"Lily ja Lysti"

"Lily ja Lysti"

perjantai 17. helmikuuta 2017

Kahdeksan päivän kuvahaaste 8/8

Rakkaudesta koiraurheiluun, yhdistystoiminta

Näinhän se menee, eikös? Koska pitäähän sitä sillä pennulla olla vapaapäiviä. Ei joka päivä voi treenata? Ja silloin omistaja voi tehdä ihan mitä haluaa. Nauttia kesäpäivästä, ottaa aurinkoa, käydä pitkällä lenkillä, nauttia vaikka elokuvista kavereiden kanssa. Syödä romanttisesti rakkaan kanssa kynttilänvalossa...

Ja sitten sanot KYLLÄ. Tuo maaginen sano. Melkein sama asia kuin TAHDON. Voin minä lähteä vuosikokoukseen, kun on niin tärkeä asia josta ääneestää. Vaikka en asiasta ymmärrä mitään. Mutta tärkeä se on. Ja hetken päästä huomaat esitteleväsi itsesi kaikelle kansalle. "Hei olen Mari, Joensuusta. Minulla on nyt ollut vajaan vuoden aussie...". Ja sitten se on myöhäistä. Olet sanonut KYLLÄ. Sen jälkeen et ole enää Mari Joensuusa, vaan olet Mari, hallituksen jäsen Joensuusta. ”Sinulla on oikeus vaieta. Kaikkea sanomaasi voidaan käyttää oikeudessa todisteena sinua vastaan. Sinulla on oikeus asianajajaan, joka voi olla läsnä kuulustelujen aikana. Jos sinulla ei ole varaa asianajajaan, sellainen voidaan osoittaa sinulle. Oletko ymmärtänyt oikeutesi?”

Eli hei kaikki, olen Mari, nykyään Liperissä asuva koiraharrastaja. Kirjoitan tätä blogia henkilökohtaisten ajatusteni kertomiseen, eikä tämä edusta Australianpaimenkoirat Ry:n tai Joensuun Seudun Palveluskoirat Ry:n virallista kantaa.


Ne jotka eivät ole olleet ikinä koirayhdistystoiminnassa mukana, ajattelevat nyt että ihan oikeesti. Ei kai tässä asianajajaa tarvita. Mutta miettikääpä hetki. Minä olen ollut vuodesta 2008 Australianpaimenkoirien hallituksessa. Olen niiden rahastonhoitaja. Olen toiminut pentuvälittäjänä. Olen ollut jalostustoimikunnassa. Olen Josepan hallituksessa, olen toiminut sen yhdistyksen koulutustoimikunnassa. Olen sen yhdistyksen rahastonhoitaja. Varapuheenjohtaja. Kohta kymmenen vuoden ajan olen ollut niin sekopäähullu, että olen katsellut tätä touhua. Ja ihmiset muuten ihan oikeasti haastavat nykyään yhdistyksiä oikeuteen. Minullakin oli jossain vaiheessa puhelimen muistissa Kennelliiton asianajajan numero. Kysykää vaan belggariyhdistykseltä jos ette usko.

Koska on olemassa YHDISTYS, jolta voi vaatia vaikka mitä. Sillä 30€ jäsenmaksulla ollaan oikeutettu ilmaisiin koulutuksiin, luentoihin, lehteen ja mielellään vielä omalla takapihalla voisi tapahtua tämä kaikki. Itse odotetaan vaan kädet ristissä että kohta se YHDISTYS tulee kouluttamaan sesseni. Koska se on yhdistyksen tehtävä. Ainut mitä minun täytyy asiassa tehdä, on aukoa päätäni somessa. Varsinkin jos juuri se koulutus johon olisin halunnut, järjestetään sellaisena päivänä kun en millään pääse paikalle. Ja matkaakin on. Ja jumaliste, uskomattominta on se, että en saa sitä ilmaiseksi. Perkele pitäkää tunkkinne, minä eroan yhdistyksestä, ihan paskaa toimintaa. Menen toisen yhdistyksen koulutukseen, vaikka se onkin samanhintainen ja siellä ei ole yhtään aussieihmistä. Koska perkele kyllä yhdistyksen olisi pitänyt hoitaa asia paremmin. Puhumattakaan talkoopisteistä. En varmasti tee yhtään pistettä.


