Ensiksi siis paimennusta. Mentiin Elinan, Hannan ja Hannan lapsien kanssa keskiviikkona paimentamaan. Wallu otettiin ensiksi. Mentiin lauman kanssa metsätielle ja minun kauhuksi Wallu päästettiin irti. Ja kuten kuvista näkyy ilme on aika onnellinen. Wallu oli aivan mahtava!!! Se osasi oikein mainiosti paimentaa, koko lauma pysyi kasassa ja oli aivan ihana huomata, kuinka erilailla Wallu paimenti isoja lampaita ja pieniä. Pieniä kohtaan se oli tosi kiltti, voitteko siirtyä, jookos? Sitten isoille oikein kova räyh, tuohon suuntaan. Hienosti saatiin myös metsästä lampaat pois, koira kyllä irtosi ;) Wallu oli NIIIN onnellinen, ja totteli minua kuin unelma, ei kertaakan tarvinnut ääntä korottaa tai purkkia ottaa kehiin. USKOMATONTA! Me oltiin reilu tunti paimenessa, ja siis koko ajan koira toimi aivan mahtavasti! Sinikka vihjailikin että jos antaisin Wallun sille/tulisin itse viikoksi, saisi tuosta koirasta tehtyä täysverisen paimenen, ja sillä on kuulemma palikat aivan kohdallaan, jaksaisi tehdä tosiaan koko päivä töitä. Ei voi muuta kun ihmetellä, niin upeasti meni! Kuvat ovat muuten ottanut meidän "hovikuvaaja" Hanna, kiitos näistä hienoista otoksista!!!
No sitten meillä oli jälkeä, ja nyt kokeiltiin jo janaa, ja edelleen kepit olivat palkkana. Nyt ei mennyt ihan niin hyvin kun olisin odottanut, mutta kyllä tuo koira on aivan täysin hokaissut mikä jutun jouni on. Minun täytyy vaan vielä tukea enemmän koiraa ja rauhoittaa se jokaisen kepin jälkeen.
Agia käytiin tänä iltana Aijan kanssa, otettiin perus hyppy harjoituksia, putken kanssa. Ja taas täytyy vaan pyöritellä päätä ja käydä ostamassa 20kg painot jalkoihin, muuten alan leijua!!! Nyt kun Wallulta on tuo perseily jäänyt pois, se seuraa minua aivan eri tavalla. Se oikein odottaa mitä se vielä saisi tehdä, ja hypyt onnistuvat todella mainiosta. Oikein odotan kun parin viikon päästä alkaa treenit Joalla, että mihin tuo koira vielä pystyykään kun minä osaan ohjata sitä oikein.
Ja sit viimeisenä uutisena asia, josta olen myös ylpeä (meni kyllä nyt niin hehkutukseksi tämä kirjoitus, että tiputtakaa minut pilvistä alas!). Eli MINÄ, ihan itse ja yksinään, sain leikattua Wallun kynnet! Ei mitään tappelua, ei yhtään puremajälkeä, vaan koira selälleen, ja kynnet pois. Tämä on ollut minulle sellainen pelon paikka, että sitä ei usko kukaan. Olen tehnyt siitä niin suuren kysymyksen, ja nyt sitten huomasin että ihan turhaan olen tätä pelännyt. (siis enhän ole edes kokeillut, oon vaan aina muille antanut tämän homman).
Eli yhteenvetona seuraavan kerran kun näette minua, muistakaa kastsoa korkealle, sillä leijun nyt jo aivan taivaissa!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti