"Lysti ja Tuittu"

"Lysti ja Tuittu"

torstai 23. joulukuuta 2010

Joulunajan paketti

No ja niinhän siinä sitten kävi, että joulupukki tuli käymään liian aikaisin ja toi Lilylle pehmeän paketin. Oltiin illalla lenkillä Pärnävaaralla ja neidolla oli niin vallan mukavaa ja hauskaa. Käytiin vielä Jarnon vanhempien luona ja kun tulin kotiin, ihmettelin rappukäytävässä olevaa verta, kunnes huomasin mistä veri tulee. Ei kun kylppäriin ja pesulle, jonka jälkeen soittamaan eläinlääkärille. Ihme ja kumma eläinlääkäri jopa vastasi ja oli miun kanssa samaa mieltä että näyttämäänhän se on tultava. Joten ajettiin sitten Keskijärvelle ja pienen tutkimisen jälkeen nukutettiin pieni ja arvatkaapa haluttiinko meillä mennä nukkumatin kyytiin? No ei todellakaan! Tupla-annostuksen jälkeen ei vieläkään ihan täysin valot sammuneet, mutta alettiin kuitenkin tikkaamaan. On se outoa, Wallukaanhan ei suostunut millään nukahtamaan (eläinlääkärillä). Kyllä sitä sitten kotona nukuttiin!

No löydöksenä oli siis reikä oikeassa takajalassa, joku oli tullut tosta varpaiden välistä läpi, ja matkalla tehnyt vielä pitkän viillon jalkaan. 5 tikkiä ja 10pv "lepoa". No joo... Siis levättiinhän se koko ilta, koska sit pysty nukahtamaan ja antamaan nukutusaineen vaikuttaa, kunnes yöllä neidolla oli sitten nälkä. Ja sit tuli itku. No eikun aamulla särkylääkettä hakemaan, pehmyttä koppaa ostamaan ja etsimään lasten hanskoja jotka voi sitten teipata ulkoilun ajaksi jalkaan. Joten tulossa hauska joulu ja uusivuosi, sillä tikit saa pois vasta 3.1, ellen itse taas intoudu aiemmin niitä nyppäämään pois ;)

maanantai 20. joulukuuta 2010

Hyvää Joulua!

Kyllä käy rakentaminen jo voimille. Olisi jo valmis! No mutta on ollut hieno nähdä että koiralla ei leviä pää vaikkei pääsekkään edes joka viikko treenaamaan, joutuu vain häkkielukkana kuuntelemaan sirkkelin surinaa. Raksalla on ollut sen verran hektiset hetket jotta kaikki muu elämä on jäänyt kyllä täysin taka-alalle. Jouluun ei ole kerennyt juurikaan valmistautumaan, eikä meille tänä vuonna tulekkaan joulua muuten kuin että käydään meidän porukoilla ja joulupäivä vietetään Jarnon vanhempien luona. Siinäpä se sitten olikin, sitten takaisin raksalle.

Lily on sopeutunut siis vallan mainiosti hiljaiseloon, ja olipa neiti jopa Kemissä yksin 8h, eipä siellä ikinä yksin ole ollutkaan. Ja käytiinhän me treenaamassa siellä, agility lajina. Kyllä mie ootan että talo on valmis ja pääsee ihan oikeasti taas takaisin normipäivärytmiin, sillä tuo koira on vaan niin mainio elukka. Ja sen kanssa on nyt alettu ihan selvästi löytää yhteistä säveltä treenaamisen suhteen. Alkaa pieni ihan selvästi jo lukemaan minuakin ja onpa muutama itse tarjoan jotain temppua juttukin nähty. Kemissä treenattiin etenemistä, apuna ekalla kierroksella 2 hyppyä ja 2 putkea ympyräksi laitettuna. Neiti kun haluaisi olla miun kädessä kiinni eikä millään irrota, vaan irtosipa viimein, ja tuli miullekkin ihan kuuma juostessa. Siellä kun on sellainen ihanuus nimeltä melko lämmin treenihalli! Toisena treeninä tehtiin ihan puhdasta eteenmenoa, jossa oli rengas viimeisenä esteenä. Hieman oli ongelmia hahmottaa rengasta, mutta Minna avustajana johan intoutui pomppimaan läpi.

Tokoa ollaan otettu ihan sisäjuttuna, kun on ollut niin kylmä ettei hieno koira kykene ulos menemään. Ja omistajalta jäätyy sormet. Olenpa muutaman kerran noutoakin ottanut, mutta ongelmana johon jäin pohtimaan ratkaisua on se kapulan pureksiminen. En vaan keksi kuinka sen saisi loppumaan. Koska siitä en todella halua koiraa palkata. Joten hyviä vinkkejä otetaan vastaan! Hyppy onnistuu jo vallan hyvin, vielä kun malttaisi pieni olla paikallaan, mutta osissa sitä nyt harjoitellaan. Paikkamakuu on aivan ihana, on niin valppaana siinä, eikä ainakaan vielä ole lähtenyt omin lupineen kuin muutaman kerran. Seuraaminen on edelleen aika perusteissa, mutta yhtä askelta olen jo uskaltanut ottaa. Kohta on hyvä treenata kun on pitkä käytävä uudessa talossa, pitää vaan ostaa sellanen jaloilla seisova peili niin näkee mitä tekee. Pystyy pidemmänkin seuraamisen ottamaan :D Ruutu on nyt aloitusasteella, siinä ongelmana se että koira on viisaampi kuin minä, joka tekee palkkaamisen suorastaan mahdottomaksi. Onneksi on Riitta joka toimii apupäänä ja lelun viskaajana. Tulipahan kylläkin todistettua että kahta kertaa enempää ei lelu saa samasta jutusta tulla, sillä muuten mennään lelun luo suorilla. Eli ei ehkä vielä ole ymmärretty asian ydintä. Mutta voiko sitä muutaman kerran jälkeen ymmärtääkkään?Ja kun alkaa kirjaamaan asioita ylös, tulee ihan mieletön himo treenaamaan vaikka just tultiin.

Koirakavereitakin ollaan siis saatu, eli rakkaus roihahti Moto-belgin ja Lilyn välillä, ja muutaman kerran ollaan jo pariskunta päästetty pitkille metsälenkeille. Ja voi hyvä isä kuinka niillä on hauskaa keskenään. Arjan Rymynkin kanssa ollaan käyty lenkillä mutta Rymy on liian pieni sellaisiin leikkeihin mitä Lily harrastaa. Ja siis kaivoinpa jopa kamerankin esille ja mentiin Aijan kanssa metsään ottamaan kuvia. Näitä ei nyt ole mitenkään käsitelty, koska se kone jolla kuvankäsittelyohjelma on löytyy jostain muuttolaatikosta. Mutta hauskaa tuntui tytöillä olevan, ja tässäpä muutama poseerauskuva:

Lilyn poseerausnäyte:
Tässä kuvassa näette kuka on lauman johtaja ;) Neverukka ei ees kunnolla näy sivusta :(
 Lily ja Neve kiitävät
 Etsi kuvasta koira?
Yritän saada myös talosta otettua kuvia, niin näätte millaiseen sitä ollaan muuttamassa :)

Mutta tämä oli tässä tällä kertaa, oikein rauhaisaa joulua kaikille lukijoille!

maanantai 15. marraskuuta 2010

Elämäniloa ja kyllä se treeneissä osaa!

Muutettiin pikaisesti Ylämyllylle kerrostaloon kolmanteen kerrokseen pieneen kaksioon. Muutto oli pikainen siksi koska Lily oli tulossa Minnalta kotiin. Perustavarat vaan mukaan, ja lopullinen muutto oli siitä seuraavana viikonloppuna. Eli nyt ollaan Rantakylästä muutettu, ja täytyy sanoa että eipä ole ikinä muutto ollut noin tunteikas. Oravat kyllä iloitsivat pihalla, ruskea räyhääjä kun oli lopullisesti lähtenyt pois pihapiiristä. Lilyhän ei osannutkaan niille räyhärä, juoksutti kyllä. Yllättävän kivuttomasti muutto kerrostaloon tapahtui, siis koiran kannalta. Itse en varmaan ikinä opi tälläiseen elämään. Lily on nyt oppinut olemaan suht rauhassa 8h kun olen raksalla, ja naapurin mukaan voi kellon tarkastaa kun Lily hyppää ikkunaan odottamaan minua. Eikä ole juurikaan mitään tuhonnut, jos ei lasketa mukaan Andre Wickströmin dvd:tä ;) Ja onpa pieni jopa oppinut syömään peruspuruluita yksin ollessa, eli enää ei tarvitse nilkkoja jättää joka kerta. Käytiinpä jopa elokuvissakin illalla, ja ei naapureilta saatu kiukkupuheluita. Tai sitten eivät kehdanneet soittaa.

Muutenkin tämä kerrostaloasuminen on rauhoittanut koiraa, ja moni asia alkaa loksahdella paikalleen. Vaikka aika vähän sen kanssa kerkeää touhuamaan, kaikki aika menee raksalla tai muuten töissä. Mutta kyllä me treenattu ollaan, ja hyvin alkaa pieni keksimään mistä on kyse. Tottista enimmäkseen, ihan yksin ja saatiinpa seuraakin ja nyt ollaankin seurassa treenattu vähintään kerran viikkoon. On se vaan niin paljon helpompaa kun on useampi silmäpari katsomassa. Seuraamisen sain vihdoin ja viimein päätettyä, eli se tulee olemaan yhdellä käskyllä ja ilman namia. Nyt ollaan alettu perusasentoa rakentamaan, ja lelu kainalossa auttaa siihen kyllä huomattavasti. Ei vielä ole haaveissakaan päästä liikkeelle mutta hyvin edistytään. Hyppyä aloin opettamaan ja siinäkin perusajatus on älytty. Ruutu olisi seuraavana ja sen opettamista mietinkin koko ajan, siis sitä että kuinka sen teen. Maahanmeno alkaa olla jo melko nopea, ja 9/10 ei kaadu lonkalleen. Ja paikalla pysyy, vaikka miten yritän pomppia. Nyt täytyy seuraavissa treeneissä siirtyä muihin häiriöihin. Ja on melko hyvin sisäistänyt että sivultakin voi mennä maahan. Ja TREENEISSÄ osaa ohitukset! Osaa myös treenien jälkeen kun yritetään porukalla saada remmiräyhää esille, mutta ei! Otin jo treeniliivinkin pois, ei hemmetti mitään ongelmaa! Vaikka on se siis sitä lenkilläkin parantanut, mutta silti se koirien ohittaminen on vielä vaikeaa. Muuten pystyn melko hyvin pitämään vapaanakin, ei mene ihmisten luo. Ja hihnassa pystyy jo liikuttamaan kumpaakin kättä! 

Ja sitten me käytiin Jyväskylässä näytelmissä. Mitenkäänhän lähtöön ei vaikuttanut se, että päästiin Ellin mökille ja Satu ja Heidikin pääsivät mukaan. Kyllä oli muuten hauska viikonloppu, sillä Jyväskyläänhan on niin pitkä matka että sinne piti mennä jo perjantaina ja näytelmät väsyttivät niin poishan tultiin vasta sunnuntaina. Heidi trimmasi Lilyn ja opetti muutaman kikan, ja se näkyi heti arvostelussa. Eli Tuomarina tosi mukava Marie-Josee Melchior-Schlechte Luxenburgista, ja tässä arvostelu:

 1,5 years old. Nice presentation. Eyes a little bit round. Is not in her best hair condition. Good chest. Could have a little bit more angulations. Good feet!!!! & standing. Good tailset & moving. Good mover.

Ja tuloksena Junnu EH, tuomarin pahoittelujen kera. Jos kuulemma olisi ollut edes 2 karvaa enemmän olisi sijoittanut ;) No ihan nahkahan tuo elukka olikin. Seuraavat karkelot ovat sitten Kajaanissa, jossa siis korkkaamme nuorten luokan, ja mie en edelleen ymmärrä miksi mie jännitän niin paljon. Mutta aion kiertää jokaisen kissanristiäisen, jotta pääsen tästä jännityksestä, ja voin keskittyä toko ja pk-puolen kisoihin. 

Mutta siinäpä taas Tärkeimmät, nyt mentävä unten maille jotta jaksaa huomenna taas herätä kukonlaulun aikaan hakemaan veljeä Kolilta raksalle. Illalla varmaan taas sitten treenaamaan ;) Ja lopuksi kuvia näyttelystä, huono laatu koska yllättävästi hallissa on myös huonot valot, ja mie unohin oman kameran kotiin. Kuvat ovat ottanut t.fordell.





torstai 28. lokakuuta 2010

Päivitystä

Aloitetaanpa vaikka Hämeenlinnan näyttelystä, esittäjänä siis Minna koska minun selkä ei kestänyt pitkää automatkaa. Ihana olit Minna kun jaksoit pikkulikan viedä esittäytymään. No esittäytymiseksi siis oli jäänyt, tuomari oli ollut luvalla sanoen suhteellisen mielenkiintoinen. Eli 10.10.2010 Tuulos, tuomarina Ingrid Hectors, Belgia. 
"good head, good neck, straight back, body and chest need to mature, french standing in front, movement very loose" ja arvosana JUN H. Jotta sellainen keikka, vaan tulipahan käytyä. Samalla reissulla Aija ystävällisesti tarjoutui tuomaan Lilyn kotiin ja voi elämä että oli pienen likan naama näköinen kun huomasi auton ikkunasta minut! Ja sitten sellainen hyppypomppu joka kalautti päät yhteen ja leuka oli turpeessa vielä seuraavanakin päivänä. Vaan olipa ihana saada koira kotiin!