Mutta nyt kerron teille asian, joka ehkä on aika kauheata kuulla, voi järkyttää elämäänne ja ehkä jopa laittaa miettimään asioita ihan uudelta kantilta. Ja jos ihan hurjiksi ruvetaan, saa teidät sanomaan KYLLÄ. Nimittäin ei ole maagista yhdistystä. On sen yhdistyksen hallitus, joka on aivan täystyöllistetty. Siellä toimivat ihmiset eivät saa palkkaa, vaan tekevät koko homman ainoastaan rakkaudesta koiraurheiluun. Ja tässä hommassa on edelleen 70-lukuiset palkkausmetodit, eli jos et saanut turpaasi, teit asian hyvin. Ja sitten, jos oikein hallitusta on lykästänyt, on olemassa toimikuntia. Ja niissäkin, tiedättekö, on niitä ihmisiä jotka nekään eivät saa palkkaa. Ja niilläkin on samanlaiset palkkausmetodit käytössä.

Ja siinä vaiheessa kun sinä huudat naama puanisena somessa että yhdistys on paska, niin minäpä kerron sinulle kuinka helppoa on järjestää noita tapahtumia. Otetaan lempitapahtumani, MH-kuvaus. Ekana vaihdan n. vuotta, puoltatoista ennen sähköpostia kuvaajien ja TO:n kanssa, että saan ajan varattua. Sitten selvitän, missä saadaan järjestettyä kuvaus. Itse toki toimin tapahtumassa koetoimitsijana, koska eihän siihen nyt muita saa houkuteltua. Eikä kenelläkään muulla ole sitä pätevyyttä (Paitsi nyt Virpillä, hienoa!). No sen jälkeen alkaa se kymmenien sähköpostien ja puheluiden rumba, koska tarvitaanhan sinne myös ne työntekijät. Ja ne pitää varata hyvissä ajoin, että varamasti siulla on se porukka kasassa ennen kun ilmot alkavat. No sitten tulee se päivä, kun Virkku sanoo pim, ja ilmo aukeaa. Saat kymmeneltä illalla soittoja "mmmm... oon vähän kännissä, mutta sesse, se pitää kuvata". Yrität selittää että tämä on nyt etusijalla rotikoille ja kerrot että se siun sekarotuinen ei nyt ikävä kyllä pääse tähän. Ja näitä puheluita, sähköposteista puhumattakaan, tulee paljon. Joskus laskin sähköpostit. Olin yhden MH:n takia laittanut 146 sähköpostia.


No sitten tulee se viikko ennen tapahtumaa, kun pitää käydä kaupassa, etsiä toimihenkilön varalle joku, kun häntä ei huvittanutkaan tulla, etsinyt kolmen koiran tilalle uudet koirat koska he olivat jo käyneet MH:ssa eivätkä olleet muistaneet ilmoittaa asiasta. Mutta toki jakoivat vittuilla huolella ja kunnolla kun kehtasin sanoa, että en palauta rahoja. Ja sen jälkeen etsit ympäri kyliä panoksia, kaikki tavarat mitä tarvitaan, menet paikan päälle leikkaamaan nurmikon ja vietät käytännöllisesti katsoen koko viikon jokaisen vapaan hetken Mervin kanssa järjestäen tapahtumaa. Ja lauantaina huomaat että on luvannut koko viikonlopuksi vesisadetta, ja koska et ole saanut peruneiden toimihenkilöiden tilalle yhtään ketään, joudut itse jouksemaan aivan koko päivän hommissa. Ja toki sama sunnuntaina. Ja sitten tietenkin joku myöhästyy ja tuolla alkoi juoksut ja mietit että missä helvetin välissä kerkeän mitään uusia koiria tänne enää saamaan? Ja sitten kun tapahtuma on ohi, juokset seuraavan viikon palauttamassa kaikkia lainaamiasi tavaroita. Ja pahimillaan olet saanut jonkun koiran hampaat kylkeesi ja vielä maksat siitä, että käyt lääkärillä hakemassa antibiootit. Niin tämän kaiken jälkeen keskiviikkona joku kirjoittaa somessa että yhdistys voisi kyllä järjestää MH-kuvauksia useammin, ja että eikö se voisi olla ilmainen jäsenille? Niin kyllä siinä vaiheessa tekisi mieli ottaa sinko ja pamauttaa tuon henkilön näppis kuuta kiertävälle radalle. Koska on se TODELLA jännä, että minä nykyään suostun järjestämään ainoastaan yhden MH-kuvauksen per vuosi. Viime vuonna järjestin vielä PK-kokeen, nyt en aio sitä tehdä.

