja luovutti. Kolmas kerta tehtiin jo ihan metsässä ja sit lamppu syttyi niin kirkkaana että ihan häikäisi. Ryntäys lelulle, suora tuonti minulle ja hillittömän bileet! Täytyy vain nyt alkaa vahvistamaan tuota edelleen liinassa, jotta se ymmärtäisi mikä on ajatuksena. Joten nyt Lily pääsee sit joka treeneissä tekemään esineruutua.

No sitten räyhäWallu. Huoh... No Riitta meni tekemään jäljen, ja ohjeistus oli taas ihan millanen vaan. Meillä oli uusi 10m jälkiliina (joka muuten ihan oikeasti meinasi lentää metsän siimekseen) ja janalle lähetyksessä se jo tarttui puuhun kiinni. No Riitta meni ottamaan liinaa irti mutta oli liian lähellä Wallua joka tietenkin oli ihan intona jäljelle, ja kuka arvaa miten kävi? No tottakai Wallu rähähti, mutta onneksi sain tilanteen haltuun ennen isompia haavereita. Täytyy näköjään ottaa tuossa(kin) asiassa mietintämyssy päähän ja alkaa totuttamaan sitä siihen, että siinä saa ihmiset hillua ja se ei vaikuta mitenkään mihinkään. Jäljelle kuitenkin päästiin ja se meni aivan mahtavasti, vaikka minä sain vain repiä sitä perkeeleen liinaa joka mättäästä irti. Toi jopa 10m päähän minulle kepin, kun en huomannut koko kepin etsimistä ollessani niin keskittynyt repimään liinaa irti. Oikealle kulmissa oli taas pienoista sähellystä, olisiko tuosta rähähdyksestä taas aivot hieman kuormittuneet? Täytyy seuaavissa treeneissä muistaa seurata asiaa. Riitta siis kulki jäljen meidän perässä, ja kun metsästä tultiin pois niin eipä Wallua olisi sitten taas yhtään vähempää voinut kiinnostaa ihminen joka minun vieressä kulkee. Onneksi sille ei kuitenkaan jää nuo tilanteet päälle, mutta ärsyttää silti kun se ois niin saakelin hyvä jos tuota helvetin terävyyttä tuossa muodossa ei olisi. Tai edes ajattelisi mutta ei. No mutta jälki oli silti mielettämän hyvä, 6 keppi ja pitkä urakka, kyllä oli hyvin väsynyt pikkupoika sohvankulmassa.

Wallun kanssa käytiin myös sitten kentällä tottista ottamassa, ja nyt alkaa taas hahmoittua muutamat jutut. Käsi ei vieläkään saa olla vierellä seuraamisessa, mutta kestää sen heiluttelun. Nouto on taas jostain syystä parantunut, ei varasta ja pitää hyvin, tosin pito voisi vieläkin olla parempi (muistuttakaa että Lilyn kans teen tän rauhallisemmin). Liikkestä maahanmeno alkaa olla aika hauska liike, tosin vaihdoin siihen nyt käskysanan joten katsotaan miten se tepsii. Ja eteenlähetystä oikein odottaa, se tuntuu oelvan maailman hauskin liike. No katsotaan mitä mieltä se siitä on kunhan maahan meno tulee kuvioihin. Ja uusi vaaleanpunainen possu oli ihana :D

Ja jotta tästä tulisi taas kilometrin pituinen selostus, käytiin Lilyn kans myös agiliitämässä. Tällä kertaa kontaktit, pussi, putki ja eteenlähetys. Pussi ei paljon päätä pakottanut, putki alkaa ihan selvästi myös hahmottumaan. Kontakteja harjoiteltiin ohjettuna, eli Maria ohjasi ja minä käskytin. Hieman himmeänä lamppu hehkui mutta mukavaa oli :D Ja eteenlähetys makukipolle ei sitten tuota mitään ongelmia, ja saatiinpa jopa nähtyä sellainenkin ihme jotta mentiin yhtä aikaa juosten kaksi hyppyä, jihaa!!! Ja siis tuon likan asenne vaan on niin mainio, joka tehdään täysillä tai sit ei tehdä ollenkaan, ja autossa oli täysin hiljaa koko treenin ajan, eikä välittänyt yhtään muista koirista. Jarno sai sitten tehtäväksi tehdä kontaktiharjoitusesteen meille kotiin, jotta päästään sitä hinkkaamaan. Voi muuten olla tekeminen kun pienellä tuntuu vauhtia olevan vaikka muille jakaa!

