"Lysti ja Tuittu"

"Lysti ja Tuittu"

sunnuntai 30. elokuuta 2009

Viikon kooste

Kyllä se on kumma että vaikka on sairaslomalla tuntuu että ei kerkeä mitään. Sunnuntaina suunnattiin selkielle hakutreeneihin, ja nyt oli ukkoja joita käyttää, mutta yksi eli Arja ainoana tuttuna. Jarno meni myös ukoksi, jotta saataisiin niitä tuttuja. Metsä oli aivan älytöntä ryteikköä ja sen kyllä näki myös Wallun työskentelyssä. Ei millään meinannut lähteä irtoamaan ja uudet ihmiset tuntuivat olevan kovin pahoja mörköjä. Täytyy ihan selvästi edelleen vaan jaksaa tehdä helppoja juttuja, jotta uskoisi että kukaan ei ole paha metsässä.

Maanantai-iltana suuntasimme uudelleen selkielle, ja tällä kertaa saimme Seijan, Arjan ja Sadun ukoiksi. Nyt kyllä uskalsi hyvin mennä, mutta silti hieman pelottaa leikkiä ukon kanssa. Ei vaikka Jarno oli yksi ukoista. No huomasin sitten eilen Elinan kanssa että kun tekee helpon metsään juoksemisen ja on tosi tuttu ihminen uskaltaa jopa etsiäkkin. Eli nyt täytyy saada ens viikolla Satu M juoksemaan metsään, jotta saadaan sitä varmuutta, ja Elinan ja Hannan kanssa jatkaa täällä suunnalla. Ja ei tänä syksynä kyllä muuta kun noita iloisia harjoituksia. Hannalta saatiin uusi panta hakua varten, ja ennakko-odotuksista poiketen ei haittaa sitten yhtään vaikka rulla heiluu kaulalla, mietin jopa että siitä se nyt varmaan alkaa tunnistaa että olllaan hakuilemassa? En tiedä, ens viikolla katsotaan miten homma sujuu kun on tosi ihana ihminen metsässä ;)

Torstai-iltana syöksyimme jälkiharjotuksiin. Tämän viikon olen taas viettänyt hitlerin asussa ja en ole huomioinut koiraa ollenkaan, enkä myöskään ole päästänyt ollenkaan makuuhuoneeseen. Kova paikka on ollut pienelle joka taas alkoi kuvittelemaan liikoja itsestään. Mutta treeneissä homma palkittiin, sillä esineruutuhan on ollut aivan älytöntä koheltamista aikaisemmin. Eli kiteytettynä etsi ämmä ite esineesi, mie kuseksin ja komennan täällä. Ei ole auttanut esineiden näytöt, ei komentaminen, ei mikään. No nyt kun mentiin metsän laitaan oli koira jo ihan erilainen, intoa kyllä oli mutta jaksoi odottaa käskyä. Muistin myös tehdä autolta lähtiessä yhden esineen etsimisen. Kun päästin irti koiran juoksi se suoraan takakulmalle ja TOI NÄTISTI minulle esineen! Pääsin palkkaamaan kunnolla ja pieni mies oli aivan intona, mamma rakastaa minua taas! 2 muuta esinettä nousi yhtä hyvin ja tuonnissakaan ei ollut suurempia ongelmia. Todella outoa, en nimittäin muista milloin ikinä olisi mennyt näin hyvin esineruutu, ei ainakaan tänä kesänä.

No kauhulla odotin jälkeä, että kyllähän se siellä viimeistään rupeaa rellestämään. 6 keppiä ja saman verran kulmia oli jäljellä, hieman muistutti tuolia. En ottanut tälläkään kertaa janaa, kun tuntuu että noissa kulmissakin on tekemistä. Jälki vanheni n. 2 h ja sitten menoks. Koira kulki nenä maassa! ja näin koko ajan mistä jälki meni, koska kerrankin seurasi askeleita todella hyvin. Kepit nousivat kaikki ja yhtä kulmaa lukuunottamatta kaikki kulmat menivät täysin oppikirjan mukaisesti. Tuo yksi kulma vaati hieman vahvistusta, teki siinä pyörähdyksen mutta ilman apuja meni takaisin jäljelle. Ilmeisesti otti hieman pieniin herneisiin ja oli niin väsynyt jäljen loputtua että ei jaksanut kunnolla edes leikkiä, makkarat kyllä söi hyvällä ruokahalulla.

