"Lysti ja Tuittu"

"Lysti ja Tuittu"

perjantai 14. joulukuuta 2012

Me tehtiin se, me pystyttiin siihen!!!

Tää päivä on oikeasti outo. Jokainen tietää meidän hihnassa hillumisen.  Ja mitä kaikkea sen vuoksi on tehty. Ja miten oikeestaan oon jo luovuttanut. On vaan helpompaa kääntyä kun tulee toinen koira ja ainahan se pieni venytys kädessä on hauskaa?

No en ees tiiä mistä toi ajatus lähti, että jospa vielä kerran kokeilisin. Jospa ne Hattivatit ois kasvaneet. Ja kas kummaa, sehän toimi. Enää ei hilluta hihnassa vaan kuljetaan joko sivulla tai hihna löysänä edessä. Ja silloin tällöin kun asia unohtuu riittää pelkkä hei ohjaukseksi. Ja sitten tänään: ollaan jo ohitettu nätisti kulkevia koiria, mutta kertaakaan ei ole vielä räyhiä tullut vastaan. Tai sitten ne ovat kiertäneet meidät kaukaa. Nyt tuli sit superräyhä. Ja omistaja auttoi koiraa menemällä hajareisin koiran päälle ja sitten he yhdessä iloisesti räyhäsivät.  Ja mitä me tehdään? Kävellään ihan vierestä ja ilman räyhäämistä hihna löysällä (no oli miulla herkkua kädessä). Niin sitä vaan mentiin ja voi tiiättekö en varmaan ikinä oo ollu niin ylpeä tuosta pienestä!!! Kyllä se tästä. Aloin jopa suunnittelemaan kaupunkikävelyä :)

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Jotain outoa on tapahtunut?

Neidon hattivatit ovat järjestäytyneet. Ne on ihan selkeästi käyneet merellä, ja siellä pitäneet kokouksen. Mörkö ei tähän kokoukseen ole kutsuttu. Kokouksen pöytäkirja on seuraavanlainen:

Hattivattien järjestäytymiskokous 1/2012

Paikalla: 381 hattivattia

Poissa: Mörkö

Paikka: Lily-aussien kaunis pää

1. Hihnassa kävellään nätisti. Ei riehuta, rellestetä eikä räyhätä. Namin avulla voidaan myös ohittaa muut koirat hiljaa ja kauniisti.
2. Pallon voi palauttaa omatoimisesti sille, joka sen on viskannut. Tämän jälkeen sen saa uudelleen noutaa. On nyt testattu kolmessa eri paikassa kahdella eri pallolla. Ja useammalla heittäjällä. Myöskin käskyllä irti on merkitys. Silloin irrotetaan.
3. Hakumetsässä tarkoitus on etsiä ukko. Siltä täytyy ottaa rulla, joka palautetaan sille joka on metsään lähettänyt. Tämän jälkeen mennään vielä samaisen ukon luo. Tämän jälkeen toteutetaan kohta 2.

Pöytäkirjan on hyväksynyt 361 hattivattia. Loput esittivät eriävän vastalauseen.

Täten hyväksymme pöytäkirjan ja palaamme takaisin saarelle. Seuraava kokous pidetään kunhan siihen on aihetta.

Allekirjoitukset:


Hattivatti nro. 23                      Hattivatti nro. 231
Puheenjohtaja                          Sihteeri

tiistai 20. marraskuuta 2012

Sanoiko joku pallo?

Siis ei, meidän neito ei ole pallohullu.  Se on melkeinpä maanista.  Ja ongelmana oli tokon hyppy. Pallolla neidon palkkaaminen on helppoa. Mitään muuta se vaan ei sitten näe eikä kuule. Eli ei siitä mitään opita. Paitsi nyt. Tintin Tarvikkeesta lähti mukaani uusi pallo. Joka vinkui hassusti (se ongelma ratkaistiin n.3 heiton jälkeen) ja oli punainen. Ja siis neito kyllä hyppää ja menee istumaan, mutta tekee sen kaiken sen näköisenä että olisin pieksänyt sen siitä. Vaan kun se ensimmäisen kerran sen teki, palkkasin sen tuolla uudella pallolla. Muutaman toiston jälkeen koira teki aivan täydellisen liikkeen, iloisesti ja nopeasti. Ja mikä aivan käsittämättömintä,  sain pallon yhdellä käskyllä käteeni! Siis nyt oli ehkä maailmankaikkeuden parhaat treenit ikinä! Neito oli kuin tulta ja tappuraa,  vaikka juoksut alkavatkin olla parhaillaan. Mamman pikku mussukka!  Se vaan aina niin täysin yllättää! 

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Juoksun viemää

Lilyllä alkoi tosiaan juoksut viime viikonloppuna. Ja ne ovat taas vieneet neidon hattivatit merelle. Mutta se on kyllä hauskaa että vaikka lenkillä tuntuukin että koira kävisi uroksesta nuuskiessaan ja merkkaillessaan, niin heti kun jotain tapahtuu ni hajut katoavat heti mielestä ja pieni on täysin valmiina hommiin. Joita ei tällä viikolla kyllä hirveästi ole ollut. Ei nimittäin käyty yhtään kertaa treenaamassa! Tästä saa kiittää miun aamuvuoroja yhdistettynä hillittömään kiireeseen töissä. Ja ehkä viikonloppu painoi hieman vielä ;) Mutta alettiin taas työstämään tuota meidän ihanaa hihnassa hillumista.  Se on kyllä asia mitä en saa toimimaan, vaikka taas viikossa näkyykin suuri muutos. Eli varmaankin jos jaksaisi asiaan puuttua muutaman viikon vielä voisi koira osatakin jotain? Muuten täytyy kyllä sanoa että on toi vaan helppo elukka. Ei siitä näy tuo tekemättömyys muuta kuin sukkien kanteluna miulle :) No ensi viikko onkin sitten vapaampaa, joten kenties sitten taas aktivoidutaan!  

maanantai 12. marraskuuta 2012

ERInomaisen kaunis neito!

Olipas viikonloppu! Perjantaina iltapäivällä pakattiin auto ja lähdettiin ajelemaan kohti Lempäälää. Yhden hirvikevennyksen ja Muuramessa vietetyn kahvitauon jälkeen päästiin myöhään illalla syömään kolmiomeetvursia ;) Neito sekosi yllävästi taas ihan täysin kun älysi mihin oltiin tultu. Raukka ei tiennyt kuinka olla ja pyöriä kun ihanan Minnan näki. Ja kovin tottelevainen pieni se on, kun Minna muutama viikko sitten nauroi että ei oo Lilyllä mummolaan asiaa jollei juoksut ala, niin taisi mennä 15min siitä kun tultiin sisälle kun neito alkoi vuotamaan. Ilta menikin kuulumisia vaihtaessa ja seuraavana päivänä olikin aika tavata Lilyn pikkusiskoja ja olipa joukkoon mahtunut yksi velikin. Hauskoja koiruuksia oli heistä kasvanut. Käytiin halilla treenaamassa muutama tunti tokoa ja muita hauskoja juttuja. Sen jälkeen alkoi kaikilla ollakkin jo nälkä ja siitä sitten syömään. Harmitti niin vietävästi kun unohdin kameran kotiin. Katja taisi kuitenkin kuvia räpsiä, joten täytyy toivoa että meidänkin neito olisi kuviin eksynyt. 

Lenkillä neito rakastui vallan kovasti pikkuveikkaansa, ja nautti suunnattomasti kun sai komentaa toista juoksemaan ympyrää. Ja vauhtiahan siis riitti oikein huolella ja kunnolla. Kuten Anne sanoikin kun kerroin asiasta: Lily käskee että juokse niin pikkuveikka kysyy kuinka kovaa. Mies Lilyn makuun :D Illalla kun porukka lähti koteihinsa oli edessä iso urakka. Mie makasin sohvalla ja Minna pesi Lilyn. No se ei vielä ollut se isoin urakka, koska pesemisen kanssa Lily on ihan ok. Mutta sitten otettiin koirafööni esille ja alettiin tehdä näyttelykoiraa tuosta miun pienestä karvattomasta elukasta. En ole ikinä koiraa kuivannut ja voin sanoa että ei tule minulle kerran viikossa föönättavaa rotua. Tuossakin oli jo tekeminen. Vaan kyllä täytyy sanoa että Eijan shampooo ja Minnan fööni tekivät ihmeitä! Neidon kaksi karvaa muuttui kuudeksi ja pientä näyttelykoiraa oli havaittavissa. Siihen vielä trimmaus ja alettiin olla valmiit sunnuntain koitokseen. Sitten vielä iltapala ja kaikki oltiin täysin valmiita unten maille. Neitoakin oli tainnut päivän riemut ottaa jäseneen koska ei jaksanut edes Sirun kanssa leikkiä pallolla. Syväö huokaus kuului vain kun Minna sano hyvät yöt ja sammutti valot. 

