"Lysti ja Tuittu"

"Lysti ja Tuittu"

tiistai 27. joulukuuta 2016

Joulun hulinoita ja katsaus menneeseen ja kenties myös tulevaan?

Joulu on nyt taputeltu ja töihin palattu. Olisi toki voinut olla pidempikin loma, eihän tuossa kerennyt edes hengähtämään. Joulupukkikin kävi ja sai kyllä tuolle kaksikolle nauraa maha kippurassa. Lily on kuin omistajansa, ratsaa paketteja heti kun silmä välttää, Lystiä ei taas haittaa vaikka joku näkisikin.

Joulupukki sai osakseen tyttöjen riemun lahjoista. Lily odotti kauniisti istuen milloin on hänen pakettinsa vuoro, ja kun se sitten lahjakasasta paljastui, sitä piti sohvalla ihailla ja odottaa kaikessa rauhassa että joku aukaisisi paketin kauniisti. Sen jälkeen odotettiin että pahin ryysis oli ohi ja käytiin jokaiselle rauhallisesti näyttämässä millainen lahja paketista tuli. No Lysti Lystimäiseen tapaan hyppi pukin sylistä lattialle ja "annatännenytseoonmiunlahjaalaantaase" ja kun sitten vihdoin ja viimein paketti sieltä tuli, koki se tuhoisan kohtalon ja jokaikinen varmasti huomasi että Lysti sai lahjan. On ne vaan niin hauskoja!

Joulu meni muuten koirien kanssa touhutessa ja vaan ollessa, ja nyt onkin hyvä katsoa hieman taaksepäin ja miettiä, mitä sitä ollaan saatu kuluvana vuonna aikaiseksi.
Kuvan on ottanut Jouni. Lisää kuvia en sitten saanutkaan listtyä, koska verkkoselain kaatui joka kerta kun yritin lisätä kuvia. Mystistä.

Aloitetaan Lystistä. Siitä on vuodessa kasvanut erittäin mukava nuoren koiran alku, ollaan jo päästy samalle sivulle elämisessä ja tavoissa, vaikkakin edelleen tavarat mystisesti räjähtelevät aina silloin tällöin. Paljon olen joutunut muuttamaan itseäni tuon koiran kanssa, ja onkin ollut erittäin mielenkiintoista huomata kuinka paljon voikaan koira omistaajansa kouluttaa. Toi on vaan niin jännä eläin, ja käyttöohjeet ovat aikasta lailla erilaiset kun mitä edellisen kahden koiran käyttöohjeet ovat olleet. Mutta nauraa sille saa, joka päivä. On siinä niin vitsikäs persoona. Tuloksiakin saatiin tälle vuodelle, nimittäin terveystuloksia, ja nyt voikin sitten hyvillä mielin jatkaa elämistä pikkutytön kanssa. Ensi vuodelle en aseta myöskään mitään tulostavoitteita, mutta sen verran olen kyllä päättänyt että tokon puolelta aloitetaan kisaura sitten kun sen aika on. Mutta nyt vasta opetellaan asioita, ja jotenkin oudolla tavalla olen myös antanut itseni rauhoittua kisatavoitteiden kanssa ja ymmärtänyt että kokeeseen mennään vasta kun ollaan siihen ihan oikeasti valmiita. Ja toki onhan meillä sitten keväälle tulossa MH-kuvaus, joka on kyllä erityisen mielenkiintoinen. Avaa varmasti aika lailla tuon pikkutytön mielenliikkeitä? Nyt jo jännittää olenko osannut ollenkaan lukea noita käyttöohjeita oikein :D  Lystin kohdalla toivon että eläinlääkäriä ei paljon tarvitsisi ensi vuonna vaivata, vaan että iloinen mieli ja vauhti alkaisivat kohtaamaan myös älyn :D

Lilyn kanssa on ollut kyllä niin huikea vuosi että välillä pitää ihan nipistää itseään että onko tämä kaikki ollutkaan totta? Keväällä käytiin hakemassa vikalista voittajaluokasta tokossa, mutta seuraavalla viikolla riehunut tulipalo pisti tokon jäihin ja kun sen sieltä kaivelin, olivat liikkeet niin levinneet että tämän vuoden puolella ei ollut mitään mahdollisuutta mennä kokeeseen. Joten jätetään se TK3 tavoitteeksi ensi vuodelle? Huikeinta tänä vuonna oli tietenkin käyttövalion arvo hausta, mutta samalla oli tosi haikea fiilis, kun matkan tekeminen tuossa lajissa loppuikin noin lyhyeen. No haikeutta kesti vain hetken, kun saatiinkin jo uusi laji kokeiltavaksi. Olemme siis liittyneet Popekoon, ja Lilyn kanssa kokeillaan nyt pelastuskoirapuolen juttuja. Saatiinhan me se EK2 ja EK3 joten ei se hakukaan ihan kokonaan ole pudonnut lajivalikoimasta. Koska olisihan se ykköstulos EK:ssa aika makea homma! Muuten ei oikeastaan ensi vuodelle olekkaan kisatavoitteita, sillä tein päätöksen että ensi vuonna emme mene SM-kisoihin. Neljän päivän kisat Turun lähellä ovat jo liikaa meille, jotka mennään kisoihin vaan edustamaan, ei voittamaan. 6 päivää kesälomasta siihen on aivan liian paljon. Puhumattakaan rahallisesta puolesta, ja epäilen että 6 päivää reissussa räjäyttäisi myös minun mahan niin pahaan kuntoon että sitä taas paranneltaisiin loppusyksy. Muuten toivoisin että Lily voisi yhtä hyvin kuin tänäkin vuonna, sairastelusta ollaan päästy ja neito on voinut erittäin hyvin, kiitos siitä Soilelle!

