"Lysti ja Tuittu"

"Lysti ja Tuittu"

torstai 27. marraskuuta 2008

Nyt on koira kuvattu//muoks...

No niin, eli nyt on viralliset lonkka- ja kyynärkuvat Wallusta tehty, ja samalla läpivalaistiin koko koira. Ja hyvä niin, sillä sieltä löytyi myös vastaus meidän ärinäongelmaan.

Elikkäs Aija oli apulaisena, kun mentiin Kivuttomalle. Lonkka ja kyynärkuvat lähtivät hyvinä, samoin selkä, polvet ja varsinkin häntä olivat oikein hyvän näköiset. Samalla näkyi kuvissa, että koira oli sitten joskus satuttanut jalkansa pahasti. Siellä näkyi kalkkeumaa, eli paha revähdys on jalassa ollut. Ja koska koiraa on sattunut kun ihminen sitä on taputtanut, on se ärähtänyt. Ja saanut ihmisen lopettamaan sen, mitä on ollut tekemässä. Aussiellehan näitä toistoja ei varmaankaan montaa ole tarvinnut, kun koira on päätellyt että ärähdän aina ensimmäiseksi, niin ei ainakaan satu. Pelataan varman päälle.

Joten nyt ei muuta kun opettamaan että se ei satukkaan, ja ehkäpä joku kaunis päivä koira oppii sen :D Joten sitä päivää odotellessa :D

Nyt vaan odotan myös sitten Kennelliiton lausuntoa, koska Martina ei ollut varma, voiko tuo kalkkeuma vaikuttaa tulokseen. Toivotaan että ei vaikuta. Nyt menen koiran viereen nuokkumaan, on ollut pitkä päivä!

Ja sitten varasin nyt ajan fysioterapeutille, eli Heli Kapanen-Lappalaiselle, ja mennään sinne 9.12 katsomaan mikä on tilanne :D

torstai 20. marraskuuta 2008

Tokoilua maanantai-iltana

Koska on jotenkin onneton olo, ei myöskään nyt jaksa iloita osaamisesta. Mutta jostakin kummasta tuo koira on itselleen innon tokoiluun löytänyt. Ensi maanantaina on sitten koeluontoinen toko. Meillähän sitten viime viikon/tämän viikon tapahtumien takia jää se tuomarin lähestyminen väliin. Helvetti että minua ottaa NIIIIIN päähän tuo... Mutta eihän se auta kun niellä kiukku ja raivo ja ruveta kouluttamaan. Mutta silti....

No siis itse asiaan: Uutena asiana oli nouto, joka meillä toimii suht hyvin. Kuinka sen opetin: Aijalta sain pienen noutokapulan, ja sitten istuin sohvalla ja joka kerta kun koira otti kapulan suuhunsa, naksu ja palkka. Kun se älysi että siitä, kun pitää kapulaa, saa herkkua, siirryttiin siihen että edelleen istuen nostaa minulle kapulaa käsistä. Kun se meni hyvin, laitoin kapulan lattialle. Kun se meni hyvin, laitoin koiran vähän kauemmas ja kapulan jalkoihini, ja pyysin noutamaan. Ja kun se meni hyvin, Otin koiran viereen kävin viemässä kapulan pienen matkan päähän ja käskin noutamaan. Eli nyt ollaan tässä vaiheessa, muutaman kerran oon jo viskannu kapulan.

Ja sit mennään vähän taaksepäin, eli koira ei nyt tule ihan minuun kiinni, joten sitä nyt sit harjotellaan niin, että kapula on jaloissa, koira kauempana, ja käsken noutamaan. Ja sit sitä, että se pitäs kapulaa tiukemmin, otan niin, että hullutan koiraa ja juoksen karkuun kun sillä on se keppi.

Niin ja siis kun koira osaa pienellä kapulalla tuon, vaihdossa isompaan/metalliseen käydään tasan sama kaavio läpi. Jotta varmasti osaa. Ja minähän käytin koulutuksen alkuvaiheessa joka päivä tuota noutoa, eli mitään ei tehty ennen kun noutokapula tuli ;)

Hypystä sen verran, että nyt jo pysyy paikallaan vaikka kierrän vierelle. Ja kuinka helppo on nyt kouluttaa myös lenkillä, kun koko maailma on Wallun mielestä muuttunut isoksi lumipalloksi ;) ;) Kyllä oli eilen nopeita maahanmenoja!

lauantai 15. marraskuuta 2008

MH-LUONNEKUVAUS

No niin. Aloitetaan siis Kerkän arviolla koirasta, yritin pikakirjoittaa videon perusteella :)
"koirassa oli sosiaalisuutta nähtävissä, ja sitten muutakin, eli agressiota vieraan ihmisen läheisyydessä. Uteliaisuutta koiralla oli, toimii hyvinkin aktiisisesti. Pelko näkyi aaveilla siinä, että käänsi pään pois,silloin ei pelota ja haisteli maata, ja kun pitäisi toimia, vielä pelotti mutta hyvin toimi. Koira keksii itse aktiivisuutta. Jäljelle jäävää käyttäytymistä ei ole, palautuu hyvin.
Leikkii. Laukauksissa herkisteli, kiinnitti huomiota mutta jatkoi, käytännössä ei vaikuta varmaankaan mitenkään elämään. Esineissä tarttui heti kiinni,täyssuukiinniotto joka toisaalta on hyvä toisaalta ei. Hyvin irrotti. Outoa käyttäytymistä, kun kuulee äänen ei reagoi millään tavalla mutta sitten kuitenkin käännähtää katsomaan"

Minusta itsestäni tuo luonnekuvaus osuu kyllä täysin oikeaan, ainoa joka hieman ihmetytti oli se, että olisin itse uskonut koiran käyttäytyvän voimakkaammin. Eli juuri esim. noilla aaveilla haukkuvan ja huomioivan niitä enemmän. Haalarilla sama, eli kun se nousi, kävi kyllä haistelemassa mutta se oli sit siinä. Ei kiinnittänyt siihen sen kummempaa huomiota sen jälkeen. Muu oli kyllä tosi arvattavissa olevaa.

Todella mielenkiintoinen kuvaus!

Kirjoitan tähän nyt VAIN ne mitä Wallu oli, ja yritän saada sit koko taulukon väsättyä kunhan saan Aijalta avustusta ;)

KONTAKTI
1a) Tervehtiminen: Ottaa itse kontaktia tai vastaa siihen
1b) Yhteistyö: Lähtee mukaan, muttei ole kiinnostunut TJ:sta
1c) Kontakti: Torjuu murisemalla ja/tai yrittää purra

LEIKKI1
2a) Leikkihalu: Leikkii, aloittaa nopeasti ja on aktiivinen
2b) Tarttuminen: tarttuu heti, nappaa esineen vauhdista
2c) Puruote ja taisteluhalu: Tarttuu heti koko suulla, vetää vastaan kunnes TJ irroittaa

TAKAA-AJO
3a) Aloittaa kovalla vauhdilla päämäärähakuisesti, pysähtyy saaliille. Ei aloita.

TARTTUMINEN
3b) Ei tartu, nuuskii saalista. Ei kiinnostu saaliista/ei juokse perään

AKTIVITEETTITASO
4) Tarkkailevainen, rauhallinen, voi istua, seistä tai maata

ETÄLEIKKI
5a) Kiinnostus: Kiinnostunut avustajasta, seuraa ilman taukoa
5b) Uhka/agressio: Ei osoita uhkauseleitä
5c) Uteliaisuus: Saapuu linjalle aktiivisen avustajan luo
5d) Leikkihalu: On kiinnostunut leikkivästä avustajasta

