"Lysti ja Tuittu"

"Lysti ja Tuittu"

sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Jäljen riemua?

On se kumma, että kerrasta toiseen huomaan lauseen "älä tee niinkuin minä teen, vaan niinkuin minä sanon" kuuluvan treeneissä. Ja sitten ihmettelen miksi oma koira ei toimi. Ehkä myöskin nälkä kasvaa syödessä, eli kun ennen on riittänyt 6 suoritus, nyt alkaa tähtäämään siihen 10 suoritukseen. Aluksi riitti kuhan koira osaa jotenkin,  nyt alkaa sitten kiukuttamaan kuinka leväperäisesti tuon ja tämän ja tuonkin on opettanut. Ja muuten, jos on kovasti kirjotusvirheitä, antakaa anteeksi, tää on kirjoitettu kännyllä :)

Mutta siis tähän jälki"ongelmaan" joka meille siis on muodostunut. Neito kyllä jälestää, menee janalla melkein suoraan ja nostaa melkein joka kepin. Ja nyt vaan tuo melkein ei riitä. Eli viimeiset pari viikkoa ollaan tehty jäljet niin, että en tiedä kuinka monta keppiä siellä on enkä myöskään siten pääse ohjaamaan/kurmuttamaan koiraa vaan olen onnellinen jokaisesta onnistuneesta suorituksesta. Janatreenit toki neuvoin Maaritille, mutta en toki niitä neidolle ole tehnyt. Joten nyt otetaan 7 päivän tehotreenit asiaan, josko se suoraan liikkuminen muistuisi taas neidolle mieleen. Otetaan ekana pallolla mutta täytyy varata namit sillä heti kun neito alkaa ennakoimaan palloa siirrän sen namille, jotta ei ala vaan palloa etsimään. Nyt on 6 janaa takana ja täytyy sanoa että hyvin se alkaa neito toimimaan. Myöskin keppien nosto on huomattavasti parantunut, kun tarkkasilmäiset huomasivat siinäkin asiassa sanomista. Eli nyt otetaan siihenkin hieman tarkkuutta.

Ja toki kun on tälläisen suunnitelman ja aikataulun tehny, niin sit tehdään jälki metsään, jossa kyllä älyttiin olevan suunnistajia, mutta toki kuvittelin että ne kulkee siitä kohtaan tien kautta. Jep jep. Ei muuten kulkeneet. Ne muutamat jotka oli eksyneet kyllä kulki tien kautta. Ja sitten tietenkin ne muut suunnistajat juoksi just siinä aikana kun jälki vanheni sen jälen yli. Kaikki 160! Ja tämähän toki selvisi vasta siinä vaiheessa kun oltiin tultu jo jäljeltä. Onneksi ajattelinkin että tässä on jotain outoa kun neito pörräsi janan ihan miten sattuu ja ekan kepin jälkeen tuntui sekoavan ihan täysin. Koska sit näin rastin suoraan jäljen vierellä ja siihen loppui homma. Koira autoon ja paikkaavaa jälkeä tekemään. Joka sekin meni ihan reisille. En ees aloita siitä kertomista.

Joten eikun Maaritille soitto ja uutta jälkeä tekemään seuraavana iltana. Ja nyt kun olin päibän miettiny ja suunnitellu ja vielä Maaritinkin mielipiteen kysynyt, saatiin aikaiseksi todella onnistuneet treenit.

Ja tässä viime päivien huomiot:

- Janalle lähetys odota käskyä apuna käyttäen
- Janalla pallo suoraan menemisen palkkana
- Kepeillä rauhallinen mutta pitkän kaavan mukaan palkkaaminen
- Jäljeltä vauhti sopivaksi

Katsotaan kuinka näillä saadaan ens viikolla homma luonnistumaan ;)