Jotenkin ihan hassua kirjoittaa näitä juttuja, ja huomata että ensi kesänä ei tarvitse kisata ihan joka ikinen mahdollinen viikonloppu! Voidaan siis keskittyä treenaamiseen, jei!

Oikein ihanaa Uutta Vuotta kaikille blogini lukijoille!

maanantai 12. joulukuuta 2016

Kuulumisia Liperistä

Nyt kun tämän blogin sain päivitettyä ajantasalle, ajattelin että voisi samalla hieman kertoa mitä meille kuuluu yleisesti. Ja koska eilen oli oikein ihana aurinkoinen sää, sain naapurin Tomin ottamaan tytöistä, ja niistä tuli oikein ihania.


Nyt on mennyt vuosi siitä kun Lysti tuli taloon, ja kylläpä on elämä muuttunut tuon Kirpun tulon jälkeen. Olinkin jo unohtanut millaista on pentuaika! Arki alkaa sujumaan oikein hyvin, hieman vielä aina ajatuskatkoja on siitä mitä saa syödä ja mitä ei. Minun kengät on edelleen piilotettava, ja välillä vaan tavarat räjähtelevät oudosti. Mutta muuten ruokaraivo on edelleen ruokaraivo, seinille ei enää kiipeillä ruuan toivossa, mutta kaikki mikä on syötävää kelpaa kyllä. Sekä talossa että puutarhassa. Lysti on muuten maailman helpoin koira kotona, ei turhia pöhise eikä riehu, osaa todella hyvin rauhoittua kun mitään ei tapahdu ja ottaa vieraat vastaan hyvin neutraalisti. Välillä pitää ihan katsoa että missä se koira on kun ei näy eikä kuulu. Oikein iloinen koiralapsi, joka päivä saa kyllä nauraa tuon koiran touhuille. Ja tylsää päivää ei meillä tunneta. Oikein kuuliainen pieni lapsonen myös on, vaikkakin omaa myös todella tiukan oman tahdon ja välillä täytyy aika napakastikin keskustella yleisistä käyttäytymissäännöistä.


Treeneissä näkyy hyvin työkoiran loistava sinnikkyys ja tarmo, minun pitää olla se joka sanoo että nyt riittää ja voidaan välillä huilata. Olen onnistunut omasta mielestäni etenemään treeneissä sopivalla vauhdilla, ja voi hyvä päivä kuinka hyvä mielentila tuolla koiralla on treenata. Ei tarvitse nostatella eikä anella, kaikki tehdään täysillä. Leikkimisessä oli hieman ongelmia, kun ruoka oli se ykkönen, mutta sitten kävimme Venäläisen Juhan luona leikkikoulussa ja sehän aukaisi pienen lasukaisen lukot ja nyt voidaan leikkiä oikein hienosti treeneissäkin. Siitä iso kiitos Juhalle ja Sannalle! Tokon ja tottiksen alkeet alkavat olla hallussa, ja nyt vaan kasvatetaan kestävyyttä ja lisätään koemaisuutta treenihin. Ja ihme ja kumma, minulla ei olekkaan mikään kiire kokeisiin! En ole edes tehnyt mitään suunnitelmaa milloin olisi ekat kokeet, sitten kunhan ollaan niihin valmiit?


Tässä kuvassa näkyy täydellisesti pienen elämänasenne, täysillä!!!

Kävimme myöskin virallisissa kuvauksissa, ja tuloksena oli terve selkä, 0/0 kyynärät ja B/B lonkat. Ja tulipa myöskin virallisessa silmäpeilissä käytyä, ja nyt on myös silmät terveet. Joten eikun täyttä vauhtia eteenpäin myös sen puolesta!

Ja miten tytöt tulevat toimeen keskenään, no nehän on aivan parhaat kaverukset. Laumajärjestys on täysin selvä, eikä siitä tarvitse keskustella. Ja huomaa ihan selvästi että kun toinen on ollut päivän poissa, sitä tervehditään suurella ilolla ja riemulla. 


