Viikonloppuna oltiin EK-leirillä ja siellää jäljen ajaminen meni suoraan sanottuna aika reisille. Huomasin itsestäni tälläisen kivan pikku luottohomman, että luotan enempi merkkeihin kuin koiraan. Ja nyt se sitten kostautui. Kostautui moni muukin homma mutta niistä myöhemmin kunhan puran tuon koulutuksen paperille. Mutta tästä suivaantuneena ajoin torstain jälkitreeneihin ja sanoin Aulille että suunta on tuo, kaikki mitä siitä eteenpäin tapahtuu saa tapahtua. Janamerkki ainoana paikalleen ja sen näytät, mitään muuta ei merkata enkä edes tahdo tietää. Ja sainkin juuri sellaisen jäljen.
Jälki oli siis tarkoitus tehdä lammen ympäri jotta saadaan maastonvaihtelua ja hieman haastavuutta tätä kautta. Paitsi että lampia oli kaksi. Ja maasto oli sanalla sanoen ainakin ohjaajalle todella haastava. Ei muuten koiraa paljon kerennyt seuraamaan kun yritin vaan pysyä kahdella jalalla mukana kaatumatta/ lumipallona pyörimättä.
Jana oli n.30m ja neito lähti sinne kuin juna, varmasti ja suoraan. Hieman lopussa oikaisi, mutta ei ottanut takajälkeä. Vauhti oli mielestäni juuri sopiva, ja ensimmäinen keppi oli todella lähellä janaa, ja se nousi. Toinen, kolmas ja neljäskin nousi. Mentiin ainakin kolmen ojan yli, joista yksi oli niin leveä että piti koira pysäyttää jotta pääsin yli. Koiruus kävi sillä aikaa ojassa uimassa. Ja jatkoi jäljen ajamista. Mentiin ylämäkeä, alamäkeä, suota, metsää ja risukkoa. Eli maastovaihdosta tuli huolella. Hyvin oli Auli laittanut kepit merkkaamaan maastonvaihteluita. Eli kun maasto vaihtui ja koira selvitti sen, oli palkkana keppi. 8 keppiä nousi, ja hiki sekä maitohapot jaloissani nousivat myös. Ohjeena oli ollut että jos koira väsähtää niin lopeta seuraavalle kepille, mutta väsymistä ei ollut havaittavissa. Lämmintä oli kuitenki auton mittarin mukaan 27.
Hyvä että huomasin että tultiin jo jäljen loppuun, ja siinä kunnon hillumiset. Sitten hiivittiin autolle ja alettiin purkamaan tilannetta. Siis toki sen jälkeen kun olin saanut nenäliinan, vettä ja penkin pyllyn alle. 10 keppiä siellä oli ollut, mutta kerrankin ei edes vituttanut. Jälki meni kuitenkin aivan mielettömän hyvin ja 8 keppiä nousi ilman mitään aneluita. Suuret kiitokset Aulille joka jaksoi moisen jäljen tallata. Kyllä täytyy vaan olla onnellinen että on näin hyvän ryhmän itselleen saanut! Tästä on todellakin hyvä jatkaa kohti kesän koitoksia!
Ja ps. Mie ylitin itseni myös esineruudussa, pystyin lopettamaan kun olin voitolla!
Miun pieni pallukka on aivan mieletön pikkuelukka!!!
Jälki oli siis tarkoitus tehdä lammen ympäri jotta saadaan maastonvaihtelua ja hieman haastavuutta tätä kautta. Paitsi että lampia oli kaksi. Ja maasto oli sanalla sanoen ainakin ohjaajalle todella haastava. Ei muuten koiraa paljon kerennyt seuraamaan kun yritin vaan pysyä kahdella jalalla mukana kaatumatta/ lumipallona pyörimättä.
Jana oli n.30m ja neito lähti sinne kuin juna, varmasti ja suoraan. Hieman lopussa oikaisi, mutta ei ottanut takajälkeä. Vauhti oli mielestäni juuri sopiva, ja ensimmäinen keppi oli todella lähellä janaa, ja se nousi. Toinen, kolmas ja neljäskin nousi. Mentiin ainakin kolmen ojan yli, joista yksi oli niin leveä että piti koira pysäyttää jotta pääsin yli. Koiruus kävi sillä aikaa ojassa uimassa. Ja jatkoi jäljen ajamista. Mentiin ylämäkeä, alamäkeä, suota, metsää ja risukkoa. Eli maastovaihdosta tuli huolella. Hyvin oli Auli laittanut kepit merkkaamaan maastonvaihteluita. Eli kun maasto vaihtui ja koira selvitti sen, oli palkkana keppi. 8 keppiä nousi, ja hiki sekä maitohapot jaloissani nousivat myös. Ohjeena oli ollut että jos koira väsähtää niin lopeta seuraavalle kepille, mutta väsymistä ei ollut havaittavissa. Lämmintä oli kuitenki auton mittarin mukaan 27.
Hyvä että huomasin että tultiin jo jäljen loppuun, ja siinä kunnon hillumiset. Sitten hiivittiin autolle ja alettiin purkamaan tilannetta. Siis toki sen jälkeen kun olin saanut nenäliinan, vettä ja penkin pyllyn alle. 10 keppiä siellä oli ollut, mutta kerrankin ei edes vituttanut. Jälki meni kuitenkin aivan mielettömän hyvin ja 8 keppiä nousi ilman mitään aneluita. Suuret kiitokset Aulille joka jaksoi moisen jäljen tallata. Kyllä täytyy vaan olla onnellinen että on näin hyvän ryhmän itselleen saanut! Tästä on todellakin hyvä jatkaa kohti kesän koitoksia!
Ja ps. Mie ylitin itseni myös esineruudussa, pystyin lopettamaan kun olin voitolla!
Miun pieni pallukka on aivan mieletön pikkuelukka!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti