"Lysti ja Tuittu"

"Lysti ja Tuittu"

perjantai 15. helmikuuta 2013

Matka jatkuu :D

Päivä 5: Miamin lämmöstä nauttiessa

Edelleen aikaero vaivasi, mutta ei anneta sen häiritä. Aamupalalla oli valittavina munat ja pekoni tai leipäkori. Kokeilin leipäkoria, Jarno halusi munaa ja pekonia. Hienosti tilasimme myös vettä. Enpä muuten ole tainnut ikinä noin kallista vettä juodakkaan. 8 dollaria on minusta aika paljon? Varsinkin kun sitten vasta huomasimme että sitä olisi toki myös ollut ilmaisena versiona. Mutta kuva piti tietysti ottaa :D
Aamupalan jälkeen ryntäsimme heti rannalle, joka oli heti seuraavassa kadunkulmassa. Upea hiekkaranta, jossa oli valittavina a) hotellilta retkituolit ja pyyhkeet, b) rannalta lepotuoli 11$ c) lepotuolille varjo 13$. Valitsimme pyyhkeet respasta. Koska koralliriutta alkaa heti tuosta rannalta, löytyi sieltä korallinpaloja sekä hienoja simpukoita. Katsotaan mitä suomen tulli moisista matkamuistoista tuumaa. Mutta koska Jarno jaksoi läträtä vedessä, on niin pari minigrippussia täynnä. Ja käyvät loistavasti Walesin simpukoiden joukkoon.
 Tuosta pikkumökistä olisi voinut ostaa rantatuoleja ja varjoja. Oiskohan ne tuolla hinnalla saanut tuoda kotiin?
 Jostain syystä tähän aikaan ei vielä ollut juuri muita auringon palvojia.
Jarski voittajana rannalla.

Meressä on nyt käyty. Ainakin varpaat on kasteltu jos ei muuta.

Sitten nopea suihku ja kaupungille. Hotellin valintaan vaikutti rannan läheisyys, ja käveltävissä oleva matka kaupungille. Joka tässä tapauksessa siis tarkoittaa kutakuinkin yhtä pitkää katua jonka varrella kaikki kaupat ovat. Jos olisi tahtonut bilettää, oli kuulemma meidän hotelli aivan liian kaukana. No en tiiä, jos miulta sammui valot jo kasin aikaan illalla ni ei ehkä ois kannattanut maksaa hotellista tupla/triplahintaa?

Yhtenä matkan kohokohdista oli siis päästä Guessin kauppaan, ja ostaa kukkaro. Mummoni kuoli jokin aika sitten ja hän jätti minulle hyvin pienen mutta sitäkin tärkeämmän perinnön. Mietin pitkään mitä rahalla tekisin, ja päätin että koska mummoni arvosti kauniita asioita  niin ostan jotain mikä mahdollisesti kestääkin useamman vuoden. Nyt kävi vaan niin että mukaan lähti kaupasta sekä kukkaro että laukku. Niin edullisia tuotteet olivat suomen hintoihin verrattuna. 

Tapasimme myös Elvinin, paikallisen myyjän joka möi turistimatkoja kadulla. Sysimusta mies, joka osasi suomea. Ja siis oli vaan opetellut kieltä. Vaikka sanoikin että suomalaiset tunnistaa siitä että juroina kävelevät vaan eteenpäin eivätkä jää juttelemaan. Hänellä muuten oikeasti oli kielipäätä, sekä osasi tunnistaa eri kansalaisuudet kymmenien metrien päästä. Todella hauska mies. Osasi neuvoa meille myös paikallisen lemmikkieläinliikkeen sekä hyvän ravintolan. kovasti olisi myös myynyt meille matkoja, mutta kieltäydyttiin kohteliaasti. Elvin muuten kulki pitkin ja poikin hyvin vilkkaasti liikennöityjä katuja segwayllä. Kysykää Jarnolta tai katsokaa googlesta. En muuten olisi itse halunnut moista tuossa liikenteessä kokeilla.

Ravintola johon hän meidät ohjasi oli sekä hyvä, että suht edullinen, ja annokset olivat sitä luokkaa että nälkä lähti. Yritettiin useampana päivänä käydä muualla syömässä, ja aina vaan löysimme itsemme tuosta samasta ravintolasta. Gordon Ramsey olisi kyllä kuollut nähdessään tuon menuun, nimittäin siellä oli varmasti toistasataa erilaista annosta. Annoksista kuvia myöhemmin, ne ovat vielä lataamatta koneelle.

Ravintolan terassilla istuessamme seurasin paikallista koiran pitoa. Kaikki koirat olivat joko superpieniä tai sitten mastiffi/pittbull tyyppiä. Ja noi pienet, ne suurin osa kannettiin joko sylissä tai kassissa paikasta toiseen. Tässä oli sitten paikallinen koirapuisto. Huomio että aidat uupuvat, joten omistajat juoksivat sitten pikkupuudeleitaan kiinni kun ne kirmasivat kerjäämään ruokaa meiltä syöjiltä. Toinen huomio on että tuo vihreä mikä kuvassa näkyy ei todellakaan ole nurmi, vaan vihreä matto. Kun koira pissi siihen se puhditettiin joko vedellä tai sitten vaan annettiin olla. Myöskin toki lapset käyttivät samaa puistoa leikeissään. Mutta koirat olivat onnellisia kun saivat kavereiden kanssa riehua?


Sitten alkoi näkyä mustia pilviä taivaalla, ja koska minulla oli jo hillittömät rakot jaloissa, päätimme ottaa taksin hotellille. Myöskin väsymystila alkoi olla sopiva. Taksin otto oli muuten loistoidea, sillä samalla sekunnilla kun saimme ovet kiinni ukkonen iski ihan huolella. Amerikassa kaikki on suurempaa, myös ukkosen jyrinä. Tuntui että maa tärisi. Upean näköistä oli kyllä katsoa moista terassilta.


Sitten olikin Happy Hourin aika. Silloin hotellilla oli kaikki drinkit puoleen hintaan. Baarimikkona toimi karjiksen omistaja, joka teki aivan mielettömän hyviä drinksuja. Häntä tuurasi muutamana iltana venäläinen nainen, jolla ei ilmeisesti ollut koiraa. 


 Jarno happynä hourissa.
 Miami Vice
 Ei saatu koko listaa käytyä läpi. 
Tämä muodostui ihan ehdottomaksi ykköseksi. Nimeltään ihanuus oli Mud Slide. Ainut ei alkoholi oli tippa suklaakastiketta ja vielä pienempi tippa maitoa. Nam.... 

Happy Hour siis alkoi viideltä ja loppui seiskalta. Eli aivan täydellinen aika miulle, joka sai suoraan sieltä mentyä sänkyyn nukkumaan!

3 kommenttia:

Miimi kirjoitti...

Aivan mahtavat kuvat! Hieno reissu teillä!

Miimi kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Anonyymi kirjoitti...

kylläpäs isi on masentuneen näkönen T:Miltsu