"Lysti ja Tuittu"

"Lysti ja Tuittu"

tiistai 31. heinäkuuta 2012

Filmitähdet tottistelee

Lupasin eräälle ihmiselle että otan videolle meidän treeniä, ja lupaus on pidettävä. Täytyy muuten sanoa että vaikka viilaamista vielä onkin, on toi elukka edistynyt viimeisen kuukauden aikana enenmmän kun koko keväänä. Alkaa seuraaminen olla jo aika valmista. Ihmeellinen asia toi palkkaus ;) Mutta pidemmittä puheitta tässä filmitähdet Mari ja Lily esittävät tottelevaisuusliikkeen seuraaminen:

Seuraaminen

Joo ja hei mie tiiän, se ei irrota kunnolla. Lohduttaako jos sanon että se kuitenkin irottaa ;) Siihen asiaan todellakin paneudutaan. Koko ajan se paranee. Ja sitten olisi vuorossa nouto.

Nouto

Ja tämän jälkeen menimme metsään, ja teimme melko hyvän esineruudun, jossa siis edelleen ongelmana etuesineet. Mutta toi se ne kaikki kolme, eikä kertaakaan jääny ees miettimään! Ja sen jälkeen jälkeä, jossa 5/6 kepistä, pientä säätämistä ja silleen, mutta muuten ihan ok. Huomaako että olen hieman väsynyt? Ei nyt vaan lähe, ei yhtään. Ai niin, kenguru pääsi taas fyssärille, on se vaan hassua kuinka helposti toi neito näyttää nykyään noi juminsa. Vieterit on nyt hierottu auki ja ens viikolla käydään vielä varmistamassa asia. Ja ai niin, Merja jos luet tätä, saatat saada ens viikolla vieraita ;)

keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Uimamaisteri, ainakin melkein?

Siis herranjumala, nyt on lämmin!!! Ja sen kunniaksi käytiin kastamassa neito kesän ensimmäistä kertaa. Ja paikkakin oli ihan uusi ja tuntematon! Joten tämä postaus on pelkkiä valokuvia :D

 Puskasta löytyi koiruus
 Häntäsuihku?
 Tää on vaan niin hieno!
 Kyttäys
 Kyttäys kielen kera
 Jos tuijotan tarpeeksi kauan niin ihan varmasti joku heittää tämän, heittääähän?
 Silmä tipahtaa?
Ja tähän on hyvä lopettaa, kun koiralta puuttuu jo takajalat. 

tiistai 24. heinäkuuta 2012

Kyllä se on koulutettu koira?


Muutaman viikon aikana kerkeää tapahtumaan vaikka mitä. Osaa tapahtumista kuvaa hyvin Hannan kuulema lause "on hyvää tuuria, huonoa tuuria ja miun tuuria". Vai mitä olette mieltä siitä, että jos hakutreeneissä on 6 ihmistä. 3 pistää ampiainen. Yhdellä tulee vähän oireita, yhdellä turpoaa puoli naamaa ja yksi joutuu sairaalaan. Minä siis tietenkin olen se joka joutuu sairaalaan. Ja jatkossa kuljetan epikynää sit koko ajan mukanani. Jep jep. Mutta oli tuosta sairaalareissusta jotain hyvääkin, nimittäin se pussillinen kortisoonia laukaisi jalkakivun taivaan tuuliin, ja sen jälkeen ei ole särkylääkkeitä tarvinnut popsia. Jei sille!

Neito on onnellinen kun pääsee taas treenaamaan, ja riehumaan. Vai miltä se näyttää?
Tottiksessa ollaan menty aimo harppaus eteenpäin, ja vaihteet ovat todellakin siirtyneet isommiksi. Seuraamisen paikka alkaa hahmottua eikä pikkusievästä hiippailusta ole enää ajatustakaan. Nyt olen myöskin alkanut vaihdella tässä palkkaa, ja jopa niinkin hyvin neito on asiaan syttynyt että toissatreeneissä repi treenitaskun kun ei palkka tarpeeksi nopeaan ilmestynyt. Onneksi on ihana anoppikokelas joka avuliaisena ompeli taskun takaisin paikalleen. Myöskin mustelmien määrä on näköjään vaihteestoon täysin verrannollinen, 1 vaihteella ei tule mustelmia ja 5 niitä on jalat ja kädet täynnä. Löipä neitokainen jopa hauikseen omat hampaanjälkensä. Tuntui vallan hyvälle. Lienen jotain sukua masokistille kun olin vaan tyytyväinen? Hyppyongelmaan haettiin tänään ratkaisua, koska neito joko mennessä tai tullessa roiskaisee aina esteen päältä tai sivusta tai voihan vaikka koko esteen kaataa? No tuo useamman esteen hyppiminen tuntuu tepsivän. Joten sitä siis kokeillaan jatkossa. Voittajaluokan kaukoja reenaillaan pikkuhiljaa, ja koiruus on kyllä hyvin oppinut tuon pyllyn heivaamisen, kun nyt vaan jaksasi maltilla homman opettaa. Noudossa saadaan vauhtia pikkuhiljaa kasvatettua, ja mukaan ollaan otettu nyt kahden kilon kapula. Siinäkin tuo palkan suuruus vaikuttaa kovasti huippunopeuteen. Luoksetulossa täytyy edelleen olla appari joka pitää koiraa. Mutta kyllä minä vielä luotan siihen että se vauhti sieltä löytyy. Kunnes alkaa voittajaluokan hinkkaus ;)

Ja koska kaikki lähtee välineistä, pinkki kausi laajenee:
Eli nyt voin vihdoin nakata sinisen naksun nurkkaan! Hei jos tällä ei treenit onnistu ni millä sitten??? (Ehkä kaverina on se pinkki wubba?)

