"Lysti ja Tuittu"

"Lysti ja Tuittu"

sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Maailmanmatkaajien elämää krokotiilien keskellä

Hyvin nukutun yön jälkeen hyppäsimme bussiin katsomaan kuinka intiaanit hoitavat tiluksiaan. Tiesittekö että Miamissa on annettu kahdelle intiaaniheimolle isot maa-alueet ja heidän ei tarvitse maksaa veroja? Toki maa-alueet on suota ja verotkaan ei niin isoja ole, mutta onphan edes jonkun sortin hyvitys muutaman sadan vuoden takuisista vääryyksistä. Paikan nimi on siis Everglades. Ja se periaatteessa on siis joki joka virtaa Atlanttiin. Sieltä löytyy myös sellainen harvinaisuus kuin Floridan Pantteri.Se ilmeisesti kuitenkin hieman pelkää ihmisiä ja oltiin päivällä liikenteessä joten sellasta ei nähty. Ja joki on hurjan syvä, 20-25cm jonka takia siis käytetään näitä propeliveneitä. Sitä vaan jäin miettimään jotta jos sinne CSI Miamissa dumppaa ruumiin ni aika hyvin se sieltä kyllä näkyy? No toki alue on laaja ja sitten siellä on noita alligaattoreita ja krokotiilejä. Krokotiilit pystyvät siis käsittelemään suolavettä (paitsi ihan pikkuiset) ja siksi ovat tuolla yleisempiä kuin alligaattorit joilta tämä kyky puuttuu. Vesi siis on sekoitus makeaa ja suolaista. No siinä päivän tietoannos, nyt valokuvien ihmeelliseen maailmaan!


 Esitys jotta ymmärtäisimme jotta emme mene krokojen aitaukseen, emme syötä niille itseämme, emmekä käy taputtamassa niitä. Mies näytti ja kuulosti ihan Johnny Knoxvilleltä, ja oli tainnut ennenkin tehdä tuota krokojen päällä hyppimistä. Opittiin myös se että krokot ovat todella laiskoja. Ne eivät jaksa lähteä saalistamaan, eli jos sellainen hyökkää hyppää nopeasti muutaman metrin päähän. Kroko katsoo silloin matkan olevan liian pitkä ja jää paikalleen odottamaan helpompaa saalista. No en kuitenkaan käynyt kokeilemassa oliko näin.
 Niille jotka eivät ajelulle lähteneet oli luvassa kuitenkin ihan aidatulla alueella asuvia krokoja.


 Jarnoa jänskättää tuleva...
 Tälläisellä sitä sitten lähdettiin matkaan! Kuulosuojaimet päähän ja menoksi.
 Tuli ihan kotoinen olo kun ihasteli ulpukoita. Ja sitten meinasi ottaa yhden matkamuistoksi...
Saatiinhan sitä intiaanitunnelmaakin?
 Tuuli tuivertaa tukassa, ja elämästä täytyy nauttia!
 Reitti oli kai kasvanut hieman umpeen?
 Le Capitan
 Naapureiden vene
 Aallot joella. 
 Krokoilla oli tollaisia poseerauspaikkoja jossa turistit saivat ottaa niistä kuvia. Mie kyllä epäilin et onko ne muovisia? Totuus voi kuitenkin olla että ne tarvii aurinkoa ja nuo oli niitä aurinkoisimpia paikkoja (Silti ne oli muovisia..?)
Laiturilla tervetulokomitea. Ja eikun pois veneestä?
 Oli siellä myös paikallinen särki.
 Kaverit lämmittelee ja uneksii pääsevänsä isoina oikean auringon alle.
 Että jos et saanut ittees tapettua siellä joella ni vielä ois mahkuja?
 Päiväuniaika
 Niin tytyyväinen ilme kasvoilla. Olikohan tää se Fat-Joe?
 Ja mie sain pitää ihan elävää lämmintä ja pörröistä krokovauvaa sylissä... Eikun siis se oli ihan jääkylmä ja kova, mutta silti niin hienoa!!!!
 Pikkuräpylä :iconeheart:
Minkähän näistä citymaastureista itselleni valitsisin?

