Kuinka kiusata koiraa koko rahalla?

Jokainen joka on naamakirjakaverini tai muuten vaan minun kanssa tekemisissä tietää meidän ikuisen paineen nostajan, hihnakävelyn. Ja siis varsinkin sen koirien ohittamisen. Pelkkä kirjoittaminen jo nostaa tuskan hien pintaan. No nyt siihen saatiin jotain edistystä. Ja täytyy sanoa että alku näyttää lupaavalta, katsotaan kuinka viikon päästä menee. Katsokaas kun ei se pelkästään jokapäiväinen ongelma, vaan se että sitä bh:ta on varmaan aika turha mennä kokeilemaan jos koira hyökkää häiriökoiran korvan viereen louskuttamaan? Joten siis härkää sarvista, ja rantakylään. Cesar Milanin apulaisena toimi Moona, häiriönä Kiri, Jatsi ja Hippa. Ja täytyy sanoa että Cesar olisi taputtanut karvaisia käsiään. Lopputulema yllättävästi vääräaikainen asiaan puuttuminen. Ja sitten saatiin kahteen kertaan ohitettua vieras koirakin. Ekan kerran hienosti, toisen kerran melkein hienosti. Kiitos Kamelit avusta!!!

Ja jotta ei päästäisi koiraa liian helpolla, muutaman tunnin päivälepo ja takaisin autoon, tällä kertaa päämääränä kesän ekat hakutreenit. Ja siellä ihana Aija. Joka sitten juoksi, leikki ja riehui koko rahan edestä. Eka maalimies eli Aija haamuna, suoralla palkalla. Ja kyllä muuten syttyi lamppu neidolla. Ja Aija oli aivan ihana. Toinen ukko Anni, piilossa. No siihen ei uskallus riittänyt, mutta pieni ääniapu ja menoks. Nyt irtorullalla, ja hieman haparoiva näytölle lähtö mutta sitten oltiinkin jo nakeilla herkuttelemassa. Ja sitten kokeiltiin ihan uusi juttu, eli minä takaisin keskilinjalle, Aija näkösälle ja suora lähetys. Kyllä muuten tanner tömisi kun neito pinkaisi vauhtiin. Aijaa ei nimittäin päästä juoksemaan karkuun ;) Sen jälkeen wubbailoittelu ja voinpa veikata että Aija on saunan tarpeessa tuon riehumisen jälkeen. Kiitos Aija ja Anni, oli loistavat treenit!!!

Tottistelun päivittelyä :)

Jaahas ennen kuin uusi treeniviikko alkaa päivitetään entisiä treenejä. Kovasti siintää kisat silmissä, mutta jotta ei niin helppoa olisi on sitä jo katse ylemmissä luokissakin. Eteenlähetykseenhän meillä on tullut hieman takapakkia, eli neito ei ole lähtenyt kovin innokkaasti lelulle. Muutama viikko sitten asiaa Marin kanssa pähkäiltiin ja Mari neuvoi namipurkin käytön. Siis mie vaan oon junnannu sen lelun kanssa. No otettiin purkki käyttöön ja jopas löytyi virtaa ja vauhtia! Ja oli muuten suora menokin. Ja mie jopa muistin tehdä valmistelevan osuudenkin kunnolla. Eli lopputuloksena seuraamisesta eteenlähetys, seuraaminen hyvä, eteenlähetys loistava! Tätä siis lisää ja varmuutta, niin voispa kokeilla maahanmenoakin. Jarnon opetettavana on ollut maahanmeno kaukaa, ja se alkaakin olla tosi hyvällä mallilla. Hieman innossaan jää pystyyn, mutta se on vaan liian suuressa vireessä.

Seuraaminen on myöskin edistynyt, ja siinä yllätys yllätys myöskin valmisteleva osuus on todella tärkeä. Eli minä rauhoitun, otan hyvin sotilaallisen asennon ja sitten mennään. Lelu vieläkin hieman näkyvissä, mutta sain viime treeneissä tehtyä kyllä piilossakin kun unohdin laittaa lelun paikalleen :) Siihen siis kestävyyttä ja matkaa sekä pikkuhiljaa häivyttämällä lelu taskuun asti. Mutta on se jo olkapäällä!

Noudot alkavat myöskin nähdä valoa tunnelin päässä, kun Moonan kanssa alettiin neitoa opettaa patoamaan kapulalla. Ja ei muuten yhtään mälvää enää. Siihenkin siis nyt kestävyyttä ja kunnollinen asento, jonka jälkeen lelun häivytys ja palojen yhteenkokoaminen.

Esteitä ollaan myöskin opeteltu, ja vaikka saatiin Moonan housut repeämään repesi myöskin oppiminen ja neito hokasi että esteen yli pitää mennä kumpaankin suuntaan. Tämähän meillä on siis ihan lapsenkengissä, mutta niin se saa ollakkin, on vielä pitkä matka siihen että tämä onnistuisi kokonaisena liikkeenä. Mutta pääasia on että hauskaa on, ja se kuultiin katsomostakin.