Mutta miksi sinä, joka siellä vittuilet että yhdistys ei sitä ja tätä, voisi tulla tähän maagiseen yhdistykseen ja kokeilla järjestää jotain tapahtumaa? Tulla miettimään sitä budjettia kun eihän se yhdistys voi ihan joka vuosi miinuksellakaan pyöriä, tai vaikka vaan tulla auttamaan JTO:n taulukoiden kanssa? Epäilen että sen jälkeen et muuten enää vittuilisi. Yhtään. J ajos et osaa, me kyllä opetamme. Mielellämme. Siitä ei jää kiinni.


Mutta miksi hitossa mie sitten olen tässä hommassa mukana? Miksi mie en ota aurinkoa kauniina kesäpäivänä tai mene Jarnon kanssa romanttisesti syömään? No teenhän mitä niitäkin asioita, mutta suurin syy on se että olen aina ajatellut, että älä valita, tee. Vaikka valitankin paljon ;) Olen saanut näistä yhdistystouhuista ihan älyttömän monta kaveria, muutaman ystävänkin. Ja hitto miten ihanaa se on kun sen raskaan lauantain jälkeen istutaan koko porukka sohvalla, ollaan saatu märät vaatteet pois ja ruvetaan puhumaan paskaa. Aivan ihanaa. Tai se, kun huomaa, että kyllä tässä saatiinkin jotain aikaan, meidän rodulla on nyt voimassa oleva PEVISA ja JTO. Onhan ne oikeasti huikeita hetkiä. Tai ihan yksinkertaisemmillaan sellainen, että kun entinen koulutuskenttä on niin paska, ettet uskalla treenata koiraa siellä, hoidat yhdistykselle uuden kentän. Saat siitä itsekkin aika suuren edun.

Ja nyt täytyy sanoa, että olen niin ylpeä, että viimeisen vuoden aikana on ollut todellakin niitä hulluja, jotka ovat sanoneet KYLLÄ, ja tulleet auttamaan. Esimerkkinä aussieyhdistyksen agilitytoimikunta, jota ei ole useampaan vuoteen ollut. Niin nytpä on. Ja ne ihmiset on vieläpä niin hulluja että aikovat järjestää tapahtumia. Voitteko uskoa? Ja muutamalla someviestillä ja puhelinsoitolla miulla on auttajat JTO:n kanssa, ja miun ei tarvitsekkaan tehdä kaikkea sen pienen pienen hallituksen kanssa. Vielä kun Josepassakin herättäisiin tähän asiaan, eikä vaan puhuttaisi kuinka paska meidän yhdistys on.

Koska tiedättekö mitä? Yhdistys on tasan niin paska kun sen JÄSENET ovat. Miettikääs sitä. 

Ja sitten jos teille nyt tuli halu päästä seuraamaan tätä huikeaa jännitysnäytelmää nimeltä vuosikokous, ja päästä vaikuttamaan asioihin, niin teillä on mahdollisuus 27.2 klo 18:00 Islolla tulla Josepan vuosikokoukseen ja Australianpaimenkoirien vuosikokousta pääsee taas seuraamaan Klaukkalaan 19.3 klo 12:00. Että tervetuloa vaan paikalle!

2 kommenttia:

Outi Toni kirjoitti...

Täyttä asiaa. Useamman vuoden useassa yhdistyksessä toimineena totean:kun mikään ei riitä

Mari kirjoitti...

Kiitos kommentista :D Mikään ei ikinä todellakaan riitä!