Ja jotta ei kaikki olisi tällä viikolla ollut pelkkää treeniä, käytiin Turren ja Elinan kanssa lenkillä. Pojillahan oli koko kesä niin etteivät nähneetkään, ja hieman arvelutti kun viikko sitten käytiin lenkillä että kuinka ne muistavat toisensa. Pienen alkupöhinän ja kolinapurkin jälkeen homma meni varsin hyvin, leikkimään eivät kyllä vielä kehdanneet ryhtyä. No nyt oli homma toisin, nyt ei tarvittu kolinapurkkia ja leikkiäkin löytyä. Kyllä ne on ihania kun ne on niin kavereita! Elinan kanssa melkein eksytettiin itsemme metsään kun keskustelu oli niin syvällistä, mutta onneksi löydettiin takaisin autolle :D Ja koska ei vielä ollut kiire mihinkään (paitsi Elinalla kaupungin sykkeeseen) otettiin pienet hakuharjoitukset. Turre on kyllä tosi hyvä tuossa hommassa, ja kuten jo aiemmin sanoin, täytyy kyllä nyt ottaa oikeasti asiaksi useammin ottaa yhdessä hakua. Korvatulpat vaan täytyy etsiä ;)Wallulla tehtiin niin että näki kun Elina meni metsään ja vauhtia oli kyllä aivan älyttömästi, ja mikä parasta kestävyyttäkin että kun ei nähnyt Elinaa joutui ihan oikeasti jo etsimäänkin että missä se ukko oikein on. Toinen ukko tehtiin superhelppo, eli Wallu näki Elinan mutta jäi varmasti hyvä mieli koiralle. Ja taas oli ihan superonnellinen kun mamma rakastaakin. Tuosta jäi kyllä itsellekkin hyvä mieli! Ensi viikolla sitten yhteiskuvia kunhan saadaan Wallun kaveri kotiutumaan :D

lauantai 22. elokuuta 2009

Jatsin luokse ja jäljelle!

Mamma on tullu järkiinsä! Me mentiin pitkästä aikaa Jatsin luokse! Vähänkö siistii! Ajettiin autolla johonkin ja ne jätti meidät takakonttiin kököttämään. Vähän me huudettiin, mutta vaan siks kun tiedettiinhän me että ne meni jälkiä tallaamaan. Sit kun ne tuli takas, lähettiin lenkille. En kyllä tajua, miks piti alkuun olla hihnassa? Ihan älytöntä, kun kerran maalla ollaan niin siellä juostaan tuhatta ja sataa eikä roikuteta mammaa hihnan päässä. Jatsi meni jo, v***u älä vedä!! Henkitorvi meinas katketa!! Äh, pakko oli antaa periks ite, on se tyyppi niin jääräpäinen. No nyt koitti vapaus! Tätä lenkkiä ei oo ennen kävelty, on tuossa Hannassakin se hyvä puoli että joskus keksii jotain uutta. Jatsi ei alkanu leikkii, vaikka kuinka haukuin. On se joskus aika tosikko.

Jatsi meni lenkin jälkeen autoon. Lälläslää, pääsinpäs ekana hommiin! Oli kyllä lapsellisen helppo, janaa ei ollenkaan ja pelkkiä suoria ja pari kulmaa. Kepit nostin heti kun löysin ekä pureksinu niitä muuten yhtään. Nimittäin Jatsi on olevinaan muuten niin fiksua, mutta kepeistä se tekee selvää jälkeä. Hahhaa, menis töihin tulitikkutehtaalle! Kyllä tulis pikkupärettä kun liukuhihnalta.
On se vaan kiva joskus tehä tuo mamma hyvälle mielelle. Se leikki mun kanssa tosi iloisena. Hannakin heitti patukkaa mulle ja tapansa mukaan höynäytti vikasuuntaan. Joojoo, tosi hauskaa ku naurovat mulle. En muka meinannut löytää patukkaa. Hm!