Treenirintamalla ollaan edistytty joka asiassa hieman, tokon hyppyesteen teko olisi vielä edessä. Haussa ilmaisu on vielä hieman kesken, eli koira kyllä menee ja ottaa patukan vaan ei oikein ole vielä hokaissut että sen jälkeen pitää vielä mennä ukolle palkkaa saamaan. Mutta kuten kaikki pikkuneidin kanssa, ajan myötä :D Tottiksessa keskittyneisyys on kasvanut älyttömästi, ja esimerkiksi paikalla olo alkaa onnistumaan varsin hyvin, jopa ilman pyllyn hetkautusta. Tässä on muutama kuva jonka Seija otti viime hakutreeneistä:



Tämä nyt oli tälläinen pikapäivitys, mutta koska talon rakennus vie kaikki voimat ei nyt kerkeä istumaan tämän pidempään koneella :D

sunnuntai 26. syyskuuta 2010

Blogissa toistaiseksi hiljaiseloa

Lily lähti torstai-iltana takaisin Minnan luo, sillä maanantaina alkaneet selkäkivut veivät minut täysin sänkypotilaaksi. Joten ellei Minna ala päivittämään blogia niin hetkinen on hiljaisuutta. Sekä täällä että talossa, nimittäin on vaan outo tunne kun ei ole pikkutyttö jakamassa rakkautta ja aamulla kun herää on täysin hiljaista, ei ole sitä pikkuhännän töminää lattiaa vasten kun toinen on hieman innoissaan siitä kun mami heräsi. No toivotaan että ensi viikolla saadaan tähän hommaan selvyys ja saadaan mahdollisimman pikaisesti likka meille takasin. On se vaan ihanaa että on tuollainen ihminen jolle voi koiran luottaa täysin hoitoon, eikä tarvitse enää sitä murehtia, tässä selkäkivussa kun on ihan tarpeeksi murehtimista. Kiitos Minna vielä tätäkin kautta!

lauantai 18. syyskuuta 2010

Tottista ja ilmaisuja

Eilen käytiin Moonan kanssa kentällä treenaamassa. Kyllä täytyy sanoa että mie taisin saada enemmän mietittävää kuin mitä koira. Ekana sivulletuloja naksulla, ja alkaa se pieni pikkuhiljaa ylyämään jutun juonen. Nyt vaan mie taas oon oppinut uuden tempun, eli sen että avustan koiraa väärin jalalla. Vitsi että osaan olla taitava. Koira on tietenkin sit oppinut myöskin tuon avun, joten nyt sitä pitäisi häivyttää pois. Eli että mie pysyn paikallaan ja koira liikkuu. Ja kuinka se tässä kuulostaa helpolle ja treeneissä täysin mahdottomalle. Mutta edistystä on se että koira jo selvästi hakee paikkaa. Treenejä otetaankin vähän joka paikassa, jopa ruokakupilla jossa se on äärettömän vaikeaa. 

Sitten otettiin maahanmenoja joissa ongelmana lonkan retkautus ja etutassun masunalle veto. Palkkaan pallolla suoraan heti kun koira menee maahan, jotta ei kerkeä herpaantua. Saatiin jo tehtyä niin että kehuin ihan rauhallisella äänellä ja sitten vasta palkkasin, eikä retkahdellut vaan oli tosi skarppina. Joten sillä mennään. Myös tässä naksu apuna.

Sitten autoon hieman jäähdyttelemään ja itse katselin Moonan ja Riian töitä, ja mietin vaan että jospa mekin joskus tuohon pystyttäisiin... Oikeasti oli niin hienon näköistä touhua! Sitten Lily autosta ja luoksetuloharjoituksia. Siis onhan se hienoa että koira tulee näin luokse: 


Mutta hieman epäilen että kokeessa ei tälläistä katsottaisi hyvällä. Joten koska vauhtia on, otettiin vain eteentuloa. Aika nätisti tuli noin ekan harjoituksen kannalta eteen, tietenkin kaikki vielä alussa mutta nopeasti se pieni oppii kun jaksaa vaan opettaa. Eli vasta kun perusasento on kunnossa, otetaan koko matkalta. Nyt pienellä matkalla ja eri asennoista liikettä kasaamaan. Eteenlähetys vaatii toistoja toistoja toistoja, ja ideaa että onko se purkki ja lelu vai pelkkä iso lelu, vai onko sillä mitään merkitystä? No joka tapauksessa hieman haparoiden lähti koska ei ihan selkeästi ollut varma onko siellä kuitenkaan mitään, koska Moona oli vienyt lelun huomaamatta paikallaan. Kyllähän se sitten meni kuin juna lelulle kun huomasi sen. No tämäkin vaatii varmaan miljoona toistoa ennen kuin on satavarma asiassa. 

Seuraamista imuttamalla, ja mietittiin että tämä tyyli kävisi Lilylle varmaan aika hyvin, sillä se vaatii aika selkeät toimintaohjeet jotta ymmärtää mitä tehdä, eikä sillä toimi sellainen oman ajattelun käyttäminen. Vinkkejä kyllä otetaan vastaan jos on parempia ajatuksia, mutta nyt kokeillaan muutama viikko tällä. Siinä hyvät treenit joissa oli kyllä miettimistä. Niin paljon, että kun kotiin tultiin, naapurin koira oli taas aidan takana räkyttämässä. Ja minun piti saada posti. Ja postilaatikko on tuossa aidassa. Joten mitä teen? Laitan koiran paikkamakuuseen, käyn hakemassa postin ja tulen takaisin koiran luo joka on tasan pysynyt paikallaan välittämättä räyhäävästä koirasta!!!!! Ja kyllä, palkkasin todella hyvin, uskomaton elukka!

Muutenkin koirien ohitukset ovat sillä mallilla että kun koira näkyy, kääntyy Lily minuun päin ja ihan selkeästi hakee toimintamalleja eikä heti ala räyhäämään. Tänään päästiin jo kulkemaan niin että koira kulki meidän takana ja vaikka suuri halu oli räyhätä, ei sitä sitten kuitenkaan tehnyt. Joten alkaa tässäkin näkymään valo, täytyy vaan tätäkin toimintaa viedä pikkuhiljaa kauemmas tutuilta lenkkipoluilta, sillä huomasin että sitten kun mennään vieraammalle alueelle ei rohkeus riitäkkään. Löysin kyllä aiheeseen liittyvän mielenkiintoisen koulutussivuston, mutta en oo vielä kerennyt lukemaan sitä ajan kanssa. 

Ja sitten tämän päivän treeneihin:Itkin tuossa männäviikolla Seijalle että kukaan ei halua leikkiä meidän kanssa, eli tulla harjoitteleemaan rullailmaisua. Ja Seijahan oli saanut Minnan ja rotikka Gitan omistajan (sori mie en musita nimeä!!!) tulemaan kentälle. Lilyn kanssahan kerran kokeiltiin metsässä ilmaisua, mutta nyt koiran piti myös näyttää missä ukko on. Pientä hapuilua luovutuksessa (siis eikö koira muka yhden kerran jälkeen jo osaa???) mutta innokkaana meni, vaikka aluksi oli sitä mieltä että ei treenikentällä mitään ukkoja ole, miks me ei olla metsässä? Lähetys meni yllättävän hyvin, ja Minna palkkasi viimeisellä ukolla patukalla. Ja siitäkös riemu repesi. Eli alkaa myös leikkimään muillekkin, joka on aivan mielettömän hyvä asia. Nyt pitäisi vaan saada pari patukkaa lisää jotta kahden lelun peli toimisi, sillä se on ihan selkeästi leikki jonka Lily osaa. Nyt kun saisi vielä muutamat hyvät ja onnistuneet treenit ihan vähälle aikaa niin voisi varmaankin alkaa siirtämään asiaa myös metsän siimekseen. Mutta onneksi ei asialla ole vielä kiire, tehdään ekana kunnolla kentällä liike kuntoon, ja sitten vasta siirretään se metsään. 

Niin ja mistä sain noita patukoita? No siis miehän ostin viime syksynä Kerosen Annen tekemiä patukoita, joita käytettiin Wallun kanssa niissä muutamissa hakutreeneissä. Purin yhden sellaisen ja kävin ostamassa kankaat. Sitten mentiin juhlimaan Jarnon isän synttäreitä jotka menivät siinä, että Jarno leikkasi ja repi, minä leikkasin, revin ja kieritin ja Jarno äiti leikkasi ja ompeli. Ja kuinka ollakkaan, 20 patukkaa oli valmiina. Kyllä on ihana kun on tuollainen mies ja anopintekele ;)

maanantai 13. syyskuuta 2010

Hakutreenit

Aamulla kävimme aussiekansan kanssa treffeillä, ja harmitti kun oli sen verran sateinen sää että kamera jäi suosiolla lepäämään kotiin. Olisi ollut hauska kuvata pikkupentuja riehumassa. Sieltäö tulikin jo kiire kotia, koska  Josepan hakutreenit ovat siirtyneet sunnuntaille. Saatiin tosi hyvää ryhmä, ja päästiin kokeilemaan ilmaisuja Lilylle. Eli kun se nyt on ollut hieman kiikun kaakun kumpi ompi parempi. Viime treeneissä siis kokeiltiin haukkuminen, mutta vaikka se haukkuu ei se juuri siitä pidä, Sille kun on muutenkin aika vierasta tuo äänen käyttö (paitsi silloin kun jää yksin). Aloitettiin niin että näytettiin irtorulla, ja ukko juoksi ihan vähän matkan päähän. Nätisti lähti, ja kun kehoitin tuomaan toikin melko nätisti. Otettiin toinen samanlainen ja ihan selkeästi jo lähti tuomaan minulle paremmin. Otettiin näitä ennen treenejä ja treenien jälkeen, muut koirat saivat treenata välissä. Lopetettiin siihen kun ukko meni metsään, piiloutui ja lähetin koiran. Oltaisiinko tehty noin kymmenen toistoa hieman joka kerta vaikeuttaen. Ja ei muuten enää tarvitse miettiä että mikä ilmaisuksi tulee. Kun tuo älysi homman juonen, se alkoi HUUTAMAAN koska ei päässyt ukolle omassa tahdissaan! Siis Lily! Ihan uskomaton pikkuneiti. Mutta vaikka vauhtia oli vaikka toisille jakaa, jaksoi keskittyä ja tuoda melko hyvin rullan, enkä minä sille täydellistä vielä vaadikkaan. Mutta toivottavasti saadaan nyt aloitettua nuo rullatreenit mahdollisimman pikaisesti, jotta saataisiin se tuonne metsäänkin vietyä. Mitään muuta ei tehtykkään eikä olisi kyllä koira jaksanutkaan tehdä, oli nimittäin aivan kuollut kun kotiin päästiin. Pienet hattivatit joutuivat taas myrskyn kouriin ;)

perjantai 10. syyskuuta 2010

Tilannepäivitys

Onpas ollut vaikeaa tehdä mitään tälle blogille. Lisäsin Wallun tarinan tuohon vasemmalla olevaan palkkiin, siinä menikin muutama päivä itkua ja hymyä. Oli se vaan niin mahtis Koira <3

Lilyn elämä muuttui myös aika radikaalisti, ja nyt ollaan aloitettu yksinoloharjoitukset ihan kokonaan alusta. Toinen ei voinut ymmärtää mihin se kaveri katosi. Ja sitten se takertui minuun vielä tiukemmin. Mutta kyllä se päivä päivältä parempaan suuntaan on menossa. Antibiootitkin saatiin muutama viikko sitten lopetettua, kun neitin masu on pysynyt ainakin toistaiseksi hyvässä kunnossa. Ja mie yritän saada pääni Lily moodiin ja lopettaa tän Wallun perään itkemisen. Joten kummankin on opittava elämään uudessa elämässä, jossa on kyllä pelottavan hiljaista. Lily kun ei vahdi eikä muutenkaan hirveästi itsestään huutele, niin ihmiset pääsee ovellekkin ilman että siitä kukaan sen suuremmin numeroa tekee. No kaipa tähän on vain totuttava.

