"Lysti ja Tuittu"

"Lysti ja Tuittu"

torstai 25. joulukuuta 2008

Joulun taikaa

Nyt siis pääsen vihdoin ja viimein itse ääneen, mamma aina kirjottaa ite eikä yhtään kuuntele minua. Mutta nyt kun on loma(eli mamma ei lähe töihin,jipii!!!), se kerkee olemaan miun kirjurina.

Mie olin vähän epäileväinen,kun mamma aamulla pakkas ja sit lähti töihin. Se normaalisti tarkottaa sitä,että mie jään yksin ja se menee moneks päivää pois. Joten kun se tuli töistä, mie seurasin sitä tosi tarkkaan, jotta se ei vaan pääsis karkaamaan. Mie en ymmärtäny yhtään mistä lomasta se puhuu, onkohan se jotain syötävää? No jokatapauksessa se pakkas, ja kanto laukkuja eteiseen. Mie maastouduin eteisen oven eteen, sillä siitä sen on mentävä. ja mie en aio jäädä kotiin! Ja se kannatti,mamma otti miut mukaan!!!

Me mentiin mummolaan, jossa on kyllä aina tosi ihanaa. Käytiin pitkällä lenkillä ja mie sain juosta niin paljon!Sit nukkumaan, aloin ollakkin jo tosi väsyny. Aamulla herättiin, ja taas pääsin juoksemaan,ja vielä ukki visko lumipalloja, ja olin ihan lumessa :D. Sitä mie kyllä ihmettelin että mitä ihmettä nuo puuhaa, kun kantovat miun iloks keppejä ja kaikkea muuta kivaa,ja sit rähisivät kun mie ne pilkoin pieniksi palasiksi. Hassuja ovat?

Mut sit tapahtu jotain tosi outoa, nimittäin meille tuli sellanen kovaääninen ja kilisevä ukko, ja se meinas hyökätä mamman kimppuun. Ja sellainen ei käy. Ei vaikka kaikki sano että ei oo mitään hätää. Mut kun se ei ollu tuttu, ja sitäpaitsi se sano että se pelkää koiria. Eli siis se oli vihollinen. No sit me oltiin mamman kanssa toisessa huoneessa, ja mie kyllä pidin huolen että tuommonen joulupukkihirviö ei enää toiste tule meille. Mamma oli jostain syystä tosi pahalla päällä, mutta vei kuitenkin miut lenkille. Sielläkin tuli noita ukkoja vastaan. Hemmetti millanen ilta! Mut onneks miulle oli kuitenkin lahjat oottamassa, mut en mie kyllä käsitä,että ekana antavat miulle sellasen hassun lehmän, ja kun mie sillä rupeen leikkimään, ja kuusi on eessä ja se meinaa kaatua,niin ne vie sen lehmän pois? Hassuja ovat, oisivat ennemmin ottaneet sen kuusen pois?Ihan turha kapistus, siinä roikkuu palloja,joita ei mukamas saa ottaa (ei kerrota mammalle, mutta miulla on aika monta palloa jo piilossa,oon ottanu niitä pikkuhiljaa irti).

Siinäpä oli meidän jouluaatto, nyt täytyy lähteä lenkille!

tiistai 9. joulukuuta 2008

Fysioterapeutilla käynti

Joulukiireet on alkanu, ja mie oon ollu ihan onneton koiran kanssa. Mitään ei oo tehty, kunhan vaan ollaan olla öllötelty. No tänä aamuna tein normaalit aamurutiinit ja sit kun olin jo eteiseen menossa, pelastin Wallun päivän ja kutsuin senkin mukaan ;) Voi kun pikkunen oli onnellinen. No onneksi murskasin sen onnen, eli mentiin Helin luo hierottavaksi. Eli selvittämään mikä Wallulla on vikana, ja koskeeko siihen vielä.

Laitettiin kuonokoppa, sillä mie en todella tahdo maksaa fysioterapeutin sairaslomaa :D. Wallu rupes ihan mukisematta kyljelleen, ja Heli alko hieromaan sitä ensin päästä, sitten niskasta ja sitten JOS ei olis ollu kuonokoppaa oliskin mietitty että mitäs sitten. Eli Wallu tuli päälle. Heli kyllä lohdutti sillä että jos se ois oikeesti halunnu, se olis päässy kuonokopasta irti. Ei tahdottu sitä enempää stessata, joten tehtiin niin, että Heli laitto sellaset sähköimpulssit tuohon kipeeseen jalkaan ja siirty huoneen toiseen päähän ja mie pidin Wallun paikallaan. Hitto että jakso muuten pitkään äristä. Välillä rentoutui ja heti kun kuulu pienikin rapsahdus niin yritti kammeta ylös.

Taisi mennä vajaa puoli tuntia, ennen kun rentoutui täysin, ja rupes oikeesti nauttimaan olostaan mamman sylissä. Ja sit kun otin kuonokopan pois ja sähkölätkät pois, suostu syömään Heliltä herkku froliceja ;) Hassu pieni mies. Mutta siis kipeä se on, sen kyllä huomas. Voi hitto kun ois huomannu aiemmin, tiedä miten pitkään se jalka on ollu kipeä.

Mutta nyt käydään kerran viikkoon sähköhoidossa, ja katsotaan millon Heli pääsee ihan hieromaan tuota koiraa. Sen jälkeen aletaan vasta koulutus jotta muutkin voi koskee tuota selkää. Siis vasta kun oon ihan varma että siihen ei koske, ja lihas on kunnossa.

Sit käytiin Hilkka hakemassa ja lähdettiin Vehmersalmelle Sinikan ja Muffy Koolien luo. Olipas hassu pieni koira, tosi ihanan värinen ja miten ilmeikäs! Aivan todella ihana pieni eläin. On siis Aussieiden kanta-isiä, ja kyllä niissä jotain samankaltaista olikin. Mutta nyt on sekä omistaja että koira niin väsyneet, että taidan käpertyä tuohon koiran viereen ja ruveta nukkumaan, huomenna on taas töitä...ja töitä... :(

torstai 27. marraskuuta 2008

Nyt on koira kuvattu//muoks...

No niin, eli nyt on viralliset lonkka- ja kyynärkuvat Wallusta tehty, ja samalla läpivalaistiin koko koira. Ja hyvä niin, sillä sieltä löytyi myös vastaus meidän ärinäongelmaan.

Elikkäs Aija oli apulaisena, kun mentiin Kivuttomalle. Lonkka ja kyynärkuvat lähtivät hyvinä, samoin selkä, polvet ja varsinkin häntä olivat oikein hyvän näköiset. Samalla näkyi kuvissa, että koira oli sitten joskus satuttanut jalkansa pahasti. Siellä näkyi kalkkeumaa, eli paha revähdys on jalassa ollut. Ja koska koiraa on sattunut kun ihminen sitä on taputtanut, on se ärähtänyt. Ja saanut ihmisen lopettamaan sen, mitä on ollut tekemässä. Aussiellehan näitä toistoja ei varmaankaan montaa ole tarvinnut, kun koira on päätellyt että ärähdän aina ensimmäiseksi, niin ei ainakaan satu. Pelataan varman päälle.

Joten nyt ei muuta kun opettamaan että se ei satukkaan, ja ehkäpä joku kaunis päivä koira oppii sen :D Joten sitä päivää odotellessa :D

Nyt vaan odotan myös sitten Kennelliiton lausuntoa, koska Martina ei ollut varma, voiko tuo kalkkeuma vaikuttaa tulokseen. Toivotaan että ei vaikuta. Nyt menen koiran viereen nuokkumaan, on ollut pitkä päivä!

Ja sitten varasin nyt ajan fysioterapeutille, eli Heli Kapanen-Lappalaiselle, ja mennään sinne 9.12 katsomaan mikä on tilanne :D

torstai 20. marraskuuta 2008

Tokoilua maanantai-iltana

Koska on jotenkin onneton olo, ei myöskään nyt jaksa iloita osaamisesta. Mutta jostakin kummasta tuo koira on itselleen innon tokoiluun löytänyt. Ensi maanantaina on sitten koeluontoinen toko. Meillähän sitten viime viikon/tämän viikon tapahtumien takia jää se tuomarin lähestyminen väliin. Helvetti että minua ottaa NIIIIIN päähän tuo... Mutta eihän se auta kun niellä kiukku ja raivo ja ruveta kouluttamaan. Mutta silti....

No siis itse asiaan: Uutena asiana oli nouto, joka meillä toimii suht hyvin. Kuinka sen opetin: Aijalta sain pienen noutokapulan, ja sitten istuin sohvalla ja joka kerta kun koira otti kapulan suuhunsa, naksu ja palkka. Kun se älysi että siitä, kun pitää kapulaa, saa herkkua, siirryttiin siihen että edelleen istuen nostaa minulle kapulaa käsistä. Kun se meni hyvin, laitoin kapulan lattialle. Kun se meni hyvin, laitoin koiran vähän kauemmas ja kapulan jalkoihini, ja pyysin noutamaan. Ja kun se meni hyvin, Otin koiran viereen kävin viemässä kapulan pienen matkan päähän ja käskin noutamaan. Eli nyt ollaan tässä vaiheessa, muutaman kerran oon jo viskannu kapulan.

Ja sit mennään vähän taaksepäin, eli koira ei nyt tule ihan minuun kiinni, joten sitä nyt sit harjotellaan niin, että kapula on jaloissa, koira kauempana, ja käsken noutamaan. Ja sit sitä, että se pitäs kapulaa tiukemmin, otan niin, että hullutan koiraa ja juoksen karkuun kun sillä on se keppi.

Niin ja siis kun koira osaa pienellä kapulalla tuon, vaihdossa isompaan/metalliseen käydään tasan sama kaavio läpi. Jotta varmasti osaa. Ja minähän käytin koulutuksen alkuvaiheessa joka päivä tuota noutoa, eli mitään ei tehty ennen kun noutokapula tuli ;)

Hypystä sen verran, että nyt jo pysyy paikallaan vaikka kierrän vierelle. Ja kuinka helppo on nyt kouluttaa myös lenkillä, kun koko maailma on Wallun mielestä muuttunut isoksi lumipalloksi ;) ;) Kyllä oli eilen nopeita maahanmenoja!

lauantai 15. marraskuuta 2008

MH-LUONNEKUVAUS

No niin. Aloitetaan siis Kerkän arviolla koirasta, yritin pikakirjoittaa videon perusteella :)
"koirassa oli sosiaalisuutta nähtävissä, ja sitten muutakin, eli agressiota vieraan ihmisen läheisyydessä. Uteliaisuutta koiralla oli, toimii hyvinkin aktiisisesti. Pelko näkyi aaveilla siinä, että käänsi pään pois,silloin ei pelota ja haisteli maata, ja kun pitäisi toimia, vielä pelotti mutta hyvin toimi. Koira keksii itse aktiivisuutta. Jäljelle jäävää käyttäytymistä ei ole, palautuu hyvin.
Leikkii. Laukauksissa herkisteli, kiinnitti huomiota mutta jatkoi, käytännössä ei vaikuta varmaankaan mitenkään elämään. Esineissä tarttui heti kiinni,täyssuukiinniotto joka toisaalta on hyvä toisaalta ei. Hyvin irrotti. Outoa käyttäytymistä, kun kuulee äänen ei reagoi millään tavalla mutta sitten kuitenkin käännähtää katsomaan"

Minusta itsestäni tuo luonnekuvaus osuu kyllä täysin oikeaan, ainoa joka hieman ihmetytti oli se, että olisin itse uskonut koiran käyttäytyvän voimakkaammin. Eli juuri esim. noilla aaveilla haukkuvan ja huomioivan niitä enemmän. Haalarilla sama, eli kun se nousi, kävi kyllä haistelemassa mutta se oli sit siinä. Ei kiinnittänyt siihen sen kummempaa huomiota sen jälkeen. Muu oli kyllä tosi arvattavissa olevaa.

Todella mielenkiintoinen kuvaus!

Kirjoitan tähän nyt VAIN ne mitä Wallu oli, ja yritän saada sit koko taulukon väsättyä kunhan saan Aijalta avustusta ;)

KONTAKTI
1a) Tervehtiminen: Ottaa itse kontaktia tai vastaa siihen
1b) Yhteistyö: Lähtee mukaan, muttei ole kiinnostunut TJ:sta
1c) Kontakti: Torjuu murisemalla ja/tai yrittää purra

LEIKKI1
2a) Leikkihalu: Leikkii, aloittaa nopeasti ja on aktiivinen
2b) Tarttuminen: tarttuu heti, nappaa esineen vauhdista
2c) Puruote ja taisteluhalu: Tarttuu heti koko suulla, vetää vastaan kunnes TJ irroittaa

TAKAA-AJO
3a) Aloittaa kovalla vauhdilla päämäärähakuisesti, pysähtyy saaliille. Ei aloita.