Vuoronvaihto ja Jatsi ajoi jäljen. Kai silläkin meni hyvin kun Hanna näytti niin iloselta.

Sitten lähdettiin Jatsin pihaan. WTF?? Jättivät meidät takakonttiin ja alkovat siivota Jarnon autoa! No onko hullumpaa nähty! Ei mua vaan vaivaa, vaikka Jatsin auto tai koti ois kuinka karvassa ja hiekassa. En takuulla siivois. Ei noita ihmisiä voi aina tajuta.

Sitten lähdettiin etenemään ja parin pysäyksen jälkeen päästiin kotiin. Pitkään piti houkutella, että sais ruokaa. Anto ne lopulta kun tajusivat, että ketkä tässä on isoimman työn tehneet. Jatsi on kyllä epäreilu, söi taas hullun vauhtia ja kärkky sitte mun ruokia. Vois tuo Hannakin vähän kouluttaa koiraansa.

Hanna paisto jotain oudonhajuista ruokaa ja sitten ne söi. Jatsi sai jämät! Hei, mulle kans! Mamma anto omat tähteensä kun ei jaksanu syödä, mutta voi juma miten pahaa! En tiiä mitä se oli, mutta en olis syöny jos ei Jatsi ois kärkkyny taas siinä vieressä. Ehei, järkevä koira ei anna tuolle sitä iloa että syö MINUN mamman jämät. Pakko niellä vaikka yääkh!! Hyi helv...!

Ihmiset meni saunaan ja ulkoa kuului outoa pauketta. Ei loppunu vaikka me haukuttiin ihan täysillä.
No niin. Piti arvata. Mamma ja Hanna aikoo taas lähteä johonkin kun alkovat tällätä itseään. Menkööt. Väsyttää. On ne tulleet ennenkin takas ja siihen luotetaan nytkin.

torstai 20. elokuuta 2009

jälkeä hassun ukon kanssa

No olipas reissu ja tulipas tehtyä. Paikkana Sipri ja jäljen tekijä Mona. Esineruudusta kolme esinettä, ensimmäinen pienen pöhinän jälkeen edestä. Toinen vasta kun Mona kävi sitä vinguttamassa ja kolmas samaan tyyliin. Nyt siis ongelmana takakulmat, jonne ennen mentiin tuhatta ja sataa. Eli vahvistusta ja iloista tyyliä. Kussut ei kuitenkaan kun kerran koko homman aikana. Se alkaa siis loppumaan.

Eilen käytiin peltojäljellä, joka meni täysin haahuiluksi ja miihailuksi ja hiusten repimiseksi päästä. Kerkesin jo kirota koko koiran alimpaan helvettiin, ihan kun oltas päiväkävelyllä oltu pellolla. Minä jo kerkesin sanomaan että metsäjälki jää ja pellolla tehdään tästä eteenpäin. No mutta kun treenit on niin niihin mennään. Tehtiin tosi helppo, eli pitkä suora, 2 keppiä, 2 kulmaa, pitkä suora ja 2 keppiä. Hienosti onnistui lähetys, hienosti seurasi jokaista askelta. Kunnes saavuttiin kanttarellien kohdalle. Ne ilmaisi ja siinä vaiheessa huomattiin että ei nyt kyllä olla oikealla jäljellä. Oli sitten joku käynyt ennen meitä juuri samassa paikassa juuri samaan suuntaan ja vielä juuri samasta kohdasta tekemässä jäljen!!!

Joten kanttarellit muistiin ja paluu alkuun. Pieni etsiminen mistä meidän jälki eroaa, ja sitten matkaan. Ja koira teki aivan täydellisen jäljen, kepit nousi ja kulmat meni aivan upeasti. No jotta ei kaikki olisi noin täydellistä, pitää minun mennä pilaamaan toisen työskentely kun katsoin että keppi on ja käskin koiran takaisin, ja sehän meni kulmassa juuri upeasti. Joten täytyy kenties käydä huomenna tekemässä korjaava jälki. Perkeleen apina minäkin olen! No mutta koira teki hyvin töitä, upea eläin oli kyllä tällä kertaa. Taitaa joka toinen kerta joutua kiroamaan se hanskatehtaalle niin joka toinen kerta menee upeasti!