Mutta sitten koska kaikki ilo loppuu aikanaan niin loppui myös tämä kiertoajelu ja olikin aika lähteä kotia kotia. Jäätiin bussista pois kaupungilla, sillä opas oli ystävällisesti kertonut meille kyseisen liikkeen paikan. Älkää peljätkö, en ottanut uutta tatuointia, sillä hinnat tuossa paikassa lähtivät 200$ ja sellainen jonka olisin halunnut olisi maksanut vähintään 700$. Matkakassa ei nyt antanut periksi.


perjantai 15. helmikuuta 2013

Matka jatkuu :D

Päivä 5: Miamin lämmöstä nauttiessa

Edelleen aikaero vaivasi, mutta ei anneta sen häiritä. Aamupalalla oli valittavina munat ja pekoni tai leipäkori. Kokeilin leipäkoria, Jarno halusi munaa ja pekonia. Hienosti tilasimme myös vettä. Enpä muuten ole tainnut ikinä noin kallista vettä juodakkaan. 8 dollaria on minusta aika paljon? Varsinkin kun sitten vasta huomasimme että sitä olisi toki myös ollut ilmaisena versiona. Mutta kuva piti tietysti ottaa :D
Aamupalan jälkeen ryntäsimme heti rannalle, joka oli heti seuraavassa kadunkulmassa. Upea hiekkaranta, jossa oli valittavina a) hotellilta retkituolit ja pyyhkeet, b) rannalta lepotuoli 11$ c) lepotuolille varjo 13$. Valitsimme pyyhkeet respasta. Koska koralliriutta alkaa heti tuosta rannalta, löytyi sieltä korallinpaloja sekä hienoja simpukoita. Katsotaan mitä suomen tulli moisista matkamuistoista tuumaa. Mutta koska Jarno jaksoi läträtä vedessä, on niin pari minigrippussia täynnä. Ja käyvät loistavasti Walesin simpukoiden joukkoon.
 Tuosta pikkumökistä olisi voinut ostaa rantatuoleja ja varjoja. Oiskohan ne tuolla hinnalla saanut tuoda kotiin?
 Jostain syystä tähän aikaan ei vielä ollut juuri muita auringon palvojia.
Jarski voittajana rannalla.

Meressä on nyt käyty. Ainakin varpaat on kasteltu jos ei muuta.

Sitten nopea suihku ja kaupungille. Hotellin valintaan vaikutti rannan läheisyys, ja käveltävissä oleva matka kaupungille. Joka tässä tapauksessa siis tarkoittaa kutakuinkin yhtä pitkää katua jonka varrella kaikki kaupat ovat. Jos olisi tahtonut bilettää, oli kuulemma meidän hotelli aivan liian kaukana. No en tiiä, jos miulta sammui valot jo kasin aikaan illalla ni ei ehkä ois kannattanut maksaa hotellista tupla/triplahintaa?

Yhtenä matkan kohokohdista oli siis päästä Guessin kauppaan, ja ostaa kukkaro. Mummoni kuoli jokin aika sitten ja hän jätti minulle hyvin pienen mutta sitäkin tärkeämmän perinnön. Mietin pitkään mitä rahalla tekisin, ja päätin että koska mummoni arvosti kauniita asioita  niin ostan jotain mikä mahdollisesti kestääkin useamman vuoden. Nyt kävi vaan niin että mukaan lähti kaupasta sekä kukkaro että laukku. Niin edullisia tuotteet olivat suomen hintoihin verrattuna. 

Tapasimme myös Elvinin, paikallisen myyjän joka möi turistimatkoja kadulla. Sysimusta mies, joka osasi suomea. Ja siis oli vaan opetellut kieltä. Vaikka sanoikin että suomalaiset tunnistaa siitä että juroina kävelevät vaan eteenpäin eivätkä jää juttelemaan. Hänellä muuten oikeasti oli kielipäätä, sekä osasi tunnistaa eri kansalaisuudet kymmenien metrien päästä. Todella hauska mies. Osasi neuvoa meille myös paikallisen lemmikkieläinliikkeen sekä hyvän ravintolan. kovasti olisi myös myynyt meille matkoja, mutta kieltäydyttiin kohteliaasti. Elvin muuten kulki pitkin ja poikin hyvin vilkkaasti liikennöityjä katuja segwayllä. Kysykää Jarnolta tai katsokaa googlesta. En muuten olisi itse halunnut moista tuossa liikenteessä kokeilla.

