"Lysti ja Tuittu"

"Lysti ja Tuittu"

maanantai 30. tammikuuta 2017

Raiteet vievät etelään

No eihän ne juoksut nyt sitten alkaneet kun sain hoitopaikat ym. sumplittua niin että ei olisi haitannut vaikka olisivatkin alkaneet :D No mutta viimeisestä suunnitelmasta pidettiin silti kiinni, ja perjantaina hypättiin Lystin kanssa junaan ja lähdettiin kohti Vantaata. Juna-asemalla älysin että eipä muuten ole Lysti tainnut ko. paikassa ennen vieraillakkaan. Vaan eipä tuota paljon häirinnyt äänet ja ihmispaljous, reippaasti mentiin junaankin ja suurimpana ongelmana oli se että paikalla oli ihmisiä jotka eivät huomioineet pientä koiraa? Toi on kyllä jännä että vaikka sille onkin ihmiset aika "ilmaa", niin tuollaisissa tilanteissa jokaisen pitäisi huomata että juuri LYSTI tuli junaan. Kun juna lähti liikkeelle, katseltiin hetki maisemia ja sitten olikin ihan tylsää ja kohta en edes huomannut että minulla oli koira mukana.


Tuuli olikin asemalla odottamassa meitä ja päästiin heti lenkille Riemun, Raikun, Nukan ja Novan kanssa. Kyllä taisi sekä koirilla että omistajilla olla hauskaa :D Lenkin päätteeksi Lysti jäikin sitten Tuulin luo viikonloppua viettämään, ja mie suuntasin kohti Lahtea ja australianpaimenkoirien hallituksen kokousta. Kiitos Satu ja kumppanit hauskasta viikonlopusta!




Lystillä oli ollut hauska viikonloppu, oli saanut leikkiä siskon ja äitin kanssa ja käydä vieraisillakin. Kiitos Tuuli, Riemu ja Raiku hoidosta!

Ja sitten koittikin jo sunnuntai, ja matka kohti kotia alkoi. Ja ei muuten mennyt lähimainkaan niinkuin menomatka. Juna oli aivan täyteen ahdettu, ja jouduimme istumaan puolittain käytävällä. Ja siinähän niitä rapsuttajia sitten riitti. Syvä huokaus. Vasta Parikkalan jälkeen saimme oman paikan ja ajattelin että no siinä sitä sitten saa rauhoituttua. No ei. Edessä istui vanhempi pariskunta joka huomasi tilaisuutensa tulleen ja arvatkaa kuka oli nanosekunnissa niiden sylissä? No Kiteen kohdalla rapsutuksia oli ilmeisesti saatu tarpeeksi ja sitten pystyi pieni alkamaan nukkua. Reissu taisi silti olla omistajalle paljon rasittavampi kuin mitä koiralle :D

Lily oli reissun ajan Jarnon hellässä huomassa, ja oli ekaa kertaa sitä mieltä että Lystin ei olis tarvinnut tulla kotiin. Onneksi ajatus muuttui parin minuutin päästä siihen että oikeestaan miulla olikin aika ikävä, ja sitten taas leikittiin ihan normaalisti. Lily oli kyllä kuulemma nauttinut rauhasta koko rahalla. 

Mutta kyllä mie seuraavan kerran menen autolla. MINUA ahdisti sen verran paljon :D



keskiviikko 25. tammikuuta 2017

Jos metsään haluat mennä nyt niin takuulla yllätyt...

Nimittäin siitä määrästä biojätettä joka on nyt vallannut meidän metsät. En todellakaan tiedä onko nyt joku oikeasti alkanut kantaa biojätteensä metsään vai mikä hitto tässä on, mutta nyt loppui meidän tytöiltä ilman kuonokoppaa lenkkeily. Ei nimittäin ihan hirveästi naurata paria tuntia pestä mattoja ja katsoa kun koira oksentaa keskellä yötä. Mutta arvatkaapas löytyykö MISTÄÄN sellaista kuonokoppaa aussielle joka olisi tuohon tarkoitettu? No ei todellakaan! Eli etsinnässä olisi metallinen, mukava kuonokoppa, jossa koira saisi hengitettyä mutta EI syöytyä koko maailmaa?  Ja että se vielä pysyisi päässä! Auttakaa toki jos tiedätte mistä moisen ihmeellisyyden saisi löydettyä? Koska ei vaan oikeesti enää jaksa moista touhua.

