"Lysti ja Tuittu"

"Lysti ja Tuittu"

maanantai 18. syyskuuta 2017

Niin ne vaan viikot vierähtää


Häähumua!
Uskomatonta mutta totta, taas on viikko vierähtänyt. Lystin häiriötreeniä saatiin taas huimasti eteenpäin! Tiistaina treenasimme Kulhossa, jossa saimme häiriötä pihalla pyöräilevistä lapsukaisista, ja pihalla hitaasti ajavista autoista. Hieman oli vielä enemmän intoa kun ajatusta, mutta hyvin malttoi jo keskittyä sivulla oloon ja seuraaminenkin alkoi taas parantua. Tehtiin myöskin kaukoja, joissa liikkeiden odotusajat ovat näköjään seuraava asia, johon pitää puuttua. Myös jäävät ovat parantuneet huomattavasti kun vaan itse muistan sen, että koira tarvitsee vielä hitaamman askeleen avukseen, jolloin voi jo jättää käsivut ja muut vartaloavut taakse.

Keskiviikon treenissä homma toimi todella paljon edelliskertaan nähden paremmin, mutta ryhmäpaikkamakuussa kaverin käskytys oli tietenkin liikaa pienille aivoille. Hyvä huomata tässä vaiheessa myös tämä! Joten sitäkin pitää alkaa treenaamaan, onneksi saadaan nykyään liikkuroidut paikkamakuut ainakin keskiviikkona tehtyä. Mutta nyt pitää ekana tehdä käskytykset varmemmaksi muualla, ja sitten vasta käyttää keskiviikon treeniä hyväksi. Lily pääsee siis Lystin tilalle paikkamakuuseen siksi aikaa. Koska nyt en tahdo laittaa Lystiä enää liian vaikeaan paikkaan, joten jatketaan hissukseen näiden häiriöiden lisäämistä.

Torstaina mentiin keskustaan ottamaan häiriötä joen rantaan, ja siinä alkoi ensimmäistä kertaa näkyä, kuinka treeni alkaa todellakin tuottamaan tulosta. Lystille täysin vieras ihminen, ja käskytykset toimi todella hyvin ja teki oikein iloisella mielellä hommia. Luoksetulossa ei olisi millään halunnut istua ja odottaa, siihen pitää kyllä nyt keksiä joku juttu, koska tuo alkaa olla aika todella ärsyttävä tapa. Eli näyttää siltä että itse liikkeitä ei nyt treenatakkaan, treenataan mielentilaa, odotusta ja minun kuuntelemista.

Kerrankin oli aikaa käydä
pidemmällä metsäretkellä!
Ja perjantaina käytiin ihan uudessa paikassa treenaamassa, siellä häiriönä oli frisbeenheittelijä. Oikein mukava nuori poika, joka kyllä teki kaikkensa että Lysti olisi asiasta häiriintynyt, mutta yhden ainoan kerran katse herpaantui, muuten piti paikkansa ja kontaktin todella hyvin, jopa seuraamisessa. Eli mitä tästä opimme? No sen että ihana kamala murrosikä, lopu jo ja tuo oma kiltti koirani takaisin! No eihän se auta, tämä on tosiaan vaan koulutusvaihe, jonka eteen on tietenkin tehtävä töitä. Ja sitten kun on työt tehty kunnolla, saa siitä kunnon palkankin.

Ollaan me Lilynkin kanssa treenattu, ja onhan meillä lauantaina tulossa piirinmestaruuskisatkin. Jotenkin olen ilmeisesti saanut ihan täydellisen ähkyn kisaamiseen, sillä nyt ei vaan oikeasti jaksaisi yhtään mennä koko päiväksi metsään. En ole edes jännittänyt kisoja, koska jotenkin nyt vaan ei jaksa. Katsoin mie Virkkua tässä yhtenä päivänä, ja totesin että jos ei ole valmis ajamaan 6h päähän, ei noita EK-kisoja ole enää tälle syksyä. Joten kovasti se näyttää siltä että ensi kesälle ne jäi nuo kaksi puuttuvaa ykköstulosta. Koska kun katsoo metsäteiden varsilla olevien autojen määrää, voi siitä jo arvata kuinka monta harhaa tulee jäljellä olemaan ja arvata, että siihen todennäköisesti myös meidän ykköstulos kosahtaa. Mutta toki, senhän näkee vasta lauantaina, eikös?

