"Lysti ja Tuittu"

"Lysti ja Tuittu"

perjantai 19. helmikuuta 2016

Lilyn edistymistä tokossa

Piti ihan oma juttunsa laittaa Lilyn edistymisestä tokon saralla. Ollaan nyt opeteltu noita uusia vinkkejä mitä saatiin koulutuksessa, ja hyvin alkavat tuottaa hedelmää. Seuruussa paikan pitäminen on paljon parempaa, jo ihan muutaman toiston jälkeen. Kuulokorva on myöskin alkant kuuntelemaan käskyjä, joka on auttanut todellakin jäävien hitauteen. Näissä muutos näkyy jopa niin paljon että nyt voi jo alkaa nopeuden kriiteeriä muuttamaan niin että saa palkan ainoastaan siitä nopeasta suorituksesta. Tämä tietenkin vaatii apuohjaajan paikalle mutta onneksi apuohjaajia on kuitenkin saatavilla. 

Tunnarissa edistys on ollut huima, ja tiistaina saatiin jo todella onnistunut suoritus. Poksin hallin lattia on vaan auttamatta liian hajuinen siihen, että Lily vielä kunnolla osaisi siinä tehdä tunnarin. Joten tehdään liike varmaksi ulkona ja tuodaan vasta sitten sisälle. Mutta ihan selkeästi se arpominen "olisiko se tää, olisiko se tää..." on nyt jäämässä taka-alalle ja liikkeen ajatus alkaa iskostumaan myöskin Neidon päähän. 

Peruuttaminen on myöskin alkanut parantua, mutta siinä on vielä pitkä tie edessä, ei se Lily noita jalkojaan niin hyvin hallitse. Ja tietenkin siinä on se, että aina ollaan menty eteenpäin ni ei voi pieni koira ymmärtää miksi nyt pitäisi mennä taaksepäin. Luoksetulon stoppi ollaan ihan tarkoituksella jätetty hieman ajatuksen tasolle, täytyy tänään kokeilla sitä hallissa. Ulkona ei oikein uskalla luoksetuloja tehdä kun on niin liukasta. 

Järjestettiin Einin kanssa kisanomaiset treenit Poksilla, niin että jokainen sai valita kolme liikettä. Valitsin ohjatun, L:n ja metallinoudon. Ja kylläpä oli muuten hyötyä moisista treeneistä. Ohjatussa kapula jotenkin katosi mielestä kun Lily pongasi koirammelehden lattialta, mutta muuten liike onnistui suht hyvin. Ei kyllä vielä kisavalmis mutta sinnepäin. L:n minä ryssin ihan huolella ja kunnolla, ja huomasin että minä tarvitsen tuota kisanomaista ihan yhtä paljon kuin mitä koirakin. Ja metallinoudossa näkyi edellisen liikkeen epäonnistuminen ja toi todella surkeasti kapulan. Eli nyt näitä myös treenisuunnitelmaan, ei tää voi olla koko ajan kivaa humppaamista, välillä pitää siis saada epäonnistumisiakin?

Mutta siis edelleen suunta on ylöspäin, ja alkaa näyttämään siltä että tavoita kevääksi voittajaluokkaan ei ihan totaudu mutta jospa sitten syksyksi? Ja onhan niitä kokeita kesälläkin :D

Ei käy tylsäksi elämä pienen Wirnistelijän kanssa!


On siitä muuten ihan oikeasti pitkä aika kun on ollut pentu talossa. Kerkesin jo ihmettelemään että pennulta on hampaita tippunut, mutta eihän niitä ollutkaan, kun ei ne vaan näytä samalta kun isot hampaat ja toki asiaa avitti se että yksi kulmuri oli katkennut.  Ja kovastihan tuo ydin sieltä näkyi. Joten pikkuHirwiö pääsi leikkauspöydälle. Ensimmäistä kertaa minun koira tipahti ihan suorilta jaloilta kun sain nukutuksen, ja en mahda sille mitään mutta aina se vaan sydäntä kylmää jättää koira leikkauspöydälle. Toki nyt(kin) oli todella mukava eläinlääkäri joka kyllä hyvin perusteellisesti selitti operaation kulun ja riskit. Onneksi nykyään Kivuttomalta löytyy todella ihania eläinlääkäreitä, ja olenkin joutunut pyörtämään puheeni palvelun laadusta ko.paikassa. 

