"Lily ja Lysti"

"Lily ja Lysti"

tiistai 8. tammikuuta 2013

Uusi vuosi ja uudet kujeet

Joulu on nyt mennyttä ja uusi vuosi on alkanut vallan mainiosti. Jouluna rauhoituttiin oikein kunnolla, johtuen neidon itselleen hommaamasta pienestä sairaslomasta. Teki kyllä hyvää kummallekkin vaan olla ja öllötellä. Jouluaatto vietettiin miun porukoiden luona ja tulipa joulupukkikin käymään. Oli muuten ensimmäinen kerta neidolle, ja hyvin meni. Johtuen aikaisemmista kokemuksista Wallun kanssa oli varautunut ihan erilaiseen kohtaamiseen. Mutta koska neito on mitä on, oli joulupukki enemmän kuin tervetullut meidän taloon.
Uusi vuosi oli myöskin siitä erikoinen, että ensimmäistä kertaa meillä räjäytettiin muutama raketti. Jarnon siskonpoika tuli kylään ja toi raketit tullessaan. Neito oli vaansitä mieltä että ihan typerää kun ei saa tulla pihalle mukaan. Muuten ilta menikin sohvalla makoillessa. Ja pystyttiin käymään pihalla pissillä eikä jännittänyt yhtään. Nauroinkin että mie taidan enempi pelätä paukkuja kuin tuo koira ;) Mutta ei sille mitään mahda, useamman uudenvuoden kun vietät paukkuaran koiran kanssa niin tietää kolikon kääntöpuolen. Ja voin sanoa että se ei ole hauska!
Ja kävipä meillä trimmaajakin. Enää tarvitsee trimmata korvat ja tassut ja kenties ehkä jopa pestä koira, ja olemme valmiita näyttämään kauniilta. Kuva ei ole kaikkein paras koska Jarno tuli juuri kotiin ja neitoa suoraan sanottuna vitutti kun ei päässyt tervehtimään. Tasan ei käy onnen lahjat. Kiitoksia vaan trimmaajalle!
Muuten treenirintamalla ollaan alettu pikkuhiljaa siirtyä voittajaluokan haasteita kohti, ja kyllä tuon pikkuisen kanssa on vaan niin hauska opetella uusia asioita. Vaikka välillä käämi palaa ihan täysin niin on se niin ihana nähdä kuinka koira kestää ja oppii. Vapaapäivinä olen nyt alkanut taas tekemään kotitottista, mikä tarkoittaa vähintään viittä treenikertaa. Ja koira vaan haluaisi tehdä lisää! Maaritin kanssa ollaan treenailtu, ja koska miun työvuorot ovat evänneet kokonaan lämpimän hallin käytön, olemme joutuneet kestämään mitä moninaisempia säitä. Mutta ei tuo neito onneksi valita, omistaja enemmänkin. Mutta nyt on viikonloppua varten välineet hankittu. Ninnu oli tehnyt meille pinkin näyttelyhihnan ja Jarnon äiti ompeli häkkiin päällisen. Voi kun on ihana että on oma trimmaaja, ompelija ja nyplääjä! Vielä kun itse oppisi esittämään koiran oikein niin paketti olisi kasassa. Mutta olen nyt kuullut muutamasta näyttelyporukasta joihin ehkä pääsisi opettelemaan, katsotaan kuinka käy.

Ei kommentteja: