Voihan voittaja

Pinenstä se on kiinni, nimittäin se viimeinen ykköstulos. Joensuun kisan jälkeen mietin että mikä hitto meillä oikein mättää kun sitä ykköstä vaan ei tule. Ja koska rakastan tehdä taulukoita, niin tein sitten taulukon, johon listasin kaikki meidän voittajaluokan tulokset. Ja sieltähän ne ongelmakohdat alkoivat paljastumaan. Laskin, että jos aikoo saada voittajaluokasta ykköstuloksen, on kaikkien liikkeiden keskiarvon oltava vähintään 8.

Ja tästä taulukosta tulin siihen tulokseen, että meillä on  kolme liikettä, jotka ovat selkeästi alle keskiarvon. Eli ohjattu, tunnari ja kaukot. Sen jälkeen katsoin nuo liikkeet videoilta, että miltä ne ovat näyttäneet kisasuorituksena. Ja totesin että jaahas, meillähän on selkeä ongelma käsissä. Toki, sitä voi kysyä, miksi hitossa piti käydä kymmenen kisaa huomatakseen asia?!? Mutta tästä taas opimme jotain. Ja olisi muuten mukava kuulla, mikäli joku teistä tekee samanlaisen taulukon ja oppii myös asiasta jotain?

No mutta, mitäs sitä sitten tehdä näille liikkeille? Tunnari on mennyt treeneissä melko hyvin, joten mietin että mikä oikeasti asiassa voi sitten kisatilanteessa olla väärin? Ja totuus paljastuikin heti ensimmäisissä treeneissä. Olen sitten opettanut koirani etsimään minun hajuisista kapuloista eniten minulle haisevaa. Ja sitten kun siihen lyödään ne täysin hajustamattomat kapulat, niin koira menee epävarmaksi ja Lilyn kohdalla hommahan on siinä. Joten eikun faceen pyyntö, että olisiko kenellä kapuloita. Ja onneksi niitä löytyi! Kyselin kyllä treeniseuraakin, mutta tömäsin taas kerran tähän perijoensuulaiseen ongelmaan, eli treenataan luokka kerrallaan (ja kyllä, itse olen Lilyn kanssa tehnyt TÄYSIN saman virheen) ja ei juuri kukaan treenaa tunnaria.

No mutta sitten sain onneksi omasta huipputoko/tottisryhmästä apua, ja Katjan kanssa alettiin ongelmaa ratkomaan. Ja kyllä muuten oli vaikeata saada neitokainen ymmärtämään mitä siltä halusin. Mutta sitten tehtiinkin joka päivä tunnaria niin, että kertaakaan ne eivät olleet kapulat jotka olivat minun autossa. No sitten olikin muuten jo aika iso kassillinen käytettyjä tunnareita, mutta treeni todellakin auttoi, koska sitten koesuoritus olikin jo yksi meidän parhaita tunnareita ikinä.

Kaukoja ei saatu vielä tuohon kokeeseen korjattua, mutta kyllä nekin olivat jo paremmat. Ohjattu on edelleen meille sellainen liike, jota täytyy koko ajan treenata. Nyt otettiin myös ruutu ja L ohjelmistoon, ja kyllähän se vaan on niin että Lily osaa teknisesti kaikki liikkeet, mutta heti kun sen mielentila laskee, niin laskee myös kisoissa saadut tulokset. Mutta tässäpä näette miltä kokonaisuus näyttää kuukausi edellisestä kisasta:

Eli aika hurja ero, 232,45 keskiarvosta 256,8 keskiarvoon. Eli kohta aletaan todellakin olla siinä ykköstuloksessa kiinni.