TARTTUMINEN
3b) Ei tartu, nuuskii saalista. Ei kiinnostu saaliista/ei juokse perään

AKTIVITEETTITASO
4) Tarkkailevainen, rauhallinen, voi istua, seistä tai maata

ETÄLEIKKI
5a) Kiinnostus: Kiinnostunut avustajasta, seuraa ilman taukoa
5b) Uhka/agressio: Ei osoita uhkauseleitä
5c) Uteliaisuus: Saapuu linjalle aktiivisen avustajan luo
5d) Leikkihalu: On kiinnostunut leikkivästä avustajasta

YLLÄTYS
6a) Pelko: Ei pysähdy tai pysähtyy nopeasti
6b) Puolustus/agressio: Osoittaa yksittäisiä uhkauselkeitä
6c) Uteliaisuus: Menee haalarin luo ilman ohjaajan apua
6d) Jäljellejäävä pelko: Ei minkäänlaista liikkumisnopeuden vaihtelua tai väistämistä
6e) Jäljellejäävä kiinnostus: Pysähtyy, haistelee tai katselee haalaria yhdellä ohituskerralla

ÄÄNIHERKKYYS
7a)Pelko: Ei pysähdy tai pysähtyy nopeasti
7b) Uteliaisuus: Menee räminälaitteen luo ilman apua
7c) Jäljellejäävä pelko: Ei minkäänlaista liikkumisnopeuden vaihtelua tai väistämistä
7d) Jäljellejäävä kiinnostus: Pysähtyy, haistelee tai katselee haalaria yhdellä ohituskerralla

AAVEET
8a) Puolustus/agressio: Ei osoita uhkauselkeitä
8b) Tarkkaavaisuus: Yksittäisiä vilkaisuja, ja sen jälkeen ei kiinnostusta/ei kiinnostusta lainkaan
8c) Pelko: On enimmäkseen ohjaaan edessä tai sivulla, pientä matkanottoa
8d) Uteliaisuus: Menee katsomaan ilman apua
8e) Kontaktinotto aaveeseen: Ottaa itse kontaktia avustajaan

LEIKKI2
9a) Leikkihalu: Leikkii- aloittaa nopeasti ja on aktiivinen
9b) Tarttuminen: Tarttuu esineeseen viiveellä tai etuhampailla

AMPUMINEN
10) Kiinnostuu laukauksista, yleisöstä tms.mutta palaa leikkii/passiivisuuteen

tiistai 11. marraskuuta 2008

tokoilua

Olo oli aivan hirviö, vaan treenaamaan piti mennä ;) Ja kylläpäs kannatti, koiruli on jostain ihmeestä saanut moodin tokoilu on kivaa päälle. Aloitettiin luoksetulolla, tällä kertaa ihan eteen tulolla/muilla siis sivulle. Harjoiteltiin myös sitä pyörähdystä, mutta ei vielä yhdistetty noita liikkeitä. Hyvin lähti tulemaan, ja varsinkin hyvin pysyi paikallaan. Silti vauhtia oli riittävästi, itse vaan en oo huomannu että kun käsken koiran luokse, otan itse askeleen taaksepäin. Eli siihen pitää kiinnittää huomiota.

Sitten harjoiteltiin maahan/seiso/istu liikettä, ja täytyy näköjään muuttaa tuota järjestystä koko ajan, kun tuo elukka alkaa ennakoimaan. Se on niin intona tuosta hommasta, ja sillä on koko ajan sellanen "katso miten hienosti mie osaan" moodi päällä... hassu mies!

Sitten otettiin ruutua, eli laitettiin ruutumerkit ja sinne makupalakippo, jossa makupala. Naksautin joka kerta kun koira meni ruutuun, ja nyt siis oli vaan tarkoituksena se, että koira menee sinne ruutuun kovaa vauhtia, ja pysyy siellä. Eli itse juoksin perässä melkein yhtä kovaa ;) Vasta kun maahanmeno on täysin varmaa, se yhdistetään tuohon liikkeeseen. Ja palkkaus siis siellä ruudussa, ei ruudun ulkopuolella.

Sitten hyppyä, eli nyt oli tärkeintä että koira pysyy hypyn toisella puolella. Itse käskytin koiraa ihan liikaa, eli pelkkä hyppy käsky riittää, koira kyllä kääntyi minuun päin. Sitten palkka, ja itse liikuin hieman poispäin. Ja taas palkka. Eli nyt vaikeutetaan asiaa niin, että koira vaan seisoo paikallaan, vaikka itse liikkuukin. Ja siinä vaiheessa kun itse pääsee koiran ympärillä kävelemään kaikessa rauhassa, on asia kunnossa (eli pitkän ajan päästä). Ja se hiton käsi... kuinka se voikin olla niin vaikeaa palkata se koira käsi alhaalla...???

No sitten paikkamakuuta, joka siis oli joskus meidän varmin liike, no ei ole enää. Siis koirahan pysyy kyllä paikallaan kun vaan sen saan sinne. Eli nyt vaan harjoitusta siihen, että yhdellä käskyllä mennään maahan.

Sitten näytettiin muille kuinka seuraamista opetetaan, ja siis sehän meillä on ollu aivan onnetonta. No ei nyt sitten ollu (mitä ihmettä???). Eli laitoin koiran perusasentoon, ja siis ollaan otettu sitä yhtä askelta. Ja se lannistunut ilme mikä normisti tuolla on.. No nyt siis oltiin sit ihan intona... Hassua... Katja kyllä varotteli että ei kannata nyt sit liikaa harjotella sitä, eli muutaman askeleen seuraamisia ja kunnon palkka, niin saadaan tuo into jatkumaan. Olisittepa nähny miun ilmeen... :D

Joten paljon oli taas asiaa, ja joka kerralla vaan innostuu enemmän ja enemmän :D

maanantai 10. marraskuuta 2008

Agiliitoa

Elikkäs eilen käytiin agiliitämässä ja näköjään asiat alkavat parantua. Päästiin jo ihan oikeasti tekemään jotain, kylläkin muutaman kerran piti testata että jos nyt ei kuitenkaan tarviis olla paikallaan. Eli siinä pitää olla aina tarkkana, ja varsinkin jos Wallu turhaantuu, niin se lähtee himmaamaan heti. Eli tehtiin helppoa tuplahyppyä putkella ja sitten samaa pussilla lisättynä.

Koira kyllä osasi, minä en ;) Miten se voikin olla noin vaikeata??? No mutta nyt huomasi että homma helppottui heti, kun koira pysyi paikallaan. Pystyi hieman itsekkin rauhoittumaan. Kommentteina tuli juuri tuosta irtoavuudesta, eli siinä ollaan kuulemma huomattavasti parannuttu, ja sen kyllä itsekkin huomasin, ei tarvii juosta ihan esteelle asti. No perjantaina täytyy taas käydä itsekseen treenaamassa tuota eteenmenoa, noissa sunnuntain treeneissä kun sitä ei niin hyvin saa opeteltua.

Eli kyllä tuo koira vaatii sen pari kertaa viikkoon harjoittelun, ja sitten itse pitää vaan jaksaa juntata :D

lauantai 8. marraskuuta 2008

Agiliitoa omalla maalla

Eilen lähdettiin Wallun kanssa omalle hallille katsomaan miten on oppi päähän jäänyt. Huoltojoukkona toimi Arja, joka ihan selvästi alkaa lämpenemään lajille ;). Otettiin ensiksi keinua, jota piti muutaman kerran ottaa hihnassa, kunnes koira huomasi että ei tämäkään tapa joten voitiin aloittaa ihan ilman pantaa/hihnaa. Hyvin pysähtyi kontaktille, ja melkein joka kerran muistin että ei saanut palkata kädestä (lahopää minä).

Sitten liitettiin siihen muita esteitä, eli kolme hyppyä ja putki, ja asetettiin ne ympyrään. Muutaman huonon ohjauksen jälkeen koira kyllä ymmärsi mistä oli kyse, ja suoritti oikein mallikelpoisesti esteet. Edelleen ongelmia paikalle jäämisen kanssa, mutta se parani harjotellessa (ompa kumma että joku asia paranee jos sitä treenaa??)

Sitten otettiin eteenmenoa, eli hyppyjä rivissä. Neljä tuntuu olevan maksimi, enkä koiralta sen enempää vaatinutkaan, kun alkoi toinen olla jo aika väsynyt. Joten lopuksi vielä muutama mukava putki ja sitten loppuleikit!

Ylipäätään oli hyvät treenit, koira ei kuitenkaan nyt perseillyt ihan totaalisesti, ja saatiin kerrankin sellaista tekemisen meininkiä asiaan. Joten todella hyvä mieli jäi :D Huoltojoukotkin toimivat todella mallikkaasti, nakkia oli juuri siellä missä pitikin :D Sunnuntaina taas seuraavan kerran, ja nyt onkin niin ihanasti että Marjo on lupautunut meidän ohjaajaksi, joten ei enää vaihdu nuo treenaajat, niin voidaan varmaan edetäkkin asioissa! Varsinkin kun Marjo tuntuu yllättävän hyvin ymmärtävän Wallua, mikä on suuri plussa. Käsittää että tuon tarkkispojan sisimmässä on ihana pieni koiruli!

torstai 6. marraskuuta 2008

Reissun mietteitä (pitkä tarina)

Tässä muutama kuva, aika+hermot ei nyt riitä parempaa...


No aloitetaan ensin maanantai-illan tokolla. Eli suuntasimme Joan kentälle. Yleisarvosana koko illasta oli "mitä ihmettä koiralleni on tapahtunut?". Eli jokaisessa liikkeessä on edelleen viilattavaa, mutta koiran motivaatio on aivan mieletön. Eli nyt se asia on kunnossa, niin voidaan ruveta vaatimaan koiralta asioita, ja se kyllä jo näkyy. Nyt kun vaan jaksaisi hioa noita liikkeitä. Uutena asiana oli hyppy, ja pienen miettimisen jälkeen sekin alkoi mennä hyvin. Eli ideana että kun koira hyppää, niin palkkaus nopeasti jotta se ymmärtää olla paikallaan.

Mutta sitten siis tähän meidän reissuun. Aamulla herätys oli neljältä, ja pienen pään selvittelyn jälkeen lähdettiin Arjan ja Wallun kaa Kemiin ajamaan. Arjalla oli termarissa kahvia, ja sillä päästiin pitkälle ;). Oulussa oli pysähdys, oltiin Eevan kanssa sovittu että käydään lenkillä. Ilma oli hyvin rapainen, mutta hyvässä seurassa sekään ei haitannu. Oli kyllä mukava nähdä ja saada ihmiselle kasvot, jonka juttuja on lueskellut jo pitkään. Satu hälytettiin paikalle ja lähdettiin syömään, ja täytyy kyllä sanoa että ei siihen paikkaan minua enää toiste saa. Hirveää moskaa :D

Siitä pitikin jo kiitää Mikan ja Kirsin treeneihin, oltiin sovittu Merjan kanssa että hekin Viivin (Wallun sisko)kanssa tulevat käymään. Kun kuitenkin oltiin hyvissä ajoin paikalla, kerettiin hieman kävelylle, ja sisarukset olivat hyvin kiltisti. Viivi on kyllä kaunis ;) Siitä sitten treeneihin, ja kyllä täytyy sanoa että olipas hyvä melko lämpimässä hallissa treenata. Hassua oli nähdä Wendy ja Chanel, eli siis Wendy on Wallun sisko, ja kyllä yhdennäköisyyden huomasi :D Chanel taas on pyrenneittenpaimenkoira, ja voi hyvä ihme sitä virran määrää mikä noinkin pienessä koirasa voi olla! Tosi suloinen!

Aloitettiin niin, että hyppyjä oli ringissä ja koiran olisi pitänyt niitä lähteä hyppimään. Ja kuinka sitten kävikään... Wallu lähti tutkimaan heti vapaaksi päästyään että mitäs muuta mielenkiintoista täällä olisi. Eli julma totuus paljastui heti alkuunsa. Mutta sitten opeteltiinkin sitä, kuinka koiran saa kiinnostumaan minusta ja minun kanssa tekemisestä. Ja tietysti sitten tuota paikka-käskyä. Katsottiin myös kuinka opettaa koira menemään keppejä.