Ravintola johon hän meidät ohjasi oli sekä hyvä, että suht edullinen, ja annokset olivat sitä luokkaa että nälkä lähti. Yritettiin useampana päivänä käydä muualla syömässä, ja aina vaan löysimme itsemme tuosta samasta ravintolasta. Gordon Ramsey olisi kyllä kuollut nähdessään tuon menuun, nimittäin siellä oli varmasti toistasataa erilaista annosta. Annoksista kuvia myöhemmin, ne ovat vielä lataamatta koneelle.

Ravintolan terassilla istuessamme seurasin paikallista koiran pitoa. Kaikki koirat olivat joko superpieniä tai sitten mastiffi/pittbull tyyppiä. Ja noi pienet, ne suurin osa kannettiin joko sylissä tai kassissa paikasta toiseen. Tässä oli sitten paikallinen koirapuisto. Huomio että aidat uupuvat, joten omistajat juoksivat sitten pikkupuudeleitaan kiinni kun ne kirmasivat kerjäämään ruokaa meiltä syöjiltä. Toinen huomio on että tuo vihreä mikä kuvassa näkyy ei todellakaan ole nurmi, vaan vihreä matto. Kun koira pissi siihen se puhditettiin joko vedellä tai sitten vaan annettiin olla. Myöskin toki lapset käyttivät samaa puistoa leikeissään. Mutta koirat olivat onnellisia kun saivat kavereiden kanssa riehua?


Sitten alkoi näkyä mustia pilviä taivaalla, ja koska minulla oli jo hillittömät rakot jaloissa, päätimme ottaa taksin hotellille. Myöskin väsymystila alkoi olla sopiva. Taksin otto oli muuten loistoidea, sillä samalla sekunnilla kun saimme ovet kiinni ukkonen iski ihan huolella. Amerikassa kaikki on suurempaa, myös ukkosen jyrinä. Tuntui että maa tärisi. Upean näköistä oli kyllä katsoa moista terassilta.


Sitten olikin Happy Hourin aika. Silloin hotellilla oli kaikki drinkit puoleen hintaan. Baarimikkona toimi karjiksen omistaja, joka teki aivan mielettömän hyviä drinksuja. Häntä tuurasi muutamana iltana venäläinen nainen, jolla ei ilmeisesti ollut koiraa. 


 Jarno happynä hourissa.
 Miami Vice
 Ei saatu koko listaa käytyä läpi. 
Tämä muodostui ihan ehdottomaksi ykköseksi. Nimeltään ihanuus oli Mud Slide. Ainut ei alkoholi oli tippa suklaakastiketta ja vielä pienempi tippa maitoa. Nam.... 

Happy Hour siis alkoi viideltä ja loppui seiskalta. Eli aivan täydellinen aika miulle, joka sai suoraan sieltä mentyä sänkyyn nukkumaan!

keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Matka Maailman ääriin osa 3

Päivä 4: Lämpöä luvassa

Sitten koitti aamu jota olimme odottaneet: Miami Beach Here We Come!!!! Lämpöä, aurinkoa ja merta. Voiko ihminen muuta pyytää? No aussieita tietenkin! Aamupala subissa ja sitten taksilla kohti lentokenttää. Koska me suomalaiset haluamme olla ajoissa. No me oltiin sitten huolella ja kunnolla ajoissa. Turvatarkastukset olivat hyvin miedot, täytyi vaan mennä x:nä seisomaan pieneen kuvauspisteeseen ja sitten odottelemaan. Itse olin varustaunut katselemaan kauppoja ja viettämään siten aikaa, ja tässä se shoppailu sitten oli:
Lentokentän viihde-elektroniikkakauppa

