"Lysti ja Tuittu"

"Lysti ja Tuittu"

lauantai 26. huhtikuuta 2008

Kuinka iloista voikaan toko olla?

Käytiin torstaina tokoilemassa Liperissä. Aijan kanssa oltiin mietitty noita meidän motivointiongelmia ja nyt sitten otettiinkin vaan "kivoja" juttuja. Eli aloitettiin hypyllä, jota ei sit viime kesän olla harjoiteltu. Hienosti Wallu hokas jutun, ja jäi kauniisti seisomaan hypyn jälkeen. Hieman itsellä oli ajoittamisongelmia, mutta kyllä se tästä. Sit otettiin luoksetuloa, joka nyt taas alkaa toimimaankin. Noutoa ei nyt vielä sekoitettu, ehkä ens kerralla sitten. Sit katsoin Hannan ja Jatsin harjoituksia, ja kyllä oli oikeasti hieno katsoa miten Jatsi on 120% hommassa mukana, naurusta oli masu kipeänä ;) Ihana pikkutyttö!!!

Eilen Selma tuli meille hoitoon ja täytyy vaan sanoa että kyllä oli väsyny pikku-ukko illalla! Noi rakastavaiset oli niin intona toisistaan, eivät koko päivänä malttaneet hiljentää vauhtia. Sitten hyvällä omallatunnolla pystyikin lähtemään katsomaan Aijan debyyttiä oopperassa, ja olipas kyllä hauska ilta. Nyton sivistetty oikein urakalla itseään ;D

tiistai 22. huhtikuuta 2008

Wallun totuuksia

Sain tälläisen haasteen, kun Jatsi ja Turre tahtoo kuulla millainen minä oon (Ihan kun eivät jo tietäs). Mut toi miun mamma on ollu niin kiireinen että eihän se oo kerenny kirjottamaan, vaikka minä oon jo monesti sanonu että pitäs nyt tehdä se juttu. Vaan tässäpä tämä nyt on:

Mottoni: Aina pitäs tehdä jotain, riehua, rellestää ja hillua. Oleminen on tylsää, jos ei mitään tapahdu.

Elämän tarkoitus: Ai onko sillä joku tarkoitus??? Siis eikö vaan voi nauttia elämästä, riehumisesta ja rellestämisestä?

Suosikki harrastuslaji: No siis tietenkin agility! Muut on kyllä noita mamman keksimiä pakonomaisia juttuja. Agi on ihanaa, kivaa ja mukavaa. Mut siinäkin toi mamma yrittää saada minua olemaan kiltisti, jos saisin itse päättää niin menisin kaikki esteet kerralla ja omassa järjestyksessä :) Tokoa en oo kyllä yhtään älynny, se on NIIIIIIN tylsää. Siis en ymmärrä mikä siinä on niin ihanaa, minusta paikallaan olo ei oo mukavaa toimintaa. Eikä joku hiton seuraaminen, miks ei vaan voi mennä omia polkuja? Ja sit mikä hiton hienous on istua kuralammikossa? Istus mamma ite siellä!

Mut nyt toi mamma puhuu jostain jälestyksestä ja paimentamisesta, ja minua hieman mietityttää että onkohan ne taas yhtä tylsiä kun toi toko, vai saakohan niissä riehua...hmm...Nokohtahan se nähdään!

Mut sit jos siis saisin ite päättää niin ekana kävisin agitreeneissä, ja sit riehusin muitten aussieiden kanssa. Ja illalla kävisin vielä treffeillä Selman kanssa. Se olis TÄYDELLINEN PÄIVÄ.

Eli siis mikä ei nappaa: Toko. Ja sit se kun mamma on aina töissä, ois vaan ihana riehua ja rellestää sen kanssa. Ja sit kun lähdetään johonkin kivaan paikkaan, niin eikö se auto oikeasti kulje nopeammin? Tahdon nopean auton!

Hyvää seuraa: Selma. Se on vähän niinku miun tyttökaveri. Mie tykkään siitä ihan älyttömästi. Ja sen kanssa on ihana pusutella... Sit kyllä noi aussiekaverit, Kiri kans on aivan ihana, mamma vaan ei nyt sit jostain syystä oo päästäny meitä tanssimaan, vaikka Kiri tuoksuu nyt ihanalle. Onkohan se ostanu uutta parfyymiä? Turre on miun jätkäkaveri, sen kanssa juostaan ja merkkaillaan ja elämä on ihanaa. Jatsin kans täytyy olla vähän niinkun aikuinen, se muuten rupee valittaa. Mut sekin on kyllä ihana. Miulla oli yks ihan tyttökaveri, sen nimi oli Rini, ja se oli kyl kans ihan mahtava. Mut en oo nyt nähny sitä tosi pitkään aikaan. Mikähän sillä on? Onkohan se suuttunu? Mut sen mamma Aija on käyny kyllä, ja vaikka se aina kiduttaa minua niin se on silti aivan ihana... Ja sit mulla on pari kaveria, Unelma ja Pami, joiden kans mie en oo ihan vielä päässy samalle aaltopituudelle. Mut yritän kyllä kovasti joka kerta kun nään niitä.