Harrastusten iloa

Täytyy kyllä taas kerran ihmetellä mistä noille koirille tuo into ja ilo löytyy. Nythän me ollaan oltu Lilyn takia taas muutama viikko harrastustauolla, ja onhan tuota kuumaakin riittänyt niin paljon että ei senkään vuoksi ole mieli tehnyt mihinkään. Käytiin me Aijan kanssa yhtenä iltana Pärnällä, mutta omistajalla keitti jo niin paljon että ei siitä mitään tullut, ja koirat saivat pulikoida lammessa kunnon treenien sijaan. Mutta eilen oli jo hieman viileämpi ja Lily on nyt ollut parempana niin suuntasimme agilityradalle. Ekana otettiin putkea, ei vielä uskaltanut ilman minua mennä mutta sitten keksittiin targetti (vai mikä sen hieno nimi onkaan?). Ei muuten enää yhtään pelottanut putkeen meno vaikka oli jo mutkalla, ryminä vaan kävi kun kiiti makupalaa päin. Hypyt onnistuivat myös tosi hyvin, ja irtoaa kyllä makupalalle aivan mielettömän hyvin. Pitkään mietin että jokohan sitä uskaltaisi kokeilla A:ta, sillä muistan elävästi temppuilun joka Wallun kanssa kontakteilla piti tehdä jotta sen sai niistä tykkäämään.

Otettiin Lily hihnaan ja minä niin olin jo miettinyt että sitten laitetaan makupalat ja sitten... ja koira meni jo. Jumaliste mikä rämäpää, ei muuten korkealla tuullut kun heitti ittensä yli! Joten kotiläksynä siis alastuloharjoitukset,  ennen sitä ei koiraa päästetä kontakteille. Ja koska ajattelin et ei näissä tunnu ongelmaa olevan, kokeiltiin sit samaan rahaan myös keinu. Ja sama homma, Lilystä oli mukava kun se rämähti ja voidaanko mennä uudelleen? Uskomaton pieni elukka, mie tulen olemaan niin kusessa tuon likan kanssa, koska minunhan siis myös pitäisi pysyä kyydissä mukana. Mutta haasteita riittää, ja onneksi ne Lilyn kanssa on positiivisia haasteita.

Kotiin kun päästiin koira nuupahti kylppäriin ja se mahdollisti Wallun viemisen treeneihin. Otettiin sekalaista toko/tottista koulun kentällä, ja koska nyt on taas sekä omistajassa että koirassa ollut pieniä jankkauksen merkkejä, otin uuden lelun mukaan leikkiin. Ja muuten kylläpä koira taas teki ihan into piukeana. Ainut mikä minua hieman ihmetyttää on se, että Wallun hieno seuraaminen on muuttunut perässä hiippailuksi, ja nyt huomasin että minun käsi häiritsee sitä. Kun nostin kättä eteeni se tuli oikealle paikalle, ja kun laskin käteni seuraaminen muuttui hiipparoinniksi. Se kun seuraa niin kiinni minussa että herraa varmaan taas ahdistaa kun eihän se muutenkaan tykkää koskettamisesta treeneissä. No täytyy alkaa nyt taas kiinnittämään asiaan huomiota. Ja eteenlähetys. Voi hitto mikä vauhti ja päättäväisyys, nyt ei nimittäin ihan oikeasti tiennyt että siellä on lelu. Mitenhän nopeasti sitä uskaltaisi alkaa siitä käskemään maahanmenoon? Ei varmaan kovin nopeasti, mutta toisaalta taas toi kun tylsistyy niin nopeasti? No onhan meillä myös se ruudun loppuun opettaminen ja tunnari vielä tekeillä, että ei tässä hommat lopu. Ja jos loppuu niin siirrytään sirkustemppuihin ;)

Ja tänään sain pitkäikäisen haaveeni toteutettua, eli sain Wallun tassun selkääni ikuiseksi muistoksi tuosta pienestä riiviöstä. Se on nyt ihan oikea tassu, vesiväreillä kylppärissä koiran kanssa touhuttu. On se vaan niin hieno <3

Perhe-elämää

Eilen kokeiltiin ensimmäistä kertaa perhe-elämää Jarnon luona, kera kummankin koiran. Wallulle oli laitettu makkariin koiraportti, jonka läpi sai katsella menoa ja meininkiä. Lily oli ihan elementissään tyttöjen kanssa, ja hyvin totteli Nooraa. Noora oli niin ylpeä kun sai käskettyä Lilyn istumaan, ja alas käskyä silloin tällöin myöskin harjoiteltiin. Vauhti oli välillä aika hurja, ja Lily sitten vahingossa kaatoi sohvan. Se hieman vähensi vauhtia ;) Wallu käyttäytyi oikein todella hienosti, katseli kyllä portin takaa mutta rauhallisena eikä stressannut yhtään. Minulla oli hallituksen puhelinkokous jonka menin makkariin Wallun seuraksi hoitamaan, ja huomasin sivusilmällä kun Noora tuli minulle jotain näyttämään portin yli niin että kädet olivat Wallun päällä. Ja mitä W tekee? Siirtyy pois nukkumaan parempaan paikkaan, ihan ilman ärinöitä. Taitava pieni koira, kenties tästä meidän perhe-elämästä vielä jotain tuleekin!