Lilyn kanssa ollaan päästy sellaiseen sopivaan flow-tilaan, ja treenit sujuvat oikein hyvin. Ollaan jo tapojemme vastaisesti alettu opiskelemaan EVL:n liikkeitä (koska uutta ei opetella ennen kun pk-kausi on ohi), ja olen jo mielessäni tehnyt meille treenirungonkin valmiiksi. Nyt kun sen saisi vielä paperillekkin. Tarkoitus olisi ottaa pari/kolme liikettä peri viikko, ja sillä tavalla saada aina yksi liike valmiiksi. Toki siinä samassa myös pitää yllä muita jo opittuja liikkeitä. Tämä myöskin mahdollistaa sen, että minulla on sitten ihan konkreettinen aikataulu jota noudattamalla voisimme todellakin edetä EVL:n kokeisiin. Koska on se vaan niin hiton typerä toi voittajaluokka että en mie sitä jaksa enää hinkata. Yritin, mutta ei vaan onnistu. EVL on paljon mukavampi kun siellä on niin paljon niitä vauhtiliikkeitä ja ihan uusia juttuja!



keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Leirielämää

Jo pitkään ollaan puhuttu L-pentujen omistajien kanssa että olisi oikein mukava päästä yhdessä viettämään viikonloppua, ja nyt se aika sitten tuli. Harmittavasti paikalle ei päässytkään työ ym. esteiden vuoksi kun Tuuli ja Loru sekä Niina ja Nuka, mutta eikös sitä sanota että kun väki vähenee, pidot paranee? Ja täytyy kyllä myöntää että pidot olivat hyvät!

Oltiin vuokrattu Tainalta Siikajärvi niminen mökki, joka siis oli sama jossa oltiin Jarnon ja tyttöjen kanssa viime kesänä. Voin muuten suositella lämpimästi kyseistä mökkiä, on oikein mukava ja rauhallinen paikka. Kävin Tainan kanssa katsomassa läheiset harrastuspaikat, ja samalla reissulla Lysti pääsi sitten tutustumaan Tainan juuri tulleeseen ajokoiran pentuun. Hieman pentua hirvitti iso koira, mutta hyvin Lysti osasi olla pennun kanssa.

Lilyhän siis meni terapiakoiraksi Remesten kotiin, ja oli kuulemma hoitanut tehtävänsä vallan mallikkaasti. Eli maannut sohvalla, laittanut kissoille jöötä ja hurmannut ihmisiä sekä saanut ehkä useammankin ihmisen huijattua rapsuttamaan ja sohvalle rauhoittumaan. Eli rankka viikonloppu, eikös?

Sittenpä Niina jo saapuikin Nukan ja Novan kanssa, ja lähdettiin heti tottistreeneihin. Treeneissä keskityttiin pääasiallisesti Lystin häiriötreeneihin (joista tarkempi kertomus edellisessä kirjoituksessa). Sitten päästiin saunan lämmitykseen ja Tuulikin saapui Lorun kanssa paikalle. Lysti ei ihan kauheasti lämmennyt siskon kaveruusyrityksille, mutta hyvin tytöt mahtuivat kuitenkin samaan mökkiin viikonlopuksi. Veljelle piti toki antaa säännöllisesti lähdöt, ja Novan (Niinan tolleri) kanssa Lysti löysi heti yhteisen sävelen. Kumpikin katseli kun sisarukset riehuivat ja paheksuivat tilannetta suunnattomasti.
Lauantaiaamuna mentiin taas tottistelemaan, ja siitä ajeltiin rallitietä pitkin paimentamaan. Luvassa oli sekä ankkojen että lampaiden paimennusta. Tuosta tiestä täytyy vielä mainita sen verran, että jossain vaiheessa jo mietin että kuinkahan humalassa tien piirtäjän on täytynyt olla tehdessään suunnitelmia. Ja ensimmäistä kertaa näin mäen jonka vieressä oli parhaillaan neljä hiekkalaatikkoa, että siihen kun jäät talvella kiinni, on ainakin apu lähellä.