YLLÄTYS
6a) Pelko: Ei pysähdy tai pysähtyy nopeasti
6b) Puolustus/agressio: Osoittaa yksittäisiä uhkauselkeitä
6c) Uteliaisuus: Menee haalarin luo ilman ohjaajan apua
6d) Jäljellejäävä pelko: Ei minkäänlaista liikkumisnopeuden vaihtelua tai väistämistä
6e) Jäljellejäävä kiinnostus: Pysähtyy, haistelee tai katselee haalaria yhdellä ohituskerralla

ÄÄNIHERKKYYS
7a)Pelko: Ei pysähdy tai pysähtyy nopeasti
7b) Uteliaisuus: Menee räminälaitteen luo ilman apua
7c) Jäljellejäävä pelko: Ei minkäänlaista liikkumisnopeuden vaihtelua tai väistämistä
7d) Jäljellejäävä kiinnostus: Pysähtyy, haistelee tai katselee haalaria yhdellä ohituskerralla

AAVEET
8a) Puolustus/agressio: Ei osoita uhkauselkeitä
8b) Tarkkaavaisuus: Yksittäisiä vilkaisuja, ja sen jälkeen ei kiinnostusta/ei kiinnostusta lainkaan
8c) Pelko: On enimmäkseen ohjaaan edessä tai sivulla, pientä matkanottoa
8d) Uteliaisuus: Menee katsomaan ilman apua
8e) Kontaktinotto aaveeseen: Ottaa itse kontaktia avustajaan

LEIKKI2
9a) Leikkihalu: Leikkii- aloittaa nopeasti ja on aktiivinen
9b) Tarttuminen: Tarttuu esineeseen viiveellä tai etuhampailla

AMPUMINEN
10) Kiinnostuu laukauksista, yleisöstä tms.mutta palaa leikkii/passiivisuuteen

tiistai 11. marraskuuta 2008

tokoilua

Olo oli aivan hirviö, vaan treenaamaan piti mennä ;) Ja kylläpäs kannatti, koiruli on jostain ihmeestä saanut moodin tokoilu on kivaa päälle. Aloitettiin luoksetulolla, tällä kertaa ihan eteen tulolla/muilla siis sivulle. Harjoiteltiin myös sitä pyörähdystä, mutta ei vielä yhdistetty noita liikkeitä. Hyvin lähti tulemaan, ja varsinkin hyvin pysyi paikallaan. Silti vauhtia oli riittävästi, itse vaan en oo huomannu että kun käsken koiran luokse, otan itse askeleen taaksepäin. Eli siihen pitää kiinnittää huomiota.

Sitten harjoiteltiin maahan/seiso/istu liikettä, ja täytyy näköjään muuttaa tuota järjestystä koko ajan, kun tuo elukka alkaa ennakoimaan. Se on niin intona tuosta hommasta, ja sillä on koko ajan sellanen "katso miten hienosti mie osaan" moodi päällä... hassu mies!

Sitten otettiin ruutua, eli laitettiin ruutumerkit ja sinne makupalakippo, jossa makupala. Naksautin joka kerta kun koira meni ruutuun, ja nyt siis oli vaan tarkoituksena se, että koira menee sinne ruutuun kovaa vauhtia, ja pysyy siellä. Eli itse juoksin perässä melkein yhtä kovaa ;) Vasta kun maahanmeno on täysin varmaa, se yhdistetään tuohon liikkeeseen. Ja palkkaus siis siellä ruudussa, ei ruudun ulkopuolella.

Sitten hyppyä, eli nyt oli tärkeintä että koira pysyy hypyn toisella puolella. Itse käskytin koiraa ihan liikaa, eli pelkkä hyppy käsky riittää, koira kyllä kääntyi minuun päin. Sitten palkka, ja itse liikuin hieman poispäin. Ja taas palkka. Eli nyt vaikeutetaan asiaa niin, että koira vaan seisoo paikallaan, vaikka itse liikkuukin. Ja siinä vaiheessa kun itse pääsee koiran ympärillä kävelemään kaikessa rauhassa, on asia kunnossa (eli pitkän ajan päästä). Ja se hiton käsi... kuinka se voikin olla niin vaikeaa palkata se koira käsi alhaalla...???

