"Lysti ja Tuittu"

"Lysti ja Tuittu"

maanantai 29. lokakuuta 2018

Ja sitten TK3:sen rivi, ollos hyvä!

Jaahas, nyt oli tullut tulokset Virkkuun, joten saan sieltä katsottua tulokset.

Paikkamakuu 8: Ei noussut kun toisella käskyllä istumaan, mutta en ainakaan kuullut että olisi yhtään piipannut. Joten sehän meni vallan mainiosti!

Seuraaminen 7,5: Siellä meidän perusvirheet, eli pysähdyksissä ei istu ja hieman painaa sekä kontakti hieman katkeilee. Mutta iloisesti teki, tunsin hännän heilumisen välillä. ja sehän se on meillä pääasia.

L 8: Tässä en kyllä muista edes mistä nuo pisteet lähtivät?

Luoksetulo 7: No kappas kepposta, hieman taas ennakoitiin ja siksi vauhti oli TODELLA hidas. Tähän täytyy kyllä nyt keksiä joku kikkakolmonen että saa vauhtia EVL:ään. Koska tuolla ennakoinnilla ei tule kyllä siellä paljon pisteitä ropisemaan.

Ruutu 10: Ja sitähän se oli. Lily oli ihan liekeissä, ja kun kävelin lähelle näin että ihan nyki kun odotti luoksetulokäskyä. Tämän olen kyllä opettanut sille todella hyvin. Nythän se alkaa sitten se merkittömän merkin opettaminen, mutta onneksi tästä liikkestä muuten koira tykkää ihan älyttömän paljon, helpottaa ihan varmasti opettamista.

Ohjattu noutaminen 9: Tattadaa, voitteko uskoa, minpä näin Lilyn laukkaavan! Jokohan nyt voisin alkaa pikkuhiljaa uskomaan että tämä oikeesti alkaa olla yksi Lilyn lempiliikeistä?

Tunnari 8: Ei yhtään ahdistusta, reippaasti etsi kapulan, toki tarkisti kaikki muutkin, mutta sieltä se vaan sen oikean toi miulle asti. Aivan huikeeta. Mutta ei vieläkään kuulu Lilyn lempiliikkeisiin. Sen kyllä huomasi.

Kaukot 7: Ihan selkeä ero jo edelliseen kokeeseen, eli treeni on tuottanut tulosta. Toki edelleen liikkuu ja on tosi epävarman oloinen, mutta ihan selkeästi treeni tuottaa tässäkin tulosta. Mietin että jos nyt hetkeksi palaisi alkutekijöihin ja laittaisi sen laudan hetkeksi muistuttamaan oikeasta paikasta. Ja tuo Marin vinkki palkkaamisesta otetaan kyllä todellakin käyttöön. Ja ne takapääjumpat. Mie meinasin että taidan nyt ottaa parin viikon iltakuurin noista kaukoista, koska niitä voi vallan mainosti tehdä kotona.

Metalli 9: No hih heijaa, koirahan yritti varastaa metallinoutoon. Onneksi ennen kun liike alkoi. Joten intoa oli kyllä hakea kapula, todellakin. Tästä olen NIIN onnellinen, että tämä liike on nyt lopullisesti ohitse. Minusta on aina niin kauhea laittaa koiraa hakemaan superkylmää metallikapulaa. Nytkin se oli tosi kylmä. En yhtään ihmettele jos ei koira oikein tykkää asiasta?

Ja kokonaisvaikutus 8, vaikkakin tosiaan voisin hillitymmin kehua koiraa. Jep jep. Myönnän, vedin ihan tarkoituksella yli. Mutta se kannatti. Todellakin.

Ja nyt tosiaan sitten seuraavana nokka kohti EVL:ää. Hui kauhistus. Ja toisaalta VIHDOINKIN! Koska nuo voittajaluokan liikkeet on vaan niin jo nähty. Ihan ärsyttää että nyt ne pitäisi sitten Lystille kasata. Onneksi sillä on jo paljon pohjia liikkeisiin tehty, joten ei luulisi olevan niin iso juttu kun mitä Lilylle. Edelleen kyllä tykkään siinä mielessä näistä uusista säännöistä, että ne menevät oppimisen kannalta kauhean hyvin. Jokohan parin kk päästä uskaltaisi kummallekkin pitää kisanomaisen treenin jossa saisi katsottua kuinka valmiita oltaisiin seuraavaan koitokseen?

