"Lysti ja Tuittu"

"Lysti ja Tuittu"

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Jotain outoa on tapahtunut?

Neidon hattivatit ovat järjestäytyneet. Ne on ihan selkeästi käyneet merellä, ja siellä pitäneet kokouksen. Mörkö ei tähän kokoukseen ole kutsuttu. Kokouksen pöytäkirja on seuraavanlainen:

Hattivattien järjestäytymiskokous 1/2012

Paikalla: 381 hattivattia

Poissa: Mörkö

Paikka: Lily-aussien kaunis pää

1. Hihnassa kävellään nätisti. Ei riehuta, rellestetä eikä räyhätä. Namin avulla voidaan myös ohittaa muut koirat hiljaa ja kauniisti.
2. Pallon voi palauttaa omatoimisesti sille, joka sen on viskannut. Tämän jälkeen sen saa uudelleen noutaa. On nyt testattu kolmessa eri paikassa kahdella eri pallolla. Ja useammalla heittäjällä. Myöskin käskyllä irti on merkitys. Silloin irrotetaan.
3. Hakumetsässä tarkoitus on etsiä ukko. Siltä täytyy ottaa rulla, joka palautetaan sille joka on metsään lähettänyt. Tämän jälkeen mennään vielä samaisen ukon luo. Tämän jälkeen toteutetaan kohta 2.

Pöytäkirjan on hyväksynyt 361 hattivattia. Loput esittivät eriävän vastalauseen.

Täten hyväksymme pöytäkirjan ja palaamme takaisin saarelle. Seuraava kokous pidetään kunhan siihen on aihetta.

Allekirjoitukset:


Hattivatti nro. 23                      Hattivatti nro. 231
Puheenjohtaja                          Sihteeri

tiistai 20. marraskuuta 2012

Sanoiko joku pallo?

Siis ei, meidän neito ei ole pallohullu.  Se on melkeinpä maanista.  Ja ongelmana oli tokon hyppy. Pallolla neidon palkkaaminen on helppoa. Mitään muuta se vaan ei sitten näe eikä kuule. Eli ei siitä mitään opita. Paitsi nyt. Tintin Tarvikkeesta lähti mukaani uusi pallo. Joka vinkui hassusti (se ongelma ratkaistiin n.3 heiton jälkeen) ja oli punainen. Ja siis neito kyllä hyppää ja menee istumaan, mutta tekee sen kaiken sen näköisenä että olisin pieksänyt sen siitä. Vaan kun se ensimmäisen kerran sen teki, palkkasin sen tuolla uudella pallolla. Muutaman toiston jälkeen koira teki aivan täydellisen liikkeen, iloisesti ja nopeasti. Ja mikä aivan käsittämättömintä,  sain pallon yhdellä käskyllä käteeni! Siis nyt oli ehkä maailmankaikkeuden parhaat treenit ikinä! Neito oli kuin tulta ja tappuraa,  vaikka juoksut alkavatkin olla parhaillaan. Mamman pikku mussukka!  Se vaan aina niin täysin yllättää! 

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Juoksun viemää

Lilyllä alkoi tosiaan juoksut viime viikonloppuna. Ja ne ovat taas vieneet neidon hattivatit merelle. Mutta se on kyllä hauskaa että vaikka lenkillä tuntuukin että koira kävisi uroksesta nuuskiessaan ja merkkaillessaan, niin heti kun jotain tapahtuu ni hajut katoavat heti mielestä ja pieni on täysin valmiina hommiin. Joita ei tällä viikolla kyllä hirveästi ole ollut. Ei nimittäin käyty yhtään kertaa treenaamassa! Tästä saa kiittää miun aamuvuoroja yhdistettynä hillittömään kiireeseen töissä. Ja ehkä viikonloppu painoi hieman vielä ;) Mutta alettiin taas työstämään tuota meidän ihanaa hihnassa hillumista.  Se on kyllä asia mitä en saa toimimaan, vaikka taas viikossa näkyykin suuri muutos. Eli varmaankin jos jaksaisi asiaan puuttua muutaman viikon vielä voisi koira osatakin jotain? Muuten täytyy kyllä sanoa että on toi vaan helppo elukka. Ei siitä näy tuo tekemättömyys muuta kuin sukkien kanteluna miulle :) No ensi viikko onkin sitten vapaampaa, joten kenties sitten taas aktivoidutaan!  

maanantai 12. marraskuuta 2012

ERInomaisen kaunis neito!