No sitten paikkamakuuta, joka siis oli joskus meidän varmin liike, no ei ole enää. Siis koirahan pysyy kyllä paikallaan kun vaan sen saan sinne. Eli nyt vaan harjoitusta siihen, että yhdellä käskyllä mennään maahan.

Sitten näytettiin muille kuinka seuraamista opetetaan, ja siis sehän meillä on ollu aivan onnetonta. No ei nyt sitten ollu (mitä ihmettä???). Eli laitoin koiran perusasentoon, ja siis ollaan otettu sitä yhtä askelta. Ja se lannistunut ilme mikä normisti tuolla on.. No nyt siis oltiin sit ihan intona... Hassua... Katja kyllä varotteli että ei kannata nyt sit liikaa harjotella sitä, eli muutaman askeleen seuraamisia ja kunnon palkka, niin saadaan tuo into jatkumaan. Olisittepa nähny miun ilmeen... :D

Joten paljon oli taas asiaa, ja joka kerralla vaan innostuu enemmän ja enemmän :D

maanantai 10. marraskuuta 2008

Agiliitoa

Elikkäs eilen käytiin agiliitämässä ja näköjään asiat alkavat parantua. Päästiin jo ihan oikeasti tekemään jotain, kylläkin muutaman kerran piti testata että jos nyt ei kuitenkaan tarviis olla paikallaan. Eli siinä pitää olla aina tarkkana, ja varsinkin jos Wallu turhaantuu, niin se lähtee himmaamaan heti. Eli tehtiin helppoa tuplahyppyä putkella ja sitten samaa pussilla lisättynä.

Koira kyllä osasi, minä en ;) Miten se voikin olla noin vaikeata??? No mutta nyt huomasi että homma helppottui heti, kun koira pysyi paikallaan. Pystyi hieman itsekkin rauhoittumaan. Kommentteina tuli juuri tuosta irtoavuudesta, eli siinä ollaan kuulemma huomattavasti parannuttu, ja sen kyllä itsekkin huomasin, ei tarvii juosta ihan esteelle asti. No perjantaina täytyy taas käydä itsekseen treenaamassa tuota eteenmenoa, noissa sunnuntain treeneissä kun sitä ei niin hyvin saa opeteltua.

Eli kyllä tuo koira vaatii sen pari kertaa viikkoon harjoittelun, ja sitten itse pitää vaan jaksaa juntata :D

lauantai 8. marraskuuta 2008

Agiliitoa omalla maalla

Eilen lähdettiin Wallun kanssa omalle hallille katsomaan miten on oppi päähän jäänyt. Huoltojoukkona toimi Arja, joka ihan selvästi alkaa lämpenemään lajille ;). Otettiin ensiksi keinua, jota piti muutaman kerran ottaa hihnassa, kunnes koira huomasi että ei tämäkään tapa joten voitiin aloittaa ihan ilman pantaa/hihnaa. Hyvin pysähtyi kontaktille, ja melkein joka kerran muistin että ei saanut palkata kädestä (lahopää minä).

Sitten liitettiin siihen muita esteitä, eli kolme hyppyä ja putki, ja asetettiin ne ympyrään. Muutaman huonon ohjauksen jälkeen koira kyllä ymmärsi mistä oli kyse, ja suoritti oikein mallikelpoisesti esteet. Edelleen ongelmia paikalle jäämisen kanssa, mutta se parani harjotellessa (ompa kumma että joku asia paranee jos sitä treenaa??)

