"Lysti ja Tuittu"

"Lysti ja Tuittu"

sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Tokoilua ja reissaamista

Kuvat on ottanut Satu Kemissä, meidän vakkaripuun alla. Neidon mielestä poseeraus on perin vakavaa hommaa, ja siis kerrankin saatiin ilman kieltä ja pystyssä olevia korvia olevia kuvia? Kertulla kyllä oli hauskaa :D

Neito oli siis tottelevainen koira ja aloitti juoksut juuri silloin kun pitikin. Joten nyt siis viimeisen ykkösen metsästys siirtyy joko joulu- tai tammikuulle. Sanoin neidolle aamulla jotta tänään illalla olisi hyvä aloittaa juoksut, ja illalla siksi koska miulla oli Jarnon vanhempien Eetukoira hoidossa, ja en tiennyt miten vanhuksella hormoonit hyrräisivät. Ja samalla kun Eetu astui ovesta, alkoi neito tiputtamaan. Aivan loistava ajoitus!
Mutta jotta ei treeneistä tulisi ihan supertylsiä, alettiin sitten avoimen luokan liikkeiden harjoittelu. Nyt koira pysyy jo levollisena paikkamakuussa puolisen minuuttia vaikka lähdenkin piiloon. Tähän kulutetaan nyt aikaa ja treeniä, jotta saadaan liikkeestä varma. Kuitenkin se että Lilyn jätän muiden koirien kanssa ja lähden itse tilanteesta, on sille treenin paikka.

Muutaman kerran olen nyt jäävissä kävellyt koiran taakse, ja maassa se onnistuu, koska sitä ollaan otettu useasti viime keväänä. Seisoen liike on tosi epävarma, mutta kokeilen nyt Moonan neuvojen mukaisesti jättää sille lelun jota kytätä, ja sillä vahvistaa sitä että seisotaan vaikka maailman tappiin eikä liikuta.
Kaukkareita aloin myös opettamaan, mutta ne saa odottaa tehotreeniä vielä pari viikkoa, sillä sitten mie jään sairaslomalle ja en saa juurikaan liikkua. Joten mikäs sen parempi kuin opettaa kaukokäskyt neidolle.
Seuraamista ollaan nyt junnattu ihan koko rahan edestä, ja siinä ollaan edistytty todella paljon. Moonan naksutinsormi on varmaan krampissa asian takia ;) Mutta mikä se meidän ongelma on? No neito ei osaa käyttää edelleenkään takapäätään enkä minä osaa kääntyä vasemmalle! Oltiin Kemissä ja Merja hommasi meidät yhteistreeneihin Kelhälän Helin opastuksella. Ekana käytiin Merjan kanssa kahdestaan katsomassa meidän ongelmia, ja sen jälkeen lähdettiin yhteitreeneihin. Kyllä täytyy sanoa että jos ei ulkopuoliset pidä koiraihmisiä hulluina, ni viimeistään siinä vaiheessa maine on varma kun kävellään parkkipaikalla ja muutama nainen katsoo vierestä, ja kiljutaan ja kannustetaan. Ja vasta kin sain jotain järkeä asiaan otin koiran kyydistä. Nimittäin Merja sai kyllä peräpään liikkeelle ja koiran kääntymään, mutta minä en. Mutta kyllä se alkoi minultakin luonnistumaan. Koira oli kyllä jo hieman tylsistyneen näköinen kun samaa laatikkoa käveltiin ;) Just silleen miks miulla on noin jalaton omistaja, ettei osaa näinkään yksinkertaista asiaa. No nyt sitten ollaankin ruokakuppitreeniksi otettu peräpään käyttö. Otettiin seuraavana päivänä vielä kaupungilla Satun ja Kertun kanssa samaa treeniä, ja kyllä se pikkuhiljaa sieltä alkaa luonnistumaan. Sitten keksitään seuraava viilauksen kohta seuraamisessa ;)