Olipas viikonloppu! Perjantaina iltapäivällä pakattiin auto ja lähdettiin ajelemaan kohti Lempäälää. Yhden hirvikevennyksen ja Muuramessa vietetyn kahvitauon jälkeen päästiin myöhään illalla syömään kolmiomeetvursia ;) Neito sekosi yllävästi taas ihan täysin kun älysi mihin oltiin tultu. Raukka ei tiennyt kuinka olla ja pyöriä kun ihanan Minnan näki. Ja kovin tottelevainen pieni se on, kun Minna muutama viikko sitten nauroi että ei oo Lilyllä mummolaan asiaa jollei juoksut ala, niin taisi mennä 15min siitä kun tultiin sisälle kun neito alkoi vuotamaan. Ilta menikin kuulumisia vaihtaessa ja seuraavana päivänä olikin aika tavata Lilyn pikkusiskoja ja olipa joukkoon mahtunut yksi velikin. Hauskoja koiruuksia oli heistä kasvanut. Käytiin halilla treenaamassa muutama tunti tokoa ja muita hauskoja juttuja. Sen jälkeen alkoi kaikilla ollakkin jo nälkä ja siitä sitten syömään. Harmitti niin vietävästi kun unohdin kameran kotiin. Katja taisi kuitenkin kuvia räpsiä, joten täytyy toivoa että meidänkin neito olisi kuviin eksynyt. 

Lenkillä neito rakastui vallan kovasti pikkuveikkaansa, ja nautti suunnattomasti kun sai komentaa toista juoksemaan ympyrää. Ja vauhtiahan siis riitti oikein huolella ja kunnolla. Kuten Anne sanoikin kun kerroin asiasta: Lily käskee että juokse niin pikkuveikka kysyy kuinka kovaa. Mies Lilyn makuun :D Illalla kun porukka lähti koteihinsa oli edessä iso urakka. Mie makasin sohvalla ja Minna pesi Lilyn. No se ei vielä ollut se isoin urakka, koska pesemisen kanssa Lily on ihan ok. Mutta sitten otettiin koirafööni esille ja alettiin tehdä näyttelykoiraa tuosta miun pienestä karvattomasta elukasta. En ole ikinä koiraa kuivannut ja voin sanoa että ei tule minulle kerran viikossa föönättavaa rotua. Tuossakin oli jo tekeminen. Vaan kyllä täytyy sanoa että Eijan shampooo ja Minnan fööni tekivät ihmeitä! Neidon kaksi karvaa muuttui kuudeksi ja pientä näyttelykoiraa oli havaittavissa. Siihen vielä trimmaus ja alettiin olla valmiit sunnuntain koitokseen. Sitten vielä iltapala ja kaikki oltiin täysin valmiita unten maille. Neitoakin oli tainnut päivän riemut ottaa jäseneen koska ei jaksanut edes Sirun kanssa leikkiä pallolla. Syväö huokaus kuului vain kun Minna sano hyvät yöt ja sammutti valot. 

Aamulla olikin aikainen herätys ja nokka kohti Jyväskylää. Tuomarina oli ennen Suomessa käymätön tuomari, ja liekkö se vaikuttanut kilpakumppaneiden määrään? Uroksia oli ilmoitettu 19kpl ja narttuja 27. Tuomarina oli John Watson Kyprokselta. Ja voin sanoa että mie vaan niin tykkään tosta Cambridge englannista! Hyvin miellyttävä herra, joka otti koirat mielestäni todella nätisti. Minnan piti ekana esittää neito, mutta muutin sitten mieleni ja lähdettiin kokeilemaan. Neito esiintyi oikein edukseen, juoksi kauniisti ilman pomppuja ja malttoi vallan hyvin seistä. Kuten näette tästä Heinin ottamasta kuvasta:

Ja tässäpä sitten mitä tuomari tykkäsi neidosta:

"Nice size, good bone. Good head. Nice coat type. Could have a little bit more forechest. Good head. Nice topline&tailset. Moves just a little close behind. Vey well handeled & presented." Ja raksi ruudussa rodunomainen lähestyttäessä :D

Tuloksena tästä AVO-ERI


Miun supersöpö pikkuneito!

Ihan mahtava viikonloppu oli, kiitokset suuret kaikille osallistujille!