Aamulla olikin aikainen herätys ja nokka kohti Jyväskylää. Tuomarina oli ennen Suomessa käymätön tuomari, ja liekkö se vaikuttanut kilpakumppaneiden määrään? Uroksia oli ilmoitettu 19kpl ja narttuja 27. Tuomarina oli John Watson Kyprokselta. Ja voin sanoa että mie vaan niin tykkään tosta Cambridge englannista! Hyvin miellyttävä herra, joka otti koirat mielestäni todella nätisti. Minnan piti ekana esittää neito, mutta muutin sitten mieleni ja lähdettiin kokeilemaan. Neito esiintyi oikein edukseen, juoksi kauniisti ilman pomppuja ja malttoi vallan hyvin seistä. Kuten näette tästä Heinin ottamasta kuvasta:

Ja tässäpä sitten mitä tuomari tykkäsi neidosta:

"Nice size, good bone. Good head. Nice coat type. Could have a little bit more forechest. Good head. Nice topline&tailset. Moves just a little close behind. Vey well handeled & presented." Ja raksi ruudussa rodunomainen lähestyttäessä :D

Tuloksena tästä AVO-ERI


Miun supersöpö pikkuneito!

Ihan mahtava viikonloppu oli, kiitokset suuret kaikille osallistujille!

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Ei ihan JK3?

Kyllä sitä ihminen on hullu. Ilmoittaa nyt koiransa kaksipäiväiseen tottiksen perusteella olevaan kisaan. Mutta kaikkea täytyy kokeilla, eikös? Ja kun seura oli vielä mitä mainiointa, ni mikäs siinä. Vuokrattiin mökki Vuonisjärveltä ja sinne siis suoraan töistä perjantaina. Merja tuli hetkeä myöhemmin myöskin. Käytiin kaupassa ja hieman totuttelemassa kenttään. Illalla hyvät ruuat ja hieman mielenkiintoinen mökki. Mökkihän oli ihan hieno, paitsi että saunapuut olivat liian pitkät. Mutta onneksi ne olivat myöskin ihan märät. Ja mökki oli kylmä, mutta jääkaappi lämmin. Kaiken kruunasi suihku jonka termostaatti oli rikkoutunut kuuma asentoon. En taaskaan saanut kunnolla nukuttua, ja neito yritti taas pölliä miun tyynyä. Huoh...

Aamulla anivarhain lähdettiin kohti kisapaikkaa. Täytyy kyllä sanoa että Lieksassa osaavat kisat järjestää. Toimihenkilöt olivat supermukavia ja henki kisoissa oli hyvä. Joten eikun tottikseen. Ja siitä ei sitten sen enempää, ei muuten lähdetty metsään. Mutta käytiin me Merja tsemppaamassa jäljelle. Siitä sitten pitsoja hakemaan ja takaisin mökille. Käytiin mainitsemassa noista pienistä "puutteista" ja saatiin sitten rantasauna käyttöömme. Väsyneenä ja hieman huonolla mielellä kömmittiin saunaan, joka oli kyllä lämmin, toisin kun se huone jossa olisi pitänyt ottaa vaatteet pois. Mutta hanasta tuli sopivaa vettä, ja saatiin päivän tomut pois pestyä. Ei muuten tarvinnut kovin pitkään odottaa unta, ja en tainnut herätä koko yönä kertaakaan. Ja aamulla oli ihana herätys, kun laitoin valot päälle neito hymyili koko hammaskalustollaan naaman edessä. On se vaan niin ihana!
Sitten kamat kasaan ja menoksi. En saanut yhtään kisafiilistä, mutta onneksi ei saanut myöskään koira. Tottis oli aivan karmeaa rävellystä ja siitä ei todellakaan ole mitään kommentoitavaa. Vaikka  Eija yrittikin meitä piristää loppuarvostelussa. Mutta kun ei pää kestä itsellä ni se ei kestä.

Kun muut lähtivät metsään menimme Jarmon ja Tarjan kanssa takaisin kentälle. Ja sain kun sainkin takaisin hyvän vireen ja koirakin sen löysi. Oli kyllä todella opettavainen päivä, kyllä taas tietää mitä pitää treenata. Joten jos tiedätte piippaavia ja vinkuvia ja hieman huonosti käyttäytyviä koiria häiriöksi, vinkatkaa! Treenin jälkeen päästettiin koirat vielä riehumaan ja voi että niillä oli kivaa. Paitsi että autolle takaisin tullessa neito oli muuttunut blue merlestä red merleksi. Eikä muuten muuttunut takaisin vaikka pesin sen shampoolla pariinkin otteeseen.

Joten kokonaistuloksena oli paska reissu mutta tulipahan tehtyä. Onneksi seura oli ihanaa, Eija tuomarina aivan loistava ja en tiiä miten isoa peiliä lähen ostamaan. Sen edessä on todellakin katsottavaa. Onneksi tämä koko tämänpäiväinen katastrofi on nauhalla. En katso tänään. Ehkä huomenna. Ehkä laitan sen teillekkin varoittavaksi esimerkiksi? Mutta joka tapauksessa, oppia lähdettiin hakemaan ja sitä todellakin saatiin.

Lily on silti miun pikku murunen!

Mutta omistajan koira olisi voinut valita paremmin ;)

Neito on nyt JK2!!!

Kyllä muuten taas riittää jälkipolville kerrottavaa! Olin pyytänyt töistä lauantain vapaaksi, ja sen sain. Olin hommannut Lassen luota yöpaikan, ja olin kaksi viikkoa jännittänyt aivan hulluna. Eli kaikki aivan hienosti ja hyvin. Jarno toi koiran töihin jotta pääsen heti lähtemään niin ei mee myöhäseksi ja saan nukuttua hyvät yöunet ennen kisaa. Kaikki kuulostaa tähän asti ihan hyvältä, eikös? Kun lähdin ajamaan ni sain Satulta tiedon että pitäisi järkätä Jedin uudelleenpaluu Ouluun. No mikäs siinä, matka kului rattoisasti puhelimessa ja ihan eksymättä löysin perille kisapaikalle. Olin siis sopinut että käyn perjantaina siellä vielä katselemassa paikat ennen kisaa. Käytiin treenaamassa ja kaikki oli hyvin. Ruokakin oli hyvää, kun pääsin Lassen luo. Ja tyyny oli hyvin kun rupesin nukkumaan. Kaikki ne yhteensä kaksi tuntia. Sitten mikään ei ollutkaan hyvin. Neito ei vaan antanu nukkua. Piippas. Tahto pölliä tyynyn. Tahto pölliä peiton. Tahto Lassen viereen niin että tömisytti hännällä ovea. Mie käytin sitä ulkona. Mie käskin sen lattialle nukkumaan. Yritin antaa sen nukkua vieressä. Lopulta viiden aikaan luovutin, annoin koiralle tyynyn ja peiton ja sain nukkua tunnin. Jokainen tietää mitä tästä seuraa. Kiukkua?


En voinu syödä aamupalaa, en vaan kyenny. Käytin koiran taas pihalla. Sillä oli ripuli. Navigaattori tilttas enkä tienny yhtään mihin ajaa. Vitutti ja koski päähän. Väsytti. Mietin että jos vaan ajas kotiin omaan sänkyyn nukkumaan. Mutta kun ei luonto anna periks, ei vaan. Eksytin itteni aika lahjakkaasti mutta kerkesin perille ennen kisan alkua. Mietin vaan koko ajan "maksettu harjoitus, maksettu harjoitus". Mutta päivä kirkastui hieman kun huomasin tutun nimen kisaajien keskuudessa, ja vieläpä samasta luokasta. Samoin kisan järjestäjien positiivisuus alkoi tarttua ja mahan möyrähtelytkin hieman lientyivät. Ehkä me selvitään, ajattelin. Ja vielä mukavammaksi homma muuttui kun Sannan ja miun jäljet olivat vastakkaisina eli saatiin höpötellä ennen tuomarin tuloa hyvän aikaa. Ja koirakaan ei enää ripuloinut. Mutta intona se oli. Hieman liikaakin. Joten kun tuomari tuli paikalle, otin koiran autosta ja rupesin laskemaan virettä. Rauhoittelin ja höpisin hassuja. Ja sitten mentiin. Koira otti jäljen hajun jo ensimmäisen metrin aikana, ja kaarsi vasemmalle. Ja koska tuomarin huutoja ei kuulunut lähdin juoksemaan koiran perään. Ekalla kepillä muistin että voisi hengittääkin, ja voin muuten sanoa että Lilyn veljen omistajan lähettämän herkut upposivat enemmän kuin hyvin. Ja sieltä niitä keppejä vaan nousi, ja nousi ja nousi. 5. Kunnes koira nosti päätään ja alkoi mennä hitaasti eteenpäin. Mietin että loppuuko siltä kunto, vai onko se kadottanut jäljen. Kuuntelin kuuluuko auton ääntä, missä ollaan. Paljonko aikaa. Aikaa oli vielä 15min joten päättelin että kyllä se vielä jäljellä voisi ajan puolesta olla. Sitten alkaa tie häämöttämään ja koiran vauhti vaan hidastuu ja hidastuu. Ja kas kummaa, 6 keppihän se siellä!!! Siitä bileet metsästän antimia hyödyntäen ja juoksulla autolle.


Sitten olikin aika lähteä kotia kohden. Autossa oli myös pieni kodinvaihtaja-aussie jonka olin siis luvannut ottaa mukaani. Ja jonka olin nähnyt muutaman kerran aiemmin. No eihän siinä, auto levisi tielle ja siinä sitä sitten oltiin. Keskellä metsää, ja akkukin alkoi loppumaan. Sain auton kuitenkin ajettua hieman isommalle tielle ennen kuin se lopetti kokonaan toimimisen. Ja siinä aloin sitten soittelemaan että josko jostain saisin vuokra-auton ja mietin että miten ihmeessä saan tuon kodinvaihtajan ja Lilyn autoon jossa ei ole häkkiä eikä mitään. Samassa ajaa kokeessa töissä ollut Maarit paikalle, ja hommaa miulle häkin ja pitää seuraa kunnes vuokra-auto saapuu. Ja selvittipä jopa senkin mille korjaamolle kannattaa auto hinata. Kiitos!!! Apu tuli kyllä todella tarpeeseen! Joten sitten muutaman tunnin kuluttua saimme lähdettyä ajelemaan.