Jääviä liikkeitä ollaan myöskin harjoiteltu, niissäkin pitäisi muistaa se valmistelu. Edelleen mennään paremmuusjärjestyksessä maahan, istu, seiso. Tähän epäilen että toistoja toistoja toistoja on kaava kuinka näihinkin saa varmuutta.

Eli kyllä tämä alkaa hyvältä näyttämään, kunhan vaan antaa neidolle aina aikaa omaksua uusia juttuja. Nyt ensi viikko onkin aika kiirettä treenirintamalla, kun kesälomaan ei ole enää pitkä aika. Lomalle neito pääseekin, mummolasta on jo varattu residenssi viikoksi. Voi se pieni neito olla taas onnellinen!

Ja pyydän jo valmiiksi anteeksi kirotusvireitä, uuden kännykän näppäimistön opettelu vie oman aikansa :)

Kesäkuun kuulumisia

No joo ilmeisesti toi kännykällä blogin päivittäminen toimii, joten mahdollista olisi päivittää useamminkin tätä. No mutta siis mehän ollaan oltu "sairaslomalla" ja huomenna käydään näyttää tota pattia uudelleen, koska ei se oikein ole pienentynyt. Josko se Martina sen polttaisi pois? Toivotaan että sillä päästään koko inhasta taudista eroon!

Mutta sitten itse asiaan. Jälkeä ollaan nyt tehty kovastikkin, koska hakumetsään ei olla päästy. Jälki onkin edistynyt huimasti, ja neidolla alkaa löytyä tiukka ote siihen. Käytiin toukokuun viimeisenä viikonloppuna Keijo Rautasen opissa, ja paljon opittavaa meillä olikin. Perjantaipäivä oli sekä minulle että varsinkin koiralle kovin raskas henkisesti, mutta kun siitä päästiin yön yli nukkumaan oli lauantai yhtä auringonpaistetta ja hyttysten ininää. Ja kuinkas ollakkaan, voisin siis koiran kanssa jo vaikeuttaa asioita, ja sitten viimeiselle jäljelle otettiinkin jo kulmia. Jälki oli tehty mäkeen niin että ekana jälki lasku montun puoleenväliin ja sieltä nousi ylämäkeen. Haju kuitenkin painui alaspäin illan viiletessä ja saatiin hieno huijaus tehtyä koiralle. Neito tietenkin porskutti menemään alamäkeen, mutta huomasi itse kadottaneensä jäljen ja palasi kauniisti takaisin jäljelle. Ja muuten oppi että se pitää olla tarkkana että homma toimii. Sen jälkeen ei kulmissa ollutkaan enää minkäänlaista ongelmaa. Ihan mielettömän ihana kurssi oli kyllä, kiitos Seija kun höynäytyit mukaan!

Senkin jälkeen ollaan jälkeä tehty, ja oikeastaan koko ajan haettu balanssia pituuden, vaikuden, maaston ja namien kanssa. Viimeisin jälki olikin nyt jo ilman namia. Syy siihen olis se että koska namit oli keppien jälkeen kepit jäi nostamatta. Nyt kun namit poistettiin kepitkin nousivat, ja maasto saa olla aika rytkeikköä. Nyt vaan janatreenejä kohti ja tietenkin saada vielä varmuutta tuohon keppiennostoon. Jälki tuntuu kyllä tällä hetkellä menevän vallan mainiosti.

Esineruutuakin ollaan tehty, ja se alkaa pienoisen taistelun jälkeen toimimaan. Oltiin Oulussa ja tehtiin suht helppo harjoitus joka sit meni siihen että neito oli sitä mieltä että ei nyt vaan huvita. Jouduin hieman keskustelemaan neidon kanssa hommasta ja oho, sehän alkoikin toimimaan. Nyt viimeisessä harjoituksessa neito olikin sitten oikein hieno ja pätevä, ja toi kaikki esineet oikein nätisti. Nyt pitääkin alkaa vaatia tuomaan kunnolla esineet eteen, ja harjoitella sitä ihan erillisenä liikkeenä. Kyllä sekin siitä.

Neito pelastaa iskää vedestä, toinen kun meni hukuttautumaan sinne ja upposi :D

Tottiksesta teen ihan oman postauksen, se kun on aika pitkä ;D

Bloggaamisen riemua kännykällä?

Kokeillaanpa miten se tämä blogin päivittäminen kännykällä onnistuu. Jos nimittäin onnistuu hyvin blogiini voi kummasti tulla uusia juttuja huomattavasti tiheämpään. Ai kuka on kännykästään täysin riippuvainen?