Löytyi sieltä myös terveyskauppa, siellä oli myytävänä banaaneja ja omenoita. Todellakin niille täytyy olla oma terveyskauppa. Lentokenttä jolla olimme oli siis La Guardian. Ja täällä se sitten iski, tuo amerikkalaisten ja varsinkin latinojen ärsyttävä käytös. Tähän tulemme palaamaan vielä usemapanakin päivänä, mutta se alkoi täältä. Eli kuulutus tulee, boarding alkaa. Muutama ihminen hyppää jonoon. Boarding oli jaettu moneen osaan, ja me siis oltiin aika viimeisiä joten ei vielä suurta paniikkia. Sitten tulee kuulutus no niin nyt odotetaan näitä ja näitä jotta saisimme seuraavan porukan otettua. Ei näy ei kuulu. Ja sama toistuu uudelleen ja uudelleen. Ja sitten loppujen lopuksi mekin pääsemme koneeseen. Jossa heti alkaa kuulutukset voisitteko istua alas, emme pääse lähtemään ennen kuin istutte. Ja mitään ei tapahdu. Ihmiset seisovat ja juttelevat eikä niillä tunnu olevan minkäänlaista kiirettä. Laittakaa elektrooniset laitteet kiinni. Ipad vaan räpsii kuvia. Mie ja miun latinolapsi lentokoneessa. Lähtöaika tuli ja meni ja edelleen lentoemännät epätoivoisesti yrittävät saada ihmisiä ymmärtämään että tää nyt ei toimi. 45 minuutin kuluttua pääsemme lähtemään. Mutta ette ikinä arvaa mitä tapahtuu kun alkaa laskeutuminen? Oi luoja mulla meinas palaa hermo kiinni. Jos lentoemo käy siulle 3 kertaa sanomassa että laita nyt se penkki pystysentoon, ni mikä siinä oikeesti on niin vaikeeta???

Mutta no niin, lennosta selvittiin hengissä. Facebook on siis täydellinen keksintö! Laitoin siellä kyselyn jotta onko kukaan aussieihminen kiinnostunut näkemään meitä, ja kuinka ollakkaan, kyseinen kyltti löytyi kahden naisen pitelemänä lentokentällä:
Kuva on kylläkin otettu jo hotellilta. Mentiin aussietaksilla kahville ja sitten naiset tiputtivat meidät hotellille. Sovittiin treffit myöhemmäksi. Kyllä meinas oikeesti kyynel tulla silmiin, niin ihania he olivat!!!

 Mutta hotellin nimi on Red South Beach. Kuten kuvista näkyy, se on yllättävästi aika punasävyinen ;)


Mutta koska tässä vaiheessa kello oli jo todella paljon, oli aika kömpiä peiton alle ja uneksia huomisesta :D

Matka Maailman ääriin osa 2


Päivä 3: Maalaisrusakko ihmeissään maailmalla

Kuvien laatu ei sitten kauheasti huimaa, matkakoneella ei näköjään ole minkään sortin kuvankäsittelyohjelmaa. Joten yrittäkää kestää!
 Hotellin aula. Rakennettu 1905. Oli muuten upean näköinen!

Kat Von D tuolissa aamupalalla

Yöllä ei uni tullut silmään, ja kahden jälkeen kumpikin pyörittiin sängyssä ja yritettiin torkahdella. Aamupala alkoi vasta seitsemältä, ja oli siis hyvin aikaa tutustua paikalliseen suihkuun. Se oli ihanan pieni ja vettä tuli kylmä/kuuma vihdellen. Tietysti se oli myös ammeessa joten koko kylppäri lainehti vettä. Aamupalalla huomasimme järkytykseksi että paikallinen amupala käsitti 4 erilaista makeaa muffinssia. Aamun pelastus oli tien toisella puolella oleva subway. 

