Tästä se alkoi, Lysti ekaa kertaa lampailla |
Iso kiitos tästä tittelistä kyllä kuuluu Riitalle, joka viikosta toiseen on jaksanut auttaa meitä Lystin hieman yli-innokkaan paimennustaipumuksen kanssa. Ei nimittäin ole helppoa ohjata koiraa, joka on paimenessa toisaalta niin kovin herkkä ja toisaalta niin kovin kova. Yllättäen tässäkään lajissa Lystillä ei vaan ole sellaista kultaista keskitietä, vaan kaikki tehdään TÄYSILLÄ. Mutta on se vaan niin hauskaa, kun on koira joka todellakin nauttii tekemisestä. Ja antaa ihan kaikkensa. Vauhtisilakka!
Kesäloma alkoi siis Aussieyhdistyksen paimennuskoulutuksessa, jonka järjestin Kerimäellä. Alkuperäinen ajatus oli, että nyt kun ollaan menossa kokeisiin, kokeillaan sitä ns. kisaradan tyyppistä suoritusta. Ja olinkin ihan varma, että hyvinhän se sujuu, kun nyt on kaikki sujunut niin mallikkaasti. Joten koira autosta ja aitaukseen. Jossa koira räjäytti koko lauman ja oli ihan sekopäinen. Joten eikun koira autoon ja ranteita viiltelemään. Kasasin hetken itseäni ja menin sitten kuuntelemaan, että mitähän hittoa sitä sitten keksittäisiin.
Vauhtia ja vaarallisia tilanteita? |
Marika sanoi, että mitäpä jos kokeilisin sitä, että heti kun koira tekee tyhmyyksiä, se vietäisiin autoon, otettaisiin yksi koira välissä ja uudelleen? No sitähän sitten kokeiltiin, ja onneksi oltiin nyt koulutuspäivässä jossa hyvin pystyttiin moinen harjoitus tekemään. En enää muista, kuinka monta kertaa mentiin aitaukseen ja sieltä pois, mutta kertoja oli monta. Loppupäivästä koira kuitenkin uskoi, että ehkpä on vaan parasta kuunnella minua ja lopettaa turhanpäiväinen touhuaminen, ja päivän viimeinen kerta päättyikin siihen, että saimme todellakin mentyä aitaukseen, koira odotti nätisti ja vasta käskyn saatuaan lähti liikkeelle. Ja vaikka olinkin erittäin tyytyväinen tähän, kyllä silti ihan aavistuksen verran harmitti, kun tälläisestä asiasta täytyy keskustella. No toki, tuo koirahan vaatii muutenkin täysin mustavalkoisen kohtelun, ja paimennuksessa se todellakin on niin tärkeää. Joten kyllähän tuo päivä oli itsellekkin todella opettavainen. Täytyy oikeasti muistaa että tuolle koiralle kun antaa pikkusormen, se vie varpaita asti koko kropan.
Sunnuntaina keskustelun aiheena oli kuljettaminen, ei pyörittäminen, koska se olisi ollut Lystin mielestä parasta ikinä. Ja taas viiltelin autolla ranteitani. No mutta, toisaalta mietin sitä, että mieluummin sitä ajatusta on liikaa, ja sitä joutuu kanavoimaan, kun se että sitä ei ole ollenkaan. Ja onhan tuo Lysti oikeasti aika lystikäs myös paimenessa, ei sitä pienet jutut kyllä siellä hetkauta.
Osaa se välillä rauhoittuakin |
Aamulla oltiin ensimmäisenä koirakkona, ja hieman hirvitti kun ei ollut yhtään nähnyt mihin niillä lampailla oli halu mennä, ja ei ollut jotenkin saanut yhtään valmistautua suoritukseen. Mutta niillä mentiin mitä oltiin opeteltu, ajattelin. Pyöröön meno onnistui todella hyvin, koira kuunteli hyvin ja saatiin lampaat aitauksesta, harmi vaan kun pienen minun tekemän virheen vuoksi ne toki karkuutettiin isompaan aitaukseen. Mutta hyvin ne saatiin haettua, ja päästiin seuraavaan aitaukseen. Ja siitä seuraavaan ja siitä isolle pellolle.
Isolla pellolla ei olla ennen oltukaan, ja sen kyllä huomasi, koska koiran kierrokset nousivat ihan selkeästi, ja alkoi enemmän pyöriä lauman ympärillä. Ihan selkeästi sillä on edelleen sellainen +10 oppilaan sydrooma, ei raukka ymmärrä että se 10 riittäs vallan mainiosti 😂 Tien ylitys onnistui vallan hyvin, sain koiran toisella yrittämällä pysähtymään nätisti ja pitämään lampaat paikallaan, ja kukaan ei jäänyt auton alle. Laidunnuksessa minulla oli hieman ongelmia päästä koiran taakse, mutta siitäkin selvittiin. Ja sitten vaan kauhean nopeasti takaisin pyöröön, paluumatka onnistuikin paljon hienommin kuin mitä menomatka. Viime hetken sydämen tykytykset tarjoili yksi itsepäinen lammas, joka ei millään olisi suostunut menemään pyöröön, mutta jos jotain olen saanut Lystille opetettua, niin se on rauhallinen seuraaminen minun vierellä, ja sillä lailla saimme viimeisenkin kadonneen lampaan pyöröön ja koe oli ohitse. Ja tuloksena tosiaan PAIM-E! Ja koska olen tälläinen tilastoja rakastava ihminen, oli pakko käydä katsomassa paljonko paimennusksen esikokeen suorittaneita aussieita on ollut, ja itse asiassa määrä yllätti erittäin positiivisesti. 68 kokeeseen osallistunutta koirakkoa, joista 9 ei ollut saanut vaadittavaa tulosta. On ihan mahtava että aussiet osallistuvat näihin rodunomaisiin kokeisiin!
Sunnuntaista käteen jäi erittäin hyvä ja opettavainen treeni, jossa sain koetilanteessa kerrottua koiralle, että hölmöily ei kuulu tähän lajiin, ja siitä olin erittäin tyytyväinen! Kyllä me ensi kesänä jo päästään todellakin ihan oikeasti korkkaamaan nuo kilpaluokat, mikäli sama kehitys jatkuu koiralla. Ja miksipä ei jatkuisi? Nyt pidetään pieni tauko paimennukseen, jotenkin tuo kisa oli minun hermorakenteelle ihan liikaa. Onneksi paimennus ei ole pelkkää kisaan valmistautumista, niin ei tarvitse sitä ajatella, on ihan mahtavaa kun on kerrankin laji jossa ei mennä eteenpäin vain kokeita ajatellen! Ja iso kiitos Aijalle, jonka ottamia nämä paimennuskuvat tuota ekaa lukuunottamatta ovat!