Illalla Aija "koiranvahti" Tanskanen saapuu tyttöjen kanssa, ja aamulla lähdetään Wallun kanssa sitten Helsinkiä päin. Tarkoituksena on siis käydä Espoon Eläinsairaalassa tarkastamassa, mihin Wallun luutuma lähtee muuttumaan. Jarno sai muutettua röntgenkuvat normikuvamuotoon, joten laitan ne toiseen blogiin ja sama tehdään sitten noille tulevillekkin kuville. Lily jää kiduttamaan Riniä ja Neveä, ja tiistaina saadaan sitten selvyys Lilyn verikokeista. Wallun kanssa nautitaan sitten äiti-lapsi päivää Lahdessa, jonne menen yöksi koska epäilen että en jaksa ajaa tuota matkaa saman päivän aikana. Ja saadaan kuulemma nähdä myös pentuja, nyt onkin ollut hyvin pentupainotteista tämä minun elämä.

Eilen olin nimittäin vahtimassa Miimin pentuja, ja kylläpä ei pentujen vahtiminen tuon helpompaa voi olla. Pennut olivat kyllä aivan ihania, ja Aija kävi räpsimässä myös muutaman kuvan riiviöistä, ja samalla käytti minun riiviöt lenkillä. Oli kuulemma viimeinen kerta kun minun opastuksen mukaan lähtee koirien kanssa lenkille, oli nimittäin hevoten ohi kulkenut lenkkireitti. Ja hepat olivat ollaan koiraystävällisiä ;) Kyllä mikään ei voita pentutuoksua eikä sitä ihanaa pentumasua, pusuista puhumattakaan. Ja pusuja sain kyllä aivan riittävästi, taisi kaikki käydä vähän väliä sylissä niitä jakamassa.

Päivitystä elämään

Jaahas taas se aika menee kun on mukavaa. Mistähän sitä alkas... Paljon ollaan reissattu ja nähty. Lily pääsi Minnan luo tyttöjä kiusaamaan viikonlopuksi, kun me suunnattiin Hämeenlinnaan Heidin ja Timon ihaniin häihin. Meinas roska mennä kirkossa silmään, oli se niiiiin kaunista. Wallu taas pääsi Aijan hellään huomaan kiusaamaan Riniä ja Neveä. Rakkaus on kuulemma syttynyt Neveen, ja Rini on vaan kiva kaveri. Niin se vaan on, rakkaus on ikuista, kohde vain vaihtuu. Tässä tapauksessa epäilen suurena syynä olevan sen että Neve ei sano W:lle takas ja Rini sanoo ;) Helpompi uhri rajulle rakkaudelle! Lily oli kuulemma ollut oikein nätisti, ja oli oppinut uusia temppujakin, mm. kuinka käyttää hyväksi avonainen ikkuna suuntaan ja toiseen. Olipa kuulemma päässyt jopa Minnan viereen nukkumaankin <3 On se tyttö ollut onnellinen. Wallu taas oli ollut hyvinkin hellyydenkipeä, Aija pääsi nauttimaan W-miehen rajuista kielisuudelmista. Mikä ihmeellisisntä, olipa W jopa ruvennut Aijalle kantamaan roskia, joka on siis sen bravuuri ja jota ei ihan jokaiselle tehdä. Aijasta onkin tullut meidän hovikoiranhoitaja, taitaa kohta olla enempi kotona koirien kanssa kuin mitä me. Koska maanantaiaamuna me W-miehen kanssa lähdetään viettämään laatuaikaa kahdestaan Helsinkiin Espoon eläinsairaalaan. Ja koska olin laiska ja en jaksanut tehdä sitä yhdeltä keikaukselta, varasin hotellihuoneen Hotelli Salpauksesta Lahdesta. Oli muuten uskomaton palvelu, ilmoitin että josko saisi huoneen mahdollisimman alhaalta ja läheltä hissiä, koska koira on nukutettu. Koska heillä ei ollut siinä koirahuonetta he lupasivat sellaisen tehdä jotta saadaan helposti koira huoneeseen. Uskomatonta!

Wallun kanssa ollaan tehty jälkeä, ja edelleen täytyy vain ihmetellä kuinka hyvä tuo koira siinä on. Ainut mitä huomasin on se, että jos on tuttu ihminen tekemässä jälkeä, muuttuu jälki haahuiluksi ja ottaa tosi helposti ilmavainua. Sitten kun vieras ihminen tekee jäljen on paljon tarkkaavaisempi eikä ilmasta ota olleenkaan vinkkejä. Ja sattuipa Kemissä sellainen ihme, että meinasi keppi jäädä metsään. Onneksi Merja oli merkannut kepit ja pysäytin koiran. Ihmettelin kun kukee suoraan päältä, selvästi merkkaa mutta ei nosta. Ei sitten millään. Kunnes sain kepin käteeni ja syy selvisi. Etanan ryökäleet olivat hyökänneet keppiin enkä yhtään ihmettele kun ei meinannut suostua nostamaan. Seuraavalla kepillä oli ilmeisesti varma että myös siinä on keppi ja porskutti suoraan yli. No älysi hyvin nopeasti että näin ei tehdä ja niinpä sieltä viimeinenkin keppi nousi. Oli muuten yllättävän hyvä treeni, ei tuollaista joka kerta tapahdukkaan. Illalla olikin aikasta väsynyttä poikaa!