No mitäpä sitten kuuluu Lilyn elämään? Syksyllä kun saimme sen tuplakäyttövalionarvon, tuli jotenkin tyhjä olo. Treenaamassa kyllä käytiin mutta mitään ei saatu aikaiseksi. Koirahan kyllä teki mutta omistajalla taisi tulla jonkinlainen tyhjä hetki. Mitä tehdä kun kaksi todella isoa arvoa ja unelmaa on jo saavutettu? No vastaustahan ei tietenkään tarvinnut pitkään odotella, eli ruvetaan tietenkin etsimään uusia haasteita ja unelmia :D Joten nyt olisi koekalenteria taas katseltu ja ihan uusia juttuja opeteltu, ja jotenkin ollaan päästy ihan uudelle tasolle yhteistyössä. Minä en enää välitä Lilyn piippauksista ja hermostumisista, ja se on todellakin vienyt meitä eteenpäin. Neito on todellakin päässyt myös eteenpäin omaan Lilymäiseen tyyliinsä, eli ekana ollaan ihan että ei hitto tätä voi osata, sitten jäädytään, en mie todellakaan osaa, ja sitten oho, osasinkin!


Arki on Lystin tulon ja terveystilanteen paranemisen myötä muuttunut myös todella paljon. Lily on paljon rennompi ja iloisempi, ja näkee oikein kuinka se nauttii elämästä. Siitä on myös tullut vielä enempi miun tissinvälikoira, se vaan haluaisi olla miun sylissä ja pusutella. Ja välillä voi sitten leikkiä Lystin kanssa. Välillä pitää ihan käydä herättämässä toinen sikiunesta kun just nyt leikityttää. 


Asenne muita koiria kohtaan on myöskin muuttunut suvaitsevaisemmaksi, jokaiselle ohikulkevalle koiralle ei jaksa enää pöristä ja nykyään koirat saa tulla myös meille sisälle ilman suurempaa tervetulokomiteaa. Ja ainahan voi Grimmin kanssa istua sohvalla ja katsoa paheksuvasti "pentuja" eli Rundia ja Lystiä jotka riehuvat sydämensä kyllyydestä. Tai jos on vieraampia koiria, ei enää tarvitse portin takana kytätä joka risahdusta vaan voi vaan maata iskän tyynyllä sängyssä ja limeksiä sitä :D

Eli kokonaisvaltaisesti olemme saaneet lauman kasaan ja arjen rullaamaan :D

Ja jos haluatte käydä katsomassa lisää kuvia eiliseltä, niin täältäpä ne löytyvät!


sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Walesin maisemia ihastelemassa

Ollaan pitkään kytätty edullisia lentoja Walesiin tuttavapariskuntamme luokse. Vihdoin ja viimein Finnair alensi hintoja ja päästiin matkaan. Ja koska tämä on meidän matka, ei tietenkään kaikki mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Mutta toisaalta täytyy sanoa että asioillahan on tarkoitus järjestyä, ja nyt matkan suunnitelmien muutokset olivat tosi hyvä juttu. Aloitettiin reissu jo keskiviikkona matkaamalla Aijan luo jonne Lily jäi hoitoon. Ja voin sanoa että kyllä oli aivan ihana saada Aijalta videota perjantaina ja nähdä kuinka Lily oli voittanut pelkonsa ja pystyi jo olemaan samassa tilassa tyttöjen kanssa. Kyllä se Aija vaan osaa tän homman! Vai mitäpä olette näistä Aijan ottamista kuvista mieltä :D












Tämä on kyllä ehkä hauskin näistä kuvista, kun oikein näkee kuinka Lilyn mielestä tuollainen päätön riehuminen on täysin typerää :D :D :D 

Kiitos Aija Lilyn hoidosta ja ihanista kuvista!

Torstaina suuntasimmekkin sitten kohti Keravaa ja Satun ihanalla avustuksella saimme Lystin Niinan luo jossa sisarukset olivat heti laittaneet bileet pystyyn. Sisarukset olivat todellakin leikkineet koko viikonlopun aivan täysillä, ja saatiin myös Niinalta kuvia vauhtikaksikosta, kiitos niistä! 






Sunnuntaina Laura kävi hakemassa Lystin Niinan luota, koska neitohan katkaisi hampaansa reilu kk sitten, ja nyt poisto kävikin todella näppärästi Lauran toimesta. Mutta kipeähän tuo pieni oli leikkauksen jälkeen, ja itkeskeli koko matkan kotiin. Itku kyllä loppui siihen kun näki Lilyn, ja kylläpä oli tytöillä ollut ikävä toisiaan. 

Kiitos Niina ja Laura Lystin hoitamisesta!

Itse Walesin reissulta ei sitten olekkaan juuri kuvia, kun jotenkin tuli vaan keskityttyä olennaiseen eli maisemien ihasteluun, rentoutumiseen ja ihmisten kanssa olemiseen. Mutta on se edelleen ihana maa, niin karu ja kaunis. Ja ihmiset ovat edelleen erittäin ystävällisä ja mukavia, joten suosittelen lämpimästi käymään Walesissa.