Eli JK2 tuli maksamaan n.600€. Halpaa eikö totta?!?

keskiviikko 29. elokuuta 2012

Julkistetaan luonnetesti

Elikkäs tästähän on jo aikaa, kun kävimme luonnetestissä mutta koska halusin oikein hyvän videon asiasta, otin Seijan kuvaavaamaan "virallisen" videon. Kiitos Seija! Ja tässäpä se sitten olisi:


Ja antakaa videon latautua, se on aika iso tiedosto :D

tiistai 31. heinäkuuta 2012

Filmitähdet tottistelee

Lupasin eräälle ihmiselle että otan videolle meidän treeniä, ja lupaus on pidettävä. Täytyy muuten sanoa että vaikka viilaamista vielä onkin, on toi elukka edistynyt viimeisen kuukauden aikana enenmmän kun koko keväänä. Alkaa seuraaminen olla jo aika valmista. Ihmeellinen asia toi palkkaus ;) Mutta pidemmittä puheitta tässä filmitähdet Mari ja Lily esittävät tottelevaisuusliikkeen seuraaminen:

Seuraaminen

Joo ja hei mie tiiän, se ei irrota kunnolla. Lohduttaako jos sanon että se kuitenkin irottaa ;) Siihen asiaan todellakin paneudutaan. Koko ajan se paranee. Ja sitten olisi vuorossa nouto.

Nouto

Ja tämän jälkeen menimme metsään, ja teimme melko hyvän esineruudun, jossa siis edelleen ongelmana etuesineet. Mutta toi se ne kaikki kolme, eikä kertaakaan jääny ees miettimään! Ja sen jälkeen jälkeä, jossa 5/6 kepistä, pientä säätämistä ja silleen, mutta muuten ihan ok. Huomaako että olen hieman väsynyt? Ei nyt vaan lähe, ei yhtään. Ai niin, kenguru pääsi taas fyssärille, on se vaan hassua kuinka helposti toi neito näyttää nykyään noi juminsa. Vieterit on nyt hierottu auki ja ens viikolla käydään vielä varmistamassa asia. Ja ai niin, Merja jos luet tätä, saatat saada ens viikolla vieraita ;)

keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Uimamaisteri, ainakin melkein?

Siis herranjumala, nyt on lämmin!!! Ja sen kunniaksi käytiin kastamassa neito kesän ensimmäistä kertaa. Ja paikkakin oli ihan uusi ja tuntematon! Joten tämä postaus on pelkkiä valokuvia :D

 Puskasta löytyi koiruus
 Häntäsuihku?
 Tää on vaan niin hieno!
 Kyttäys
 Kyttäys kielen kera
 Jos tuijotan tarpeeksi kauan niin ihan varmasti joku heittää tämän, heittääähän?
 Silmä tipahtaa?
Ja tähän on hyvä lopettaa, kun koiralta puuttuu jo takajalat. 

tiistai 24. heinäkuuta 2012

Kyllä se on koulutettu koira?


Muutaman viikon aikana kerkeää tapahtumaan vaikka mitä. Osaa tapahtumista kuvaa hyvin Hannan kuulema lause "on hyvää tuuria, huonoa tuuria ja miun tuuria". Vai mitä olette mieltä siitä, että jos hakutreeneissä on 6 ihmistä. 3 pistää ampiainen. Yhdellä tulee vähän oireita, yhdellä turpoaa puoli naamaa ja yksi joutuu sairaalaan. Minä siis tietenkin olen se joka joutuu sairaalaan. Ja jatkossa kuljetan epikynää sit koko ajan mukanani. Jep jep. Mutta oli tuosta sairaalareissusta jotain hyvääkin, nimittäin se pussillinen kortisoonia laukaisi jalkakivun taivaan tuuliin, ja sen jälkeen ei ole särkylääkkeitä tarvinnut popsia. Jei sille!

Neito on onnellinen kun pääsee taas treenaamaan, ja riehumaan. Vai miltä se näyttää?
Tottiksessa ollaan menty aimo harppaus eteenpäin, ja vaihteet ovat todellakin siirtyneet isommiksi. Seuraamisen paikka alkaa hahmottua eikä pikkusievästä hiippailusta ole enää ajatustakaan. Nyt olen myöskin alkanut vaihdella tässä palkkaa, ja jopa niinkin hyvin neito on asiaan syttynyt että toissatreeneissä repi treenitaskun kun ei palkka tarpeeksi nopeaan ilmestynyt. Onneksi on ihana anoppikokelas joka avuliaisena ompeli taskun takaisin paikalleen. Myöskin mustelmien määrä on näköjään vaihteestoon täysin verrannollinen, 1 vaihteella ei tule mustelmia ja 5 niitä on jalat ja kädet täynnä. Löipä neitokainen jopa hauikseen omat hampaanjälkensä. Tuntui vallan hyvälle. Lienen jotain sukua masokistille kun olin vaan tyytyväinen? Hyppyongelmaan haettiin tänään ratkaisua, koska neito joko mennessä tai tullessa roiskaisee aina esteen päältä tai sivusta tai voihan vaikka koko esteen kaataa? No tuo useamman esteen hyppiminen tuntuu tepsivän. Joten sitä siis kokeillaan jatkossa. Voittajaluokan kaukoja reenaillaan pikkuhiljaa, ja koiruus on kyllä hyvin oppinut tuon pyllyn heivaamisen, kun nyt vaan jaksasi maltilla homman opettaa. Noudossa saadaan vauhtia pikkuhiljaa kasvatettua, ja mukaan ollaan otettu nyt kahden kilon kapula. Siinäkin tuo palkan suuruus vaikuttaa kovasti huippunopeuteen. Luoksetulossa täytyy edelleen olla appari joka pitää koiraa. Mutta kyllä minä vielä luotan siihen että se vauhti sieltä löytyy. Kunnes alkaa voittajaluokan hinkkaus ;)

Ja koska kaikki lähtee välineistä, pinkki kausi laajenee:
Eli nyt voin vihdoin nakata sinisen naksun nurkkaan! Hei jos tällä ei treenit onnistu ni millä sitten??? (Ehkä kaverina on se pinkki wubba?)

Ai niin ja lähin tänään treeneihin ilman häkkiä. Koiruus oli nätisti takakontissa, mutta treenipaikalle tullessa älysin että niin, kuinkas laitan kontin auki ettei neito tukehdu? Ja vastaus oli: Aukaise kontti, sano koiralle odota ja se pysyy siellä? Uskomatonta mutta totta!

Mutta ollaan siis saatu tehtyä muutakin kun treenattua, sillä me ollaan siis saatu uusi poikakaveri. Tai siis joka toisella lenkillä se on kaveri ja joka toisella lenkillä ei. Nero on "pieni" rotikkauros, joka tuli Merville Vobsun pikkuveikaksi. Yhteinen sävel on aika hutera mutta kyllä se sieltä löytyy. Myöskin naapurin koiran kanssa aletaan olla niin kavereita että selälläänkin voi olla eikä se haittaa. Ja kaivelinpa jopa pyöränkin esille jotta saataisi sekä omaa että koiran kuntoa parannettua. Todella nätisti koiruus kyllä juoksee pyörän vierellä. Ja tietenkin iltahellyyttä tulee joskus koiralle annettua...

Kunnon kuvia ei ole edelleenkään, täytyy kyllä oikeesti kaivaa kamera naftaliinista ja alkaa tormistautua. No toivotaan että saadaan ainakin treenikuvia viimeistään sitten Valkeakosken tokoviikonlopussa....?

keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Vaihteet löytyivät ja mie jopa osaan ajaa!

Eli teemana koiran vietin käyttäminen. Paikka: Pärnävaara. Apuohjaaja: Moona Laitinen. Tarkoituksena saada koira toimimaan korkealla vietillä, ja pakotteiden käyttäminen ilman vireen laskua. Otin koiran normaalisti autosta, mutta palkkasinkin heti kun päästiin kentälle. Siitä suoraan seuraamiseen, jossa pakotteena hihna. Ai kun se alkoi keulimaan! Sain ihan kunnon pakotteet annettua ilman vietin laskemista. Ainut laskeminen tässä treenissä tapahtuu huomenna mustelmien muodossa. Seuraavana liikkeenä luoksetulo, joka toteutettiin niin että Moona piti narusta ja minä juoksin ja hilluin. Sitten suolapatsas ja käsky. Perkkee että tuli kuin nato-ohjus! Tätä muutama toisto, eikä edelleenkään minkäännäköistä lakua. Sama noudossa, hilluminen kapulan kanssa, Moona pitämässä, sitten kapula kohti taivasta ja suolapatsaaksi koiran viereen. Käsky ja kyllä muuten oli kiire, sekä kapulalle että se suussa miun luo. Eikä muuten mälvännyt. Tästä myöskin muutama toisto ja eteenlähetykseen. Palkkana wubba pusikossa. Ei muuten olisi tullut sanomista muuta kuin vauhdin lujuudesta. Jalka kipeänä ja itse hiki valuen autolle koiran kanssa. Jo muuten maistui vesi koirallekkin. Treenistä tyytyväisenä Amarilloon juhlistamaan Moonan kanssa JK1:stä, sillä ilman Moonaa en todennäköisesti olisi sellaista saanut koiran nimen eteen. Sen jälkeen vielä pienet sulkeiset, nyt videokameran kanssa. Alkaa näyttää nätiltä, pientä liikkumista mutta se on täysin korjattavissa oleva asia. Ensi viikolla voisi jo siirtää ulkotiloihin, vai mitä ootte mieltä?