Lilyn kanssa ollaan nyt palkkauskiellossa, joten ei myöskään olla tehty kuin noutoharjoituksia ja paikallaanoloa, on se nimittäin niiiiin vaikeaa olla pongahtamatta ylös. Mutta kyllä se kun pieni saa ajatuksesta kiinni niin alkaa toimimaan. Hakuiltu ollaan siis nyt kokonaista kaksi kertaa ja toisella kertaa otettiin raunioradalla umpipiiloukoilla. Eka ukko näytti Lilylle että hänellä on namit ja pinkaisi piiloon. Koira singahti suoraan piiloon, ja toisella sama homma, ukko vaan näyttäytyi mutta silti tyttö sen löysi. Kolmanella mie hieman ryssin, on nimittäin aika tarkkaa tuo lähetys. Mutta kolmaskin löytyi ja siitä sitten kunnon palkka. Pääsipä Lily vielä riehumaan patukan kanssa, leikittäjänä Seija.

Mutta siis toissaviikollahan Lily taas paskoi sisälle, autoon ja hyvin lukuisia kertoja ulos. Myös oksennuksesta saimme nauttia. Tiistaina sitten aploi hermot että eihän tuo nyt normia ole, ja menimme Martinan luokse näyttäytymään. Epäilynä haimatulehdus josta lähti verinäyte labraan. Ja labrahan tekee testit joka toisen viikon maanantaina ja tietenkin se meidän tuurilla on vasta ensi maanantai. Nyt pieni on pitkällä antibioottikuurilla ja erikoisruokavaliolla, jotta saataisiin masu rauhoittumaan. Epäilyksenä oli että se virtsatietulehdus olisi syypäänä tähän inhokkiin. Katsotaan miten homma menee, tiistaina saadaan tulokset.

Joten siis ensi viikolla toivottavasti saadaan kummankin koiran diagnoosit, siis tosiaan Wallun kanssa mennään Janin luokse katsomaan lonkkia, ja saadaan päivitys tilanteeseen missä mennään lonkkien kanssa. Siitä sitten myöskin lisää ensi viikolla.

Ja sitten pennuista :) Mie sain olla mukana Merjan pentujen silmäpeilauksessa, joka oli tosi mielenkiintoinen. Miehän en ole ennen ollut silmäpeilauksessa mukana, ja oli niin mukava lääkäri jotta mie taidan syksymmällä viedä Wallun tuonne Ouluun peilautukseen. Ja ei, sillä ei ole ollut mitään vikaa silmissä mutta kun ei ole muutakaan paikkaa mihin rahaa laittaa ;) Ja pennut oli ihania, ja mie ihastuin ihan täydellisesti pieneen blue merle poikaan, onneksi sillä oli jo koti ja minulla ei oo ihan hetkeen koiranpaikka vapaana :) Ja en mie kuitenkaan taida tästä aussierodusta muuttua muuksi.

Muuten elo on ollut ihan rauhallista, ja ollaan keskitytty ihan vaan pieneen puuhailuun, meinasinpa jopa viedä tuon väkkärän katsomaan agilityesteitä tässä päivänä muutamana. Katsotaan mitä mieltä pieni on asiasta. Se kuitenkin olisi tarkoituksena ottaa syksyllä ohjelmistoon kun pk-lajit menevät talvitauolle. 

Niin ja käytiinhän me Aijan ja tyttöjen kans lenkilläkin ja Lily ja Rini eivät ilmeisesti osaa päättää kumpi on isompi Bitch, mutta uskomattomalla liikeradalla Aija selvitti homman miun kattoessa vierestä. Koiruudet pääsivät myös rypemään lammessa, josta pitäisi saada kuvia. Niitä odotellessa ;) Ja pääsipä Lily ihan mereenkin uimaan, ja ei haitannut yhtään uusi juttu, ihan samalla lailla sinne ponkaisi!

Ja Aijan ottamiin kuviin pääsee tästä.

100 Faktaa

Sirkun blogista kävin lueskelemassa 100 faktaa osion ja ajattelinpa minäkin sellaisen rustata, katsotaan mitä tästä tulee.