Välillä käytiin Arjan tulevan koiran äitiä ja mummoa katsomassa, ja täytyy kyllä sanoa että vaikka en ikinä ole noista pikkukoirista perustanut, oli nuo koirat aika suloisia. Joten nyt vaan odotellaan että pennut syntyvät :D

Sitten palattiin takaisin hallille ja otettiin etenemisharjoituksia, eli kuinka saada koira etenemään ja hakemaan itsenäisesti seuraavaa estettä. Eli rinkiin hyppyä ja putkia, ja sitten juostiin. Pallon heitto tuntui olevan se vaikein omistajalla ;) Miten se voikin olla vaikeaa juosta ja heittää pallo ja vielä yrittää olla osumatta mm. Mikaan. Onneksi Mika omaa hyvät refleksit!

Myös eteen-käskyä opeteltiin niin, että lelu jätetään esteen taakse, ja sitten käskytetään. Oli muuten hassua nähdä kuinka nopeasti Wallu oppii noita juttuja, varsinkin kun nyt ollaan samoja asioita jankattu Joalla ja eteenpäin ei olla päästy ollenkaan. Vaan kyllä koirastakin huomasi että herneet kolisi, oli nimittäin tosi väsyneen oloinen kun yön pimeinä tunteina kömmittiin pihamökkiin nukkumaan. Tätä ennen kerettiin kuitenkin istumaan hieman iltaa ja yllättävästi puhumaan koirista. Mika antoi myös "kotiläksyjä", eli nipun monisteita joissa oli pikavilkaisulla tosi mielenkiintoisia juttuja.

Aamulla muutaman tunnin unien jälkeen ajatus oli itse kullakin hieman pysähtynyt, mutta iloinen yllätys oli kun Mika olikin ottanut "omaa lomaa" ja aamupala oli katettuna pöytään. Eli kahvia että silmät aukeni, ja hieman mahatäytettä, ja jo uusia asioita suunnittelemaan. Otettiin kuvia Wallusta ja Faista jonka jälkeen taas hallille, ja tällä kertaa kyseessä oli keinun uudelleenopettelu. Ekana tuntui että ei millään Wallu mene sitä, vaan toistojen ja herkkujen kautta ei se nyt sitten niin kovin pelottava ollutkaan. Siihen oli hyvä lopettaa, ja oma pää tuntuikin olevan jo ihan pyörällä kaikesta uudesta mitä muutamaan hetkeen oli mahtunut. Nyt kun vielä puoletkin pysyisi päässä ja osaisi niitä käyttää. No onneksi puhelimet on keksitty, voi kysyä jos jotain ei muista!

Sitten nokka kohti Oulua, oltiin sovittu että käydään taas Sadun kanssa syömässä, ja tällä kertaa otettiin varman päälle ja mentiin Rossoon syömään. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Siitä sitten pentuja katsomaan, ja voi kuinka suloisia ne olivatkaan! Sitä kyllä ihmettelin että ei tullut ihan mahdoton koirakuume, varmaan pää oli niin sekaisin noista treeneistä :D Sitten olikin aika lähteä kotiin, vaikka ois tuolla voinu pitempäänkin olla. Matkaseura oli aivan loistava, ja uutta reissua jo suunniteltiin!

Eli Mari/Merja kiittää Arja/Erjaa ihanasta reissusta, Eevaa mukavasta lenkkiseurasta, Satua kahvista ja suuri kiitos Mikalle ja Kirsille kouluttamisesta, yöpaikasta ja henkisestä avusta :D :D

Katsotaanhan mitä tapahtuu kun päästään omalle hallille treenaamaan... Hui...

torstai 30. lokakuuta 2008

Tokoa tosimielellä

No nyt se sitten alkoi, miedän tokoilu Joan riveissä. Maanantai-iltana kokoonnuttiin hallille ja aloitettiin koirien kanssa. Ja kyllä oli hauskaa ;) Siis ihan oikeasti! Aloitettiin ekana luoksetulolla, eli ei ollu mitään muuta tavoitetta kun saada koira juoksemaan mahdollisimman kovaa. Ja muuten kyllä juoksi! (kun wubban näki) No sitten harjoiteltiin sivulle tuloa, ja me harjoiteltiin kääntymisiä, eli kuinka saada pelkkä koiran pylly kääntymään. Sitten nopeita maahanmenoja, ja paikkamakuuta. Tykkäsin tosi paljon siitä, että tehtiin 3 koiran ryhmässä, ja sit kun toiset tuli niin koirat laitettiin autoon. Wallu jakso tosi hyvin, ja varsinkin paikkamakuu meni tosi hyvin. Luoksepäästävyyttä alettiin harjoittelemaan niin, että koira sivulle ja 4 imistä tuli suoraan koiraa kohti. Huomasin että joka kerta kun ihminen lähti tulemaan luokse, Wallu laitto tassun minun eteen ja jännittyi ihan selvästi. Korjasin joka kerta ja laitoin koiran tosi taakse, ja lopulta se jopa pysyikin siellä. Kun se vaan älyäisi että minä päätän nämä asiat eikä sen tarvi suojella. Oli todella hyvät treenit, ja nyt ollaan sit alettu opettelemaan liikkeestä seisomista, sillä se oli meillä "kotitehtävänä".

Ja sit tuosta suojelusta: Eilen iski oksennustauti, ja ihana Arja tuli lenkittämään Wallua. Oksensin sohvalla juuri kun Arja tuli, ja Walluhan päätti että Arja on paha ja aikoo tehdä jotain minulle. Yritä siitä nyt sitten oksentaa ja komentaa koiraa lopettamaan ärinä! No sit kun sain mahan tyhjennettyä, koiran häntä taas alko heiluu ja Arja olikin ihan paras... Tosi hienoa...

Ja sit viikonlopuksi Kuhmoon, on sovittu jo treffit Pirkon siskon kanssa. Tosi ihana tavata :D

torstai 23. lokakuuta 2008

Tokokurssi alkoi

Elikkäs eilen suuntasin kohti Isloa, jossa meillä alkoi Joan järjestämä ja Katjan vetämä tokokurssi. Kurssi alkoi siis teorialla, jonka Katja itse oli koonnut. Teoriaosuus oli todella hyvä, ja selkeästi esitetty. Käytiin läpi kaikki liikkeet joita koiran täytyy osata, ja hieman sitä kuinka ne koiralle olisi syytä opettaa. Monta asiaa tuli ihan uutta, ja rupesin taas ymmärtämään hieman paremmin miksi koira tekee niinkuin tekee. Eli siis paras esimerkki tästä on ollut naksuttimen käyttö.

Tiedän, että koirani toimii oikein vallan mainiosti naksulla, ja että oppii suhteellisen nopeasti asiat sen avulla. En ole kyllä taas kerran yhtään ajatellut MIKSI, vaikka ainahan se siitä ilmeisesti pitäisi lähteä. Että MIKSI koiran KANNATTAA tehdä. Ja koska en sitä ole ajatellut, en ole täysin osannut sitä myöskään hyödyntää. Eli koira kokee siinä että hän ihan itse oppii, joten se myöskin jää paremmin mieleen ja tekee siitä iloisemman, ja paremman liikkeen.

Joten siis nyt pitäisi ihan oikeasti opetella sitä, että pitäisi pienen psykologisen hetken koiran kanssa, ja ihan tarkan suunnitelman miten minkin liikkeen opettaa. Ja sitten pitäytyä siinä suunnitelmassa. Ja jakaa liikkeet niin pieniin osasiin, että koira saa niitä oppimisen iloja. Sitten vasta kun koira osaa nuo pienet liikkeet oikein, niin yhdistää ne. Ja kuinka helppoa se onkaan näin kirjoittaa versus siihen kuinka sen käytännössä tekee.

Ja sitten se lupaus: Koira osaa keväällä alkeisliikkeet, eli menemme kisoihin. Ja jos en niitä saa opetettua, julkinen nöyryytys on sitten paikallaan. (kauhistuttaa jo ajatuskin)

Vaan kyllä se pieni ihminen oppi taas niin paljon uutta ja ihmeellistä, ja toivottavasti osaan myös oppini laittaa käytäntöön.

keskiviikko 22. lokakuuta 2008

tottista

No nyt siis voidaan puhua jo, että olenko ihan terve. Koska Elina ei päässyt kentälle, ja Arjalle unohdin soittaa, menin sinne Wallun kaa kahdeltaan (hui). Ajattelin että kyllä ne ajaa pois jos eivät tykkää. Joten siis sinne vesisateeseen palelemaan. Hilkka oli siellä kuitenkin kouluttamassa, ja siihen ryhmään meidät otettiin. Treenit meni tosi hyvin, ainut mitä ihmettelin oli välillä täydellinen kontaktin häviäminen. Yritin katsoa mikä se niin kiinnostaa kentällä, mutta en nyt mitään erikoista nähnyt. Joten enemmän vaan yritystä ja jopa seuraaminen alkoi onnistua. Juuri kun olimme ottamassa noutoa, Wallulta meni ihan kokonaan keskittyminen. Ja samalla huomasin myös syyn tähän. Hanna ja Jatsi olivat sitten vakoilemassa, ja Wallu oli tietenkin heidät huomannu :D No olipahan ainakin häiriötekijät kohdallaan :D

Kyllä olin taas tyytyväinen, kontaktiin täytyy nyt vaan keskittyä enemmän, mutta nythän meillä tänään alkaakin se "erikois"tokoryhmä, joten jospa siellä saisi ohjeita asiaan.

Ja muuten ihan reunahuomautuksena (kerron myöhemmin lisää, nyt kiire tokoilemaan) lähdetään Arjan ja Wallun kaa kemiin muutaman viikon päästä. Mutta siitä siis yritän kirjoittaa hieman myöhemmin.

maanantai 20. lokakuuta 2008

Taitaa siitä sitten kuitenkin olla :D

Siis agilitykoiraksi ;) Kyllä eilinen sen osoitti!Siis meillähän on ollut se ongelma, että kaikki muu on niin paljon kivempaa, koira ei tahdo pysyä paikallaan vaan roiskii kaikki esteet läpi juuri niinkuin huvittaa ja haukkuminen on aivan älytöntä. Marjon (kouluttaja) ohjeiden mukaan muutettiin istu-käsky paikka käskyksi, ja ollaan nyt treenattu narun päässä, eli että koira ei pääse vapaaksi missään tilanteessa. Ja kylläpä muutoksen huomasi! Saatiin jopa rataa tehtyä, ja koiran kontakti oli kyllä aivan ihmeteltävän hyvä. Ja piti sit kokeilla ihanaa uutta wubbaa, ja testattua että sitä EI käytetä palkkana kuin ihan viimeisessä hädässä. Saa nuo Wallun kierrokset sieltä miljoonasta noin 50 miljoonaan. Eli sitä käytin vasta loppupalkkana, muuten tuolle jo ruoka/nännikumi riittää täysin hyvin. Täytyy testata tuo wuban vaikutus vielä tokossa, siellä kun ne kierrokset on huomattavasti matalammat.



Ja arvatkaa ottiko taas koville tuo treeni, koira oli aivan puhki kun päästiin kotiin! Jos siis tuollaisia treenejä olisi vaikka joka kolmas, niin kuinka nopeasti päästäisiin kisaamaan ;D

maanantai 13. lokakuuta 2008

agin jälkimainingit

Eli siis näin koville otti viime treenit: Kotiin tultuani pitkän työpäivän jälkeen näin maailman ihanimman näyn, jota en ole ihan muutamaan kuukauteen nähnyt (en edes muista milloin). Eli lenkkikenkäni oli tuunattu, ja huom! siinä olisi vieressä ollut useammat muut kengät, ja myös siis Karin kengät. Tämä ilmeisesti oli siis koiran vastalause treenien kauheuksia vastaan :D vaan pettymys oli silminnähtävä, kun vaan otin kengän ja laitoin sen paikalleen. Kävi vielä useasti vieressä kysymässä että etkö ihan oikeasti nyt suuttunutkaan? Ja sit pettyneenä makaa nyt omalla paikallaan... oi h*****i!!!!