Ai niin ja lähin tänään treeneihin ilman häkkiä. Koiruus oli nätisti takakontissa, mutta treenipaikalle tullessa älysin että niin, kuinkas laitan kontin auki ettei neito tukehdu? Ja vastaus oli: Aukaise kontti, sano koiralle odota ja se pysyy siellä? Uskomatonta mutta totta!

Mutta ollaan siis saatu tehtyä muutakin kun treenattua, sillä me ollaan siis saatu uusi poikakaveri. Tai siis joka toisella lenkillä se on kaveri ja joka toisella lenkillä ei. Nero on "pieni" rotikkauros, joka tuli Merville Vobsun pikkuveikaksi. Yhteinen sävel on aika hutera mutta kyllä se sieltä löytyy. Myöskin naapurin koiran kanssa aletaan olla niin kavereita että selälläänkin voi olla eikä se haittaa. Ja kaivelinpa jopa pyöränkin esille jotta saataisi sekä omaa että koiran kuntoa parannettua. Todella nätisti koiruus kyllä juoksee pyörän vierellä. Ja tietenkin iltahellyyttä tulee joskus koiralle annettua...

Kunnon kuvia ei ole edelleenkään, täytyy kyllä oikeesti kaivaa kamera naftaliinista ja alkaa tormistautua. No toivotaan että saadaan ainakin treenikuvia viimeistään sitten Valkeakosken tokoviikonlopussa....?

keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Vaihteet löytyivät ja mie jopa osaan ajaa!

Eli teemana koiran vietin käyttäminen. Paikka: Pärnävaara. Apuohjaaja: Moona Laitinen. Tarkoituksena saada koira toimimaan korkealla vietillä, ja pakotteiden käyttäminen ilman vireen laskua. Otin koiran normaalisti autosta, mutta palkkasinkin heti kun päästiin kentälle. Siitä suoraan seuraamiseen, jossa pakotteena hihna. Ai kun se alkoi keulimaan! Sain ihan kunnon pakotteet annettua ilman vietin laskemista. Ainut laskeminen tässä treenissä tapahtuu huomenna mustelmien muodossa. Seuraavana liikkeenä luoksetulo, joka toteutettiin niin että Moona piti narusta ja minä juoksin ja hilluin. Sitten suolapatsas ja käsky. Perkkee että tuli kuin nato-ohjus! Tätä muutama toisto, eikä edelleenkään minkäännäköistä lakua. Sama noudossa, hilluminen kapulan kanssa, Moona pitämässä, sitten kapula kohti taivasta ja suolapatsaaksi koiran viereen. Käsky ja kyllä muuten oli kiire, sekä kapulalle että se suussa miun luo. Eikä muuten mälvännyt. Tästä myöskin muutama toisto ja eteenlähetykseen. Palkkana wubba pusikossa. Ei muuten olisi tullut sanomista muuta kuin vauhdin lujuudesta. Jalka kipeänä ja itse hiki valuen autolle koiran kanssa. Jo muuten maistui vesi koirallekkin. Treenistä tyytyväisenä Amarilloon juhlistamaan Moonan kanssa JK1:stä, sillä ilman Moonaa en todennäköisesti olisi sellaista saanut koiran nimen eteen. Sen jälkeen vielä pienet sulkeiset, nyt videokameran kanssa. Alkaa näyttää nätiltä, pientä liikkumista mutta se on täysin korjattavissa oleva asia. Ensi viikolla voisi jo siirtää ulkotiloihin, vai mitä ootte mieltä?


Ja antakaa videon latautua hetki ennen katsomista!

Kaikin puolin mahtava päivä. Nyt kipuhuuruissa voi lähteä nukkumaan. Ei vieläkään suurta muutosta :(

tiistai 3. heinäkuuta 2012

Sairasloman kuulumisia

Sairasloma jatkuu, siis minulla. Kummassakin jalassa on nyt tulehdus ja hoitona on kortisoonipiikit, tulehduskipulääke ja täydellinen lepo. Jep jep. Eli tarkoittaa sitä että reilu viikko ollaan enempi ja vähempi vaan maattu sohvalla. Ja voi luoja... Pitäs ottaa kuva tästä sohvasta. Voin nimittäin vannoa ja vakuuttaa et varmasti kaikki tämän perheen piippaavat ja vinkuvat löytyvät tästä läheisyydestä. Isoimpana vinkujana tuollainen 23kg. No tänään sit meni hermo ja lähdin treenenihin. Ja onhan se vaan niin että meille EI tee hyvää tää tekemättömyys. Ei todellakaan. Seuraaminen superonnetonta, laukauksiin piti taas hyppelehtiä, kilonen kapula kyllä nousi mutta hidastettu elokuvakin olisi kateellinen palautuksen nopeudesta. Luoksetulosta ei edes puhuta. Esineruutu meni aivan loistavasti. Eli nyt on vaan otettava itseään niskasta kiinni ja tehtävä pihalla täsmätreeniä, yksi liike, palkka ja takas sohvalle. Voittajan kaukoja alettiin kokeilemaan. Ne tuntuu alkavan aika hyvin. Ja nyt pätkäs sähköt poikki, palataanpa!