Treenirintamalta sen verran, että laitan jokaiselta alueelta pienen selostuksen missä mennään, niin saa hieman kuvaa itsekkin mikä on tilanne. Muuten elämä on alkanut asettumaan uomiinsa, Lilystä on muodostumassa sosiaalinen pieni koira, miehiin on edelleen hieman varautunut mutta uusia hyviä kokemuksia kun saa niin kyllä se siitä. Koirakaverereita ollaan saatu ja hauskaa on ollut, uusimpia kuvia voi käydä katselemassa täältä. Sain kamerankin kaiveltua, oli vaan vielä kesätimmissä niin täytyy perehtyä taas noihin asetuksiin :)

Mutta sitten niihin treeneihin:

Haku:


Ukkojen etsintä alkaa luonnistumaan, intoa on vaikka muille jakaa. Viimeisimmät treenit meni oikein mukavasti, olipa meillä jopa ihan "ukkokin" mukana. Siinä ei kyllä näkynyt yhtään varautuneisuutta, pikemminkin päin vastoin. Ilmaisua olen nyt miettinyt ja pähkäillyt kovasti. Kyllähän se lähtee haukkumaan, mutta se että palkkautuuko se siitä on eri asia. Nyt kun se saa juosta minun ja ukon väliä, se on aivan intona. Joten ehkä täytyy kuitenkin kokeilla sitä rullaa, koska se haukkuminen on kuitenkin aika vierasta Lilylle. Treeneissä ollaan nyt otettu ihan kokonaan pistoja, jossa täytyy vain etsiä, ja ne on menneet tosi hyvin. Viimeksi Hilkka oli piilossa kevythäkissä, ja siitä muodostui pieni mörkö, joka kuitenkin selvitettiin ilman sen suurempia ongelmia. Nyt pitäisi vaan saada kentälle väkeä ja alkaa tuota ilmaisua rakentamaan, tai ainakin päästä kokeilemaan sitä kuinka se toimii rullan kanssa. Se kuitenkin olisi niin hyvä saada nyt talven aikana kuosiin, niin voisi keväällä sitten alkaa treenaamaan ihan tosissaan. Nyt tämän syksyn aiheena kun on vaan se että saadaan tästä lajista mukavaa ja inspiroivaa ja että koiralla on metsässä aina hauskaa.

Tottis/Toko:


Kontaktia ollaan harjoiteltu monessa eri tilanteessa, ja meillä on muutaman kerran ollut eskaria, jossa pääpaino on sillä että koira oppii tekemään minun kanssa eikä muita mieti. Hyvin ollaan onnistuttu, ja taitaa sama olla kuin Wallun kanssa, että ekana opetan hommat ilman hihnaa ja sen jälkeen sen pakollisen hihnan liitän mukaan. Tekee nimittäin paljon paremmin niin päin, koska itsekkään ei silloin saa turvautua siihen hihnaan. Eli pakko on myös itse opetella riehumaan ;) Sivulle tuloa ollaan kovasti harjoiteltu, ja siinä on nyt mietinnässä että tuleeko se suoraan sivulle vai kiertääkö takaa. Sitä en ole vielä saanut selvitettyä että mitä hyvää/huonoa noissa eroissa on? Osaako joku selkokielisesti minulle siitä kertoa? Ja meinasinpa jopa tehdä pienen aikataulun tapaisen jotta saadaan homma oikeasti alkamaan, sillä muuten tämä taas menee tähän pyörimiseen. Kun kuitenkin tarkoituksissa olisi saada treenattua ihan kisoja varten.

Agility:


No tässä ei olla kyllä juuri edistytty, koska ei nyt hirveesti olla päästy treenaamaankaan. Intoa riittää, ja kontakteja pitäisi alkaa opettamaan, kunhan saisi jostain sopivan alustan. Jotenkin tämä laji vaan on se josta ekana aina luistetaan jos jostain mielenkiintoisempaa on tarjolla. Ja varsinkin kun sitä kerkeää sitten talven aikana ottamaan, kun lumi tulee ja haku jää tauolle. Tässäkin pääpainona on hauskanpito. Ei mitenkään kisamielessä treenata, ainakaan tällä hetkellä.

Paimennus:


Paimennusta kerettiin ottamaan muutama kerta ennen kun treenit jäivät talvitauolle, ja paljon uutta opittiin. Kouluttajan kanssa päätettiinkiin että myös tässä, kuten kaikissa muissakin jutuissa ekana pidetään vaan hauskaa eikä vaadita vielä hyvin kovasti, ja sit kun talven yli on hattivatit saaneet miettiä pääsevät ne ensi keväänä sitten työn makuun. Paimennuksesta itse pdän ihan ehdottomasti eniten, ja harmittaa että sitä ei pääse kuin kerran viikkoon treenaamaan. Sillä kuten Wallun kanssakin huomasin, se on sellainen laji joka heijastuu ihan kaikkeen. Eli kun saat paimennuksessa homman toimimaan saat sen muuallakin toimimaan.

Esineruutu:


No nythän ne hattivatit löi tulta ja pieni ymmärsi mitä sieltä metsästä täytyy tuoda. Ja millä vauhdilla tuodaan :) Luovutuksessa yllättävästi on ne suurimmat kompastuskivet, mutta ottaen huomioon treenimäärän sekin on jo todella hyvällä mallilla. Uskoa vaan enemmän koiraan ja nouto kuntoon niin eipä tässä suurempia ongelmia ole tällä hetkellä luvassa. Missiona olisi nyt tehdä joka tilanteessa esineruutua, koska siihen tarvitsee varmuutta ja paljon. Ja se ei tule muun kun tekemisen seurauksena.

Eli siinäpä viimeisen kuukauden hommat tiivistettynä. Videokamerankin sain laitettua kuntoon, joten toivottavasti saisin myös videoita meidän treeneistä aikaiseksi, niistä kuitenkin itsekkin oppii eniten (Muistelen vain Ti-Ti nallea ja Hitleriä). Olen kyllä niin tyytyväinen tuon koiran motivaatioon, sillä sillä me päästään vielä pitkälle!!!

sunnuntai 8. elokuuta 2010

Mamman rakas on poissa

Nyt on tullut aika jättää jäähyväiset pikkusaukolle, elämäni rakkaudelle Wallulle. Lupasin Wallulle viime syksynä että sen ei tarvitse kärsiä ja nyt  oli aika lunastaa lupaus. Jään niin kaipaamaan
sen iloista ilmettä, suklaanruskeita silmiä ja ilkikurista katsetta. Ruskea kiepillä nukkuva kaveri on sängystäni poissa, ei tule olemaan ikinä toista samanlaista, se oli minun elämäni koira, joka opetti minulle niin paljon ja jonka ansiosta olen saanut niin monta hyvää ystävää ja merkityksen tylsään elämään. En tule ikinä unohtamaan Sinua, Rakkaani! Nyt saat juosta ja riehua aivan niin paljon kuin jaksat, ja toivottavasti saat monta uutta ystävää joiden kanssa pöyhöttää ilman kipuja ja pahaa oloa.
"Tiedän sun lähtevän, joskus täältä pois mut en tahtois nähdä sitä 
päivää 
Vuodet vähenee, meistä kaikki vanhenee omaa aikaa ei tiedä kukaan... 
Millä tavalla voisin itsestäin mä jättää, jotain mitä minullekkin annettiin 
Ikuinen jälki sinusta minuun jää, mut kaunein on se tunne miten mulle 
lauloit 
Toivon että itsestänikin jää , yhtä kaunis muisto 
samaa laulua laulaa rakkaimmalleni laulaa 
Myönnän että pelkään suuri tuntematon on, se jonne täältä lähdetään 
Voiko rukouskaan ketään auttaa, tuntematon vastaanottaa meistä 
paatuneimmankin 
Rakkaus ei lopu siihen kun aika jättää 
kauniimmin muistoissa elää 
Ikuinen jälki sinusta minuun jää, mut kaunein on se tunne, miten mulle lauloit 
toivon että itsestänikin jää, yhtä kaunis muisto
samaa laulua laulaa, rakkaimmalleni laulaa"

maanantai 26. heinäkuuta 2010

Agiliitoa ja naksutintaä

Lily alkaa olla jo parempana, mutta perseily lenkillä jatkuu. Wallumies sai sit ikävän hotspotin kainaloiden alle, joten koppa päähän ja karvat veks. Koska en uskalla sitä juurikaan metsälenkille ottaa, on tässä juuri sopiva aika ruveta opettamaan neitille kuinka kävellään hihnassa. Mietin pitkään  miten hitossa sen saisi ymmärtämään, ja huomasin treeneissä kuinka ehdollistunut se on naksuttimeen. Joten treeniliivi päälle, naksutin kouraan ja menoksi. Oli ekalla lenkillä oikein kysymysmerkkinä että mitä hittoa hänen odotetaan tekevän, mutta nyt alkaa jo pikkuhiljaa muistavan. Sille oikein välillä syttyy lamppu pään päälle "ai niin näin!" ja sit pomppien tulee luokse. Pieni höpelö. Ja mitä Wallu tekee? Seuraa vasemmalla sivulla hokien "sillä on namia, sillä on namia". Hassuja. Eli nyt tämän viikon metsäkävelyt ovat pannassa ja kuljemme ainoastaan rantakylän suurilla lenkkipoluilla. Katsotaan loppuviikosta mikä on tilanne. On se muuten hassua että Wallunkin opetin aikoinaan liki samalla tavalla, mutta nyt Lilyn kans en sitä ole tehnyt. Pitäisi tehdä sellainen kuinka et kouluta koiraasi kirja, johon voisi kaikki nuo toimimattomat jutut kirjoittaa. Myös koiran ohitukset ovat nyt 60% onnistuneet, jos vaan minä kerkeän näkemään koiran ennen Lilyä.

No sitten treenirintamalle. Torstai on toivoa täynnä, joten suuntasimme jälkitreeneihin Wallun kanssa, ja Lily pääsi seuraamaan tilannetta autosta. Kunnes keksin että sille voisi opettaa esineruudun. Hetkinen Moonan kanssa mietittiin ja sitten saatiin suunnitelma ja aikataulu valmiiksi. Koska Lily ei vieläkään oikein mielellään tuo mitään minulle, otettiin se pitkään liinaan. Siihen samaan joka on minulla 2v ollut Wallun jälkiliinana. Ja jokainen joka viime kesänä näki Wallun jäljestävän ymmärtää kun sanon että liina ei silti tehnyt kertaakaan rakkoa minulle sormiin. Mutta kun kyseessä on kaikki tai ei mitään Lily, tuloksena oli oikein komea rakko sormessa :D Eli koiralla liina siksi, että se ei pääse palkkaamaan itseään viemällä lelua pois. Moona heitti lelun ja Lily syöksyi perään, ja yritti taas karkuun. Liinalla ohjasin sen miun luo, ja sitten pienen keskustelun jälkeen esine oli minulla ja palkka Lilyllä. Otettiin uudelleen ja lamppu jo himmeänä paistoi, ja näki kuinka koira yritti niiiin kovasti miettiä että mitä minä sen tahdon tekevän. Kunnes toi lelun hieman avustettuna ja luovutti. Kolmas kerta tehtiin jo ihan metsässä ja sit lamppu syttyi niin kirkkaana että ihan häikäisi. Ryntäys lelulle, suora tuonti minulle ja hillittömän bileet! Täytyy vain nyt alkaa vahvistamaan tuota edelleen liinassa, jotta se ymmärtäisi mikä on ajatuksena. Joten nyt Lily pääsee sit joka treeneissä tekemään esineruutua.

No sitten räyhäWallu. Huoh... No Riitta meni tekemään jäljen, ja ohjeistus oli taas ihan millanen vaan. Meillä oli uusi 10m jälkiliina (joka muuten ihan oikeasti meinasi lentää metsän siimekseen) ja janalle lähetyksessä se jo tarttui puuhun kiinni. No Riitta meni ottamaan liinaa irti mutta oli liian lähellä Wallua joka tietenkin oli ihan intona jäljelle, ja kuka arvaa miten kävi? No tottakai Wallu rähähti, mutta onneksi sain tilanteen haltuun ennen isompia haavereita. Täytyy näköjään ottaa tuossa(kin) asiassa mietintämyssy päähän ja alkaa totuttamaan sitä siihen, että siinä saa ihmiset hillua ja se ei vaikuta mitenkään mihinkään. Jäljelle kuitenkin päästiin ja se meni aivan mahtavasti, vaikka minä sain vain repiä sitä perkeeleen liinaa joka mättäästä irti. Toi jopa 10m päähän minulle kepin, kun en huomannut koko kepin etsimistä ollessani niin keskittynyt repimään liinaa irti. Oikealle kulmissa oli taas pienoista sähellystä, olisiko tuosta rähähdyksestä taas aivot hieman kuormittuneet? Täytyy seuaavissa treeneissä muistaa seurata asiaa. Riitta siis kulki jäljen meidän perässä, ja kun metsästä tultiin pois niin eipä Wallua olisi sitten taas yhtään vähempää voinut kiinnostaa ihminen joka minun vieressä kulkee. Onneksi sille ei kuitenkaan jää nuo tilanteet päälle, mutta ärsyttää silti kun se ois niin saakelin hyvä jos tuota helvetin terävyyttä tuossa muodossa ei olisi. Tai edes ajattelisi mutta ei. No mutta jälki oli silti mielettämän hyvä, 6 keppi ja pitkä urakka, kyllä oli hyvin väsynyt pikkupoika sohvankulmassa.