Leikkauksen jälkeen ei Lysti saanut syödä mitään kovaa, ja tässäpä oli sitten tulos yksinolosta ilman luita. Ja tarkempi katselu kertoi että aika hienosti oli kuuppa päässä saatu ensinnäkin tuo luukku irti, ja sen jälkeen vielä pienet reijät tuohon letkuun. No arvelin että tämä ei hyödytä meidän yksinoloharjoitusta millään lailla, ja seuraavana aamuna totesin että kiltit tytöt jäävät kotiin ja tuhmat pääsevät toimistoapulaiseksi. Hyvin kyllä pentu käyttäytyi, nukkui suurimman osan ajasta häkissä, ja lopun aikaa kalasti rapsutuksia työmiehiltä. Eli pyyntö: "osaa rauhoittua jos ei mitään tapahdu" on kyllä toteutunut. 

Muutaman päivän päästä haavat olivat niin hyvin parantuneet että kuupan pystyi ottamaan pois ja päästiin lenkille. Pentukarvaan tarttuu muuten yllättävän hyvin suvilumi! Nyt katsoin aamulla suuhun niin yhtään tikkiä ei enää ollut ja jos ei olisi tiennyt että jotain oli leikelty, ei sitä myöskään olisi huomannut. Mutta kaikki etuhampaat heiluivat eli sieltä ne pysyvät ovat tulossa. Ihmeenä muuten pidän jos saan yhtää hammasta Lystiltä talteen.

Mutta kaikkinensa yllättävän kivuttomasti meni koko hampaan poisto, ja täytyy todeta että helppo sairastupalainen tuo pentu kyllä oli. Kuuppa ei häirinnyt millään lailla ja pienillä erikoisjärjestelyillä selvittiin. Tänään jätin jo pikkulikan kotiin riehumaan Lilyn kanssa.

tiistai 9. helmikuuta 2016

Tokokoulutusta Kuopiossa

Ja kun kerta aletaan kouluttautumaan, niin kouluttaudutaan koko rahalla? Eli sunnuntaiaamuna suuntasimme kohti Kuopiota ja yllättävää kyllä, aiheena oli toko. Nyt täytyy kyllä myöntää että sen verran iso ähky tuli noista koulutuksista että nyt pitää ihan hengähtää hetki. Jos ei ole vuoteen käynyt yhdessäkään koulutuksessa ja nyt kahdessa samana viikonloppuna ni johan siinä aivot joutuu niin suurelle rasitukselle että vähemmästäkin pitää huokaista?

Mutta itse asiaan. Lily teki TAAS evl:n paikkamakuun, ja se meni todella hyvin vaikka nyt veiressä olikin koira jonka pää pyöri ja joka oli todella levoton. Huomasin kyllä Lilystä että se muuttui ihan vähän levottomammaksi, mutta siis todella vähän. Ehkä tätä pitää ihan oikeasti alkaa nyt työstämään? Ja tässä liikkeessä huomaa sen että Lily keskittyy todella mahtavasti minun tekemisiin, eikä yhtään kiinnostu muiden käskyistä tai muiden koirien touhuista.

Otettiin ongelmiksi seuruun peruuttaminen ja luoksetulon stopit. Luoksetulossahan meillä on ollut kokeissa ideana "tuurilla ne laivatkin seilaavat" ja hyä on ollut tuuri. Voittajassa se ei vaan enää riitä, nyt pitäisi osatakin. Koska olen käyttänyt sekä suullista että käsipua, täytyisi nyt päättää mitä käskyä alan ihan oikeasti käyttämään. Suullinen olisi tietysti helppo, käsiavussa olisi omat puolensa, mutta en osaa valita?!? No mutta sivupalkkaa kouluttaja suositteli, sillä nyt on ongelmana, kuten arvata saattaa, se että olen liian kaukana koiran mielestä ja siksi se lipuu minua kohti. Toki ongelmana voi olla myös se että olen palkannut koiraa lipuvasta suorituksesta silloin joskus ammoisina aikoina? No kokeillaan tätä, vaikka nauroinkin että kohta kentää on täynnä leluja ja nameja ja miulla ei ole enää mitään taskussa.