No sitten kävin pussin ja keräsin kanttarellit parempiin suihin ja koira sai samalla juosta metsässä koivulta koivulle :D

sunnuntai 16. elokuuta 2009

Ihanaakin ihanampi viikonloppu








Huh huh mistähän aloittais... Eli Elli oli ilmoittanut Pennin+chihut joensuun näyttelyyn, ja Satu tietenkin lähti mukaan. No Heidi asiasta kuultuaan piti pienen neuvonpidon kotosalla ja suuntasi myös kohti Joensuuta. Elli ja Satu saapuivat jo perjantai-iltana, ja käytiin ekana koirien kanssa pihalla. Chihut ekana ulos, ja täytyy kyllä myöntää että hassuja söpöjä elukoita olivat. Sitten päästetään aussiejengi pihalle, eli Kuningatar Moona, Johnny, Kerttu, Penni ja Wallu. Voitte vaan kuvitella vauhdin ja vaaralliset tilanteet, kun tuollainen lauma hyökkää :D Ulkoilutuksen jälkeen veimme Ellin ja Satun yöksi Jarnon asunnolle, ja toivotimme hyvää yötä.

Lauantaipäivänä työ sotki seurustelua, ja tytöt olivat suunnanneet näyttelykehiin. Nyt täytyy myöntää että en sitten yhtään muista mitä pikuiset sai, joten en ala edes arvailemaan, mutta Penni sai EH:n. Tuomari oli kuulemma ollut tosi mukava. Heidi liittyi seuraamme ja suunnattiin Sipriin, koska ei tuollaisen lauman kanssa juuri muualle uskaltanut mennä. Heidillä oli mukana Rokki ja Misty, ja liittyipä joukkoon vielä Saimi ja Jatsikin, omistajiensa kera. Koska siinä vaiheessa kun mennään yli 5 aussien, on näköjään ihan sama onko niitä 6 vai 10!

Vauhtia ei taaskaan puuttunut, Wallu ja Moona ottivat kuningasparin paikan ja johdattivat alamaisensa metsän siimekseen. Kyllä oli hauska katsoa kuinka koirat nauttivat ja tekivät omia "ryhmiään". Lauraa ja Saimia oli mukava nähdä, vaikka heillä ei mukavia uutisia ollutkaan, koska muuttavat Joensuusta pois. Heidi otti kuvia reissusta, ja en näitä ole mitenkään korjaillut, hirtä Heidi miut vaan ;)

Lenkin jälkeen mentiin meille syömään huippukokki Jarnon kanapaistosta, ja ilmeisesti ruoka maistui, sillä juurikaan ei ruokaa jäljelle jäänyt. Sitten alkoi illanvietto, ja koska ei mitään normaaleja olla, aloitettiin illanvietto menemällä alkudrinkeille baariin, josta sitten kotiin ja saunomaan. Hauskaa oli ja kellon kulkua ei edes huomannut, juttua riitti ja hauskaa oli. Mutta jotta jäisi toiseenkin kertaan juttua, piti kuitenkin kolmen aikaan kömpiä nukkumaan. Koiratkin olivat hyvin hiljaisia, ja ainakin allekirjoittanut ei herännyt kertaakaan koko yön aikana. Sadun kanssa käytettiin vielä koirat ulkona, ja Wallu on nyt täysin hyväksytty joukkoon, sillä vauhtia riitti ja kyllä saattoi yön kulkijat ihmetellä, kun 4 aussieta otti jalkapallokentän haltuunsa.