No sitten itse paimentamiseen. Niina meni Nukan kanssa ekalle setille lampaiden luo, ja huomasin että noi lampaat eivät sitten tunteneet minkäänlaista vetoa ihmistä kohden, ja lähtivät heti karkuun kun vaan siihen mahdollisuus tuli. Ja saman huomasin Lystinkin kanssa. Joten Lystiä ei voinut päästää vapaaksi, ja se taas aiheutti sellaisen konfliktin minun ja koiran välillä, että vain muutama onnistunut pätkä saatiin aikaiseksi. Koiran olisi pitänyt olla paljon kauempana, ja siihenhän Lysti ei vielä pysty. Päätinkin että nyt otetaan loppusyksyn ohjelmaan melkeinpä jokaviikoinen paimennus enne lumien tuloa, että saadaan homma jätettyä hyvälle tolalle talveksi. Niinpä nyt onkin sitten jo useampi paimennus varattuna!

Mutta sitten nämä ankat! Voi hitto että ne on vaan jänniä eläimiä. Olin jo etukäteen kysynyt että paljonkohan tuollainen ankkapaisti maksaisi, mutta hitto eihän Lystillä ollut ajatustakaan saada paistia, vaan päästä paimentamaan! Joten se meni todella hyvin, ja saatiinpa ihan jopa tehtyä yhden ankan eriyttäminen laumasta, ja sitten sen paimentaminen takaisin laumaan. Joten tähän olin erittäin tyytyväinen, ottaen huomioon että tää oli Lystin eka kerta kun se edes näki moisia elukoita. Joten ei huono! Ja saatiinpa pieni hetki myöskin videolle, joten on todistusaineistoa tästäkin asiasta. Tottakai näkyy että koira on tekemässä hommaa ensimmäistä kertaa, mutta hyvin se keksi kupletin juonen.

Sitten etsittiin lähin (lue 50km) säteellä oleva kauppa, ja siitä mökille saunaan ja ruuanlaittoon. Mutta koska sauna ei ollutkaan mennyt päälle, mentiin vielä tekemään Lorulle ID-jälkeä, Nukalle ja Lystille tarkkuutta (ei ollut kovin tarkkaa) ja Lystille vielä lopuksi häiriötreeniä. Ja sitten olikin sauna lämmin ja ruokakin valmistui nopeasti. Ei tarvinnut muuten tuon päivän jälkeen paljon unta kaipailla.

Lysti muuten oli koko viikonlopun villinä ja vapaana mökissä, eikä ainakaan vielä ole tullut Tainalta tulenkivenkatkuista viestiä "koirasi söi..." eli kyllä sitä varmaan kohta voi todellakin uskoa että pentuaika on tämän(kin) harrastuksen puolesta ohitse?

Ja sitten sunnuntaiaamuna mentiinkin tekemään Lystille sen elämän ensimmäinen kovanmaanjälki, joka meni olosuhteet huomioon ottaen todella hyvin, ja tietenkin vielä otettiin myös häiriötreeniä. Sen jälkeen olikin kello jo sen verran paljon että mentiin mökille, syötiin ja siivottiin ja kotimatkalle. Olipa kyllä oikein ihana viikonloppu, toivotaan että seuraavalle leirille saatas sitten jo useampi sisarus matkaan. Kiitos Tuuli ja Niina, oli kyllä ihanaa!