Agia

Minä olin jo sitä mieltä aamulla, että en jaksa lähteä harjoituksiin, niin penkin alle ne on viime viikoina menneet. No omatunto kuitenkin kuiskaili ja pakkohan se oli lähteä. Ja hyvä niin :). Kouluttaja ymmärsi suoraan Wallua, ilman mitään erityisiä selityksiä ja melkein itkun partaalle mennyttä suoritusta. Sain kylläkin taas hieman "pitkiä" katseita kun laitettiin porukka pihalle ja alettiin ratkomaan ongelmia ihan "kolmestaan". Mutta se kannatti! Koira oli niin väsynyt treenien jälkeen (henkisesti) että kaatui kotiin tullessa suorilta jaloilta nukkumaan! Ja mieltä lämmitti myös se, että toinen Mari oli vaihtanut treeniryhmää, ja on nyt meidän kanssa treenaamassa, joten on joku joka ymmärtää... Vertaistuki on aina tuollaisissa tilanteissa avuksi ;D Ja sit Aijan kuunteleva korva treenien jälkeen, sitä majavaa kyllä täytyy harkita ;D ;D ;D....

Mutta siis taas on todistettu että tuo koira ei todellakaan päästä helpolla, ja välillä kyllä tuntuu että ei jaksa...ja sit kuitenkin illalla kun koira nukkuu kainalossa niin eihän sitä voi kun yrittää jaksaa ;)

keskiviikko 8. lokakuuta 2008

Lisää kuvia

Viime viikolla käytiin Hilkan kanssa jälkeä ajamassa, ja nyt muistui ottaa kamera mukaan (myös autosta). Joten otsikkoa klikkaamalla pääsee katsomaan otoksia, jotka eivät ole kyllä kovin hyviä (rakas joulupukki, tuo minulle parempi putki kameraan) mutta kertovat kuinka hauskaa koirilla oli. Mukaan pääsi myös Wallun ja Rinin yhteiskuva.

Jos päivittelisi tätä blogia useammin, ei tulisi aina kamalan pitkiä selostuksia, mutta asia on muutoksen alla, eli minulle on tulossa pinkki miniläppäri, jota voin pitää koko ajan mukana ;). Mutta siis asiaan:

Käytiin agia sunnuntaina, ja voi ******. No, ehkä ensi kerralla paremmin, käyn kyllä joku kerta yksin hallilla, tuo kuorolaulu kentän laidalla/keskellä/et tiedä koirastani yhtään mitään on aika ihanaa. Työ haittaa harrastuksia tässäkin.

Sitten tiistaina uskaltauduttiin josepan tottistreeneihin, ja koiria oli paljon! Mutta kyllä se tuo pikku-ukko näköjään pystyy tekemään jo vaikka Turre olikin kentällä. Tänään käytiin pärnävaaralla aussieporukan kanssa, ja se oli aluksi liian paljon, mutta sitten kun laitettiin muut koirat autoon, päästiin asiaan. Kyllä me vielä joku päivä ollaan melkein yhtä hyviä kuin muut ;) Olen kyllä ihan oikeasti tosi iloinen tuosta koiran käyttäytymisestä, alkaa kova työ näkyä!

Ja sitten muistakaa että Maria ei saa päästää pienessä siiderihuurussa koneen äärelle, tulee kirjoiteltua hassuja sähköpostiviestejä.... Eli ilmoitin Wallun sit MH-testiin. Jospa sitä sais hieman enemmän tietoa tuon koiran ajatuksista, ja sit osais soveltaa niitä käytännössä. Toivoa sopii. Mutta siitä sitten ens kuussa, katsotaan jos saan vaikka videota tms. asiasta.

Mutta nyt hiljennetään vauhtia tällä viikolla, seuraavana vuorossa sunnuntain treenit, että koira ja omistaja saa levätä ;D

maanantai 6. lokakuuta 2008

kuvia

katsotaanhan osaanko taas lisätä näitä kuvia ;) Ottaja on siis Satu, kiitokset hänelle ;) Eli siis osasin, otsikkoa klikkaamalla pääsee katsomaan!

tiistai 30. syyskuuta 2008

kuinka hävetä eläinlääkärissä

No, minähän siis päätin, että Wallu ei vieläkään ole täysin terve. Se kun vaan makaa kotona eikä riehu koko aikaa. Ja sit se pärskiminen. No sit harjoiteltiin kotona suun aukasemista ja ihan pallo otettiin esittelykappaleeksi mukaan, ja lähdettiin eläinlääkärille.

Wallu oli tosi hienosti, kun mentiin jo puolta tuntia aiemmin että kerkeen rauhassa pyörittelee koiraa siellä. Sit Martina tutki Wallun, ja ihan vähän vaan urisi! Sit otettiin pallo ja näytettiin kuinka se rohisee... Ja lopputulos: Koira ei ole kipeä, sillä on vaan tullut älliä sen verran päähän ettei sen tarvi koko aikaa möyhkätä... Ja minä häpesin... Oon kuitenkin aina nauranu tälläisille ihmisille...

Mutta samalla sovittiin, että käyn nyt säännöllisesti Wallun kaa lääkärissä, ihan siis vaan oleskelemassa, jotta loppuu tuo urina. Joten jotakin hyvääkin tuosta käynnistä!

maanantai 29. syyskuuta 2008

Koko viikko yhdellä selityksellä

On noi juhlat vieny ajatukset normielämästä, joten nyt kun on juhlinnasta selvitty päästään asiaan. Eli siis viime sunnuntaina käytiin Rinin synttäreitä juhlimassa, ja kylläpäs oli ähky kun pääsin autoon. Aija oli tehnyt loistavat syömiset, ja ilmeisesti lahja Rinille oli ollut sopiva (kysykää vaan Aijan kämppikseltä).

Viikolla tokoilun saralla aiheena ovat olleet ikuisuusongelma seuraaminen sekä uutena kokeiluna liikkeestä pysähtyminen, maahanmeno sekä seisominen. Aloin jo olla toivoton tuon seuraamisen kanssa, mutta nyt uuden tekniikan keksittyäni se tuntuu jopa toimivan.

Torstaina käytiin Hilkan ja Kirin kanssa jälkeä ajamassa, eli ensin tehtiin jäljet, jonka jälkeen koirat juoksi hillui ja hyppi kun me Hilkan kanssa kerättiin puolukoita. Nyt koska meillä on ollut hienoisia ongelmia tuon jäljen kanssa (liikaa vauhtia) tehtiin ihan suora pitkä jälki. Ja se onnistui aivan loistavasti. Joten nyt tehdään pitkää jälkeä jonka loppuun jotain, jotta koira saa enimmät höyryt purettua.

Ja sitten tuo agility... täytyy opetella sanomaan SELKEÄSTI ihmisille, että eivät mene kyselemättä koiraani kiinni/ täytyy taas näköjään opetella tuota vieraiden ihmisien kanssakäyntiä. Muuten rata meni aivan upeasti, ja suurin ihmetyksen aihe oli kyllä tuo puomi, jota ollaan niin harvoin treenattu, ja ei kertaakaan noin radan mukana, aina erillisenä. Mutta nyt koira meni sen aivan kuin ei mitään. Taitava poika! Mutta tuon odottamisen kanssa meillä on se suurin ongelma, jolle myös täytyy tehdä jotain. Mutta nyt kun siirryttiin tuonne halliin, voi käydä myös myöhään illalla, joten siis nyt täytyy ruveta vähintään se kaksi kertaa viikkoon käymään.

Ja kuvia tulee ihan kohta lisää, Satu oli ottanu hienoja kuvia paimennuksesta!

lauantai 20. syyskuuta 2008

Agiliitoa

Olipas hienot treenit :D Aloitettiin kepeiltä, josta sitten neljä hyppyä (ja minä onneton en vieläkään osaa sanastoa) niin, että jokaisen hypyn jälkeen koira tuli minua päin ja sitten uudelle hypylle. Sitten putki ja kiertämällä neljä estettä. Ja sama toisin päin, alkaen a-esteeltä. Koira toimi hienosti, mutta veti ihan älyttömiä kierroksia, joten kun muut hyppi ja pomppi että saisivat koiransa tekemään, minä istuin kentällä ja rahoitin ;). Mutta siis on tuon koiran keskittyminen muuttunut aivan älyttämästi, sillä ennen Wallua ollut narttu pissi kentälle, eikä tuo käynyt kertaakaan edes nuuskaisemassa! Ja sitten paras kommentti oli ihmiseltä, joka oli ensimmäistä kertaa katsomassa meidän treenejä: millä olet saanut koiraasi noin hyvän kontaktin, sehän tekee just niinkuin ohjaat? (siitä tuloksena yksi särkynyt polvi). Kyllä olin iloinen ja ylpeä!!!!

keskiviikko 17. syyskuuta 2008

voitontanssia rantakylän koulun kentällä

Eli kuten otsikkokin kertoo, koirani on saanut jostain kontaktin, miellyttämisenhalun SEKÄ korvat. Eli jätin koiran kotiin ja kävin katsomassa Aijan ja Rinin tokoilua (vihreänä kateudesta) ja kun tuli aika hakea Wallu kotoa, jätti Aija Rinin häiriöksi paikkamakuulle kentän laidalle. Uutena motivointina otin tämän "kerro koiralle mitä tehdään", jota olen kyllä käyttänyt mutta nyt tehostin sitä kissanruuan avulla. Eli pakkasin kissaruokaa pieneen purkkiin ja samalla nostatin koiraa innostumaan tokosta. Kentälle päästyämme Wallu kyllä huomasi että Aija ja Rini olivat siellä, mutta pienen innostelun jälkeen sivulle tulo ja kontaksti toimivat. Töitä sai kyllä tehdä koko rahan edestä, mutta onnistuipa jopa pieni seuraaminenkin ;). Aija toimi suojamuurina, ja pakkohan Wallun oli käydä kerran kokeilemassa josko kuitenkin. Onneksi Aija on varustettu ihan suht hyvillä äänijänteillä, ei toista kertaa halunnut kokeilla.

Olo oli kyllä ihan uskomaton, kenties tästä meidän treenaamisesta voikin koitua jotain mielenkiintoista :D

maanantai 15. syyskuuta 2008

Agilityä, paimennusta ja treffejä

Yritetäänpäs uudelleen... kerran jo kirjoitin, vaan netti pimeni ja sinne katosi kirjoitus... Eli siis meidän "hieman" kiireinen viikoloppu :D

Perjantaina ajoin töistä suoraan hakemaan koiran ja agilityharjoituksiin. Saapuessani paikalle huomasin kauhukseni että Rini makoili tyytyväisen näköisenä narussa kentän laidalla. Manailin mielessäni että siinäpä meidän harjoitukset. Ajattelin kuitenkin yrittää, ja ainoana päämääränä oli siis saada koira pysymään kentällä. Wallu kuitenkin yllätti sekä minut että Aijan täysin, yritti yhden kerran Rinin luo ja se siitä. Minä sain koiraan kontakstin, ja saatiin kolme eri kertaa treenattua. Olisitte nähneet Aijan ja minun voitontanssin, kun viimeisen kerran vein koiran autoon :D

Lauantaiaamuna ajoin Hilkan ja Kirin hakemaan, ja suuntasimme kohti Vehmersalmea ja paimennusviikonloppua. Hilkka hätäili miten koirat käyttäytyvät autossa (lue=hajoittavat auton) , mutta todella mallikkaasti kaverukset olivat. Paimennus meni tosi hyvin, pääsin jopa pieneksi hetkeksi paimentamaan ihan kahdeltaan Wallun kanssa. Se oli kyllä aika mielenkiintoista, ja hymy oli herkässä :D. Kyllä me taas taisteltiin kumman lauma on, mutta se alkaa olla jo tuttua...

Sunnuntaiaamu alkoi täysin samanlaisena, ei vaan tarvinnut niin aikaisin herätä. Tällä kertaa suuntasimme Hilkan ja Kirin kanssa liperiin, jossa odotti aussietreffit. Eli Miimi+Pami+Unski, Elina +Turre, Aija+Rini ja Hanna+Jatsi. Ajatuksena oli tehdä peltojälkeä, jota Wallu ei ihan ymmärtänyt. Mutta esineruutu alkaa olla aika varma, tuominen minulle vaan on hieman vielä hakusessa. Vaan kyllä se siitä ;) Tämän jälkeen kävimme makkaranpaistossa ja viimeisenä otimme paikallamakuun, joka onnistui aivan loistavasti (ei olla otettu varmaan vuoteen häiriön alla). Wallu ei edes lonkkaa vaihtanut!!! Uskomatonta....

Illalla käytiin vielä Tiinan ja Sylvin kanssa riehumassa, oli pikkutyttö kovasti kasvanut :)

torstai 11. syyskuuta 2008

Lääkärissä käynti osa2

Eli siis en ole allerginen koiralle. Koivulle ja pujolle kylläkin, joten minua odottaa nyt ihana "syön aina lääkkeitä" aika. Eikä enää joulukuusta sisälle ... nyyh... Ja se ihana pihakoivu helpottaa oloani aika kivasti ;)

perjantai 5. syyskuuta 2008

Lääkärissä käynnin tulos

No nyt sitten on taas käyty ärisemässä Martinalle. Eli tuloksena keuhkokuume ja kynsien lyhennys. Painoa oli 20kg.