Peruuttamisessa oli kolme eri juttua mitä tehdä, ja ongelmanahan tässä on meillä että koira ei pidä paikkaansa. Nyt se opetetaan kulkemaan seisomisten ja pysäytysten avulla, ja se kyllä alkoi toimimaan, ei poikittanut enää ollenkaan niin paljoa. Ja toki tässäkin, yllättävää kyllä, lelu ei ole minulla vaan käytetään etupalkkaa. Tässä vaiheessa Lilyn aivoista kuului enä pieni humina, joten laitoin sen jäähylle ja otin seuraavalle kiekalle Lystin. Harjoiteltiin luoksetulon stoppia, maahanmenoa, istumista, leikkimistä ja hieman seuraamista. Ette muuten ikinä arvaa mitä olen jo alaknut tuolle pennulle opettamaan? No toki sen että ole aivan liimattuna käteeni! No aletaanhan heti tehdä asialle jotain, etten saa tuosta samanlaista takiaista kuin mitä olen Lilystä saanut?`

Katsotaanhan miten käy liikkeiden, ja onko koulutuksesta ollut apua. Aletaan taas harrastamaan myös olohuonetokoa, kun nyt on näitä toistoa vaativia liikeitä aika monta tehtävänä.

Kotiinpäin ajellessa oli aika lähellä päästä vaihtamaan hiippakuntaa, tai ainakin joutua sairaalaan pidemmäksi aikaa, kun joku teiden ritari päätti lähteä vesisateessa mutkassa ohi kahdesta autosta. Mie oli keskimmäisenä ja hieman reaktionopeus joutui koetukselle kun edessäajava auto vetäisi samalla liinat kiinni kääntyäkseen vasemmalle ja mutkan takaa tuli täysperävunullinen rekka. Onneksi sain väistettyä penkan kautta koko revohkan, ja teiden ritarinkin kaasujalka hölleni kummasti eikä enää ollutkaan mitään tarvetta lähteä ohitse. Mutta eipähän muuten väsyttänyt yhtään enää ajella tuon jälkeen!

Ja pakollinen "Lysti matkustaa" loppuhuimennus: Koska olin joutunut ottamaan häkin väliseinä pois poikien tieltä, en laiskana ihmisenä jaksanut sitä laittaa paikalleen vaan tytöt olivat siellä nyt kahdestaan. Takaisin tullessa Lystillä alkoi taas soimaan Antti Tuisku päässä, paadippapiidipaadi nyt voisi alkaa bilettämään, johon portsari Lily ykskantaan totesi että tämä baari on mennyt jo kiinni ja bileet loppuivat sitten siihen. Hyvin opettaa pennulle käyttäytymistapoja!

sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Tokokoulutusta Lahdessa

Perjantaina lähdettiin ajamaan Oilin koulutukseen Lahteen. Saimme paikan yksityiskoulutuksesta koska yksi ryhmäläisitä oli toipumassa leikkauksesta ja pääsimme hänen paikalleen. Lilylle oli aivan mahtava reissu, ja minäkin jouduin aika reilusti käyttämään aivojani. Jopa niin paljon että kummallakin taisi hieman jopa kärytä.

Lähdettiin yhdeksän jälkeen ajelemaan ja napattiin matkalla Eini ja pojat kyytiin. Lysti matkusti häkissä takapenkillä ja Lily poikien kanssa kontissa. Olin tosi tyytyväinen että Lily taisi jopa osata rentoutua kontissa vaikka pojat olivatkin ihan iholla kiinni.

Koulutuksen aiheeksi olin ottanut seuraamisen, jäävät sekä tunnarin. Seuraamisessa tapahtui ensimmäinen nyrjähdys päässä, kun tajusin että olin palkannut koiraa siitä että se ei kuuntele ja sen kontakti laskee. Tehtiin muutama toisto niin että en enää auttanutkaa koiraa vaan vaadin sitä tekemään minun kanssa hommia, ja kas kun alkoi toimimaan. Lily kyllä muuttui hieman epävarmaksi, mutta kotona yön yli nukuttua oli kuitenkin jo varmempi. Jäävien hitaus johtuu osaltaan juuri tuosta seuraamisen ongelmasta, mutta myös siitä että koira on kuitenkin epävarma. Joten nyt erikseen jäävien vahvistamista ja toisaalta taas seuraamisen vireen muutosta.