Kovin kotoinen olo tuli kun mussutti kanasubia. Aivan oli kuin olisi suomessa syönyt. Siitä matka jatkuikin Brodwaylle, ja koska emme ihan tienneett mihin olimme menossa, lähdimme ajoissa liikkeelle. Aamu menikin ihmetellessä paikallista ihmisvilinää ja suuria taloja. 
 Broadway



Löydettiin farkkukauppa ja sieltä kummallekkin useammat hyvin edulliset farkut. Mie valitsin Calvin Clainia ja Levi´stä, Jarno Leviksiä. Sitten löysimme oikein mukavan Irkkupubin ja siellä menikin seuraava tunti oikein mukavasti. Sitten olikin aika hypätä bussiin. Olimme ennen reissuun lähtöä varanneet 5h kiertoajelun New Yorkissa, ja voin sitä muuten suositella oikein lämpimästi! Opas oli oikein ihana vanha mies, joka tiesi miljoona nippelitietoa New Yorkista. Kuvista ei mitään kauhean laadukkaita tullut mutta onneksi niitä otettiin reilusti.

Enismmäinen pysähdys oli Central Parkissa, John Lennonin kuolinpaikan vieressä. Kävimme katsomassa Strawberry Fieldin ja ihmettelimme asuntojen hintoja. 
 Pallo. Jenkit tuntuu tykkäävän teemasta.

 Opittiin paljon takseista. Kun valo palaa ja numerot näkyvät, silloin heilauta kättä. Ota aina kuitti koska jos jätät jotain taksiin se on ainoa keino millä kenties ehkä löydät juuri kyseisen kuitin. Ja käytä vain näitä keltaisia. Paitsi me kyllä luotettiin lentokenttäkyydissä keltaiseen mieheen, ei autoon. Ja kyllä se vei perille asti.
 Amerikka on myös luvattu maa tienviitoille, kieltomerkeille ja muille ohjeille ja säännöille. Voitteko esimerkiksi käsittää että oikealle kääntyvältä kaistalta ei saa kääntyä kuin oikealle? Tai että kiertoliittymästä ei saa kääntyä väärään suuntaan?

 Yoko Ono asuu täällä. Jos muistan oikein ni asunto maksaa alkaen 20 miljoonaa ja maksutapana on ainoastaan käteinen. Myös George Lucas asuu täällä. Ja muutama muu julkkis.
 Central Park

 John Lennonin muistomerkki

 Heppa-ajelua oli tarjolla. Ei menty kun bussiajelu oli kesken.

Ja tähän päättyi John Lennonin matka.

Toinen pysähdys oli Rockefeller Centerillä.
 Taas pallo. Tällä kertaa miehen pitelemänä.
 Poliiseja oli muuten ihan huolella koko matkan ajan. Tässä niistä yksi. Ei tarvinnu kyllä huolestua rikollisuudesta. Jos ois jotain tapahtunut apu olisi ollut lähellä.
 Hieno vanha kirkko. Todella moni rakennuksista oli restauroinnin alla. Hienoa että nämä sentäs osaa kunnioittaa vanhaa eikä vaan tehdä uutta!
 Rockefeller Center. Oli muuten vaikeuksia saada kuvattua yhteen kuvaan, sen verta korkea rakennus oli.


 Tiistaiaamunakin löytyi luistelijoita. En muista tarkkaa vuotta milloin tämä perinne aloitettiin mutta kauan kauan sitten. Näytti kovin hauskalta! Varsinkin kun kontrastina oli pilvenpiirtäjät!


Ja sitten takasin bussiin. Seuraava pysähdys oli Flatiron Building. Siitä silloin joskus taidehistorian tunnilla opettaja selitti niin antaumuksella että oli todella hieno nähdä rakennus livenä. Ja ei sitä uskoisi kuvista kuinka kapea tuo kapein kohta onkaan. On siinä ollut muurarilla tekemistä!


 Empire State Building. Yöllä se oli hieno kun siinä on kauniit valot. Ja ne muuten vaihtuvat aina teeman mukaan. Maanantaina valot olivat muistuttamassa rintasyövästä. Ja viikonloppuna valot olivat vaihtuneet koiranäyttelyn väreihin!
Orava ois halunnu lähteä mukaan. Mukavaa vaihtelua torakan jälkeen ;)

Sitten seuraava pysäkki olikin satamaan. Se oli kärsinyt todella pahasti hurrikaani Sandystä, ja usemmat liikkeet olivatkin kiinni koska vesi oli noussut pari metriä liikkeiden sisälle. Sinne oli mennyt monta brändiliikettäkin. Niitä siellä sitten kunnostettiin.