Pitäisi taas saada videolle treenejä, niin osaisi taas jäsennellä hieman ajatuksiaan. Ja tietysti huomaisi ne miljoonat pienet jutut jotka voisi parantaa. Mutta on se vaan tuo elukka niin ihana, kun se tekee niin täysillä hommia, eikä tylsisty vaikka miten jankattaisiin jotain asiaa. Mutta siis avoimen pysäytykset ja hypyt jätetään sitten ihan suosiolla siihen kunnes ollaan saatu se viimeinen ykköstulos, koska mie tiiä tasan että se muuten näkyisi parhaillaan niin että sitä viimeistä ykköstä sitten metsästettäisiin maailman tappiin asti.
On se vaan ihana kun meillä on niin monentyylisiä kouluttajia, Kiitos vaan Merja, Moona ja Aija :)

perjantai 28. lokakuuta 2011

Syysloman hauskutuksia

Aija tuli Joensuuhun ja siitähän piti ihan ehdottomasti ottaa kaikki irti. Taidettiin käydä joka päivä jossain :) Treenattiin, lenkkeiltiin ja parannettiin maailmaa. Treeneissä sai nauraa neidolle, sillä neitohan teki parhaansa viihdyttäkseen Aijaa. Esimerkkinä A-esteen yli mennään sen sivusta, mami painostaa enkä tee mitään ellei puhuta tikutaku äänellä ja ei, en muista kuinka mennään maahan mutta osaan toki monta muuta liikettä.

Saatiin myöskin melkein vuoden ajan mietinnässä ollut VH1 siivottua. Aija istui koneella ja piti minulle seuraa ja minä järjestelin vaatehuonetta. Tuohan oli ehdottomasti se mihin Aijan pestasinkin.

Nyt kokeiltiin myöskin uutta konstia neitojen lenkittämisessä. Lily ja Neve kun eivät ole olleet juuri ylimpiä ystäviä. Käytiin siis treenaamassa ja täytyy muuten sanoa että treenit olivat vallan mainiot. Sen jälkeen lähdettiin lenkille niin että Lily ja Rini ovat vapaana, ja Neve hihnassa. Ja välillä Rini ja Lily hihnassa ja Neve vapaana. Puolen tunnin jälkeen neidon hattivatti oli niin järkyttynyt, että ei illalla noussut yhtään sohvalta. Ja tästä tuloksena oli se että päästiin joka päivä pitkille lenkeille. Ja kaikki kolme villeinä ja vapaina :) Yhden lenkin olisi toki pitänyt hieman lyhempänä, mutta minkäs teet kun on pimeä metsä ja yhtäkkiä tie ilmestyy jostain ja kun se huomataan vääräksi on jo myöhäistä. Mutta toki kaikki minut tuntevat tietävät että tämä on täysin mahdollista :D

Kiitos Aija ihanasta viikosta!

tiistai 25. lokakuuta 2011

Viettitestaus

Käytiin lauantaina testaamassa Lilyn ipo-koiran taitoja. Voin sanoa että tämä oli taas näitä hauskoja juttuja joita ei kannata ottaa tosissaan ;) Testaajana oli Juha Korri, ja testi alkoi hyvällä kertomuksella mikä testi tarkoitus oli. Siinä näki että kun on osaava ihminen, ei ipokaan ole vaan koiran pieksämistä ja rääkkäämistä. Minusta paras lause oli se että "koiran täytyy nauttia työstä, ja jos se ei nauti, ei siitä ole ipoon". Ja siis sekin että testi tehdään jokaisen koiran mukaan, ja jokaisen on turha vertailla omaansa muihin, sillä se onko koirasta siihen vai ei, ei tee koirasta paskempaa tai parempaa. Tämä myöskin näkyi testissä, eli oikeasti ainakin ne mitä näin tehtiin todellakin koiran mukaan, ei niin että saadaan näyttävyyttä. Käännytettiinpä koiria suoraan poiskin, kun eivät tehneet mitään.

Mitä minä tästä testistä hain? Minusta on ensinnäkin mielenkiintoista nähdä aina erilaisia testejä jolla testataan koiran erilaisia osa-alueita. Myöskin koiran taistelutahtoa halusin testata, ja kykenevyyttä alkaa hommiin täysin vieraan miehen kanssa. Ja kyllä minä luotin tuohon Korriin siinä, että ei se rääkkää koiraa. Minusta on kyllä ollut hieman huvittavaa kuulla ihmisten kommentteja, kun olen sanonut vieväni neidon testiin. Kyllä minä tiedän että ei tuolla koiralla ole sitä mitä tarvitaan suojelukoiraksi, mutta se ei tee sitä huonommaksi. Eikä paremmaksi.

Yllättävää toki oli että neito sai noinkin hyvät arvostelut, sillä en odottanut ihan noin vahvaa reaktiota siltä. Vaikka ainahan se on ollut ihan hyvällä tavalla hullu patukan perään :) Ja vaikka se ottikin painetta tuosta raipasta, hyvin Korri palautti koiran. Ei sille jäänyt traumoja testistä ;) Voisin siis viedä jatkossakin koirani tuohon testiin. Aina sitä oppii uutta!