1. Aloitetaan asioilla jotka ovat aika selviä, eli Wallu on minun ensimmäinen koirani
2. Pelkäsin koiria ihan yli kaiken koko melko pienen elämäni
3. Paitsi naapurin Saraa, jota lenkitinkin usein. Se oli sellainen pieni koira, jonka rotua en kuitenkaan muista.
4. Kunnes ex-mieheni halusi koiran. Kultaisennoutajan.
5. Ensimmäinen aussiekokemukseni oli tyrmistyttävä, ja päätin etten ikinä ota tuollaista koiraa.
6. En ikinä opi ettei ikinä pidä sanoa ei ikinä.
7. Sillä olen aina sanonut että minulle ei tule kodinvaihtajaa, blue merleä erivärisillä silmillä ja töpöllä.
8. Töpö uupuu edelleen ;)
9. Meille oli tulossa trikki pentu, jonka vaihdoin punaiseen koska se punainen puri minua nenään.
10. Olisi pitänyt arvata. No nyt on purrut moneen muuhunkin paikkaan kuin nenään.
11. Silti se tulee aina olemaan SE koira minulle, ja sellaista ei ikinä tule toista.
12. Kun menin katsomaan pentuja, oli talvi, kylmä ja minulla oli minihame, korkkarit ja hillittömän pitkät rakennekynnet. Olin myös meikannut. Enkä omistanut kunnollisia ulkoiluvaatteita, toppahousut olivat ostettu vuonna 1996.
13. Ostan edelleen korkokenkiä joita en ikinä pidä, ja omistan kenkäkaapin joka on täynnä ihania kenkiä. En varmaan osaa enää edes kävellä 10cm koroilla :(
14. Rakennekynnet kuitenkin sinnittelivät lyhennettyinä melkein vuoden. Meikkiäkin laitoin viikonloppuna näyttelyyn. (Huomasin että ripsari oli kyllä jo kuivunut viime kerrasta)
15. Kun Wallu tuli meille, sen turkki oli täysin samanvärinen kuin silloiset hiukseni.
16. Eniten asioista minua harmittaa ja välillä vituttaakin on se, että emme voi enää Wallun kanssa paimentaa. Kaipaan sitä paloa silmissä ja sitä outoa tunnetta joka tulee kun näkee että koira oikeasti tekee koko pienen kroppansa joka solulla töitä minulle. En ikinä unohda sitä kertaa kun Wallu hyppäsi syliin paimennuksen lopuksi.
17. Mutta odotan innolla sitä että pääsen Lilyn kanssa paimentamaan, ja sitä kuinka erilaista se varmaan tulee olemaan.
18. Mutta tiedän että se tulee olemaan kova paikka, sillä paimennuksella on ollut niin suuri merkitys minun ja Wallun suhteeseen.
19. Pystyin yhden yön miettimään sitä tuleeko Lily meille. Koska äiti on sanonut että nuku yön yli jos asia on iso. No aika pieni mutta karvainen ;) Ja aamulla heräsin siihen tunteeseen että ei hemmetti, hullu olen.
20. Ja hetkeäkään en ole katunut, vaikka onkin välillä sellainen olo että kuristanko koiran vai itseni?
21. Muistan kuinka Wallu nukkui sylissäni pienenä käärönä ja mietin että tästä olen vastuussa sen koko elämän ajan. Ja kun Lily sitten vihdoin ja viimein nukahti syliini ajattelin täysin samaa. Vaikka olinkin Minnalle luvannut että Lily tulee koeajalle.
22. Se vaan vituttaa niin paljon että veri ei kierrä että tiedän Wallun elämän olevan aivan liian lyhyt. Ja itken sitä asiaa melkein päivittäin.
23. Silti nauran tuhat kertaa useammin tuon pienen miehen toilailuille. Kyllä se vaan on niin hassu.
24. Tiedän että 99% ihmisistä miettii edelleen että miksi tuo ei sitten lopeta sitä koiraa? Siksi koska se on silti niin ihana ja mahtava. Ja se on viime kädessä minun päätökseni.
25. Toivon että Lilyn kanssa meillä tulee olemaan yhtä hyvä suhde, niin että kun Lily nostaa tietyllä tapaa karvaansa tiedän mitä se merkitsee. Mutta se polku on vasta alussa, ja siihen on pitkä matka.
26. Ihmettelen kuinka ei niin koiraihminen Jarno sopeutui "laumaani" ja vieläpä tykkää Wallusta. Ja Jarnohan ei olisi edes nukkunut yön yli Lilyn asian kanssa.
27. Välillä minusta tuntuu jopa että Jarno tulee paremmin toimeen kummankin kanssa, ja että minä olen se paha nainen joka aina vaan komentaa.
28. Kun Wallu tuntee oikein hyvin ihmisen ja tykkää siitä tosi paljon, se tulee tervehtimään pylly viuhtoen. Mutta koska se on Äijä, ei sen hellyys ole ikuista, ja kun on tervehditty on tervehditty ja se siinä. Ihmisten on äärimmäisen vaikea ymmärtää tätä, ja usein he yrittävätkin vielä saada koiran silitettäväksi. No onneksi on Lily joka hoitaa sen puolen. Wallu saa olla rauhassa, koska se ei pidä ihmisten kosketuksesta.