Ja siis vielä pari viikkoa sittenhän olin sitä mieltä että jätän tokon kokonaan, kun en jaksa enää treenata. Mutta onneksi siitä suosta on taas päästy yli. Joten mikäli joku blogini lukija on treeniseuraa vailla, niin saa hihkaista, sillä nyt kun maastokausi alkaa vedellä viimeisiään on taas huomattavasti enemmän aikaa tokolle.

tiistai 23. lokakuuta 2018

Nyt olisi rivi täydellinen!

Elikkäs nyt on kolmoset joka lajista jota olemme kisanneet Lilyn kanssa, kuin huikeeta! Eli  💓 FI KVA JK3 HK3 EK3 TK3 💓 Of Gurrent Extreme Evita. Kyllä se vaan tuon koiran kanssa ei mikään noista kirjaista tai numeroista ole tullut helpolla, mutta kyllä se onnistuminen sitten tuntuu muuten oikeesti aika huikeelta! Vaikka täytyy myöntää että jälki- ja tokotulosten saaminen on ollut eniten harmaita hiuksia nostattavaa puuhaa. Mutta periksihän me ei tunnetusti anneta, vaikka tiedän useammankin henkilön joka on ollut sitä mieltä, että keskittyisi nyt tuohon nuoreen ja antaisi Lilyn olla eläkekoirana. Mutta olisitte nähneet sen tuolla kehässä! Kyllä siinä oli eläkeläisyys aika kaukana. Harmittaa kyllä että kerrankin suorituksesta ei ole videota, mutta se laitettakoon pääni surinan viaksi.

Koska tämä koehan ei siin todellakaan tullut hyvään aikaan. Ilmosin Lilyn kokeeseen jo ennen Pieksämäkeä, ja sen jälkeen mietin jotta nyt on kummallekkin aivojen nollaus tarpeen, ja päätin pitää viikon täyslevon treenaamisesta. Ja seuraavalle viikonlopulle olinkin jo sopinut reissun Etelä-Suomeen, joten Lily pääsi Jarnon luokse hoitoon. Ja että sen jälkeen oikein urakalla alettaisiin korjaamaan juttuja ja olinpa vielä koetta edeltävälle viikonlopulle ilmoittanut tytöt tokokoulutukseenkiin saadakseni viime hetken vinkkejä.

Mutta koska minun elämä aina hieman heittelee, niin toki löysin sitten vihdoin ja viimein oman asunnon, ja heti kun tulin Etelä-Suomesta, alkoi hillitön pakkaaminen ja se jatkui asunnon remontoinnilla. Kävinhän minä toki tuossa tokokoulutuksessa, mutta siitäkin menin suoraan asunnolle remontoimaan sitä. Ja siihen päälle vielä muutin Jarnon luokse viikoksi, koska entisen asunnon tavarat oli jo pakattu, ja tiesin että remontoinnissa menee todellakin aikaa. Joten Jarno hoiti koirat ja mie kävin siellä pääasiallisesti vain nukkumassa. Muutamana iltana otettiin kaukoja olohuoneessa, mutta periaatteessa yksiäkään kunnon treenejä ei edellisen kokeen jälkeen kerennyt olemaan.

Ja jotta tämä kurjuus maksimoitaisiin, niin tottakai olin sitten päättänyt tehdä muuton lauantaina heti kokeen jälkeen. Koska miksipä ei? Mutta koska Extreme vaatii aina extremet olosuhteet niin näinhän siinä kävi nytkin. Lilyllä oli pitkästä aikaa oikeasti kivaa kehässä. Se palkkaantui erittäin hyvin sosiaalisesta palkasta (Tuomari kyllä huomautti suorituksen loputtua että muistathan koesäännöstä kohdan hillitty palkkaaminen), ei vajonnut kertaakaan omaan ahdistukseensa ja muutaman kerran minun piti jopa ihan aavistuksen laskea virettä, koska tiesin että sitten tulee rumaa jälkeä.