maanantai 11. syyskuuta 2017

Häiriötreeniä

Koska viikonlopun koulutus meni niinkuin meni, on Lysti nyt saanut todellakin siedätystä ääniin. Soilen kanssa lyötiin eilen viisaat päämme yhteen, ja mietittiin että mikä hitto siinä viikonlopussa oli. Walluhan oli todella ääniarka ja saattoi loppuaikanaan lenkilläkin pienestäkin äänestä ottaa jalat alleen, pelkäsi todella vahvasti ukkosta ja ilotulitteita, eikä todellakaan voinut hyvillä mielin kävellä ampuradan läheisyydessä. Mutta tässäpä se juju piileekin. Ääniarka koira on ääniarka joka tilanteessa, ei se valikoi että mökillä en pelkää, kotona pelkään, kaupungilla semisti ja kaverin luona suuresti. Joten ihan en lähtenyt allekirjoittamaan tätä teoriaa. Enenmmänkin ajateltiin että koska Lystillä on nyt selkeästi sellainen "mikä minusta tulee isona" vaihe päällä, on tämä siihen liittyvä asia. Ja se vilkkaus mikä tuossa koirassa asuu, vaikuttaa tietenkin asiaan.

Ja näinhän se oli. Laukausvarma koirahan se ei minusta ole, se kyllä kuulee äänet ja saattaa niitä jäädä kuuntelemaan, mutta ei reagoi sen suuremmin. MH:ssa päästi irti lelusta mutta jatkoi leikkiä. Koska ruokakuppi oli paras palkka, olen nyt kotona alkanut kokeilla eri ääniä niin että kun ei reagoi, tai ottaa kontaktin pääsee kupille. Ja se on kyllä toiminut. Ei ole reagoinut sen suuremmin. Seinään käden lyönti oli epäilyttävä, mutta ei sen kummempaa. Eilen sitten menin Soilen luo ja lainattiin lapsilta erilaisia soittimia. Toki ihan ensimmäisenä Soile tarkisti, että mitään selkeää fyysistä vikaa koirassa ei ole. Rumpuun reagoi hieman, muut soittimet olivat ihan samantekeviä.

Sitten otettiin ase, ja ammuttiin muutaman kerran. Kyllä se ne kuuli, mutta ei missään nimessä mennyt paniikkiin tai edes minun luota pois. Pystyi ottamaan vallan hyvin kontaktin ja vapautin siitä ruokakupille. Selkeästi toki näkee että häiriötreeniä noin vilkkaan koiran kanssa on alettava todellakin tehdä, se on jotenkin taas kesän aikana jäänyt treeneistä. Mutta siis ei mitään vakavampaa. Josta päästiinkin siihen että koska on taas muuten niin herkkä koira, niin jospa se olikin se ääni+töminä kombinaatio. Ja tottakai kokeilin sitä illalla kotona. Ja sehän se oli. Kokeekohan se uhkaksi tuon jalkojen alla tuntuvan töminän? No mutta siis siitä palautui vallan hyvin, ja nyt sitten lisätään toi tömistely treenisuunnitelmaan. Nopeasti alkaa kyllä vastaamaan treeniin, eli epäilen että ei tässä nyt ihan ongelmissa olla. Ja kun Lysti on tuollainen sähikäinen ja totinen puurtaja, epäilen että nyt kun saan sille näytettyä että ei ole mitään vaaraa vaikka joku pomppiikin vieressä, saadaan tämäkin takaisku hyvin korjattua.

Keskiviikon treenissä tarkoitus oli saada häiriötreeniä, mutta johtuen treenien luenteesta ei sellainen ollutkaan mahdollista. Meillä siis on muuttunut treenaaminen tokoryhmässä sellaiseksi, että jokaisella on maksimissaan 8min aikaa treenata koiraansa ja treenin aluksi teemme aina taulukon, johon merkitsemme kuka on kenellekkin apparina ja missä järjestyksessä koirat treenaavat. Kuvittelin että saisin silti porukasta häiriöiden tekijöitä, kun muu porukkahan odottaa koirani treenin ajan kentän laidalla, mutta kuvittelin väärin. No ei se mitään, menin Tanjan kanssa halliin sisälle ja vielä huikkasin muulle porukalle että kenttä on tyhjä, voitte treenata kaikessa rauhassa meidän 8 minuutin ajan siinä. No siis tyhmänä en sanonut että teemme hallittua häiriötä, joten älkää tulko kesken treenin paikalle. Aloitimme treenauksen perushäiriöllä, ja avonaisella ruokakupilla. Ruokaraivo nosti päätään ihan huolella, ja minulla oli täysi työ ja tuska saada koira tekemään minulle eikä kupille töitä. Kun treeni alkoi luistamaan, löi Tanja hallissa olevan kaapin seinään, ja samalla koko muu porukka tuli halliin sisälle aiheuttaen aika ison häiriön. Ja varsinkin kun he jäivät vaan juttelemaan oven viereen, eivätkä reilusti tulleet sisälle halliin. Jouduin käskyttämään koiraa todella vahvasti, kun se pälyili Tanjaa ja muuta porukkaa sen näköisenä, että kohta sieltä koko porukka hyökkää hänen kimppuunsa.