Sitten pienen tauon jälkeen pääsimme veneeseen, ja matka kohti vapaudenpatsasta alkoi. Keli oli synkkä ja kylmä. Vapaudenpatsaan saari oli siis kokonaan restauroitu juuri ennen hurrikaania, ja se oli tehnyt todella pahat tuhot siellä. Eivät osanneet sanoa yhtään milloin saari avattaisiin yleisölle uudestaan. Kaikki laituritkin olivat tuhoutuneet. Mutta onneksi veneet silti kulkivat, joten saimme edes nähdä kuuluisan muistomerkin joka oli ollut ensimmäinen näky niille jotka olivat veneellä tulleet Uudelle mantereelle. Titanicista selviytyneetkin olivat tämän näyn ensimmäisenä nähneet, ja heidät olikin majoitettu satamassa olevaan hotelliin. On siinä varmaan ollut helpoitus nähdä kyseinen nainen. Tästä satamasta lähti myös Carpathia joka pelasti sitten nuo onnettomat merestä.
 Veneessä menossa katsomaan Vapaudenpatsasta
 Satama mereltä päin.
 Ja siinä se nyt sitten on!!! Oli se kyllä kaunis!!!

New York mereltä käsin katsottuna

Sitten olikin aika mennä takaisin satamaan ja kohti maailman mekkaa, eli New Yorkin pörssi. Sinne ei muuten sitten ole ollut enää mitään asiaa 9/11 jälkeen. Myöskin turistit olivat ennen voineet ajella pilvenpiirtäjien hisseissä. Eivät voi enää. Kaikki on kuulemma muuttunut tuon päivän jälkeen Tällä aukiolla oli enemmän poliiseja kuin Joensuussa. Mutta saatiin kuitenkin muutama kuva otettua. 
 Hallin katto olisi ollut upea nähdä sisältä käsin! Se kimalsi ihanasti.


 Ja tässä talossa pidetään suurinta osaa maailman kullasta. Sitä saa kuulemma käydä katsomassa, koska se on niin painavaa ettei kukaan sitä jaksa lähteä kantelemaan. Ja jos Suomi myy kultaa Ruotsille, se otetaan Suomen kasasta, punnitaan ja siirretään Ruotsin kasaan. Hienoa eikö totta? Tee työtä jolla on tarkoitus?

 Ja sitten: Siinä se on! Ground Zero! Tai siis se oli tämän Freedon Towerin ykkösen sivulla, kaikkien niiden barrikaadien ja poliisien takana. Sinne olisi pitänyt tilata etukäteen liput, joita myydään vain tietty määrä joka päivä. Ja ilmeisesti noiden lippujen saaminen on verrattavissa ässäarvalla voittamiseen. Ja se että pääset kaikkien turvatarkastusten ohi katsomaan paikkaa, olisi vienyt ilmeisesti aika monta tuntia. Mutta turvallista oli katsoa, poliiseja oli niin paljon!!!
Ja tässä Freedom Tower kakkonen. Merkillisintä näissä torneissa oli niiden koko. Olisi voinut kuvitella että moinen pytinki on aika iso halkisijaltaan, mutta ei! Ne oli ihan mitättömän pieniä, en vaan voi käsittää kuinka ne voi pysyä pystyssä??? Ja tiesittekö että itseasiassa 7 taloa sortui tuona päivänä? Mie en tiennyt. Mutta hienot nää olivat. Harmi kun kuvissa ei näy ne tuhannet valopisteet jotka valaisivat seiniä. Upea näky! 

Sitten bussimatka olikin siinä, ja upea viisituntinen oli vierähtänyt. Voin lämpimästi suositella jokaiselle tuota matkaa, siinä oppi miljoona kertaa enemmän Isosta Omenasta kuin mitä olisi oppinut vain kävelemällä ja katselemalla.

 Ja sitten irkkupubiin illalliselle ja sen jälkeen otimme taksin suoraan hotellille. Huomenna olisi pitkä päivä!
Tässä vielä hotelli jonne Titanicilta pelastuneet majoitettiin!

Ja korjaus heti tietoihin täällä: Klik Eli eihän noi nimet ja numerot menny ees vähänkään oikein :D