Ja antakaa videon latautua hetki ennen katsomista!

Kaikin puolin mahtava päivä. Nyt kipuhuuruissa voi lähteä nukkumaan. Ei vieläkään suurta muutosta :(

tiistai 3. heinäkuuta 2012

Sairasloman kuulumisia

Sairasloma jatkuu, siis minulla. Kummassakin jalassa on nyt tulehdus ja hoitona on kortisoonipiikit, tulehduskipulääke ja täydellinen lepo. Jep jep. Eli tarkoittaa sitä että reilu viikko ollaan enempi ja vähempi vaan maattu sohvalla. Ja voi luoja... Pitäs ottaa kuva tästä sohvasta. Voin nimittäin vannoa ja vakuuttaa et varmasti kaikki tämän perheen piippaavat ja vinkuvat löytyvät tästä läheisyydestä. Isoimpana vinkujana tuollainen 23kg. No tänään sit meni hermo ja lähdin treenenihin. Ja onhan se vaan niin että meille EI tee hyvää tää tekemättömyys. Ei todellakaan. Seuraaminen superonnetonta, laukauksiin piti taas hyppelehtiä, kilonen kapula kyllä nousi mutta hidastettu elokuvakin olisi kateellinen palautuksen nopeudesta. Luoksetulosta ei edes puhuta. Esineruutu meni aivan loistavasti. Eli nyt on vaan otettava itseään niskasta kiinni ja tehtävä pihalla täsmätreeniä, yksi liike, palkka ja takas sohvalle. Voittajan kaukoja alettiin kokeilemaan. Ne tuntuu alkavan aika hyvin. Ja nyt pätkäs sähköt poikki, palataanpa!

maanantai 25. kesäkuuta 2012

Ja sitten sairastetaan...

Itku pitkästä ilosta vai miten se olikaan? Jo silloin ennen jälkikoetta kuuntelin kun koiruus pärskähti muutamaan otteeseen. No oishan se pitänyt tietää... Torstaina jälkitreenien jälkeen miun jalka meni aivan rammaksi. Perjantaina lääkäriin, koska kipu ei hellittänyt. Mahdollinen rasitusvamma. No eihän siinä, eikun mökille makaamaan. Illalla aloin kuuntelemaan neitoa, joka alkoi pahemmin köhimään. Viime yönä omat kivut olivat niin kovat etten saanut nukuttua ja kuulin kun koira köhis eteisessä. Joten eikun aamulla varaamaan lääkäriä sekä itelle että koiralle. Aholta löytyi aika koiruudelle ja Terveystalolta minulle. Täytyy kyllä ihmetellä tuota Ahon kiirettä, on se vaan outoa. No koira nukutettiin ja lopputuloksena nenäpunkki ja kurkunpään tulehdus. Ja allekirjoitus kisakirjaan. Antibiootit ja punkkilääke. Miun vikaa ei vielä löydetty, tutkimuksia jatketaan keskiviikkona. Ja tällä hetkellä myös Jarno on lääkärissä että sairastetaan nyt sit koko perhe kerralla, ni saadaan maata sohvalla koko porukka :D  Että tälläistä tällä kertaa.

lauantai 23. kesäkuuta 2012

JK1 Nimen eteen

Huih me pystyttiin siihen! Olen koko kevään miettinyt jälkikokeeseen menoa, ja varsinkin nyt kun muutama koe on mennyt penkin alle alkanut olla sitä mieltä että ihan aikuisten oikeasti minun sinne kisaan on vaan mentävä. Vaikka myöntää täytyy että kahden perseelleen menneen jäljen jälkeen oma tahto alkoi tuntua tyhmältä. Mutta koska olen ilmoittanut koiran, otetaan maksettuna harjoituksena. Ja tietenkin otin pienen kenraaliharjoituksen. Ja voin sanoa että meidän kohdalla ei päde tuo "huonot kenraalit saavat aikaan hyvän kokeeen". Ei sitten huonostikkaan. Joten kutsuin Piian katsomaan tuomarin näkökulmasta meidän tottistelua. Ja aika sellaistahan se oli mitä sen epäilinkin, eli nyt alkaa taas uusi vaihde meidän elämässä, nimeltä patukka :D Pallot ja hipattelut saa jäädä unholaan ja siirrytään ihan uudelle innokkuustasolle. Koira kyllä osaa teknisen suorittamisen jo mutta into ja ilo uupuvat. Joten ne kun saan vielä lisättyä ni homma alkaa olla siinä.

Sen jälkeen menimme esineruutuun, jossa ei olisi voinut mennä paremmin, suora juoksu esineelle ja innolla miulle. Ja sitten jälki, joka sekin meni oikein mainiosti, toki janalla edelleen hieman sekoiltiin.

Ja sitten tulikin koepäivän aamu. Onneksi olin töissä, sillä en muuten olisi varmaan pysynyt nahoissani. Töistä kävin neidon hakemassa ja lähdettiin kohti Outokumpua. Koska olimme hyvin ajoissa käytiin vielä porukoilla kahvilla. Ja kerrottakoon että tästä kisasta ei sitten kerrottu juuri kenellekkään, äitikin ihmetteli että miks ihmeessä mie oon noin outoon aikaan/ oudosti meillä?

Tottiskenttä oli hyvin pieni ja A oli aika vaarallisen liukkaan näköinen. Homma aloitettiin kuitenkin jälkien arpomisella ja me saatiin jälki numero 6 eli viimeinen. Särkiselällä oli maastot ja sinne saavuttuamme alkoi vettä satamaan. Jep jep, maksettu harjoitus hoin mielessäni. Ja onneksi tuo viimeisen jäljen odottelu ei myöskään helpoittanut oloa. Onneksi kuitenkin tuomarina oli Matti, joka vielä antoi viime hetken ohjeistuksen: Älä sössi ja anna hyvä ihme koiran tehdä työt. No näin pääsin tehdä, ja koe alkakoon. Jana meni aivan täydellisesti, ei ole harjoituksissa kertaakaan tehnyt tuollaista suoritusta! Ja siitä suoraan jäljelle, jossa ensimmäinen keppi olikin jo odottamassa. Maasto oli todella vaikeaa ainakin omistajalle: suota, pusikkoa ja maastonvaihdoksia löytyi huolella. Joutui neidonkin nokka koville kun oikeasti piti todellakin olla sillä jäljellä. Viimeinen keppi löytyi laavun vierestä jossa oli ihmisiä. Sydän hyppäsi jo kurkkuun kun neito alkoi niitä katselemaan mutta sitten nenä palautui maahan ja viimeinen keppi oli siinä. 4 keppiä nousi, josta olin aivan sanomattoman iloinen! Siitä suoraan juoksulla autolle ja kohti keppien luovutusta ja esineruutua.

Esineruutu alkoikin heti keppien luovutuksen jälkeen ja voi hyvä isä sentään kun neidosta oli hieman hauska juosta. Kaikki kolme esinettä kyllä löysi, vaan yhtään ei tuonut minulle. Karjaisin lopulta Perkele ni sit pysähty juokseminen, ja esinekkin löytyi ja tuli jopa minulle asti. Kokeessa ei kuulemma vaan saa tuollaista huutaa *noloa*....

Ja sitten taas autolle ja suoraan tottiskentälle. Sivuhuomautuksena vettä sataa edelleen. Arvottiin numerot ja me mentiin ensimmäisenä suorittamaan. Parina meillä oli riiseniuros. Joka sitten tuomarin kättelyssä päätti lähteä ohjaajaltaan ja tulla tervehtimään neitoa. Ja siitäkös se ilo pääsi irti. Neito ei todellakaan ottanut miehen "tervehtimistä" ilolla ja varsinkin kun hieman urinaakin kuului (mitään tekemistä miun jalalla tuuppimisella ei asiaan ollut) Omistaja kuitenkin sai koiransa kuriin ja mie sain hetken yrittää nostattaa koiraa. Ja sitten seuraamiseen. Puutteellinen... No sitä se todellakin oli. Koira kyttäs vaan koko ajan tuota toista koiraa ja mie sit paniikissa unohin henkilöryhmän, jonka sit kyllä varmuuden vuoksi kiersin kahteen kertaan... Huoh... Mutta sitten! Jostain ihmeen kumman jutusta sain rauhotettua itseni ja koiran ennen istumista, siinä välissä kun tuomari kirjoittaa kommenttejaan. Ja Lily istui hitaasti mutta varmasti, meni maahan ja tuli luokse. Nouti kapulan, hyppäsi ja meni jopa tuon todella liukkaan A:nkin. Ja eteenlähetys! Herranjumala! Koira ei olisi nopeammin ja suoremmin voinut lähteä ja mennä nopeammin miun käkystä maahan. Joten 80 pistettä ja hieno JK1 koulari! Tämän vuoden tavoitteet on nyt saavutettu! Mutta kyl mie jo yhteen kokeeseen yritin Lilyn ilmoittaa, ja ollaan varasijalla ;) Nyt tiedetään taas omat heikkoudet ja voimavarat, ja niitä nyt sitten vaan käyttämään ja parantamaan! Ja palkintokaappia täytyy alkaa suunnittelemaan ;)




sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

Tokon riemua

Täytyy sanoa että viime viikon sunnuntaina olin täysin valmis laittamaan pillit pussiin ja siirtymään siihen pitsinnypläykseen. Syynä ei toki ollut koira vaan omat täysin idiootit tekemiset kokeissa. Siis tämä idiootti jännitys! Koska aiemmin tuo jännitys ei ole koirassa juurikaan näkynyt, mutta kai se niin menee että kun tarpeeksi hakkaa päätä seinään ni koskemaanhan se alkaa. Ja siis viikko oli aikaa korjata tilanne. Joten ei mitään kiirettä?