Tunnari on meille ollut äärettömän vaikea tänä syksynä, ja tuntui että Lily on kokonaan kadottanut jutun juonen. Ei se ollut kadottanutkaan sitä, minä vaan olin kertonut sille vääriä juttuja. Lauantaina homma taas nyrjähti eteenpäin ja nyt alkaa näkymään valoa tunnelin päässä.

Mutta sitten se mikä minun pään nyrjäytti, oli tämä "me ei ikinä päästä evl:ään koska paikkamakuu ja luoksetulo". Nytpä sitten tehtiin koko liike kisanomaisena ja sehän meni todella hienosti. Minulle vaan oli niin henkisesti kova paikka huomata että oikeasti tuo koira pystyykin asiaan jota olen aina pitänyt täysin mahdottomana, piti vaihtaa koiraa ja ottaa Lysti humputtamaan koska minun aivokapasiteetti oli Lilyn osalta käytetty. Epäilen että menee muutama päivä ennen kun pystyn sisäistämään mitä tapahtui.

Ylipäätään koko koulutuksen jälkeen olin aivan hämmästynyt siitä miten paljon tuo koira on muuttunut aivan pienessä ajassa. Ja sen asian sisäistämiseen ja treenityylin muuttamiseen voi mennä useampikin päivä. Oon kyllä niin tyytyväinen Lilyyn! Siinä on kyllä uskomaton pakkaus! Ja ei vanha koira muka opi uusia temppuja!

Lysti humputti häiriökoirana sivulletuloja, istumista ja maahanmenoa. Se on kyllä jännä kuinka tuumaileva se on, sen pitää aina miettiä muutama hetki ja sitten on asia opittu. Hauska sen kanssa on kyllä tehdä, kun on niin erilainen kuin Lily niin joutuu itsekin hieman pähkäilemään. Ei käy elämä tylsäksi.

Ja lopputemppuna Lilyn kanssa tehtiin neliössä kaukokäskyjä, niin että vieraat koirat olivat alle metrin päässä ja touhusivat siinä. Lily toimi kuin olisi aina tehnyt tuollaisia juttuja, ja samalla vahvistui ajatus: Lily lukee toisia koiria niin hyvin, että tietää heti ovatko ne omistajalla hanskassa vai eivätkö ole. Ja jos eivät ole, se ahdistuu. Joten tämä on asia johon jatkossa kiinnitän huomiota ja alan nyt vain luottamaan omaan koiraani.
Aivan mahtava reissu!

Ps. Lysti on ihan super matkakoira :D Osaa upeasti jo nyt rauhoittua kun ei mitään tapahdu, ja kestää tuollaisen 15h matkan vaikka ei juuri mitään tapahdukkaan. Loistopentu!

keskiviikko 3. helmikuuta 2016

Jyväskylässä

Aussieyhdistyksen budjettikokous on perinteisesti aina tammikuun lopulla, ja Hyväskylä on todettu hyväksi kokouspaikaksi. Ensin oli ajatuksena että menemme Lystin kanssa kahdestaan, mutta Lilyllä tuli silmätulehdus ja Aijan kanssa juttelimme että Lily loukkaantuu verisesti jos ei pääse Aijan luo, ja niinpä päätin ottaa kummatkin tytöt mukaan.


Eihän ne korvat nouse?!?

Tytöillä oli hauskaa jäällä

Toi Lystin ilme! 

Eikö toi pentu osaa olla kunnolla kuvassa? Syvä huokaus...

Juoksemisen riemu!