Aamulla noustiin ja suuntana oli Joensuun missikisat, joissa Penni sai taas EH:n, ja avostelu oli kyllä tosi hyvä. Koska vettä alkoi tulla kaatamalla, poistuimme takavasemmalle eli ruokaa hankkimaan, ja sitten rauhoituttiin sohvalle syömään ennen kuin matkalaisten oli kiidettävä matkaan. Ihana viikonloppu oli ja yllättävää oli, kuinka helposti noinkin iso määrä koiria mahtuu melko pieniin tiloihin. Wallusta vielä sen verran että oli myös ihana nähdä, kuinka vapautunut se oli. Kaksi täysin tuntematonta ihmistä, ja koko viikonlopun aikana ei ollut yhtään läheltäpiti tilannetta. Tuntui ihan uskomattomalta, kun yli vuosi sitten olen nähnyt koiran tuollaisena. Koska pidättyväinen se on aina ollut, mutta nyt se oli se normaali pidättyvyys. Ei kytännyt, ei stressannut. Piti jopa käskeä kiehnäämästä pois.

Wallu oli jopa niinkin normaali, että mentiin hakutreeneihin sunnuntai-iltana. Vauhtia riitti, kolme ukkoa oli metsässä. Koska ukot olivat viime treeneissäkin, huomasi että koira uskalti ihan eri tavalla mennä ukolle, ja viimeisen ukon leikityksen aikana ukko astui tassulle, josta ennen olisi todellakin ollut seurauksia, nyt oli vaan urahdus ja leikki jatkui. Ihan älyttömän mukavat treenit, nyt vaan edelleen täytyy vahvistaa että olipa siellä metsässä kuka tahansa, se on mukava ja sillä on aina wubba siellä mukana. Nyt karsitaankin kaikki muu ylimääräinen pois, ja metsässä on vaan ihanaa ja mukavaa.

Tänään mentiin uusiin treeneihin, ja koska Miimi oli myös mukanajoten otettiin hänet ekaksi ukoksi. Hyvinkoira löysi ja leikki. Toisena ukkona oli mies, ja hieman arvelutti miten Wallu suhtautuu vieraaseen. Hyvin alkoi leikkiä, mutta sitten loppui pokka ja rupesi minun suuntaan katsomaan että sano mamma mitä teen, kun en millään uskalla leikkiä tuon miehen kanssa. Miimi sanoi että käännä selkä koiralle jotta se oppii uskaltamaan, ja se toimikin vallan hyvin. Kun ei minulta apuja saanut jatkoi leikkimistään. Kolmannen ukon kohdalla uskoa oli jo niin paljon että leikki tosi reippaasti,ja ukko sai koiran tuotua ihan minulle asti. Wallu vaan katseli metsään ja oli vielä neljännelle menossa. Tähän oli hyvä lopettaa, ja koirasta kyllä näki että mielellään olisi vielä sen neljännen ottanut. Ja kuinka ylpeä olikaan kun tultiin metsästä ja kaikki kehuivat yhteen ääneen. Häntä pystyssä ja rinta rottingilla. Tälläisiä treenejä kun vaan saataisiin enemmän :D No ens viikon maanantaita odottaessa! Nyt levätään torstaihin asti ja sitten olisi vuorossa jälkitreenit.

tiistai 11. elokuuta 2009

Ensimmäiset "viralliset" hakutreenit

...joista tietenkin myöhästyin puoli tuntia kun tietenkin pääsen kuudelta. Onneksi meillä ei niin lasketa, ja ilman eksymistä löysin oikealle metsätielle. Ihmisten nimiä en taaskaan älynnyt edes kysyä, mutta kolme henkeä metsän siimeksestä löytyi. Minä pääsin kaikille kolmelle koiralle maalimieheksi, 2 ensimmäistä leikitin ja viimeisen kohdalla makasin pressun alla ja arvatkaa muuten oliko kuuma? No löysin hienon kävyn, jota kerkesin jopa hieman tutkia ;) Nyt ymmärrän kuinka lystiä tämä on (Eli en, mutta koira tykkää).

