Reissun mietteitä (pitkä tarina)

Tässä muutama kuva, aika+hermot ei nyt riitä parempaa...


No aloitetaan ensin maanantai-illan tokolla. Eli suuntasimme Joan kentälle. Yleisarvosana koko illasta oli "mitä ihmettä koiralleni on tapahtunut?". Eli jokaisessa liikkeessä on edelleen viilattavaa, mutta koiran motivaatio on aivan mieletön. Eli nyt se asia on kunnossa, niin voidaan ruveta vaatimaan koiralta asioita, ja se kyllä jo näkyy. Nyt kun vaan jaksaisi hioa noita liikkeitä. Uutena asiana oli hyppy, ja pienen miettimisen jälkeen sekin alkoi mennä hyvin. Eli ideana että kun koira hyppää, niin palkkaus nopeasti jotta se ymmärtää olla paikallaan.

Mutta sitten siis tähän meidän reissuun. Aamulla herätys oli neljältä, ja pienen pään selvittelyn jälkeen lähdettiin Arjan ja Wallun kaa Kemiin ajamaan. Arjalla oli termarissa kahvia, ja sillä päästiin pitkälle ;). Oulussa oli pysähdys, oltiin Eevan kanssa sovittu että käydään lenkillä. Ilma oli hyvin rapainen, mutta hyvässä seurassa sekään ei haitannu. Oli kyllä mukava nähdä ja saada ihmiselle kasvot, jonka juttuja on lueskellut jo pitkään. Satu hälytettiin paikalle ja lähdettiin syömään, ja täytyy kyllä sanoa että ei siihen paikkaan minua enää toiste saa. Hirveää moskaa :D

Siitä pitikin jo kiitää Mikan ja Kirsin treeneihin, oltiin sovittu Merjan kanssa että hekin Viivin (Wallun sisko)kanssa tulevat käymään. Kun kuitenkin oltiin hyvissä ajoin paikalla, kerettiin hieman kävelylle, ja sisarukset olivat hyvin kiltisti. Viivi on kyllä kaunis ;) Siitä sitten treeneihin, ja kyllä täytyy sanoa että olipas hyvä melko lämpimässä hallissa treenata. Hassua oli nähdä Wendy ja Chanel, eli siis Wendy on Wallun sisko, ja kyllä yhdennäköisyyden huomasi :D Chanel taas on pyrenneittenpaimenkoira, ja voi hyvä ihme sitä virran määrää mikä noinkin pienessä koirasa voi olla! Tosi suloinen!

Aloitettiin niin, että hyppyjä oli ringissä ja koiran olisi pitänyt niitä lähteä hyppimään. Ja kuinka sitten kävikään... Wallu lähti tutkimaan heti vapaaksi päästyään että mitäs muuta mielenkiintoista täällä olisi. Eli julma totuus paljastui heti alkuunsa. Mutta sitten opeteltiinkin sitä, kuinka koiran saa kiinnostumaan minusta ja minun kanssa tekemisestä. Ja tietysti sitten tuota paikka-käskyä. Katsottiin myös kuinka opettaa koira menemään keppejä.

Välillä käytiin Arjan tulevan koiran äitiä ja mummoa katsomassa, ja täytyy kyllä sanoa että vaikka en ikinä ole noista pikkukoirista perustanut, oli nuo koirat aika suloisia. Joten nyt vaan odotellaan että pennut syntyvät :D

Sitten palattiin takaisin hallille ja otettiin etenemisharjoituksia, eli kuinka saada koira etenemään ja hakemaan itsenäisesti seuraavaa estettä. Eli rinkiin hyppyä ja putkia, ja sitten juostiin. Pallon heitto tuntui olevan se vaikein omistajalla ;) Miten se voikin olla vaikeaa juosta ja heittää pallo ja vielä yrittää olla osumatta mm. Mikaan. Onneksi Mika omaa hyvät refleksit!

Myös eteen-käskyä opeteltiin niin, että lelu jätetään esteen taakse, ja sitten käskytetään. Oli muuten hassua nähdä kuinka nopeasti Wallu oppii noita juttuja, varsinkin kun nyt ollaan samoja asioita jankattu Joalla ja eteenpäin ei olla päästy ollenkaan. Vaan kyllä koirastakin huomasi että herneet kolisi, oli nimittäin tosi väsyneen oloinen kun yön pimeinä tunteina kömmittiin pihamökkiin nukkumaan. Tätä ennen kerettiin kuitenkin istumaan hieman iltaa ja yllättävästi puhumaan koirista. Mika antoi myös "kotiläksyjä", eli nipun monisteita joissa oli pikavilkaisulla tosi mielenkiintoisia juttuja.

Aamulla muutaman tunnin unien jälkeen ajatus oli itse kullakin hieman pysähtynyt, mutta iloinen yllätys oli kun Mika olikin ottanut "omaa lomaa" ja aamupala oli katettuna pöytään. Eli kahvia että silmät aukeni, ja hieman mahatäytettä, ja jo uusia asioita suunnittelemaan. Otettiin kuvia Wallusta ja Faista jonka jälkeen taas hallille, ja tällä kertaa kyseessä oli keinun uudelleenopettelu. Ekana tuntui että ei millään Wallu mene sitä, vaan toistojen ja herkkujen kautta ei se nyt sitten niin kovin pelottava ollutkaan. Siihen oli hyvä lopettaa, ja oma pää tuntuikin olevan jo ihan pyörällä kaikesta uudesta mitä muutamaan hetkeen oli mahtunut. Nyt kun vielä puoletkin pysyisi päässä ja osaisi niitä käyttää. No onneksi puhelimet on keksitty, voi kysyä jos jotain ei muista!

Sitten nokka kohti Oulua, oltiin sovittu että käydään taas Sadun kanssa syömässä, ja tällä kertaa otettiin varman päälle ja mentiin Rossoon syömään. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Siitä sitten pentuja katsomaan, ja voi kuinka suloisia ne olivatkaan! Sitä kyllä ihmettelin että ei tullut ihan mahdoton koirakuume, varmaan pää oli niin sekaisin noista treeneistä :D Sitten olikin aika lähteä kotiin, vaikka ois tuolla voinu pitempäänkin olla. Matkaseura oli aivan loistava, ja uutta reissua jo suunniteltiin!

Eli Mari/Merja kiittää Arja/Erjaa ihanasta reissusta, Eevaa mukavasta lenkkiseurasta, Satua kahvista ja suuri kiitos Mikalle ja Kirsille kouluttamisesta, yöpaikasta ja henkisestä avusta :D :D

Katsotaanhan mitä tapahtuu kun päästään omalle hallille treenaamaan... Hui...