Sanoin Tanjalle että pistä porukka pihalle, koska huomasin myös itsestäni että minua alkoi aikalailla ärsyttämään koko tilanne. Tanja teki työtä käskettyä ja porukka meni pihalle. Soimasin itseäni aika tavalla tästä asiasta, olisi pitänyt hemmetti olla tarkempi ohjeistuksessa. No onneksi Lysti tokeni asiasta hyvin nopeasti, ja saimme jo paukuteltua kaappia lisää ja koiran kontakti parani koko ajan ja vapautin sitä nopeasti kupille. Toki tietenkin oman lisänsä toi meidän kellottaja, joka kävi hallin ovelta huutelemassa aikaa. No mutta itseäni saan täysin syyttää siitä, että homma meni täysin reisille. Kyllä minun pitäisi jo osata ohjeistaa paremmin porukkaa.

Tanjan kanssa kävimme treenin läpi ja totesimme montakin kohtaa jota pitää muuttaa. Ensinnäkin palkka ei voi olla näkyvissä. Koulutuksessa se onnistui, koska siinä oli kouluttaja pitämässä kuppia niin, että koira ei sinne omin luvin mene. Mutta tälläisessä treenissä jossa ei ole kuin yksi ihminen auttamssa, täytyy ehdottomasti olla purkin kannella ja kiinni. Sitten tietenkin tuo hallitsematon häiriö, sitä ei saa enää tapahtua kun koulutus on näin alkuvaiheessa. Ja sitten ajateltiin, että kokeillaan vielä ilman hihnaa häiriötä. Meillä on siis treenin lopuksi ns. yhteinen aika, ja hyödynsin sen menemällä uudelleen halliin kiinni olevan purkin kanssa, ja jopa alkoi homma toimimaan. Joten loppujen lopuksi treenistä itsestään jäi kuitenkin alun katastrofin jälkeen oikein hyvä mieli, ja saimme hommaa taas eteenpäin.

Torstaina minulla oli tokotoimikunnan kokous ja tietenkin hyödynsin hallille tulon ja tein taas häiriötreeniä, tällä kertaa apuna toimi Eini. Ja totesimme, että kyllä se perkele jää myös siihen kannelliseen purkkiin kiinni. Eli nyt täytyy myöskin luopumista TAAS kerran alkaa ottamaan ihan kuuriluontoisena. Ja vaihdella sitä, mistä palkka tulee. Ihana rakas pieni ruokaraivoni. Ei päästä helpolla tuo koira kouluttajaansa. Kokouksen jälkeen otimme vielä Tanjan kanssa treenit ja nythän se alkoi todellakin jo älytä kupletin juonen. Perusasennot alkoivat paranemaan ja häiriönsietokin kasvoi huomattavasti.

Ja perjantaina menimme L-pentujen leirille (siitä teen oman postauksen), mutta laitan tähän leirin häiriötreenin annin. Perjantaina otimme Niinan kanssa treeniä, jossa siis taputtelimme ja ammuimme Lystille. Teimme myös muita häiriöitä. Purkki oli kiinni ja sekä Niinalla että minulla oli purkki. Treeni oli oikein hyvä, aluksi taas jäi kyttäämään Niinaa mutta sitten hyvin alkoi vastaamaan käskytykseen ja homma alkoi toimimaan. Laukauksiin ei juurikaan reagoinut.

