"Lysti ja Tuittu"

"Lysti ja Tuittu"

perjantai 31. toukokuuta 2013

Voisiko sanoa että tästä se jälki ei paljoa paremmaksi tule?

Viikonloppuna oltiin EK-leirillä ja siellää jäljen ajaminen meni suoraan sanottuna aika reisille. Huomasin itsestäni tälläisen kivan pikku luottohomman, että luotan enempi merkkeihin kuin koiraan. Ja nyt se sitten kostautui. Kostautui moni muukin homma mutta niistä myöhemmin kunhan puran tuon koulutuksen paperille. Mutta tästä suivaantuneena ajoin torstain jälkitreeneihin ja sanoin Aulille että suunta on tuo, kaikki mitä siitä eteenpäin tapahtuu saa tapahtua. Janamerkki ainoana paikalleen ja sen näytät, mitään muuta ei merkata enkä edes tahdo tietää. Ja sainkin juuri sellaisen jäljen.

Jälki oli siis tarkoitus tehdä lammen ympäri jotta saadaan maastonvaihtelua ja hieman haastavuutta tätä kautta. Paitsi että lampia oli kaksi. Ja maasto oli sanalla sanoen ainakin ohjaajalle todella haastava. Ei muuten koiraa paljon kerennyt seuraamaan kun yritin vaan pysyä kahdella jalalla mukana kaatumatta/ lumipallona pyörimättä.

Jana oli n.30m ja neito lähti sinne kuin juna, varmasti ja suoraan. Hieman lopussa oikaisi, mutta ei ottanut takajälkeä. Vauhti oli mielestäni juuri sopiva, ja ensimmäinen keppi oli todella lähellä janaa, ja se nousi. Toinen, kolmas ja neljäskin nousi. Mentiin ainakin kolmen ojan yli, joista yksi oli niin leveä että piti koira pysäyttää jotta pääsin yli. Koiruus kävi sillä aikaa ojassa uimassa. Ja jatkoi jäljen ajamista. Mentiin ylämäkeä, alamäkeä, suota, metsää ja risukkoa. Eli maastovaihdosta tuli huolella. Hyvin oli Auli laittanut kepit merkkaamaan maastonvaihteluita. Eli kun maasto vaihtui ja koira selvitti sen, oli palkkana keppi. 8 keppiä nousi, ja hiki sekä maitohapot jaloissani nousivat myös. Ohjeena oli ollut että jos koira väsähtää niin lopeta seuraavalle kepille, mutta väsymistä ei ollut havaittavissa. Lämmintä oli kuitenki auton mittarin mukaan 27.

Hyvä että huomasin että tultiin jo jäljen loppuun, ja siinä kunnon hillumiset. Sitten hiivittiin autolle ja alettiin purkamaan tilannetta. Siis toki sen jälkeen kun olin saanut nenäliinan, vettä ja penkin pyllyn alle. 10 keppiä siellä oli ollut, mutta kerrankin ei edes vituttanut. Jälki meni kuitenkin aivan mielettömän hyvin ja 8 keppiä nousi ilman mitään aneluita. Suuret kiitokset Aulille joka jaksoi moisen jäljen tallata. Kyllä täytyy vaan olla onnellinen että on näin hyvän ryhmän itselleen saanut! Tästä on todellakin hyvä jatkaa kohti kesän koitoksia!

Ja ps. Mie ylitin itseni myös esineruudussa, pystyin lopettamaan kun olin voitolla!

Miun pieni pallukka on aivan mieletön pikkuelukka!!!

tiistai 28. toukokuuta 2013

Nyt on aihetta juhlaan

Nimittäin neito täyttää tänään 4v!!! Se alkaa olla jo aikuinen nainen!



Juhlapäivä alkoi railakkaasti kun Mervi ja Hilkka tulivat laittamaan yhdistyksen karhukirjeet maailmalle. Siitä lähdettiin kohti ravirataa ja tehtiin neidolle tarkkuusruutua ja Nero pääsi jäljestämään. Ruutu oli aika vaikea koska metsä oli aivan rutikuivaa, mutta hyvin silti nenä toimi ja pienen avun jälkeen kaksi esinettä nousi metsästä. Luovutuksen suhteen täytyy tehdä kuivaharjoittelua, nyt se on aikamoinen sylkäisy. Mutta silti, kolmannen kerran neito teki ja hyvin tekikin! Neron jälki oli pieni kaarre, ja hyvin osasi myös Nero käyttää nenäänsä. Ja toki tämän rehkimisen jälkeen neito pääsi mielipuuhaansa, eli Neron pyörittämiseen metsässä, tiellä ja pusikoissa.



Tästä tultiin kotiin ja yksi Lilyn lemppari-ihmisistä, Lasse, tuli käymään pitkästä aikaa. Ja voi sitä riemua ja iloa. Ei taas neito tiennyt miten päin sitä olisi. Siitä lähdettiinkin Pärnälle tottistreeneihin ja voitteko uskoa, tehtiinpä metrinen este ilman yhtään rapsautusta! Kyllä me vielä jonain päivänä se osataan? 4 minuuttia paikallaoloa, hyvin pysyi, hieman vaihtoi lonkkaa toiselle ja piippasi, mutta pysyi. Ja siihen vielä jääviä ja A, ni treenit tälläisenä hellepäivänä olikin siinä. Ja toki toin treenikavereille kakkua :D




 Nyt neito makaa tyytyväisenä sohvalla, ilmeisesti on ollut kiva synttäripäivä?