Wallun kanssa käytiin myös sitten kentällä tottista ottamassa, ja nyt alkaa taas hahmoittua muutamat jutut. Käsi ei vieläkään saa olla vierellä seuraamisessa, mutta kestää sen heiluttelun. Nouto on taas jostain syystä parantunut, ei varasta ja pitää hyvin, tosin pito voisi vieläkin olla parempi (muistuttakaa että Lilyn kans teen tän rauhallisemmin). Liikkestä maahanmeno alkaa olla aika hauska liike, tosin vaihdoin siihen nyt käskysanan joten katsotaan miten se tepsii. Ja eteenlähetystä oikein odottaa, se tuntuu oelvan maailman hauskin liike. No katsotaan mitä mieltä se siitä on kunhan maahan meno tulee kuvioihin. Ja uusi vaaleanpunainen possu oli ihana :D

Ja jotta tästä tulisi taas kilometrin pituinen selostus, käytiin Lilyn kans myös agiliitämässä. Tällä kertaa kontaktit, pussi, putki ja eteenlähetys. Pussi ei paljon päätä pakottanut, putki alkaa ihan selvästi myös hahmottumaan. Kontakteja harjoiteltiin ohjettuna, eli Maria ohjasi ja minä käskytin. Hieman himmeänä lamppu hehkui mutta mukavaa oli :D Ja eteenlähetys makukipolle ei sitten tuota mitään ongelmia, ja saatiinpa jopa nähtyä sellainenkin ihme jotta mentiin yhtä aikaa juosten kaksi hyppyä, jihaa!!! Ja siis tuon likan asenne vaan on niin mainio, joka tehdään täysillä tai sit ei tehdä ollenkaan, ja autossa oli täysin hiljaa koko treenin ajan, eikä välittänyt yhtään muista koirista. Jarno sai sitten tehtäväksi tehdä kontaktiharjoitusesteen meille kotiin, jotta päästään sitä hinkkaamaan. Voi muuten olla tekeminen kun pienellä tuntuu vauhtia olevan vaikka muille jakaa!

maanantai 19. heinäkuuta 2010

Harrastusten iloa

Täytyy kyllä taas kerran ihmetellä mistä noille koirille tuo into ja ilo löytyy. Nythän me ollaan oltu Lilyn takia taas muutama viikko harrastustauolla, ja onhan tuota kuumaakin riittänyt niin paljon että ei senkään vuoksi ole mieli tehnyt mihinkään. Käytiin me Aijan kanssa yhtenä iltana Pärnällä, mutta omistajalla keitti jo niin paljon että ei siitä mitään tullut, ja koirat saivat pulikoida lammessa kunnon treenien sijaan. Mutta eilen oli jo hieman viileämpi ja Lily on nyt ollut parempana niin suuntasimme agilityradalle. Ekana otettiin putkea, ei vielä uskaltanut ilman minua mennä mutta sitten keksittiin targetti (vai mikä sen hieno nimi onkaan?). Ei muuten enää yhtään pelottanut putkeen meno vaikka oli jo mutkalla, ryminä vaan kävi kun kiiti makupalaa päin. Hypyt onnistuivat myös tosi hyvin, ja irtoaa kyllä makupalalle aivan mielettömän hyvin. Pitkään mietin että jokohan sitä uskaltaisi kokeilla A:ta, sillä muistan elävästi temppuilun joka Wallun kanssa kontakteilla piti tehdä jotta sen sai niistä tykkäämään.

Otettiin Lily hihnaan ja minä niin olin jo miettinyt että sitten laitetaan makupalat ja sitten... ja koira meni jo. Jumaliste mikä rämäpää, ei muuten korkealla tuullut kun heitti ittensä yli! Joten kotiläksynä siis alastuloharjoitukset,  ennen sitä ei koiraa päästetä kontakteille. Ja koska ajattelin et ei näissä tunnu ongelmaa olevan, kokeiltiin sit samaan rahaan myös keinu. Ja sama homma, Lilystä oli mukava kun se rämähti ja voidaanko mennä uudelleen? Uskomaton pieni elukka, mie tulen olemaan niin kusessa tuon likan kanssa, koska minunhan siis myös pitäisi pysyä kyydissä mukana. Mutta haasteita riittää, ja onneksi ne Lilyn kanssa on positiivisia haasteita.

Kotiin kun päästiin koira nuupahti kylppäriin ja se mahdollisti Wallun viemisen treeneihin. Otettiin sekalaista toko/tottista koulun kentällä, ja koska nyt on taas sekä omistajassa että koirassa ollut pieniä jankkauksen merkkejä, otin uuden lelun mukaan leikkiin. Ja muuten kylläpä koira taas teki ihan into piukeana. Ainut mikä minua hieman ihmetyttää on se, että Wallun hieno seuraaminen on muuttunut perässä hiippailuksi, ja nyt huomasin että minun käsi häiritsee sitä. Kun nostin kättä eteeni se tuli oikealle paikalle, ja kun laskin käteni seuraaminen muuttui hiipparoinniksi. Se kun seuraa niin kiinni minussa että herraa varmaan taas ahdistaa kun eihän se muutenkaan tykkää koskettamisesta treeneissä. No täytyy alkaa nyt taas kiinnittämään asiaan huomiota. Ja eteenlähetys. Voi hitto mikä vauhti ja päättäväisyys, nyt ei nimittäin ihan oikeasti tiennyt että siellä on lelu. Mitenhän nopeasti sitä uskaltaisi alkaa siitä käskemään maahanmenoon? Ei varmaan kovin nopeasti, mutta toisaalta taas toi kun tylsistyy niin nopeasti? No onhan meillä myös se ruudun loppuun opettaminen ja tunnari vielä tekeillä, että ei tässä hommat lopu. Ja jos loppuu niin siirrytään sirkustemppuihin ;)

Ja tänään sain pitkäikäisen haaveeni toteutettua, eli sain Wallun tassun selkääni ikuiseksi muistoksi tuosta pienestä riiviöstä. Se on nyt ihan oikea tassu, vesiväreillä kylppärissä koiran kanssa touhuttu. On se vaan niin hieno <3

sunnuntai 20. kesäkuuta 2010

Perhe-elämää

Eilen kokeiltiin ensimmäistä kertaa perhe-elämää Jarnon luona, kera kummankin koiran. Wallulle oli laitettu makkariin koiraportti, jonka läpi sai katsella menoa ja meininkiä. Lily oli ihan elementissään tyttöjen kanssa, ja hyvin totteli Nooraa. Noora oli niin ylpeä kun sai käskettyä Lilyn istumaan, ja alas käskyä silloin tällöin myöskin harjoiteltiin. Vauhti oli välillä aika hurja, ja Lily sitten vahingossa kaatoi sohvan. Se hieman vähensi vauhtia ;) Wallu käyttäytyi oikein todella hienosti, katseli kyllä portin takaa mutta rauhallisena eikä stressannut yhtään. Minulla oli hallituksen puhelinkokous jonka menin makkariin Wallun seuraksi hoitamaan, ja huomasin sivusilmällä kun Noora tuli minulle jotain näyttämään portin yli niin että kädet olivat Wallun päällä. Ja mitä W tekee? Siirtyy pois nukkumaan parempaan paikkaan, ihan ilman ärinöitä. Taitava pieni koira, kenties tästä meidän perhe-elämästä vielä jotain tuleekin!

Illalla Aija "koiranvahti" Tanskanen saapuu tyttöjen kanssa, ja aamulla lähdetään Wallun kanssa sitten Helsinkiä päin. Tarkoituksena on siis käydä Espoon Eläinsairaalassa tarkastamassa, mihin Wallun luutuma lähtee muuttumaan. Jarno sai muutettua röntgenkuvat normikuvamuotoon, joten laitan ne toiseen blogiin ja sama tehdään sitten noille tulevillekkin kuville. Lily jää kiduttamaan Riniä ja Neveä, ja tiistaina saadaan sitten selvyys Lilyn verikokeista. Wallun kanssa nautitaan sitten äiti-lapsi päivää Lahdessa, jonne menen yöksi koska epäilen että en jaksa ajaa tuota matkaa saman päivän aikana. Ja saadaan kuulemma nähdä myös pentuja, nyt onkin ollut hyvin pentupainotteista tämä minun elämä.

Eilen olin nimittäin vahtimassa Miimin pentuja, ja kylläpä ei pentujen vahtiminen tuon helpompaa voi olla. Pennut olivat kyllä aivan ihania, ja Aija kävi räpsimässä myös muutaman kuvan riiviöistä, ja samalla käytti minun riiviöt lenkillä. Oli kuulemma viimeinen kerta kun minun opastuksen mukaan lähtee koirien kanssa lenkille, oli nimittäin hevoten ohi kulkenut lenkkireitti. Ja hepat olivat ollaan koiraystävällisiä ;) Kyllä mikään ei voita pentutuoksua eikä sitä ihanaa pentumasua, pusuista puhumattakaan. Ja pusuja sain kyllä aivan riittävästi, taisi kaikki käydä vähän väliä sylissä niitä jakamassa.

torstai 17. kesäkuuta 2010

Päivitystä elämään

Jaahas taas se aika menee kun on mukavaa. Mistähän sitä alkas... Paljon ollaan reissattu ja nähty. Lily pääsi Minnan luo tyttöjä kiusaamaan viikonlopuksi, kun me suunnattiin Hämeenlinnaan Heidin ja Timon ihaniin häihin. Meinas roska mennä kirkossa silmään, oli se niiiiin kaunista. Wallu taas pääsi Aijan hellään huomaan kiusaamaan Riniä ja Neveä. Rakkaus on kuulemma syttynyt Neveen, ja Rini on vaan kiva kaveri. Niin se vaan on, rakkaus on ikuista, kohde vain vaihtuu. Tässä tapauksessa epäilen suurena syynä olevan sen että Neve ei sano W:lle takas ja Rini sanoo ;) Helpompi uhri rajulle rakkaudelle! Lily oli kuulemma ollut oikein nätisti, ja oli oppinut uusia temppujakin, mm. kuinka käyttää hyväksi avonainen ikkuna suuntaan ja toiseen. Olipa kuulemma päässyt jopa Minnan viereen nukkumaankin <3 On se tyttö ollut onnellinen. Wallu taas oli ollut hyvinkin hellyydenkipeä, Aija pääsi nauttimaan W-miehen rajuista kielisuudelmista. Mikä ihmeellisisntä, olipa W jopa ruvennut Aijalle kantamaan roskia, joka on siis sen bravuuri ja jota ei ihan jokaiselle tehdä. Aijasta onkin tullut meidän hovikoiranhoitaja, taitaa kohta olla enempi kotona koirien kanssa kuin mitä me. Koska maanantaiaamuna me W-miehen kanssa lähdetään viettämään laatuaikaa kahdestaan Helsinkiin Espoon eläinsairaalaan. Ja koska olin laiska ja en jaksanut tehdä sitä yhdeltä keikaukselta, varasin hotellihuoneen Hotelli Salpauksesta Lahdesta. Oli muuten uskomaton palvelu, ilmoitin että josko saisi huoneen mahdollisimman alhaalta ja läheltä hissiä, koska koira on nukutettu. Koska heillä ei ollut siinä koirahuonetta he lupasivat sellaisen tehdä jotta saadaan helposti koira huoneeseen. Uskomatonta!

Wallun kanssa ollaan tehty jälkeä, ja edelleen täytyy vain ihmetellä kuinka hyvä tuo koira siinä on. Ainut mitä huomasin on se, että jos on tuttu ihminen tekemässä jälkeä, muuttuu jälki haahuiluksi ja ottaa tosi helposti ilmavainua. Sitten kun vieras ihminen tekee jäljen on paljon tarkkaavaisempi eikä ilmasta ota olleenkaan vinkkejä. Ja sattuipa Kemissä sellainen ihme, että meinasi keppi jäädä metsään. Onneksi Merja oli merkannut kepit ja pysäytin koiran. Ihmettelin kun kukee suoraan päältä, selvästi merkkaa mutta ei nosta. Ei sitten millään. Kunnes sain kepin käteeni ja syy selvisi. Etanan ryökäleet olivat hyökänneet keppiin enkä yhtään ihmettele kun ei meinannut suostua nostamaan. Seuraavalla kepillä oli ilmeisesti varma että myös siinä on keppi ja porskutti suoraan yli. No älysi hyvin nopeasti että näin ei tehdä ja niinpä sieltä viimeinenkin keppi nousi. Oli muuten yllättävän hyvä treeni, ei tuollaista joka kerta tapahdukkaan. Illalla olikin aikasta väsynyttä poikaa!

