Aussie-leiri

No nyt itku silmässä on poistuttu aussie-leirin ihanuudesta, ja kyllä täytyy sanoa että hauskaa oli! Kyllä olisi pitempäänkin viihtynyt ;) Leirillä meillä oli ajatuksena saada jälkeä varmemmaksi, ja se kyllä onnistui. Aloitettiin aika pienellä jäljellä, kunnes tiistai-aamuna Merja pääsi tekemään Wallulle jäljen. Itseni ihan kauhistutti, mutta minulle sanottiin että luota vaan koiraasi. Jälki alkoi janalla, oli n.300-400m pitkä, meni kahden pienen "tien" yli ja oli kulmia, sekä 6 keppiä. Ensimmäisen tien ylityksen kohdalla Wallulla loppui usko, ja se tuli kysymään minulta mihin mennä. En auttanut yhtään, ja lopulta ihan pienellä käsimerkillä Wallu sai jäljen uudelleen ja sit mentiin kun juna, ei paljon kyselty enää ;) Ja kaikki 6 keppiä oli nostettu!

Minun täytyy rauhoittua ja opetella lukemaan koiraa enemmän (olipa yllätys). Annan kuulemma liikaa apuja. Wallu ilmaisee tällä hetkellä kepit viskaamalla ne minulle, ja sitä kuulemma täytyisi vahvistaa, eli että toisi ihan minulle asti. Joten päästään keppiharjoitteluihin ;)

Merja kävi myös meidän tottisharjoituksissa, ja älättävää kyllä (eli ei) meillä on siis edelleenkin se johtajuusongelma. Mistähän sellaisen natsiluonteen saisi jota tuo koira tarvitsee? Kertokaa kun en ole sellaista kauppaa löytänyt??? No nyt Elina ja Hilkka on koulutettu kouluttamaan meitä, ja täytyy sanoa että ainakin Elinasta on hyvää vauhtia kehkeytymässä oikein hyvä Fuhrer ;D Mikä siis on vaan ÄLYTTÖMÄN hyvä asia, olen edelleenkin liian kiltti tuolle koiralle.

Mutta sitten viimein asia, jonka Wallu teki ennen leirille lähtöä, oli Turren kanssa rannalla leikkiminen. Heiteltiin Elinan kanssa keppiä veteen, ja Wallu kävi uimassa!!! Ekana se vahingossa ui muutaman vedon, mutta sitten kun huomasi että se olikin hauskaa meni ihan kunnon lenkin uimaan :D

Joten leiri oli hyvä, oltas voitu olla pitempäänkin mutta opittiin aivan älyttömästi! Voi kun olisi jo ensi kesä!

Rokotukset

No niin nyt on sekin huoli ja murhe taas poissa, eli koira on nyt rokotettu ja sydän on kuunneltu ja hampaat katsottu. Muutenkin lääkäri ronklasi koiran hännästä korviin, kun viimeksi murisi ja ärisi. Nyt vaan seisoi pöydällä, ilme kyllä kertoi mitä tykkäsi mutta ei yhtään edes miettiny urisemista :) Painoa ukolla on nyt sitten 20, 3kg, kuulemma tosi hyvässä kunnossa, juuri sopivan solakka. Ja karvaa on kuulemma tullut lisää viime näkemältä (ai onko?), muutenkin on kuulemma rotevoitunut huomattavasti (viimeksi nähnyt toukokuussa). En minä vaan oo huomannu.... Mutta siis kaikki on oikein hienosti ;)

En olisi ikinä uskonut tämän päivän koittavan....

Mutta siis eilen sekin täytyi nähdä ja kokea! Eli menimme pitkällisen miettimisen jälkeen tokokentälle. Kouluttajana Aija "mestari" Tanskanen :). Tuntui pieniä perhosia vatsassa, emme siis ole tokon eteen tehneet koko kesänä mitään. Koirahan on ollut ihan täynnä tokoa, ja jokainen joka meidän seuraamisen on nähnyt tietää mitä tarkoitan :)

Vaan olisittepa nyt nähneet! Kyllä löytyi iloa, intoa ja ennen kaikkea vauhtia! Uskomaton pikku-ukko, itse olin aivan puulla päähän lyöty, kuuntelin vaan kommentteja ja ihmettelin että mistähän koirasta ne puhuvat ;). Joten siis nyt päätettiin että pari kertaa viikossa ruvetaan treenaamaan, ja tehdään koiralle niin selväksi se, että tämä on oikeasti mukavaa ja hauskaa. Koska sitä se oli, vaikka en ikinä kuvitellut näin sanovani, meillä kun se on aina ollut itkun ja huudon kera :)