Eli lyhyt selostus: Menimme sisään, vaa´lle meno onnistui ok. Siinäpä ne onnistumiset sitten olikin. Martinan nähdessään Wallu oli täysin sitä mieltä, että tuo ei minuun koske. Hirveä purina ja urina. Eli rauhoitukseen vaan, jotta saadaan tutkittua, oli nimittäin oksentanut aamulla. Martina laittoi rauhoituspiikin, joka ei kyllä juurikaan rauhoittanut. Kun koiran olisi pitänyt olla jo ihan rauhallinen, tämä vielä nosti päätään ja urisi. Otettiin röntgeni, jotta saatiin selvitettyä ettei ole taas syönyt jotain hassua. Eli ei ollut. Katsottiin nieluun, jossa kaikki oli ihan totaalitulehtunutta. Joten verikoe, jossa kaikki arvot tosi koholla. Antibiootit, ja lääke nenäpunkkiin. Lopuksi kynsien radikaali lyhennys, mutta ei tarvinnut sen kummempaa tehdä. Sitten laitettiin heräämispiikki, kun tuota rauhoittavaa oli annettu niin paljon. Koiran olisi kuulemma pitänyt olla vielä vähintään pari tuntia sekaisin. No siis tulos: n.10min ajoa, ja koira oli jo jaloillaan. Muuten ilta ja yö meni kyllä aika heikosti, pikkuinen oli aika kipeä ja sekaisin. Aamulla kaikki tuntui olevan ok.

Joten kyllä se taitaa sit tästä lähteä... Itse meen tänään lääkäriin, minullakin kuumetta ja paska olo...

Päivitys:Kävin lääkärissä, ja olen allerginen jollekkin. Ihan tohtori Housen oloinen lääkäri oli kyseessä, joka ihmetteli miksi ei aiemmin olla tutkittu. Joten nyt syön lääkekuurin ja sit testeihin... helvetti....

maanantai 1. syyskuuta 2008

Leikkaukseen

Kylläpäs nyt sitten on oikein hieno olo.... Miten se voikin aina meille sattua....

Aamulla leikkasin Wallun kynsiä, kun huomasin että sen kannuskynsi oli sitten haljennut. Soitto eläinlääkärille, ja perjantaina kynnen poisto. Kuukausi sairaslomaa, ja antibiootit yms. Kyllä ihan vitutti!

lauantai 30. elokuuta 2008

Yleiset kuulumiset

Mitään kovin ihmeellistä ei ole tapahtunut, tuntuu elämä olevan aika tasaista paikasta toiseen juoksemista... Jälkeä ollaan käyty tekemässä, tänäänkin meinasin käydä metsässä juoksentelemassa. Wallu alkaa kyllä olla tosi hyvä tuossa, ohjaaja taas ei ;) No tänään kokeillaan taas liinassa.... Mitenhän sen tottiksen sais vielä toimimaan (pitäs varmaan treenata)? Vaan onhan tässä pitkä talvi edessä ;) Agi on ollut nyt hieman tauolla, ens viikolla sit taas aloitellaan. Mistähän löytäis sellaisen kipinän tuohon tottikseen???? Onko kenelläkään kaupan, voisin ostaa :D

perjantai 22. elokuuta 2008

Ihana pentu

Tiistaina käytiin sitten hakemassa aivan ihana pieni sakemannin pentu, nimeltään Sylvi. Älkää peljätkö, ei siis tullut meille ;) Vaan kaverilleni Tiinalle, onnittelut, on nimittäin aikasta suloinen pentu. Wallu oli aivan ihmeissään pennusta, etsi vain Selmaa ja ihmetteli että mikä ihme tuo pikkuelukka on. Mutta tapahtui myös sellainen ihme, että Wallu ei tappanut kissaa, vaikka sellainenkin Tiinan luo oli ilmestynyt.

Kyllä täytyy myöntää että olisin voinut tuon Sylvin itselleni ryöstääkkin, mutta onneksi järki ja Tiina olivat äänessä ;D

perjantai 15. elokuuta 2008

Suru on suuri


Eilen sain soiton, jota en olisi halunnut saada. Toisaalta taas on ihana että sen sain näinkin myöhään. Eli eilen aamulla Wallun "tyttöystävä" Selma, jouduttiin päästämään kivuistaan jonnekkin parempaan paikkaan. Selmahan oli todella kultainen sakemanninarttu, joka valloitti sekä minun että Wallun sydämen. Ikävintä oli se,että Selmalla todettiin autoimmuunisairaus sekä sydänvika. Joten siis tiedossa oli että pitkään emme saa Selman iloisesta luonteesta nauttia. Mutta silti se ei tee olosta yhtään parempaa. Voin vain kuvitella miltä tuon vaikean päätöksen tekeminen Tiinasta tuntui! Voimia ja jaksamista!!!

torstai 14. elokuuta 2008

Paimennusta ja tuleva agility-tähti

No nyt ollaan taas vietetty oikein hauska viikonloppu Sinikan luona Kuttukuussa. Uusia mukavia kavereita löytyi, ja Wallukin löysi itselleen hauskan kaverin, kauniin Wälleri-nartun (Hava). Olipas mielenkiintoista nähdä tuollainen rotu, joka on siis aussien ja briardin sekoitus.

Itse paimennus meni tosi hyvin, alkoi vaan Wallu olla aika väsynyt sunnuntai-iltapäivänä. Ja minä ihan kuollut kuumeessa :( Mutta hyvin teki töitä, ja lupailin Sinikalle että mahdollisesti sitten ens kesänä ilmoittaudutaan siihen farmikisaan, Sinikka kun oli sitä mieltä että muutama orjaleiri ja Wallu olis tosi valmis kisaamaan, on ilmeisesti sen verran hyvä tuossa hommassa. Ja kyllä nyt täytyy sanoa (vaikka asioista en mitään ymmärräkkään) että ei se ainakaan huonoimmasta päästä ole ;)

Ja sitten superilouutisiin!!!! Eli meidän hyväksyttiin Joalle jäseniksi, ja nyt siis saadaan kunnon koulutusta agiliitoon :D Kyllä leijailin eilen onnesta ja ilosta!!

keskiviikko 6. elokuuta 2008

Kesälomakuulumisia

No nyt se sitten alkoi, odotettu kesälomaviikko. Ja kuinka kaunis sää onkaan ollut ;) No ei tuo kyllä ole haitannut, on vaan täytynyt liikkua nopeammin :D. Loma aloitettiin lähtemällä mökille, ja sieltä pikaisesti suunnitelmien muututtua tultiin Kiteelle katsomaan paimennuskisoja, jotka olivat kyllä hieman erilaiset mitä kuvittelin. Mutta hienoja koiria siellä oli, varsinkin Shantin vauveli ja ruotsalaisten "kettu" jäivät mieleen.

Siitä sitten suoraan kotiin nappaamaan koira kyytiin ja agiliitoon. Meillähän ei oikein nyt ole nuo harjoitukset menneet niinkuin olisi pitänyt, aina jollakin tavalla mutta joku asia on aina jäänyt harmittamaan. Mutta nyt rata meni todella hyvin, ja kerrankin minun ei tarvinnut juosta pää kolmantena jalkana, vaan koira tosiaan seurasi minua ja varsinkin eleitä (ja jos osoitan putken päätä ja huudan puomi niin arvatkaa mitä koira tekee). Mutta siis ihan selvästi Wallu on älynnyt että kun tottelee minua niin on paljon mukavampaa (tai sit seuraava kerta menee ihan päin p...)

Maanantaina käytiin kaupungilla pörräämässä, ja käytiin ostamassa Wallulle ruokaa. Siis kyllä, Wallu on ruvennut syömään, ja nyt on ensimmäinen 15kg säkki tyhjä, ja toinen samanlainen on nyt ostettu ;) Kaksi pikkutyttöä ihastui Walluun ja kyllä oli naamassa pitelemistä kun tuo noita olemattomia karvoja pörhisteli etä tytöt oikein näkisivät kuinka komea hän onkaan!

Eilen sitten Hannalla tuntui olevan niin tylsää koulussa, että päätettiin mennä häiriköimään. Joten Hanna pääsi kouluttajaksi Merjan oppien mukaisesti. Kyllä tuosta ehkä miljoonan toiston jälkeen saa tokokoiran (ehkä). Vaan mikäpä koira sitä jo valmiiksi olisi, varsinkin kun on tälläinen omistaja!

Illalla sitten käytiin Tiinan ja Selman kanssa uimassa, eli siis Wallu ui. Nyt siitä on jopa todistusaineistoa, heti kunhan Tiina saa ne kuvat koneelle. Eli kyllä se on nyt tieteellisesti todistettu että tuo koira tekee mitä hyvänsä kepin vuoksi (mitenhän sen saisi tokoon valjastettua?) Vaan nyt täytyy ruveta siivoamaan, lupasin Elinalle että lähdetään lenkkeilemään heti kun se vaan pääsee töistä.

keskiviikko 30. heinäkuuta 2008

Aussie-leiri

No nyt itku silmässä on poistuttu aussie-leirin ihanuudesta, ja kyllä täytyy sanoa että hauskaa oli! Kyllä olisi pitempäänkin viihtynyt ;) Leirillä meillä oli ajatuksena saada jälkeä varmemmaksi, ja se kyllä onnistui. Aloitettiin aika pienellä jäljellä, kunnes tiistai-aamuna Merja pääsi tekemään Wallulle jäljen. Itseni ihan kauhistutti, mutta minulle sanottiin että luota vaan koiraasi. Jälki alkoi janalla, oli n.300-400m pitkä, meni kahden pienen "tien" yli ja oli kulmia, sekä 6 keppiä. Ensimmäisen tien ylityksen kohdalla Wallulla loppui usko, ja se tuli kysymään minulta mihin mennä. En auttanut yhtään, ja lopulta ihan pienellä käsimerkillä Wallu sai jäljen uudelleen ja sit mentiin kun juna, ei paljon kyselty enää ;) Ja kaikki 6 keppiä oli nostettu!

Minun täytyy rauhoittua ja opetella lukemaan koiraa enemmän (olipa yllätys). Annan kuulemma liikaa apuja. Wallu ilmaisee tällä hetkellä kepit viskaamalla ne minulle, ja sitä kuulemma täytyisi vahvistaa, eli että toisi ihan minulle asti. Joten päästään keppiharjoitteluihin ;)

Merja kävi myös meidän tottisharjoituksissa, ja älättävää kyllä (eli ei) meillä on siis edelleenkin se johtajuusongelma. Mistähän sellaisen natsiluonteen saisi jota tuo koira tarvitsee? Kertokaa kun en ole sellaista kauppaa löytänyt??? No nyt Elina ja Hilkka on koulutettu kouluttamaan meitä, ja täytyy sanoa että ainakin Elinasta on hyvää vauhtia kehkeytymässä oikein hyvä Fuhrer ;D Mikä siis on vaan ÄLYTTÖMÄN hyvä asia, olen edelleenkin liian kiltti tuolle koiralle.

Mutta sitten viimein asia, jonka Wallu teki ennen leirille lähtöä, oli Turren kanssa rannalla leikkiminen. Heiteltiin Elinan kanssa keppiä veteen, ja Wallu kävi uimassa!!! Ekana se vahingossa ui muutaman vedon, mutta sitten kun huomasi että se olikin hauskaa meni ihan kunnon lenkin uimaan :D

Joten leiri oli hyvä, oltas voitu olla pitempäänkin mutta opittiin aivan älyttömästi! Voi kun olisi jo ensi kesä!

tiistai 8. heinäkuuta 2008

Rokotukset

No niin nyt on sekin huoli ja murhe taas poissa, eli koira on nyt rokotettu ja sydän on kuunneltu ja hampaat katsottu. Muutenkin lääkäri ronklasi koiran hännästä korviin, kun viimeksi murisi ja ärisi. Nyt vaan seisoi pöydällä, ilme kyllä kertoi mitä tykkäsi mutta ei yhtään edes miettiny urisemista :) Painoa ukolla on nyt sitten 20, 3kg, kuulemma tosi hyvässä kunnossa, juuri sopivan solakka. Ja karvaa on kuulemma tullut lisää viime näkemältä (ai onko?), muutenkin on kuulemma rotevoitunut huomattavasti (viimeksi nähnyt toukokuussa). En minä vaan oo huomannu.... Mutta siis kaikki on oikein hienosti ;)

maanantai 7. heinäkuuta 2008

En olisi ikinä uskonut tämän päivän koittavan....