Mutta viime viikon räjäytän verisuonen päästäni ajatukset on näköjään tällä viikolla poistettu, ja Lysti on taas normaali oma itsensä. Pihapiirin vartoiminen on kyllä edelleenkin aika vahvana, se ei ole kadonnut mihinkään. On tuolla pikkusintillä vaan todella paljon enemmän vahtiviettiä kun mitä Lilyllä on. Joten enää en ehkä suosittele että kannattaa tulla meille ihan tietämättä, varsinkaan jos me ei olla kotona etkä ole nähnyt Lystiä ennen :D Mutta nyt seiso käskyllä seistään, kapulaa pidetään suussa ja seuraaminenkin on alkanut muistua mieleen. Aika hienoa! Juoksut ei toki vieläkään lakaneet, arvatkaa kuinka olisi käynyt jos en olisi saanut Lystille toista hoitopaikkaa viikonlopuksi? No aivan varmasti olisivat alkaneet :D

Koeilmo on aiheuttanut normaalia vähemmän vatsanväänteitä, joka on kyllä todella outoa? Treenit on menneet edelleen tosi hyvin, Lily on iloinen oma itsensä, ja tekee kokeenomaisetkin oikein hyvällä tuulella. Outoa? Toki pitäähän sitä hieman ahdistua mm. liikkeiden aloituksissa, mutta huomattavasti vähemmän kun otin noi aloitukset työn alle. Jospa nyt saisi mentyä kokeeseen kerrankin ilman kauheata paniikkia?

Ja nyt pitää ottaa itseään niskasta kiinni ja tehdä Lystille aikataulu ja suunnitelma, jotta tulisi oikeasti opetettua sille tarvittavat liikkeet ja joskus sitten päästyä jopa ihan kokeisiinkin. Joten ehkäpä alan sitä nyt seuraavana tekemään :D


lauantai 21. tammikuuta 2017

Ei mennyt ihan kun Strömsössä

Mentiin eilen treenaamaan, tämän viikon treenit Lilyn kanssa on mennyt hyvin, mutta auta armias tuota Lystiä. Sillä on todellakin joku minäihanite- kausi menossa, ja kaikkeen pitää reagoida. Eikä korvia ole kun ulkonäön vuoksi. Joten mietin että nyt tehdään jotain tositositosi helppoa. No mutta ekana Lilyn treenit. Ja koira autosta. Ja mie aina katon että koira ei ole alla kun laitan kontin kiinni. No niin katsoin nytkin mutta Lilypä olikin nopeampi. Aikamoinen kopsahdus kuului, ja heti tietenkin katsoin että kävikö pahasti. No ei mitään. Ja koirakin oli ihan normin oloinen, joten eikun treenaamaan. Seuraaminen oli todella hyvää, odottelut ilman piippaamisia kiitos torstain treenin, ja vasta tunnarissa katsoin että nyt ei ole koira ihan normaali ja ai miten niin:


No eipä siinä. Hitto että toi ei vaan näytä kipuaan. No tietenkin treenit loppuivat siihen ja koiralle perusensiapu ja autoon. Ja koska Lysti olisi varmasti hoitanut vetramillin naamasta, niin Lily pääsi etupenkille. Ja voinpa taas olla iloinen koirasta jota saa tutkia, hoitaa ja joka ei syö koko autoa jos sen laittaa ruokapussin viereen. Koska eihän sitä nyt voi :D Se on vakavaa touhua olla etupenkillä :D


No sitten Lysti. Voihan hyvä päivä. Jätän vaan tän kuvakollaasin jonka miun treenikaveri teki, tähän ja saatte itse päätellä miten meni noin niinkun omasta mielestä. No naurettiin ainakin.


