Tokokoe Joensuussa

Nyt on taas aikaa kirjoitella, kun 6 tunnin päästä ollaan vasta lähellä määränpäätä. Joa järjesti ihan kotikisat, joihin oli siis pakko osallistua. Illalla ihmettelin kun ei jännittänyt, ei sitten millään. Aamullakaan ei tuntunut lähtö miltään, ja mietinkin että oisko nyt vituiksmän fiilis koska ei ole yhtään kisafiilis. Eikä vielä paikanpäälläkään ollut minkäänlaista jännitystä. Mietinpä jopa kahvin juomista. Neidon kanssa oltiin muutaman kerran käyty hallilla agiliitelemässä, joten en uskonut että hallin äänet häiritsisivät. Katsomossa oli monta kaveria, ja sen jos minkä olisi luullut jännittävän, mutta ei. No kyllähän se jännitys sieltä alkoi tulla, ja perhoset löytyivät masun pohjalle. Neito taasen taisi kuvitella menevänsä liitelemään, oli nimittäin niin ylikierroksilla

Ja jotta tästä ei tulisi tylsä kirjoitus videolla, laitan sekaan Lilyn ja poikaystävä Vobsun riekkukuvia, kun tokokuvia ei juuri nyt ole tarjolla.

Paikkamakuuseen mennessä viereinen koira hieman tuijotteli Lilyä, ja katsomossa oli pieni vauva joka oli Lilyn mielestä todella mielenkiintoinen. Luoksepäästävyydessä neito oli tosi hienosti, ja paikkamakuussa koira oli todella rauhallinen, ja lapsikin lähti itkeskelemään pihalle.

Sitten olikin odottelun aika, sillä ei todellakaan oltu ensimmäisiä :D Ja masun perhosparvi alkoi muuttumaan ampiaispesäksi. Tuomari oli tosi tosi mukava, ja seuraamiseen mennessä liikkeenohjaajan kanssa keskustelivat minun hihnan pitämisestä. Iisalmen kisassa meinasin kuristaa koiran, ja olin miettinyt että nyt pidän vain vasemmassa kädessä hihan niin tätä ei tapahtuisi. Mietin itse että mitähän koira tästä seisoskelusta ajattelee, mutta huoli oli täysin turha. Hihnassa seuraamisen jälkeen neidolla alkoi silmät palaa, ja jännitys katosi sen siliän tien kun ei voinut kuin keskittyä koiraan, joka oli enemmmän kuin liekeissä. Enpä nimittäin ole ikinä joutunut käskemään koiraa pysymään paikallaan luoksetulossa. Mutta nyt nykiminen oli sitä luokkaa että jos en olisi käskenyt neitoa, olisi se varmaan ennen minua ollut toisessa päässä hallia :) Oli ihan mielettömän hauska nähdä kun koiralla oli oikeasti hauskaa, ja kuinka sen sittten saakin pidettyä hanskassa! Ja hauskuus palkittiin, sillä tultiin toiseksi ja saatiin toinen ykköstulos :D Kyllä täytyy sanoa että on toi neito vaan ihan mahtava!

Ja tässä Lilyn taidonnäyte kuinka selätetään rotikka joka painaa tuplat omaan painoon verrattuna :D

Ja jos vielä haluatte oman näkemyksen asiasta, sen voi katsella täältä.