Jyväskylässä

Aussieyhdistyksen budjettikokous on perinteisesti aina tammikuun lopulla, ja Hyväskylä on todettu hyväksi kokouspaikaksi. Ensin oli ajatuksena että menemme Lystin kanssa kahdestaan, mutta Lilyllä tuli silmätulehdus ja Aijan kanssa juttelimme että Lily loukkaantuu verisesti jos ei pääse Aijan luo, ja niinpä päätin ottaa kummatkin tytöt mukaan.

Eihän ne korvat nouse?!?

Tytöillä oli hauskaa jäällä

Toi Lystin ilme! 

Eikö toi pentu osaa olla kunnolla kuvassa? Syvä huokaus...

Juoksemisen riemu!

 Lauantaina kävimme tokotreeneissä ja siitä jatkoimme suoraan kohti Jyväskylää. Mietin mielessäni että kuinkahan pentu noin pitkän matkan jaksaa matkustaa, mutta automatkoissa ei ollut mitään ongelmaa. Navigaattori oli itseasiassa suurin ongelman aiheuttaja. Olimme sopineet että menemme Annen luo Äänekoskelle. Pienen navigaatiopyörähdyksen jälkeen saavuimme Annen luo ja kyllä nauratti Lystin suhtautuminen toisiin koiriin. Paikalla oli siis Annen Jaton lisäksi Marianne Pertti ja Marin Indy. Lysti päätti katsella elämää alkuun auton alta, mutta kun sisälle päästiin alkoi aikamoinen ralli. Indy oli varsinkin Lystin mielestä oikein mukava leikkikaveri. Kavittelun ja syömisen jälkeen pakkasimme koirat autoon ja ajoimme lenkille. Lilyn käyttäytyminen toisten koirien kanssa on parantunut viimeisen vuoden aikana aivan huimasti, ja vaikka nytkin oli kaksi täysin vierasta koiraa ei minkäänlaista ongelmaa asiassa ollut. Mukana oli myös Annen Emma-tyttö, ja Lystin piti aina välissä käydä antamassa pikkutytölle pusuja. Olipa mukava lenkki ja koiratkin näyttivät hieman saaneet enimpiä enrgioita purettua ennen matkan jatkumista Jyväskylään.

Aija oli leiponut mielettömän hyvää pitsaa ja olikin raskaan matkan jälkeen oikein ihana köllähtää masu täynnä sohvalle katsomaan Rangoa. Lysti oli niin väsynyt että hyvä kun pystyssä pysyi, mutta kuten pikkulapset niin nukkumaanhan ei mennä. Otin kyllä häkin mukaan jos yöllä olisi ollut bileiden aika, mutta Lysti nukkui oikein rauhallisesti koko yön. Tai näin vielä aamulla kuvittelin.

Aamulla menimme lenkille Lystin serkkupojan kanssa (Puuttomantorpan Olisinpa Aina Armas) ja taas sai olla oikein tyytyväinen Lilyn käytökseen. Harmi vaan kun Lilyn leikit olivat Armaan mielestä vähintäänkin epäilyttäviä ja Lysti taas ei oikein lämmennyt Armaan leikkinkutsuille. Mutta hauskaa tuntui silti koirilla olevan ja olipa mukava tutustua myös Armaan omistajiin. Ja koska nyt oli oikein kahden kameran juhlat, saatiin myös aivan ihania kuvia koirista! Lysti kakki mystisiä lankoja, ja ihmeteltiin Aijan kanssa mistä se moisia oli syönyt. Koska ei voinut olla kauhean pitkään lenkillä kun kokoukseen oli kiire, vein koirat Aijan luo ja suuntasin itse kokoukseen.

Kun kokous oli loppunut menin takaisin Aijan luo ja selvisi, että Lysti oli kakkinut uudelleen lankoja. Samalla kun juttelimme kuinka hienosti koirat olivat reisussa, sattui Aijan silmä maton uuteen designiin, ja lankojen mysteeri selvisi. Ilmeisesti kuitenkin yöllä oli ollut bileet, ja maton kaikki hapsut olivat mystisesti päätyneet Lystin suolistoon. Ja mattohan ei tietenkään ollut edes mikään halpa Jyskin räsymatto, vaan Aijan mummon itsetekemä matto. Hieman kyllä hävetti ja nolotti. Aija kyllä oli sitä mieltä että saamme silti tulla toiste käymään. Lily oli saanut kahdenkeskistä aikaa Aijan kylppärissä, ja onpas nyt nätti koira taas kun on karvat ojennuksessa!

Siitä olikin sitten jo aika lähteä kotia kohti, ja kiitos taas kerran navigaattorin (sekä miun sisäisen että puhelimen) ajoimme pienen lenkin uudellen jotta ei varmasti päästäisi hyvissä ajoin kotiin. Ja Lily alkoi piippaamaan loppumatkasta, taisi olla tylsä ajomatka? Onni on kuitenkin koirat joiden kanssa on noin helppo matkustaa.

Valokuvat ovat siis Aijan ja Jounin ottamia, kiitos!

Lystin ja Armaan hellyyshetki. Aivan mahtava kuva!

Lily kyllä osaa poseerata

Miun tytöt

Lisää kuvia löytyy meidän kuvakansiosta, käy ihmeessä katsomassa täältä!