Että treenaa näiden kanssa sitten vakavasti :D :D :D

torstai 19. tammikuuta 2017

Se ei pelaa joka pelkää

Vai miten se meni? No tosiasia on nyt se että Virkkuun on tämän kuun aikana lisätty sekä Lystin että Lilyn ilmot. Lystin ilmoitin MH-kuvaukseen, ja onpa jännä nähdä mitä tuumaa pikkutyttö huvittelusta? Ja Lilyn kanssa päätin että on aika käydä katsomassa vikalista voivoivoittajasta, ja sattuipa vielä niin hyvin että lauantaina on kokeet ja sunnuntaina Pekka ja Riitta Korrin koulutus, joten lauantain perusteella saadaan heti myös korjaussarja niin päästään työstämään ongelmia joita kokeessa kohdataan. Koska tarkoitus olisi tietenkin saada niitä ykköstuloksia ja se TK3. Mutta epäilenpä että siihen on vielä pitkä matka :D Harmi vaan että todennäköisesti koetta en saa videolle, koska kukaan ei ole tällä kertaa lähdössä mukaan.

Vaikkakin eilen korkkasimme Poksin uuden hallin ja tietysti otimme kisanomaisen treenin jotta saimme uuden paikan hyödynnettyä. Ja kylläpä se hyödytti, sillä neito teki kyllä yllättävän hienosti hommia, ja ainoana (ja tiedettynä) ongelmana tuli odotusaikojen piippaus.

Lystikin yllätti, nimittäin hänellä on tällä viikolla ollut sellainen "minä ite" kausi menossa, vahditaan, muristaan ja ei totella. No taisipa olla ensimmäinen kerta kun asia näkyi myös treeneissä, ja viereisellä kentällä aksaava villakoira oli todellakin liikaa pikkuiselle. Mutta alkuhämmennyksen jälkeen villakoira unohtui ja hommat jatkuivat. Kunnes tultiin uudelleen halliin ja se sama koira oli taas kentän toisella laidalla. Voihan huoh :D No onneksi saimme vihdoin ja viimein sellaisen hallin jossa todellakin on sitä häiriötä, niin eiköhän tuo ongelma poistu ihan itsekseen Lystin mielestä. Ainut miinus tuosta viereisestä kentästä on meluhaitta, ei meinaa kuulla edes omia ajatuksiaan kun koirat huutavat ja ohjaajat yrittävät karjua siihen päälle. Mutta silti en valita!

Nyt onkin hyvä kun ollaan taas reissun päällä useampi viikko putkeen, niin saa Lystille ihan uusia paikkoja, hihnakävelyä ja uusia kavereita. Se taitaa nyt todellakin niitä tarvita :D

sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Kuinka saada omistajan aivokapasiteetti loppumaan?

Pitkästä aikaa otettiin tokotreeneissä koirahäiriötä, ja täytyy sanoa että tuollaiset treenit pitäisi todellakin ottaa valikoimaan. Lilyn kanssa paikkamakuuta, ja se kehään meneminen on edelleen aika kauheaa. Sitä ahdistaa ihan hirveästi. Mutta sitten kun käsky tulee ja täytyy jäädä paikalleen, niin siellähän on ja pysyy. Ja tokossa ei luojan kiitos piippaa, vaan hyvin rauhallisesti on paikallaan. Kun muut palkkasivat koiriaan lelulla, seuruutin Lilyä koirien ympärillä. Oikein hyvin teki hommia. Otettiin myös käskyrinkiä, eli yhteisesti käskettiin koirat maahan/istu/seiso ja käveltiin rinki ja siitä suoraan seuraamaan. Sen jälkeen vielä koirat vierekkäin ja kaukot, ja nytpä ei muuten liikunut jalat yhtään. Eli täytyy alkaa taas häiriöitä lisäämään treenihin, niitä todellakin tarvitaan. Onneksi ensi viikosta eteenpäin alkaa taas poksin vuorot ja nythän meillä on upea tilaisuus saada häiriötä kun on KAKSI kenttää ja vieressä pyörii agility koko ajan. Aivan huippua!

