Perhe-elämää

Eilen kokeiltiin ensimmäistä kertaa perhe-elämää Jarnon luona, kera kummankin koiran. Wallulle oli laitettu makkariin koiraportti, jonka läpi sai katsella menoa ja meininkiä. Lily oli ihan elementissään tyttöjen kanssa, ja hyvin totteli Nooraa. Noora oli niin ylpeä kun sai käskettyä Lilyn istumaan, ja alas käskyä silloin tällöin myöskin harjoiteltiin. Vauhti oli välillä aika hurja, ja Lily sitten vahingossa kaatoi sohvan. Se hieman vähensi vauhtia ;) Wallu käyttäytyi oikein todella hienosti, katseli kyllä portin takaa mutta rauhallisena eikä stressannut yhtään. Minulla oli hallituksen puhelinkokous jonka menin makkariin Wallun seuraksi hoitamaan, ja huomasin sivusilmällä kun Noora tuli minulle jotain näyttämään portin yli niin että kädet olivat Wallun päällä. Ja mitä W tekee? Siirtyy pois nukkumaan parempaan paikkaan, ihan ilman ärinöitä. Taitava pieni koira, kenties tästä meidän perhe-elämästä vielä jotain tuleekin!

Illalla Aija "koiranvahti" Tanskanen saapuu tyttöjen kanssa, ja aamulla lähdetään Wallun kanssa sitten Helsinkiä päin. Tarkoituksena on siis käydä Espoon Eläinsairaalassa tarkastamassa, mihin Wallun luutuma lähtee muuttumaan. Jarno sai muutettua röntgenkuvat normikuvamuotoon, joten laitan ne toiseen blogiin ja sama tehdään sitten noille tulevillekkin kuville. Lily jää kiduttamaan Riniä ja Neveä, ja tiistaina saadaan sitten selvyys Lilyn verikokeista. Wallun kanssa nautitaan sitten äiti-lapsi päivää Lahdessa, jonne menen yöksi koska epäilen että en jaksa ajaa tuota matkaa saman päivän aikana. Ja saadaan kuulemma nähdä myös pentuja, nyt onkin ollut hyvin pentupainotteista tämä minun elämä.

Eilen olin nimittäin vahtimassa Miimin pentuja, ja kylläpä ei pentujen vahtiminen tuon helpompaa voi olla. Pennut olivat kyllä aivan ihania, ja Aija kävi räpsimässä myös muutaman kuvan riiviöistä, ja samalla käytti minun riiviöt lenkillä. Oli kuulemma viimeinen kerta kun minun opastuksen mukaan lähtee koirien kanssa lenkille, oli nimittäin hevoten ohi kulkenut lenkkireitti. Ja hepat olivat ollaan koiraystävällisiä ;) Kyllä mikään ei voita pentutuoksua eikä sitä ihanaa pentumasua, pusuista puhumattakaan. Ja pusuja sain kyllä aivan riittävästi, taisi kaikki käydä vähän väliä sylissä niitä jakamassa.