Sitten otettiin eteenmenoa, eli hyppyjä rivissä. Neljä tuntuu olevan maksimi, enkä koiralta sen enempää vaatinutkaan, kun alkoi toinen olla jo aika väsynyt. Joten lopuksi vielä muutama mukava putki ja sitten loppuleikit!

Ylipäätään oli hyvät treenit, koira ei kuitenkaan nyt perseillyt ihan totaalisesti, ja saatiin kerrankin sellaista tekemisen meininkiä asiaan. Joten todella hyvä mieli jäi :D Huoltojoukotkin toimivat todella mallikkaasti, nakkia oli juuri siellä missä pitikin :D Sunnuntaina taas seuraavan kerran, ja nyt onkin niin ihanasti että Marjo on lupautunut meidän ohjaajaksi, joten ei enää vaihdu nuo treenaajat, niin voidaan varmaan edetäkkin asioissa! Varsinkin kun Marjo tuntuu yllättävän hyvin ymmärtävän Wallua, mikä on suuri plussa. Käsittää että tuon tarkkispojan sisimmässä on ihana pieni koiruli!

torstai 6. marraskuuta 2008

Reissun mietteitä (pitkä tarina)

Tässä muutama kuva, aika+hermot ei nyt riitä parempaa...


No aloitetaan ensin maanantai-illan tokolla. Eli suuntasimme Joan kentälle. Yleisarvosana koko illasta oli "mitä ihmettä koiralleni on tapahtunut?". Eli jokaisessa liikkeessä on edelleen viilattavaa, mutta koiran motivaatio on aivan mieletön. Eli nyt se asia on kunnossa, niin voidaan ruveta vaatimaan koiralta asioita, ja se kyllä jo näkyy. Nyt kun vaan jaksaisi hioa noita liikkeitä. Uutena asiana oli hyppy, ja pienen miettimisen jälkeen sekin alkoi mennä hyvin. Eli ideana että kun koira hyppää, niin palkkaus nopeasti jotta se ymmärtää olla paikallaan.

Mutta sitten siis tähän meidän reissuun. Aamulla herätys oli neljältä, ja pienen pään selvittelyn jälkeen lähdettiin Arjan ja Wallun kaa Kemiin ajamaan. Arjalla oli termarissa kahvia, ja sillä päästiin pitkälle ;). Oulussa oli pysähdys, oltiin Eevan kanssa sovittu että käydään lenkillä. Ilma oli hyvin rapainen, mutta hyvässä seurassa sekään ei haitannu. Oli kyllä mukava nähdä ja saada ihmiselle kasvot, jonka juttuja on lueskellut jo pitkään. Satu hälytettiin paikalle ja lähdettiin syömään, ja täytyy kyllä sanoa että ei siihen paikkaan minua enää toiste saa. Hirveää moskaa :D

Siitä pitikin jo kiitää Mikan ja Kirsin treeneihin, oltiin sovittu Merjan kanssa että hekin Viivin (Wallun sisko)kanssa tulevat käymään. Kun kuitenkin oltiin hyvissä ajoin paikalla, kerettiin hieman kävelylle, ja sisarukset olivat hyvin kiltisti. Viivi on kyllä kaunis ;) Siitä sitten treeneihin, ja kyllä täytyy sanoa että olipas hyvä melko lämpimässä hallissa treenata. Hassua oli nähdä Wendy ja Chanel, eli siis Wendy on Wallun sisko, ja kyllä yhdennäköisyyden huomasi :D Chanel taas on pyrenneittenpaimenkoira, ja voi hyvä ihme sitä virran määrää mikä noinkin pienessä koirasa voi olla! Tosi suloinen!

Aloitettiin niin, että hyppyjä oli ringissä ja koiran olisi pitänyt niitä lähteä hyppimään. Ja kuinka sitten kävikään... Wallu lähti tutkimaan heti vapaaksi päästyään että mitäs muuta mielenkiintoista täällä olisi. Eli julma totuus paljastui heti alkuunsa. Mutta sitten opeteltiinkin sitä, kuinka koiran saa kiinnostumaan minusta ja minun kanssa tekemisestä. Ja tietysti sitten tuota paikka-käskyä. Katsottiin myös kuinka opettaa koira menemään keppejä.