Mutta siis eilen sekin täytyi nähdä ja kokea! Eli menimme pitkällisen miettimisen jälkeen tokokentälle. Kouluttajana Aija "mestari" Tanskanen :). Tuntui pieniä perhosia vatsassa, emme siis ole tokon eteen tehneet koko kesänä mitään. Koirahan on ollut ihan täynnä tokoa, ja jokainen joka meidän seuraamisen on nähnyt tietää mitä tarkoitan :)

Vaan olisittepa nyt nähneet! Kyllä löytyi iloa, intoa ja ennen kaikkea vauhtia! Uskomaton pikku-ukko, itse olin aivan puulla päähän lyöty, kuuntelin vaan kommentteja ja ihmettelin että mistähän koirasta ne puhuvat ;). Joten siis nyt päätettiin että pari kertaa viikossa ruvetaan treenaamaan, ja tehdään koiralle niin selväksi se, että tämä on oikeasti mukavaa ja hauskaa. Koska sitä se oli, vaikka en ikinä kuvitellut näin sanovani, meillä kun se on aina ollut itkun ja huudon kera :)

sunnuntai 29. kesäkuuta 2008

Paimenessa, jälellä ja agilitoa







Ensiksi siis paimennusta. Mentiin Elinan, Hannan ja Hannan lapsien kanssa keskiviikkona paimentamaan. Wallu otettiin ensiksi. Mentiin lauman kanssa metsätielle ja minun kauhuksi Wallu päästettiin irti. Ja kuten kuvista näkyy ilme on aika onnellinen. Wallu oli aivan mahtava!!! Se osasi oikein mainiosti paimentaa, koko lauma pysyi kasassa ja oli aivan ihana huomata, kuinka erilailla Wallu paimenti isoja lampaita ja pieniä. Pieniä kohtaan se oli tosi kiltti, voitteko siirtyä, jookos? Sitten isoille oikein kova räyh, tuohon suuntaan. Hienosti saatiin myös metsästä lampaat pois, koira kyllä irtosi ;) Wallu oli NIIIN onnellinen, ja totteli minua kuin unelma, ei kertaakan tarvinnut ääntä korottaa tai purkkia ottaa kehiin. USKOMATONTA! Me oltiin reilu tunti paimenessa, ja siis koko ajan koira toimi aivan mahtavasti! Sinikka vihjailikin että jos antaisin Wallun sille/tulisin itse viikoksi, saisi tuosta koirasta tehtyä täysverisen paimenen, ja sillä on kuulemma palikat aivan kohdallaan, jaksaisi tehdä tosiaan koko päivä töitä. Ei voi muuta kun ihmetellä, niin upeasti meni! Kuvat ovat muuten ottanut meidän "hovikuvaaja" Hanna, kiitos näistä hienoista otoksista!!!

No sitten meillä oli jälkeä, ja nyt kokeiltiin jo janaa, ja edelleen kepit olivat palkkana. Nyt ei mennyt ihan niin hyvin kun olisin odottanut, mutta kyllä tuo koira on aivan täysin hokaissut mikä jutun jouni on. Minun täytyy vaan vielä tukea enemmän koiraa ja rauhoittaa se jokaisen kepin jälkeen.

Agia käytiin tänä iltana Aijan kanssa, otettiin perus hyppy harjoituksia, putken kanssa. Ja taas täytyy vaan pyöritellä päätä ja käydä ostamassa 20kg painot jalkoihin, muuten alan leijua!!! Nyt kun Wallulta on tuo perseily jäänyt pois, se seuraa minua aivan eri tavalla. Se oikein odottaa mitä se vielä saisi tehdä, ja hypyt onnistuvat todella mainiosta. Oikein odotan kun parin viikon päästä alkaa treenit Joalla, että mihin tuo koira vielä pystyykään kun minä osaan ohjata sitä oikein.

Ja sit viimeisenä uutisena asia, josta olen myös ylpeä (meni kyllä nyt niin hehkutukseksi tämä kirjoitus, että tiputtakaa minut pilvistä alas!). Eli MINÄ, ihan itse ja yksinään, sain leikattua Wallun kynnet! Ei mitään tappelua, ei yhtään puremajälkeä, vaan koira selälleen, ja kynnet pois. Tämä on ollut minulle sellainen pelon paikka, että sitä ei usko kukaan. Olen tehnyt siitä niin suuren kysymyksen, ja nyt sitten huomasin että ihan turhaan olen tätä pelännyt. (siis enhän ole edes kokeillut, oon vaan aina muille antanut tämän homman).

Eli yhteenvetona seuraavan kerran kun näette minua, muistakaa kastsoa korkealle, sillä leijun nyt jo aivan taivaissa!!!

torstai 19. kesäkuuta 2008

Wallun kuvia

Tässä olisi näitä paljon odotettuja kuvia Wallusta :) Ei niitä ole montaa... Mutta edes muutama!

Agiliitoa ja jälkeä

Käytiin Aijan ja Ainon kanssa eilen agiliitämässä ensimmäistä kertaa paimennuksen jälkeen. Asiaa kuvaa hyvin Ainon kommentti kuka vaihtoi koirasi? Oli kyllä ihana huomata että tottelevaisuus joka on koko ajan kasvanut paimennuksen jälkeen näkyi myös tuolla. Vieläkin hieman pyllyilyä ilmeni, mutta saatiin kuitenkin jo hyvä ratakin tehtyä. Ehkäpä meillä on vielä toivoa ;)

Vaan jäljellä sitä toivoa tuntuu olevan enmmän kuin tarpeeksi. Tänään n.100 askelta, neljä keppiä ja vaikutusaika n.puoli tuntia. Tulos: Kolme keppiä ylös oikein mallikkaasti, jonka jälkeen minä mokasin, kun muistelin että niitä on kolme. Mutta Wallu vain jatkoi ja näin tuli neljäskin keppi ylös. Kuinka taitava voikaan pikku-ukko olla :D Tuo on kyllä niin hienoa kun ei ole itse katsomassa mihin jälki tehdään, täytyy 100% luottaa koiraan. Ja koira näköjään kyllä osaa! Innolla odotan huomista,päästään huomenna mäkille jossa on sitten ihan koskematonta metsää johon jälkeä voi tehdä. Jos saisin Karin tekemään jäljen niin olisi taas luotettava koiraan ;)

Ja sit keskiviikkona paimentamaan, nyt on "hovikuvaaja" Hannakin mukana, joten saadaan hienoja kuvia!

keskiviikko 18. kesäkuuta 2008

Jipii!

Päästiin Wallun kaa Joa:lle alkeisjatkokurssille! Alkaa heinäkuun alussa!

maanantai 16. kesäkuuta 2008

Huisketta ja hulinaa

Kylläpäs sitä ihan odottaa juhannusta ja kolmen päivän vapaata! Itävallan reissu meni aivan loistavasti, kun pääsen kotikoneelle niin laitan kuvia sekä siitä& Wallun tempauksista. Ehkäpä jopa onnistun laittamaan kuvagallerian mistä kaikki löytyisi kerralla. Torstaina tulin kotiin pitkän mutta ihana reissun jälkeen ja suoraan koiran kanssa jälkimetsään. Ja kyllä täytyy vaan ihmetellä kuinka hyvin tuo ukko toimii siellä. Mieluista ainakin tuntuu olevan.

Koska meillä on edelleen tuo en ota herkkuja fiilis, päätettiin jättää kokonaan herkut ja kokeilla kepeillä. Jälki oli n.250m pitkä, ja siellä oli 3 keppiä. Vanhennettiinkin hieman. Ensimmäisen kepin huomasi, mutta ei älynnyt antaa, toisen ja kolmannen löysi ja nosti oikein hienosti maasta! Ja koko jälki mentiin taas varmasti läpi. Joten tuloksena seuraavaksi pitempi, hieman pidemmän aikaa ja ne kolme keppiä.

Sunnuntaina käytiin Aussieyhdistyksen kokouksessa, oli tosi hyvä, siitä lisää kun kertoa saan ;)
Koska kokous päättyi niin nopeasti, päästiin käymään Varkaudessa agin SM-kisoissa ja kerettiin juuri Fain ja Mikan suoritusta ihastelemaan. Kyllä oli hienoa katsottavaa, onnittelut vaan hienosta 10 sijasta!!!!

Matka huipentui Wallun isän ja sedän tapaamiseen, ja kyllä ei omena kauas ole pudonnut puusta! Pepe ja Edu oli aivan ihanat, ja sovittinkin että jos aikataulut antaa periksi yritämme nähdä uudelleen (nyt ei Wallu mukana) kesällä, ilmeisesti heinäkuussa. Odotan jo sitä innolla!

Keskiviikoksi sovittiin agitreenit, ja nyt kokeilen tuota LOISTAVASTI toiminutta purkkia myös tuolla treeneissä. Tuntuu tosiaan että sinne paimennuskentälle jäi Woldemor, ja sain mukaani Wallun, niin hienosti on tää pari viikkoinen mennyt. On niin helppo olla kun koira tottelee (kuinkahan kauan). Joten tässä taas pikaisia kuulumisia!

perjantai 6. kesäkuuta 2008

Uimista ;)





Koska oli super p.päivä takana soitin Aijalle ja pyysin Rinin ja Mallan riehumaan. Päätettiin mennä uittamaan koiria ja tässä oli tulos:

tiistai 3. kesäkuuta 2008

Paimennusta

Katsotaanhan miten tuo kuvien liittäminen taas onnistuu... Eli olimme tänään Turren ja Wallun kanssa Vehmersalmella Kuttukuu nimisessä paimennuspaikassa. Ja siis kyllä olen niin tyytyväinen kumpaankin koiraan. Turre oli aivan loistava, ihan kun olisi aina tehnyt tuota. Wallu oli myös tosi hieno, Osasi tosi hyvin paimentaa. (Tulen täydentämään tätä toisena päivänä, nyt on niin sippi olo että ei jaksa). Kuvat yritän saada toimimaan, kertokaa jos ei näy teidän koneella...

Tässä videot paimennuksesta:

http://vvv.1g.fi/kuvat/ms/sekalaisia/Wallu/Paimennus%203.6.08/

Tässä kuvia Turren hienosta työskentelystä:

http://picasaweb.google.com/mari.karpow/Paimennus

perjantai 30. toukokuuta 2008

Jälkeä

Kyllä oli taas mukava käydä Jaamiksella jälellä. Koira on kyllä tuon lajin omaksunut täysin, tosi tarkasti tekee vaikka vasta muutama kerta on takana. Kokeiltiin myös keppiä, mutta ihan ei vielä sitä älynnyt. Täytyy viikonloppuna käydä metsässä keräämässä keppejä ja kokeilla nyt juurruttaa sitä pikku-ukon mieleen. Mutta on se niin ihana katsoa miten pienet herneet oikein pörisee kun koira kulkee nenä maassa :)

Treenien jälkeen käytiin sit vielä Hilkan ja Kirin kanssa juoksemassa metsässä, ja hauskaa oli!