Lystin kanssa otettiin myös häiriötä, eli sama setti. Ja huomasinpa että malttia pitäisi alkaa treenaamaan. Koira siis osaa kyllä jo, mutta auta armias jos pitää hetki olla siinä asennossa/liikkeessä. No mutta aivan upea taas huomata, että eteenpäin pitää mennä. Ja olenpa opettanut koiralle myös sen että arvuuttele toki miten siihen sivulle pitää tulla, ja nyt alettiin sitä karsimaan pois. Ja täytyy sanoa että miun aivaokapasitetti loppui tuossa harjoituksessa. Kyllä voi olla raskasta, kun pitää olla niin rauhallinen ja eleetön. Mutta se mikä jaksaa aina tuoda hymyn huulille, on tuon koiran toistojen kesto. Ei kuulkaas aivot kärähdä kolmannella toistolla. Vaikka ei saakkaan palkkaa. Aivan upea pieni kirppu!

Ja koska en jaksanut enää yhtään mitään, niin otettiin viimeisenä kummallekkin tunnari. Ja voi hyvä päivä että voinkin olla onnellinen noista koirista! Lilyllä hieman on vielä epävarmuutta, mutta muutama kk sitten kokeiltiin samanlaista treeniä eikä Lily ymmärtänyt ollenkaan ideaa. Nytpä on jo aivan eri homma! Ja Lysti. No katsokaa itse. Kaukanahan tuo on vielä kisanomaisesta, mutta idea on ihan selkeä. Nyt vaan taas hetki treenataan paloja ja aina säännöllisesti katsotaan miltä ne näyttävät kokonaisuutena. Hymyilin kyllä aika kovasti kummallekkin treenin jälkeen, vaikka niin vähiin meni energiat että piti ihan sohvalle mennä hetkeksi kotona, ennen kun jaksoi mitään muuta. Ja tytöt saivat isot herkkuluut tuosta hyvästä. On se ilo omistaa kaksi noin ihanaa koiraa!

Ja tässäpä sitten ne luvatut videot:



tiistai 10. tammikuuta 2017

Pakoon kylmyyttä

Ainakin omistaja voisi paeta :D Jopa Lily on nyt tykännyt talvesta kun on kaveri jonka kanssa riehua, niin ei tule kylmä. Ainoastaan -25 ja sen yli pakkasella Lystin jalkoja alkoi palelemaan, koska pikkuinen päätti tuossa joulun aikoihin tiputtaa kaikki karvansa. Ja nythän kun ne on tiputettu, Lily seuraa perässä, eli karvan määrä on vakio lattialla. Paitsi Lilyssä sitä taitaa olla tuplasti enenmmän kun mitä Lystissä. Joka tietenkin tarkoittaa myös sitä, että kevään koiranäyttelyt saa unohtaa. No ehkä sitten myöhemmin.



Ihana rullailmaisuongelma oli, kuten arvata saattaa, minun pääni sisällä, ja kun sain oman pääni selväksi ajatuksista, alkoi myös ilmaisu toimimaan. Tässäpä pieni esitys siitä miltä se nyt jo näyttää.


Lilyn kaukot ovat myöskin olleet murheen kryyninä, ja nyt ollaan taas kokeiltu ja junkattu kuinka ne saataisiin toimimaan. No vanha kunnon harjanvarsitekniikka toimii nyt parhaiten, ja koska Lily on niin epävarma vielä tekemisestä, niin myöskin se, että ei tee liian isoa numeroa epäonnistumisesta vaan kehuu onnistumisesta. Ja tässä myös minun oma kroppani vaikeutti asiaa, ja nyt ollaankin videoitu melkein jokainen treeni jotta saadaan myös minun tekemät virheet videolle ja siten saadaan niitä korjattua. Ja tältäpä se nyt näyttää:



Lilyn kanssa uskon että saamme nyt nopeasti nuo virheet korjattua, ja pääsisimme vihdoin ja viimein KOKEESEEN! Pakko käydä hakemassa vikalista jotta tietää mitä pitää seuraavana treenata. Toi voittajaluokka vaan on itselle jotenkin niin suuri mörkö, mutta pakkohan se on voittaa möröt ja lähteä kokeilemaan. Harmi kun täällä suunnalla ei noita kokeita ole kovin paljoa, mutta ainahan se auto kuljettaa?

keskiviikko 4. tammikuuta 2017

Uuden vuoden juhlintaa

Jotenkin aika vaan menee niin nopeasti. Voisiko johtua myös siitä että tänä talvena ei sellaista ns. treenitaukoa ole todellakaan ollut? Mutta on se vaan niin ihanaa että saa treenata lämpimässä hallissa!

Uusi vuosi vaihtui kovin perinteisissä merkeissä, eli en tänäkään vuonna jaksanut valvoa puolille öin asti. Lysti ei edelleenkään reagoinut muuta kuin kuulemalla kovimmat paukut. Se on kyllä niin huikean hienoa, koska joka ikinen uusivuosi muistan Wallun viimeisen uuden vuoden. Ei ole todellakaan helppoa elää ääniä pelkäävän koiran kanssa. Ja Lilyhän on jo niin konkari uuden vuoden kanssa että se ei enää edes kuuntele paukkuja.

Lily pääsi eilen kiropraktikon käsiteltäväksi, ja ainoastaan niska oli jumissa. No sen tiesinkin, koska seuraminen on sen kertonut. Olisikohan tällä jotain tekemistä tuon personal trainer Lystin kanssa? Pitäsiköhän Lystin opetella uusia treenitapoja, niin ei menisi toiselta niska noin jumiin? Lily sai samalla laserhoitoa ja akupunktiota, ja sai kaupan päälle kehut hienosta käyttäytymisestä. Jos kuulemma kaikki asiakkaat olisivat yhtä rentoja ja helppoja hoitaa kun Lily, niin noiden hoitojen vaste olisi paljon parempi. Lysti pääsi mukaan häkkieläimeksi ja ainoastaan siinä vaiheessa kun laitoin takin silmien suojaksi laseroinnin ajaksi, alkoi protesti-itkua kuulumaan. Hän olisi toki halunnut nähdä mitä tapahtuu?

Ongelma Lystin hakuilmaisukin alkaa ratkeamaan kun tarpeeksi pohtii ja kyselee. Kyllä pistää nöyräksi tuo koira kouluttajansa. Mutta onneksi on ihania ystäviä jotka auttavat pohtimisessa, yksin olisin aika hukassa tuon koiran kanssa. Nyt aloitetaan koko homma aivan alusta, ja uskon että kyllä se keväällä rullan käytön osaa. On se vaan niin mielenkiintoista kouluttaa täysin erilaista koiraa kun aiemmat, saa todellakin taas aivonystyröitä jumpata oikein huolella ja kunnolla. Tuo koira kun ei tunnu antavan mitään ilmaiseksi, vaan pitää todellakin miettiä kuinka koulutuksessa etenee. Ja kaikkein parasta on se toistojen määrän kestäminen ja kokoaikainen uusien juttujen tarjoaminen. Ja nauraa saa kyllä, vaikka välillä melkein itkettää :D

Vuoden koira-kisoihinkin on nyt ilmot laitettu, ja jännityksellä odotan kuinka meidän käy tänä vuonna. Viime vuosi oli kyllä niin huikea että ilolla täytteli rivejä. Täytyi ihan miettiä mitkä tulokset ilmoittaa. Jos koira sai EK2 ja EK3, sekä 4xHK3 ja koko vuonna oli ainoastaan yksi pummi, niin aika loistava kisakaveri tuo Lily on kyllä.

Mutta nyt alkaa tämän tulevan vuoden kisatavoitteetkin olla selville, ja tuntuu että kesä voisi jo tulla :D Muutenkin kuin lämpimän sään puolesta. Nämä pakkaset ei niin ole miun juttu!