Kuvat tähän blogikirjoitukseen on ottanut Susanna Maksimainen. Aivan mahtavia otoksia, kuvaavat tuota neitoa kyllä aika täydellisesti ;)

Pienoisen peiliinkatselun ja muutaman puhelun sekä palaverin jälkeen oli ajatus tämä: Koska en voi muuttaa itseäni muutan koiraa. Eli ei kun treenejä sopimaan. Itselle jännitys päälle ja sekös vasta onkin helppoa! Mutta koska neito oppii hyvin, alkoi se ymmärtämään myös tämän kupletin juonen.

Mutta siis sitten tulin todella nopeasti launtaiaamu ja surkeasti nukutun yön jälkeen klo. 5 auton nokka osoitti kohti Kuopiota. En ole ikinä ollut moisissa kisoissa, enkä osannut yhtään edes kuvitella miten koira asiaan reagoisi. Enkä kyllä osannut kuvitella miten itse asiaan suhtautuisin. Seitsemältä aamulla oltiin Puijolla, ja koira kyydistä ja häkki teltta-alueelle. Jos muuten aletaan oikeasti jossain vaiheessa reissaamaan niin teltan osto on edessä. Olisi se vaan niin kätevä tuolla ollut. No nyt lakana häkin päälle ja varjoisa kohta metsän siimeksessä ajoivat saman asian.

Yhdeksältä alkoi meidän ensimmäinen koitos, eli paikkamakuu. Itseäni hirvitti kun kehät olivat niin lähekkäin ja viereisessä kehässä oli mm. nouto joka tietenkin oli koiriin päin. Myöskin ihmis- ja koiravilinä kehien välissä oli aika mielenkiintoista. Vaan eihän siinä enää auttanut perua, kehäänhän sitä oli vaan mentävä. Koirat käskyn alle ja piiloon, eli telttaan. Juuri kun kerkesimme telttaan sinne saapui jo ensimmäinen koira. Eikä mennyt kuin 15s ja toinen koirakin tuli meitä ilostuttamaan. Siinä vaiheessa alkoi sydäntä kylmää ja kunnolla. Onneksi yksi avulias nainen tuli kertomaan meille kuinka koirat ovat paikallaan todella nätisti. Kerrankin olin älynnyt katsoa kellosta ajan ja voin sanoa että kyllä se 3 minuuttia on tuollaisessa ihan järkyttävän pitkä aika. Lily oli kuulemma hieman katsellut kun koirat olivat lähteneet mutta muuten oli ollut todella nätisti, siitä tuloksena 9.

Ja sitten olikin aika mennä odottamaan seuraavaa suoritusta, joka alkoi muistaakseni hieman ennen yhtätoista. Eli hyvin kerkesi katselemaan kauppojen antia. Ostin pinkin jälkiliinan, pinkit törpöt, tunnarikapuloita sekä Hannan suositteleman lussupallon. Ja sitten pinkin 1m koulutustaluttimen, koska miulla oli vaan tylsä punainen se entinen ;) Rahaa olisi toki saanut menemään enemmänkin, mutta pystyin hillitsemään itseni.

No sitten olikin toisen kierroksen vuoro. Homma alkoi seuraamisella, ja Lily ihan selvästi reagoi viereisen kehän hyvin painokkaasti sanottuihin luoksetulon pysäytyskäskyihin, ja minä kämmäsin täyskäännöksen aivan totaalisesti. Siitä kuitenkin 7. Sitten oli liikkeestä maahanmeno joka mielestäni meni melko hyvin, siitä 8. Siitä noutamiseen. Koira meni hyvin kapulalle, ja tulikin luokse ei nyt vauhdilla mutta ei ihan kävellenkään. Ja ei pirulainen antanu miulle kapulaa!!! Piti antaa kaksi käskyä?!? Mitä ihmettä?!? Eli siitä 6. Estehyppy meni myöskin kahden käskyn hommaksi, vasta toisella istui. Mutta kerrankin mie osasin käskyttää oikein, aaltoja siitä! Eli9 se oli sitten 7,5. Kokonaisvaikutus oli 8. Koira ihan selkeästi oli parempi kuin mitä viime kokeessa, mutta ei lähimainkaan sellainen mitä treeneissä.

Ja sitten oli odotettava taas muutama tunti ennen seuraavaa karkeloa. Yritin käydä kurkkimassa tuloksia mutta eihän niitä vielä ollut tullut. Kyllä muuten jos toi 3 minuuttia oli pitkä aika niin puoli tuntia ennen toimintaa on myöskin! Yritin mie kovasti olla ajattelematta koko asiaa mutta kyllä kelloa tuli koko ajan vilkuiltua. Ja sitten kuulutettiinkin että kehät ovat etuajassa ja alkakaapa mennä jo odottamaan. Sekin tuossa oli että koiraa ei oikein saanut viritettyä juuri ennnen kehää, ja mietinkin että millä hitolla mie saan sen innostumaan ja jaksamaan. Ja tietenkin tuomari oli vielä myöhässä ja koira alkoi ihan selkeästi unohtamaan mitä tänne ollaan tultu tekemään. Hätäpäissäni annoin sen sitten purra hihnaa, jota se ei ikinä ole tehnyt. Hieman se epäröi mutta tarpeeksi kun innostin niin johan alkoi kierrokset nousemaan. Ja juuri kun olimme menossa kehään viereinen kelpie alkoi urisemaan. En tiiä mitä se mahtoi urista mutta Lilyhän oli täysin sitä mieltä et nyt se tulee päälle. Pieni muistutus koiralle mitä mieltä olen asiasta ja sitten oikein iloisena kehään. Vielä kehässäkin se ihan selkeästi mietti et mitähän tässä tapahtuu ja olin ihan varma että liikkeestä seisominen ei tule onnistumaan. Vaan helvetti neitopa yllätti täysin ja tempaisi 10 siitä! Ei ole IKINÄ tehnyt edes treeneissä noin mahtavasti tuota liikettä! Ja siis tuntui että neito vaan keräsi kierroksia! Kaukot meni todella hyvin, hieman oli kuulemma mennyt hitaasti maahan mutta oisittepa nähny ne nousut istumaan! Siis mie ihmeissäni vaan katoin et mitä toi elukka nyt touhuaa? Siitä 9. Ja viimeisenä luoksetulo ja neidon ilme oli just sellanen et täältä tullaan, kutsu vaan! Se lähti vauhdilla tulemaan ja minun olisi pitänyt hieman enemmän painottaa tuota pysähtymiskäskyä, sillä nyt annoin normikäskyn ja koiralla meni hieman aikaa ennen pysähtymistä. Siitä kuitenkin 8.

Olin jo lähdössä kehästä kun tuomari tuli kertomaan että olimme yksi miellyttävimmistä pareista tänään ja että meidän yhteistyötä oli todella ilo katsoa. Kehuipa jopa minun kauniita käskyjäkin. Ja kokonaisvaikutus tältä tuomarilta 9!

Joten yhteispisteet 162 ja ykköstulos!!!!!!

Kyllä tämä taas jaksoi luoda uskoa siihen että ehkä e pitsinnypläys saa vielä olla, ja että tuo meidän koulutusmetodi on tällä hetkellä se oikea. Eli jos et voi muuttaa itseäsi muuta koiraa :D Mie vaan oon niin ylpeä tosta karvakorvasta <3

tiistai 29. toukokuuta 2012

Synttärihumua ja kuulumisia

Niin se vaan aika on vierähtänyt ja neito täytti eilen jo 3 vuotta! Paljon on mahtunut elämää ja eksotiikkaa tähän reiluun kahteen vuoteen minkä neito on meillä viettänyt. Toisaalta tuntuu että vastahan se pikkuinen meille tuli, ja toisaalta tuntuu että ainahan se on tuossa ollut. Kuulostaa ehkä hyvin kliseiseltä? Eilinen vietettiin ekana tokoa treenaten, ja saatiinpa hyviä vinkkejäkin mm. noudon ongelmiin. Ongelmahan siis ei ole taaskaan ollut koirassa vaan yllättävästi palkkauksessa. On se vaan niin mukava päästä uusien ihmisten kanssa treenaamaan, siitä saa aina jotain hyviä vinkkejä. Eli nyt kokeillaan hieman muokatulla tavalla sitä Riikan ohjetta eli opetetaan koiralla että aina kun tulet laukalla kapulan kanssa, saat palkan. Ja myöskin nyt taas lopetetaan miun pomppiminen ja hyppiminen, vaan taas kerran kun minä olen passiivinen siitä saa palkan. Katsotaan kuinka hyvin tämä nyt sitten kantaa tulosta. Myöskin oli ilo huomata että koska ollaan töissä ei muista koirista välitetä ja vaikka ovatkin täysin tuntemattomia ei niihin tarvi reagoida. Paitsi pikkupyrreen, jonka olisi Lily mieluusti syönyt. En kyllä käsitä mikä sillä ko. rotua vastaan on? Mutta mamman hienovaraisella neuvomisella myös pikkupyrreä ei tapettu.