Ja tässäpä olisi video ja sitten vielä arvostelu kaikille joita homma kiinnostaa :D Niin ja miepä muuten vielä muistin että saatiinhan me hieno todistuskin tästä asiasta, jossa näkyy nuo osa-alueet. Yritänpä siitäkin saada todistusaineistoa tänne!

Tokokoe Joensuussa

Nyt on taas aikaa kirjoitella, kun 6 tunnin päästä ollaan vasta lähellä määränpäätä. Joa järjesti ihan kotikisat, joihin oli siis pakko osallistua. Illalla ihmettelin kun ei jännittänyt, ei sitten millään. Aamullakaan ei tuntunut lähtö miltään, ja mietinkin että oisko nyt vituiksmän fiilis koska ei ole yhtään kisafiilis. Eikä vielä paikanpäälläkään ollut minkäänlaista jännitystä. Mietinpä jopa kahvin juomista. Neidon kanssa oltiin muutaman kerran käyty hallilla agiliitelemässä, joten en uskonut että hallin äänet häiritsisivät. Katsomossa oli monta kaveria, ja sen jos minkä olisi luullut jännittävän, mutta ei. No kyllähän se jännitys sieltä alkoi tulla, ja perhoset löytyivät masun pohjalle. Neito taasen taisi kuvitella menevänsä liitelemään, oli nimittäin niin ylikierroksilla

Ja jotta tästä ei tulisi tylsä kirjoitus videolla, laitan sekaan Lilyn ja poikaystävä Vobsun riekkukuvia, kun tokokuvia ei juuri nyt ole tarjolla.


Paikkamakuuseen mennessä viereinen koira hieman tuijotteli Lilyä, ja katsomossa oli pieni vauva joka oli Lilyn mielestä todella mielenkiintoinen. Luoksepäästävyydessä neito oli tosi hienosti, ja paikkamakuussa koira oli todella rauhallinen, ja lapsikin lähti itkeskelemään pihalle.

Sitten olikin odottelun aika, sillä ei todellakaan oltu ensimmäisiä :D Ja masun perhosparvi alkoi muuttumaan ampiaispesäksi. Tuomari oli tosi tosi mukava, ja seuraamiseen mennessä liikkeenohjaajan kanssa keskustelivat minun hihnan pitämisestä. Iisalmen kisassa meinasin kuristaa koiran, ja olin miettinyt että nyt pidän vain vasemmassa kädessä hihan niin tätä ei tapahtuisi. Mietin itse että mitähän koira tästä seisoskelusta ajattelee, mutta huoli oli täysin turha. Hihnassa seuraamisen jälkeen neidolla alkoi silmät palaa, ja jännitys katosi sen siliän tien kun ei voinut kuin keskittyä koiraan, joka oli enemmmän kuin liekeissä. Enpä nimittäin ole ikinä joutunut käskemään koiraa pysymään paikallaan luoksetulossa. Mutta nyt nykiminen oli sitä luokkaa että jos en olisi käskenyt neitoa, olisi se varmaan ennen minua ollut toisessa päässä hallia :) Oli ihan mielettömän hauska nähdä kun koiralla oli oikeasti hauskaa, ja kuinka sen sittten saakin pidettyä hanskassa! Ja hauskuus palkittiin, sillä tultiin toiseksi ja saatiin toinen ykköstulos :D Kyllä täytyy sanoa että on toi neito vaan ihan mahtava!

Ja tässä Lilyn taidonnäyte kuinka selätetään rotikka joka painaa tuplat omaan painoon verrattuna :D

Ja jos vielä haluatte oman näkemyksen asiasta, sen voi katsella täältä.

maanantai 17. lokakuuta 2011

BH-kokeessa

On todellinen yllätys että en ole tänne asti saanut kertomusta BH-kokeeseta kirjoitettua. No en ole viimeisimmästä tokokokeestakaan, on vaan elämä ollut niin kiireistä :( Ja nyt ei olla Kemiinkään ajeltu ni ei ole ajomatkan suomaa aikaakaan ollut. Mutta siis selityksistä asiaan.

