No nyt itku silmässä on poistuttu aussie-leirin ihanuudesta, ja kyllä täytyy sanoa että hauskaa oli! Kyllä olisi pitempäänkin viihtynyt ;) Leirillä meillä oli ajatuksena saada jälkeä varmemmaksi, ja se kyllä onnistui. Aloitettiin aika pienellä jäljellä, kunnes tiistai-aamuna Merja pääsi tekemään Wallulle jäljen. Itseni ihan kauhistutti, mutta minulle sanottiin että luota vaan koiraasi. Jälki alkoi janalla, oli n.300-400m pitkä, meni kahden pienen "tien" yli ja oli kulmia, sekä 6 keppiä. Ensimmäisen tien ylityksen kohdalla Wallulla loppui usko, ja se tuli kysymään minulta mihin mennä. En auttanut yhtään, ja lopulta ihan pienellä käsimerkillä Wallu sai jäljen uudelleen ja sit mentiin kun juna, ei paljon kyselty enää ;) Ja kaikki 6 keppiä oli nostettu!
Minun täytyy rauhoittua ja opetella lukemaan koiraa enemmän (olipa yllätys). Annan kuulemma liikaa apuja. Wallu ilmaisee tällä hetkellä kepit viskaamalla ne minulle, ja sitä kuulemma täytyisi vahvistaa, eli että toisi ihan minulle asti. Joten päästään keppiharjoitteluihin ;)
Merja kävi myös meidän tottisharjoituksissa, ja älättävää kyllä (eli ei) meillä on siis edelleenkin se johtajuusongelma. Mistähän sellaisen natsiluonteen saisi jota tuo koira tarvitsee? Kertokaa kun en ole sellaista kauppaa löytänyt??? No nyt Elina ja Hilkka on koulutettu kouluttamaan meitä, ja täytyy sanoa että ainakin Elinasta on hyvää vauhtia kehkeytymässä oikein hyvä Fuhrer ;D Mikä siis on vaan ÄLYTTÖMÄN hyvä asia, olen edelleenkin liian kiltti tuolle koiralle.
Mutta sitten viimein asia, jonka Wallu teki ennen leirille lähtöä, oli Turren kanssa rannalla leikkiminen. Heiteltiin Elinan kanssa keppiä veteen, ja Wallu kävi uimassa!!! Ekana se vahingossa ui muutaman vedon, mutta sitten kun huomasi että se olikin hauskaa meni ihan kunnon lenkin uimaan :D
Joten leiri oli hyvä, oltas voitu olla pitempäänkin mutta opittiin aivan älyttömästi! Voi kun olisi jo ensi kesä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti