Tottistelun päivittelyä :)

Jaahas ennen kuin uusi treeniviikko alkaa päivitetään entisiä treenejä. Kovasti siintää kisat silmissä, mutta jotta ei niin helppoa olisi on sitä jo katse ylemmissä luokissakin. Eteenlähetykseenhän meillä on tullut hieman takapakkia, eli neito ei ole lähtenyt kovin innokkaasti lelulle. Muutama viikko sitten asiaa Marin kanssa pähkäiltiin ja Mari neuvoi namipurkin käytön. Siis mie vaan oon junnannu sen lelun kanssa. No otettiin purkki käyttöön ja jopas löytyi virtaa ja vauhtia! Ja oli muuten suora menokin. Ja mie jopa muistin tehdä valmistelevan osuudenkin kunnolla. Eli lopputuloksena seuraamisesta eteenlähetys, seuraaminen hyvä, eteenlähetys loistava! Tätä siis lisää ja varmuutta, niin voispa kokeilla maahanmenoakin. Jarnon opetettavana on ollut maahanmeno kaukaa, ja se alkaakin olla tosi hyvällä mallilla. Hieman innossaan jää pystyyn, mutta se on vaan liian suuressa vireessä.

Seuraaminen on myöskin edistynyt, ja siinä yllätys yllätys myöskin valmisteleva osuus on todella tärkeä. Eli minä rauhoitun, otan hyvin sotilaallisen asennon ja sitten mennään. Lelu vieläkin hieman näkyvissä, mutta sain viime treeneissä tehtyä kyllä piilossakin kun unohdin laittaa lelun paikalleen :) Siihen siis kestävyyttä ja matkaa sekä pikkuhiljaa häivyttämällä lelu taskuun asti. Mutta on se jo olkapäällä!

Noudot alkavat myöskin nähdä valoa tunnelin päässä, kun Moonan kanssa alettiin neitoa opettaa patoamaan kapulalla. Ja ei muuten yhtään mälvää enää. Siihenkin siis nyt kestävyyttä ja kunnollinen asento, jonka jälkeen lelun häivytys ja palojen yhteenkokoaminen.

Esteitä ollaan myöskin opeteltu, ja vaikka saatiin Moonan housut repeämään repesi myöskin oppiminen ja neito hokasi että esteen yli pitää mennä kumpaankin suuntaan. Tämähän meillä on siis ihan lapsenkengissä, mutta niin se saa ollakkin, on vielä pitkä matka siihen että tämä onnistuisi kokonaisena liikkeenä. Mutta pääasia on että hauskaa on, ja se kuultiin katsomostakin.

Jääviä liikkeitä ollaan myöskin harjoiteltu, niissäkin pitäisi muistaa se valmistelu. Edelleen mennään paremmuusjärjestyksessä maahan, istu, seiso. Tähän epäilen että toistoja toistoja toistoja on kaava kuinka näihinkin saa varmuutta.

Eli kyllä tämä alkaa hyvältä näyttämään, kunhan vaan antaa neidolle aina aikaa omaksua uusia juttuja. Nyt ensi viikko onkin aika kiirettä treenirintamalla, kun kesälomaan ei ole enää pitkä aika. Lomalle neito pääseekin, mummolasta on jo varattu residenssi viikoksi. Voi se pieni neito olla taas onnellinen!

Ja pyydän jo valmiiksi anteeksi kirotusvireitä, uuden kännykän näppäimistön opettelu vie oman aikansa :)