Tuomarina kisassa oli Heli Kelhälä, ja muuten mehän vielä voitettiin meidän luokka! Helin kanssa olen jonkun kerran vuosia sitten käynyt treenaamassa, ja olen aina tykännyt hänen tyylistään toimia koirien kanssa. Hänen kisassaan en ole ennen käynyt, mutta tykäsin kyllä kovasti Helin tyylistä. Ja mitä katsoin hänen arvosteluaan, niin linja kyllä piti hyvinkin erilaisilla koirilla. Otti pisteitä siitä mistä pitikin, mutta ei todellakaan nillittänyt turhanpäiväisistä. Eikä todellakaan ollut mikään pisteautomaatti. Ja ihanasti tsemppasi esimerkiksi alokasluokan koirakoita, joilla ei homma mennyt ihan kuin strömsössä.

Mutta nyt vaan uutta matoa koukkuun, ja seuraava kisakin tuli jo varattua heti kisapaikalla, eli lauantaina mennään Pieksämäelle katsomaan, onko Erkki Shemeikka edelleen sitä mieltä että Lily on hieno koira. Meidän ensimmäinen tokotulos on siis Erkiltä.

Ja mikäli jollakin on nyt tarvetta isolle kassilliselle tunnarikapuloita, niin niitä nyt löytyisi. Vaihtarina ottaisin mielelläni kassillisen vähän käytettyjä kapuloita!

Pitkä kuuma kesä ja mä aioin elää sen?

Ihana kuuma kesä taitaa nyt olla takanapäin, ja ensimmäistä kertaa vuosiin pidettiin kesä ihan todellakin lomailuna. Koska Lily ei enää tarvitse kun mielenvirkistystä ja Lysti on siinä vaiheessa koulutusta että ei vielä mielestäni kestä kuuman kelin treeniä, emme heinäkuussa treenanneet kun tokoa, ja muutama esineruutu tuli ainoastaan tehtyä. Samalla toki haikeana jouduin toteamaan, että tämän vuoden kisatavoitteet PK-puolella saadaan unohtaa. Mutta toisaalta, ei kyllä harmita yhtään koska saatiin olla mökillä, nauttia auringosta, viettää täydellisiä vapaapäiviä nukkumalla pitkään ja minä pääsin Ilosaarirokkiin. Viime kerrasta taisikin olla lähemmäs 10 vuotta! Taisin kyllä käydä muutamalla muuallakin keikalla, ja vielä pari keikkaa olisi edessäpäin. Seuraavana suunnitelmissa olisi päästä Tavastialle, koska onhan se aika legendaarinen paikka Suomen musiikin historiassa. Pääsinpä muuten kerran ns. tanssilavallekkin, toki Huhmarille mutta silti!

Kuvissa on liperiläistä rokkia Six Machinen keikalta, That Moonage Voodoo jota on nyt päässyt jo parikin kertaa tänä vuonna kuuntelemaan ja Slow Down Trio Feat. Paula joka kerrankin soitti sellaiseen aikaan sellaisessa paikassa että pääsin kuuntelemaan. Muutama vuosi tuossa onkin mennyt että sitä pääsin kuuntelemaan. Todella huikeita keikkoja, paljon ystäviä ja erittäin paljon naurua. Mitäpä sitä muuta kesältä voisi toivoa?

Toki, saatiin toko paljon paremmille kantimille ja siitä tuloksena olikin Lystin AVO-ykkönen, ja tottis alkaa myös olla jo aika todella hyvällä mallilla. Nyt on syksylle tulossa vielä muutama koulutus asiasta, ja epäilen että ensi kevät kun koittaa, alamme senkin puolesta olla valmiita kisakentille. Lilyn kanssa tein taulukon, johon kirjasin meidän kaikki voittajaluokan tulokset ja tein niistä yhteenvedon, ja huomasin siellä selkeät ongelmakohdat. Katsoin myös koneelta meidän kisasuorituksia ja huomasin sielläkin useamman ongelmakohdan joka toistui lähes jokaisessa kisassa. Niitä on nyt työstetty todella aktiivisesti. 