Lauantaiaamuna Tuuli tuli mukaan harjoitukseen ja saimme jopa videota otettua. Ja nyt alkoi koira ihan selkeästi ymmärtämään, että minun katsominen on se hyvä juttu, ja muihin asioihin reagoiminen on huono juttu. Ja mikä oli ihan huikeinta, niin viimeisessä pätkässä seuraamista laukauksen kuuleminen sai sen reaktion, että koira vaan tiivisti seuraamista. Aivan huikeeta! Lauantai-iltana oli vielä roskiksen paukuttelua mökin pihassa, ja sunnuntaina vielä pieni pätkä häiriötä ja menipä todella hyvin.

Eli lopputulema tästä viikosta on se, että koira on vaan hemmetin vilkas, ja sille on tehty liian vähän häiriötreeniä. Ongelma on ihan selkeästi jo paremmalla puolella, ja koira vastaa treenihin todella hyvin. Ja ihan selkeästi sille on tullut nyt viikon aikana selkeyttä ja toisaalta jopa intoakin enemmän kuin aiemmin, eli nyt se keskittyy todella paljon paremmin minun kanssa tekemiseen, josta olen todella iloinen. Kyllä tämä homma saadaan todellakin selätettyä, ja onpahan taas opittu jotain ihan uutta.




maanantai 4. syyskuuta 2017

Tottiskoulutustako?

Mitä enenmmän noiden koirien kanssa touhuaa ja käy koulutuksia, kisoja ja tapahtumia, sitä suuremmaksi muuttuu mielentilan hallinta koulutuksen tärkeydessä. Suojelussa ja mondeoringissä sen tärkeys on jo taidettu huomata pitkä aika sitten, ja nyt alkaa asia valua myös tänne kansallisten lajien puolelle. Ainakin näin riviharrastajien keskuuteen. Ja kyllä, nyt puhun myös ohjaajan mielentilan hallinnasta.

Kouluttajaksi saimme Anu Vehviläisen, "Anulla on ollut rottweilereita vuodesta 1998 lähtien. Vuosien aikana hän on harrastanut mm. hakua ja metsäjälkeä, kunnes omaksi lajiksi lopulta valikoitui suojelu. IPO:ssa Anu on kisannut rwu Drago vom Tanneneckin kanssa kansallisella ja kansainvälisellä mestaruustasolla. Saavutuksia ovat mm. IFR IPO MM 2012 karsintojen voitto, paras C-osa IFR IPO MM-kisoissa Saksassa 2012, rottweilereiden IPO rotumestaruus 2013, IFR IPO MM-joukkuekulta 2013, SM15 SM 2013 IPO, SM11 2014 IPO ja NOM IPO joukkuekulta 2014.
Drago on jäänyt jo eläkkeelle suojelukentiltä, tällä hetkellä Anu treenaa nuorta Giant vom Tanneneckia a.k.a ”Jätti”, tavoitteena on jonain päivänä kisaaminen IPO:ssa."

Koulutuksessa oli erittäin mukavasti eri tasoisia koiria, ihan 15vko vanhoista pennuista Lilyyn, joka oli koulutuksen ns. seniori. Myöskin ohjaajien taso vaihteli, oli aivan uusia harrastajia ja sitten kokeneempiakin. Aluksi Anu kertoi koiran koulutuksesta ja omasta näkemyksestään kuinka koiria koulutetaan. Sitten alettiin kouluttamaan koiria. Lilyn kanssa olin ajatellut ottaa mielentilaa, ja Lystin kanssa jääviä. Arvasinkin että riittää vallan hyvin yksi teema, josta sitten saadaan poimittua seuraavat ongelmat esille. Ja näinhän siinä todellakin kävi.