Tiistaina sitten lähdetään paimentamaan, jo nyt hirvittää. Eli siitä sit seuraavana ;)

tiistai 27. toukokuuta 2008

Ei nyt lähde

Jotenkin oon sitä mieltä että tämän kevään saisi pyyhkiä pois. Ei tunnu nyt oikein tulevan elämästä mitään. Nyt viimeisempänä meidän hieno agiura (mitä kerkesikin pitkään olla) taitaa loppua siis ennen kuin on alkamaan kerennytkään. Eli Liperissä tien asukkaat ovat alkaneet terrorisoimaan treenejä niin loistavasti että taidamme jättää koko kerhon. Joten tänään laitoin hakemuksen Joalle, mutta koska sinne ei oteta uusia jäseniä pitkään aikaan, saamme siis pitkän aikaa odottaa uutta treenikenttää. Kyllä korpeaa. Ja isosti! Miten voi olla näin onnettomat koirapiirit joensuussa! Vaan keskitytään sit tokoon ja jälkeen. Toisaalta toi koira on taas saanut Woldemor vaiheen päälle, joten en tiiä mitä sitä keksisi... Villi arvaus on että kohta perseilee vielä pahemmin kun ei tuota agia saada harrastaa. No sen näkee sit. Jos asus omakotitalossa, rupeisin varmasti keräämään/tekemään itse noita agiesteitä, mut tietysti ei oo sitä ohjaajaa jota kovasti kaivattas...Eikä sitä omakotitaloa ;)

No jospa tää tästä lähtis, kohta pääsee reissuun :D

lauantai 24. toukokuuta 2008

Jälkeä ja hieman agia

No nyt on sitten ekaa kertaa kokeiltu jälkeä. Ja hauskaa oli. Koira tykkäsi aivan älyttömästi! Eli siis päästiin josepan jälkiryhmään, jossa treenataan nyt sitten kerran viikkoon. Sit eilen käytiiin Arjan kanssa agilityä harjoittelemassa. Millähän ihmeellä saisin tuon koiran rauhoittumaan tuolla kentällä? Se käy niin niin ylikierroksilla että ensimmäinen 15 min menee aivan perseilyksi. Mutta sitten kun se hieman rauhoittuu niin kyllä se siitä sitten. No täytyy vain keksiä siihen jotian, eilen huomasin että kepit rauhoittaa sitä niin otettiin niitä ekana ja sit vasta noita meidän murheen aiheuttajia eli hyppyjä. Wallu kun on keksiny sen että se vaan juoksee ne läpi. No sit otin niin että oli kaksi keppiä, ja se meni sit niiden välistä ;) Ehkäpä vaan harjoittelua harjoittelua ja harjoittelua. Saa neuvoa jos joku keksii jotain parempaa vinkkiä, millä saan sen rauhoittumaan ja keskittymään niin ilolla otan vastaan!

keskiviikko 21. toukokuuta 2008

Näyttelyarvostelu

No nyt on sekin kammotus poissa mielestä, eli tuo Joensuun koiranäyttely. Kiitos vielä Aijalle joka esitti Wallun, minusta ei olisi ollut siihen ;) Eli Wallu oli tyydyttävä, ja tässäpä arvostelu:

Vielä kovin kevyt nuori uros, jonka rotutyyppi on epäselvä. Lyhyt runko. Rintakehä vielä kovin matala. Kevytpiirteinen pää, jossa kuitenkin hyvä profiili. Hieman kevyet korvat, pystylapa ja aolkavarsi. Takakulmaukset hyvät. Hyvässä kunnossa, jäntevä ja lihaksikas. Käytös hieman tutkimatonta. Karva vielä hyvin lyhyttä ja selästä voimakkaasti kihartuvaa. Täyspitkä häntä.

Eli epäselvä rotutyyppi, luonnekkin hämärän peitossa eikä muutenkaan ihan ota selvää onko lintu vai kala :D Minun mielestä silti maailman paras koira!

Kyllä nyt saa nuo näyttelyt olla, tai sit mennään johonkin kesänäyttelyyn missä ei ole kylmä ;)

Lauantai-iltana käytiin sit tuolle kamalalle kokemukselle hakemassa vaistapainoa ja ajeltiin Hannan ja Jatsin luo Viinijärvelle. Oli kyllä mukava käydä lenkkeilemässä, tulipa jopa koiraakin koulutettua. Sunnuntaina sit käytiin ekana miulle ostamassa auto, jotta pääsee koiran kaa treeneihin, ja sen jälkeen mentiin Liperiin Hilkan ja Kirin kanssa agiliitämään. Kyllä tuo koiruli alkaa jo osata, minun vaan täytyy nyt kiinnittää tosi tarkkaan omaan kehonkieleeni, palkkaukseen ja rauhallisuuteen huomiota, jotta saan koiran kulkemaan niinkuin haluan. Eli paljon lyhyitä treenejä ;)

Huomenna alkaa jälki, siitä lisää sit kun seuraavan kerran pääsen koneelle!

sunnuntai 11. toukokuuta 2008

Itävalta kutsuu

No onpas taas ollu hulinaa elämässä. Maailman kaikkeuden paskamaisimpien viikkojen jälkeen sain soiton, että olin sit ollu valtakunnan toiseksi paras myyjä Veikon Koneella ja nyt pääsen jalkapallon em-kisoihin Itävaltaan! Siis itse jalkapallosta en paljoa ymmärrä, mutta matka tulee kyllä tarpeeseen ;D.

Sit koirasta... On se vaan uskomatonta miten voit käydä huonoissa koulutuksissa ja saada takapakkia koiran kanssa, ja sit käydä yhessä hyvässä ja huomata miten päin honkia sitä olikaan menossa! Eli siis Hannan kanssa treenatut tokot/agilityt ovat nyt olleet aivan mahtavia, ja olen kyllä oppinut niin paljon. Pisteenä iin päälle käytiin Wallun kanssa motivointikoulutuksessa. Kun siis tuo ei paljon motivoidu ruokapalkasta, ei siis millään tavalla. Nyt ollaan saatu loistavat eväät kontaktin luomiseen pallolla, ja muutenkin minulla alkaa hahmottumaan tuon pikku-ukon sielunelämä ihan uudella tavalla. Kävin muuten luonnetestiäkin seuraamassa, sekin oli tosi avartava kokemus. Joten nyt on ohjaaja saanut valaistumisen, vielä kun sen sais tuohon koiraan siirrettyä ;) Mutta nyt otetaan ihan alusta, rauhassa ja varsinkin ilman höpötystä!

Ja kunhan pääsen tuohon toiselle koneelle laitan uusia kuviakin tänne, Hanna toimi kuvaajana :D

lauantai 26. huhtikuuta 2008

Kuinka iloista voikaan toko olla?

Käytiin torstaina tokoilemassa Liperissä. Aijan kanssa oltiin mietitty noita meidän motivointiongelmia ja nyt sitten otettiinkin vaan "kivoja" juttuja. Eli aloitettiin hypyllä, jota ei sit viime kesän olla harjoiteltu. Hienosti Wallu hokas jutun, ja jäi kauniisti seisomaan hypyn jälkeen. Hieman itsellä oli ajoittamisongelmia, mutta kyllä se tästä. Sit otettiin luoksetuloa, joka nyt taas alkaa toimimaankin. Noutoa ei nyt vielä sekoitettu, ehkä ens kerralla sitten. Sit katsoin Hannan ja Jatsin harjoituksia, ja kyllä oli oikeasti hieno katsoa miten Jatsi on 120% hommassa mukana, naurusta oli masu kipeänä ;) Ihana pikkutyttö!!!

Eilen Selma tuli meille hoitoon ja täytyy vaan sanoa että kyllä oli väsyny pikku-ukko illalla! Noi rakastavaiset oli niin intona toisistaan, eivät koko päivänä malttaneet hiljentää vauhtia. Sitten hyvällä omallatunnolla pystyikin lähtemään katsomaan Aijan debyyttiä oopperassa, ja olipas kyllä hauska ilta. Nyton sivistetty oikein urakalla itseään ;D

tiistai 22. huhtikuuta 2008

Wallun totuuksia

Sain tälläisen haasteen, kun Jatsi ja Turre tahtoo kuulla millainen minä oon (Ihan kun eivät jo tietäs). Mut toi miun mamma on ollu niin kiireinen että eihän se oo kerenny kirjottamaan, vaikka minä oon jo monesti sanonu että pitäs nyt tehdä se juttu. Vaan tässäpä tämä nyt on:

Mottoni: Aina pitäs tehdä jotain, riehua, rellestää ja hillua. Oleminen on tylsää, jos ei mitään tapahdu.

Elämän tarkoitus: Ai onko sillä joku tarkoitus??? Siis eikö vaan voi nauttia elämästä, riehumisesta ja rellestämisestä?

Suosikki harrastuslaji: No siis tietenkin agility! Muut on kyllä noita mamman keksimiä pakonomaisia juttuja. Agi on ihanaa, kivaa ja mukavaa. Mut siinäkin toi mamma yrittää saada minua olemaan kiltisti, jos saisin itse päättää niin menisin kaikki esteet kerralla ja omassa järjestyksessä :) Tokoa en oo kyllä yhtään älynny, se on NIIIIIIN tylsää. Siis en ymmärrä mikä siinä on niin ihanaa, minusta paikallaan olo ei oo mukavaa toimintaa. Eikä joku hiton seuraaminen, miks ei vaan voi mennä omia polkuja? Ja sit mikä hiton hienous on istua kuralammikossa? Istus mamma ite siellä!

Mut nyt toi mamma puhuu jostain jälestyksestä ja paimentamisesta, ja minua hieman mietityttää että onkohan ne taas yhtä tylsiä kun toi toko, vai saakohan niissä riehua...hmm...Nokohtahan se nähdään!

Mut sit jos siis saisin ite päättää niin ekana kävisin agitreeneissä, ja sit riehusin muitten aussieiden kanssa. Ja illalla kävisin vielä treffeillä Selman kanssa. Se olis TÄYDELLINEN PÄIVÄ.

Eli siis mikä ei nappaa: Toko. Ja sit se kun mamma on aina töissä, ois vaan ihana riehua ja rellestää sen kanssa. Ja sit kun lähdetään johonkin kivaan paikkaan, niin eikö se auto oikeasti kulje nopeammin? Tahdon nopean auton!

Hyvää seuraa: Selma. Se on vähän niinku miun tyttökaveri. Mie tykkään siitä ihan älyttömästi. Ja sen kanssa on ihana pusutella... Sit kyllä noi aussiekaverit, Kiri kans on aivan ihana, mamma vaan ei nyt sit jostain syystä oo päästäny meitä tanssimaan, vaikka Kiri tuoksuu nyt ihanalle. Onkohan se ostanu uutta parfyymiä? Turre on miun jätkäkaveri, sen kanssa juostaan ja merkkaillaan ja elämä on ihanaa. Jatsin kans täytyy olla vähän niinkun aikuinen, se muuten rupee valittaa. Mut sekin on kyllä ihana. Miulla oli yks ihan tyttökaveri, sen nimi oli Rini, ja se oli kyl kans ihan mahtava. Mut en oo nyt nähny sitä tosi pitkään aikaan. Mikähän sillä on? Onkohan se suuttunu? Mut sen mamma Aija on käyny kyllä, ja vaikka se aina kiduttaa minua niin se on silti aivan ihana... Ja sit mulla on pari kaveria, Unelma ja Pami, joiden kans mie en oo ihan vielä päässy samalle aaltopituudelle. Mut yritän kyllä kovasti joka kerta kun nään niitä.

Sit ihmiskavereista (vaikka toi Aija mainittiinki jo tossa äsken) niin Mamma on tietysti paras. Toiseks tulee kyllä Iskä, sen kanssa on niin ihana olla kun se leikkii miun kanssa eikä rahaa minua noihin tyhmiin harrastuksiin. Sit Mummi ja Ukki,vaikka ne ei aluks tykännytkään miusta. Mut nyt (koska oon niin sulonen) ne on ihan rakastuneita minuun (no kukas ei olis, mie osaan olla niin ihana kun sitä haluan). Ja sit on ton miun Mamman sisko ja sen mies. Ne ottaa miut aina sillon tällön vahdittavaks, ja ne rapsuttaa aina kun mie haluan. Ja tuota siskoa on ihan pusutella, vaikka se ei siitä hirveesti tykkää ;)

Huonoa seuraa: No ihan ehdottomasti yks Urho, se hyökkäs miun kimppuun. Sille mie annan turpaan jos sen nään. Muuten miulla ei oikein kyllä oo huonoa seuralaista. Mamma karsii kyllä tylsät koirat miun ympäriltä.

Paras lukemani/kirjoittamani kirja: Käyköhän tähän se jos on syöny kirjoja? Koska siis sillon niitä on aika monta.... hmm... En oo kyllä tainnu ikinä sit ihan niinkun keskittyä siihen lukemiseen... Pitäsköhän sitä kokeilla??? Mie oon kyllä nähny kun mamma makaa sohvalla niiden kirjojen kanssa eikä leiki miun kanssa, joten jos siis se on lukemista, niin ei sit kyllä kiinnosta, niiden syöminen ja repiminen on paljon hauskempaa!

Kenet haastan? No siis voikohan tähän sanoa kaks koiraa, koska miusta ois aika ihana kuulla tuosta Rinistä, ja siis siitä et onko se suuttunu miulle, ja sit mie haluaisin kuulla Kirin ajatuksia.

Joten siis Rini ja Kiri!