Välillä käytiin Arjan tulevan koiran äitiä ja mummoa katsomassa, ja täytyy kyllä sanoa että vaikka en ikinä ole noista pikkukoirista perustanut, oli nuo koirat aika suloisia. Joten nyt vaan odotellaan että pennut syntyvät :D

Sitten palattiin takaisin hallille ja otettiin etenemisharjoituksia, eli kuinka saada koira etenemään ja hakemaan itsenäisesti seuraavaa estettä. Eli rinkiin hyppyä ja putkia, ja sitten juostiin. Pallon heitto tuntui olevan se vaikein omistajalla ;) Miten se voikin olla vaikeaa juosta ja heittää pallo ja vielä yrittää olla osumatta mm. Mikaan. Onneksi Mika omaa hyvät refleksit!

Myös eteen-käskyä opeteltiin niin, että lelu jätetään esteen taakse, ja sitten käskytetään. Oli muuten hassua nähdä kuinka nopeasti Wallu oppii noita juttuja, varsinkin kun nyt ollaan samoja asioita jankattu Joalla ja eteenpäin ei olla päästy ollenkaan. Vaan kyllä koirastakin huomasi että herneet kolisi, oli nimittäin tosi väsyneen oloinen kun yön pimeinä tunteina kömmittiin pihamökkiin nukkumaan. Tätä ennen kerettiin kuitenkin istumaan hieman iltaa ja yllättävästi puhumaan koirista. Mika antoi myös "kotiläksyjä", eli nipun monisteita joissa oli pikavilkaisulla tosi mielenkiintoisia juttuja.

Aamulla muutaman tunnin unien jälkeen ajatus oli itse kullakin hieman pysähtynyt, mutta iloinen yllätys oli kun Mika olikin ottanut "omaa lomaa" ja aamupala oli katettuna pöytään. Eli kahvia että silmät aukeni, ja hieman mahatäytettä, ja jo uusia asioita suunnittelemaan. Otettiin kuvia Wallusta ja Faista jonka jälkeen taas hallille, ja tällä kertaa kyseessä oli keinun uudelleenopettelu. Ekana tuntui että ei millään Wallu mene sitä, vaan toistojen ja herkkujen kautta ei se nyt sitten niin kovin pelottava ollutkaan. Siihen oli hyvä lopettaa, ja oma pää tuntuikin olevan jo ihan pyörällä kaikesta uudesta mitä muutamaan hetkeen oli mahtunut. Nyt kun vielä puoletkin pysyisi päässä ja osaisi niitä käyttää. No onneksi puhelimet on keksitty, voi kysyä jos jotain ei muista!

Sitten nokka kohti Oulua, oltiin sovittu että käydään taas Sadun kanssa syömässä, ja tällä kertaa otettiin varman päälle ja mentiin Rossoon syömään. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Siitä sitten pentuja katsomaan, ja voi kuinka suloisia ne olivatkaan! Sitä kyllä ihmettelin että ei tullut ihan mahdoton koirakuume, varmaan pää oli niin sekaisin noista treeneistä :D Sitten olikin aika lähteä kotiin, vaikka ois tuolla voinu pitempäänkin olla. Matkaseura oli aivan loistava, ja uutta reissua jo suunniteltiin!

Eli Mari/Merja kiittää Arja/Erjaa ihanasta reissusta, Eevaa mukavasta lenkkiseurasta, Satua kahvista ja suuri kiitos Mikalle ja Kirsille kouluttamisesta, yöpaikasta ja henkisestä avusta :D :D

Katsotaanhan mitä tapahtuu kun päästään omalle hallille treenaamaan... Hui...