Lisää kuvia hauskasta synttäripäivästä löytyy täältä

keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Metsästä voi löytyä keppejä

Mie en vaan niin käsitä miks ihmiset viskoo esineitä ja keppejä metsään, mietti Lily tänään. Mutta toki kun herkut on kohdallaan, täytyy kiireesti viedä ne mammalle ;) Viime viikolla alettiin harjoittelemaan terävää kulmaa "ihan tosissaan", ja tarvetta harjoittelulle olikin talven jäljiltä. Ensimmäisen kulman pörhälsi n.10m ennen suoraksi mutta siis pysyi jäljellä, ja toista kulmaa piti ihan miettiä ja tarkastaa. Tänään otettiin samalla idealla, mutta jälki piteni ja metsähakkuukin saatiin mahtumaan mukaan. Kovasti pieni hattivatti heilui tuulessa mutta tarkistuksen jälkeen oikea suunta löytyi ja samalla löytyi 8 keppiäkin. Nyt seuraava jälki täytyy sitten tehdä helppona, en halua tappaa tuota intoa heti kesän alussa. Nimittäin intoa on! Tänään piti ihan muistuttaa että autossa voi olla hiljaakin? No hiljaista on nyt kun koira katosi iltaruuan jälkeen omaan sänkyynsä. Nukkumaan. Taisi hieman käydä hattivateilla myrsky voimille :D 

Ja on miun heposenkakan äärellä kovistelu johonkin otsalohkoon uponnut, tänään oli hepalletuoksuva esine metsässä. Oli muuten aika hankala tuoda miulle asti :D Mutta koska se on esine, ja se on metsässä, se täytyy tuoda miulle. Oon mie jotain ihan selkeesti opettanu oikein!

lauantai 4. toukokuuta 2013

Sairaslomalta ollaan palattu arkeen

Blogikin on kärsinyt sairaslomasta. Olin melkein pari kuukautta sairaslomalla, ja kiitin kyllä neitoa joka jaksoi hoivata ja helliä mammaa kun sairastin. Ei haitannut vaikka ei treenattu eikä muutenkaan ollut aktivitetteja. Nyt kuitenkin ollaan taas aloitettu treenaaminen, ja tänään päästiin ensimmäistä kertaa koko kesään esineruutuun ja jäljelle. Esineruutu meni aivan täydellisesti, ja niin meni jälkikin. Nauroinkin että ei siis kannata treenata, suoraan vaan kokeeseen! No ei sentäs, otin jälkiryhmän vedettäväkseni joten treenattua kyllä tulee. Janat ja terävät kulmat ovat tämän kesän aihepiiri. 

Tottiksessa ollaan tahkottu motivaation ja rauhan kanssa, ja tahkoaminen alkaa tuottaa tulosta. Maassaolo on rauhoittunut ja koiran mielintila alkaa olla muuttunut. Nyt pidennetään matkaa, aikaa ja piilossaoloa. Ja tietenkin häiriötä. Aivan alusta aloitin tuon liikkeen koska sen täytyy olla vahva liike koiralle PK-puolella. Ja sitähän me kesällä tahkoamme. Muutenkin kestävyyttä ollaan saatu liikkeisiin, ja vauhtikin alkaa taas löytymään. Viime syksy oli aivan liian rankka pienelle päälle, ja sitä ollaankin nyt sit paranneltu talven aikana. Hyppytekniikkaa täytyy alkaa nyt hiomaan, toivotaan että siihen saadaan parannusta, tällä hetkellä se milli mikä jää esteen ja koiran väliin ei riitä. Mutta onneksi on aikaa hioa, eli kokeisiin mennään vasta kun palikat ovat kasassa. Tokoa otetaan siinä sivussa, mutta toi hyppäys voittajaluokan ihmeelliseen maailmaan vaatii kypsyttelyä ja paneutumista, ja niihin ei kesällä juurikaan ole aikaa. Talvella kerkeää sitä sitten tahkoamaan. 

Muuten lumien sulettua ollaan löydetty uusia lenkkipolkuja ja kävimpä hakemassa pyöränkin talviteloilta. Katsotaan jos sen huomenna saisi kunnostettua niin voitaisiin sekin harrastus taas aloitella. Yksi uusista lenkkipoluista käy täydellisesti pyöräilyyn, täytyy vaan ottaa trackeri käyttöön niin tietää hieman kuinka pitkälle ja kovaa jaksetaan mennä. Ruokavalion kanssa on miulla vielä harjoittelua, ja kunhan saan sen kuntoon jaksaakin taas riehua koiruuden kanssa. 

Hakua ollaan myöskin aloitettu, ja nyt meinasin tahkota sen rullailmaisun kuntoon. Katsotaan sitten syksyllä kuinka siinä kävi. Innostus ainakin lajiin on taas pitkän ja kylmän talven jäljiltä herännyt! Hyvin neito kyllä muisti kupletin juonen, kun ollaan muutamat ilmaisutreenit otettu kentällä. Treeniseuraa otetaan vastaan hyvin mielellään!