29. Paitsi minun, ja minä saankin vaikka vetää mutkalle tuon koiran. En suosittele muiden kokeilemaan samaa.
30. Mutta ei Lilykään mahdottomiin sitä hellyyttä kestä, mutta toki se kertoo asian eri tavalla kuin Wallu.
31. Mutta Lily voisi olla minun sylissä varmaan vaikka koko päivän. Wallulla on kiintiö myös tähän.
32. Minua ärsyttää ihmiset jotka puhuvat paskaa Wallusta tuntematta sitä, eivätkä parhaillaan ole edes nähneet sitä.Toisaalta itsekkin syyllistyn tälläiseen aina silloin tällöin. Mutta en aina usko ennen kuin näen. Ja usein asiat ovatkin erilaiset.
33. Äitini mukaan minulla ei ole enää elämää. Riekun vaan koirajutuissa joka päivä. Hän ei ymmärrä että se se vasta ON elämää! Minulla ei ole ikinä ollut näin hauskaa. Olen tavannut ihania ihmisiä ja saanut jopa Ystäviäkin heistä. Ja oppinut aivan mielettömästi.
34. Minulle olisi aivan karmeaa jos en voisi mennä treeneihin. Niitten jälkeen jaksaa taas. Vaikka blogini alkupään jutut kertovatkin muuta.
35. Enkä voisi enää ajatella elämää ilman koiria. Ne ovat niin osa minua. Ja minusta se on välillä outoa, koska 4v sitten en uskaltanut taputtaa edes sitä kultaistanoutajaa.
36. Jota siis meille ei ikinä tullut, vaikka kävin jo kasvattajankin luona jolta olisimme sen saaneet. Olisi se elämä ollut erilaista ;)
37. Kadehdin ihmisiä joilla on täysin terve normaali koira. Ja ärsyynnyn suunnattomasti kun he haukkuvat koiraansa, ja haluaisivat erilaisen. Muutamalle olenkin sanonut että vaihdetaanko, niin alkaa kummasti tuntumaan oma koira ihanalta :D Ei ole kukaan halunnut vielä vaihtaa ;)
38. Wallun vakuutus on jo maksanut itsensä kokonaisuudessaan 10 vuoden ajalta itsensä takaisin, vaikka tulisi mitä korotuksia ja indeksejä. Tämä on asia josta en ole ylpeä. Ja tiedän että siihen tulee vielä paljon laskuja.
39. Toivon vain että Lily pysyy perusterveenä.
40. Toivon myös että jonain päivänä kasvattajat oppisivat kantamaan vastuuta tekemistään yhdistelmistä ja ymmärtämään että valehtelu ja tietojen salaus eivät johda mihinkään muuhun kuin paskaan. En ainakaan tällä hetkellä koe minkäänmoista intoa olla kasvattaja ja nostan hattua sellaisille jotka sen ajatuksella tekevät. Muutaman kasvattajan voisin toivoa lentävän kuuhun tai vaihtavan kasvatustyön vaikka muurahaisten katseluun.
41. Jos saisin päättää niin muutettaisiin korpi kuusen kannon alle tontille jossa voi kävellä tunnin lenkin ilman että näkee ketään, ja jossa olisi oma ranta. Tiedän että Wallun olisi siellä hyvä olla. No kohta on ainakin jo se oma talo, rantaan ei ole pitkä matka mutta naapurit kyllä löytyvät. Silti tulen olemaan onnellinen kun saadaan kaikki tavarat melkein yhteen paikkaan.
42. Vaikka tykkäänkin todella paljon olla Kemissä, ja pidän tästä asunnosta. Vanhat talot ovat ihania, niissä on oma tuoksunsa.
43. Voisin olla pitempäänkin aina Kemissä, jostain syystä pidän tästä kaupungista ja suurimmasta osasta sen ihmisiä jotka olen oppinut tuntemaan. Täällä ei ole ikinä tylsää.
44. Haaveilinkin siitä että josko olisi tänne muutettu, mutta täällä on liian kylmä ;)
45. Rauhottavin asia maailmassa on katsoa auspain nukkumista, ja kuulla se tuhina joka rauhallisesta unesta tulee.
46. Minulla on Farmvillessä koira nimeltä Woldemor, joka on siis Wallun ilkeä kaksoisolento. Toivon että olen saanut sen kokonaan siirtymään pois Wallusta ja virtuaalimaailman pyörteisiin. Yritän opettaa sille paimennusta aivan yhtä hyvällä tuloksella kuin mitä oikeassakin elämässä. Maahan olen saanut sen kuitenkin jo   menemään ;)
47. Ja nyt huomaisin etten saa tätä tallennettua enkä kopsattua, joten todennäköisesti tämä katoaa ennen kun saan tämän tehtyä ;) Joten teen ehkä ekana 50 faktaa :D
48. Niin ja kun treenamisesta phutaan, niin toko oli minulle aivan karmeaa hommaa, enkä ymmärtänyt ollenkaan mitä ihmiset siinä näkevät. Nyt se on tosi mukavaa, ja toivon syvästi ja kovasti että hakuilulle käy samoin, sillä tällä hetkellä en ole vielä päässyt sinuiksi tuon lajin kanssa. En ymmärrä sitä monen tunnin kökkimistä metsässä. Toki jäljellä sen ymmärrän aivan täysin :D