Lilyn kanssa ollaan nyt palkkauskiellossa, joten ei myöskään olla tehty kuin noutoharjoituksia ja paikallaanoloa, on se nimittäin niiiiin vaikeaa olla pongahtamatta ylös. Mutta kyllä se kun pieni saa ajatuksesta kiinni niin alkaa toimimaan. Hakuiltu ollaan siis nyt kokonaista kaksi kertaa ja toisella kertaa otettiin raunioradalla umpipiiloukoilla. Eka ukko näytti Lilylle että hänellä on namit ja pinkaisi piiloon. Koira singahti suoraan piiloon, ja toisella sama homma, ukko vaan näyttäytyi mutta silti tyttö sen löysi. Kolmanella mie hieman ryssin, on nimittäin aika tarkkaa tuo lähetys. Mutta kolmaskin löytyi ja siitä sitten kunnon palkka. Pääsipä Lily vielä riehumaan patukan kanssa, leikittäjänä Seija.

Mutta siis toissaviikollahan Lily taas paskoi sisälle, autoon ja hyvin lukuisia kertoja ulos. Myös oksennuksesta saimme nauttia. Tiistaina sitten aploi hermot että eihän tuo nyt normia ole, ja menimme Martinan luokse näyttäytymään. Epäilynä haimatulehdus josta lähti verinäyte labraan. Ja labrahan tekee testit joka toisen viikon maanantaina ja tietenkin se meidän tuurilla on vasta ensi maanantai. Nyt pieni on pitkällä antibioottikuurilla ja erikoisruokavaliolla, jotta saataisiin masu rauhoittumaan. Epäilyksenä oli että se virtsatietulehdus olisi syypäänä tähän inhokkiin. Katsotaan miten homma menee, tiistaina saadaan tulokset.

Joten siis ensi viikolla toivottavasti saadaan kummankin koiran diagnoosit, siis tosiaan Wallun kanssa mennään Janin luokse katsomaan lonkkia, ja saadaan päivitys tilanteeseen missä mennään lonkkien kanssa. Siitä sitten myöskin lisää ensi viikolla.

Ja sitten pennuista :) Mie sain olla mukana Merjan pentujen silmäpeilauksessa, joka oli tosi mielenkiintoinen. Miehän en ole ennen ollut silmäpeilauksessa mukana, ja oli niin mukava lääkäri jotta mie taidan syksymmällä viedä Wallun tuonne Ouluun peilautukseen. Ja ei, sillä ei ole ollut mitään vikaa silmissä mutta kun ei ole muutakaan paikkaa mihin rahaa laittaa ;) Ja pennut oli ihania, ja mie ihastuin ihan täydellisesti pieneen blue merle poikaan, onneksi sillä oli jo koti ja minulla ei oo ihan hetkeen koiranpaikka vapaana :) Ja en mie kuitenkaan taida tästä aussierodusta muuttua muuksi.

Muuten elo on ollut ihan rauhallista, ja ollaan keskitytty ihan vaan pieneen puuhailuun, meinasinpa jopa viedä tuon väkkärän katsomaan agilityesteitä tässä päivänä muutamana. Katsotaan mitä mieltä pieni on asiasta. Se kuitenkin olisi tarkoituksena ottaa syksyllä ohjelmistoon kun pk-lajit menevät talvitauolle. 

Niin ja käytiinhän me Aijan ja tyttöjen kans lenkilläkin ja Lily ja Rini eivät ilmeisesti osaa päättää kumpi on isompi Bitch, mutta uskomattomalla liikeradalla Aija selvitti homman miun kattoessa vierestä. Koiruudet pääsivät myös rypemään lammessa, josta pitäisi saada kuvia. Niitä odotellessa ;) Ja pääsipä Lily ihan mereenkin uimaan, ja ei haitannut yhtään uusi juttu, ihan samalla lailla sinne ponkaisi!

Ja Aijan ottamiin kuviin pääsee tästä.

keskiviikko 2. kesäkuuta 2010

100 Faktaa

Sirkun blogista kävin lueskelemassa 100 faktaa osion ja ajattelinpa minäkin sellaisen rustata, katsotaan mitä tästä tulee.