Agiliitoa

Kylläpäs meni pitkästä aikaa aivan loistavasti treenit!!! Häiriönä meillä oli Kiri, jonka juoksut oli juuri loppuneet ja tuoksui oikein ihanalle. Vaan SILTI meidän koiruli pystyi keskittymään! Opeteltiin vielä pari uutta estettä, eli muuri jonka yli Wallu liiti niin hienosti, ihan kuin olis ennenkin nähny esteen :) Ja sit oli puomi oli aivan ihana, ei kuitenkaan ihan a:n veroinen. Kepit meni hienosti ja itse olin ihan ihmeissäni. Ja sit olin opettanu koiralle näköjään uuden käskyn.Kun sanoin koiralle korvat, se otti kontaktin :D Mamman taitava koiruli! Katsotaanhan mitä torstaina tapahtuu, tokoilu kun tunnetusti ei ole se Wallun vahva laji!

keskiviikko 16. huhtikuuta 2008

koiratappelu ja hyvin nukuttu yö

Lähdettiin Wallun kanssa eilen koirapuistoon pitkästä aikaa, kun Tiina ja Selmakin lupasivat sinne tulla ja kello ei ollut ihan älyttömän paljon. Ja kuinkas kävikään...

Kerettiin puiston portille, kun Urho niminen koira sitten hyökkäsi Wallun kimppuun. Wallu oli vielä hihnassa ja minä yritin saada koiraa tuo toisen alta pois. Onneksi Urholla oli valjaat, niistä repimällä saatiin koira Wallun kimpusta pois. Koira oli ihan kurainen ja märkä, yritin katsoa että mitä oli tapahtunut, sillä ihan selvästi kuulin että nyt sattui. Kuitenkin mitään en löytänyt ja koira riekkui Selman kans ihan normaalisti, niin ajattelin että kaikki ok.

Käytiin vielä hieman koulutusta koulun kentällä ja sit suihkuun. Illalla katsoin vielä että mitään ei näkynyt. Koira oli hieman levoton mutta enhän nyt sitä yhdistänyt tuohon tappeluun (tyhmä minä) . Yöllä Kari herätti katsomaan Wallun päätä. Oli muuten oikeasti pahan näköinen haava, Urhon kulmurit oli tehneet hienoa jälkeä. KOira nukkui yön minun vieressä, piippas välillä ja nukku tosi levottomasti = lue: minäkin nukuin.

Ja tänä aamuna sitten eläinlääkärille, Martina nauroi että meillä taitaa olla ongelmatapaus ;) Selästä löytyi vielä muutama kulmurin tekemä haava, ja nyt sit on karvat ajeltu niistä kohdin pois, antibiootit päällä ja vitutus todella suuri. Onneksi ei kuitenkaan tuon pahemmin käyny, ja Wallu alkaa olla jo mestari antibiootin syönnissä!

tiistai 15. huhtikuuta 2008

Agilityä, tokoa ja herra woldemoria

No nyt on sitten koulutuksessa taas edetty :) Perjantaina Aija tuli käymään ja suuntasimme läheisen koulun kentälle hieman kouluttamaan pikku-ukkoa. Yllättävän hyvinhän tuo meni, meillä oli jopa pieni häiriötekijä, pikku tyttö juoksenteli kentällä. Sunnuntaina suuntasimme agilityyn. Ja sehän meni hyvin. Eli ei. Ukko pääsi taas jäähylle muutaman kerran, ja se taitaakin olla sit hyvä rangaistus. Kolmennella kerralla jopa sit tekikin jotain. A on nyt siis aivan ihana, taitaa voittaa jopa putken. Vielä kun saisi tuota vauhtia hiljennettyä siinä, menee kun heikkopäinen sen läpi. Keinua kokeiltiin ekan kerran ja ei tuo koira tuntunu oikein olevan millään siitä, katto vaan että mikäs tässä nyt oli ideana ;) Ei ilmeisesti tarpeeksi jännittävä (arvatkaahan mitä tapahtuu kun kukaan ei ole pitämässä toista päätä)

Eilen meillä oli noi agilityn alkeet ja meidän showkoira pystyi olemaan välittämättä muista koirista ja keskittyä vallan mainiosti tekemään omia hyppyjä. Kepitkin menivät kohtalaisesti. Kyllä huvitti kun koira oli just sen näköinen että katsokaa kuinka upea olen ;)

Hannan kanssa illalla juteltiin puhelimessa, ja nyt sitten on taktiikkana että pienestäkin pyllyilystä joutuu jäähylle, jotta osaisi keskittyä ja tehdä niin kuin minä sanon eikä soveltaa. Agilityssä varsinkin tuo rangaistus on todella toimiva, kuitenkin kun tuo koira siitä tykkää niin hulluna.

Ja isi lupasi tehdä meille kepit jotta voidaan niitä ruveta niitä kotonakin kokeilemaan, saadaan vähän harjoituksia tehtyä kotonakin. Vaan nyt sit hieman huilitaan ja torstaina sitten tokoilemaan taas :)

keskiviikko 9. huhtikuuta 2008

siis ei nyt vielä...

Ihan vaan selvyyden vuoksi, olin siis jo haudannut koko tokopuolen kokonaan ja lähtenyt siitä että jos tuon koiran kanssa nyt jotain vois puuhastella. Toi kokeisiin meno on hyvin kaukana, vaan kuitenkin jos siihen taas rupeaisi ajatuksiaan panemaan... Eli vasta sit kun koira on siihen valmis (ja minä) :D Älkää pelätkö, siihen menee vielä aikaa, en vielä oo huomenna varaamassa aikaa ;D

tiistai 8. huhtikuuta 2008

Agilityä

Jihaa!!! Nyt on paikka agilityn alkeissa, ja pomolta lupa jotta pääsen aiemmin töistä ;) Ja sit jätin Hilkalle anomuksen päästä kokeilemaan jälestyksen suuria saloja. Joten treenikalenteri alkaa olla aika täysi. Tokoilemaan pääsen torstaina, kun työkaveri suostui vaihtamaan vuoroja. Ja nyt jopa koiruli alkaa taas tottelemaan, jospa jopa saataisi jotain aikaiseksi. Minua niin kiinnostaisi saada ihan tuloksia tuolta tokon puolelta, vaan ei taida vielä siintää valoa tunnelin päässä (vai oliko se se lähestyvän junan etuvalo?)

No mut loppuviikosta katsotaan se :D

keskiviikko 2. huhtikuuta 2008

Viikko hulinaa

Kylläpäs on ollu taas sellainen viikko että omille ajatuksille ei paljoa ole jäänyt aikaa. Sunnuntaina käytiin Wallun kanssa agiliitämässä, ja nyt jopa koiruus jaksoi keskittyä, ja mikä kaikkein hienointa, A alkaa olla nyt se ihanin este (vai oliko ne Hilkan lihapullat) :D. Ja minä onneton yritän noita keppejä opetella, koirallahan ei ole ongelmaa ;) Vaan kohta alkaa alkeiskurssi joten jos siinä sit minuakin koulittaisiin!

Maanantaina Kari suuntasi kohti Kuhmoa Wallun kanssa, ja minä jo mietin että mitähän sitä keksisi kun on ihan koko ilta aikaa olla yksin. Tiina onneksi korjasi asian ja toi Selma sakemannin minulle hoitoon. On kyllä niin suloinen koira, oisin voinu ottaa pitemmäksikin aikaa.

Viikonloppuna ei päästä treenamaan kun lähden Kuopioon myymään kodinkoneita, täytyy sit ens viikolla yrittää päästä varsinkin tuota tokoa treenaamaan.

Vaan kylläpä sitä nyt saa olla ylpeä itsestään... Sain opetettua Wallulle ensimmäisen "sirkustempun", Karihan se meillä on ollu tuo temppujen opettaja. Eli meidän pikku-ukko osaa pam käskyn! Se kellahtaa tosi vauhdikkaasti selälleen ja näyttää ihan kuollelta :D (pienistä asioista ihminen on onnellinen)

tiistai 25. maaliskuuta 2008

Kuinka väsynyt voi pikku-ukko olla?

Kylläpäs eilinen väsytti pikkuisen miehen. Kotiin päästyämme Wallu rojahti olohuoneeseen sänkyynsä ja kun nousin yöllä sohvalta ajatuksena viedä koira ulos, koira juoksi vauhdilla makuuhuoneeseen eikä sit lähtenyt pihalle. Aamulla kävimme koirakaupassa ostamassa ruokaa ja valjaat, ja sen jälkeen Wallu rupesi taas unten maille. Käytiin kolmisen tuntia pihalla ja kas kummaa, kukas taas nukkuu ;) Täytyy muuten sanoa että on se ihme ja kumma miten taas kontakti koiraan löytyi. Narussa vetäminen loppui ja mitään ei tehdä ellei mamma anna lupaa! Ja palkka tulee, osaa jo onnistuneesti odottaa palloa :D

Ihana pikku-ukko!

maanantai 24. maaliskuuta 2008

Iltapäivän viettoa Wallun kanssa

Lähdettiin Wallun kanssa Liperiin katsomaan, mitä Hanna keksii Wallun tottelemattomuudelle. Kylläpäs oli hyvin tyhmä olo kun Hannan kanssa käveltiin edestakaisin kenttää ja odotettiin että Wallu keksii kontaktin tarjoamisen. Loppujen lopuksi treenit meni tosi hyvin, jopa luoksetulo alkoi mennä hyvin. Vaan kovaa treenausta, ja todella järjestelmällistä koulutusta. Ja minun täytyy kouluttaa itseäni ;) Kyllä täytyy sanoa että tuo Hanna on kyllä täydellinen :D

Tämän jälkeen menimme Miimin luo lenkkeilemään. Hanna ja Jatsi, Hilkka ja Kiri sekä Miimi, Ulpukka sekä Pami olivat lenkkikavereina. Parin tunnin lenkki oli kyllä kovin mukava, mutta Wallulle taisi kaikki nuo tytöt, treeni ja lenkki olla liikaa, kun raukka rupes hilseilemään kun päästiin Miimin luo takaisin. Vaan sitten pääsikin Woldemor takaisin autoon niskaperse otteella, merkkasi nimittäin Miimin kiikkutuolin päällisen (anteeksi Miimi!!!).

Vaan siinäpä olisi varmaan ollu tarpeeksi tälle päivälle, ajoin vielä tuolta siskon synttäreille Kumpuun ja sit illalla kotiin. Eiköhän ole taas hieman väsynyt ukko kun kotiin pääsen :D

perjantai 21. maaliskuuta 2008

Herra Woldemorin kanssa tokoa

Oltiin sovittu ensimmäiset tokotreenit aussie-ihmisten kanssa. Itse olin ihan intona kun ei olla pitkään aikaan käyty treenamassa :) Vaan kuinka kävikään... Olin näköjään ottanut tuon persoonallisuushäiriöisen koiran Woldemor-persoonan mukaan. Kentällä ei mikään muu kuin Rini kiinnostanut, ei yhtään mikään muu. Joten vein herran autoon jäähylle. Sitten kokeiltiin uudelleen, täysin samalla menestyksellä. Eli ei siis treenattu yhtään. Joten koira taas autoon. Autoon mentäessä show vasta alkoikin. Sitten testattiin kumpi on taas niskan päällä, ja lopulta jätin koiran yksinään pihalle, muut menivät autoihinsa ja me lähdettiin Elinan kanssa ajamaan kentältä pois. Oli kyllä Wallun ilme näköinen, kun tuli aikasta kiire autolle juoksussa, vaan hetken aikaa annettiin juosta auton vierellä. Sitten kyllä ei ollu mitään ongelmia autoon tulon kanssa, ja autosta poistuminenkin onnistui mitä loistavimmin. Nyt minulla on taas Wallu persoona kotona, joka yrittää nyt kaikin tavoin olla ihana ja pyydellä anteeksi.

Joten Hannan ehdotuksen otan oikein mielelläni vastaan, ja käydään ihan kahdestaan treenamaan, Hanna toimii vain katselijan roolissa. Ilmeisesti siis murrosikä on nyt päällä :( Vaan periksi en anna :D Vielä kun jostain löytäisi sen rohdo jolla tuo Woldemor katoaisi ja ihana Wallu olisi koko ajan päällä... Saiskohan niitä netistä tilattua ;)

keskiviikko 19. maaliskuuta 2008

Blogi on nyt avattu!

No nyt ainakin blogi on jo toiminnassa :D Kotisivut jäivät suosiolla tuonnemmaksi, pieni perfektionisti heräsi ja kun en saanut sellaisia kun olisin halunnut niin ei sit ;) Mutta siis tarkoituksena olisi tutustuttaa teidät ihanan Wallun omaan elämään ja touhuiluun. Sivut siis ovat vielä muokkauksen alla, mutta hiljaa hyvä tulee!