Treeneistä siirryttiinkin sitten juhlintaan, sillä Lasse-setä oli tullut meille. Voi sitä pienen koiran riemua! Tein vielä kolme kakkuakin sankarille, ja lelukin löytyi Prisman hyllystä. Ja poseeraaminen on taas niin mieluista neidolle ;)
Illaksi lähdimme vielä hakutreenihin, jotka alkoivat puoli kuudelta eli samaan aikaan kuin kaatosade ja loppuivat puoli ysiltä eli samaan aikaan kuin kaatosade. Enpäs muista milloin olisin ollut yhtä märkä kuin eilen! Saatiin hyvin opettavaiset treenit aikaiseksi, eli ei mennyt kaikki niinkuin Strömsössä mutta opittiin paljon. Tarkoituksena oli taas luoda koiralle uskoa ja vahvistaa rullan tuontia. Kolme ukkoa, aika selkeä alue. Ekan ukon löysi oikein hienosti, toi rullan nätisti ja vieläpä lähti näytöllekkin ripeästi. Toisen ukon kanssa sitten ongelmat alkoivatkin. Maasto nousi juuri siinä kohtaa ja neito ei millään ymmärtänyt että sinne ylös olisi pitänyt kiivetä. Lähti vaan risteilemään ja etsi jälkeä. Otin koiran takaisin varmaan puolenkymmentä kertaa ja joka kerta etenimme yhdessä ukkoa päin. Jouduin menemään miltei ukon päälle ennenkuin neito haistoi, mutta hyvä opetus oli koiralle että mene sinne minne minä näytän niin pääset aivan varmasti palkalle. Kolmas ukko menikin sitten aivan mainiosti, jos ei välitetä pienestä aivopierusta. Oli ottanut rullan nätisti, lähtenyt juoksemaan, palannut ukolle tarkistamaan että olithan ihan varmasti siinä ja tuli sitten tosi nätisti miun luo. Eli oikein onnistuneet treenit! Heti autoon päästyä soitin Jarnolle ja sanoin et laittaa saunan lämpiämään. Taisi olla kylmä neidollakin kun tuli viereen ylälauteelle ja oikein nautti lämpimästä.

Jälkitreeneissäkin kerettiin käydä viime viikolla. Viime kertainen esineruuturiehuminen oli täysin hävinnyt ja nyt teki taas tarkkaa työtä ja löysipä jopa yhden ylimääräisenkin esineen joka Moonalta oli metsään tippunut. Hieman jännitti kuinka jäljen kanssa käy. Noin kymmenen minuuttia jäljen tekemisestä sienestäjä tuli juuri jäljen kohdalta metsästä. Ja ehkä puoli tuntia siitä tuli sieltä koiran ulkoiluttajat. Mietin pitkään ja hartaasti jätänkö siihen mutta ajattelin jotta katsotaan mitä tapahtuu, ja luotin vaan tuohon pieneen että kyllä se homman hoitaa. Olin tehnyt etukäteisvalmisteluna pieniä lihamuffinsseja jotta olisi jostain mieltäkin tuossa palkkauksessa kepeiltä. Ja kyllä muuten koira muisti mitä sitä piti tehdäkkään kun valjaat vedettiin päälle. Janoja täytyy nyt ihan tosissaan alkaa harjoittelemaan, aikamoista kaahausta oli mutta siitä selvittiin ja niin selvittiin myöskin koko jäljestä. Ihan selkeästi huomasi että harhajälkiä kyllä oli mutta ne vaan piti hieman tarkemmin haistella ja matka jatkui. 6 keppiähän sieltä sitten löytyi, enkä yhdeenkään kohdalla edes tarvinnut koiralle muistuttaa asiasta. Eli tästä se kesä lähtee!

Ja käytiinhän me Kreetallakin, mutta siitä myöhemmin ;) Lily oli viikon Minnan hellässä huomassa, ja oli taas maailman onnellisin kun sinne pääsi! Voi sitä pomppujen ja pusujen määrää mikä Minnaan sateli kun neito huomasi missä ollaan. Oli ollut neidolla toiminnantäyteinen viikko, kun olivat koiranäyttelyynkin eksyneet. Siis Lily oli kyllä ollut ihan turistina. Tässä onkin Eijan ottama kuva Lilystä ja pikkusisko Vinnasta:


tiistai 8. toukokuuta 2012

Kauhujen viikonloppu osa2

Eli luonnetesti. Se kauhea mörkö joka on piinannut minua jo pitkään. No ei piinaa enää :D Ja siis minua, ei koiraa. Mutta kun... Mutta kun... kuinkahan monesti aloitin sillä lauseen kun aloin selittämään asiaa. Ja kuinka siinä sitten kävikään? Neito tempaisi siis ihan oman näköisensä rivin, ja täytyy sanoa että tämä oli se paras "kauhuskenaario". Laitan muutaman tosi huonolaatuisen kuvan jotka on kaapattu videolta, ja videon laitan heti kun ihana Seija sen saa minulle muokattua. Tämähän siis oli niin projuttu että tilasin ihan ammattikuvaajan hommiin ettei mikään vaan mene mönkään.

 Tästä kuvasta on muistona mustelmat kädessä, koska eihän mamman mussukka puolusta ni mihin niitä hanskoja tarvitaan? No jep jep... Sit nahkahihna porautuu käteen kiinni!
 Seinällä nähtiin jopa juuri tämän sekunnin ajan pienen pienet hampaatkin??? Mutta heti pieni heilutti häntää ja oli todella onnellinen jotta ei hänelle tehtykkään pahaa. Lea onkin itseasiassa ihan mukava nainen :D
 Tässä vielä Tapsan tyylinäyte hyökkäyksestä.
Ja näin nätisti osataan istua ja odottaa seinässä. 

Ja sitten se suuri "tuomio"


Toimintakyky +1 Kohtuullinen
Terävyys +3 Kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +3 Kohtuullinen, hillitty
Taistelutahto +2 Kohtuullinen
Hermorakenne +1 Hieman rauhaton
Temperamentti +3 Vilkas
Kovuus +1 Hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus Laukauskokematon

Yhteispisteet +174

Ja läpi jotta heilahti! Eli kyllä se on nyt virallisestikkin testattu täysin tervepäiseksi koiraksi <3 Kiitos taas kerran ihana Minna tuosta mahtavasta koirasta!

lauantai 5. toukokuuta 2012

AVO1 on kotona :D

Hups millon tää blogin valikko on tälläseks muuttunu, meinas olla ongelmia saada kirjoitettua viestiä? Vaan eivät silti oo saaneet hymiöitä tai sit en vaan osaa :D Mutta siis tähän päivään ja meidän kuulumisiin. Neito juoksi juoksunsa, naapureiden onneksi. Oli kuulemma joutunut yksi naapuri laittamaan urokselleen hormoonipiikin, kun oli elo ihan mahdottomaksi herkkupyllyn naapurissa muuttunut. Anteeksi :D

Juoksujen ajan pidettiin hieman hiljaiseloa eikä paljoa harrasteltu, ja onneksi tähän saumaan sattui myös miun pitkä työputki ja reissaamiset. Neito kasvaa ja kehittyy kovasti, ja onpa jopa sellainenkin ihme nähty että talipallukalle tuli rasvaa niin että raukka joutui laihdutuskuurille. Kerta se on ensimmäinenkin! Treenattu ollaan kuitenkin pienissä pätkissä ja hiljakseen on jopa alettu ottamaan pk-tottiskin kuvioihin. Hyvin metrinen este jo menee ja A-llahan ei ole ikinä ollutkaan ongelmaa. Tai siis ai niin pitikö se kumminkin päin suorittaa ;)

Muutama viikko sitten Helsingin reissun kunniaksi ilmoitin Lilyn tokokokeeseen, luottaen sen juoksujen säännöllisyyteen. No muutamalla päivällä jo säikytti, mutta vuoto loppui ja koe oli siis edessä. Ja kerrankin mie en ollu ihan jäykkänä jännityksestä! Neidolla oli hauskaa, tai miten sen nyt ottaa? Mutta tuomari tykkäsi kovasti ja ekan kerran itsekkin muistan jotain kokeesta. Vielä meillä on paljon harjoiteltavaa, mutta ylöspäin ja kunniaan on matka, ihan selvästi! Ja mikäs se on matkatessa kun on tuollainen koira. Se vaan päivä päivältä hitsautuu miun kanssa paremmin ja paremmin toimivaksi. Ja siis puhun nyt ihan jokapäiväisestä elämästäkin. Sen kanssa on vaan niin helppo olla. Aloitettiin jopa pyörällä lenkkeilykin! Moona kyllä kävi ekana kokeilemassa mitä neito on asiasta mieltä, ja niinpä uskaltauduin itsekkin pyörän selkään. Ja ei muuten ikinä ole niin paljon koiria tullut vastaan kuin mitä tuolla yhdellä reissulla. Muutaman perkeleen jälkeen homma alkoi luistamaan ja tässä tulee olemaan kyllä meille mukava kesäharrastus.