1. Aloitetaan asioilla jotka ovat aika selviä, eli Wallu on minun ensimmäinen koirani
2. Pelkäsin koiria ihan yli kaiken koko melko pienen elämäni
3. Paitsi naapurin Saraa, jota lenkitinkin usein. Se oli sellainen pieni koira, jonka rotua en kuitenkaan muista.
4. Kunnes ex-mieheni halusi koiran. Kultaisennoutajan.
5. Ensimmäinen aussiekokemukseni oli tyrmistyttävä, ja päätin etten ikinä ota tuollaista koiraa.
6. En ikinä opi ettei ikinä pidä sanoa ei ikinä.
7. Sillä olen aina sanonut että minulle ei tule kodinvaihtajaa, blue merleä erivärisillä silmillä ja töpöllä.
8. Töpö uupuu edelleen ;)
9. Meille oli tulossa trikki pentu, jonka vaihdoin punaiseen koska se punainen puri minua nenään.
10. Olisi pitänyt arvata. No nyt on purrut moneen muuhunkin paikkaan kuin nenään.
11. Silti se tulee aina olemaan SE koira minulle, ja sellaista ei ikinä tule toista.
12. Kun menin katsomaan pentuja, oli talvi, kylmä ja minulla oli minihame, korkkarit ja hillittömän pitkät rakennekynnet. Olin myös meikannut. Enkä omistanut kunnollisia ulkoiluvaatteita, toppahousut olivat ostettu vuonna 1996.
13. Ostan edelleen korkokenkiä joita en ikinä pidä, ja omistan kenkäkaapin joka on täynnä ihania kenkiä. En varmaan osaa enää edes kävellä 10cm koroilla :(
14. Rakennekynnet kuitenkin sinnittelivät lyhennettyinä melkein vuoden. Meikkiäkin laitoin viikonloppuna näyttelyyn. (Huomasin että ripsari oli kyllä jo kuivunut viime kerrasta)
15. Kun Wallu tuli meille, sen turkki oli täysin samanvärinen kuin silloiset hiukseni.
16. Eniten asioista minua harmittaa ja välillä vituttaakin on se, että emme voi enää Wallun kanssa paimentaa. Kaipaan sitä paloa silmissä ja sitä outoa tunnetta joka tulee kun näkee että koira oikeasti tekee koko pienen kroppansa joka solulla töitä minulle. En ikinä unohda sitä kertaa kun Wallu hyppäsi syliin paimennuksen lopuksi.
17. Mutta odotan innolla sitä että pääsen Lilyn kanssa paimentamaan, ja sitä kuinka erilaista se varmaan tulee olemaan.
18. Mutta tiedän että se tulee olemaan kova paikka, sillä paimennuksella on ollut niin suuri merkitys minun ja Wallun suhteeseen.
19. Pystyin yhden yön miettimään sitä tuleeko Lily meille. Koska äiti on sanonut että nuku yön yli jos asia on iso. No aika pieni mutta karvainen ;) Ja aamulla heräsin siihen tunteeseen että ei hemmetti, hullu olen.
20. Ja hetkeäkään en ole katunut, vaikka onkin välillä sellainen olo että kuristanko koiran vai itseni?
21. Muistan kuinka Wallu nukkui sylissäni pienenä käärönä ja mietin että tästä olen vastuussa sen koko elämän ajan. Ja kun Lily sitten vihdoin ja viimein nukahti syliini ajattelin täysin samaa. Vaikka olinkin Minnalle luvannut että Lily tulee koeajalle.
22. Se vaan vituttaa niin paljon että veri ei kierrä että tiedän Wallun elämän olevan aivan liian lyhyt. Ja itken sitä asiaa melkein päivittäin.
23. Silti nauran tuhat kertaa useammin tuon pienen miehen toilailuille. Kyllä se vaan on niin hassu.
24. Tiedän että 99% ihmisistä miettii edelleen että miksi tuo ei sitten lopeta sitä koiraa? Siksi koska se on silti niin ihana ja mahtava. Ja se on viime kädessä minun päätökseni.
25. Toivon että Lilyn kanssa meillä tulee olemaan yhtä hyvä suhde, niin että kun Lily nostaa tietyllä tapaa karvaansa tiedän mitä se merkitsee. Mutta se polku on vasta alussa, ja siihen on pitkä matka.
26. Ihmettelen kuinka ei niin koiraihminen Jarno sopeutui "laumaani" ja vieläpä tykkää Wallusta. Ja Jarnohan ei olisi edes nukkunut yön yli Lilyn asian kanssa.
27. Välillä minusta tuntuu jopa että Jarno tulee paremmin toimeen kummankin kanssa, ja että minä olen se paha nainen joka aina vaan komentaa.
28. Kun Wallu tuntee oikein hyvin ihmisen ja tykkää siitä tosi paljon, se tulee tervehtimään pylly viuhtoen. Mutta koska se on Äijä, ei sen hellyys ole ikuista, ja kun on tervehditty on tervehditty ja se siinä. Ihmisten on äärimmäisen vaikea ymmärtää tätä, ja usein he yrittävätkin vielä saada koiran silitettäväksi. No onneksi on Lily joka hoitaa sen puolen. Wallu saa olla rauhassa, koska se ei pidä ihmisten kosketuksesta.
29. Paitsi minun, ja minä saankin vaikka vetää mutkalle tuon koiran. En suosittele muiden kokeilemaan samaa.
30. Mutta ei Lilykään mahdottomiin sitä hellyyttä kestä, mutta toki se kertoo asian eri tavalla kuin Wallu.
31. Mutta Lily voisi olla minun sylissä varmaan vaikka koko päivän. Wallulla on kiintiö myös tähän.
32. Minua ärsyttää ihmiset jotka puhuvat paskaa Wallusta tuntematta sitä, eivätkä parhaillaan ole edes nähneet sitä.Toisaalta itsekkin syyllistyn tälläiseen aina silloin tällöin. Mutta en aina usko ennen kuin näen. Ja usein asiat ovatkin erilaiset.
33. Äitini mukaan minulla ei ole enää elämää. Riekun vaan koirajutuissa joka päivä. Hän ei ymmärrä että se se vasta ON elämää! Minulla ei ole ikinä ollut näin hauskaa. Olen tavannut ihania ihmisiä ja saanut jopa Ystäviäkin heistä. Ja oppinut aivan mielettömästi.
34. Minulle olisi aivan karmeaa jos en voisi mennä treeneihin. Niitten jälkeen jaksaa taas. Vaikka blogini alkupään jutut kertovatkin muuta.
35. Enkä voisi enää ajatella elämää ilman koiria. Ne ovat niin osa minua. Ja minusta se on välillä outoa, koska 4v sitten en uskaltanut taputtaa edes sitä kultaistanoutajaa.
36. Jota siis meille ei ikinä tullut, vaikka kävin jo kasvattajankin luona jolta olisimme sen saaneet. Olisi se elämä ollut erilaista ;)
37. Kadehdin ihmisiä joilla on täysin terve normaali koira. Ja ärsyynnyn suunnattomasti kun he haukkuvat koiraansa, ja haluaisivat erilaisen. Muutamalle olenkin sanonut että vaihdetaanko, niin alkaa kummasti tuntumaan oma koira ihanalta :D Ei ole kukaan halunnut vielä vaihtaa ;)
38. Wallun vakuutus on jo maksanut itsensä kokonaisuudessaan 10 vuoden ajalta itsensä takaisin, vaikka tulisi mitä korotuksia ja indeksejä. Tämä on asia josta en ole ylpeä. Ja tiedän että siihen tulee vielä paljon laskuja.
39. Toivon vain että Lily pysyy perusterveenä.
40. Toivon myös että jonain päivänä kasvattajat oppisivat kantamaan vastuuta tekemistään yhdistelmistä ja ymmärtämään että valehtelu ja tietojen salaus eivät johda mihinkään muuhun kuin paskaan. En ainakaan tällä hetkellä koe minkäänmoista intoa olla kasvattaja ja nostan hattua sellaisille jotka sen ajatuksella tekevät. Muutaman kasvattajan voisin toivoa lentävän kuuhun tai vaihtavan kasvatustyön vaikka muurahaisten katseluun.
41. Jos saisin päättää niin muutettaisiin korpi kuusen kannon alle tontille jossa voi kävellä tunnin lenkin ilman että näkee ketään, ja jossa olisi oma ranta. Tiedän että Wallun olisi siellä hyvä olla. No kohta on ainakin jo se oma talo, rantaan ei ole pitkä matka mutta naapurit kyllä löytyvät. Silti tulen olemaan onnellinen kun saadaan kaikki tavarat melkein yhteen paikkaan.
42. Vaikka tykkäänkin todella paljon olla Kemissä, ja pidän tästä asunnosta. Vanhat talot ovat ihania, niissä on oma tuoksunsa.
43. Voisin olla pitempäänkin aina Kemissä, jostain syystä pidän tästä kaupungista ja suurimmasta osasta sen ihmisiä jotka olen oppinut tuntemaan. Täällä ei ole ikinä tylsää.
44. Haaveilinkin siitä että josko olisi tänne muutettu, mutta täällä on liian kylmä ;)
45. Rauhottavin asia maailmassa on katsoa auspain nukkumista, ja kuulla se tuhina joka rauhallisesta unesta tulee.
46. Minulla on Farmvillessä koira nimeltä Woldemor, joka on siis Wallun ilkeä kaksoisolento. Toivon että olen saanut sen kokonaan siirtymään pois Wallusta ja virtuaalimaailman pyörteisiin. Yritän opettaa sille paimennusta aivan yhtä hyvällä tuloksella kuin mitä oikeassakin elämässä. Maahan olen saanut sen kuitenkin jo   menemään ;)
47. Ja nyt huomaisin etten saa tätä tallennettua enkä kopsattua, joten todennäköisesti tämä katoaa ennen kun saan tämän tehtyä ;) Joten teen ehkä ekana 50 faktaa :D
48. Niin ja kun treenamisesta phutaan, niin toko oli minulle aivan karmeaa hommaa, enkä ymmärtänyt ollenkaan mitä ihmiset siinä näkevät. Nyt se on tosi mukavaa, ja toivon syvästi ja kovasti että hakuilulle käy samoin, sillä tällä hetkellä en ole vielä päässyt sinuiksi tuon lajin kanssa. En ymmärrä sitä monen tunnin kökkimistä metsässä. Toki jäljellä sen ymmärrän aivan täysin :D
49. Wallulle on alkanut kasvaa ihan mieletön turkki, ja jostain syystä sen ketunhäntä aina silloin tällöin tulee näkyville. Kasvattaisikohan se siihenkin ison valkoisen tupsun ;)
50. Ja mielenkiinnolla odotan millainen Lilystä kasvaa isona, sillä se tuntuu olevan aika topakka pikkulikka.
51. Ihmiset eivät ymmärrä että vaikka puhunkin hyvin avoimesti Wallun luonteesta, se ei ole tappajakoira jonka kanssa elämä on yhtä helvettiä. Kävimme juuri lenkillä ja mietin että kuinka hyvin meillä nyt menee.
52. Wallun inhokit ovat purkki ja vesipullo.
53. Vesipullo on uusin juttu, joka lähti siitä että Wallu on entistä enemmän alkanut vartioida autoa. Ja olen yritänyt kaikin tavoin saada sen loppumaan. No nyt se on ainakin väliaikaisesti loppunut, kiitos vesipullon.
54. Purkki toimii niin että minun ei tarvitse kuin kysyä että haetaanko purkki, homma loppuu siihen.
55. En ymmärrä ihmisiä jotka fyysisesti rakaisevat koiraa. Kieltämättä itsekkin siihen olen joutunut, mutta nykyään vältän sitä kaikin tavoin. Mielestäni peli on menetetty jos joudut tarttumaan koiraan. Siitä ei ole mitään hyötyä mielestäni. Voitte toki olla eri mieltä asiassa.
56. En käsitä kuinka ihmiset voivat lopettaa koiransa. Yksi kaikkein koskettavimpia tarinoita on kaverini aivan upea koira, jonka kanssa olivat käyneet lenkillä, treenanneet viimeisen kerran ja sen jälkeen menneet viimeiselle eläinlääkärikäynnille. Se on vahvuutta, jota minulla ei ole. Jos nyt jo itken asiaa niin kuinka voisin tuollaiseen pystyä?
57. Toivonkin että en ikinä joutuisi sellaista tekemään, mutta ymmärrän että joskus se on jokatapauksessa edessä.
58. En ikinä ymmärtänyt ihmisiä joilla oli koiria ja jotka vielä vuosia koiran kuoleman jälkeen muistelivat asiaa.
59. Oli minullakin kissa Musti, joka kuoli pallopensaan juureen. Tein sille itse kivestä hautakiven, ja silloin tällöin käyn sen haudalla ison kiven juuressa.
60. Mutta en olekkaan ikinä osannut käsitellä kuolemaa.
61. Mutta päästäisiinkö taas iloisiin asioihin? Kokeilin eilen pitkästä aikaa sirkustemppuja Wallulla, ja sain nauraa kun toinen on niin tohkeissaan. Pitäisi ottaa sellainen temppukirja ja alkaa opettamaan sille uusia sirkustemppuja.
62. Niitä se rakastaa esitellä ihmisille, koska silloin ihmiset eivät ole pelottavia. Ne nauravat eivätkä yritä koskettaa :D Wallun taivas :D
63. Minulla on kenkäriippuvuuden lisäksi kirjariippuvuus. Jokainen joka on ollut muutoissani mukana tietää tämän. Joten jos ikinä etsitte jotain kirjaa, kysykää, se todennäköisesti löytyy minulta. AInakin jos se käsittelee ongelmia.
64. Välillä en käsitä kuinka Jarno jaksaa minua, koska elämäni on niin hektistä ja koiratäyteistä. Välillä pitää ihan miettiä että mistä ihmeestä tuollaisen miehen olen löytänyt? Vastaus: Kimmelin baarista :D
65. Mutta toivon että Jarnolla ei ole ihan tylsä elämä minun kanssa :D
66. Ja toivon että kun syksyllä se päivä tulee, jolloin Jarnon lapset tulevat meidän uuteen taloon, Wallu osaa käyttäytyä. Pelkään sitä jo nyt, mutta luotan koiraan. Tai itseeni. Tai en edes uskalla ajatella. Huoh....
67. Sillä uskon että asiat tapahtuvat jostain syystä.
68. Esimerkkeinä Lily, jonka piti olla pentu Puolasta. Samana päivänä kun sain tietää että narttuja ei syntynyt tarpeeksi, sain Minnalta viestin Lilystä. Enkä ole yhdenkään kodinvaihtajan ilmoitusta edes miettinyt tosissani. Ei vaan ole ollut minun juttu. No nyt todella on :D
69. Tai se että en saanut keväällä asuntoani myytyä ja muutettua Lahteen. Koska sitten en olisi tavannut Jarnoa.
70. Tai en olisi ikinä saanut Wallua jos olisin silloin kun alkoi tuntumaan siltä eronnut ex-miehestäni.
71. Mutta tietysti omatkin teot vaikuttaa. Meneepä syvälliseksi!
72. Viime syksy opetti minulle tosi paljon
73. Ja tekisin sen uudelleen
74. Enkä kadu yhtään!
75. Silti se vituttaa niin ettei sitä voi ajatella.
76. Mutta luojan kiitos ihania ystäviä ja Jarnoa jotka jaksoivat tukea ja kuunnella, ja ikävä kyllä se jatkuu vieläkin, ja joudutte lukemaan tätä vuodatusta ;)
77. Mutta minkä minä sille voin, tekisin kyllä ihan mitä vaan että saisin tuon pikkumiehen kuntoon, mutta aina ei käy tasan nallekarkit.
78. Mutta taas hypätään muuhun asiaan, eli ihan tälläisiä tyhmiä paljastuksia, mutta osaan tehdä aivan mielettömän hyviä leivoksia, en ymmärrä miksi osaan tehdä herkkuja mutta en suolaista evästä.
79. Ja odotan NIIIIIN kovasti uutta taloa ja ihanaa isoa keittiötä jossa mahtuu tekemään muutakin kuin makaronia ;) Ja mihin mahtuu kaikki tupperin tavarat joita olen haalinut, ettei niitä ole ripoteltuna pitkin taloa.
80. Koska koti minulle on kaikki kaikessa, ja sen täytyy olla kunnossa (nyt kaikki jotka ovat käyneet meillä kysyvät missä kunnossa?) Mutta siis perusjutut kun on kunnossa jaksaa paljon paremmin.
81. Ja rakastan Emmerdalea, eli emmentaalia. Olen katsonut melkein joka jakson jo useamman vuoden ajalta. En edes aikaa ennen emmentaalia :D Ja oikeata emmentaalia inhoan :)
82. Ja minulla on aika ennen viime vuoden tammikuuta ja sen jälkeen. Silloin maailmani muuttui, Wallun maailma muuttui ja elämämme suunta muuttui aivan eri uomiin, ja en ole katunut hetkeäkään päätöstäni. Sitä olen kyllä katunut etten tehnyt sitä aiemmin, mutta kuten sanottua, kaikella on aikansa ja paikkansa.
83. Silloin oli ainut kerta kun olen oikeasti miettinyt vieväni Wallun eläinlääkäriin ja jättäväni hänet sinne. 20 minuuttia myöhemmin päätin että perkele periksi ei anneta :D
84. En ole ikinä pelännyt niin kovasti kuin silloin kun Wallulta leikattiin se neula pois. Olin täysin varma että en saa enää ikinä tuota karvapalloa syliini.
85. Eikä ikinä ole aika tuntunut niin pitkältä kuin Myyrmannin ostoskeskuksessa odottaessa Wallua neurologin tutkimuksista. Diagnoosia en ymmärtänyt enkä suostunut hyväksymään ennen kuin muutaman kuukauden kuluttua.
86. Ja ihanana haaveena olisi saada Wallun tassujälki tatuoituna, mutta kun olen onneton enkä osaa päättää mihin se tulisi. Ja kun ajatuksena olisi vielä saada myös Lilyn tassujälki niin se tekee asian vaikeaksi. Ja sitten pitäisi vielä mennä sinne tatuointiliikkeeseen.... huoh.... En osaa, auttakaa :D
87. Tää kone vittuilee miulle :) No siis tämä nyt tulee pätkittäin tänne. Niin minun on myös pakko saada melkein kaikki aussieaiheinen, onneksi tämä harrastus ei vielä ole kovin kallis koska suomesta ei niitä paljon löydy. Mutta kuolaan aina silloin tällöin noita jenkkisivuja.
88. Jarno on luvannut viedä minut Las Vegasiin katsomaan Ascan kisoja.
89. Ja sen jälkeen mie lupasin lähteä katsomaan Thaimaaseen kahdeksi viikoksi kuinka Jarno sukeltelee kalojen seassa. Mie en pääse sukeltamaan, enkä ehkä halusikaan.
90. Toisaalta omaan aika paljon yllytyshulluutta, joten jos tarpeeksi asiasta mainitsisi....
91. Koska kävinhän Egyptissäkin haudassa joka oli korkealla =korkeanpaikankammo, sekä onneksi se myös oli pieni ja sinne mentiin todella pientä käytävää pitkin =ahtaanpaikankammo.
92. Ja aikana ennen Wallua en voinut syödä ruokaa jos siinä oli karva. Edelleen minun täytyy nyppiä karvat pois mutta kykenen jo syömään :D Varmaan Lilyn tulon jälkeen opin olemaan myös nyppimättä :D
93. En pystynyt moneen vuoteen itkemään, nyt varmaan siksi itken senkin edestä. Minulla ei yksinkertaisesti erittynyt kyynelnestettä. Mutta sain hyvin kuorittua sipulit ;)
94. Herranisä 6 jäljellä... hmmm... Tein Jarnolle selväksi heti kun tavattiin että jos hän ei tule toimeen Wallun kanssa se ei todella ole koira joka lähtee talosta.
95. Toisaalta Jarnohan olikin varamiespalvelusta :D Ei muuten mennyt pitkään kun olin jo varma että eiköhän vakinaisteta työsuhde :D
96. Niin ja Wallu tuoksuu oikein tyytyväisenä myös kanelipullalle, ja se on maailman ihanin tuoksu. Lilystä en ole vielä löytänyt sen tuoksukohtaa. Piereskellä nuo kyllä kumpikin osaavat, ja se ei kuulu tähän ;)
97. En osaa edelleenkään leikata mustia kynsiä. Lilyn valkoiset on niin ihanat <3
98. Enkä trimmata koiraa. Osaan kyllä käyttää saksia, mutta se ei kuulemma ole sama asia.
99. Mutta sitten tahtoisin myöskin tietää että ketkä jaksoivat lukea loppuun asti?
100. Ja haluasin Hannalta, Elinalta ja Aijalta lukea 100 Faktaa :D

maanantai 31. toukokuuta 2010

Joensuun näyttelyhuumaa

Kuinka sitä pientä ihmistä voikaan jännittää seisominen, juokseminen ja seisominen? Mitähän se sitten on kun oikeasti mennään johonkin kokeeseen jossa pitää osatakkin VIELÄ monimutkaisemmat jutut? Lauantaiaamuna maha sanoi että ei tänään, jalat tutisi ja huumoritaju jäi kotiin. Kun saavuimme näytelmiin koira oli hieman ihmeissään että mitä ihmettä me tehdään paikassa jossa on NÄIN paljon kaikkea? Ja pisteenä iin päälle silläkin oli masu aivan kuralla, mahtoiko johtua illan synttärikakusta? Ja kaiken kruunasi ihana kesäsade, joka kyllä kasteli aivan täydellisesti. Mutta koirahan oli siis aivan ihana, omistaja ihmeissään kun tuomari ei katso hampaita vaan pitää itse näyttää ja sitten piti vielä kysellä että mitäs nyt kun sai keltaisen nauhan sijaan punaisen ;) Tuomari Diego Ramalho (Portugali) oli hiukkasen outo, ja tässäpä hänen arvionsa Lilystä:

Typical would like less splashes of the black on body still light construction, should show more steady movements around the ring. Ja tuloksena EH ja sijana 2.