49. Wallulle on alkanut kasvaa ihan mieletön turkki, ja jostain syystä sen ketunhäntä aina silloin tällöin tulee näkyville. Kasvattaisikohan se siihenkin ison valkoisen tupsun ;)
50. Ja mielenkiinnolla odotan millainen Lilystä kasvaa isona, sillä se tuntuu olevan aika topakka pikkulikka.
51. Ihmiset eivät ymmärrä että vaikka puhunkin hyvin avoimesti Wallun luonteesta, se ei ole tappajakoira jonka kanssa elämä on yhtä helvettiä. Kävimme juuri lenkillä ja mietin että kuinka hyvin meillä nyt menee.
52. Wallun inhokit ovat purkki ja vesipullo.
53. Vesipullo on uusin juttu, joka lähti siitä että Wallu on entistä enemmän alkanut vartioida autoa. Ja olen yritänyt kaikin tavoin saada sen loppumaan. No nyt se on ainakin väliaikaisesti loppunut, kiitos vesipullon.
54. Purkki toimii niin että minun ei tarvitse kuin kysyä että haetaanko purkki, homma loppuu siihen.
55. En ymmärrä ihmisiä jotka fyysisesti rakaisevat koiraa. Kieltämättä itsekkin siihen olen joutunut, mutta nykyään vältän sitä kaikin tavoin. Mielestäni peli on menetetty jos joudut tarttumaan koiraan. Siitä ei ole mitään hyötyä mielestäni. Voitte toki olla eri mieltä asiassa.
56. En käsitä kuinka ihmiset voivat lopettaa koiransa. Yksi kaikkein koskettavimpia tarinoita on kaverini aivan upea koira, jonka kanssa olivat käyneet lenkillä, treenanneet viimeisen kerran ja sen jälkeen menneet viimeiselle eläinlääkärikäynnille. Se on vahvuutta, jota minulla ei ole. Jos nyt jo itken asiaa niin kuinka voisin tuollaiseen pystyä?
57. Toivonkin että en ikinä joutuisi sellaista tekemään, mutta ymmärrän että joskus se on jokatapauksessa edessä.
58. En ikinä ymmärtänyt ihmisiä joilla oli koiria ja jotka vielä vuosia koiran kuoleman jälkeen muistelivat asiaa.
59. Oli minullakin kissa Musti, joka kuoli pallopensaan juureen. Tein sille itse kivestä hautakiven, ja silloin tällöin käyn sen haudalla ison kiven juuressa.
60. Mutta en olekkaan ikinä osannut käsitellä kuolemaa.
61. Mutta päästäisiinkö taas iloisiin asioihin? Kokeilin eilen pitkästä aikaa sirkustemppuja Wallulla, ja sain nauraa kun toinen on niin tohkeissaan. Pitäisi ottaa sellainen temppukirja ja alkaa opettamaan sille uusia sirkustemppuja.
62. Niitä se rakastaa esitellä ihmisille, koska silloin ihmiset eivät ole pelottavia. Ne nauravat eivätkä yritä koskettaa :D Wallun taivas :D
63. Minulla on kenkäriippuvuuden lisäksi kirjariippuvuus. Jokainen joka on ollut muutoissani mukana tietää tämän. Joten jos ikinä etsitte jotain kirjaa, kysykää, se todennäköisesti löytyy minulta. AInakin jos se käsittelee ongelmia.
64. Välillä en käsitä kuinka Jarno jaksaa minua, koska elämäni on niin hektistä ja koiratäyteistä. Välillä pitää ihan miettiä että mistä ihmeestä tuollaisen miehen olen löytänyt? Vastaus: Kimmelin baarista :D
65. Mutta toivon että Jarnolla ei ole ihan tylsä elämä minun kanssa :D
66. Ja toivon että kun syksyllä se päivä tulee, jolloin Jarnon lapset tulevat meidän uuteen taloon, Wallu osaa käyttäytyä. Pelkään sitä jo nyt, mutta luotan koiraan. Tai itseeni. Tai en edes uskalla ajatella. Huoh....
67. Sillä uskon että asiat tapahtuvat jostain syystä.
68. Esimerkkeinä Lily, jonka piti olla pentu Puolasta. Samana päivänä kun sain tietää että narttuja ei syntynyt tarpeeksi, sain Minnalta viestin Lilystä. Enkä ole yhdenkään kodinvaihtajan ilmoitusta edes miettinyt tosissani. Ei vaan ole ollut minun juttu. No nyt todella on :D
69. Tai se että en saanut keväällä asuntoani myytyä ja muutettua Lahteen. Koska sitten en olisi tavannut Jarnoa.
70. Tai en olisi ikinä saanut Wallua jos olisin silloin kun alkoi tuntumaan siltä eronnut ex-miehestäni.
71. Mutta tietysti omatkin teot vaikuttaa. Meneepä syvälliseksi!
72. Viime syksy opetti minulle tosi paljon
73. Ja tekisin sen uudelleen
74. Enkä kadu yhtään!
75. Silti se vituttaa niin ettei sitä voi ajatella.
76. Mutta luojan kiitos ihania ystäviä ja Jarnoa jotka jaksoivat tukea ja kuunnella, ja ikävä kyllä se jatkuu vieläkin, ja joudutte lukemaan tätä vuodatusta ;)