 Lauantaina kävimme tokotreeneissä ja siitä jatkoimme suoraan kohti Jyväskylää. Mietin mielessäni että kuinkahan pentu noin pitkän matkan jaksaa matkustaa, mutta automatkoissa ei ollut mitään ongelmaa. Navigaattori oli itseasiassa suurin ongelman aiheuttaja. Olimme sopineet että menemme Annen luo Äänekoskelle. Pienen navigaatiopyörähdyksen jälkeen saavuimme Annen luo ja kyllä nauratti Lystin suhtautuminen toisiin koiriin. Paikalla oli siis Annen Jaton lisäksi Marianne Pertti ja Marin Indy. Lysti päätti katsella elämää alkuun auton alta, mutta kun sisälle päästiin alkoi aikamoinen ralli. Indy oli varsinkin Lystin mielestä oikein mukava leikkikaveri. Kavittelun ja syömisen jälkeen pakkasimme koirat autoon ja ajoimme lenkille. Lilyn käyttäytyminen toisten koirien kanssa on parantunut viimeisen vuoden aikana aivan huimasti, ja vaikka nytkin oli kaksi täysin vierasta koiraa ei minkäänlaista ongelmaa asiassa ollut. Mukana oli myös Annen Emma-tyttö, ja Lystin piti aina välissä käydä antamassa pikkutytölle pusuja. Olipa mukava lenkki ja koiratkin näyttivät hieman saaneet enimpiä enrgioita purettua ennen matkan jatkumista Jyväskylään.

Aija oli leiponut mielettömän hyvää pitsaa ja olikin raskaan matkan jälkeen oikein ihana köllähtää masu täynnä sohvalle katsomaan Rangoa. Lysti oli niin väsynyt että hyvä kun pystyssä pysyi, mutta kuten pikkulapset niin nukkumaanhan ei mennä. Otin kyllä häkin mukaan jos yöllä olisi ollut bileiden aika, mutta Lysti nukkui oikein rauhallisesti koko yön. Tai näin vielä aamulla kuvittelin.

Aamulla menimme lenkille Lystin serkkupojan kanssa (Puuttomantorpan Olisinpa Aina Armas) ja taas sai olla oikein tyytyväinen Lilyn käytökseen. Harmi vaan kun Lilyn leikit olivat Armaan mielestä vähintäänkin epäilyttäviä ja Lysti taas ei oikein lämmennyt Armaan leikkinkutsuille. Mutta hauskaa tuntui silti koirilla olevan ja olipa mukava tutustua myös Armaan omistajiin. Ja koska nyt oli oikein kahden kameran juhlat, saatiin myös aivan ihania kuvia koirista! Lysti kakki mystisiä lankoja, ja ihmeteltiin Aijan kanssa mistä se moisia oli syönyt. Koska ei voinut olla kauhean pitkään lenkillä kun kokoukseen oli kiire, vein koirat Aijan luo ja suuntasin itse kokoukseen.

Kun kokous oli loppunut menin takaisin Aijan luo ja selvisi, että Lysti oli kakkinut uudelleen lankoja. Samalla kun juttelimme kuinka hienosti koirat olivat reisussa, sattui Aijan silmä maton uuteen designiin, ja lankojen mysteeri selvisi. Ilmeisesti kuitenkin yöllä oli ollut bileet, ja maton kaikki hapsut olivat mystisesti päätyneet Lystin suolistoon. Ja mattohan ei tietenkään ollut edes mikään halpa Jyskin räsymatto, vaan Aijan mummon itsetekemä matto. Hieman kyllä hävetti ja nolotti. Aija kyllä oli sitä mieltä että saamme silti tulla toiste käymään. Lily oli saanut kahdenkeskistä aikaa Aijan kylppärissä, ja onpas nyt nätti koira taas kun on karvat ojennuksessa!

Siitä olikin sitten jo aika lähteä kotia kohti, ja kiitos taas kerran navigaattorin (sekä miun sisäisen että puhelimen) ajoimme pienen lenkin uudellen jotta ei varmasti päästäisi hyvissä ajoin kotiin. Ja Lily alkoi piippaamaan loppumatkasta, taisi olla tylsä ajomatka? Onni on kuitenkin koirat joiden kanssa on noin helppo matkustaa.

Valokuvat ovat siis Aijan ja Jounin ottamia, kiitos!
Lystin ja Armaan hellyyshetki. Aivan mahtava kuva!

Lily kyllä osaa poseerata

Miun tytöt

Lisää kuvia löytyy meidän kuvakansiosta, käy ihmeessä katsomassa täältä!