Täytyy kyllä myöntää että oma jännitys näkyi koirassa, joka hieman pomppien meni eteenpäin ja yritti vaan istua kun olisi pitänyt seistä. Mutta kehän jälkeen sai kyllä mahtitaputukset, kun sekä omistaja että koira selvisivät kaatosateesta hengissä. Sunnuntaina minua ei enää ollenkaan niin paljoa jännittänyt jotenka koirakin toimi oikein hienosti, ei pomppinut ja seisoi kuin patsas. Pieni rakas elukka <3 Ja tässäpä tuomari Christian Stavarachen (romania) ajatuksia Lilystä:

In type. Lacking substance. Feminine. Head with good proportions. Good backline. Body with good propotions. Mediun size bones. Forefeet frech type. Metacarpus join should be stronger. Hindquarters well angulated. Tail well setted. Coat good colour. Good movements and good temperament. Ja tuloksena EH ja 1.sija!

Tuomari toivotti tervetulleeksi parin vuoden päästä uudelleen hänen kehäänsä ja kehui kuinka kaunis koira on. Ja minä raukka kun en ymmärrä mitään näyttelyistä ihmettelin että mitä nyt tapahtuu kun kaikki muut häviävät kehästä, että pitääkö sinne yksin mennä??? Saattoi sitä kehän vierellä seuranneita naurattaa :D Mutta siis mielestäni meni näyttelyt aivan mahtavasti, en olisi uskonut että noinkin hyvin debyytti menee! Kunhan pääsen koneen äärelle kotiin niin laitan kuvia kansioon, kuvaajana lauantaina toimi Hanna ja sunnuntaina Jarno.

perjantai 28. toukokuuta 2010

Lily rakas 1v neitokainen

Nyt on Lilyn synttäreitä vietetty, tarkempi selostus tulee heti kun kerkeän enemmän kuin 2 minuuttia istumaan tässä koneella ;) No kuvia voi käydä katselemassa täältä :D

keskiviikko 12. toukokuuta 2010

Jälkeä ja tottistelua

Wallun kanssa käytiin kruunaamassa paska päivä Liperin salolla. Ajattelin mielen virikkeeksi tehdä jäljen, kun alkoi pienellä taas herne keittämään päässä. Jarnon opastuksella menin "sopivan" näköiseen metsään ja aloin tekemään jälkeä. No ensimmäistä keppiä laittaessa huomasin että tämän alkaa muuttumaan suoksi, ja suopursut tuoksui oikein ihanalle. Lisäksi se suoalue oli niin täynnä risuja että käveleminen kauniisti oli täysin mahdotonta. Mietin vaan itsekseni että enpä laita edes kreppejä koska maasto on niin mahdotonta. Koirat autosta ja toiseen suuntaan lenkille, ja vajaan tunnin annoin jäljen vanhentua.

Lily kyytiin ja Wallu autosta, ja juuri kun sain valjaat koiralle alkoi sataa aivan kaatamalla vettä. Manasin mielessäni että tästä kun päästään niin kotiin peiton alle, tällä päivällä on ihan selkeästi minua vastaan jotain. Jana meni tosi hyvin, mutta ensimmäistä keppiä ei löytynyt, ei vaikka miten pieni mies pyöri ja etsi. Liinasta olin jo päästänyt janalla irti, maasto oli niin mahdotonta että ajattelin että en toistamiseen katkaise kättä. Seuraavat kepit nousivat aivan mahtavasti, ja mikä parasta koira toi ne minulle pitkän matkan päästä. Ja jos viime kesänä olisi ihan itsenäisesti ajanut jäljen eikä minua olisi tarvittu koko hommaan, on näköjään nyt mieli muuttunut (tai sitten se mietti että pitää pitää huolta ettei katkaise uudelleen kättä!). Koira odotti ilman mitään käskyä ja kun olin tarpeeksi lähellä jatkoi vasta matkaansa.

Viides keppi ei myöskään tuntunut löytyvän millään, mutta aikansa etsittyään nousi sekin sieltä. Ja kun koko jälki meni näin hyvin niin mitä tekee ohjaaja? Menee uudelleen jäljen alkuun koska yksi keppi sinne jäi. Kellosta katsoin aikaa niin 8min etsi keppiä, ja löysi kuin löysikin sen! Sitten juhlistimme tätä kyseistä löytöä hk:n sinisellä ja lelulla. Sen verran oli kuitenkin herneet saaneet kyytiä ettei lelun kanssa pitkään jaksanut riehua, ja loppumatkan kotiin olikin aika hiljaista miestä takakontiassa ;) On se vaan ihan uskomaton eläin!

Tottistelusta en sen enempää, kuin että kuvia löytyy http://wallulily.kuvat.fi/kuvat/Josepan+treenit+11.5.2010/
Tässä yksi todella sumuinen kuva, mutta kiteyttää meidän treenit Lilyn kanssa niin hyvin että en välitä epätarkkuudesta (koska sitäkin treeneistä löytyy) Eli tässä meidän luoksetulo:

maanantai 3. toukokuuta 2010

Viikon vilinät




Toissa viikon sunnuntaina lähdettiin käymään Uimaharjussa mätsärissa, joka meni tosi hyvin. Tuomari oli hieman outo mutta Lily oli kyllä tosi taitava pikkulikka, vaikka ei paljon harjoitusta olekkaan alla. Ekana oli ihan ihmeissään taas muista koirista, mutta keppi ja porkkana alkavat toimia, ja ei mennyt pitkään kun tyttö rentoutui ja sen jälkeen olisikin halunnut kaikkia vaan tervehtimään. Tässä vielä muutama kuva meidän melkein hienosta poseerauksesta. Niin ja saatiin siis punainen nauha mutta ei sijoituttu millään lailla.


Mätsärissä käytiin myös nyt vappulauantaina, ja siellä oltiinkin sitten sinisten nauhojen kolamnsia. Eikä ihme ettei saatu punaista nauhaa, saatiin nimittäin Susu kanssakilpailijaksi. Mutta nyt oli tosi hieno huomata, että nyt Lily alkaa olla jo ihan pro tuossa koirien kohtaamisessa, ja ei ottanut yhtään kierroksia vaikka koiria oli taas todella paljon. Nyt alkoi myös seisomine onnistua, ja meinataan vielä yhdet mätsärit käydä ennen kun Joensuun kehiin mennään ensi kertaa viraalisesti koira esittämään. 

Treenaamassa käytiin taas tiistaina ja kyllä minulla pitäs olla se videokamera mukana joka kerta, niin tyhmiä virheitä mie teen vaan uudestaan ja uudestaan. Lilyn kanssa oltiin ekana hyvät tavat ryhmässä, ja seuraaminen namin avulla tarkoittaa meillä syödään mamin sormet. Hyvin pikkulikka jaksaa treeneissä, ja vaikka tehtiin ohitusharjoituksia niin ei muista koirista välitä ollenkaan. Luoksetulon olenkin jo luvannut nauhalle ottaa, katsotaan jos nyt alkuviikosta sen saisin tehtyä kun videokamera on jo latauksessa. Vauhtia ei nimittäin ainakaan koiralta puutu. Mutta siis eihän me mitään järkevää vieläkään saada noissa treeneissä aikaiseksi, kunhan pidetään hauskaa.

Hilkka oli katselemassa muitten suorituksia, ja otettiin sitten Wallu esiintymään. Noudossa aletaan sitten aika alusta, ei nimittäin pidä hyvin kapulaa. Se täytyy uudestaan muistutella koiralle. Ruutu on nyt niin hyvin sisäistetty että taidan kysyä Merjalta mitä sitten tehdään, kuinka sen saa menemään sinne ruutuun maahan. ja sitten se meidän seuraaminen, se on UPEAAA!!!! Mie vaan oon niin ylpeä siitä kontaktista jonka olen saanut tuolle koiralle rakennettua. Olen minä jotakin osannut opettaa oikein ;)

Ja perjantaina metsä näytti siltä että olisi jo aika korkata jälki tältä kesältä. Ja oli muuten hieno jälki! Hilkka teki meille pitkän suoran, jonka päässä oli vasempaan kulma. Vasempaan siksi koska sitähän koko viime syksy tahkottiin ja ihmeteltiin mikä siinä on kun koira ei vaan suostu vasemmalle kääntymään. No nyt ei sitä ongelmaa ollut, jälki meni aivan täydellisesti ja vasemmassa kulmassa ei mitään ongelmaa ollut. Koira oli tyytyväinen ja omistaja varmaan vielä tyytyväisempi :D Voi kun olis jo ens viikon torstai :D

Muuten ollaan vaan oltu ja touhuttu yhdessä ja erikseen, ja yritän Lilyä opettaa nostamaan tavaroita minulle. Kovasti se yrittää mutta kun ei pysty. Muutama onnistunut yritys on jo ollut, ja uskon että kyllä se sen vielä hokasee, mutta  taitaa entinen elämä vielä kummitella eikä rohkeus riitä minulle asti tuomiseen. Mutta pikkuhiljaa, kyllä se tästä. Tänään lähdetään Kemiin katsomaan pieniä vauvoja joita Merjan luokse on syntynyt, ja ens viikolla alkaa ihan tosissaan treenit, eli jälki ja haku!

perjantai 16. huhtikuuta 2010

Päivittelyä

Paljon on tehty ja touhuttu, sekä yhdessä että erikseen. Lapsukaiset olivat Jarnon hellässä huomassa kun mie lähin Tukholman risteilylle Aijan kanssa. Ja koska enhän mie osaa ihan vaan hurvittelemaan mennä, oli aiheena Innovaatio 2010 ja koirat, tietysti. Paljon uutta asiaa tuli opittua, ja toivotaan että myös apua saadaan, sillä aion viedä Wallun tänne koulutukseen. Toivotaan että David osaa auttaa meitä. Aijan kanssa oli kyllä hauskaa ja viikonloppu meni tosi nopeasti, vaikka kotimatka venyikin hieman. Käytiin Heidiä moikkaamassa ja ostamassa koirille tuliaiset, jonka jälkeen suunnattiin Hollolan nahkapajaan ostamaan koirille hihnat ja Lilylle panta. Siitä Jyväskylän kautta kotiin. Kyllä oli vastaanotto kun pääsin kotiin, oli tainnut olla ikävä.

Lilyn kanssa käytiin tiistaina ekaa kertaa Josepan treeneissä. Koulutuksen aiheena oli hyppy ja nouto. Hyppy oli aika pelottava, mutta hieman rohkaisua ja hyvin toimi. Olin tosi iloinen kuinka hyvin Lily otti kontaktia eikä välittänyt juurikaan muista koirista. Miehetkin olivat tosi ihania, varsinkin Pekan syliin olisi ollut ihana mennä. Noutoa ei vielä edes yritetty, koska Lily ei mielellään ota mitään suuhunsa, ja sitä treenataan nyt ihan muulla kuin noutokapulalla. Otettiin sitten maahan menoa ja istumista lätäkköön. Meidän neiti kun ei märkään istu. No nyt istuu :D.