Osa-alueista sen verran, että kadotin sen hemmetin pistelapun ja näköjään häntärahaa ei ole vielä maksettu koska tulokset eivät ole ilmestyneet Virkkuun, niin ne avaan sitten kunhan saan faktaa tiskiin.

Ja kävipä vielä sellainenkin homma, että kun kävin kysymässä saisinko ostaa sen TK3-killukkeen, niin olimmepa saaneet vielä KP:nkin koska tulimme ensimmäiseksi luokassa! Joten saatiin vielä ruusuke matkaan. Kannatti siis käydä kysymässä killuketta. Joten tässäpä olisi virallinen kisakuva neidosta! On se vaan oikeasti aika huikea eläin. Eikä todellakaan päästä kuskia helpolla missään suhteessa. Mutta eipä tarvitsekkaan, tuntuupahan voitto sitäkin makeammalta.

tiistai 16. lokakuuta 2018

Ihania kuvia tytöistä

Susanna sai hyvän idean, että Siiristä täytyisi saada poseerauskuvat yksivuotissynttäreiden johdosta, ja tartuin tuumasta toimeen ja pyysin Lappalaisen Tomia ottamaan kuvia meidän treeneihin. Tomin serkku Piia Kinnunen @piijjakinnunen kiinnostui myöskin ideasta ja tuli mukaan treenihin. Aiheena oli haku, ja täytyy sanoa että aikasta huikeita kuvia otti kumpikin kyllä koirista! Piia tekee kuvausta ihan siis rahaa vastaan, joten jos kuvat miellyttävät, voi Piialle laittaa viestiä ja sopia kuvausaikaa. Ihanasti kuvissa näkee tyttöjen eron luonteissa, nauroin ihan kippurassa näille kuville!





Kyllä siinä on kaksi niin erilaista mutta silti niin mahtavaa koiraa!

Mutta koska piti saada myös niitä poseerauskuvia, niin mentiin läheiselle hiekkakuopalle, ja kyllä täytyy sanoa että jos noista treenikuvista tuli hyvälle mielelle niin nämä taas herkistivät jotenkin aivan uskomattomalla tavalla. 




Kunnes pääsin Lystin kuviin. Herkkyys oli aika kaukana? 


 Halusin myös saada yhteiskuvan Lystin kanssa, jossa näkyisi uusi tatuointini. Ja sen todellakin sain. Täytyy sanoa että tässä kuvassa on todellakin sitä jotain. Niin upea yhteiskuva meistä kahdesta, että melkein kylmät väreet kulkivat selkää pitkin. 

Ja mikäli ei ole muuta tekemistä, niin toki näitä kuvia löytyy aika reilusti vielä lisää:  
TÄÄLTÄ Piian ottamat kuvat
TÄÄLTÄ Tomin ottamat kuvat

Ei vieläkään ykköstulosta!

No Erkillä käytiin Pieksämäellä kokeilemassa, tulisiko se ykköstulos ja eihän sitä todellakaan saatu.

Paikkamakuussa oli kyllä hiljaa, mutta sivulle tuloon tarvittiin kaksi käskyä, joten siitä tuli 8. Seuraaminen onnistui tosi hyvin, siitä saatiinkin 8,5. Ällässä nollasi istumisen mutta ei onneksi haitannut koiran oloa, joten seisominen kuitenkin onnistui, ja siitä 7. Luoksetulossa ennakoi todella vahvasti ja siitä tulikin kutonen.