Mietin pitkään ilmoitanko neidon Kiteelle vai Joensuuhun, mutta lähestyvän leikkauksen pelossa en uskaltanut riskeerata ja jättää asiaa Joensuun kisoja varten. Ja ainahan siinä olisi ollut mahdollista että JOS emme olisi päässeet läpi olisimme voineet veren maku suussa treenata muutaman viikon ja mennä uusintaan Joensuuhun. Nimittäin usko omaan osaamiseen ei ollut kovin suuri, kun Merjan kanssa muutamaa päivää ennen otettiin kenraaliharjoitukset. Ja kuinka sitä ohjaaja voikaan olla onneton, sillä vaikka olen ollut useammassa kokeessa töissä ja vielä useampaa katsomassa, ei kaikki todellakaan ollut selvää. Ensinnäkin kaksi tuntematonta ihmistä oli tullut häiriöksi minulle, ja se riitti. Tuli tehtyä ihan tyhmiä mokia ja jännitys oli selkeästi havaittavissa. Eikä jännitykseen suinkaan auttanut huomata että ei esimerkiksi ollut koskaan jättänyt koiraa paikkamakuuseen niin ettei olisi katsonut koiraa. Saatikka 10 minuutiksi. Tai että ei ollut koiralle opettanut vasemmalle täyskäännöstä. Ja siis oltiin keskiviikossa, ja lauantaina olisi kisa. Että ei voi koiraa syyttää muuta kuin siitä että valitsee tyhmän ohjaajan ;)

Joten voitte kuvitella että vaati aika paljon lähteä aamulla ajamaan kisoihin, ja vieläpä yksinään koiran kanssa. Matka oli pitkä, enkä edes eksynyt kertaakaan. Paikanpäällä oli onneksi muutama tuttu naamakin, hiukan kyllä häiritsi että olimme viimeisessä parissa. Mutta kerkesipä katsomaan useamman suorituksen ja kenties jopa ihan vähän jännityskin laski. Kunnes oli jo oma vuoro, ja parina oli minulle tuttu ihminen, koirat eivät juurikaan olleet treenanneet yhdessä. Ja se ikävä kyllä näkyi. Jo lähtötilanteessa parin koira oli enempi kuin paljon kiinnostunut Lilystä, ja se sai Lilyn hieman levottomaksi. Ja koska paikkamakuu oli meillä ekana, eikä siis todellakaan vielä varmana liikkeenä, kauhistutti minua suunnattomasti. Eikä syyttä. Sillä kun pari lähti tekemään seuraamiskaaviota, alkoi parin koira hyökkimään Lilyä päin. Ei siis agressiivisesti, vaan enempi hei kuka tuolla on tyyliin. Ja sitähän Lily ei yhtään ymmärtänyt. Tarpeeksi monesti kun koira teki niin, oli minun aika palata koiran luokse. Epäilen että luoksetulossa Lily olisii viimeistään riemastunut. Joten sain kaikessa rauhassa katsella heidän suorituksen koiran vieressä.

Ja siihen kun lisätään tuomarin kannustavat sanat seuraamiskaavion tullessa: jos kaikki ei mene täydellisesti saatte hylsyn, ajattelin että maksettu harjoitus ja viimeinenkin jännitys hävisi. Joka siis oli hyvä, ja aika hyvin tuo loppu sitten menikin. Itselle outoja juttuja olivat ainoastaan noi hemmetin pysähtymiset, joita koira ei tehnyt kertaakaan. Mikähän siinä on että niitä ei kokeessa voi tehdä mutta treeneissä tehdään sitäkin paremmin? Mutta muuten meni kyllä todella hyvin, ja olin kyllä todella tyytyväinen pieneen pikkusievään neitooni ;) Tämä siis tuomarin näkymys meistä.

Sitten olikin aika mennä kaupunkiin ja voin sanoa että jos Outokummussa ajetaan miten sattuu niin Kiteellä ei sitten ollenkaan välitetä liikennesäännösistä. Tuomari oli melkoisen mielenkiintoinen, sillä totesi että jos laitan koiran paikkamakuussa maahan olen ansainnut hylsyn. Hänellä oli monta muutakin mielenkiintoista kommenttia, joiden siivittämänä ei kaupunkikaan paljon jännittänyt. Koiran ohitus oli sitten ihan vierekkäin, oisivat rekut saaneet pusut vaihdettua helpostikkin. Henkilöryhmän keskeytti jalkakäytävällä ajanut auto joka ilmeisesti oli sitä mieltä että tämä on täysin laillinen reitti ajaa ja me ollaan vaan tiellä. Ja seinään jätössä Lilyä ei saa ikinä enää laittaa siihen, saa kuulemma kuka tahansa sen siitä varastettua. En ymmärrä mikä koiraan meni, mutta kaupunki meni täysin ongelmitta ja siinäpä se nyt on, BH Of Gurrent Extreme Evita, sohvalla makaamassa miun kaverina :D Mahtava pikkuneiti, ihan paras!!!

Ja jos joku tahtoo vielä itse arvostella hommaa, saa sen katsottua TÄSTÄ.