Päivitystä elämään

Jaahas taas se aika menee kun on mukavaa. Mistähän sitä alkas... Paljon ollaan reissattu ja nähty. Lily pääsi Minnan luo tyttöjä kiusaamaan viikonlopuksi, kun me suunnattiin Hämeenlinnaan Heidin ja Timon ihaniin häihin. Meinas roska mennä kirkossa silmään, oli se niiiiin kaunista. Wallu taas pääsi Aijan hellään huomaan kiusaamaan Riniä ja Neveä. Rakkaus on kuulemma syttynyt Neveen, ja Rini on vaan kiva kaveri. Niin se vaan on, rakkaus on ikuista, kohde vain vaihtuu. Tässä tapauksessa epäilen suurena syynä olevan sen että Neve ei sano W:lle takas ja Rini sanoo ;) Helpompi uhri rajulle rakkaudelle! Lily oli kuulemma ollut oikein nätisti, ja oli oppinut uusia temppujakin, mm. kuinka käyttää hyväksi avonainen ikkuna suuntaan ja toiseen. Olipa kuulemma päässyt jopa Minnan viereen nukkumaankin <3 On se tyttö ollut onnellinen. Wallu taas oli ollut hyvinkin hellyydenkipeä, Aija pääsi nauttimaan W-miehen rajuista kielisuudelmista. Mikä ihmeellisisntä, olipa W jopa ruvennut Aijalle kantamaan roskia, joka on siis sen bravuuri ja jota ei ihan jokaiselle tehdä. Aijasta onkin tullut meidän hovikoiranhoitaja, taitaa kohta olla enempi kotona koirien kanssa kuin mitä me. Koska maanantaiaamuna me W-miehen kanssa lähdetään viettämään laatuaikaa kahdestaan Helsinkiin Espoon eläinsairaalaan. Ja koska olin laiska ja en jaksanut tehdä sitä yhdeltä keikaukselta, varasin hotellihuoneen Hotelli Salpauksesta Lahdesta. Oli muuten uskomaton palvelu, ilmoitin että josko saisi huoneen mahdollisimman alhaalta ja läheltä hissiä, koska koira on nukutettu. Koska heillä ei ollut siinä koirahuonetta he lupasivat sellaisen tehdä jotta saadaan helposti koira huoneeseen. Uskomatonta!

Wallun kanssa ollaan tehty jälkeä, ja edelleen täytyy vain ihmetellä kuinka hyvä tuo koira siinä on. Ainut mitä huomasin on se, että jos on tuttu ihminen tekemässä jälkeä, muuttuu jälki haahuiluksi ja ottaa tosi helposti ilmavainua. Sitten kun vieras ihminen tekee jäljen on paljon tarkkaavaisempi eikä ilmasta ota olleenkaan vinkkejä. Ja sattuipa Kemissä sellainen ihme, että meinasi keppi jäädä metsään. Onneksi Merja oli merkannut kepit ja pysäytin koiran. Ihmettelin kun kukee suoraan päältä, selvästi merkkaa mutta ei nosta. Ei sitten millään. Kunnes sain kepin käteeni ja syy selvisi. Etanan ryökäleet olivat hyökänneet keppiin enkä yhtään ihmettele kun ei meinannut suostua nostamaan. Seuraavalla kepillä oli ilmeisesti varma että myös siinä on keppi ja porskutti suoraan yli. No älysi hyvin nopeasti että näin ei tehdä ja niinpä sieltä viimeinenkin keppi nousi. Oli muuten yllättävän hyvä treeni, ei tuollaista joka kerta tapahdukkaan. Illalla olikin aikasta väsynyttä poikaa!

Lilyn kanssa ollaan nyt palkkauskiellossa, joten ei myöskään olla tehty kuin noutoharjoituksia ja paikallaanoloa, on se nimittäin niiiiin vaikeaa olla pongahtamatta ylös. Mutta kyllä se kun pieni saa ajatuksesta kiinni niin alkaa toimimaan. Hakuiltu ollaan siis nyt kokonaista kaksi kertaa ja toisella kertaa otettiin raunioradalla umpipiiloukoilla. Eka ukko näytti Lilylle että hänellä on namit ja pinkaisi piiloon. Koira singahti suoraan piiloon, ja toisella sama homma, ukko vaan näyttäytyi mutta silti tyttö sen löysi. Kolmanella mie hieman ryssin, on nimittäin aika tarkkaa tuo lähetys. Mutta kolmaskin löytyi ja siitä sitten kunnon palkka. Pääsipä Lily vielä riehumaan patukan kanssa, leikittäjänä Seija.

Mutta siis toissaviikollahan Lily taas paskoi sisälle, autoon ja hyvin lukuisia kertoja ulos. Myös oksennuksesta saimme nauttia. Tiistaina sitten aploi hermot että eihän tuo nyt normia ole, ja menimme Martinan luokse näyttäytymään. Epäilynä haimatulehdus josta lähti verinäyte labraan. Ja labrahan tekee testit joka toisen viikon maanantaina ja tietenkin se meidän tuurilla on vasta ensi maanantai. Nyt pieni on pitkällä antibioottikuurilla ja erikoisruokavaliolla, jotta saataisiin masu rauhoittumaan. Epäilyksenä oli että se virtsatietulehdus olisi syypäänä tähän inhokkiin. Katsotaan miten homma menee, tiistaina saadaan tulokset.

Joten siis ensi viikolla toivottavasti saadaan kummankin koiran diagnoosit, siis tosiaan Wallun kanssa mennään Janin luokse katsomaan lonkkia, ja saadaan päivitys tilanteeseen missä mennään lonkkien kanssa. Siitä sitten myöskin lisää ensi viikolla.

Ja sitten pennuista :) Mie sain olla mukana Merjan pentujen silmäpeilauksessa, joka oli tosi mielenkiintoinen. Miehän en ole ennen ollut silmäpeilauksessa mukana, ja oli niin mukava lääkäri jotta mie taidan syksymmällä viedä Wallun tuonne Ouluun peilautukseen. Ja ei, sillä ei ole ollut mitään vikaa silmissä mutta kun ei ole muutakaan paikkaa mihin rahaa laittaa ;) Ja pennut oli ihania, ja mie ihastuin ihan täydellisesti pieneen blue merle poikaan, onneksi sillä oli jo koti ja minulla ei oo ihan hetkeen koiranpaikka vapaana :) Ja en mie kuitenkaan taida tästä aussierodusta muuttua muuksi.

Muuten elo on ollut ihan rauhallista, ja ollaan keskitytty ihan vaan pieneen puuhailuun, meinasinpa jopa viedä tuon väkkärän katsomaan agilityesteitä tässä päivänä muutamana. Katsotaan mitä mieltä pieni on asiasta. Se kuitenkin olisi tarkoituksena ottaa syksyllä ohjelmistoon kun pk-lajit menevät talvitauolle. 

Niin ja käytiinhän me Aijan ja tyttöjen kans lenkilläkin ja Lily ja Rini eivät ilmeisesti osaa päättää kumpi on isompi Bitch, mutta uskomattomalla liikeradalla Aija selvitti homman miun kattoessa vierestä. Koiruudet pääsivät myös rypemään lammessa, josta pitäisi saada kuvia. Niitä odotellessa ;) Ja pääsipä Lily ihan mereenkin uimaan, ja ei haitannut yhtään uusi juttu, ihan samalla lailla sinne ponkaisi!

Ja Aijan ottamiin kuviin pääsee tästä.