Sit ihmiskavereista (vaikka toi Aija mainittiinki jo tossa äsken) niin Mamma on tietysti paras. Toiseks tulee kyllä Iskä, sen kanssa on niin ihana olla kun se leikkii miun kanssa eikä rahaa minua noihin tyhmiin harrastuksiin. Sit Mummi ja Ukki,vaikka ne ei aluks tykännytkään miusta. Mut nyt (koska oon niin sulonen) ne on ihan rakastuneita minuun (no kukas ei olis, mie osaan olla niin ihana kun sitä haluan). Ja sit on ton miun Mamman sisko ja sen mies. Ne ottaa miut aina sillon tällön vahdittavaks, ja ne rapsuttaa aina kun mie haluan. Ja tuota siskoa on ihan pusutella, vaikka se ei siitä hirveesti tykkää ;)

Huonoa seuraa: No ihan ehdottomasti yks Urho, se hyökkäs miun kimppuun. Sille mie annan turpaan jos sen nään. Muuten miulla ei oikein kyllä oo huonoa seuralaista. Mamma karsii kyllä tylsät koirat miun ympäriltä.

Paras lukemani/kirjoittamani kirja: Käyköhän tähän se jos on syöny kirjoja? Koska siis sillon niitä on aika monta.... hmm... En oo kyllä tainnu ikinä sit ihan niinkun keskittyä siihen lukemiseen... Pitäsköhän sitä kokeilla??? Mie oon kyllä nähny kun mamma makaa sohvalla niiden kirjojen kanssa eikä leiki miun kanssa, joten jos siis se on lukemista, niin ei sit kyllä kiinnosta, niiden syöminen ja repiminen on paljon hauskempaa!

Kenet haastan? No siis voikohan tähän sanoa kaks koiraa, koska miusta ois aika ihana kuulla tuosta Rinistä, ja siis siitä et onko se suuttunu miulle, ja sit mie haluaisin kuulla Kirin ajatuksia.

Joten siis Rini ja Kiri!

Agiliitoa

Kylläpäs meni pitkästä aikaa aivan loistavasti treenit!!! Häiriönä meillä oli Kiri, jonka juoksut oli juuri loppuneet ja tuoksui oikein ihanalle. Vaan SILTI meidän koiruli pystyi keskittymään! Opeteltiin vielä pari uutta estettä, eli muuri jonka yli Wallu liiti niin hienosti, ihan kuin olis ennenkin nähny esteen :) Ja sit oli puomi oli aivan ihana, ei kuitenkaan ihan a:n veroinen. Kepit meni hienosti ja itse olin ihan ihmeissäni. Ja sit olin opettanu koiralle näköjään uuden käskyn.Kun sanoin koiralle korvat, se otti kontaktin :D Mamman taitava koiruli! Katsotaanhan mitä torstaina tapahtuu, tokoilu kun tunnetusti ei ole se Wallun vahva laji!

keskiviikko 16. huhtikuuta 2008

koiratappelu ja hyvin nukuttu yö

Lähdettiin Wallun kanssa eilen koirapuistoon pitkästä aikaa, kun Tiina ja Selmakin lupasivat sinne tulla ja kello ei ollut ihan älyttömän paljon. Ja kuinkas kävikään...

Kerettiin puiston portille, kun Urho niminen koira sitten hyökkäsi Wallun kimppuun. Wallu oli vielä hihnassa ja minä yritin saada koiraa tuo toisen alta pois. Onneksi Urholla oli valjaat, niistä repimällä saatiin koira Wallun kimpusta pois. Koira oli ihan kurainen ja märkä, yritin katsoa että mitä oli tapahtunut, sillä ihan selvästi kuulin että nyt sattui. Kuitenkin mitään en löytänyt ja koira riekkui Selman kans ihan normaalisti, niin ajattelin että kaikki ok.

Käytiin vielä hieman koulutusta koulun kentällä ja sit suihkuun. Illalla katsoin vielä että mitään ei näkynyt. Koira oli hieman levoton mutta enhän nyt sitä yhdistänyt tuohon tappeluun (tyhmä minä) . Yöllä Kari herätti katsomaan Wallun päätä. Oli muuten oikeasti pahan näköinen haava, Urhon kulmurit oli tehneet hienoa jälkeä. KOira nukkui yön minun vieressä, piippas välillä ja nukku tosi levottomasti = lue: minäkin nukuin.