77. Mutta minkä minä sille voin, tekisin kyllä ihan mitä vaan että saisin tuon pikkumiehen kuntoon, mutta aina ei käy tasan nallekarkit.
78. Mutta taas hypätään muuhun asiaan, eli ihan tälläisiä tyhmiä paljastuksia, mutta osaan tehdä aivan mielettömän hyviä leivoksia, en ymmärrä miksi osaan tehdä herkkuja mutta en suolaista evästä.
79. Ja odotan NIIIIIN kovasti uutta taloa ja ihanaa isoa keittiötä jossa mahtuu tekemään muutakin kuin makaronia ;) Ja mihin mahtuu kaikki tupperin tavarat joita olen haalinut, ettei niitä ole ripoteltuna pitkin taloa.
80. Koska koti minulle on kaikki kaikessa, ja sen täytyy olla kunnossa (nyt kaikki jotka ovat käyneet meillä kysyvät missä kunnossa?) Mutta siis perusjutut kun on kunnossa jaksaa paljon paremmin.
81. Ja rakastan Emmerdalea, eli emmentaalia. Olen katsonut melkein joka jakson jo useamman vuoden ajalta. En edes aikaa ennen emmentaalia :D Ja oikeata emmentaalia inhoan :)
82. Ja minulla on aika ennen viime vuoden tammikuuta ja sen jälkeen. Silloin maailmani muuttui, Wallun maailma muuttui ja elämämme suunta muuttui aivan eri uomiin, ja en ole katunut hetkeäkään päätöstäni. Sitä olen kyllä katunut etten tehnyt sitä aiemmin, mutta kuten sanottua, kaikella on aikansa ja paikkansa.
83. Silloin oli ainut kerta kun olen oikeasti miettinyt vieväni Wallun eläinlääkäriin ja jättäväni hänet sinne. 20 minuuttia myöhemmin päätin että perkele periksi ei anneta :D
84. En ole ikinä pelännyt niin kovasti kuin silloin kun Wallulta leikattiin se neula pois. Olin täysin varma että en saa enää ikinä tuota karvapalloa syliini.
85. Eikä ikinä ole aika tuntunut niin pitkältä kuin Myyrmannin ostoskeskuksessa odottaessa Wallua neurologin tutkimuksista. Diagnoosia en ymmärtänyt enkä suostunut hyväksymään ennen kuin muutaman kuukauden kuluttua.
86. Ja ihanana haaveena olisi saada Wallun tassujälki tatuoituna, mutta kun olen onneton enkä osaa päättää mihin se tulisi. Ja kun ajatuksena olisi vielä saada myös Lilyn tassujälki niin se tekee asian vaikeaksi. Ja sitten pitäisi vielä mennä sinne tatuointiliikkeeseen.... huoh.... En osaa, auttakaa :D
87. Tää kone vittuilee miulle :) No siis tämä nyt tulee pätkittäin tänne. Niin minun on myös pakko saada melkein kaikki aussieaiheinen, onneksi tämä harrastus ei vielä ole kovin kallis koska suomesta ei niitä paljon löydy. Mutta kuolaan aina silloin tällöin noita jenkkisivuja.
88. Jarno on luvannut viedä minut Las Vegasiin katsomaan Ascan kisoja.
89. Ja sen jälkeen mie lupasin lähteä katsomaan Thaimaaseen kahdeksi viikoksi kuinka Jarno sukeltelee kalojen seassa. Mie en pääse sukeltamaan, enkä ehkä halusikaan.
90. Toisaalta omaan aika paljon yllytyshulluutta, joten jos tarpeeksi asiasta mainitsisi....
91. Koska kävinhän Egyptissäkin haudassa joka oli korkealla =korkeanpaikankammo, sekä onneksi se myös oli pieni ja sinne mentiin todella pientä käytävää pitkin =ahtaanpaikankammo.
92. Ja aikana ennen Wallua en voinut syödä ruokaa jos siinä oli karva. Edelleen minun täytyy nyppiä karvat pois mutta kykenen jo syömään :D Varmaan Lilyn tulon jälkeen opin olemaan myös nyppimättä :D
93. En pystynyt moneen vuoteen itkemään, nyt varmaan siksi itken senkin edestä. Minulla ei yksinkertaisesti erittynyt kyynelnestettä. Mutta sain hyvin kuorittua sipulit ;)
94. Herranisä 6 jäljellä... hmmm... Tein Jarnolle selväksi heti kun tavattiin että jos hän ei tule toimeen Wallun kanssa se ei todella ole koira joka lähtee talosta.
95. Toisaalta Jarnohan olikin varamiespalvelusta :D Ei muuten mennyt pitkään kun olin jo varma että eiköhän vakinaisteta työsuhde :D
96. Niin ja Wallu tuoksuu oikein tyytyväisenä myös kanelipullalle, ja se on maailman ihanin tuoksu. Lilystä en ole vielä löytänyt sen tuoksukohtaa. Piereskellä nuo kyllä kumpikin osaavat, ja se ei kuulu tähän ;)
97. En osaa edelleenkään leikata mustia kynsiä. Lilyn valkoiset on niin ihanat <3
98. Enkä trimmata koiraa. Osaan kyllä käyttää saksia, mutta se ei kuulemma ole sama asia.
99. Mutta sitten tahtoisin myöskin tietää että ketkä jaksoivat lukea loppuun asti?
100. Ja haluasin Hannalta, Elinalta ja Aijalta lukea 100 Faktaa :D