Tässä muuten kiinnostuneille video tämän päivän tokokokeeseen http://www.wallulily.kuvat.fi/kuvat/2012%20Kokeet/tokokoe05052012.wmv

Vaikka toi koe menikin aika rimaa hipoen, mie oon vaan niin onnellinen tuosta pienestä elukasta! Sen kanssa on vaan niin mielettömän mukava tehdä! Ja huomenna on sitten "tuomiopäivä", meillä olisi luonnetesti! Videota saatte odotella, sillä mie oon ottanu ihan kuvaajan mukaan. Mutta tulosrivi kyllä julkaistaan heti kunhan pääsen kotio. Ja siis sillä ehdolla että en ite jännitykseltä kuole sinne ;) Ja mie tiiän, mie oon ihan pöhkö!

Ja ensi viikolla koittaa neidolle onnen päivät kun se pääsee viikoksi sulostuttamaan Minnan elämää! Voi se olla ilo suuri, kun on niin pitkä aika kun ovat viimeksi nähneet. On kyllä itekkin kiva päästä käymään Lempäälässä.

Mutta nyt on mentävä taas, huomiseen!

tiistai 27. maaliskuuta 2012

Tokokoulutusta ja onneton rävellys joka myös kokeena tunnetaan

Viikonloppu on ollut hyvin tokopainotteinen. Lauantaina oli koe ja sunnuntaina kuinka korjataan virheet koulutus.

Koulutus oli todella hyvä, sain paljon vinkkejä moneenkin pulmaan. Kouluttaja tokokokeen tuomari Riikka Pulliainen. Otan ensiksi Lilyn ongelmat, ja sitten mitä muuta tuli otettua.

Eli ensimmäisenä nouto. Ikuisuusongelma nouto. Eli koirahan lähtee vauhdilla kapulalle, mutta ei ota kunnolla kapulaa ja himmaa ja hiipii sen miun luokse. Joten nyt harjoitellaan kolmessa erässä liikettä, jonka jälkeen sitten kokeillaan yhdistää tätä iloa. Onneksi tässä on reilu kuukausi aikaa hinkata :D

  1. Eli ensimmäisenä laitetaan koira seisomaan kapulan eteen, ja itse menen koiran taakse. Käskytän noutamaan ja heti kun koira tulee hyvällä vauhdilla palkkaan ennen kuin alkaa himmaamaan. eli en edes yritä saada koiraa tulemaan eteen ja luvuttamaan kapulaa. Ja tietenkin ideana on se että palkkaus tulee koko ajan myöhemmin ja saadaan koira tulemaan jo ihan eteen ennen palkkausta. 
  2. Laitetaan kaikki kynnelle kykenevät kapulat maahan (täytyy lähteä ehkä kapulakauppaan) ja odotetaan että koira alkaa tarjoamaan kapulan tuontia. Heti kun koira tarttuu kapulaan palkataan namilla. Ja näin jatketaan kunnes koira on tuonut kaikki kapulat. Eli tällä saadaan koiran ote kapulaan parantumaan ja tuonti varmistumaan. Ja tietenkin intoa ja iloa joka nyt puuttuu liikkeen loppusuorituksesta. Ja tietenkin tämä on loistava paikka ottaa myös metallikapulan koulutus mukaan kuvioihin.

3. Eteentulo, ensin ilman kapulaa ja sitten kapulan kanssa. Peruuttamalla ja jättämällä koira paikalleen. Ja vaatimalla se suoraan tulo, muuten ei palkkaa tule. Koska koira kyllä osaa periaatteessa homman. 

Ja kun nämä ovat kunnossa pitäisi meillä olla mahtava varma ja kaunis nouto. Helppoa eikö totta???

Ja toisena luoksetulon pysäytykset. Aika perusongelma ilmeisesti? Eli koira himmaa ensimmäiselle pysäytykselle ja sen jälkeen tulee hyvin eteen. 

  1. Ensinnäkin tässä ei vielä meitä koskeva mutta liike jota ehdottomasti aletaan erikseen opettelemaan. Eli maahanmeno niin että koira "sukeltaa" maahan. Näin tälläisen koiran kokeessa ja täytyy kyllä sanoa että se oli todella näyttävää! Ja sitten kuinka se tehdään: Pallolla. Tähän on kyllä pakko sanoa että harmitti vietävästi että videokamera jäi kotiin, mutta seuraavassa treenissä yritän ottaa kameran mukaan ni saan itselleni muistiin mitä piti tehdä. Eli autetaan pallolla koira sukeltamaan maahan ja siitä plkataan omistajan taakse maata myöden jotta liike on täysin "matala"
  2. Ja sitten se saakelin "stop". Eli seisominen. Ja se himmaus. Nyt taas pallolla palkaten, ja samoin kuin ollaan jo Jykälle ja Riialle tehty. Eli minä muutun passiiviseksi ja appari palkkaa. Ja palkka ainoastaan siitä kun koira alkaa laukkaamaan. Ei mistään muusta. Vaan vauhdista. Ja välillä otetaan pysäytystä, jossa huijauskäsikäsky ja sitten vasta pallo. Mutta ekana on vauhti saatava kuntoon. Pysähtymistä pitää junnata ihan omana liikkeenään ennen kun vauhti on kunnossa.

Sitten liikkeisiin joissa muilla oli ongelmia ja joita ratkottiin, mutta joissa oli meillekkin hyviä ajatuksia. 

  1. Hissinä kaukojen seisomisen opettaminen, sekä eri käskysanojen opettaminen koiralle. Kiinnitin huomiota että niillä koirakoilla joilla oli enemmän kuin seiso-maahan-istu käskyt koirilla tekivät useammin kauniimmat kaukot kuin ne joilla oli vain nuo kolme käskyä. Motolle opetettiin nyt peruuta-käskyn kautta seisomisesta istuminen. Ja tietenkin etuna se että koira ei edistä. Käskyksi tuli peris, eli peruutaistu :D Samalla myöskin jumpattiin koiraa tekemällä tätä namin avulla melkein maahan melkein seiso liikkeenä. Ajatuksena saada koira älyämään takapään käytön tässä liikkeessä. Tätä himottaisi jo heti alkaa tekemään, koska tämä on näitä "katso telkkaria ja opeta koiraasi" liikkeitä mutta sen verran viikonloppu kävi neidon herneille että jätän suosiolla huomiseen ;)
  2. Tunnari. Joka alotetaan pentuna. No onhan toi melkein vielä pentu? Tästä minulla on jo idea, koska kouluttajan idea oli täysin sama kuin mitä minun. Joten nyt vaan rimakauppaan hakemaan tunnarikapuloita. Tähän minulla on videokin, kunhan sen kaivelen tuolta arkistojen kätköstä.
  3. Seuraamisen kääntymiset. Ziggyllä oli samaa ongelmaa kuin meillä, eli käännöksissä hieman aukeaa. Tähän ratkaisuna kokeiltiin sitä että muutama askel seuraamista, ja heti kääntymisen jälkeen perusasentoon. Ja apuna käytettiin kääntyessä sivu-käskyä. Jolla saadaan taas koira huomioimaan kroppaansa paremmin ja keskittymään liikkeeseen paremmin. Myöskin tuohon pieneen painamiseen seuraamisessa oli vinkki, eli vasempaan pienen laatikon kiertäminen. Silloin koira oppii että ei kannata ihan painaa kiinni koska omistaja tulee muuten päälle. Tätä ainakin Lilylle voisi silloin tällöin tehdä. Nyt oli kokeessa nimittäin sellainen painaminen että siksi meinasin kompastua koiraan muutamaan otteeseen. 
  4. Oikealle askeleet. Otetaan niin pieniä askelia että koiran täytyy siirtyä ihan vähän vaan, ja tässä samalla myöskin opetetaan takapään käyttöä. Sen myöskin opin tuota koetta seuraamalla että vaikka onkin hauskan näköistä kun koira pomppaa edestä sivulle, ainakin tällä tuomarilla siitä lähti aina piste pois. Joten siihenkin täytyy nyt kiinnittää huomiota. 

Ja sitten siihen viimeiseen opittuun asiaan: Toko on kyllä hauskaa! Ja sitä voisi/pitäisi treenata koko ajan ja jatkuvasti. Ja mietinpä jopa sellaista että alkaisikohan ottaa taas nuo teemaviikot käyttöön? Joka viikolle olisi oma teema? Wallun kanssa se toimi, niin miksei Lilynkin kanssa? Saisi samalla jäsenneltyö kaikki liikkeet joita tarvitaan PK-puolellakin? No huomenna on vapaapäivä joten ehkäpä joudun ottamaan tämän asiaksi. Olisi kyllä mukava kun pääsisi useammin noihin koulutuksiin, kyllä niistä vaan kovasti saa uusia vinkkejä ja varsinkin uutta intoa. Ja varsinkin kun kouluttajaksi sattuu noin mukava ja maanläheinen ihminen! Eli kohti ääretöntä ja sen yli :D


Ja loppuhuipennuksena meidän tokokokeen video. Toim. huom. Koira kyllä OSAISI jos omistaja OSAISI käskyt!!! Kyllä minua on niin hattuvituttanu että ite ryssii koiran hyvän suorituksen. Mutta tässä se nyt sitten olisi, olkaatte hyvät ;)

http://www.wallulily.kuvat.fi/kuvat/2012+Kokeet/lilyntoko032012.wmv

tiistai 6. maaliskuuta 2012

Juhlapäivä!