Sitten otin Wallun, ja olipas muuten hassua kun jotenkin olin vielä Lilyn prinsessamoodissa ni Wallu katto kun mielenvikaista, että ei minua ennen ole noin koulutettu. Joten pieni hiljainen hetki ja takaisin siihen mitäs me jätkät tilaan, ja kappas alkoi homma toimia. Otettiin noutoa, jota ekan kerran otin hihnassa, koska Wallulla on ollut nyt tapana varastaa lähtö. Nyt ei sitä edes yrittänyt, ja 3 kerran jälkeen voisi melko täydelliseksi noudon sanoa.  Vielä pitää pitkäjänteisyyttä pitämisessä harjoitella, mutta muuten liike alkaa olla kasassa. Ja on kyllä yksi Wallun lempiliikkeitä. Sitten otettiin seuraamista, ja ilman namia kädessä koira kulki n. 20 askelta todella hyvässä kontaktissa, vaikka toki otin myös lyhempiä pätkiä, ja ihan myös sitä että istutaan vaan ja kun ottaa kontaktia niin saa palkan. Eli sekin alkaa toimimaan. Sitten vielä muutama luoksetulo, jossa edelleen tulee eteen hieman sivulle, eli täytyy edelleen ottaa hyvin lyhyttä matkaa ja vahvistaa sitä että tulee suoraan eteen. Mutta mistä olen erittäin tyytyväinen on se, että Merjan oppien mukaan viskasin palloa (mukamas) eteenpäin ja sitten kun koira kääntyi pyysin menemään maahan. Ei nyt vieläkään Heidin Pasin tyylinen maahanmeno, mutta aika lähellä ollaan jo. Sitten otinkin maahanmenoja pallolla palkaten, ja alkoi taas lamppu palaa pienen koiran päässä että ai näinkö se olikin. Kyllä oli hyvä mieli treenien jälkeen, mutta voittajan on hyvä hymyillä kun omistaa kaksi noin ihanaa koiraa ;)

Muuten ollaan vaan oltu ja pikkuhiljaa totutettu Lilyä talon tavoille. Hyvin alkaa neiti tottua meidän rytmeihin, ja yksinolokin alkaa sujumaan. Kun vaan muistan jättää paidan näkyville. Hihnassa kulkeminen alkaa myös onnistua, ja olenkin jo siirtynyt siihen että käytän koirat yhtäaikaa ulkona. Muutamana päivänä viikossa yritän kyllä käydä kummankin kanssa erikseen ihan jo siitä syystä että kumpikin tarvitsevat sitä "omaa" aikaa. On ollut niin sumuista että kuviakaan ei ole tullut otettua.

Niin ja terveydestä sen verran, että Wallun särkylääkkeitä on nyt alettu vähentämään, eikä ainakaan vielä ole missään näkynyt. Lilyn kanssa käytiin vielä kerran eläinlääkärissä koska se röhinä mikä sillä oli tullessa meille alkoi taas kuulumaan, ja halusin olla ihan varma että mitään vakavaa ei ole. Otetiin samalla myös välikuvat ja niissä näkyi todella nätit jalat, eli ei pitäisi mitään ongelmia olla. Mennään siis varmaan syksyllä virallisiin kuviin. Mutta nenäpunkkihan se koiralta löytyi, ja on siis ollut jo pitkään koska ei enää vastannut perusoireita. Kurkku katsottiin ja siellä nielurisat olivat todella turvonneet ja punaiset. Joten kummallekkin koiralle lääkitys päälle, ja muutamaan päivään oireet hävisivätkin. Josko nyt voitaisiin tämä sairastelu unohtaa ja keskittyä olennaisiin asoihin, kuten siihen että sain Lilyn pentuhakuryhmään, jossa siis aloitetaan ihan alkeista  koko porukka. Wallu pääsi toivottavasti Moonan jälkiryhmään, joten nyt vaan odotetaan että talvi loppuu ja metsät sulavat.  Ja ensi viikolla mennään Kemiin Merjan oppiin, niin siitä se tokoilukin alkaa Lilyn kanssa. Wallulle rupean nyt opettamaan tunnaria uutena liikkeenä, kun muut alkavat jo olla hieman "tylsiä". On muuten kätevä kun voi Wallulla harjoitella ekana liikkeet niin tietää sitten mitä voi Lilylle tehdä :)

Niin ja tänä aamuna Lily pääsi tapaamaan Turrea, ja olikin ihan liian pitkä aika siitä kun oltiin Elinan kanssa käyty lenkillä. Turre rakastui aivan täysin, korvat rullalla ja naama onnellisena yritti antaa Lilylle rakkautta. Lily oli sitä mieltä että josko unohdetaan rakkaus ja ollaan vaan kavereita, mutta Turre oli niin sinnikäs että lopulta joutui raukka hihnaan kun Lily ei oikein ollutkaan myötämielinen. Wallu oli kotona nauttimassa yksinolosta, ja oli kyllä nauttinutkin, sen verran tukka oli sekaisin kun ovelle tuli, että ilmeisesti oli uni maistunut. Niin muuten maistuu Lilyllekkin, kepsahti sohvan nurkkaan eikä sieltä juuri ole karvaakaan väräyttänyt. Se on rankkaa olla pieni rakastettava koira <3

keskiviikko 31. maaliskuuta 2010

Päivitystä

Jaahas kyllä se aika menee kahden koiran kanssa riekkuessa vielä nopeammin kuin mitä yhden. Lilyn käytin uudelleen eläinlääkärillä kun ei tuntunut antibiootista olevan apua, ja katsottiin kohtu ja virtsarakko ultralla. Edelleen miusta on outoa käydä tuon koiran kanssa eläinlääkärissä, kun kaikki on niin helppoa. Edelleen siellä tulehdus näkyi joten uusi kuuri antibioottia. Nyt onkin asia täysin kunnossa, saadaan nukkua yöt ihan kaikessa rauhassa ja kotona ei aina odota pissilammikko. Muutenkin tuntuu että Lily alkaa kotiutumaan, nytkin se nukkuu eteisessä kaikessa rauhassa, eikä koko ajan vouhkaa ympärillä.

Juoksuissa aletaan päästä tärppipäiviin, ainakin siitä miten pylly heiluu Wallun edessä. Wallu on kyllä vieläkin sitä mieltä että jospa pidetään tämä suhde vaan ihan kaveripohjalla. Kummankaan kanssa ei juurikaan mitään järkevää olla tehty, ihan vaan oltu ja opeteltu elämää. Kiriä käytiin morjestamassa viikolla ja kyllä noilla oli niin hauskaa keskenään :D Wallu oli kyllä edelleen sitä mieltä että pikkusiskoa on suojeltava, mutta toisaalta se onkin parempi kun Lily ei itseään osaa kyllä suojella. Tietysti räksyttämisen määrällä voisi olla joku vakio, ettei koko aikaa tarvis ;)

Yhdessä ja erikseen ollaan hihanlenkeillä käyty, ja sunnuntaina saimme paljon kaivattua apua tuohon remmissä rähjäämiseen. Aija tuli Rinin kanssa kävelemään kaatosateeseen ja huomattiin, ettei tilanne ole läheskään niin paha kuin miltä näyttää. Lily vaan on epävarma ja se näkyy haukkumisena, ja kunhan saadaan hyviä harjoituksia alle niin uskon että Lilykin oppii kävelemään yhtä hyvin kuin Wallu. Onkin muuten ollut hassu huomata että Wallu on jotenkin ottanut tosissaan tuon isoveljen tehtävän, ja käyttäytyy paljon aikuismaisemmin. Ja täytyy kyllä myöntää että oikeaa hermolomaa on välillä kun touhuaa Wallun kanssa :)

Rinistä vielä sen verran että löysivät Lilyn kanssa täysin oman sävelen, johon ei Wallulla ja Nevellä ollut mitään sanomista. Vaikka kumpikin yritti kovasti päästä leikkiin mukaan. Lily leikkii aika rajuja leikkejä, mutta ei se missään nimessä ole päälle ensimmäisenä menossa, vaan kuten esim. Kertun kanssa yrittää olla kaikkien kaveri. Kerttu näytti hammasta useaan otteeseen niin Lily kun on päättänyt että se on kaikkien kaveri niin sitä se myös on.

Kunhan nuo juoksut loppuvat niin sitten mennään kaupungille katselemaan ihmisvilinää ja käydään koulutuskentällä katselemassa mitä siellä voisi tehdä. Pikkuhiljaa voisi alkaa myös treenailemaan, mutta katsotaan nyt, en liian aikaisin halua asiaa aloittaa. Antaa nyt pikkuisen tottua meidän elämään ja sen ehdoilla nyt mennään. Ja toivotaan että lumet alkaisivat sulaa ;)

torstai 18. maaliskuuta 2010

Juoksuillaan

Lily on nyt tehnyt tarpeitaan sisälle ja hieman olen asiaa ihmetellyt, ja eilen aamulla pissi oli ihan ruskeaa. Tekipä sitten pissit vielä Mustiin ja Mirriinkin sisälle. Soitin eläinlääkärille ja sain Simoon ajan iltapäiväksi. Sain otettua pissinäytteen ja tulehdustahan se näytti, joten laitettiin antibiootit niskaan ja loput mukaan. Lämpö oli myös koholla. Aamulla katsoin lattialle että pieni veritippa oli, ja katsoin että josko ne juoksut alkaisivat, mutta mitään merkkiä ei vielä asiasta ollut. Päivällä käytiin lenkillä ja katsoin Lilyn pissiä, joka oli jo normaalimman väristä mutta verivana jäi jälkeen. Kotiin päästyä tutkin koiran ja mitään ei näkynyt. Tunnin päästä Wallu rupesi ihmettelemään Lilyn takapäätä ja yhdessä ne tutkivat että mikä siulla täällä on, otin Lilyn lattialle ja katsoin uudelleen, niin kas kummaa siellähän paikat alkoivat turvota ja verta oli kuin Niagaran putouksilla vettä. Eli heti kun Jarno tulee kotiin lähdetään sitten ostamaan juoksupöksyjä. Jipii! Lenkistä vielä sen verran että arvatkaapa oliko hieman pupun jätöksiä, joita Wallu ei ennen ole syönyt, mutta yleisen painostuksen eli Lilyn alaisena kyllä herkut maistuivat. Hyi yök ei muuten koirat tänään pusuttele meitä!

tiistai 16. maaliskuuta 2010

Uusia tuulia

Hieman on ollut muutoksia elämässä viime aikoina, joten yllättävästi blogin päivitys on jäänyt vähemmälle. Ei me kyllä mitään kovin järkevää olla Wallun kanssa tehtykkän, joten varmaan siksikin ei ole tullut kirjoiteltua. Wallu oli joululta sairaslomalla tosi pitkään, joten se rajoitti tekemistä aika tavalla. Nyt kuitenkin lääkitys alkaa puremaan ja vauhtia ja vaarallisia tilanteita tuntuu piisaavan entiseen malliin. Yritän saada myös Wallun toisen blogin päivitettyä. Mutta josko ensin vaikka tämän yhden ;)

Suurin muutoshan meillä näkyy jo blogin etusivulla, eli meille on tullut uusi koira! Tarkoituksenahan on ollut jo pitkään löytää Wallulle pikkusisko, mutta siis pentuahan me ollaan etsiskelty. Ja kuten olen aina sanonut, ei kodinvaihtajaa tähän taloon.... Ja jos värin saa valita niin ei blue merleä.... Eikä varsinkaan eriparisilmiä.... No sellainen meille nyt tuli Tampereelta Virtasen Minnalta Of Gurrent-kennelistä. Miksi Lily? on ihmiset moneen kertaan kyselleet? No siis päivällä saimme tietää ettei meille syntynyt pentua, ja illalla luin sähköpostejani, ja katsoin että jaahas onpas taas kodinvaihtajakoira. Joku koirassa kuitenkin pysäytti ja aloin katsomaan sukutaulua tarkemmin. Eli Moona joka oli minulla hoidossa, on Lilyn isotäti. Ja isänä on Tuiren kasvatti ihana Nemo, jota en ole tavannut (tietääkseni) mutta josta tiedän kuitenkin aika paljon. Mutta no, ajattelin että ei siitä mitään tulisi ja vaikkakin kaverit eivät helpottaneet asiaa sanomalla "ota siitä koira", pystyin nukkumaan yön yli. Aamulla ensimmäinen ajatus oli että pakko kai se on ottaa yhteyttä, koska kyllähän siinä sitten tulee esille jotain miksi en ottaisi koiraa. Mutta eihän siinä tullut, Minna kuulosti tosi mukavalta, koira kuulosti tosi mukavalta ja niinpä seuraavana aamuna suunnistimme Kemistä kohti Tamperetta. Lily oli siis edellisenä päivänä palautunut Minnalle, joten pitkään hän ei ollut vielä kerennyt olemaan kasvattajan luona. Autossa mietimme että Wallu saa päättää, miten homma menee, ja Walluhan päätti. En muista millon sillä olisi ollut noin hauskaa! Nuo kaksi olivat ihan kuin kaksi marjaa, ja sitä ilon ja riemun määrää! En tiedä mikä tuossa pienessä on mutta jostain syystä se sulatti minun ja Jarnon sydämen heti sillä hetkellä kun näimme hänet. Joten yhtäkkiä huomasimme että meillä on 2 koiraa autossa ja aloitimme kotimatkan Joensuuhun. Matka oli pitkä ja pysähdyksiä teimme monta, mutta viimein pääsimme Joensuuhun ja Wallu pääsi syömään synttärikakkua, sillä Wallu on jo iso mies ja täytti 3v!

Yhteiselo on kaikin puolin lähtenyt varsin mallikkaasti liikkeelle, mutta tietenkin Lilyn kanssa on monta uutta asiaa tullut esille ja jotkut niistä hieman vaikeuttavatkin arkea. Mutta kyllä me niistä selvitään ;) Avasin kuvagalleriankin kun nyt tulee näköjään tuota kameraa kanneltua taas mukana niin saa otettua pariskunnasta kuvia. Tässä vielä tuo osoite joka löytyy myös otsikosta wallulily.kuvat.fi .