Ja tänä aamuna sitten eläinlääkärille, Martina nauroi että meillä taitaa olla ongelmatapaus ;) Selästä löytyi vielä muutama kulmurin tekemä haava, ja nyt sit on karvat ajeltu niistä kohdin pois, antibiootit päällä ja vitutus todella suuri. Onneksi ei kuitenkaan tuon pahemmin käyny, ja Wallu alkaa olla jo mestari antibiootin syönnissä!

tiistai 15. huhtikuuta 2008

Agilityä, tokoa ja herra woldemoria

No nyt on sitten koulutuksessa taas edetty :) Perjantaina Aija tuli käymään ja suuntasimme läheisen koulun kentälle hieman kouluttamaan pikku-ukkoa. Yllättävän hyvinhän tuo meni, meillä oli jopa pieni häiriötekijä, pikku tyttö juoksenteli kentällä. Sunnuntaina suuntasimme agilityyn. Ja sehän meni hyvin. Eli ei. Ukko pääsi taas jäähylle muutaman kerran, ja se taitaakin olla sit hyvä rangaistus. Kolmennella kerralla jopa sit tekikin jotain. A on nyt siis aivan ihana, taitaa voittaa jopa putken. Vielä kun saisi tuota vauhtia hiljennettyä siinä, menee kun heikkopäinen sen läpi. Keinua kokeiltiin ekan kerran ja ei tuo koira tuntunu oikein olevan millään siitä, katto vaan että mikäs tässä nyt oli ideana ;) Ei ilmeisesti tarpeeksi jännittävä (arvatkaahan mitä tapahtuu kun kukaan ei ole pitämässä toista päätä)

Eilen meillä oli noi agilityn alkeet ja meidän showkoira pystyi olemaan välittämättä muista koirista ja keskittyä vallan mainiosti tekemään omia hyppyjä. Kepitkin menivät kohtalaisesti. Kyllä huvitti kun koira oli just sen näköinen että katsokaa kuinka upea olen ;)

Hannan kanssa illalla juteltiin puhelimessa, ja nyt sitten on taktiikkana että pienestäkin pyllyilystä joutuu jäähylle, jotta osaisi keskittyä ja tehdä niin kuin minä sanon eikä soveltaa. Agilityssä varsinkin tuo rangaistus on todella toimiva, kuitenkin kun tuo koira siitä tykkää niin hulluna.

Ja isi lupasi tehdä meille kepit jotta voidaan niitä ruveta niitä kotonakin kokeilemaan, saadaan vähän harjoituksia tehtyä kotonakin. Vaan nyt sit hieman huilitaan ja torstaina sitten tokoilemaan taas :)

keskiviikko 9. huhtikuuta 2008

siis ei nyt vielä...

Ihan vaan selvyyden vuoksi, olin siis jo haudannut koko tokopuolen kokonaan ja lähtenyt siitä että jos tuon koiran kanssa nyt jotain vois puuhastella. Toi kokeisiin meno on hyvin kaukana, vaan kuitenkin jos siihen taas rupeaisi ajatuksiaan panemaan... Eli vasta sit kun koira on siihen valmis (ja minä) :D Älkää pelätkö, siihen menee vielä aikaa, en vielä oo huomenna varaamassa aikaa ;D

tiistai 8. huhtikuuta 2008

Agilityä

Jihaa!!! Nyt on paikka agilityn alkeissa, ja pomolta lupa jotta pääsen aiemmin töistä ;) Ja sit jätin Hilkalle anomuksen päästä kokeilemaan jälestyksen suuria saloja. Joten treenikalenteri alkaa olla aika täysi. Tokoilemaan pääsen torstaina, kun työkaveri suostui vaihtamaan vuoroja. Ja nyt jopa koiruli alkaa taas tottelemaan, jospa jopa saataisi jotain aikaiseksi. Minua niin kiinnostaisi saada ihan tuloksia tuolta tokon puolelta, vaan ei taida vielä siintää valoa tunnelin päässä (vai oliko se se lähestyvän junan etuvalo?)

No mut loppuviikosta katsotaan se :D

keskiviikko 2. huhtikuuta 2008

Viikko hulinaa

Kylläpäs on ollu taas sellainen viikko että omille ajatuksille ei paljoa ole jäänyt aikaa. Sunnuntaina käytiin Wallun kanssa agiliitämässä, ja nyt jopa koiruus jaksoi keskittyä, ja mikä kaikkein hienointa, A alkaa olla nyt se ihanin este (vai oliko ne Hilkan lihapullat) :D. Ja minä onneton yritän noita keppejä opetella, koirallahan ei ole ongelmaa ;) Vaan kohta alkaa alkeiskurssi joten jos siinä sit minuakin koulittaisiin!

Maanantaina Kari suuntasi kohti Kuhmoa Wallun kanssa, ja minä jo mietin että mitähän sitä keksisi kun on ihan koko ilta aikaa olla yksin. Tiina onneksi korjasi asian ja toi Selma sakemannin minulle hoitoon. On kyllä niin suloinen koira, oisin voinu ottaa pitemmäksikin aikaa.

Viikonloppuna ei päästä treenamaan kun lähden Kuopioon myymään kodinkoneita, täytyy sit ens viikolla yrittää päästä varsinkin tuota tokoa treenaamaan.

Vaan kylläpä sitä nyt saa olla ylpeä itsestään... Sain opetettua Wallulle ensimmäisen "sirkustempun", Karihan se meillä on ollu tuo temppujen opettaja. Eli meidän pikku-ukko osaa pam käskyn! Se kellahtaa tosi vauhdikkaasti selälleen ja näyttää ihan kuollelta :D (pienistä asioista ihminen on onnellinen)