Ruutuun meni kovin hitaasti, joten siitä 8,5. Mutta ohjattu noutaminen onnistui todella upeasti, taisipa siellä palautuksessa näkyä jopa laukka-askel, joten siitä saatiin 9. Se alkaa nyt olla Lilyn mielestä tosi mukava liike, ja alkaa olla siinä todella varma. Mutta sitten se tunnari. Jäätyi aivan täydellisesti ja vaikka nosti oman kapulan, ei sitä millään halunnut tuoda minulle. Joten nollillehan se meni. Ja kaukot 5, koska ei vaan kyennyt nousemaan, liikkui ja oli muutenkin ahdistuneen oloinen. Ja menipä metallikin vitoseksi, kun oli niin kuin hidastettua elokuvaa olisi katsellut. Mutta jos jotain positiivista, niin ohjaajaa ahdisti huomattavasti koiraa enemmän.

Minua ahdisti oikeasti aika tosi paljon kokeen jälkeen, ja arvelin että nyt on kummallekkin aivojen nollaus ihan paikallaan. En viikkoon käynyt ollenkaan treenaamassa Lilyä, kun arvelin että nyt ollaan taas hinkattu ihan todella paljon liikaa. Koska olinhan ilmoittanut Lilyn kolmen viikon päähän Poksin hallilla järjestettyyn tokokokeeseen. Ajattelin että no, kaksi viikkoa on kuitenkin aikaa valmistautua, niin huiliviikko on ihan tarpeeseen.

Paitsi että elämähän ei mene niinkuin suunnittelee. Ja kahden viikon treenikuuri muuttuikin muutto- ja remonttihommiksi, jotka eivät nekään menneet ihan niinkuin oli suunniteltu, ja loppujen lopuksi koetta edeltävän viikon koirat olivat Jarnolla hoidossa ja mie paahdoin töissä ja asunnolla yrittäen saada remontin lauantaiksi valmiiksi.

Paitsi että olihan meillä tokokoulutus tässä välissä 🙈. Ja enpähän muuten muista milloin olisin mennyt tokokoulutukseen niin, että ajatukset ovat TÄYSIN jossain muualla kuin koulutuksessa. Ei muuten ollut hajuakaan mitä me meinattaisiin tehdä. Paitsi tunnaria ja kaukoja Lilyn kanssa. Lystiparka on joutunut ihan hunnigolle tässä syksyn aikana, kun en vaan ole saanut tuon avoimen luokan tuloksen jälkeen kasattua itseäni opettamaan sille voittajaa ja EVL:ää.

Koulutuksessa istuin koneella ja tein valmistelevia hommia muutaman viikon päässä olevaan MH-kuvaukseen, etsin netistä sopivia hyllyjä uuteen asuntoon ja en kyllä muutenkaan ollut todellakaan missään parhaassa treenimoodissa. Siksi ehkä saattoi jopa käydä niin, että osa opeista meni kyllä ihan kankkulan kaivoon, mutta mitä jäi Lilyn treenistä mieleen oli kaukojen palkkaus (vierelle) ja tunnarin teko ihan ns. vauvajuttuna, eli piilotettiin omaa kapulaa ja palattiin ns. alkeisiin.

Lystin kanssa pähkäilen edelleen niiden kaukojen kanssa, että teenkö sille etujalkakaukoina ne, kun jotenkin olisi niin paljon helpompi opettaa se kriteeri koiralle vs. takajalkakriteeri. Mutta sitä pähköilen edelleen, ja ehkä nyt olisi vaan aika nostaa itseään niskasta ja alkaa tehdä päätöksiä. Kouluttaja kyllä antoi todella hyvät vinkit opetuksen aloittamiseen, joten täytyy nyt miettiä asiaa. Kumpikaanhan ei tietenkään ole mikään helppo tapa, vaan vaatii ehkä aika monet olohuonetoistot. Mutta kunhan saan tämän muuttoruljanssin ohi, niin sitten täytyy tehdä ihan treenisuunnitelma Lystille, muuten me ei kyllä edistytä millään tavalla.

Koulutuksessa myöskin todettiin, että koira ei edelleenkään osaa erotella jääviä, vaan edelleen arpoo niitä. Joten tähän on nyt tultava loppu, katsotaan nyt kuinka se sitten tehdään.

Joten kokonaisuuten ihan kauhea surina päässä, kumpikin koirista on ihan hunningolla ja miun elämä ihan sekaisin. Kuin mahtavaa?