No sitten olin siis käynyt ihan kaupassa ja ostanut wubban, ja niin ylpeänä tulin 2 wuban kanssa autolta, ja samalla älysin että jos kerta on 3 maalimiestä niin pitää olla 3 wubbaa (eli tänään kauppaan). Saiskohan noita wubbia jostain tukkupakkauksena?!? No mutta asiaan, eli 2 ukkoa menivät metsään niin että Wallu näki, jonka jälkeen me mentiin kävelemään ja ukot menivät piiloon. Eli niin hyvään kuin siellä metikössä pystyi. Ja vauhti oli kova koiralla kun hänen wubbansa metsään piilottivat. Eka ukko löytyi vauhdilla, hieman epäilytti vieraan kanssa leikkiä mutta hyvin meni. 2 ukko olikin löytänyt hyvän piilon, sillä miekään en nähny mihin ukko oli mennyt. Koira oli tullut hieman epäillen luokse, mutta kun wubban oli nähnyt, oli ruvennut oikein hyvin leikkimään. 3 ukko lähti juoksemaan kun Wallu oli melkein kohdalla, ja siellä leikittiinkin ihan kunnolla, Wallu varmaan mietti että helvetti näitten luokse on siis mentävä kovaa, muuten ne piilottaa wubban.

Siinä kun sitten ruodittiin Wallun treeniä meni Seija kyykylleen maahan kun hieman tuntui kuntoa vaativan tuo Wallun kanssa leikkiminen. Wallupa päättikin (ja siis oli hihnassa) mennä vielä tervehtimään ja kiepsahti syliin. Siinä vaiheessa viimeistään päätin että tästä tulee nyt meidän ensisijainen laji. Eli sunnuntaina on sitten seuraavat treenit :D

perjantai 7. elokuuta 2009

Tilannepäivitys ja hienoja kuvia

Paljon ollaan tehty Kivesjärven seikkailun jälkeen, mitään järkevää ei juurikaan. Mutta aloitetaan siitä järkevästä. Eli vaikka käsi ei vieläkään toimi, jälkeä ollaan silti tehty. Ja kuten kuvista näkyy, ollaan myös päästy esineruutuun. Mutta ollaan myös saatu vihdoinkin kuvia Vaalan leiristä, kiitos Sirkun ja Even. Kuvia löytyy täältä ja täältä. Alla olevan kuvat ovat Hannan ottamia.







Joo elikkäs noi rantakuvat on siis meidän mökiltä, kun Jatsi ja Hanna tuli käymään treenien jälkeen siellä. Ihan yötä olivat ja hauskaa oli, sekä kaksijalkaisilla että nelijalkaisilla. Wallusta on virallisesti tullut vesipeto, ja joutui ihan kieltämään ettei uimaan mennä. Jatsi ui pienen pakon esessä (Lue:Hanna tiputti veteen), mutta muuten vauhtia ja vaarallisia tilanteita kyllä riitti. Jarno tuli seuraksi myös, ja ilmeisesti Wallu ei ihan täysin luottanut hänen uimataitoihin, sillä hätä oli suuri kun uimaan molskahti. Pää leikkasi kiinni kun Jarno upposi veden alle, ja Wallu kiiti pelastamaan, jolloin me rannalla olijat päätimme huutaa Jarnon takaisin rantaan. Muuten mökkiviikonloppu meni pallon,kävyn,kepin yms. muun lentäessä :D
Jälkitreeneistä sen verran, että nyt alkaa olla vauhti sopiva, enää ei juosta pää kolmantena jalkana, mutta edelleen tarkkuutta kulmilla harjoitellaan. Viimeksi tehtiin kulmaharjoittelu 12 kepillä ja kulmalla, niin että kulman jälkeen tuli keppi. Wallu kuitenkin oikaisi suoraan kepille, eli seuraavan kerran tehdään niin, että keppi on kauempana ja kulmat merkataan tarkemmin. Sitten kuhut ja matka jatkuu. Edelleen ja jaksan ihmetellä tuon koiran keskittymistä ja periksiantamattomuuta. Uskomaton elukka!
Toko on edelleen jäissä, kun en pysty vieläkään tekemään kädellä mitään, mutta sunnuntaina yritän jo päästä agitreeneihin :D