Huomasin mm. että Lily osaa tunnarissa etsiä minun palikoista sen eniten minulle haisevan, mutta kun kapulat ovat jonkun muun, menee se todella epävarmaksi. Onneksi sain nyt täysin hajustamattomia kapuloita, ja ollaan aletttu nyt korjaamaan tuota ongelmaa. Myöskin kaukoissa olin jotenkin omalla käytökselläni saanut koiraa paineistettua, ja sitäkin olemme lähteneet nyt korjaamaan, ja ainakin treeneissä tuloksia on todellakin tullut. Ääntely toki tuli taas korjausten myötä esille, mutta yllättävän helposti se on nyt myös alkanut jo laantumaan. Sunnuntaina starttaammekin Lieksassa tokokokeessa, ja toivotaan että nyt nämä korjaukset näkyisivät nyt myös kisasuorituksessakin. 

Lystin maastoihin ollaan saatu elokuun aikana edistystä todella reilusti, ja niissäkin näkyy se sen 10+ oppilaan yrittäminen. Hakuradalla olemme nyt tahkonneet radalla risteilyä, ja se on ollut kyllä tuon työnarkomaanin kanssa aika mielenkinntoista, ja kasvattanut taas minun hermorakennetta aika tavalla. Lystin kanssa vaan pitää olla niin kovin selkeä, ja osata kertoa sille just eikä melkein mitä pitää tehdä. Ja kun siinä onnistuu, niin sehän tekee. 

RyhmäRämä purkamassa hakurataa

Esimerkkinä parit viimeiset treenit. Ollaan siis nyt opetettu sille, että laatikko pitää tehdä, vaikka siellä ei ukkoa olisikaan. Koska Lystihän todellakin tietää onko siellä metsässä ukkoa vaiko eikö siellä ole. Siinä suhteessa sillä on kyllä yhtä hyvä nenä kun mitä Lilyllä. No sitä olemme nyt sitten junkanneet, että käteni osoittamaan suuntaan 50m ja sitten etenet alueella. No oli se jotain tästä treenistä muistanut, sillä nyt viimeisimmässä treenissä oli jo etukulmasta menossa 200m päässä olevan maalimiehen luo. Sain sen kuitenkin käymään etukulmassa mutta kun lähetin toiselle puolelle, Lysti oli täysin sitä mieltä että nyt minä sen otan ylös. Veti korvat kiinni päätä ja painoi ukon luo. Tuli rullan kanssa, ja koska en todellakaan halua sillä moista käytöstä vahvistaa, otin rullan suusta ja lähetin uudelleen toiseen etukulmaan. Parin epäonnistuneen piston ja yhden valeilmaisun jälkeen koira luovutti, ja kävi nostamassa muut maalimiehet ja tekipä jopa hyvän tyhjän laatikon sinne puolelle missä tuo ukko oli. Mutta olisittepa nähneet sen ilmeen kun totesin että nyt saat käydä sen ukon nostamassa. Sinne meni kun viitapiru, eli ei todellakaan ollut ottanut itseensä siitä, että ei saanutkaan palkkaa siitä ekasta löydöstä. Kyllä siitä vielä tulee todella hyvä koira tuossakin lajissa, ja jotenkin on vaan niin mukavaa treenata tuollaisen koiran kanssa. 

Läheisyys lämmittää kun ulkona on +32

10+ oppilas 

Lily on haussa oppinut nyt yliheitot, ja se vaan niin nauttii joka kerta kun se pääsee juoksemaan metsään. Se on todellakin sen lempparilaji. Harmi sinällään, kun hausta ei ole tuollaista FH-jälki tyyppistä ilman tottista tehtävää lajia! No mutta eipä sillä, ihan meillä on hauskaa metsässä ilman kisatavoitettakin. Koska siis toi koira vaan on niin huikea kun se menee metsässä!

Mutta nyt kohti uusia tuulia ja toivotaan että syksy kestäisi pitkään, niin voitaisiin maastoja treenata jotta ensi kesänä voisi sitten lähteä tuon silakan kanssa korkkaamaan kisakentät!