Tänään on aihetta juhlaan, mutta hieman myös haikeisiin muistoihin. Eli 5 vuotta sitten Moilasille Kemiin syntyi ihana pieni punainen poika, josta tuli sitten miun ikioma Wallu. Onnea tätäkin kautta vielä muille sisaruksille! Tämä päivä käänsi täydellisesti minun elämäni suunnan ja antoi sille aivan uuden merkityksen. Illalla sytytän kynttilän pienen miehen muistolle. Wallulla tulee aina olemaan erikoislaatuinen paikka sydämessäni, se oli Suuri Persoona.
Oikealla Wallu ihan muutaman päivän ikäisenä pikkumiehenä.

Mutta jotta saisi myös ilon kyyneleitä vierittää, alkoi 2 vuotta sitten uusi tarina. Pääosassa on pieni neitokainen, joka käytiin pitkän päivän päätteeksi hakemassa kotiin. Ja tänään tuota päätöstä on juhlittu jo kasvispossukorvalla ja uudella majavalelulla. Juhlasankari lähtee vielä hierontaan ja illalla käydään hipattelemassa treenien muodossa. Kevyet treenit siis tulossa. Ja kiitokset vielä Minnalle, joka luotti minuun niin paljon että antoi pienen koiran kyytiimme. Tässä on myös päätös jota en ole katunut, ja koira joka on kahdessa vuodessa alkanut muodostua yhdeksi minun kanssa. Pystyy jo lukemaan minua kuin avointa kirjaa ja tekee kaikkensa, että minulla on hyvä olla. Myöskin itse olen oppinut lukemaan koiraa ja teen myös kaikkeni että neito olisi vierelläni vielä vuosienkin päästä. Toivon että meidän yhteinen tarina on vasta alkanut!

TODELLA onnellinen koira kun ei saa syödä herkkuja heti vaan täytyy malttaa odottaa!!!
Tässä vielä lähikuvaa herkkukattauksesta.

sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

Kun kerta haukutte miun silmiä, ni en sit näytä niitä enää!!!

Eli tälläisiä kuvia ollaan sit otettu Tuusniemen näyttelyn jälkeen ;) Arvostelua ei ole, koska en saa siitä mitään selvää. Toivotaan että Taija saa ja kunhan se tulee nettiin ni sit voin sen tännekkin laittaa. Mutta siis tiivistettynä koirassa hyvää ainoastaan kaula, ja kaikki muu onkin sitten surkeaa. Varsinkin silmät. Jotka harittavat *reps*. Ja arvosteluna kehäsihteerin mukaan Riittävä. Eli T. Joten silleen. Mutta olipa kiva näyttely muuten, näki tuttuja ja tuntemattomia, ja näinpä Lilyn isoenon Dinon ja hänen "pikkuveljen" Rion. Ihania koiria ja olipa mukava nähdä myös omistajia Tainaa ja Jyrkiä.



Mutta sitten iloisimpiin asioihin! Ollaan siis treenattu agilityä viikottain ja koiralla alkaa olla ajatusta, omistajalla ei. Edelleenkään ei ole sitten mitään todistusaineistoa asiasta, uskotellaan että syy on siinä että vanhempani lähtivät Thaimaaseen ja veivät videokameran mukanaan? Mutta agi onkin ihan mielen viihdykettä, ei sen kummempaa. Mitään kisatavoitteita ei kyseisessä lajissa ole. Johtuu sitten ihan omistajasta. Kun ei pysty kävelemään ja syömään purkkaa yhtä aikaa ni ei vaan pysty!

Mutta tokossa tämän vuoden tavoitteet alkavat siintää, ja nyt toivotaan ettei juoksut ala ennen kuin saadaan tuo AVO korkattua. Sillä neito jo osaa kaikki liikkeet, pientä viilausta toki aina on. Mutta muutinpa muuten luoksetulon käskyn tuossa joutessani muutama viikko ennen koetta! Ensiksikän olin sitä mieltä että en edes treenaa pysäytystä, yritän vaan pyhällä hengellä saada sen pysähtymään. Mutta sitten kuitenkin sen tein, ja kas kummaa, sain aikaiseksi himmaavan koiran. Kuinka yllättävää? No sitten sisätreeniä meidän ihanassa käytävässä ja nyt liike menee Tänne, Stop, Tule. Ja n. 40 toiston jälkeen on muuten ihan sama onko se käsky Tänne vai Tule, lujaa lähdetään. Täytyy vielä erikseen harjoitella tuota pysähtymistä, ja se onkin ensi viikon treenin aiheena. Vaikka olenkin joka päivä töissä ni silti pitää yrittää illalla jaksaa kalsari/takapihatreeniä saada aikaiseksi. Mutta nopeasti se tuo neito oppii, ja jotenkin vain päivä päivältä saadaan yhteistyötäkin paremmaksi. Siis vielä paremmaksi ;)



Helin luona käytiin ihan ylläpitohieronnassa, ja jumejahan sieltä löytyi. Joten tiistaina uudelleen. Että kenties sekin selittää noi arvostelun huonot liikkeet. Mutta koirahan täytyy ehdottomasti saada kuntoon ennen kesän treenejä, ja täytyy alkaa muistaa käyttää koiraa fyssärillä säännöllisesti. Kyllä se vaan on taivahan tosi että noita jumeja tuolle kengurulle vaan tulee. En tosin ymmärrä mistä ;)
Ja jotta elämästä voisi välillä nauttiakin ja pitää hauskaa, on me nautittu ihanista kevätpäivistä ja käyty pitkillä lenkeillä kun alan vihdoinkin löytää täältä lenkkipolkuja joita voi talvellakin kulkea. Ja siis kuten huomata saattaa myös kameraa on tullut ulkoilutettua. Tänään käytiin Päivilänvaaralla grillamassa makkaraa ja tässä olisi maisemakuvia. Ja siis kaikille jotka eivät tiedä, nämä maisemat löytyvät muutaman kilometrin päästä meiltä.



Ja muuten, arvatkaa kuka pääsee ens viikolla pallottelemaan pentuja!!! Mie!!! Onneks on jo myyty ni ei tule kiusausta :D

tiistai 31. tammikuuta 2012

Pakkasen riemua(ko)

Kyllä se vaan pitäisi uskoa että joka talvi se yllättää, eli pakkanen. Ja jos minä en siihen totu ni miks tottus koirakaan? Jos W:tä ei pikkuinen -30 haitannut juuri ollenkaan, ni neito ei sitten suostu menemään ollenkaan pihalle. Takan eteen vaan kävi makaamaan. Nyt vaan täytyy keksiä sitten muuta virikettä sisällä. Kaunista ulkona kyllä on, ja mie niin nautin tuosta auringosta. Joka muuten jo lämmittää, ihan varmasti! Käytiin me eilen koko porukka kävelemässä lammen jäällä, ja Jarno otti kamerankin mukaan. Joten saatiin niitä kauan kaivattuja talvikuviakin otettua. Joten tämä on aika kuvapainotteinen päivitys. Toki jos haluaa kaikki kuvat käydä ihastelemassa löytyvät ne täältä. 

Tässä meidän talo takapihalta. Väritys käy ihanasti talvimaisemaan!

Ollaanhan me sitten aloitettu uusi harrastuskin. Tai siis ei sinällään uusi, mutta kaivettu vanha naftaliinista. Eli Agiliito. Mitäpä ei tuon karvakorvan vuoksi tekisi? Aloin kyselemään sopivaa treeniryhmää ja sellaisen löysinkin POKS:ilta. Lämmin halli on myöskin plussaa. Käytiin kokeilemassa ekana pienten koirien ryhmää, ja vaikka itse osaankin jo jotakin voin sanoa että taidot kaipaavat päivitystä ja koska ryhmä tuntui olevan ymmällään vauhdistamme, jatkoin kyselyä. Ja sitten Hilkan ja Kirin ryhmässä olikin vapaa paikka! Ja voi hyvä ihme kuinka hyvät treenit siellä saatiinkaan aikaiseksi. Kyllä sai muuten juosta ja miettiä, ja miehän siis just ja just pystyn kävelemään ja miettimään yhtä aikaa! No tuossa porukassa luulisi kyllä agikärpäsen pääsevän valloilleen ja jopa riehaantumaan, joten toiveet ovat korkealla. Onhan tässä vielä talvea aikaa opetella.

Ja neidollahan sitä vauhtia riittää?

Samaan aikaan olemme myöskin tokoilleet, ja olin erikoisen ylpeä kun pystyimme vallan mitään ongelmia treenaamaan vapaana pienessä hallissa usean vieraan koiran treenatessa vierellä. Noutoon ollaan saatu vauhtia taistelun kautta, vaikkakin olisi ollut ihan fiksua valita siihen joku muu kuin se paras kapula :D Takapään käytön saisi joku tulla opettamaan, se on edelleen aivan surkeaa. Ja puhutaan sekä omistajasta että koirasta! 



Pimeässä hallissa olisi hyvä ollut erillissalama. Onneksi oli hyvä kuvaaja, kiitos Seija!

Tänään olisi taas tokotreenit, katsotaan mitä saadaan aikaiseksi :D Jospa niistä kerkeäisin kirjoittamaan hieman enemmän. Videota ei saa koska porukat lähti Thaimaaseen ja veivät kameran mukanaan :(