Lilyn kanssa aloitettiin seuraamisella, ja todettiin että kriteereitä on nostettava huomattavasti. Pälyily ja kontaktin laskeminen on todellakin saatava pois ja minun on selkeytettävä huomattavasti omaa ohjaamistani ja kehujen/väärin tekemisen merkkausta. Haukuttamalla olen jo saanut esineruudun ja kehään menon toimimaan, joten nyt otimme sen hyväksi apukeinoksi myös kehässä. Lily lähtikin haukkumaan oikein mainiosti alun epäröinnin jälkeen, ja alkoi tekemään oikein mukavasti hommia. Ja huomasin että nyt oltiin TAAS kerran vajottu sinne pikkusievään namilla palkkaamiseen, joka on kyllä minun perisynti koirien koulutuksessa. Joten nyt tulikin tämä hyvään saumaan kun alamme opettelemaan EVL:n liikkeitä. Ja toki olisihan se mukavaa jos tätä kautta saisi myös apuja PK-tottikseen. Harmi kun koiraa ei saa haukuttaa kehässä, olisi aika hieno apukeino. Toki minkä minä sille mahdan jos koira pienen haukun päästää? Parempi sekin kun tuo jatkuva piippaminen, jota muuten ei enää viimeisellä setillä ollut juuri lainkaan. Ja oli koulutus sen verran kivaa ollut että alkoi unissaankin haukkumaan. Ja mikä parasta, että treenikaveritkin olivat koulutuksessa mukana, niin saavat nyt alkaa potkimaan minua vuorostaan perseelle jos alan taas himmailemaan.

Mutta sitten Lysti. Voi hyvä päivä sentäs että mie oon välillä edelleen niin ulapalla tuon koiran pääkopan sisällöstä. Meillähän on ollut sen imurinsuulakkeen syömisen jälkeen silloin tällöin ongelmia tiettyjen ihmeellisten "pelkotilojen" kanssa, jotenkin ajattelisin että on liitännäinen mahan kipeytymiseen. Ja sehän näkyi nyt sitten hyvinkin vahvasti koulutuksessa. Eli teimme jääviä liikkeitä, jossa näkyi sama kun Lilyllä, että koira kerkeää touhuta omiaan vaikka näennäisesti seuraakin. Joten alettiin lisäämään häiriötä seuraamiseen. Ja sittenhän pakka levisi aivan täydellisesti. Jalkojen töminä oli aivan liikaa Lystille. Se oli täysin sitä mieltä että nyt tämä ei ole enää hauskaa ja yritti paeta paikalta. Ensiksi yritettiin saada sitä leikkimään, mutta sitten totesimme että ruoka on parempi palkka. Ja sitten alettiin kouluttamaan koiraa siihen, että vaikka maailmassa onkin pahoja juttuja, on omistajan vierellä paras paikka ja kontaktista saa palkkion.

Kyllä kieltämättä naurettiin aika kovasti, että Anu voi lisätä tämän seuraavan hetken CV:hen, kun melkein koko porukka hyppi tasajalkaa hallissa, ja koira vaan istuu paikallaan ja jurottaa. Mutta kyllä se sitten kuitenkin päätyi oikeaan ratkaisuun, ja sen jälkeen olikin jo paljon helpompaa. Päästiin myöskin jo ottamaan häiriössä pieniä pätkiä seuraamista, ja siitä pääsi aina palkalle. Ja illalla ruokakupilla muisti oikein hyvin oppimansa. Vaan kyllä on muuten oma mieli tuolla pikkukirpulla. Joten nyt todellakin häiriöitä sitten treenaamiseen. Ja juteltiin tuossa eilen että on siinä sekin, että kun tuo tekee kaiken niin 100% että jos sille nyt saa nuo häiriöt opetettua niin epäilempä että tuosta tulee sellainen koira jolle saa vaikka pommi tippua kisakentän viereen, ja se vaan jatkaa suoritustaan. Mutta nyt siis hyviä häiriötreenivinkkejä otettaisiin mieluusti vastaan!

Kokonaisuutena koulutus oli kyllä hyvä, tykkäsin kyllä kouluttajasta. Hyviä vinkkejä sai taas työkalupakkiin, ja sunnuntai-iltana surisikin päässä aikalailla. Kaikki kolme oltiin kyllä aivan kanttuvei kun tultiin kotiin. Kuvaajakin oli matkassa, mutta kun kerrankin sain näin nopeasti tämän kirjoituksen tehtyä, ei kuvat vielä kerenneet mukaan. Laitan ne sitten myöhemmin tekstin mukaan.